Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VAS/1019

Vasemmistoliitto

RITVA - Naispoliittinen asiakirja 2008


  • Puolue: Vasemmistoliitto
  • Otsikko: RITVA - Naispoliittinen asiakirja 2008
  • Vuosi: 2008
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

RITVA

NAISPOLIITTINEN ASIAKIRJA 2008

VASEMMISTONAISET - VÄNSTERKVINNORNA

Sisällys

  1. Vasemmistonaisten näkemys paremmasta maailmasta – Tavoitteena vallankumous.
  2. Tasa-arvoon kasvatuksella ja koulutuksella – Naiseksi ei synnytä, vaan kasvetaan.
  3. Terveyttä ja elinvoimaa naisille – Kokonaisvaltainen hyvinvointi jokanaiselle.
  4. Elämän voimaa, hengen paloa ja arjen kauneutta – Eläköön naiset ja taide.
  5. Ihmisarvoinen vanhuus jokaiselle – Pidetään huolta mummoista ja papoista.
  6. Oikeus toimeentuloon – Jokaiselle tarpeen mukaan, myös naisille.
  7. Eroon naisten ja miesten töistä – Sukuelinten ei pidä vaikuttaa työnkuvaan ja palkkaan.
  8. Elämä ja työ – Emme elä tehdäksemme palkkatyötä.
  9. Väkivallan kulttuurista kunnioitukseen ja turvallisuuteen – Väkivallaton yksilö, koti, kaupunki ja koko maailma.
  10. Nainen – ja naisen osat – eivät ole kauppatavaraa – Ihmistä ei saa myydä tai ostaa.
  11. Aseilla ei luoda turvallisuutta – Ruokaa, ei aseita!
  12. Ihmisoikeudet kaikille – Naisten ihmisoikeuksien polkemista emme suvaitse.
  13. Median mahti – Kuka hallitsee ajatteluamme ja julkista tilaa?
  14. Naiset päättäjiksi joka tasolle – Meitä on yli puolet, haluamme puolet vallasta ja vastuusta!
  15. Tasa-arvon työkalut – Sukupuolten tasa-arvo vaatii rakentamista ja korjaamista.
  16. Pelastetaan Äiti Maa – Kestävä elämäntapa ja turvallinen rakennettu ympäristö.
  17. Tavoitteena tasa-arvo – Emme tyydy puolikkaaseen.

1. Vasemmistonaisten näkemys paremmasta maailmasta - Tavoitteena vallankumous.

Vasemmistonaiset on jo pitkään suunnitellut vallankumousta. Vasemmistonaisten vallankumous tarkoittaa radikaaleja muutoksia ihmisten ja koko yhteiskunnan toimintaan, arvoihin ja asenteisiin.

Monet muutokset vaativat perusteellista yhteiskunnallista tutkimusta, keskustelua, lainsäädäntötyötä, tahtoa, rohkeutta, tiedon jakamista ja koulutusta. Mutta on myös monia yksinkertaisia käytännön toimia, joilla voidaan välittömästi puuttua tasa-arvon epäkohtiin ja syrjintään.

Vasemmistonaisten vallankumouksen tavoitteena on hyvinvoinnin, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kunnioittaminen koko maailmassa. Tasa-arvoon ja hyvinvointiin sijoitettu euro tuottaa itsensä monin kerroin takaisin, mutta ennen kaikkea tasa-arvon saavuttaminen tuottaa merkittävän määrän hyvinvointia ja onnea. Tasa-arvo ja hyvinvointi ovatkin Vasemmistonaisille itseisarvoja.

Yhteiskunnan syrjivät ja sortavat valtarakenteet on nujerrettava, jotta naiset voivat hallita sekä yksityistä että julkista elämäänsä paremmin.

Vasemmistonaisten vallankumous tarkoittaa myös sitä, että politiikan sisällöt ja toimintatavat muutetaan sellaisiksi, että naiset tuntevat ne aidosti omikseen eikä päinvastoin; naisten ei tarvitse sopeutua ikiaikaisiin, patriarkaalisiin muotteihin kelvatakseen toimijoiksi. Heidän ei myöskään tarvitse naamioitua hyvän jätkän asuun tullakseen hyväksytyksi.

Vasemmistonaisten ihannemaailmassa myös luonto ötököistä valaisiin ja jäkälistä kedon kukkiin voi hyvin eikä ilmasto lämpene ihmisen toimien takia.

Mitä vapaammiksi naiset tulevat, sitä vapaampia ovat miehet. Sillä ketään ei voi orjuuttaa joutumatta orjuuteen itsekin.
Louise Nevelson

Naiset ja vasemmisto

Naisliikkeiden vaatimukset ovat usein siirtyneet yhteiskunnallisen keskustelun ja kamppailun kohteeksi poliittisen vasemmiston kautta, tosin viipeellä ja naisten sitkeän työn tuloksena. Tällaisia vaatimuksia ovat esimerkiksi yksinhuoltajien aseman parantaminen, naispalkkojen korottaminen tai naisiin kohdistuvan väkivallan parempi tunnistaminen ja ehkäiseminen. Suomalaistutkimuksen mukaan vasemmiston ollessa vallassa naisliikkeen vaatimuksilla on paremmat mahdollisuudet läpimenoon kuin oikeiston ollessa vallan kahvassa. Siksi Vasemmistonaisten on tärkeää tehdä töitä osana maailmanlaajuisia vasemmistolaisia liikkeitä.

Jotta tämä yhteistyö tuottaa hedelmää, on vasemmistoliikkeiden otettava feministiset teoriat ja käytännöt huomioon. Vain siten muuttuvan maailman ongelmiin löydetään ratkaisuja ja vain siten saavutetaan laajempaa kannatusta myös naisten keskuudessa. Puoluepolitiikassa naisten vaatimukset ja tavat toimia on otettava tosissaan.

Voidaan perustellusti väittää, että omassa maassamme hyvinvointivaltion tulevaisuus riippuu siitä, miten sen sukupuolittunut luonne otetaan huomioon. Tästä on esimerkkinä vaikkapa hoivatyön järjestäminen: ilman politisoimista hoiva häviää osaksi naisten luonnollista olemista, mistä ei tarvitse maksaa kunnon palkkaa ja jota kuka tahansa osaa tehdä. Tämän sanattoman sukupuolisopimuksen mukaan naiset hoitavat palkkatyönä aiemmin kotona tehtyjä töitä, mutta tekevät nämä työt ikään kuin kutsumuksesta ja siksi heidän on tyydyttävä pieneen palkkaan.

Keskeinen koko maailmaa ja erityisesti naisia koskettava tendenssi on se, että julkinen sektori joutuu antamaan sijaa yksityiselle yritystoiminnalle. Yhtäältä tämä tarkoittaa yksityistämistä vaikkapa vesihuollon tai sähkölaitosten osalta. Toisaalta tämä tarkoittaa julkisen sektorin toiminnalle uudenlaisia sääntöjä, joissa matkitaan yksityisen sektorin tapoja toimia. Esimerkiksi hoiva-, sosiaali-tai terveyspalvelujen tuotteistaminen, niiden myyminen ja ostaminen kuten minkä tahansa hyödykkeen, tuottaa pääsääntöisesti lyhytaikaisia säästöjä ja rasittaa kohtuuttomasti työntekijöitä sekä hankaloittaa näiden palvelujen käyttäjien arkea. Vasemmiston tehtävä on estää julkisen sektorin perusteeton, uusliberalistiseen ideologiaan perustuva muokkaaminen ja alasajo.

Tasa-arvoa ja hyvinvointia aikaansaaviin muutoksiin on mahdollista ryhtyä heti, kun niiden tekemiseen löytyy tahtoa. Ei ole olemassa mitään yliluonnollista voimaa, joka määrää meitä jatkamaan huonoja ja epätasa-arvoisia käytäntöjä.

Ihmiset kutsuvat minua feministiksi esittäessäni mielipiteitä, jotka erottavat minut ovimatosta tai prostituoidusta.
Rebekka West

2. Tasa-arvoon kasvatuksella ja koulutuksella

Aikuisen täytyy huolehtia uudistumisestaan niin, etteivät omat luutuneet ennakkoluulot kantaudu lapsiin.
Eeva Kirilin

Kasvatus ja koulutus ovat avainasemassa, kun tavoitellaan pysyviä ja laajoja yhteiskunnallisia muutoksia. Jo varhaiskasvatuksessa kaikille lapsille pitäisi taata oikeus omaksua asenteita ja arvoja, joiden avulla on mahdollista pyrkiä eroon esimerkiksi Suomessa vallitsevasta väkivaltaisesta kulttuurista tai työmarkkinoiden jakautumisesta sukupuolen mukaan.

Varhaiskasvatuksesta alkaa myös luontevasti kansainvälisyyskasvatus ja eri etnisiä ryhmiä edustavien lasten hyvän ja tasa-arvoisen elämän edellytysten turvaaminen.

Ammattikasvattajien on opittava tiedostamaan sellaiset käyttäytymismallit, jotka näkyvät tyttöjen ja poikien erilaisena kohteluna. Päiväkotien ja koulujen on tuettava vanhempia, jotta myös he pääsisivät sukupuolittuneista kasvatuskäytännöistään eroon.

Kaikki lapset eivät myöskään samaistu sukupuoli-identiteetiltään oman fysiikkansa mukaiseen sukupuoleen. Näidenkin lasten tasapainoista kehitystä on tuettava.

Lapset tulee kasvattaa yksilöinä sen sijaan, että heidät ohjataan vain perinteisiin sukupuolensa mukaisiin tehtäviin ja rooleihin ja lopulta ammatteihin. Vanhempien lisäksi avainasemassa ovat opettajat ja opinto-ohjaajat, jotka voivat kannustaa tyttöjä hakeutumaan esimerkiksi teknisille aloille ja poikia hoiva- ja opetusaloille.

Koulutuksellinen sukupuoliero näkyy monien maahanmuuttajaryhmien sisällä. Kotoutumiseen tähtäävää koulutusta pitää tarjota sukupuolten erilaiset tilanteet huomioon ottaen: maahanmuuttajanaisille on esimerkiksi tarjottava lastenhoitopalveluja opetuksen ajaksi.

Koulutuksessa on myös otettava huomioon oppijan lähtötaso: osa maahanmuuttajanaisista on luku- ja kirjoitustaidottomia, osa puolestaan pitkälle kouluttautuneita. Kielitaitoinen ja hyvin kotoutunut äiti on avain koko perheen hyvinvointiin. Maahanmuuttajien koulutukseen on sisällytettävä sukupuolten tasa-arvokoulutus.

Tasa-arvo- ja ihmisoikeuskoulutus on lisättävä oppilaitosten kansallisiin opetussuunnitelmiin. Kaikissa oppilaitoksissa on tehtävä tasa-arvosuunnitelma, ja opetussuunnitelmat on arvioitava niiden sukupuolivaikutusten näkökulmasta. Opettajakoulutuksessa on opetettava tunnistamaan piileväkin erilainen suhtautuminen tyttöihin ja poikiin sekä tarjottava keinoja ja välineitä puuttua siitä seuraaviin eriarvoistaviin käytäntöihin. Toisen ja kolmannen asteen oppilaitoksissa pääsykokeisiin ja tentteihin anonyymisti vastaamista on kehitettävä, jottei esimerkiksi sukupuoli vaikuta tentin arviointiin.

Peruskouluissa painotetaan entistä enemmän muita kuin taideaineita. Taiteen avulla ihminen voi ilmaista tunteitaan, kehittää itseään ja oppia eri tavalla. Moni lapsi tai nuori saa tärkeitä onnistumisen kokemuksia ja vahvistusta itsetunnolleen esimerkiksi kuvaamataidon, musiikin tai käsityön tunneilla. Taito- ja taideaineita ei saa pitää muita aineita vähäpätöisempinä, päinvastoin.

Tyttäristä äidit kitkivät/ talttumattoman itsensä, poikiin he puhalsivat/ toteutumattoman vapautensa.
Anelma Järvenpää-Summanen

Tytöt kouluihin kehitysmaissa

Maailman lähes 900 miljoonasta lukutaidottomasta kaksi kolmasosaa on naisia. Tyttöjen koulunkäynnin esteenä on usein nuorena aloitettu työnteko. Pienestä pitäen tytöt joutuvat osallistumaan perheen naisten jokapäiväisiin, lähes koko valoisan ajan vieviin töihin, kuten hakemaan puita ja vettä vaikeissa olosuhteissa.

Vessojen puute on myös monesti estämässä tyttöjen koulunkäyntiä. Tytöt eivät välttämättä pääse kouluun, mikäli koulussa ei ole omia vessoja tytöille ja pojille. UNICEF:in mukaan noin 2,5 miljardilla ihmisellä ei ole käytössään minkäänlaista käymälää.

SIKSI VAADIMME:

  • Niin päivähoidon kuin perusopetuksenkin ryhmäkoot on määrättävä laissa tarpeeksi pieniksi, jotta opettajilla on aikaa huomioida jokainen oppilas, myös se kiltti tyttö. Pieniä ryhmiä tarvitaan etenkin silloin, kun joukossa on erityishuomiota vaativia lapsia.
  • Oppimateriaalit on arvioitava sukupuolinäkökulmasta
  • Koulukiusaamiseen ja häirintään on kehitettävä yhtenäiset seuraamis- ja puuttumiskeinot, ja kiusaamiseen sekä häirintään on otettava nollatoleranssi
  • Kaikissa kouluissa ja oppilaitoksissa on opintoihin sisällytettävä tasa-arvokasvatus
  • Yliopistojen sisäiseen sukupuolihierarkiaan on puututtava ja esteet naisten etenemiselle yliopiston korkeimpiin virkoihin on purettava
  • Maahanmuuttajanaisten kieli- ja kotoutumiskoulutusta on edistettävä tarjoamalla joustavia ja naisten tarpeet huomioon ottavia kursseja
  • Kouluihin on saatava lisää taide- ja taitoaineiden opetusta
  • Kehitysmaiden tyttöjen koulunkäynnin esteet on poistettava

3. Terveyttä ja elinvoimaa naisille

Terveys ei ole vain sairauksien poissaoloa, vaan siihen vaikuttavat monet elämänlaatuun liittyvät tekijät. Muun muassa oman itsensä hyväksyminen, terve minäkuva, hyvät ihmissuhteet, harrastukset ja turvallisuuden tunne ovat olennaisia osia henkistä ja fyysistä terveyttä.

Tämän päivän yhteiskunnan kovat arvot ja jatkuvasti kasvavat vaatimukset ovat saaneet aikaan sen, että yhä suurempi osa ihmisistä sairastuu. Ihmisuhreja tehokkuuden ja mammonan jumalalle on jo liikaa; peli on puhallettava poikki nyt.

Naiset ja miehet sairastavat ja oireilevat osin eri tavoilla. Henkinen pahoinvointi purkautuu monella pojalla ja miehellä ulospäin suuntautuvana väkivaltana tai vaarallisina ja haitallisina elämäntapoina, kun taas tyttöjen paha olo purkautuu esimerkiksi itsensä viiltelynä ja syömishäiriöinä. Masennus, unettomuus ja työuupumus ovat usein naisten sekä yhä nuorempien tyttöjen ongelmia.

Ihmisillä pitää olla mahdollisuus sekä terveyden ylläpitämiseen että sairauksien hoitoon iästä, tulotasosta ja sukupuolesta riippumatta. Hyvät terveyspalvelut eivät saa olla vain työterveyshuollon piiriin pääsevien oikeus, vaan julkisten terveysasemien ja -keskusten on tarjottava kaikille ja kaiken ikäisille laadukkaita palveluja. Sairauksien ennaltaehkäisyyn on panostettava enemmän. Myöskään sairauden aiheutuminen omista elintavoista ei saa vaikuttaa terveyspalvelujen saatavuuteen tai hintaan.

Terveyspalveluista perittävät palvelumaksut vaikeuttavat erityisesti pienituloisten sekä pienellä eläkkeellä elävien naisten toimeentuloa. Palvelumaksut myös kasaantuvat naisille siksi, että he elävät keskimäärin miehiä pidempään.

Sadattuhannet suomalaiset kärsivät mielenterveysongelmista, ja nämä ongelmat koskettavat kaikkia ikäryhmiä. Mielenterveysongelmista saa ja pitää puhua, eikä mielen sairaus ole sen häpeällisempi kuin muukaan sairaus. Mielenterveysongelmaisten hoidon lähtökohdan ei pidä olla pelkkä lääkehoito, vaan heidän ja heidän läheistensä on saatava kokonaisvaltaista hoitoa kuten terapiaa ja muita hoitomuotoja.

Terveyspolitiikka ja -ohjelmat sisältävät usein sukupuolistereotypioita eivätkä ota huomioon sukupuolten välisiä tai sukupuolten sisäisiä eroja. Lääketieteessä miestä pidetään normina, jonka mukaan monien sairauksien, kuten päihdeongelmien ja sydäntautien, hoito ja lääketieteellinen tutkimus ohjautuvat.

Lääketiede kohtelee naisen elämänkaareen kuuluvia vaiheita edelleen ongelmina. Kuukautiset, raskaus ja vaihdevuodet helposti medikalisoidaan ikään kuin ne olisivat pikemminkin sairauksia kuin naisen elämänkaaren luonnollisia vaiheita.

On jokaisen oma asia, mitä hän tekee makuuhuoneessaan, kunhan ei tee sitä kadulla ja pelästytä hevosia.
Rva Patrick Campbell

Moninaista terveydenhuoltoa

Suomalaisen terveydenhuollon on opittava kohtaamaan paremmin eri kulttuuritaustaisten asiakkaiden tarpeet. Tulkkauspalvelut on taattava jokaiselle tarvitsevalle.

Kulttuurilla tai uskonnolla perusteltuihin toivomuksiin esimerkiksi rokotteiden, lääkkeiden, pukeutumisen tai hoitohenkilökunnan sukupuolen suhteen on keskustelemalla luotava yhteinen, kaikkien hyväksymä linja. Kulttuurisin tai uskonnollisin perustein ei pidä hyväksyä minkäänlaista syrjintää.

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden henkiset ja fyysiset traumat on osattava tunnistaa ja hoitaa nykyistä paremmin.

Tyttöjen sukuelinten silpomista ei tule missään oloissa hyväksyä. Intersukupuolisten lasten sukuelinkirurgia on tähän verrattavaa kulttuurisiin ja esteettisiin syihin perustuvaa silpomista, ja se pitää tuomita samalla tavalla.

SIKSI VAADIMME:

  • Naisten syöpäseulonnoista ja niiden tarpeellisuudesta myös nuorille naisille on tarjottava parempaa tietoa, jotta seulonnat tavoittaisivat useampia naisia
  • On taattava kohtuullinen matka synnytyssairaalaan
  • Mahdollisuuksia synnyttää haluamallaan tavalla, esimerkiksi vaihtoehtoisia kivunlievityskeinoja käyttäen, on lisättävä
  • Terveys- ja hoivapalveluja tulee saada myös ruotsin kielellä
  • Kotisairaanhoitoa on laajennettava ja sen laatua parannettava
  • On tehtävä globaalia työtä turvallisen synnytyksen takaamiseksi kaikille

Seksuaalikasvatusta tarvitaan

Peruskouluissa opetettavan terveystiedon yksi tärkeä osa-alue on seksuaalikasvatus. Sen päämääränä on oltava, että tytöt ja pojat oppivat kunnioittamaan omaa ja toisten koskemattomuutta sekä seksuaalioikeuksia, ja kantamaan seksuaalisuuteen liittyvän vastuun. Opetuksessa tulee myös painottaa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta. Seksuaalisuus on tärkeä osa useimpien elämää ja seksi on monelle tärkeä nautinnon lähde. Terveys- ja seksuaalikasvatus eivät saa olla yksinomaan ongelmakeskeistä ehkäisy- ja sukupuolitautivalistusta. Nuoret itsekin haluaisivat terveyskasvatukseen enemmän puhetta tunteista.

Myös eri tavoin vammaisilla ihmisillä on sukupuoli. Usein varsinkin vammaisia naisia kohdellaan niin kuin he olisivat sekä sukupuolettomia että epäseksuaalisia olentoja. Oikeus seksuaaliterveyteen, riittäviin palveluihin ja perhesuunnitteluun kuuluvat myös vammaisille. Sekä läheiset että ammattilaiset tarvitsevat lisää tietoa ja osaamista eri tavoin vammaisten seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Oikeus päättää itse lisääntymisestään ja saada terveydenhuollon apua sekä raskauden ehkäisyyn että raskaaksi tulemiseen on jokaisen naisen oikeus. Myös raskaudenaikainen tuki ja asianmukainen tieto ovat ensiarvoisen tärkeitä, joten neuvolajärjestelmäämme tulee kehittää edelleen, ei heikentää. Odottavaa äitiä ei saa ohjata sikiöseulontaan kertomatta, mitä sikiöstä löytyvän poikkeavuuden löytymisestä seuraa. Sikiöseulontaan osallistumisen täytyy olla aidosti odottavan äidin oma valinta. Itse valittuun perheettömyyteen tai lapsettomuuteen tulee suhtautua aikuisen ihmisen aitona valintana.

Miehet oppivat pyytämään anteeksi heikkouksiaan, naiset vahvuuttaan.
Lois Wyse

SIKSI VAADIMME:

  • Oppilashuoltoon on säädettävä yhtenäiset, kuntia sitovat määrä- ja laatukriteerit, joita tulee seurata ja joista pitää raportoida
  • Seksuaaliopetus pitää saada pakolliseksi myös ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelmaan
  • Opetus-, sosiaali- ja terveydenhoitoalan henkilöstöä on koulutettava kohtaamaan sukupuolen, seksuaalisuuden ja perhemuotojen moninaisuus
  • Riittävästi lääkäreitä, terveydenhoitajia, psykologeja ja kuraattoreita kouluihin

4. Elämän voimaa, hengen paloa ja arjen kauneutta

Kulttuuri ja taide ovat olennainen osa ihmisten elämää ja inhimillistä kasvua. Taiteen avulla naisten asemaa voidaan tehdä näkyväksi. Siksi taiteen on oltava kaikkien ulottuvilla ja sen merkitys elämänlaadullemme on tunnustettava. Kulttuuriharrastukset vaikuttavat positiivisesti paitsi henkiseen, myös fyysiseen terveyteen. Taiteen avulla on mahdollisuus ilmaista sellaista, mikä muutoin ei ole mahdollista. Tunteiden ymmärtämisellä on kokonaisvaltainen vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Taiteen avulla voidaan purkaa sekä yksilöiden että kansakuntien solmuja: Siten taide on terveyden, turvallisuuden ja rauhan tekijä.

Kulttuuriin sijoitettu euro maksaa itsensä takaisin ihmisten hyvinvointina aivan samoin kuin vaikkapa liikuntaan sijoitettu euro. Kulttuuripalvelujen tuleekin olla osa kunnan peruspalveluja. Taiteen ja kulttuurin osuus valtion ja kuntien budjeteista on niin pieni, ettei sitä karsimalla ratkaista sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusongelmia. Kulttuuriin sijoittaminen on myös ympäristöteko: kulttuuri ei yleensä rasita ympäristöä kuten tavarantuotanto. Kulttuurin ja taiteen kentällä voitaisiin työllistää paljon naisia.

Piiskaamalla ei saa lapsesta mitään esiin, mutta halaamalla paljonkin.
Astrid Lindgren

SIKSI VAADIMME

  • Monipuolinen kulttuurin tarjonta on taattava kunnissa esimerkiksi järjestämällä taiteilijoille edullisia työtiloja
  • Kuntien rakennushankkeiden budjeteista on varattava yksi prosentti taidehankintoihin
  • Jokaisella on oltava mahdollisuus sekä tuottaa että kuluttaa kulttuuria
  • Kulttuuriseteleitä kuntalaisille
  • Naistaiteilijoiden palkkioihin ja palkkoihin korotusta. Naistaiteilijoiden euro on 72 senttiä.

5. Ihmisarvoinen vanhuus jokaiselle

Iällä ei ole merkitystä, ellei ole juusto.
Billie Burke

Tehokkuutta korostavassa yhteiskunnassa vanhusten elämänkokemus ja viisaus jäävät helposti varjoon. Länsimaissa väestö vanhenee, ja vanhuuskin on sukupuolittunutta. Naiset elävät keskimäärin miehiä vanhemmiksi, joten enemmistö vanhoista ihmisistä ja myös heille suunnattujen palvelujen käyttäjistä on naisia. Myös omaishoitajista suurin osa on naisia.

Julkisen sektorin tulee olla vanhusten turva ja heidän läheistensä tuki. Vanhusten terveyttä ja elämänlaatua voidaan edistää esimerkiksi liikkumista, ulkoilua, kulttuuriharrastuksia, kanssakäymistä ja omatoimisuutta tukemalla. Lääkkeillä ei saa aina poistettua ongelman syytä vaikka oireet poistuisivatkin. Etenkin hoivakodeissa ja ympärivuorokautisen hoidon laitoksissa on oltava riittävästi henkilökuntaa, jottei vanhuksia sorruta pitämään lääketokkurassa. Vanhusten makuuttaminen terveyskeskuksissa on lopetettava.

Nykyisen hoivatakuun tarjoama hoivatarpeen arviointi ei riitä, vaan myös hoivaan pääsy on taattava. Lisäksi hoivatakuun 80 vuoden ikärajaa on laskettava. Vanhuksilla on oltava oikeus päästä myös erikoissairaanhoitoon.

Mummoista on moneksi

Moninaisuuden kohtaaminen muuttuu yhä keskeisemmäksi osaksi myös vanhuspalvelujen arkea. Yhä useammat vanhukset ovat esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia. Heillä voi olla hyvinkin erilainen tapa suhtautua vanhenemiseen, erilaisiin sairauksiin ja niiden hoitoon. Ei myöskään saa unohtaa, että vanhuksetkin ovat seksuaalisia ja että kaikki heistä eivät ole heteroseksuaalisia. Vanhuspalvelujen ammattilaiset tarvitsevatkin moninaisuuden kohtaamiseen aiempaa enemmän osaamista.

Ikäihmisten pahoinvointi ja ongelmakäyttäytyminen on tunnistettava. Esimerkiksi ikääntyneiden naisten alkoholin liikakäyttö ei saa olla tabu. Terveydenhuollon ja vanhuspalvelujen henkilökunnan koulutuksessa on panostettava esimerkiksi lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutusten tuntemiseen. Päihdeongelmaisten palvelutarjontaa, kuten A-klinikoita, on kehitettävä siten, että työikäisten lisäksi myös ikääntyneille löytyy sopivia hoitomuotoja.

SIKSI VAADIMME:

  • Vanhusten hoitopaikkojen pitää saada sairaaloiden tapaan kriteerit siitä, kuinka paljon henkilökuntaa tarvitaan hoitamaan eri tavalla apua tarvitsevia
  • Kodinomaisia pieniä hoitokoteja ja erilaisia yhteisöllisiä asumismuotoja on rakennettava lisää ja niihin on oltava mahdollisuus myös vähävaraisilla
  • Iäkkäillä pariskunnilla on oltava mahdollisuus päästä samaan hoitopaikkaan
  • Vanhuspalveluissa on otettava huomioon käyttäjädemokratia: vanhuksilla ja heidän omaisilla täytyy olla mahdollisuus vaikuttaa palvelujen suunnitteluun
  • Ikäihmisten mielenterveyspalveluja on ryhdyttävä kehittämään kaikilla palvelujärjestelmän tasoilla perusterveydenhoidosta erikoissairaanhoitoon.
  • Subjektiivinen oikeus vanhuspalveluihin on turvattava
  • Omaishoidon palkkioita on korotettava ja niiden maksaminen on siirrettävä valtiolle
  • Omaishoitajien asemaa on parannettava ja heidän oikeuksiaan on lisättävä

6. Oikeus toimeentuloon

70 % maailman köyhistä on naisia ja köyhyys on naisistunut myös Suomessa. Naisten köyhyyttä Suomessa aiheuttaa etenkin heikko asema työmarkkinoilla, pätkätyöt ja pätkäpalkat sekä yksinhuoltajuus. Köyhyys ei näy vain toimeentulo-ongelmina, vaan sillä on suuri vaikutus myös terveyteen ja asumisoloihin. Nykyään edes kokopäivätyö ei automaattisesti takaa riittävää toimeentuloa.

Köyhyys on monille edelleen todellisuutta tilanteissa, joissa töissä ei voi käydä tai töitä ei ole saatavilla. Nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän sekavuus ja sosiaaliturvan riittämättömyys pudottavat erilaisine maksuperusteineen ihmisiä väliinputoajiksi, ja monimutkaisuus myös teettää turhaa työtä sekä sosiaaliturvan hakijoille että jakajille. Erityisen vaikea tilanne on naisilla, joiden ansiosidonnainen sosiaali- ja eläketurva ei kartu jatkuvien pätkätöiden kierteessä.

Perustoimeentuloa on parannettava niin, että se tarjoaa säällisen elämän. Työttömyyskorvauksen peruspäivärahaa, sairauspäivä- sekä äitiys- ja vanhempainrahaa on korotettava reilusti: tämä on etenkin naisille tärkeää. Sosiaaliturvajärjestelmä on tehtävä niin selkeäksi, että riittävän toimeentulon saa juoksematta luukulta luukulle. Sen on myös oltava tasoltaan niin hyvä, ettei kenenkään tarvitse ottaa vastaan työtä riittämättömällä palkalla ja surkeilla työehdoilla.

Tavoitteenamme on, että veroja kerätään niiltä, joilla verojen maksamiseen on varaa. On kohtuutonta joutua maksamaan pienistä tuloista niin paljon veroa, että pienen palkan tai muun tulon ohella on haettava kunnan sosiaalitoimistosta toimeentulotukea. On myös kohtuutonta, että erilaisia pääomatuloja, esimerkiksi osinkoja, ei veroteta progressiivisesti eli suhteessa niiden määrään.

Yksinhuoltajuus ja lähivanhemmuus aiheuttavat erityisesti naisille köyhyyttä. Edelleen lähivanhemmista 90 % on naisia. Yksinhuoltajien asema on yhteiskunnallisen tasa-arvon keskeinen indikaattori, koska yksinhuoltajien arjen ja taloudellisen aseman vaikeutuessa naisten riippuvuus parisuhteesta eli käytännössä miehestä korostuu. Varsinkin yksinhuoltajien arkea vaikeuttaa niin sanottu hoivaköyhyys eli se, että erilaisten palvelujen, kuten joustavien päivähoitopaikkojen, tarjonta ei vastaa tarpeita. Tämä vaikeuttaa muun muassa yksinhuoltajien työssäkäyntiä ja opiskelua.

Köyhyyden naisistuminen koskee myös lapsia. Joka kahdeksas alle 18-vuotias lapsi elää köyhyysrajan alapuolella Suomessa.

Köyhyys on alkanut Suomessa jälleen periytyä. On palattu ajassa vuosikymmeniä taaksepäin aikaan, jolloin rikkaan perheen lapsesta tuli aikuisena rikas ja köyhän perheen lapsesta köyhä. Niin sanottu sosiaalinen nousu on Suomessa vaikeutunut. Tämä kehityksen suunta voidaan kuitenkin muuttaa poliittisin päätöksin.

SIKSI VAADIMME:

  • Ansio-, sosiaaliturva- ja pääomatuloja pitää verottaa yhden ja saman progressiivisen tuloveroasteikon mukaan ja alle 10 000 euron vuositulot on tehtävä verottomiksi
  • Työmarkkinatuen, peruspäivärahan, sairauspäivärahan, vanhempainrahan ja muiden vastaavien etuuksien vähimmäistaso sekä täysi kansaneläke on yhtenäistettävä ja niiden tasoa on nostettava
  • Jokaisella on oltava oikeus kunnolliseen, kohtuuhintaiseen kotiin
  • Yleisen asumistuen tarvetta on arvioitava monipuolisemmin vuositulojen, perheen koon ja asumiskustannusten perusteella.
  • Lapsilisiä on korotettava ja niitä on maksettava siihen asti, kun lapsi täyttää 18 vuotta
  • Lapsilisä on laskettava etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotuessa
  • Toimeentulotuessa on huomioitava raskaana olevien ja synnyttäneiden erityistarpeet, kuten äitiysvaatteet ja kalliit imetysliivit
  • Elatustukea on nostettava
  • Yksinhuoltajalle tai sille yhteishuoltajalle, joka asuu lapsensa kanssa, on palautettava yksinhuoltajaverovähennys
  • Erilaisten perustulomallien vaikutukset naisten elämään on selvitettävä

7. Eroon naisten ja miesten töistä

Pidä ruususi / raivaa sen sijaan / ruokapöytä
Märtä Tikkanen

Suomalaiset työmarkkinat ovat eriytyneet voimakkaasti sukupuolen mukaan. Naiset työskentelevät etenkin julkisella sektorilla – kunnissa ja valtiolla -huonosti palkattujen mutta koulutusta vaativien ja raskaiden hyvinvointi- ja hoivapalvelujen tuottajina. Toisaalta joillain aloilla palkat ja työehdot ovat yksityissektorilla, esimerkiksi siivouksessa, julkistakin sektoria huonommat. Tällöin töiden siirtyminen yksityistämisen, yhtiöittämisen ja ulkoistamisen myötä yksityissektorille heikentää naisten palkkoja ja työehtoja entisestään. Monien työntekijöiden asema huononee myös silloin, kun heidän on tarjottava työvoimansa yrittäjinä ja näin kannettava itse riskit esimerkiksi sairastumisesta.

Jatkuvat työorganisaatioiden muutokset myös syövät työpaikan yhteisöllisyyttä ja nakertavat ammattitaitoa ja -ylpeyttä, jotka ovat hyvän työsuorituksen ja työtyytyväisyyden perustat.

Myös julkisen sektorin sisällä naiset ja miehet tekevät eri töitä: sosiaali-, terveys- ja opetustoimi ovat naisten harteilla kun taas tekninen- ja kaavoitussektori sekä ylemmät virat ovat miesten miehittämiä. Vaikka tasa-arvolaki velvoittaa yksityisten yritysten lisäksi myös kuntia työnantajina, on koko yhteiskunnassa naisia johtotehtävissä ja toisaalta miehiä hoivatyössä edelleen huolestuttavan vähän.

Työmarkkinoiden jakautuminen naisten ja miesten töihin eli segregaatio vaikuttaa palkkaeroihin. Segregaation purkaminen on yksi edellytys palkkaerojen poistamiseksi, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä.

Tehokkain keino palkkaerojen poistamiseksi on laajasti toteutettava töiden vaativuuden arviointi: samoista ja samanarvoisista töistä tulee maksaa samansuuruista palkkaa naisille ja miehille.

Sen lisäksi nykyisten naisvaltaisten alojen arvoa ja elintärkeyttä on korostettava parantamalla palkkoja ja työehtoja välittömästi. Samalla on muistettava, että palkkatasa-arvo edellyttää verotuloja, sillä muuten ei julkisella puolella pystytä maksamaan kunnon palkkoja.

Naisten ura- ja palkkakehitys heikkenee myös naisten työuran pätkittymisen vuoksi. Voimakkaasti lisääntyneet silppu-, pätkä- ja osa-aikatyöt ovat kasautuneet erityisesti naisten niskoille. Naisten työssäkäynti pätkittyy myös vanhempainvapaiden pitämisen takia. Huono palkkakehitys heikentää suoraan naisten eläkkeitä ja muuta ansiosidonnaista sosiaaliturvaa.

Palkkoihin vaikuttavat nykyään myös erilaiset henkilökohtaiset pisteytykset ja tulospalkkaukset, mikä tuo omat haasteensa myös sukupuolten välisen palkkaeron kaventamiselle. Sosiaali-, terveys-, kulttuuri- ja opetussektorilla tuotettua hyvinvointia ja hoivaa ei voi pisteyttää - vaikka niin koko ajan tehdäänkin - eikä sen arvoa voi laskea rahassa kuten aineellisia tuotoksia. Sama koskee pääosin naisten kotona tekemiä elintärkeitä töitä.

Maahanmuuttajanaisille oikeus työhön Sukupuolen mukaan vahvasti jakautuneet työmarkkinat ohjaavat myös maahanmuuttajat ”naisten” ja ”miesten” ammatteihin, mikä saattaa entisestään jähmettää suomalaisia työmarkkinoita. Jotkut maahanmuuttajat saattavat joutua luomaan ammatti-identiteettinsä täysin uudelleen huomatessaan, että omalla koulutuksella ei ole uudessa kotimaassa mitään käyttöä. Toisaalta on myös maahanmuuttajia, joiden ammattitaidolle olisi heti käyttöä Suomessa, jos he vain saisivat koulutustaan vastaavaa työtä.

Jos ammattiliitot haluavat maahanmuuttajien aktivoituvan ajamaan asioitaan ay-liikkeen kautta, on liittojen tunnistettava maahanmuuttajien erityistarpeet työmarkkinoilla. Ammattiliittojen on irrottauduttava perinteisestä työpaikkaan sidotusta organisaatiostaan ja mahdollistettava järjestäytyminen yli työpaikkojen. Työntekijöiden etujen ajaminen ei saa myöskään olla riippuvainen ammattiliiton jäsenyydestä. Jos maahanmuuttajista annetaan syntyä suomalaisten työmarkkinoiden uusi paarialuokka, koko idea oikeudenmukaisista työmarkkinoista heikkenee.

Mitä tahansa nainen tekeekin, hänen täytyy tehdä se kaksi kertaa paremmin kuin miehet käydäkseen edes puoliksi yhtä hyvästä. Onneksi se ei ole vaikeata.
Charlotte Witton

SIKSI VAADIMME

  • Naisvaltaisten alojen palkkoja, työoloja ja -ehtoja on parannettava tuntuvasti
  • Määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen on lopetettava
  • Kuntien on noudatettava tasa-arvolakia ja tehtävä tasa-arvosuunnitelmat omalle työnantajatoiminnalleen
  • Samanarvoisten töiden palkkojen vertailu eri työehtosopimusten kesken sekä niiden välinen tasa-arvosuunnittelu on mahdollistettava
  • Palkkauskriteerien ja palkkamäärien tulee olla luottamushenkilöiden saatavilla
  • Myös seurakunnat ovat työyhteisöjä, joissa on noudatettava tasa-arvolakia
  • Tasa-arvolaki tulee laajentaa koskemaan puolueita niiden työntekijämäärästä riippumatta
  • Joukkokanneoikeutta on voitava käyttää silloin, kun syrjintä kohdistuu tiettyyn työntekijäryhmään

8. Elämä ja työ

Lähes kaikki vanhempainvapaalla tai kotihoidontuella lapsiaan hoitavat vanhemmat ovat edelleen äitejä. Tämän takia naisvaltaiset alat maksavat leijonanosan vanhemmuudesta aiheutuvista kustannuksista. Tilanne heikentää naisten asemaa työelämässä ja miesten asemaa perheissä; isyys kapenee ja se heijastuu monin tavoin ja pitkälle tulevaisuuteen perheen sisällä.

Vaikka vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset ovat luultua paljon vähäisemmät eivätkä uusimpien tutkimusten mukaan ole suurten ja keskisuurten työnantajien itsensäkään mielestä merkittäviä, tulee työnantajille koituvat kustannukset vanhemmuudesta jakaa nais- ja miesvaltaisten alojen kesken. Tällä on merkitystä ennen kaikkea pienille naisvaltaisille yrityksille, yksittäisille ammatinharjoittajille samoin kun kuntien naisvaltaisille aloille.

Tärkein lähiajan tavoite on vahvistaa miesten asemaa perheissä muuttamalla vanhempainvapaa 6+6+6 -malliksi. Tällöin molemmat vanhemmat saavat pitää yhden kuuden kuukauden jakson vanhempainvapaata ja yhden jakson saa pitää jompikumpi vanhemmista. Vanhemmilla on täysi vapaus päättää, kumpi vanhemmista pitää 6 kuukautta ja kumpi 12 kuukautta vapaata tai jätetäänkö vapaat käyttämättä. Mallia voidaan soveltaa myös erillään asuviin vanhempiin, ja yksinhuoltajavanhempi voi pitää yksin kaikki 18 kuukautta. Mallia pitää soveltaa myös sateenkaariperheissä. Pidennetty vanhempainvapaa antaisi perheille kotihoidontukea paremman korvauksen ja vastaisi vanhempien näkemystä siitä, minkä ikäisenä lapsi viedään hoitoon: nykyisin valtaosa lapsista on kotona noin 1,5-vuotiaaksi erilaisin järjestelyin.

Miesten aseman vahvistaminen perheiden sisällä tarkoittaa myös kotitöiden ja hoivavastuun tasaisempaa jakautumista miesten ja naisten kesken. Kotitöiden tasainen jakautuminen yhdessä joustavien ja lähellä olevien palvelujen, kuten päivähoito-, neuvola- ja terveyspalvelujen sekä esimerkiksi leikkipuistojen ja iltapäiväkerhojen kanssa mahdollistaa molempien vanhempien työnteon, opiskelun ja vapaa-ajan harrastukset.

Nyt ja varsinkin tulevaisuudessa työnantajilta tarvitaan kykyä joustaa myös silloin, jos työntekijä haluaa hoitaa ikääntyneitä vanhempiaan.

Oikeus perhevapaiden käyttöön perustuu edelleen oletukseen samassa taloudessa elävistä eri sukupuolta olevista vanhemmista. Suomalaisissa perheissä kasvaa kuitenkin tuhansia lapsia, joilla on kaksi äitiä tai isää tai vanhemmat, jotka asuvat syystä tai toisesta erillään. Näiden perheiden vanhemmilla ei kuitenkaan ole yhtäläisiä oikeuksia hoitovapaisiin.

Samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla on oltava myös mahdollisuus adoptioon unohtamatta perheen sisäistä adoptiota, ja adoptiosta on tehtävä todellinen mahdollisuus myös vähävaraisille vanhemmille ja yksineläjille.

Tahdoin mennä ja muuttaa maailman, mutta en saanut mistään lapsenvahtia.
Birgitta Rang

Uupuvat naiset

Työelämä on muuttunut entistä epävarmemmaksi ja kiihkeärytmisemmäk17 si. Pätkätyöelämä vaikuttaa paitsi toimeentuloon, myös sosiaalisiin suhteisiin ja koko elämän organisoimiseen. Pätkätyöläinen ei voi esimerkiksi ostaa asuntoa, viettää palkallista lomaa tai suunnitella elämäänsä juurikaan huomista pidemmälle. Kaiken huipuksi työpätkistä kilpaillaan, kun parempaakaan ei ole tarjolla. Varsinkin akateemiset naiset laitetaan kilpailemaan keskenään oikeudesta työhön ja heidän täytyy jatkuvasti todistaa olevansa työn arvoisia.

Työn feminisaatio

Sanotaan, että työ feminisoituu: perinteisesti feminiinisiksi ymmärrettyjen ominaisuuksien, kuten sosiaalisten taitojen ja empatian kyvyn merkitys korostuu työelämässä. Yhä useammissa töissä työntekijä joutuu laittamaan koko persoonansa peliin. Työt tehdään jatkuvassa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa ja yhä vähemmän yksinään liukuhihnan äärellä pakertaen.

Näin työ vaatii tekijöiltään yhä enemmän niitä taitoja, jotka ovat perinteisesti olleet "naisten töiden" eli hoiva- ja huoltotöiden ydintä.

Yhä useammin työ myös tunkeutuu työntekijän vapaa-aikaan. Vaikka töitä ei edes konkreettisesti tekisi kotitietokoneella iltaisin, työasioita mietitään vielä nukkumaan mennessäkin ja työtä suoraan hyödyttäviä tietoja, taitoja ja sosiaalisia suhteita hankitaan myös vapaa-ajalla.

Naisilla on edelleen pääasiallinen vastuu läheisten hoivasta ja kotitöistä. 2000-luvun ilmiö on, että kolmikymppiset naiset uupuvat valtavien paineiden alla. Samaan aikaan pitäisi valmistua, saada työpaikka, perustaa perhe, huolehtia kodista ja omasta kunnostaan, olla seksikäs ja ties mitä muuta.

Onko yhteiskunnallamme varaa polttaa ihmiset loppuun jo heidän aikuiselämänsä alkupuolella? Tai onko meillä varaa esimerkiksi siihen, että yhä useampi nainen jättää lapset hankkimatta vain siksi, että kokee työ- ja perhe-elämän yhdistämisen liian vaikeaksi? Ihminen ei ole olemassa työtä varten, vaan työ ihmistä varten. Ja ennen kaikkea: ihminen on olemassa elämää varten.

SIKSI VAADIMME:

  • Työelämän sukupuolittuneet käytännöt on purettava
  • Vanhemmuuden kustannukset tulee jakaa kaikkia työnantajia ja työntekijöitä koskevalla rahastointimallilla
  • Neuvoloiden, kotipalvelun ja perhetyön resursseja on parannettava siten, että ne tukevat myös perheen, työn ja muun elämän yhteensovittamista
  • Pienyrittäjien, freelancereiden, tutkijoiden ja taiteilijoiden sosiaaliturvaa on parannettava ja on luotava järjestelmä, joka takaa myös heille mahdollisuuden jäädä niin vanhempainvapaalle kuin hoitamaan sairasta lastaan tai iäkästä vanhempaansa
  • Miesten on otettava enemmän vastuuta kotitöistä ja hoivasta
  • Ikäsyrjintä pitää tunnistaa ja poistaa
  • Joustavuutta työelämään myös työntekijän ehdoilla: työntekijä ei voi olla aina se, joka joustaa
  • Työn määritelmää tulee laajentaa perinteisen palkkatyön ulkopuolelle

9. Väkivallan kulttuurista kunnioitukseen ja turvallisuuteen

Minusta tuli feministi, kun en halunnut olla masokisti.
Sally Kempton

Väkivalta voi ilmetä fyysisen väkivallan lisäksi muun muassa henkisenä, uskonnollisena tai taloudellisena väkivaltana. Naisiin kohdistuva väkivalta on globaali jatkumo: sitä ilmentää niin suomalainen parisuhdeväkivalta kuin sotatilanteissa tapahtuvat raiskaukset sekä prostituutio ja ihmistä esineellistävä pornografia. WHO:n mukaan väkivalta on maailmanlaajuisesti suurempi naisten terveysriski kuin syöpä, liikenneonnettomuudet tai malaria.

Miehet ja naiset kohtaavat väkivallan arjessaan eri tavoin ja eri paikoissa: pelon maantiede on erilaista tytöille ja pojille, miehille ja naisille. Suomessa koti on naisille edelleen vaarallisin paikka. Parisuhdeväkivallasta aiheutuu yhteiskunnalle ja tuhansille yksilöille suunnattomat inhimilliset ja taloudelliset kustannukset.

Kuntien on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi. Etenkin viranomaisia, esimerkiksi poliiseja, opettajia sekä sosiaali- ja terveyshenkilöstöä on koulutettava tunnistamaan väkivalta ja ohjaamaan niin uhri kuin tekijäkin hoitoon. Heidän koulutukseensa tulee sisällyttää pakollinen opintojakso lähi- ja parisuhdeväkivallasta.

Väkivaltaa on kaikenlaisissa perheissä ja parisuhteissa. Lähisuhdeväkivalta ei katso varallisuutta, koulutustasoa tai kulttuuritaustaa eikä se ole koskaan uhrin vika. Lähisuhdeväkivalta ei ole perheen sisäinen asia, vaan jokaisella on velvollisuus puuttua havaitsemaansa väkivaltaan. Sukupuolinen ja seksuaalinen häirintä voi alkaa jo lasten kesken. Tyypillistä väkivaltaa kouluissa ovat huorittelu, homottelu ja haukkuminen, joilla tuotetaan häpeää lapsen seksuaalisuuteen ja ulkonäköön liittyen. Häirintä on lisääntynyt myös verkkoympäristössä, jossa lapset ja nuoret toimivat aktiivisesti. Häirintää vähättelevän ilmapiirin takia tyttöjen mahdollisuudet vaikuttaa asiaan ovat olleet vähäiset. Usein sitä, minkä tytöt kokevat häirintänä, pidetään vain poikien normaalina käytöksenä.

On opetettava, ettei väkivaltaa tarvitse hyväksyä sen enempää itseensä kuin muihinkaan kohdistuvana. Pahasta olosta voi ja pitää puhua. Väkivalta ei ole ”normaali osa” mieheksi kasvamista tai mitään urheilulajia saati välituntileikkejä. Huolenpito ja herkkyys eivät ole vain tyttöjen ominaisuuksia. Siksi pojat tulee kasvattaa löytämään ja hyväksymään itsessään nämä ominaisuudet. Väkivaltaa ei koskaan saa pitää johonkin kulttuuriin kuuluvana väistämättömänä asiana.

Rikoslakia tulee uudistaa lisäämällä siihen säännös pitkään jatkuneesta pari- ja lähisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta. Tällainen niin sanottu naisrauhalaki on jo voimassa Ruotsissa.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat naiset ovat Suomessakin vaarassa joutua viharikosten kohteiksi. Normista poikkeava sukupuolen ilmaisu saa aikaan väkivaltaista käytöstä samalla tavalla kuin ihonväri, mutta toistaiseksi näitä rikoksia ei Suomessa tilastoida samalla tavalla kuin rasistisia rikoksia. Viharikosten tavallisuus ja viranomaisten välinpitämättömyys ovat myös yksi syy hakeutua EU-maihin muualta maailmasta. Suomen pitäisi taata turvallinen elämä myös täältä turvaa hakeville transnaisille.

Asennemuutosta voidaan myös vauhdittaa aktiivisen yhteiskunnallisen keskustelun ja entistä tehokkaamman lainsäädännön avulla. Merkitys on symbolinen, mutta sitenkin tärkeä: Rikoslaista on poistettava loputkin ”vakaan tahdon” -pykälät eli mahdollisuus syyttämättäjättämiseen väkivallan uhrin pyynnöstä.

Rakastaa saat, vaania et – et herrani olla!
Anja Vammelvuo

SIKSI VAADIMME:

  • On laadittava naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen kansallinen toimintaohjelma. Lisäksi jokaiseen kuntaan on laadittava väkivallan ehkäisyohjelma ja varattava riittävästi rahaa sen toteuttamiseen.
  • On perustettava väkivaltatyön koordinointikeskus, jossa on erityisosaamista naisiin kohdistuvasta väkivallasta
  • Kuntiin on saatava lisää turvakoteja sekä terapiapalveluja väkivallan uhreille
  • Sovittelua ei saa käyttää parisuhdeväkivaltatilanteisiin
  • Rikoslakiin on lisättävä ilmoitusvelvollisuus aikuisiin kohdistuvasta väkivallasta
  • Vainoaminen (stalking) on kriminalisoitava ja viranomaisia on koulutettava tunnistamaan se
  • Lievä pahoinpitely on muutettava yleisen syytteen alaiseksi rikokseksi

10. Nainen - ja naisen osat - eivät ole kauppatavaraa

Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys.
Minna Canth

Köyhyys, toivottomuus, konfliktit, vaino ja elinympäristön pilaantuminen elinkelvottomaksi pakottavat yhä useammat ihmiset jättämään kotinsa. Suurin osa maahanmuutosta tapahtuu köyhien maiden välillä, mutta osa ihmisistä päättää muuttaa rikkaisiin länsimaihin paremman elämän ja turvan perässä.

Euroopan Unionin maahanmuuttopolitiikka ei mahdollista muuttamista alueelleen laillisesti kuin harvoille ja valituille, ja se luo näin väkivaltaisia käytäntöjä ja rakenteita. Etenkin naiset ja lapset ovat varsin suojattomia kun ihmiskauppaajat, seksiteollisuus, elinkauppaajat, halpa- ja orjatyön teettäjät sekä prostituution pyörittäjät hankkivat materiaalia bisnekseensä.

EU:ssa muihin kuin hyvin koulutettuihin maahanmuuttajiin suhtaudutaan kaksinaismoralistisesti. Virallisissa puheissa heitä pidetään ongelmina ja turvallisuusuhkina. Heidän liikkumistaan rajoitetaan kaikin mahdollisin keinoin. Unionin rajoja vahditaan sotilasvoimin maahanmuuttajien varalta. Maahanmuuttajia suljetaan leireille, vastaanottoja säilöönottokeskuksiin ennen kuin heidät käännytetään takaisin lähtömaihinsa. Vapaan liikkuvuuden nimiin vannovassa EU:ssa kaikki muu paitsi ihminen liikkuu vapaasti.

Toisaalta monen EU-maan talous pyörii ”laittomien” eli oikeudettomien maahanmuuttajien halpa- tai orjatyön varassa. Maahanmuuttajat, miehet, naiset ja lapset työskentelevät ilman oikeuksia muun muassa kodinhoitajina, pelloilla, tehtaissa, kaivoksissa ja prostituoituina. Samat henkilöt, jotka mekastavat julkisuudessa rajavalvonnan tiukentamisesta, ostavat kaupasta halpoja, maahanmuuttajien palkatta poimimia tomaatteja ja menevät hyväpalkkaisen työpäivänsä päätteeksi paperittoman maahanmuuttajan siivoamaan kotiinsa. Edelleen, jotkut heistä ostavat seksiä ihmiskaupatulta prostituoidulta.

Kansainvälinen seksiturismi ja vaimokauppa ovat myös osa maailman epätasa-arvosta, köyhyydestä ja toivottomuudesta hyötyvää riistoa ja väkivaltakoneistoa. Etenkin länsimaiset miehet matkaavat muihin maihin, joissa he ostavat paikallisia lapsia ja naisia viihdykkeekseen tai jopa kotiin viemisiksi.

Etähoivaajille ihmisoikeudet

Työvoimapulaa pelkäävät länsimaat ovat alkaneet hyväksyä valikoitujen tulijoiden maahanmuuttamisen. Korkeasti koulutettujen kehitysmaiden ihmisten muuttaminen länsimaihin töihin eli niin sanottu aivovuoto on saanut rinnalleen ilmiön nimeltä hoivavuoto. Se tarkoittaa sitä, että kehitysmaiden naiset jättävät perheensä ja lähtevät rikkaampiin maihin sairaanhoitajiksi, lastenhoitajiksi ja muuksi hoitohenkilökunnaksi. Näille naisille on annettava oikeus ja mahdollisuus muuttaa ja asettua asumaan haluamaansa maahan yhdessä perheidensä kanssa.

Kansainvälisessä politiikassa on tunnustettava ihmiskaupan, seksiteollisuuden, köyhyyden, heikon sosiaaliturvan ja pakkotyön yhteys. Ihmiskaupan uhriksi joutuu YK:n väestörahaston UNFPA:n mukaan jopa neljä miljoonaa naista ja tyttöä vuosittain. Maahanmuuttopolitiikan lähtökohdaksi on otettava ihmisen oikeus liikkua ja oikeus pyrkiä parempaan elämään. Keskiöön on otettava muuttajat itse valtion suvereniteetin tai yritysten kilpailukyvyn turvaamisen ja suojelun sijaan. Paras keino ehkäistä kansainvälistä rikollisuutta ihmiskaupan osalta on tehdä se tarpeettomaksi toisaalta takaamalla ihmisille oikeus liikkua ja toisaalta vähentämällä muuttamiseen pakottavia syitä.

Ostettu seksi rikolliseksi

Prostituutioon liittyy globaalisti laajamittaisia ja vakavia ihmisoikeusongelmia. Lyhyesti voidaan todeta, että mitä kaksinaismoralistisempi yhteiskunta ja mitä huonompi naisten asema, sen enemmän on prostituutiota. Prostituutiota ja naiskauppaa voidaan vähentää poistamalla köyhyyttä, parantamalla naisten asemaa ja poistamalla kysyntää.

Eriarvoinen yhteiskunta ja heikot turvaverkot kasvattavat prostituutiota. Mitä paremmat ja monipuolisemmat mahdollisuudet naisilla on elättää itsensä ja perheensä, sitä marginaalisemmaksi ja merkitykseltään vähäisemmäksi ilmiöksi prostituutio muotoutuu. Prostituutiota ja seksiteollisuutta ei pidä normalisoida rinnastamalla niitä ”työelämään” eikä sen piirissä olevia naisia tule määritellä seksityöntekijöiksi.

Vasemmistonaisten kaupallisen seksin ja pornon kritiikki kohdistuu niiden seksistiseen ja väkivaltaiseen luonteeseen, ei niiden ”siveettömyyteen”. On paradoksaalista, että samaan aikaan kun uskonnollinen fundamentalismi haluaa kätkeä naisen ”synnillisen” ja ”syntiin kiihottavan” ruumiin, taloudellinen fundamentalismi puolestaan haluaa riisua saman ruumiin ja kiskoa siitä mahdollisimman paljon voittoa. Valtapornografia peittää yksipuolisuudessaan ja kaavamaisuudessaan naisen halun. Naisten seksuaalinen vapautuminen ei tapahdu pornon tai prostituution kautta.

Leimautumisen pelko estää monia prostituoituja ja ihmiskaupan uhreja käyttämästä Suomessakin tarjolla olevia turvapalveluja. Viranomaiset, esimerkiksi poliisit ja sosiaalityöntekijät, eivät aina tunnista ihmiskaupan merkkejä. Auttamisjärjestelmät eivät tavoita prostituoituja ja ihmiskaupan uhreja, etenkään maassa laittomasti olevia naisia ja lapsia.

Ihmiskaupan uhriksi joutuu YK:n väestörahaston UNFPA:n mukaan jopa neljä miljoonaa naista ja tyttöä vuosittain.

SIKSI VAADIMME:

  • Ihmiskaupan uhrien ja prostituoitujen auttamiseksi on luotava pelisäännöt ja väylät ulos prostituutiosta
  • Ihmiskaupan uhreille on myönnettävä oleskelulupa ilman ehtoja ja heille on perustettava salaisia turvakoteja
  • Prostituution kysynnän vähentämiseksi seksin oston kriminalisointia on laajennettava ilman vaatimuksia ihmiskaupan todistamisesta
  • Poliisin resursseja tutkia ihmiskauppaan ja paritukseen liittyviä rikoksia on lisättävä

11. Aseilla ei luoda turvallisuutta

Lempeydellä ohjattua voimaa, ei voimalla peitettyä heikkoutta.
Maria Jotuni

Ilman rauhaa kehitys on mahdotonta. Osa väkivallan kulttuuria on sodan pitäminen hyväksyttävänä mutta vain miehiä velvoittavana väkivaltana. Merkittävä miehiin kohdistuva tasa-arvo-ongelma Suomessa onkin niin sanottu yleinen asevelvollisuus. Toisin kuin yleisen äänioikeuden kohdalla, asevelvollisuuden yleisyys pätee vain miehiin. Asepalveluksesta kieltäytymisestä saa pidemmän vankeusrangaistuksen kuin vaikka pahoinpitelystä tai törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Armeija ei kasvata pojista miehiä, vaan machoja ja alistujia.

Vaikka Suomessa puhutaan puolustusvoimista, on Suomenkin armeija osa väkivaltakoneistoa. Väkivalta ei tuo turvallisuutta ja siksi Suomen ei pidä vahvistaa armeijan asemaa yhteiskunnassa esimerkiksi liittymällä Natoon. Nato varautuu vain perinteisiin turvallisuusuhkiin ja sen käyttämät resurssit olisikin käytettävä laajemman turvallisuusnäkemyksen mukaiseen toimintaan. On myös mietittävä vaihtoehtoja vain miehille pakolliselle asevelvollisuudelle.

Sodat – olipa kyseessä perinteiset aseelliset konfliktit tai uudet sodankäynnin muodot – aiheuttavat yhteiskunnassa kaaosta, lamaannusta ja ympäristöongelmia. Konflikteja seuraava köyhyys ja toivottomuus ajavat usein nuoret miehet sekasorrosta hyötyvän järjestäytyneen rikollisuuden piiriin ja naiset ja tytöt rikollisten kauppatavaraksi.

YK:n turvallisuusneuvoston vuodelta 2000 olevan päätöksen (nro 1325) mukaan valtioiden on huomioitava sukupuolinäkökulma rauhansopimuksia neuvoteltaessa, rauhanoperaatioita suunniteltaessa ja niitä toteutettaessa sekä yhteiskunnan jälleenrakentamisessa. Naisten on oltava mukana rauhanneuvotteluissa, sillä neuvottelujen tulos vaikuttaa siihen, millaisiksi sukupuolten väliset asetelmat muodostuvat jälleenrakentamisen aikana.

Tämän pitemmälle emme enää pääse: katsomme omaa tuhoutumistamme televisiosta.
Eeva Kilpi

SIKSI VAADIMME:

  • YK:n on kitkettävä rauhanturvaajien kriisialueille mukanaan tuoma prostituutio, ja Suomen on oltava tässä asiassa aktiivinen toimija
  • On varauduttava sotien sijasta muihin uhkiin, kuten ympäristökatastrofeihin
  • Lisää rahaa rauhanjärjestöille ja rauhankasvatusta oppilaitoksiin
  • Asevarustelun sijaan on keskityttävä köyhyyden poistamiseen - ruokaa, ei aseita

12. Ihmisoikeudet kaikille

Me olemme kaikki kodittomia vaeltajia, ja kaikki me olemme sisaruksia.
Edith Södergran

Terrorismi ja terrorismin vastainen sota ovat uudella tavalla tuoneet esille ihmisoikeuksien suhteellisuuden ja lisänneet ihmisoikeuksien polkemista. Esimerkiksi yhteiskunnallinen aktiivisuus ja poliittinen toiminta ovat monissa demokratioinakin pidetyissä maissa joutuneet epäilyttävien asioiden listalle ja useissa maissa etenkin naisten poliittista aktiivisuutta karsastetaan.

Naisten ihmisoikeuksien toteutumista haittaavat kansainvälisiin sopimuksiin kulttuurisin ja uskonnollisin perustein tehdyt varaumat, jotka heikentävät sopimusten sitovuutta. Sekä länsimaiden että kehittyvien maiden fundamentalistiuskovaiset muodostavat usein yhteisen vastarintaman silloin, kun päätetään naisten oikeuksista.

Ihmisoikeuksien toteutumista estävät myös ihmisoikeusloukkausten riittämätön seuranta ja viranomaisten tietämättömyys ja piittaamattomuus naisten oikeuksista. Lisäksi naisilla itsellään on liian vähän tietoa omista oikeuksistaan.

Suomen kehitysapuprojektien on helpotettava kriisien aikaista köyhyyttä ja toivottomuutta sekä autettava kriiseistä kärsineiden, kuten sodassa raiskattujen naisten ja lapsisotilaiden kuntoutumista sotien jälkeen. Sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisten aseman parantamisen täytyy olla kaiken kehitysyhteistyön tavoitteena.

Kansainvälistyminen ja maailman muuttoliikkeet ovat tuoneet uuden kirjon ihmisoikeusongelmia myös Suomeen. Sadat naiset kärsivät päivittäin siitä, ettei Suomi ota muualta tänne tulleiden ihmisten ihmisoikeuksia vakavasti.

Turvapaikkahakemuksia käsiteltäessä naisten sukupuolensa vuoksi kohtaamia uhkia, kuten uhkaa sukuelinten silpomisesta, ”kunniaväkivallasta” tai pakkoavioliitosta, ei tunnisteta eikä oteta vakavasti. Naisen ihmisoikeuksia ei saa loukata sillä verukkeella, että suvun tai miehen kunnia on kiinni naisen ”siveellisyydestä”.

SIKSI VAADIMME:

  • Naisten oikeuksien opiskelu on tehtävä pakolliseksi varsinkin oikeus- ja yhteiskuntatieteiden opintoihin
  • Naisten mahdollisuudet poliittiseen ja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen on turvattava
  • Kansainvälisen yhteisön on puututtava ihmisoikeusloukkauksiin riippumatta maiden välisistä taloussuhteista ja markkinoiden tarpeista
  • Turvapaikkahakemusten käsittelyssä on otettava nykyistä paremmin huomioon sukupuolesta aiheutuva tarve kansainväliseen suojeluun
  • Ihmisoikeuksien rikkominen pitää sanktioida kunnolla
  • Ihmisoikeuksia ei saa sitoa kansalaisuuteen

13. Median mahti

Sielulla ei ole sukupuolta.
Kuningatar Kristiina

Median valta on kasvanut maailmanlaajuisen viestintäverkoston kehittyessä. Joukkoviestimillä on suuri valta vaikuttaa yleisiin asenteisiin ja siten myös sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen - tai taantumiseen. Perinteisiä sukupuolirooleja sekä hyvin yksipuolista ja rajattua kuvaa etenkin naiseudesta toistetaan esimerkiksi naisja miestoimittajien keskinäisessä työnjaossa sekä uutisten, mainosten ja viihdeohjelmien sisällöissä. Viime vuosina suomalaisessa mediamaailmassa on otettu taka-askelia muun muassa lakkauttamalla naisasiaa käsitteleviä radio-ohjelmia.

Tiedotusvälineiden ja mainonnan naiskuva vaikuttaa vahvasti naisten asemaan. Samalla se muokkaa naisten ja erityisesti nuorten tyttöjen identiteettiä. Media ja mainonta tekevät selväksi, että naisen arvo vähenee iän myötä. Ihailtava ja tavoiteltava on vain nuori, laiha mutta muodokas, vammaton ja normikaunis nainen. Myös monet naistenlehdet itse tuottavat hyvin stereotyyppistä naiskuvaa.

Nainen esitetään mediassa harvoin aktiivisena toimijana muuten kuin kuluttajan roolissa. Liian usein nainen esitetään vain miehen katseen kohteena. Naisten kuvaaminen mediassa on muuttunut viime vuosina myös entistä ulkonäkökeskeisemmäksi ja seksistisemmäksi. Puolialastomalla ja epärealistisen laihalla naisvartalolla saatetaan mainostaa mitä tahansa talomaalista autoihin.

Joka puolelle levittäytyvä pornografinen kuvasto viestii muka naisen vapautumisesta, mutta todellisuudessa se luo uusia vaatimuksia ja kontrollin välineitä. Naisen on oltava haluttava, muttei kuitenkaan aktiivisen halukas. Alusvaatemainosten tyyli on kuin pornolehdistä. Musiikkivideoiden kuvakieli on hätkähdyttävän suorasukaista ja jopa jotkin pikkutytöille tarjottavista nukeista on stailattu stripparin tavoin. Pornografiseen materiaaliin törmää myös kauppojen ja kioskien lehtihyllyillä, halusi tai ei. Kaiken tämän jälkeen paheksutaan ”huorahtavasti” pukeutuvia tyttöjä.

Yhteinen julkinen tila

Mainokset ovat tunkeutuneet julkiseen tilaan, kuten julkisiin liikennevälineisiin ja pysäkeille. Kuitenkin ihmisellä pitäisi olla oikeus vaikuttaa siihen, mitä hän joutuu päivittäin yhteisessä tilassa katsomaan. Mainokset eivät kaunista ympäristöämme ja tee sitä viihtyisämmäksi, vaan päinvastoin. Kaikki julkinen tila ei saa olla kaupan!

Väkivalta tunkeutuu elämäämme median kautta. Iltapäivälehtien lööpit kirkuvat kaduilla viikoittain uusista veriteoista. Lapset kohtaavat internetissä väkivaltaista ja seksististä materiaalia, jota he eivät osaa käsitellä ja josta vanhemmilla ei välttämättä ole mitään käsitystä. Väkivaltaiset ja seksistiset tv-ohjelmat, elokuvat ja pelit ovat muodostuneet valtavirtaviihteeksi sekä lapsille että aikuisille. Arkikokemusten ja myös tutkimusten mukaan tällainen viihde turruttaa väkivaltaan ja raaistaa mieltä.

Maaherra ja aulaemäntä

Kieli on merkittävä vallankäytön väline. Sanavalinnat heijastelevat sekä tiedostamattomia että tiedostettuja arvoja, käsityksiä ja ennakko-oletuksia. Kielenkäytöllä ja kuvastoilla tuotetaan ja ylläpidetään sukupuolirooleja ja epätasa-arvoa. Suomessa media käyttää edelleen sukupuolittuneita ilmaisuja, joilla naista kuvataan poikkeukseksi miehestä. Vastaavasti on monia ammattinimikkeitä, jotka pitävät sisällään oletuksen, että ammatinharjoittaja on mies. Tällaisia sukupuolittuneita ilmaisuja ovat esimerkiksi naiskansanedustaja ja naispoliisi tai virkamies ja kirkkoherra.

SIKSI VAADIMME:

  • Kouluissa ja päiväkodeissa on tarjottava mediakasvatusta, joka antaa eväitä käsitellä median ja varsinkin internetin esittämää tietoa ja kuvastoa
  • Lainsäädäntöä on uudistettava, jotta väkivaltaiseen ja seksistiseen viestintään voidaan yhteisin pelisäännöin puuttua.
  • Yleisradioon on saatava lisää naisten tekemiä ja monipuolisia naisille suunnattuja ohjelmia
  • Yleisradion asema on turvattava riittävällä rahoituksella
  • Haluamme lisää laadukkaita lastenohjelmia ja rahoitusta kotimaiseen lastenohjelmatuotantoon
  • Naisten on oltava mukana päätöksenteossa kaikilla tasoilla tiedotusvälineissä
  • Tiedotusvälineistä on siivottava sukupuolittunut kieli
  • Tasa-arvolakia tulee laajentaa koskemaan myös mainoksia
  • Kaupallista mainontaa julkisessa tilassa on rajoitettava

14. Naiset päättäjiksi joka tasolle

Tahdoin mennä ja muuttaa maailman, mutta en saanut mistään lapsenvahtia.
Birgitta Rang

Suomalaiset naiset taistelivat itselleen poliittiset oikeudet jo varhain. Kuitenkin naisten osuus kansanedustajista on tänä päivänä vain noin 40 prosenttia, vaikka väestöstämme yli puolet on naisia. Useissa kunnissa naisten osuus valtuutetuista on tätäkin vähäisempi. Naiset eivät ole päässeet käsiksi myöskään valtionhallinnon johtaviin virkoihin. Suomessa naisten osuus on näissä viroissa EU-maiden alhaisimpia.

Julkinen sektori on kaikkialla maailmassa pysyvän muutoksen tilassa, ja erityisen nopeaa tämä muutos on ollut Suomessa. Tärkeä osa tätä muutosta on vallan keskittyminen ja muuttuminen yhä näkymättömämmäksi.

Uudistusten suunnittelu, valmistelu ja muutostyö siirretään johtavien virkamiesten ja poliitikkojen eli yhä pienempien ja miesvaltaisempien ryhmien käsiin – toisinaan vain yhden selvitysmiehen tekemisiksi. Näihin pienryhmiin eivät tasa-arvolain sukupuolikiintiöt ulotu, vaan valta katoaa naisten ulottumattomiin.

Sukupuolikiintiöt ovat olleet tasa-arvolain uudistuksen myötä käytössä jo yli 10 vuotta. Valtion ja kuntien valmistelevissa toimielimissä on oltava vähintään 40 prosenttia sekä naisia että miehiä. Kiintiöiden suurin ongelma on se, että niiden myötä saatetaan ajatella, että tasa-arvo on saavutettu. Kuitenkin määrällinen tasa-arvo on vain lähtöpiste kuljettaessa kohti todellista tasa-arvoa, jolloin kiintiöt voidaan unohtaa.

Sukupuolikiintiöillä on kuitenkin ollut monia positiivisia vaikutuksia. Ne ovat tasoittaneet kunnallispolitiikan vahvaa sukupuolista eriytyneisyyttä. Puolueiden on ollut pakko tarjota naisia teknisten alojen lautakuntiin ja vastaavasti miehiä sosiaali-ja terveysalojen lautakuntiin. Sukupuolikiintiöt ovat myös tuoneet puolueille yleensä painetta rekrytoida enemmän naisia ehdokkaiksi, eikä naisten saamista mukaan politiikkaan ole enää voitu jättää vain puolueiden naisjärjestöjen tehtäväksi.

Naisia ei edelleenkään tarpeeksi näy tupo-pöydissä tai muissa ammattiyhdistysliikkeen keskeisissä neuvottelupöydissä. Edes silloin, kun päätetään naisvaltaisten alojen palkoista ja työehdoista, naiset eivät ole tasavertaisesti mukana päätöksenteossa.

Monesti kuulee perusteltavan, että ay-toiminta vaatii niin paljon ilta- ja yötöitä, etteivät naiset voi siihen lasten ja kodinhoitovelvollisuuksiensa takia osallistua. Ammattiyhdistysliikkeen toimintatapoja ja -kulttuuria onkin muutettava siten, että aktiivinen ay-toiminta on mahdollista myös naisille. Ammattiyhdistysliikkeen on myös ryhdyttävä aktiivisemmin ajamaan naisten asemaa parantavia muutoksia työelämän saralla. Tämä vaatii sekä työn käsitteen että toimintatapojen uudelleenarviointia.

Suomi ei toimi tyhjiössä vaan osana globaalia maailmaa. Suomalainen päätöksenteko on osa Euroopan Unionin päätöksentekoa. Kansainväliset järjestöt kuten Maailmanpankki, Maailman kauppajärjestö WTO, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD sanelevat maailmassa harjoitetun politiikan sisältöä.

Myös suuret ylikansalliset yritykset ovat merkittäviä poliittisia toimijoita. Ylikansalliset yritykset ja suuret kansainväliset organisaatiot vaikuttavat suomalaiseen politiikkaan tavalla, jonka demokraattisuudesta voidaan ylipäänsä kysyä. Aivan erikseen on syytä kyseenalaistaa näiden järjestelmien vaikutusvalta naisten aseman kannalta. Naisia ei näissä organisaatioissa päättäjinä näy, eikä naisten ääni niissä kuulu.

Rakastan miehiä, mutta vihaan miesyhteiskuntaa.
Mona Sahlin

Kuntien uusi rooli hyvinvoinnin tuottajina

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on taattava, että tietyt perusoikeudet toteutuvat jokaisen kohdalla. Käytännössä perusoikeuksien toteuttajana toimivat Suomessa kunnat, jotka ovat parhaillaan suurten muutosten kourissa. Tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus, eli PARAS-hanke, velvoittaa kunnat yhteistoimintaan ja tarvittaessa kuntaliitoksiin palvelujen järjestämiseksi.

Uudistusten tavoitteeksi on avoimesti määritelty palveluiden keskittäminen ja järjestäminen suuriin yksiköihin. Tällaisilla muutoksilla on laajoja vaikutuksia niin naisten asemaan työntekijöinä, palvelujen käyttäjinä kuin kuntien päätöksentekijöinäkin. Naiset on otettava mukaan kuntaliittojen suunnittelusta, toteutuksesta ja seurannasta vastaaviin ryhmiin.

Jos olet liian vahva joittenkin mielestä, se on heidän ongelmansa.
Glenda Jackson

SIKSI VAADIMME:

  • Eduskunnan valiokuntien puheenjohtajien ja valiokuntien käyttämien asiantuntijoiden sukupuolijakoon on kiinnitettävä huomiota
  • Pörssiyhtiöiden hallituksiin on saatava naiskiintiöt.
  • Kaikilla tasoilla tehtävä päätöksenteko ja päätöksenteon seuraukset on suvattava eli arvioitava naisten ja miesten, tyttöjen ja poikien kannalta.
  • Lisää naisia ammattiyhdistystoimintaan ja tupopöytiin
  • Suomen kuntapalvelurakenteen uudistamistyön sukupuolivaikutukset on selvitettävä. Uudistustyön pitää parantaa naisten asemaa!

15. Tasa-arvon työkalut

En tiedä ovatko naiset parempia kuin miehet. Ainakaan eivät he ainakaan huonompia ole.
Golda Meir

Suomessa tasa-arvon aktiivista kehittämistä haittaa ajattelu, jonka mukaan naisten ja miesten tasa-arvo on jo saavutettu. Oletetaan, että tasa-arvo säilyy tai edistyy, kun sukupuoleen ei kiinnitetä erityistä huomiota. Tämä ajattelu estää näkemästä sukupuolittuneita rakenteita ja asioita, joissa tasa-arvo ei ole toteutunut tai on jopa menty takapakkia. Tasa-arvon toteuttaminen kuitenkin edellyttää, että sukupuolen merkitys tehdään näkyväksi. Asioita on arvioitava erikseen kaikkien sukupuolten kannalta. Vain näin voidaan varmistua, että tasa-arvo toteutuu.

Suomessa tarvitaan vielä paljon tutkimusta sukupuolen merkityksestä eri elämänalueilla. Yhtä oleellista on koota saatu tieto kansalliseen tasa-arvotietopankkiin kaikkien saataville ja käytettäväksi.

Tasa-arvolakiin tehtiin vuonna 2005 mittava uudistus, joka sanktioi tasa-arvosuunnittelun laiminlyönnin työpaikoilla. Uudistetun lain muita päätavoitteita olivat EU:n tasa-arvodirektiivien toimeenpano suomalaisessa lainsäädännössä ja samapalkkaisuuden edistäminen. Uudistuksen jälkeenkin resurssit lain valvomiseksi ovat riittämättömät.

Maamme yhdenvertaisuuslainsäädäntö vaatii uudistamista. Tarpeellinen uudistus ei saa merkitä tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslainsäädännön yhdistämistä tai sukupuolten tasa-arvoa edistävien käytäntöjen vesittämistä. Sekä sukupuolten tasa-arvon että muun yhdenvertaisuuden edistämiseen tarvitaan lisää resursseja ja asiantuntemusta.

Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisesta ja edistämisestä vastaavat Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikkö, tasa-arvovaltuutettu ja tasa-arvoasiain neuvottelukunta.

SIKSI VAADIMME:

  • On koulutettava tasa-arvotyön ammattilaisia, koska tämä työ vaatii osaamista ja erikoisasiantuntemusta
  • Viranhaltijoille, kansanedustajille ja valtuutetuille on järjestettävä tasa-arvokoulutusta
  • Tasa-arvotyön resursseja erityisesti lainvalvonnan puolella on lisättävä
  • Lainsäädännön, julkishallinnon toiminnan, ohjelmien ja hankkeiden sukupuolivaikutukset on arvioitava
  • Tasa-arvopolitiikan sirpaleisuus on korjattava. Ministeriöidenvälistä koordinointia tasa-arvoasioissa on vahvistettava.
  • Oppilaitosten ja niiden naistutkimuksen laitosten, yksityissektorin, tiedotusvälineiden ja kansalais- ja naisjärjestöjen välistä yhteistyötä on tuettava
  • Tasa-arvolakia ja yhdenvertaisuuslakia ei tule yhdistää
  • Tasa-arvolain laiminlyöntejä on seurattava ja rikkomuksista on sanktioitava
  • Tasa-arvoa tuottamaan ja valvomaan tarvitaan alueellisia toimijoita/viranomaisia
  • Minna-tietopalvelulle on löydettävä pysyvä sijoituspaikka ja sen toimintaan on varattava riittävästi resursseja

16. Pelastetaan Äiti Maa

Onnellinen? Olemalla osa luontoa, niin kuin muotokuvassa, jossa päähän ovat kasvaneet peuran sarvet. Palaamalla luontoon, kukkiville rinteille.
Kirsti Simonsuuri

Monien tutkimusten mukaan naiset suhtautuvat keskimäärin miehiä myönteisemmin ympäristönsuojeluun ja ovat valmiimpia tekemään ympäristöystävällisiä valintoja arjessaan. Naiset myös suhtautuvat miehiä kriittisemmin esimerkiksi ydinvoimaan ja jatkuvan talouskasvun ihanteeseen. Naiset kierrättävät, käyttävät julkisia kulkuneuvoja sekä suosivat kasvis-ja luomuruokaa miehiä useammin. Ympäristötuhot vaikuttavat myös naisten elämään eri lailla kuin miesten.

Useimmilla ihmisillä on kuluttajina mahdollisuus tehdä ympäristöä säästäviä valintoja, mutta vastuu ympäristöstä ei ole yksin tai edes eniten yksilöillä. Eettinen ja ekologinen kuluttaminen edellyttää tietoa ja joissakin tapauksissa myös rahaa. Kysymys ei kuitenkaan ole vain kulutusvalinnoista, vaan pikemminkin sellaisesta elämäntavasta, mikä mahdollistaa elämän maapallolla myös tuleville sukupolville ja kaikille lajeille.

Kulutuskäyttäytymistä voidaan ohjailla esimerkiksi sisällyttämällä hintoihin tuotteiden koko elinkaaren aikana syntyvät negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten ympäristön saastuminen, luonnonvarojen kuluminen ja kaatopaikkajätteen lisääntyminen.

Yhteiskunnan rakenteiden on kaikin tavoin tuettava kestävää elämäntapaa. Länsimaissa pitäisi lähivuosikymmeninä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään noin 80 %, eikä tätä tavoitetta voida saavuttaa muuten kuin radikaalisti elämäntapoja ja koko yhteiskuntaa muuttamalla. On ymmärrettävä, että bruttokansantuote ei mittaa ihmisten ja luonnon hyvinvointia, ja on otettava käyttöön uudet laskentatavat hyvinvointia arvioitaessa.

Ympäristönsuojelun, etenkin ilmastonmuutoksen, kannalta tärkeintä on saada valtiot suitsimaan teollisuuden ja talouden toimintaa lainsäädännöllä sekä sen tiukalla valvonnalla ja todellisilla sanktioilla, mikäli lakeja ei noudateta. Suurimmat päästöt aiheutuvat paitsi teollisuudesta ja liikenteestä, myös ruoan tuotannosta. Siksi olisikin hyvä sekä ympäristö- että eläinoikeussyistä suosia kasvisruokaa.

Melu on kasvava ympäristöongelma. Melulla on vaikutuksia ihmisten ja eläinten terveyteen sekä elinympäristön laatuun. Tutkimusten mukaan naiset kärsivät melusta keskimäärin miehiä enemmän. Melun torjuntaan tulee kiinnittää enenevässä määrin huomiota esimerkiksi asuinalueita suunniteltaessa. Asuinalueiden suunnittelussa tulee huomioida kaikki käyttäjät, eikä niitä pidä suunnitella vain terveiden nuorten ja autoilevien keski-ikäisten miesten ehdoilla. Rakennetun ympäristön on oltava viihtyisä, turvallinen, saasteeton ja esteetön kaikille asukkaille.

Kehitysmaiden naisten ääni kuuluviin ympäristökysymyksissä

Kehitysmaiden maaseutuympäristössä naiset vastaavat veden, polttoaineiden ja ruuan hankinnasta. Miesten poismuutto ja siirtotyöläisyys laajentavat naisten tehtäviä myös myyntiviljelyyn. Naiset ovat siten äärimmäisen riippuvaisia paikalli30 sesta luonnonympäristöstä ja näin sekä tietoisia että haavoittuvia lähiympäristössä tapahtuville muutoksille.

Eroosion ja kuivuuden vaivaamilla alueilla naisten mahdollisuudet elättää perheensä saattavat muuttua kohtuuttoman vaikeiksi. Ilmastonmuutos lisää äärimmäisiä sääoloja ja jopa ympäristökatastrofeja. Kuten muunkin maastamuuton kohdalla myös ympäristöpakolaisiksi lähtee enemmän miehiä, jolloin naiset jäävät selviytymään vaikeutuneisiin oloihin.

Naisten suhde ympäristön tuhoutumiseen ei kuitenkaan liity pelkästään arjen toimien hoitamiseen, vaan myös heidän sosiaaliseen ja poliittiseen asemaansa. Naisten asiantuntemus maan, veden ja metsien suojelemisessa on usein poliittisessa päätöksenteossa sivuutettu ja aliarvioitu. Maanomistus ja päätäntävalta keskeisissä asioissa ovat edelleen pääasiassa miehillä. Naisten tietämys on nostettava arvoon: Naisia tulee kuunnella ympäristö- ja ilmastopolitiikasta päätettäessä ja heidät tulee ottaa mukaan päätöksentekoon.

Puhdas vesi on perusoikeus. Vedellä tehdään kuitenkin bisnestä varsinkin kehitysmaissa, ja vesihuollon yksityistäminen on jättänyt monet köyhät ilman puhdasta vettä.

SIKSI VAADIMME:

  • Rakennettu ympäristö pitää suunnitella esteettömäksi siten, että liikkuminen on helppoa niin lastenvaunujen kanssa kuin pyörätuolillakin
  • Ekologinen kaupunkisuunnittelu ja ekotehokas rakentaminen on tehtävä pakolliseksi
  • Vaadimme toimivaa, kattavaa ja edullista joukkoliikennettä
  • Lisää yksityisautoilta rauhoitettuja alueita, kiitos
  • Ekologista ja solidaarista verouudistusta
  • Kasvisruoka on nostettava todelliseksi vaihtoehdoksi kaikissa julkisissa laitoksissa. Myös lähiruokaa on suosittava.
  • Lisää ympäristökasvatusta ja -koulutusta päiväkoteihin, oppilaitoksiin ja työpaikoille
  • Ei ydinvoimaa, vaan energian säästöä ja kestäviä energiaratkaisuja
  • Vesihuollon on kehitysmaissakin oltava julkisessa hallinnassa

17. Tavoitteena tasa-arvo

Vasemmistonaiset uskovat arvojen ja asenteiden - joiden takana usein on materiaalinen perusta - vallankumoukseen, koska me uskomme radikaaleihin naisiin muutosvoimana. Näemme vallan keskittymisen, tunnemme arjessamme rahan kasvavan mahdin ja nahoissamme naisten aseman heikkoudet - ja juuri siksi teemme vasemmistolaista naispolitiikkaa osana naisliikettä ja osana vasemmistolaista liikettä

Luotamme siihen, että koko vasemmistossa tänä päivänä tiedetään sukupuolen merkitys yhteiskunnassa ja politiikassa. Haluamme osoittaa vääräksi väitteen – ja pelon – jonka mukaan naisten aseman parantaminen ja sukupuolten tasa-arvo heikentävät miesten asemaa. Päinvastoin: naisliike kannustaa etsimään työkaluja myös miesten vapauttamiseksi, siinä etsinnässä miehet ovat avainasemassa.

Emme halua hedelmätöntä kiistelyä, jossa naiset ja miehet linnoittautuvat barrikadin eri puolilla. Sen sijaan haluamme etsiä, tutkia ja purkaa sukupuolta ja sukupuolten eriarvoisuutta tuottavia ja ylläpitäviä mekanismeja ja niiden seurauksena syntyneitä ja syntyviä epätasa-arvoisia valtarakenteita ja käytäntöjä. Haluamme tasa-arvoa.

Naisten vallankumous Peking - Helsinki

13 vuotta sitten valmistunut YK:n naisten IV maailmankonferenssin hedelmä Pekingin toimintasopimus on merkittävin sukupuolten tasa-arvoon liittyvä YK-asiakirja. Sopimuksen tavoitteet ja toimintatavat niiden saavuttamiseksi ovat edelleen radikaaleja, eikä yksikään maa ole saavuttanut niitä. Ritva 2008 soveltaa Pekingin toimintasopimusta tämän päivän naisten ja miesten arkeen Suomessa, sisaria maailmalla unohtamatta. Joukossa on uusia näkökulmia, joita vuodet ja maailman muuttuminen ovat tuoneet tullessaan. Tämä Vasemmistonaisten naispoliittinen asiakirja Ritva 2008 on viisi vuotta sitten julkaisten Ritva 2003:n pikkusisko. Siskokset jakavat monia asioita, mutta viiden vuoden ikäero vaikuttaa: globaali kapitalismi, uusliberalismi ja ilmastonmuutos ovat vahvistuneet ja vaikuttavat naisten arkeen maailmanlaajuisesti. Ne asettavat uusia haasteita vasemmistolaiselle naisliikkeille.

Siskokset tuntevat solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta perheeseensä ja sukuunsa - vasemmistoliikkeisiin, naisliikkeisiin ja vasemmistoliittoon. Juuri siksi suhde niihin myös kiinnostaa ja askarruttaa. Mitä tehdä isosedälle, jonka mielestä nainen loppujen lopuksi on hehkeimmillään hellan ääressä? Entä enolle, jonka härskit silmäniskut häkellyttävät ja raivostuttavat suvun naisia.

Näitä pohtiessaan sisarukset ovat vahvasti sitä mieltä, ettei monimuotoinen vanhoillisuuden virtahepo vasemmistosuvun olohuoneen sohvalta katoa itsestään: siitä on puhuttava, se on nostettava päivänvaloon ja kammettava yhdessä ulos.

Antoisia lukuhetkiä Ritvan parissa.

Vasemmistonaisten Valtikka
www.vasemmistonaiset.fi