Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VAS/1080

Vasemmistoliitto

Vasemmiston tavoitteet 2016-2019


  • Puolue: Vasemmistoliitto
  • Otsikko: Vasemmiston tavoitteet 2016-2019
  • Vuosi: 2016
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Vasemmiston tavoitteet 2016-2019

Kestävä ja tasa-arvoinen yhteiskunta ei synny itsestään. Suurikin muutos koostuu joukosta pieniä tekoja. Tämä tavoiteohjelma koostuu esityksistä, jotka voidaan toteuttaa välittömästi, mikäli niiden taakse saadaan enemmistön tuki. Tavoitteet lisäävät toteutuessaan hyvinvointia ja ympäristön sekä talouden kestävyyttä, ihmisten välistä tasa-arvoa, vapautta ja mahdollisuutta työhön ja toimeentuloon.

Vasemmiston tavoittelemaa kokonaisvaltaisempaa maailmanlaajuista muutosta kohti tasa-arvoista ja ekologisesti kestävää yhteiskuntaa kuvataan Punavihreä Tulevaisuus -asiakirjassa.

Vasemmistoliiton arvot määritellään periaateohjelmassa. Haluamme vapauttaa ihmiskunnan sodasta, sorrosta, puutteesta ja eriarvoisuudesta. Yhteiskunnan on taattava edellytykset tasavertaiseen osallistumiseen ja mahdollisuus itsensä kehittämiseen. Jokaisen vapaus voi toteutua vain demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

1. Otetaan tulevaisuus omiin käsiimme
2. Kaikki mukaan kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa
2.1. Oikeus ja mahdollisuus työhön
2.2. Verot maksukyvyn mukaan
2.3. Kohti perustuloa
2.4. Demokratiaa rahavallan tilalle
2.5. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa
2.6. Sivistystä, koulutusta ja kulttuuria
3. Turvallinen elämä
3.1. Työstä inhimillistä
3.2. Turvaa sosiaali- ja terveyspalveluista
3.3. Oikeudenmukaista ilmastoturvaa
3.4. Monimuotoista luontoa
3.5. Jokaiselle koti ja mahdollisuus liikkua
3.6. Rakennetaan rauhaa yhdessä

1. Otetaan tulevaisuus omiin käsiimme

Suomen pitää pysyä maailman parhaiden maiden joukossa, vertailtiin sitten inhimillistä pääomaa, peruskoulutuksen tasoa, lehdistön tai yrittämisen vapautta, väestön terveyttä, kilpailukykyä, tai julkisen sektorin tehokkuutta. Meillä on paljon mahdollisuuksia tehdä asioita paremmin.

Viime vuosina Suomi on kärsinyt näköalattomuudesta ja luovuttamisesta. Oli kyse sitten taloudesta, ilmastonmuutoksesta, työntekijöiden oikeuksista tai ulkopolitiikasta, vaaditaan meitä sopeutumaan suurten yritysten, Suomea suurempien maiden tai EU:n komission tahtoon.

Massatyöttömyys, ilmastokriisi, köyhyys, sukupuolten tasa-arvon heikentyminen, markkinatalouden kehittyminen finanssikapitalismiksi sekä luonnon monimuotoisuuden väheneminen ovat ongelmia, jotka ihmiskunta on aiheuttanut poliittisien päätösten kautta, ja jotka eivät ratkea itsestään. Tarvitaan aktiivista politiikkaa niin Suomessa, Euroopassa kuin koko maailmassa.

Liian moni on saatu uskomaan, ettei mitään hyvää ole tehtävissä, vaan on leikattava palkkoja, eläkkeitä, opintorahaa, työttömyysturvaa ja palveluita. Tämä siitäkin huolimatta, että muissa pohjoismaissa palkat ovat Suomea suurempia ja julkisen sektorin palveluissa on enemmän työntekijöitä.

Valtiovarainministeriön leikkausvaatimukset edustavat vaihtoehdottomuutta ja sopeutumista rajuimmillaan. Ministeriön laskelmissa valtio ei yritäkään muuttaa taloustilannetta, vaan leikkaa julkista kulutusta sitä mukaa kun yksityinen kulutus vähenee. Tällainen talouspolitiikka aiheuttaa itseään ruokkivan laman kierteen. Mitä vähemmän ihmisillä on töitä ja tuloja, sitä vähemmän heillä on varaa työllistää muita.

Valtio ei toimi kuten kotitalous tai yritys. Valtio maksaa yhdessä kuntien kanssa työttömyyden kustannukset sekä menettää työpaikkojen vähetessä verotuloja. Suomi on tilanteessa, jossa hallituksen tekemät leikkaukset tulevat pikemminkin lisäämään kuin vähentämään velanoton tarvetta. Leikkauslinja on kohtalokasta sekä työntekijöille, että kotimaassa toimiville yrityksille.

Taloudellisten "pakkojen" lisäksi huonoista päätöksistä syytetään usein Euroopan unionia. Kerta toisensa jälkeen on kuitenkin paljastunut, että vaikka osa huonoista päätöksistä johtuu suoraan EU:sta, eri hallitukset ovat myös toteuttaneet usein omaa huonoa politiikkaansa vedoten kuvitteellisiin EU:n vaatimuksiin. Usein Suomi ei ole edes yrittänyt neuvotella parempia lopputuloksia, vaan on päättänyt luovuttaa jo etukäteen.

EU on rakennettava uudelta pohjalta, jotta se suojelisi ihmisiä ja hyvinvointivaltioita veroparatiisitaloudelta ja palkkojen polkemiselta. Nykyisin EU turvaa lähinnä suurten yritysten mahdollisuuksia kilpailuttaa valtioita keskenään siitä, missä työvoima on halvinta eikä tarvitse maksaa veroja.

Kiireellisin korjattava on yhteinen valuutta, euro. Sen piti lähentää ja yhdistää eurooppalaisia, mutta se tekeekin päinvastaista, kun valtioiden välille lietsotaan eripuraa esimerkiksi pakottamalla ne joko antamaan lainoja tai ottamaan niitä kestämättömillä ehdoilla. Eurovaltiot voivat ajautua jopa maksukykykriisiin, koska ne eivät voi tehdä rahapolitiikkaa, vaan ovat muiden hallitseman valuutan käyttäjiä.

Valtioiden väliset epätasapainot ovat euroalueen sisäisiä. Talouskriisin myötä lähes jokainen euromaa on yrittänyt parantaa suhteellista kilpailukykyään leikkaamalla ihmisten tuloja ja julkista kulutusta. Kaikkien leikatessa vähenee kysyntä kaikkialla, joten samalla maat leikkaavat myös toistensa vientituloja. Kierre pahenee, kun viennin laskulla perustellaan aina uudet leikkaukset. Eurooppa kilpailee itseään sisäisesti hengiltä, vaikka se voisi yhdessä alkaa lisätä kaikkien hyvinvointia.

Euroopan keskuspankki on pyrkinyt elvyttämään, muiden isojen keskuspankkien tavoin, lisäämällä rahan määrää taloudessa. Tämä moderni setelipaino ei ole juuri lisännyt työllistäviä reaalitalouden investointeja, koska rahat ovat menneet huonosti hoidetun velkakriisin jälkiseuraamusten hoitoon. Lähitulevaisuudessa on odotettavissa aiempaakin suurempi romahdus, mikäli ylisuuren pankkisektorin annetaan jatkaa keinottelua muun talouden kustannuksella, eikä elvytystä suunnata reaalitalouteen esimerkiksi julkisten investointien kautta.

Talouspolitiikassa on pyrittävä täystyöllisyyteen sen sijaan, että pyritään maksimoimaan yksinomaan yritysten voitot. Suomalaisetkin yritykset tekevät tällä hetkellä valtavia voittoja, mutta ne pumpataan omistajille osinkoina ulos sen sijaan, että voittoja sijoitettaisiin työllistäviin investointeihin. Suuryritysten tuet ja veronalennukset johtavat vain isompiin osinkoihin niin kauan, kun kysyntä ei lisäänny. Täystyöllisyyttä tavoitteleva politiikka on parasta myös talouden kannalta, sillä kasvu suunnataan hyvinvointia luoviin työpaikkoihin eikä kasvateta rahoitusmarkkinoiden epätervettä keinottelua.

Maailma muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Digitalisaatio ja robotisaatio mahdollistavat entistä tehokkaamman tuotannon entistä pienemmällä työvoimalla. Maailman talousfoorumin arvioissa jo tämän vuosikymmenen lopulla teollisuusmaissa menetetään robotisaation seurauksena yli seitsemän miljoonaa työpaikkaa. Tilalle uusi tekniikka olisi tuomassa vain kaksi miljoonaa uutta työpaikkaa.

Työn tuottavuuden kasvu on kuitenkin ihmiskunnalle upea mahdollisuus, jos huolehditaan, että se johtaa työn tasaamiseen ja työaikojen lyhentämiseen sen sijaan, että osa ihmisistä jätetään työttömiksi, tulottomiksi ja tuntemaan itsensä tarpeettomiksi. Tulevaisuutta ei saa jättää markkinoiden armoille, vaan kaikkien ihmisten on voitava olla mukana yhteiskunnassa.

Automatisaation ja teknologian kehityksen hyödyt tulee jakaa kaikkien kesken, ei vain tuotantovälineiden omistajien. On tuettava avointen IT-ekosysteemien luontia - sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on luotava ja noudatettava kansallisia ja kansainvälisiä tietoteknisiä standardeja, suosittava avoimen lähdekoodin, avoimen datan ja avointen rajapintojen luontia ja käyttöä käyttäjäystävällisesti.

Pitkäjänteinen ja vastuullinen talouspolitiikka on paitsi parasta työllisyyspolitiikkaa, myös parasta ympäristöpolitiikkaa. Ilmastonmuutoksen torjunnan ja luonnon monimuotoisuuden kannalta välttämättömien teknologioiden käyttöönotto lisää työpaikkoja niin suunnitteluun, palveluihin kuin tuotantoonkin, kun se tehdään ensimmäisten joukossa. Olemassa olevaa teollisuutta on tuettava sen uudistumisessa ja päästöjen vähentämisessä. Kotimainen lähituotanto, kiertotalous ja kestävyyttä tavoitteleva valmistus on korotettava luonnonvaroja tuhlaavan halpatyön edelle.

Palkkakulut ovat Suomessa keskeisiä kilpailijamaita alhaisemmat, joten talouskriisiä ei voi ratkaista vientisektorin palkkoja polkemalla. Kestävän teollisuuden ja vientisektorin työpaikkojen mahdollistamisen lisäksi on panostettava kotimaiseen työllisyyteen. Sekä julkisilla että yksityisillä palvelualoilla on valtava mahdollisuus ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen ilman lisäkuormitusta ympäristölle.

Samalla kun kasvua ohjataan ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävään tuotantoon tarvitaan uutta jakamisen kulttuuria ahneuden sijaan, hyvinvointia ja onnellisuutta pelkän talouskasvupuheen sijaan. Kulttuuri ja taide ovat itsessään arvokkaita, mutta myös niiden taloudellinen merkitys korostuu tuotannon työn automatisoituessa. Erilaiset hyvinvointi-, liikunta- ja kulttuuripalvelut kasvattavat merkitystään niin taloudessa kuin ihmisten hyvinvoinnin mahdollistajina. Laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluista huolehtimalla tulevaisuuden lapset ja nuoret voivat hyvin ja pääsevät osallisiksi yhteiskunnasta.

Demokratian on oltava sitä rajoittavien kauppasopimusten edellä. Kauppasopimusten, ilmastosopimusten ja kehitysyhteistyön on johdonmukaisesti pyrittävä kestävään kehitykseen kaikkialla. Työntekijöiden oikeuksia, ilmastoa, luonnon monimuotoisuutta, julkisia palveluita ja ihmisoikeuksia ei saa enää alistaa suuryritysten pyörittämälle maailmankaupalle.

2. Kaikki mukaan kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa

Hyvässä yhteiskunnassa kaikilla on oikeus hyvään koulutukseen, omaan työhön ja itsensä kehittämiseen sekä mahdollisuus toimia tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Lainsäädännöllä on varmistettava tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Kaikkien on voitava vaikuttaa demokraattisesti yhteisiin asioihin sen sijaan, että valta on niillä, jotka hallitsevat suuryrityksiä tai itse tukemiaan poliitikkoja.

Tasa-arvoisissa pienten tuloerojen maissa väestö on muihin verrattuna onnellisempaa. Ihmiset ovat terveempiä ja koulutetumpia, mielenterveysongelmia ja lapsikuolemia on vähemmän, samoin vankeja, rikollisuutta ja huumeongelmia. Pienet tulo- ja varallisuuserot ovat myös hyvää talouspolitiikkaa.

Pienituloisten rahat menevät kotimaassa työllistävään kulutukseen eivätkä valu veroparatiiseihin.

Rikkaus ja köyhyys periytyvät yhteiskunnissa, joissa varhaiskasvatus ja peruskoulutus ovat epätasa-arvoisia, korkeakouluissa on lukukausimaksuja ja pääomatuloja sekä perintöjä suositaan verotuksessa palkkatulojen kustannuksella. Oikeistohallituksen uudistukset eivät ole kehitystä parempaan, vaan vievät Suomea kohti 1800-luvun luokkayhteiskuntaa.

Vasemmistoliitto on koko maan puolue, joka kantaa vastuun alueiden kehittämisestä ja tasa-arvosta kansalaisten kesken. Alueellinen eriarvoisuus on lisääntynyt, sen hillitsemiseksi tarvitaan vahvaa koko maata kattavaa aluepolitiikkaa, ja eri alueiden vahvuuksien aktiivista kehittämistä.

2.1. Oikeus ja mahdollisuus työhön

Nykyistä massatyöttömyyttä ei saa hyväksyä. Jokainen työelämästä vastentahtoisesti syrjäytetty ihminen on paitsi inhimillinen menetys myös taloudellinen tappio yhteiskunnalle.

Suomen ja Euroopan ongelmat eivät johdu hyvinvointivaltiosta. Päinvastoin, hyvinvointivaltio mahdollistaa kansantalouden menestyksen. Pahiten ovat kriisiytyneet maat, joissa on heikko julkinen sektori. Teollisuus ei ala investoida vaikka palkkoja poljettaisiin, hoitajia irtisanottaisiin, palveluita karsittaisiin tai yhteistä omaisuutta myytäisiin pois.

Suomi on kilpailukykyvertailujen kärjessä. Tarjolla on korkeasti koulutettua työvoimaa muita pohjoismaita tai jopa Saksan teollisuutta halvemmalla. Työn hinta suhteessa tuottavuuteen on yritysten kannalta hyvä, ja yritykset tekevät valtavia voittoja. Suomalaiset yritykset voivat tarjota uusia työpaikkoja kuitenkin vain, jos ne valmistavat sellaisia tuotteita ja palveluita, joille on kysyntää.

Valtion tulee omalta osaltaan tukea viennin työpaikkojen syntymistä erityisesti omistajapolitiikan, tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä koulutuksen avulla.

Suomen tulee panostaa kiertotalouden, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän biotalouden, energiatekniikan ja uusiutuvan energian tutkimukseen sekä tutkimuksen tuotteistamiseen uuden tuotannon ja työpaikkojen syntymiseksi. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten toimintaedellytykset on turvattava julkista rahoitusta lisäämällä. Suomi menestyy tulevaisuudessa osaamiseen ja tutkimukseen investoimalla.

Maatalouden toimintaedellytykset on turvattava. Elinvoimainen maatalous luo työpaikkoja myös elintarviketeollisuuteen ja maaseudulle laajemmin.

Toimivien julkisten palvelujen tarvitsema rahoitus ja riittävä työvoima on varmistettava, eikä julkisia palveluja tule yksityistää ideologisista syistä. Yksityistä palvelutuotantoa sekä kolmatta sektoria tarvitaan julkisten palveluiden lisäksi, ei niitä korvaamaan ja niiden kanssa kilpailemaan. Julkisen sektorin toiminnot tukevat myös teollisuuden ja yksityisten palveluiden tehokkaampaa toimintaa. Julkisesti tuotettu päivähoito ja päivähoito-oikeuden takaaminen kaikille lapsille antavat vanhemmille mahdollisuuden työntekoon.

Pohjoismainen malli on myös luonut pohjaa sukupuolten väliselle tasa-arvolle tarjoamalla työpaikkoja ja taloudellista itsenäisyyttä ennen kaikkea naisille. Suomen julkisen sektorin työntekijät ovat hyvin koulutettuja ja työnsä parhaita asiantuntijoita. Heille pitää antaa valtaa vaikuttaa työnsä sisältöön ja palveluiden laadulliseen parantamiseen.

Verotuksen tulee tukea työllisyyttä, ei pääomilla elämistä. Ylikansallisten suuryritysten veronkierron lopettamisella mahdollistetaan kotimaisille pienille ja keskisuurille yrityksille mahdollisuus menestyä ja työllistää. Yritysten saamat miljardien eurojen tuet on suunnattava kotimaisen työllisyyden tukemiseen.

  • Rakennetaan uutta palvelulogistiikkaan tukeutuvaa teollista toimintaa tutkimuksella ja kehityksellä ja nopeutetaan siirtymistä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään talouteen. Edistetään määrätietoisesti vihreän teknologian syntyä ja levittämistä vahvan luonnontieteellisen osaamisen, digitalisaatioon ja robotisaation kautta.
  • Parannetaan pienituloisten toimeentuloa. Pienituloisiin kohdistuvat veronkorotukset ja tukien leikkaukset ovat heikentäneet ostovoimaa ja pahentaneet työttömyyttä.
  • Korjataan sisäilmaongelmaiset koulut, rapistuneet raiteet, tiet ja sillat, sekä aikaistetaan liikenneinvestointeja. Rakennetaan kohtuuhintaisia asuntoja. Hankkeet on käynnistettävä nyt, kun on paljon työtöntä työvoimaa, ja rakentaminen on edullisempaa kuin nousukaudella.
  • Korjataan kuntien työntekijävajetta ja parannetaan palveluiden laatua valtion tukea kasvattamalla. Kouluihin, päiväkoteihin, vanhusten hoitoon ja hoivaan, lastensuojeluun sekä muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan riittävä henkilöstömitoitus vastaamaan työn vaativuutta, määrää sekä asiakkaiden todellisia tarpeita.
  • Muutetaan hankintalakia niin, että julkisissa hankinnoissa on aina otettava huomioon ympäristölliset, sosiaaliset ja alueelliset näkökohdat, ja vaikeassa tai haavoittuvassa työmarkkinaasemassa olevien työllistymistä tuetaan. Suositaan yhteiskunnallisia yrityksiä.
  • Jos julkisia palveluja hankitaan yksityiseltä sektorilta, työt pitää kilpailuttaa riittävän pienissä osissa, jolloin paikalliset pienyrittäjät voivat tuottaa palvelut ylikansallisten suuryritysten sijaan.
  • Muutetaan valtion ja kuntien IT-hankintapolitiikkaa siten, että uudet ohjelmistot hankitaan lähtökohtaisesti avoimena lähdekoodina ja avoimilla rajapinnoilla. Tämä luo uutta pienyrittäjyyttä, työtä ja osaamista Suomeen, pitää kustannukset hallinnassa, ja estää toimittajaloukkuja.
  • Lopetetaan kansallisomaisuuden myynti velan lyhentämiseksi. Valtion omaisuus tuottaa paljon enemmän kuin veloista maksetaan korkoa.
  • Muutetaan valtion omistajapolitiikka aktiiviseksi sekä työllisyyttä tukevaksi, ja varmistetaan, että keskeiset teollisuusyritykset pitävät tuotantonsa ja pääkonttorinsa Suomessa. Puretaan Solidium.
  • Perustetaan uusia valtionyhtiöitä, ja laajennetaan olemassa olevien toimintamahdollisuuksia esimerkiksi ostamalla alueelliset sähköverkot Fingridille.
  • Valtionyhtiöiden omistajaohjauksen päätavoitteeksi otetaan yhteiskunnan pitkän ajanjakson hyöty, eikä hyväksytä yritysjohdon palkkioiden metsästämistä pikavoitoilla. Valtionyhtiöissä johdon palkkiojärjestelmät ulotetaan yhdenvertaisesti koko henkilöstölle.
  • Kuntien omistamat sähkönsiirto-, kaukolämpö- ja vesihuoltoverkostot ovat luonnollisia monopoleja, joiden tulee säilyä kuntien omistuksessa.
  • Säädetään työntekijöille oikeus lunastaa konkurssin tai lakkautusuhan alla oleva yritys tai sen yksikkö esimerkiksi valtion takaaman lainan avulla.
  • Lisätään jatko-, täydennys-, muunto- ja peruskoulutusta kaiken ikäisille. Lisätään ammatillista aikuiskoulutusta ja kouluttautumista työssä.
  • Vammaisten henkilöiden työllistyminen työsuhteisiin palkkatyöhön ja pääsy eläketurvan ja työterveyshuollon piiriin on otettava oletusarvoksi.
  • Työttömien mahdollisuutta kouluttautua työttömyystuella tulee edelleen tukea ja helpottaa.
  • Harjoitetaan aktiivista työllisyyspolitiikkaa ja siihen varataan riittävät resurssit. Varmistetaan starttiraha- ja palkkatukimäärärahojen riittävyys ja mahdollistetaan peruspäivärahan käyttö joustavasti osana työllisyyspoliittista palkkatukea.
  • Kuntien resursseja ja velvoitteita pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen lisätään.
  • Suuryritysten tukea on siirrettävä mikro-, pien- ja keskisuurille yrityksille.
  • Julkishallinnon tulee uudistaa toimintaansa digitalisaatiota ja uutta teknologiaa hyödyntävillä järjestelmillä. Digitalisaatio ei saa johtaa palveluiden saatavuuden tai laadun heikkenemiseen. Palveluiden digitalisaation yhteydessä arvioidaan puolueettomasti uudistuksen vaikutukset palveluiden laatuun ja saatavuuteen.
  • Verkossa syntyviä uusia työmarkkinoita varten tulee luoda soveltuva lainsäädäntö niiden valvomiseksi ja työntekijän oikeudet tulee turvata.
  • Lähtökohtaisesti julkishallinnon tuottama tieto ja päätöksentekoa koskeva informaatio on julkaistava avoimena anonymisoituna datana avointen rajapintojen kautta.
  • Uusiksi työkaluiksi digitaalisilla työmarkkinoilla tulee ottaa työn jakaminen digitaalisten ratkaisujen avulla, työaikapankit, verotus, sosiaaliturva, reaaliaikainen verotus sekä joustavampi perustulototeutus.

2.2. Verot maksukyvyn mukaan

Suurten pääomatulojen saajien suosiminen erillisellä pääomatuloverolla on lopetettava, ja kaikkia tuloja verotettava yhdessä yhtenäisessä progressiivisessa verotaulukossa. Näin veropohja laajenee sekä yksinkertaistuu, ja verojen välttely vähenee.

Vasemmiston mallissa alle 10 000 euron vuositulot ovat verottomia, jolloin monia etuisuuksia ei veroteta ja siirrellä näin rahaa edes takaisin tuensaajien ja valtion välillä. Verotuksen alarajan nostaminen hyödyttää pieni- ja keskituloisia ja tuo kotimarkkinoiden kulutuskysyntään voimakkaan elvyttävän sykäyksen.

Tuloerojen pienentäminen on talouskasvulle parasta myös pitkällä ajanjaksolla. Veronkiristykset on kohdennettava sinne, missä ne aiheuttavat vähiten haittaa taloudelle ja kevennykset sinne, missä niistä on eniten hyötyä. Pörssissä käytävä arvopaperikauppa on tuotava verotuksen piiriin.

Ostovoimaa parannetaan myös kohdennetusti alentamalla arvonlisäveroa veroluokista, joihin kuuluvat mm. ruoka, ravintolat, lääkkeet, kirjat ja tilatut lehdet, liikuntapalvelut, henkilökuljetukset, majoituspalvelut, kulttuuri- ja viihdetilaisuudet, taide-esineiden ensimyynnit sekä erinäiset kulttuurikorvaukset. Näin saadaan kohdennettua kulutuskysyntää erityisesti kotimaiseen työhön, sekä erityisesti ympäristön kannalta kestävämpään kulutukseen.

Suomen valtio menettää vuosittain miljardeja euroja verotuloja veronkiertoon, aggressiiviseen verosuunnitteluun ja harmaaseen talouteen. Harmaan talouden valvontaa, sanktioita ja rangaistuksia pitää kiristää ja lainsäädäntöä uudistaa. Suomen pitää omalla ja EU:n yhteisellä lainsäädännöllä estää verovuotoa veroparatiiseihin. Jos verotulot saataisiin kerätyksi täysimääräisesti, olisi valtion budjetti ylijäämäinen.

  • Alle 10 000 euron vuosituloista ei peritä veroja. Perusvähennystä korotetaan ja samalla poistetaan kunnallisverotuksen ansiotulo-, valtionverotuksen eläketulo- ja opintorahavähennykset. Kunnille menetykset korvataan täysimääräisesti.
  • Kaikkein varakkaimpien listaamattomien yritysten omistajia suosivasta erillisestä osinkoverotuksesta luovutaan.
  • Suuria pääomatuloja saavia hyödyttävästä erillisestä pääomatuloverotuksesta luovutaan ja verotetaan kaikkia tuloja samanarvoisina yhdessä progressiivisessa taulukossa.
  • Säädetään haitallinen verosuunnittelu selkeästi laittomaksi ja poistetaan mahdollisuus veronkiertoon vakuutuskuorten, holding-yhtiöiden, konsernivelkojen ja vastaavien järjestelyiden avulla.
  • Otetaan käyttöön kaivannaisteollisuuden louhintamaksu, jonka tuotosta ohjataan puolet sijaintikunnalle ja puolet perustettavalle valtion kaivosrahastolle ympäristöystävällisemmän greenmining-toiminnan koulutukseen ja kehittämiseen.
  • Poistetaan vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksujen verovähennysoikeus.
  • Lakiin työeläkevakuutusyhtiöistä lisätään vaatimus eettisestä sijoittamisesta.
  • Korotetaan yhteisöverokantaa heti 22 prosenttiin. Otetaan Suomen EU-tavoitteeksi vaiheittainen siirtyminen yhtenäiseen 35 prosentin Euroopan-laajuiseen yhteisöverokantaan, joka on tasoltaan sama kuin Yhdysvalloissa.
  • Tuetaan kotimaisia pienyrittäjiä nostamalla arvonlisäverollisen myynnin alarajaa 25 000 euroon ja huojennuksen ylärajaa 39 000 euroon.
  • Säädetään 30 % lähdevero hallintarekisteröityjen osakkeiden osingoille.
  • Säädetään varallisuusvero.
  • Säädetään Windfall-vero sekä ydinvoiman polttoainevero, joilla peritään päästökaupan tuomat ansiottomat vanhojen voimalaitosten tulot valtiolle.
  • Vähennetään yritysten verotukia ja luovutaan ympäristölle haitallisista tuista.
  • Ulotetaan kuntavero pääomatuloihin perimällä valtiolle pääomatuloista keskimääräinen kunnallisvero ja jakamalla tuotto kunnille osana tasausjärjestelmää.

2.3. Kohti perustuloa

Jokaisen on voitava luottaa, että joutuessaan työttömäksi, yllättävien elämänmuutosten edessä tai yritystoiminnan epäonnistuessa yhteiskunta varmistaa riittävän perustoimeentulon. Nykyinen perusturva koetaan usein monimutkaiseksi, passivoivaksi ja lannistavaksi.

On siirryttävä asteittain perustulojärjestelmään, jossa perusturva jaetaan jokaiselle maassa vakituisesti asuvalle. Valtion tuki leikkautuu verotuksen mukana pois tulojen kasvaessa, joten kokonaisuutena tulonsiirtojen määrä ei sinänsä radikaalisti muutu, järjestelmä vain selkeytyy ja muuttuu oikeudenmukaisemmaksi.

  • Ensimmäisenä askeleena kohti perustuloa työttömyysajan perusturva, kansaneläke, pienimmät sairaus-, isyys- äitiys- ja vanhempainrahat, kotihoidontuki, opintoraha, sekä yrittäjien starttiraha korotetaan 800 euroon kuukaudessa, jonka jälkeen yhtenäistetty perusturva sidotaan ansioindeksiin.
  • Työn vastaanottamisen suojaosuuksia, eli oikeutta ansaita pieniä tuloja menettämättä työttömyysetuutta, nostetaan.
  • Yrittäjille taataan oikeus työttömyysturvaan kuukauden kuluttua yritystoiminnan loppumisesta.
  • "Lex Soininvaara" eli nuorten toimeentulotuen 20 ja 40 prosentin leikkurit poistetaan välittömästi.
  • "Osallistavan sosiaaliturvan" varjolla ei hyväksytä pakkotyötä. Perustuloa ei kytketä osallistavaan sosiaaliturvaan, koska silloin se muuttuu käytännössä vain matalapalkkatueksi.
  • Perutaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja työeläkkeiden leikkaukset.
  • Laajennetaan sosiaalinen luototus jokaiseen kuntaan ja turvataan velkaneuvonnan resurssit.
  • Ylivelkaantumisen vähentämiseksi puututaan kohtuuttomiin perintäkäytäntöihin ja kiristetään pienluottoihin liittyvää lainsäädäntöä. Henkilökohtainen konkurssi mahdollistetaan.

2.4. Demokratiaa rahavallan tilalle

Markkinatalouden leviäminen maailmanlaajuiseksi, sääntelyn purkaminen ja hallitsematon veroparatiisitalous ovat johtaneet varallisuuden keskittymiseen yhä harvempiin käsiin. Maailman 62 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin koko maailman köyhempi puolisko yhteensä. Rikkain prosentti omistaa enemmän kuin loput 99 prosenttia.

Markkinatalous on kehittynyt finanssikapitalismiksi, jossa eri valtioiden päättäjät levittelevät käsiään, ja vaativat meitä sopeutumaan ylikansalliseen kilpailuun veroja laskemalla ja suurten yritysten tahtoon taipumalla. Tässä kilpailussa kotimaisilla pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei ole juuri menestymisen mahdollisuuksia.

Demokratiasta on tullut yhä näennäisempää, kun vauraus ja valta keskittyvät yhä harvempiin käsiin. Ongelmana eivät ole yksittäiset ahneet ihmiset, vaan järjestelmä joka vahvistaa itseään, ja johtaa yhä vakavampiin kriiseihin.

Suomessa on yleistynyt julkisten budjettien tekemisen tapa, jossa ensin päätetään menojen määrästä ja vasta sen jälkeen selvitetään, mitä toiminnallisia muutoksia menokehyksessä pysyminen edellyttää. Menettely kaventaa päätöksenteon demokratiaa. Vasemmistoliitto ajaa käytäntöjä, joissa budjetin toiminnallisista sisällöistä ja käytettävän rahan määrästä päätetään samanaikaisesti.

Suomi ja muut kansallisvaltiot eivät oikeasti ole avuttomia maailmanlaajuisen finanssikapitalismin edessä. Voimme säätää heti joukon lakeja, joilla estetään pääomien valumista Suomesta veroparatiiseihin. Voimme suunnata omat panoksemme kotimaassa työllistävään elvytykseen, ja voimme tehdä omasta päätöksenteostamme avoimempaa. Samalla Suomen on tehtävä kaikki sen eteen, että EU rakentaa koko voimallaan kestävää maailmaa, eikä ole osa ongelmaa kuten nyt.

Uudistuksia demokraattisen päätöksenteon laajentamiseksi ja syventämiseksi on toteutettava eri paikoissa ja eri tasoilla. Vasemmisto suhtautuu lähtökohtaisesti positiivisesti kaikenlaiseen kansalaisten aktiivisuuteen, oli kyse sitten virallisista vaikuttamiskanavista tai kansalaisten omaehtoisesta toiminnasta.

Kaikki julkishallinnon tuottama tieto ja päätöksentekoa koskeva informaatio on julkaistava anonymisoituna datana avointen rajapintojen kautta. Kansalaisjärjestöt, yritykset ja muut julkishallinnon osat voivat käyttää ja edelleen rikastaa jaettavaa dataa. Tämä mahdollistaa yhä uudet kansalaispalvelut ja demokraattisen osallistumisen muodot, sekä luo uuden yhteisresurssin luovalle yritteliäisyydelle.

Julkishallinnon tulee systemaattisesti uudistaa ja avata toimintaansa uutta teknologiaa hyödyntävillä järjestelmillä ja työn tekemisen muodoilla. Järjestelmien on oltava avoimeen lähdekoodiin perustuvia, yhtenäistä arkkitehtuuria toteuttavia ja avoimia rajapintoja tukevia. Tämä tuottaa säästöjä lisenssikustannuksissa sekä myös toiminnan tehostumisella prosessien yhtenäistyessä. Kustannussäästön lisäksi laitteiden käyttöiän pidennys pienentää myös ekologista jalanjälkeä.

  • Yritysten pakollinen maakohtainen talous- ja veroraportointi otetaan Suomen kärkitavoitteeksi EU:ssa. Kun tiedot ovat avoimia, on varmistettava, että verot maksetaan aina sinne missä tuloskin tehdään.
  • EU:n komission valtaa siirretään Euroopan parlamentille ja parlamentille annetaan itsenäinen aloiteoikeus. Euroopan keskuspankille esitetään oikeutta ja velvollisuutta lainoittaa rajatusti suoraan jäsenvaltioita niiden koon suhteessa.
  • Euroopan keskuspankin ensisijaiseksi tehtäväksi määrätään kasvun ja työllisyyden edistäminen - suhdannetilanteesta riippuen myös keskuspankkirahoituksella.
  • Euron rakenteelliset ongelmat tulee nostaa EU:n päätöksentekopöydälle välittömästi.
  • Suomi liittyy rahoitusmarkkinaveroa valmistelevien maiden joukkoon. Verosta on tehtävä mahdollisimman kattava, mutta alkuvaiheessa riittää pienempikin joukko maita.
  • EU:n ja Yhdysvaltain TTIP-sopimus, EU:n ja Kanadan CETA-sopimus sekä isomman maajoukon TiSAsopimus hylätään. Ne lisäävät suuryritysten valtaa työntekijöiden, pienyritysten, valtioiden ja ympäristön kustannuksella. Ne eivät edistä vapaata kauppaa vaan kauppaa vahvimman oikeudella.
  • Investointi- ja talletuspankit erotetaan toisistaan. Tavallisten talletusten on aina oltava suojassa riskisijoituksilta. Suurella riskillä toimivien pankkien voidaan antaa kaatua, jolloin sijoittajien riskiä ei sälytetä valtioille. Näin vältytään myös isolta määrältä byrokratiaa ja ongelmia.
  • Omistusten piilottamista hallintarekistereihin ei hyväksytä, arvopaperien omistaminen on rekisteröitävä todellisen omistajan nimiin.
  • Luodaan Norjan-mallin mukainen yleisöjulkinen rekisteri, johon kerätään kaikkien yritysten ja osakkeiden suorat omistaja- ja edunsaajatiedot.
  • Perustetaan julkinen kansanpankki, joka hoitaa luotettavasti peruspankkitoimintaa ilman kohtuuttomia palvelumaksuja ja tuottovaatimuksia.
  • Kunnissa ja valtiolla päätetään budjetin suuruudesta ja toiminnallisista tavoitteista samanaikaisesti ilman ennalta laadittuja sitovia menokehyksiä.
  • Yhdistyslakia uudistetaan niin, että sitovien jäsenäänestyksien järjestäminen mahdollistetaan, sekä kahden tai kolmen tasa-arvoisen puheenjohtajan valinta. Samoin kansanäänestykset niin kunta- kuin valtakunnan tasolla pitää voida järjestää sitovina.
  • Euroopan keskuspankki on alistettava jäsenmaiden demokraattisen kontrollin alaisuuteen.
  • Euroopan parlamentin ja komission yhteydet rahavaltaan ja lobbareihin on tehtävä läpinäkyväksi, ja Brysselin lobbausta ja yhtiövaltaa on rajoitettava.

2.5. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa

Kaikilla ihmisillä on sama arvo ja oikeudet sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, kielestä, uskonnosta tai vakaumuksesta, mielipiteestä, vammasta, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta.

Kaikilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, työhön ja tarvitsemiinsa palveluihin. Pelkkä näennäinen mahdollisuuksien tasa-arvo ei riitä. Todellinen tasa-arvo edellyttää sitä, että eri ryhmiä voidaan tukea eri tavoin. Esimerkiksi sairaiden ja vammaisten on saatava palvelua sekä tukea, jota terveet ja vammattomat eivät tarvitse. Samoin maahanmuuttajien pääsystä riittävään kielikoulutukseen ja oikeudesta tarpeellisiin tulkkauspalveluihin on huolehdittava sekä tarjottava käännettyä materiaalia eri kielillä.

Ihmisoikeudet on saatava kuntoon kaikkialla. Kauppasuhteet eivät saa ajaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen yli. Suomen ja Euroopan unionin tulee johdonmukaisesti vaatia kaikilta ihmisoikeuksien noudattamista sekä toteuttaa ja kunnioittaa niitä kaikessa politiikassaan. Suomen on pyrittävä maailman yhdenvertaisimmaksi maaksi.

Vammaisten ihmisten itsenäiset valinnan mahdollisuudet ja yhdenvertaiset osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet turvataan. Tilojen ja toimintaympäristöjen esteettömyyden parantaminen ymmärretään laaja-alaisesti. Vammaisten opiskelumahdollisuuksia parannetaan mm. kiintiöillä ja oppilaitosten järjestämien tukitoimien avulla. Työllistymistä edistetään mm. positiivisella erityiskohtelulla ja systemaattisella syrjinnänvastaisella työllä.

Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kokevat edelleen syrjintää ja ulossulkemista. Erityisesti nuoret ovat haavoittuvassa asemassa. Jokaisella tulee olla oikeus kokemaansa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Käsitys kahdesta toisilleen vastakkaisesta sukupuolesta ja heteroseksuaalisuuden ensisijaisuudesta pitää yllä sukupuolien ja seksuaalisten suuntautumisten välistä hierarkiaa, ja sortaa niitä, jotka eivät sovi tähän käsitykseen. On luotava tilaa moninaisuudelle ja kunnioitettava jokaisen itsemäärittely- ja määrittelemättömyysoikeutta sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen.

Translaki on uudistettava siten, että sen lähtökohdaksi otetaan ihmisten oikeus määrätä itse omasta sukupuolestaan. Tällöin väestörekisterissä oleva sukupuolimerkintä olisi mahdollista korjata omalla ilmoituksella vastaamaan ihmisten todellista sukupuolta. Lakiin nykyisin kuuluvat vaatimukset lisääntymiskyvyttömyydestä sukupuolen tunnistamisen ehtona tulee kumota. Sukupuolenkorvaushoitojen on oltava saatavilla kaikille hoitoja tarvitseville. Translain uudistaminen on valmisteltava välittömästi yhteistyössä sukupuolivähemmistöjärjestöjen kanssa.

Sukupuolittunut väkivalta on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Se näkyy mm. naisiin kohdistuvana pari- ja lähisuhdeväkivaltana, häirintänä ja seksuaalisena väkivaltana. Ilmiöön on puututtava ja sen voittamiseen on annettava riittävät resurssit.

  • Kaikkeen toimintaan otetaan nollatoleranssi syrjinnälle.
  • Äitiyslaki uudistetaan turvaamaan lapsen tosiasialliset perhesuhteet.
  • Lapsen oikeudet turvataan erotilanteissa. Eroperheiden tukemiseksi on mahdollistettava Ruotsin mallin mukaisesti lapsen asuminen virallistesti kahdessa osoitteessa.
  • Käynnistetään ohjelma, joka pyrkii pitkällä aikavälillä lopettamaan sukupuolittuneen väkivallan. Ohjelmassa arvioidaan tarvittavat lainsäädännölliset ja yhteiskunnalliset muutostarpeet ja sille allokoidaan riittävät resurssit.
  • Raiskauksen tunnusmerkistöä muutetaan siten, että suostumuksen puutteesta tulee keskeinen raiskausta määrittävä tekijä.
  • Nykyinen uskontojen opetus korvataan kaikille oppilaille yhteisellä katsomusaineella.
  • Kielivähemmistöjen oikeus omaan kieleen huomioidaan koulutuksessa ja palvelutuotannossa.
  • Ratifioidaan alkuperäiskansoja käsittelevä ILO169-sopimus ja yhteispohjoismainen saamelaissopimus.
  • Erityisesti pakolaisina maahan tulleiden pääsy ilmaiseen kieli- ja kotoutumiskoulutukseen turvataan jo kuukauden sisällä maahan muuttamisesta.
  • Peruskoulutusta vaille jääneille aikuisille tarjotaan perusopetus, ja erityistä huomiota kiinnitetään teini-iässä maahan muuttaneisiin.
  • Suomen ulkopuolella hankitun osaamisen tunnustamista ja hyödyntämistä muuntokoulutusten avulla parannetaan.
  • Oikeus turvalliseen, maksuttomaan ja vapaaseen aborttiin on turvattava.
  • Translain lähtökohdaksi otetaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen. Juridisen sukupuolen ja nimen muuttamiseksi on riitettävä henkilön oma ilmoitus. Pakkosterilointi lopetetaan. Sukupuolenkorjaushoitojen saatavuus taataan niitä tarvitseville riippumatta esimerkiksi sukupuoltaan korjaavan iästä tai diagnoosista.
  • Otetaan käyttöön kolmas juridinen sukupuolivaihtoehto naisen ja miehen lisäksi.
  • Intersukupuolisten lasten sukuelinten leikkaukset lopetetaan.
  • Yhteiskunnan kaikilla tasoilla pitää toteutua sekä positiivinen että negatiivinen uskonnonvapaus.
  • Turvakotipaikat ja palvelut väkivaltaa kokeneille ja tekijöille taataan sukupuolesta riippumatta.
  • Peruskoulussa ja toisella asteella tapahtuvaan häirintään puututaan.
  • Seksityöntekijöiden oikeuksia parannetaan. Kaiken seksityötä koskevan politiikan lähtökohtana on oltava seksityöläisten oikeuksien edistäminen ja seksityöhön liittyvän leiman vähentäminen. Vasemmisto vastustaa seksin oston kriminalisointia koskevia pyrkimyksiä.
  • Esimerkiksi huivin ja muiden kulttuuristen asujen käyttö koulussa ja työelämässä on oltava sallittua, mikäli ne eivät vaaranna terveyttä tai turvallisuutta.
  • Perheenyhdistämisen tulorajat poistetaan ja taataan jokaiselle oikeus perhe-elämään tulotasosta riippumatta.
  • Nostetaan selvästi Suomen vuosittaista pakolaiskiintiötä.
  • Laillisia maahantuloväyliä kehitetään helpottamalla pakolaisten perheenyhdistämistä mm. mahdollistamalla perheenyhdistämishakemuksen jättäminen Suomesta käsin ja poistamalla hakemuksen käsittelymaksut, sekä ottamalla käyttöön humanitaarinen viisumi.
  • Rasistiset katupartiot kielletään. Poliisille annetaan riittävät resurssit huolehtia kansalaisten turvallisuudesta.
  • Ihmisten massavalvontaan perustuva urkinta ja kansalaisten tietojen tallentaminen tulee kieltää. Vakavissa rikoksissa poliisin oikeus pyytää tietoja oikeuden päätöksellä tulee turvata.
  • Ihmisillä tulee olla oikeus tietää, muokata ja tarvittaessa poistaa heistä tietoverkoissa kerättävää tietoa.
  • Lapsivaikutusten arviointi tulee ottaa mukaan kaikkeen lapsia koskevaan päätöksentekoon lain hengen mukaisesti.
  • Lapsia ja nuoria tulee rohkaista ja tukea toteuttamaan itseään perinteisistä sukupuoliroolimalleista riippumatta. Sukupuolen mukainen eriytyminen tulee murtaa kouluissa ja työelämässä.
  • Laitoksissa olevia tulee kohdella asiallisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen. Laitoksissa olevien kohtelusta tehdään oikeusministeriön johdolla selvitys, joka kattaa mm. putkat, tutkintavankeuden ja vankilat, mielenterveys- ja päihdekuntoutuksen, lasten- ja nuortenkodit, kehitysvammaisten asumispalvelut, vanhustenhoidon, sekä vastaanottokeskukset. Selvityksen perusteella laaditaan toimenpiteet olojen korjaamiseksi.

2.6. Sivistystä, koulutusta ja kulttuuria

Vasemmistolaisen koulutuspolitiikan tavoitteena on kasvattaa osaavia, ajattelevia ja kriittisiä kansalaisia, jotka tuntevat oikeutensa ja velvollisuutensa. Varhaiskasvatus rakentaa lapsen sosiaalisten taitojen ja oppimisen pohjan yhteistyössä perheen kanssa, peruskoulu valmistaa oppimaan ja opettaa ajattelemaan, toinen aste yleissivistää ja antaa perusvalmiudet työelämään, korkeakouluissa kasvaa asiantuntijoita ja vapaan sivistystyön opinnoissa mahdollistuu ihmisten omaehtoinen oppiminen läpi elämän. Kaikissa vaiheissa varhaiskasvatuksesta korkeakouluun painotetaan ihmisten tasa-arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Oppiminen ei lopu tai rajoitu tähän koulutuspolkuun tai näihin instituutioihin. Kaikille yhtäläisesti avoin koulutus on avain kohti tasa-arvoista, demokraattista, ekologisesti kestävää ja vaurasta yhteiskuntaa. Digitaalisten taitojen merkitys kasvaa, joten näiden taitojen opettaminen tulee turvata kaikille.

Ajattelun ja aktiivisen kansalaisuuden kannalta on keskeistä, että jokainen osaa lukea eri viestinnän välineitä, ja ymmärtää pinnallisen sisällön lisäksi viestin tarkoitusta ja merkitystä. Kriittisen ajattelun kehittyminen ja monilukutaito pitää ottaa koko koulutuspolussa tavoitteeksi. Niiden lisäksi koulun tulisi antaa mahdollisuuksia nuorten aktiiviseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen.

Maksuton koulutus ja korkeakoulujen riittävä perusrahoitus ovat välttämättömiä moniäänisen, luovan ja laadukkaan tutkimus- ja opetustyön kannalta. Korkeakoulujen tehtävien tukeminen tarkoittaa opetuksen ja tutkimuksen resurssien turvaamista julkisin varoin.

Kouludemokratiaa vahvistetaan ja oppilaiden, opiskelijoiden sekä koulujen henkilökunnan vaikutusmahdollisuuksia koulutuksen kehittämiseen lisätään kaikilla koulutusasteilla ja hallinnon tasoilla. Korkeakoulujen autonomiasta pidetään kiinni, eikä elinkeinoelämän intresseille anneta mahdollisuutta ohjailla koulutuksen ja tutkimuksen kohdistumista.

Taiteita ja kansalaistoimintaa tulee tukea avarakatseisesti. Monipuolinen taide- ja kulttuurielämä sekä vilkas kansalaisyhteiskunta ovat toimivan demokratian perusedellytys ja ehdoton osa sivistynyttä yhteiskuntaa. Ne luovat yhteiskuntaan vapaan ilmaisun ja kanssakäymisen alueen, jossa ihmiset voivat tuoda uusia näkökulmia ihmisyyden kokemukseen ja maailman hahmottamiseen. Taide ja kulttuuri ovat inhimillisen elämän ja sosiaalisen kanssakäymisen perustarpeita ja niiden pitää olla ihmisen perusoikeuksia.

Omaehtoinen kulttuuritoiminta vahvistaa ja luo uusia tapoja elää. Taide ja kulttuuri tuovat yhteiskuntaan aineetonta hyvinvointia. Siirtymällä kulutuskeskeisyydestä kohti aineettoman hyvinvoinnin lisäämistä luodaan kotimaista työtä, joka on myös ympäristön kannalta kestävää.

Mahdollisuus kehittää omia luovia kykyjään ja itseilmaisun taitojaan on jokaisen oikeus. Taidekasvatuksen asemaa peruskoulussa tulee vahvistaa. Taidetta ja kulttuuria tulee voida harrastaa asuinpaikasta, varallisuudesta, iästä ja taustasta riippumatta. Julkiset tilat tulee olla kansalaisten käytössä maksutta. Taidetta ja kulttuuria pitää viedä entistä enemmän sinne, missä ihmiset asuvat ja liikkuvat: myös lähiöihin ja pienille paikkakunnille. Taiteilijoiden toimeentuloedellytykset on turvattava.

  • Jokaiselle lapselle taataan subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Yhdellä varhaiskasvatuksen ammattilaisella voi olla vastuullaan korkeintaan seitsemän kolme vuotta täyttänyttä lasta tai neljä alle kolmevuotiasta lasta.
  • Peruskoulun laskennalliseksi ryhmäkooksi tulee enintään 20 oppilasta. Erityisoppilaiden määrä pienentää vastaavasti ryhmäkokoa. Erityisopetus taataan kaikilla asteilla päivähoidosta aikuiskoulutukseen.
  • Kunnat on lailla velvoitettava järjestämään tarpeenmukainen koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta 1.-4.-luokkalaisille eriarvoistumiskehityksen ehkäisemiseksi.
  • Koulutuksen maksuttomuus mahdollistetaan esikoulusta korkeakoulutukseen. Oppimateriaaleista tehdään maksuttomia myös toisella asteella.
  • Toisen asteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen alueellinen kattavuus on turvattava. Alaikäisen nuoren tai perheellisen aikuisen on pystyttävä opiskelemaan ammattiin lähellä kotia ja perhettä. Samalla vastataan elinkeinoelämän ja julkisen palvelutuotannon ammattitaitoisen työvoiman tarpeisiin alueellisesti.
  • Sukupuolisensitiivinen kasvatus on huomioitava koulutuksen kaikilla tasoilla aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin asti. Lisäksi opettajakoulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa tulee huomioida sukupuolisensitiiviset opetussisällöt.
  • Koulutuksen tukipalveluiden ja oppilashuollon resurssit saatetaan vähintään suositusten mukaisiksi.
  • Koulujen seksuaalikasvatukseen lisätään sisältöjä, jotka käsittelevät kattavasti sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta.
  • Vapaan sivistystyön oppilaitoksille taataan riittävät resurssit ja rahoitus. Vapaan sivistystyön asemaa yhteiskunnassa vahvistetaan. Aikuisten omaehtoista oppimista tuetaan ja vapaan sivistystyön arvo yhteiskunnassa tunnustetaan.
  • Perustetaan julkisesti rahoitettuja asiantuntijayhteisöjä tuottamaan käyttäjille maksuttomia oppimateriaaleja, joista opettajat voivat koostaa opetussuunnitelman puitteissa olevia kokonaisuuksia. Yksityishenkilöidenkin saatavilla oleva oppimateriaali tukee elinikäistä oppimista.
  • Ammatillisen koulutuksen lähiopetusta lisätään ja oppimista työpaikoilla kehitetään antamalla opettajille resursseja osallistua työpaikoilla ohjaamiseen.
  • Koulutuspolitiikassa suuntaudutaan 12-vuotisen perusopintojärjestelmän kehittämiseen. Toteutetaan täysimittaisesti koulutustakuu.
  • Korkeakoulujen perusrahoitusta kasvatetaan laaja-alaisen perustutkimuksen ja laadukkaan koulutuksen tukemiseksi. Korkeakoulujen tuottaman tutkimuksen on oltava avointa ja julkisesti saatavilla.
  • Korkeakoulujen duaalimalli säilytetään ja koulutuksen saavutettavuus turvataan siten, että jokaisessa maakunnassa on vähintään yksi korkeakoulu.
  • Kehitetään ylioppilaskirjoitusten sijaan toiselle asteelle tieteellisten, taiteellisten ja teknisten yo-tutkielmien sarja, joista kertyy opiskelijoille oma opintokansio tukemaan siirtymistä jatko-opintoihin tai työelämään.
  • Tutkijoiden työoloja ja palkkausta parannetaan. Rahoitus järjestetään niin, että pitkäjänteiset ja kannustavat urapolut ovat mahdollisia ja työsuhteet nykyistä turvallisempia.
  • Kehitetään koulujen ja sosiaalityön yhteistyötä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja varhaisen puuttumisen mahdollistamiseksi.
  • Kirjastojen tehtävää kehitetään informaatio- ja kohtaamisen pedagogiikan sekä tiedon rakentumisen asiantuntijaorganisaationa. Uudet kirjastotilat suunnitellaan vapaiksi kokoontumis-, työskentely- ja taidetiloiksi, ja perinteisten kirjastopalveluiden saatavuus taataan harvaasutusseuduillakin, esimerkiksi laajasti palvelevilla kirjastoautoilla.
  • Kaikille on järjestettävä vapaa pääsy tieteellisiin artikkeleihin julkisten kirjastojen kautta.
  • Taiteen prosenttiperiaatteen käyttöä lisätään ja siihen kannustetaan.
  • Taiteilijoiden sosiaali- ja eläketurvaa parannetaan.
  • Valtion taiteilija-apurahojen määrää lisätään.
  • Työttömyysturvan ehtoja kohtuullistetaan niin, että taiteilijat tulevat lähtökohtaisesti kohdelluksi muuna kuin yrittäjänä.
  • Uusien taiteenalojen mahdollisuuksia päästä tukien piiriin helpotetaan.
  • Taidelaitosten ja museoiden rahoitusta lisätään ja pääsymaksuja alennetaan.
  • Karjalan kielen asema on tunnustettava muiden vähemmistökielten rinnalla ja sen asema on kirjattava perustuslain 17. pykälän kolmanteen momenttiin. Lakimuutoksen ohella kielenelvytysohjelma on käynnistettävä.

3. Turvallinen elämä

Eriarvoisuus synnyttää turvattomuutta ei vain työnsä ja toimeentulonsa puolesta pelkäämään joutuville, vaan myös muurien ja turvajärjestelmien taakse piiloutuville rikkaille. Eriarvoisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden aiheuttama turvattomuus ruokkii väkivaltaa sekä valtioiden välisten elintasokuilujen että valtioiden sisäisten ongelmien polttoaineena.

Aseistuksen lisääminen tai valvonnan ja suoranaisen vakoilun ulottaminen kaikkien yksityiselämään eivät lisää turvallisuutta, koska ne eivät poista turvattomuuden syitä. Parhaiten ihmisiä suojelee tasa-arvoinen ja demokraattinen yhteiskunta, jossa kaikilla ihmisillä on yhdenvertaiset ihmisoikeudet ja jossa ihmisten pahoinvointia ja turvattomuutta ennaltaehkäistään.

Julkisen vallan on edistettävä kansalaisten yhdenvertaisuutta myös yhteiskunnan digitalisoituessa sekä turvattava peruspalveluiden saatavuus ja saavutettavuus teknologiariippumattomasti. Kansalaisten tekninen massavalvonta ei lisää turvallisuutta. Demokratian ja ihmisoikeuksien pitää toteutua myös verkossa.

Samalla kun Suomessa aloitetaan uuden hyvinvointivaltion rakentaminen, meidän oma etumme ja velvollisuutemme on tehdä voitavamme turvallisuuden lisäämiseksi niin lähialueilla kuin kauempanakin. Ilmastonmuutos, sodat, pakolaisuus ja talouskriisit eivät tunne valtioiden rajoja.

3.1. Työstä inhimillistä

Samaan aikaan kun sadat tuhannet ovat kokonaan työttöminä ja toiset elävät jatkuvassa epävarmuudessa, saavatko riittävästi työtunteja tullakseen toimeen, väsyvät monet kohtuuttoman työtaakan alla.

Työtä pitää jakaa työaikaa lyhentämällä. Eri aloja varten tarvitaan erilaisia joustavia työajan lyhentämisen malleja, esimerkiksi kuuden tunnin työpäivä, nelipäiväinen työviikko ja vuosilomien pidentäminen. Työn jakaminen on tehokas tapa lisätä työssä jaksamista ja työn tuottavuutta sekä pidentää työuria. Olennaista on, että työajan lyhentäminen ei leikkaa kenenkään ansiotasoa kohtuuttomasti.

Työehtosopimusten merkitystä työntekijän suojana tulee korostaa, ja perusturvallisuuden romuttaminen paikallisen sopimisen ja kriisilausekkeiden avulla pitää estää. Työlainsäädännön heikentämisen sijaan tulee keskittyä tuottavuuden ja työllisyyden parantamiseen yritysten tuotteita ja palveluja kehittämällä, johtamista parantamalla ja tutkimusta ja tuotekehitystä sekä investointeja lisäämällä.

Nollatuntisopimuksen tehneet ja tarvittaessa töihin kutsuttavat elävät jatkuvassa epävarmuudessa. Palkan määrä voi vaihdella huomattavasti eikä edes seuraavan kuukauden toimeentuloa voi suunnitella. Lisäksi työt voivat päättyä koska tahansa, koska nollasopimuksella työskentelevät ovat käytännössä jatkuvalla koeajalla ilman turvaa työlainsäädännöstä.

Suomea ei tule kehittää halpatyön ja halpatyömarkkinoiden suuntaan. Työttömyysturvan taso ja kesto tulee säilyttää vähintään nykyisellä tasolla. Työsuhdeturvaa tulee parantaa ja henkilöstöedustusta lisätä yhtiöiden hallinnossa. Yhteistoimintalakia tulee kehittää aidon yhteistoiminnan lisäämiseksi yrityksissä. Suomessa on jo nyt kahden tason työmarkkinat vaikka työoikeuksien on kuuluttava kaikille yhtäläisesti. Sosiaaliturvan nostaminen ei saa vaikuttaa oleskeluluvan saamiseen tai jatkumiseen.

Sosiaaliset oikeudet ja työoikeudet on rakennettava kaikille yhdenvertaisina työsuhteen muodosta riippumatta. Työsuhteen muoto tai pituus ei saa heikentää työntekijöiden oikeuksia tai asemaa työpaikalla.

Työsuhteen ulkopuolelle erilaisiin itsensä työllistämisen muotoihin työllistyy enenevässä määrin ihmisiä, joiden työn hintaa poljetaan. Tähän joukkoon kuuluu esimerkiksi ammatinharjoittajia, freelancereita ja apurahansaajia. Osa näin järjestetystä työstä on työantajavelvoitteiden kiertämistä, johon voidaan puuttua työsopimuslain muutoksella. Lisäksi työsuhteen ulkopuolella työllistyville itsensä työllistäjille tulee taata oikeus neuvotella yhdessä työnteon vähimmäisehdoista. Myös itsensä työllistäjien sosiaaliturva ml. ansiosidonnainen työttömyysturva on rakennettava vastaamaan palkkatyösuhteisten turvaa. Työttömyysturvajärjestelmä uudistetaan kokonaisuudessaan muuttuneen työn muotoja vastaavaksi.

Työsuhdeturvan ja työllistymisen nopeuttamiseksi aikuiskoulutusjärjestelmää ja oppisopimuskoulutusta parannetaan tavoitteena joustavat ja yksilölliset koulutusratkaisut. Työvoimakoulutuksen on tuettava pitkään työelämässä olleiden osaamista ja työuria. Mahdollisuutta uuden oppimiseen ja jatkuvaan osaamisen kehittämiseen työajalla on lisättävä.

  • Työehtosopimusten yleissitovuutta vahvistetaan ja niiden rinnalle säädetään lakiin perustuva vähimmäispalkka, 10 euroa tunnilta. Samalla ratifioidaan Euroopan sosiaalisen peruskirjan artikla 4.1. jonka soveltamisohjeen mukaan palkan on oltava vähintään 60 % maan nettokeskipalkasta.
  • Nollatuntisopimusten käyttö kielletään ja säädetään osa-aikatyötä tekeville 18 tunnin viikoittainen vähimmäistuntimäärä, josta voidaan poiketa ainoastaan työntekijän pyynnöstä.
  • Työtä jaetaan työaikaa lyhentämällä.
  • Työehtosopimusten yleissitovuutta laajennetaan lainsäädännöllä.
  • Työntekijöiden irtisanomis- ja muutosturvaa parannetaan kohti länsieurooppalaista tasoa.
  • Työntekijöiden alipalkkaus säädetään laissa petokseksi ja työnantajan työehtosopimus-shoppailu estetään lainsäädännöllä.
  • Muissa kuin vakituisissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa työskenteleville on maksettava olosuhdelisiin rinnastettava silpputyölisä, jolla korvataan pätkä - ja osa-aikatyöstä aiheutuvia haittoja. Silpputyölisä vertautuu ylityö- ja sunnuntailisiin.
  • Työsopimuslain työsuhteen tunnusmerkistöä on laajennettava siten, että henkilökohtaista työsuoritusta edellyttävää sopimusta on pidettävä työsopimuksena, ellei muuta osoiteta.
  • Vuoden 2016 alusta voimaan tulleeseen työttömyysturvalakiin liittyvät tulkintaongelmat on ratkaistava niin, että keikkatyön tekeminen ei johda työttömyysturvaoikeuden menettämiseen.
  • Työnantajien mielivaltaisia toimenpiteitä protestoivat ulosmarssit tulee nähdä mielenilmauksina ja vapauttaa lakkosakoista.
  • Ammattiliitoille säädetään kanneoikeus, jotta ne voivat puuttua painostukseen ja syrjintään.
  • Tasa-arvoa ja samapalkkaisuutta lisätään mahdollistamalla perhevapaiden tasaisempi jakaminen vanhempien kesken ns. 6+6+6 mallin avulla.
  • Sukupuolten välistä palkkaeroa poistetaan tasa-arvosuunnitelmia, palkkakartoitusta ja palkkauksen avoimuutta kehittämällä sekä palkkaerot huomioivilla sopimusratkaisuilla.
  • Palkkojen polkemista kaksilla työmarkkinoilla ei hyväksytä. Vierastyövoiman ja maahanmuuttajataustaisten työehdot ja palkat nostetaan yleiselle tasolle.
  • Suomi ratifioi kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista.
  • Ulkopuolisen työvoiman käyttöä ja määräaikaisten työsuhteiden käyttöä vähennetään ja estetään pakkoyrittäjyys - yrittäjyyden tulee aina olla aitoa niin, ettei yrittäjä ole täysin riippuvainen yhdestä työnantajasta.
  • Vuosittain jopa 140 000 työntekijää kärsii työpaikkakiusaamisesta. Työturvallisuuslakia tiukennetaan, jotta viranomaisilla on nykyistä paremmat mahdollisuudet puuttua asiaan.
  • Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen toimintaedellytyksiä ja tiedonsaantia vahvistetaan. Yhteistoimintalain noudattamatta jättämisestä säädetään kovemmat sanktiot.
  • Työssäoloehto perus- ja ansiopäivärahan saamiseksi muutetaan määräytymään tarkastelujakson kokonaistuntimäärän mukaan, ei viikoittain laskettuna. Nykyinen työssäoloehto ei sovellu silpputyöntekijöille ja johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin.
  • Kuntouttavaa työtoimintaa käytetään vain kun kyse on todella kuntoutuksesta. Suurin osa kuntouttavasta työtoiminnasta korvataan palkkatuella, jolloin työntekijä saa oikeaa palkkaa.
  • Koko EU:ssa on luovuttava vuotuisesta kesäaikaan siirtymisestä.

3.2. Turvaa sosiaali- ja terveyspalveluista

Sosiaali- ja terveyspalveluiden pitää kaventaa terveyseroja, vähentää kansansairauksia sekä parantaa arjessa selviämistä ja turvata toimeentuloa. Sosiaali- ja terveyseroja voidaan kaventaa vaikuttamalla niiden syihin, kuten köyhyyteen, koulutukseen, tuloeroihin ja työttömyyteen sekä ruoan ja alkoholin hintaan. Keskeistä on peruspalvelujen vahvistaminen. Tähän tarvitaan kattava sosiaali- ja terveyskeskusten verkko, joka huolehtii erityisesti paljon tukea tarvitsevien perus- ja erityispalvelujen yhteensovittamisesta. Kaikille on taattava vaikuttava ja oikea-aikainen hoito.

Eriarvoistuminen näkyy Suomessa poikkeuksellisen suurina terveyseroina. Pienituloiset sairastavat enemmän ja jonottavat kohtuuttomasti palvelua saadakseen. Varakkaat käyttävät verovaroin tuettuja yksityisiä palveluja, sairastavat vähemmän ja elävät pidempään.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen jakautuminen yhä heikommin rahoitettuihin julkisiin palveluihin ja hyväosaisten yksityisiin palveluihin on estettävä. Palvelutuotannon yksityistäminen ja yhtiöittäminen on keskeytettävä välittömästi.

Maakuntien järjestämien ja tuottamien palveluiden pitää vastata asiakkaiden palvelukokonaisuuksista. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten on integroitava peruspalvelut ja erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon erityispalvelut tavoilla, joissa korkea laatu ja kustannustehokkuus yhdistyvät.

Asiakas- ja potilastyön keskeisiä päätöksiä tekevien työntekijöiden (mm. lääkärit, sosiaalityöntekijät) pitää arvioida palveluiden tarvetta yhdessä asiakkaan kanssa riippumatta palvelun tuottajien taloudellisista intresseistä. Työntekijät vaikuttavat ammatillisen arvionsa kautta palvelujen käyttöön ja niiden oikeudenmukaiseen jakautumiseen.

Palvelut pitää kattaa pääosin verovaroin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden on oltava tasavertaisia. Alueelliset erot palvelujen saatavuudessa ja laadussa ovat suuret, joten sote-uudistus on toteutettava välittömästi muista maakuntahallinnon ratkaisuista riippumatta. Erimielisyydet aluerajoista ja tehtävistä eivät saa olla esteenä eivätkä valtapelin nappuloina.

Vasemmisto kannattaa nykyisen epädemokraattisen väliportaan hallinnon kokoamista vaaleilla valittavalle maakuntahallinnolle. Vasemmistoliiton keskeiset periaatteet sote-ratkaisussa ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen laaja integraatio sekä laaja, riittävät voimavarat takaava väestöpohja, joka mahdollistaa laadukkaat ja kaikkien saatavilla olevat lähipalvelut. Sote-ratkaisun tulee myös mahdollistaa palveluiden käyttäjille nykyistä paremmat vaikuttamismahdollisuudet.

On siirryttävä kohti yksikanavaista rahoitusta, jotta integraatio voi toteutua. Keskeisimmät sairausvakuutuskorvaukset, kuten sairausvakuutuspäivärahat, lääkekorvaukset ja matkakorvaukset, on siirrettävä sotealueille, mutta niiden maksatuksesta vastaisi edelleen Kela.

Sosiaali- ja terveydenhuollon työskentelyolosuhteita pitää parantaa oikealla työn henkilöstömitoituksella, hyvällä ja turvallisella työympäristöllä, oikealla tiedolla, asianmukaisella palkkauksella, riittävällä täydennyskoulutuksella ja osaavalla johtamisella.

Sosiaali- ja terveysala on naisvaltainen. Miesten saaminen terveys- ja hoiva-alojen töihin on tärkeää, jotta asiakaspalveluun saataisiin paremmin esille miesten näkökulma ja tarpeet. Miesten saaminen terveys- ja hoiva-alalle tukisi myös tavoitetta lieventää työelämän jakautumista sukupuolen mukaan.

Liikkumattomuus aiheuttaa yhteiskunnalle arviolta vuosittain kahden miljardin euron kustannukset. Vaikka liikkuminen on jokaisen oma valinta, ei yhteiskunta saa sulkea silmiään liikunnan eriarvoistumisesta. Teoreettinen vapaus harrastaa ei riitä. Valtion, kuntien ja työnantajien on luotava mielekkäitä ja edullisia liikuntamahdollisuuksia ja siten innostettava aktiivisuuteen.

Liikkumattomuus on monien positiivisten asioiden seurausta. Digitalisaation luomat mahdollisuudet vapaa-ajalla, kehittyneet liikennevälineet tai fyysistä työtä vähentävät koneet ovat omalta osaltaan lisänneet hyvinvointia. Samalla ne luovat yhden suurimmista tulevaisuudenuhista, kun tulevaisuudessa yhä nuoremmat voivat fyysisesti huonosti, sairastuvat ja kuolevat tarpeettoman aikaisin.

  • Sote-palveluiden tuotannon yksityistäminen ja yhtiöittäminen keskeytetään välittömästi.
  • Terveysasemien asiakasmaksuista luovutaan.
  • Sote-alueet muodostetaan siten, että kaikille turvataan laadun, määrän ja saatavuuden osalta tasa-arvoiset palvelut demokraattisen hallinnon toteuttamina.
  • Sote-alueiden rahoitus järjestetään alueiden keräämän veron ja valtionosuuksien turvin. Alueet keräävät progressiivisia veroja, jonka lisäksi rahoitusta täydentää hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen kohdennettu voimakas valtion rahoitusosuus. Kuntavero laskee sote-palveluiden vastuun ja rahoituksen siirtyessä maakunnille.
  • Lääkekorvauksia muutetaan helpottamaan pitkäaikaissairaiden ja paljon lääkkeitä tarvitsevien kustannuksia. Lääkekustannuksille ja hoitomaksuille säädetään yhtenäinen maksukatto.
  • Työ- ja opiskelijaterveydenhuolto ja niiden rahoitus integroidaan muuhun sote-järjestelmään niin, että kaikilla on tasavertaiset edellytykset saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita.
  • Mielenterveysongelmiin pitää saada viivytyksettä apua. Kiireellisessä tilanteessa hoidon tarpeen arviointiin on päästävä vuorokauden kuluessa. Laitos- ja avohoidon yhteistyötä parannetaan ja hoidon jatkuvuus turvataan. Psykiatrisen avohoidon resursseja lisätään, jotta sairaalassa aloitettu hoito jatkuu ilman keskeytyksiä myös kotona.
  • Mielenterveys- ja päihdepalveluiden resursseja lisätään ja ennaltaehkäisevään mielenterveys- ja päihdetyöhön panostetaan. Henkilöiden, joilla on sekä päihde- että mielenterveysongelmia, hoito tulee järjestää yhdessä paikassa.
  • Päihdepolitiikan lähtökohtana tulee olla päihdehaittojen vähentäminen, päihteiden käyttäjiin kohdistuvan leiman poistaminen ja päihdehoitoon hakeutumisen kynnyksen madaltaminen.
  • Sote-uudistuksessa on turvattava kolmannen sektorin edellytykset tuottaa palveluita.
  • Omaishoidon tuesta tehdään riittävää ja omaishoitajien omasta jaksamisesta pidetään huolta. Omaishoitajan hoidettavalle järjestetään turvallinen hoitopaikka lakimääräisten vapaapäivien ajaksi.
  • Yhdenvertainen oikeus omaishoidontukeen sekä muihin lakisääteisiin omaishoidon etuuksiin ja palveluihin taataan myös mielenterveysomaisille ja kaikille muille omaisryhmille.
  • Potilaslakia uudistetaan parantamaan potilaiden mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon omasta hoidostaan sekä varmistamaan potilaan edunvalvonta hoitovirheiden selvittelyssä ja korvauspäätöksissä.
  • Yli puoli vuotta työttömänä olleille on oikeus päästä säännöllisiin terveystarkastuksiin. Tarjotaan maksuton terveystarkastus.
  • Vanhustyöhön palkataan riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä. Vanhusten itsemääräämisoikeus turvataan, ja hoiva vastaa tarpeisiin. Geriatrisen ja psykiatrisen hoidon osaamista lisätään perusterveydenhuollossa.
  • Vanhukset ja muutkin paljon tukea tarvitsevat pääsevät halutessaan yhteisölliseen palveluasumiseen eikä heitä pakoteta kotiin. Yhteisöllisen tuen tarpeessa oleville kehitetään erilaisia yhteisasumisen muotoja. Niissä vahvistetaan itsemääräämisoikeutta ja tarjotaan asukkaan tilanteen mukaan muuttuvat yksilölliset palvelut.
  • Vanhuspalveluiden siirtyessä kunnilta sote-alueille huolehditaan siitä, että vanhuspalvelulain määräykset pannaan hoidossa ja hoivassa tinkimättömästi täytäntöön. Arvokkaan elämän turvaaminen palautetaan laitoshoidon perusteeksi.
  • Maksuttomat vammaispalvelut taataan ihmisen ikään katsomatta. Vammaisten lasten sosiaali- ja terveyspalvelut saatetaan tarpeita vastaaviksi. Jokaiselle lapselle turvataan oikea-aikainen tuki ja kuntoutus. Arjessa tarvittavien apuvälineiden hankinnasta, ylläpidosta ja huollosta koituvat kustannukset korvataan vammaisille täysimääräisesti.
  • Vammaisten oikeuksia turvaavia normeja ja asumisen laatua varmistavaa sääntelyä ei heikennetä. Tavallisen asuntokannan käyttöä vammaisten asumisessa edistetään ja vammaisten ihmisten yksilölliset valinnat asumisen suhteen varmistetaan. Vammaisten asumista ei keskitetä suuriin laitosmaisiin yksiköihin, ns. uuslaitoksiin.
  • Vammaisten henkilöiden yksilöllisiin avun ja tuen tarpeen mukaisiin palveluihin ei sovelleta hankintalain kilpailuttamissäännöksiä.
  • Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä yhtenäistetään ja lopetetaan rahan haaskaaminen toimimattomiin järjestelmiin.
  • Sosiaalityöntekijöillä mahdollistetaan riittävä työaika paneutua asiakkaan tilanteeseen ja tukea tätä erilaisin vuorovaikutuksellisin ja sosiaaliohjauksen keinoin.
  • Valtio takaa kunnille riittävät resurssit perhetyön, lastenneuvolatyön, kouluterveydenhuollon, nuorisotyön ja muun varhaisen tuen sekä ennaltaehkäisevän sosiaalityön toteuttamiseen.
  • Lastensuojelupalvelut vastaavat lapsen ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin ajoissa. Yksinhuoltajien lasten tilapäishoitoratkaisut turvataan vanhemmuuden tueksi ja uupumisen ehkäisemiseksi. Ongelmien ennaltaehkäisyyn tähtäävät perhepalveluiden mallit otetaan käyttöön kaikissa kunnissa.
  • Niin sanottujen paperittomien oikeus maksuttomaan hoitoon turvataan.
  • Valtion urheilulle antama tuki tulee ohjata nuorten liikunnan tukemiseen sellaiseen toimintaan, johon kaikki voivat osallistua varallisuuteen, kunnianhimoon ja osaamiseen katsomatta. Liikunnan rahoitusuudistus tulee viedä loppuun näiltä osin ja tukemalla liikuntamuotoja, joita nuoret haluavat harrastaa.
  • Liikkuva koulu -ohjelma laajennetaan valtakunnalliseksi kaikille koulutusasteille varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.

3.3. Oikeudenmukaista ilmastoturvaa

Ilmastonmuutos uhkaa luonnon ja ihmiskunnan perusturvallisuutta. Kuivuus ja aavikoituminen, puhtaan juomaveden loppuminen, merenpinnan nousu ja viljelysmaan häviäminen luovat lähitulevaisuudessa ongelmia, jollaisia ei vielä ole nähty.

Ilmastonmuutos koskettaa meitä kaikkia, mutta eniten kärsivät maailman köyhimmät. He joutuvat ensimmäisenä jättämään kotinsa. Ilmastopakolaisten määrä tulee nousemaan satoihin miljooniin, vaikka lämpötilan nousu saataisiinkin pysäytettyä.

Ongelman on aiheuttanut fossiilisiin energialähteisiin nojaava kasvun kulttuuri, globaali pääoma ja suuryritykset ja ihmisten piittaamattomuus. Nykyisillä markkinamekanismeilla sitä ei saada ratkaistua. Ilmastoturvan rakentamiseksi ihmiskunnan on irtaannuttava luonnonvaroja tuhlaavasta ympäristöä saastuttavasta läpivirtaustaloudesta ja siirryttävä nopeasti hiilineutraaliin kiertotalouteen.

Ratkaiseva kysymys on kansainvälisen, kaikkia osapuolia sitovan ja vaikuttavan ilmastosopimusprosessin jatkuminen sekä taloudellinen tuki köyhille maille ilmastonmuutoksen velvoitteiden täyttämisessä.

Maailman rikkain kymmenys tuottaa puolet maapallon kasvihuonekaasupäästöistä, kun maailman köyhempi puolisko tuottaa vain kymmenyksen. Rikkaimpaan prosenttiin kuuluvan keskimääräiset hiilipäästöt ovat 175 kertaa suuremmat kuin köyhimpään kymmenykseen kuuluvan.

Ilmastonmuutoksen ovat aikaansaaneet pohjoisten teollisuusmaiden päästöt, ja köyhimmillä ihmisillä on oikeus ponnistella irti köyhyydestä. Heille tulee sallia lisääntyvä energian ja luonnonvarojen käyttö, mutta ilman ilmastopäästöjen kasvua. Tähän tarvitaan oikeudenmukaista ilmastorahoitusta. Ellei köyhyyttä pystytä poistamaan, ei ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia pystytä ratkaisemaan.

Ilmastonmuutoksen hillintä ei voi tapahtua tavalla, joka johtaa uusiin ympäristöongelmiin ja luonnon monimuotoisuuden häviämiseen kuten sademetsien korvaamiseen puupelloilla ja metsäkatoon. Tehoton ja finanssikeinottelua aiheuttava päästökauppa on korvattava hiiliverolla ja ilmastohallinnon voimakkaalla vahvistamisella. Nyt ei ole aika purkaa ympäristönsuojeluun kohdistuvaa sääntelyä, vaan vahvistaa sitä samalla kun kiertotaloutta edistetään. Luonnonvaroja tuhlaava kuluttaminen tulee estää.

Energiankulutuksen vähentäminen ja energiatehokkuuden parantaminen on pahasti kesken. Tavoitteena oleva matalaenergiayhteiskunta luodaan yhdyskuntarakennetta eheyttävää suunnittelua tukevilla ympäristöverotuksella ja rakennusmääräyksillä. Matalaenergiaratkaisuihin pyrittäessä on vältettävä rakennuskustannusten kohtuutonta nousua ja perinteisten rakentamisen tapojen turhaa korvaamista kalliilla, vaikeasti säädettävillä ja vikaherkillä teknologisilla ratkaisuilla. Asuinalueiden ekologinen kaavoitus ja rakentaminen sekä vanhojen asuntojen remontointi edistävät energiatehokkuutta.

Energiantuotannon hajauttaminen on työllistävä ja paikallista, uusiutuvaa energiaa tukeva vaihtoehto. Hiilipohjaisen energian kuten pahiten saastuttavan turpeen käyttöä on vähennettävä. Turpeella tuotetaan 5 % maamme energiasta ja sen osuus hiilidioksidipäästöistä on 16 %. Lisäksi se aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä ja kaventaa suoluonnon monimuotoisuutta.

Ydinvoimasta luopumiseen on varauduttava ja siirryttävä hajautetun, täysin uusiutuvan energian käyttöön.

Ympäristöhallinnolle on annettava aidosti mahdollisuus hoitaa viranomaistehtäväänsä. Ympäristölupien myöntämistä ei pidä käsitellä tulevissa maakunnissa poliittisina kysymyksinä, vaan virkavastuulla.

Ympäristön kannalta riskialtista kaivostoimintaa on valvottava nykyistä paremmin ja kaivosten on maksettava enemmän veroja korvauksena kansallisvarallisuuden hyödyntämisestä.

  • Otetaan käyttöön EU:n laajuiset hiiliverot, jotka ovat tehokas ja tasapuolinen keino vähentää ilmastopäästöjä.
  • Hiiliverojen rinnalle EU:n on otettava käyttöön hiilitullit, joilla estetään hiilivuoto, sekä saadaan unionin ulkopuoliset maat toteuttamaan päästövähennyksiä omilla hiiliveroillaan.
  • Päästökauppaa korjataan määräämällä hiilipäästölle pohjahinta, siihen asti kunnes siirrytään kestävämpään hiiliverojen ja -tullien järjestelmään.
  • Suomi lisää osuuttaan kansainvälisessä ilmastorahoituksessa. Ilmastorahoitus ei saa tulla kehitysyhteistyörahoista.
  • Metsätalouden harjoittamisesta tehdään kestävämpää. Metsäpinta-alan säilyttäminen ylläpitää suurta hiilivarastoa, ja säilyttää metsiä hiilinieluina.
  • Talousmetsissä otetaan käyttöön FSC-sertifikaatti. Hakkuissa kannot on jätettävä metsään. Suomen metsien suojelun tavoitteeksi on otettava kansainvälisesti sovittu 17 % pinta-ala.
  • Yhteiskunnan tuki siirretään asteittain ympäristölle haitallisista turpeesta ja ydinvoimasta uusiutuvalle hajautetulle energiatuotannolle.
  • Energian hajautetun pientuotannon tukemiseksi kehitetään joko investointiavustus tai syöttötariffi. Lainsäädännölliset ja hallinnolliset esteet pientuotannon kehittymisen tiellä poistetaan.
  • Energiatehokkuutta lisätään. Vanhojen asuinkerrostalojen energiaremontteja tuetaan remonttiavustusten ja kotitalousvähennyksen avulla.
  • Teollisuus, kasvihuoneet ja kaivostoiminta nostetaan normaalin sähköveron piiriin.
  • Vesivoiman tuottoa lisätään nostamalla jo olemassa olevien voimaloiden tehoa ja käyttöastetta vahingoittamatta luonnon monimuotoisuutta.
  • Kiertotalotta kehittämällä vähennetään neitseellisten luonnonvarojen ylikulutusta.
  • Suomen olemassa olevia vesistö- ja kanavaväyliä kehitetään energiatehokkaina ja ympäristöystävällisinä kuljetus- ja matkailureitteinä.
  • Tuetaan ympäristöystävällistä korjaus- ja uudisrakentamista. Puurakentamisen mahdollisuuksia käytetään kaikessa rakentamisessa.
  • Lentoliikenteen kerosiinin verottomuudesta luovutaan koko EU:n alueella.
  • Uusille ydinvoimaloille ei anneta lupia, Fennovoiman voimalahanke pysäytetään. Uraanikaivoksia ei avata.
  • Ruokahävikkiä vähennetään suunnitelmallisesti valistuksen ja lainsäädännön avulla.
  • Panttijärjestelmää laajennetaan kaikkiin juomapakkauksiin ja muihin soveltuviin pakkauksiin.
  • Jätemääriä vähennetään ja kierrätysastetta nostetaan. Lainsäädännössä velvoitetaan kaikki yli 4 asuinkiinteistön taloyhtiöt järjestämään kiinteistökohtaiset bio-, metalli-, lasi-, paperi- ja kartonki erilliskeräysastiat.
  • Elintarviketuotteisiin merkitään tuotteen hiilijalanjälki. Pienet tuottajat ja lähiruoka kuitenkin vapautetaan merkintävelvoitteesta.

3.4. Monimuotoista luontoa

Monimuotoinen luonto on itseisarvo. Ihminen on toiminnallaan muuttanut luontoa ja tuhonnut muita lajeja pysyvästi, joten meidän on myös otettava vastuu toimistamme ja maapallon hyvinvoinnista. Luonnon monimuotoisuus turvataan suojelulla ja luonnonvarojen kestävällä käytöllä. Suurimpia uhkia luonnon monimuotoisuudelle ovat ilmastonmuutos, ylikäyttö, vesistöjen rehevöityminen ja ruuantuotannon kasvava maa-ala. Kehittyvä biotalous ja uusiutuvienkin luonnonvarojen lisääntyvä käyttö aiheuttavat lisäpaineita luonnon monimuotoisuudelle.

Meneillään oleva sukupuuttoaalto on pysäytettävä. Kansainvälisiä ja kansallisia ponnistuksia on lisättävä metsien, etenkin sademetsien säilyttämiseksi ja merien muovisaasteen vähentämiseksi ja sen synnyn estämiseksi. Lajien tuhoaminen liikakalastuksella, yhtä lajia suosivilla metsillä ja karjankasvatusta laajentamalla on lopetettava kansainvälisin sopimuksin, taloudellisella ohjauksella ja julkisista hankinnoista aloittaen.

Ruuan riittävyyden ja ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta on tärkeää siirtyä kasvispitoisempaan ruokavalioon. Eläimet ovat itseisarvoisia ja tuntevia olentoja, ja eläinten hyvinvoinnin edistäminen on meidän vastuullamme. Eläimiä ei pidä vain kohdella taloudellisena resurssina.

Suomen on toteutettava yhdessä muiden Itämeren rantavaltioiden kanssa ohjelma, jolla vähennetään rantavaltioiden Itämerelle aiheuttamaa kuormitusta ja estetään laivaliikenteen päästöt mereen.

  • Euroopan unionin ja Suomen maataloustukia uudistetaan ohjaamaan kohti ympäristöystävällisempää tuotantoa. Tukia kohdennetaan luomu- ja kasvisruoan tuotantoon.
  • Tuotantoeläimille taataan mahdollisimman lajityypillinen elämä ja olosuhteet. Pitkän matkan teuraskuljetukset kielletään. Valvonnan avoimuutta ja tehokkuutta parannetaan.
  • Julkisissa hankinnoissa suositaan kotimaista lähiruokaa, kasvisruokaa ja luonnonmukaisen tuotannon osuutta lisätään.
  • Eläinten tehotuotannosta luovutaan edistämällä ja tukemalla paikallista ravinnekiertoon perustuvaa ruuan alkutuotantoa ja jalostusta. Lihateollisuuden menekinedistämistuet lakkautetaan.
  • Ympäristöhallinnon itsenäisyys ja voimavarat palautetaan.
  • Eläinasiavaltuutetun virka palautetaan ja vakiinnutetaan.
  • Ympäristöjärjestöjen tuet ja niiden asema valtionhallinnon kuulemana asiantuntijana turvataan.
  • Soiden ja vanhojen metsien suojeluponnistuksia lisätään, ja metsälakien määrittämät, erityistä suojelua vaativat luontokohteet huomioidaan paremmin. Suojelualueiden pinta-alaa ja määrää pyritään kasvattamaan, ja niiden alueellista kattavuutta parantamaan. Monimuotoisuuden suojelu otetaan huomioon myös talousmetsissä.
  • Saimaannorpan pelastamiseksi verkkokalastus kielletään norpan pesimäalueella huhtikuusta heinäkuun loppuun.
  • Muuntogeenisten organismien luontoon pääsy estetään.
  • Turkistarhaajille luodaan luopumistukijärjestelmä, jolloin turkistarhauksesta voidaan luopua siirtymäajan kuluessa.
  • Suurpetojen suojeluun panostetaan ja salametsästys lopetetaan valvontaa ja lainsäädäntöä tiukentamalla. Petokorvausjärjestelmää kehitetään.
  • Jokamiehenoikeus säilytetään.
  • Vettä ei yksityistetä voitonteon välineeksi.
  • Perustetaan uusia kansallispuistoja, esimerkiksi Porkkalan ja Sanginjoen kansallispuistot Kansainvälistä suojeluyhteistyötä arktisella alueella vahvistetaan.
  • Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaita ei rakenneta.
  • Kalastuslainsäädännön tulee perustua ekologiseen tutkimustietoon. Vaelluskalan nousu voimalaitosten ohitse mahdollistetaan kaikkialla.
  • Mahdollisuus kaavoitusta koskevaan kunnallisvalitukseen säilytetään.

3.5. Jokaiselle koti ja mahdollisuus liikkua

Asuntopolitiikan tulee mahdollistaa kohtuuhintainen ja laadukas asuminen kaikille. Perustuslakiin on kirjattava oikeus turvalliseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon. Erityisesti vuokralaisten ja asumisoikeusasukkaiden päätäntävaltaa omaan asumiseensa on lisättävä.

Sosiaalista asuntotuotantoa on liian vähän, ja vapaarahoitteiset asunnot ovat kalliita. Jotta asumisen hinta laskisi, tarvitaan asuntotuotannon merkittävää lisäämistä. Asuminen ei saa eriytyä tulojen mukaan omille alueilleen. Myös yksinasuville on rakennettava riittävästi pieniä kohtuuhintaisia vuokra- ja omistusasuntoja.

Vuokra-asuntopulasta kärsiviin kasvukeskuksiin tarvitaan valtion tukemaa asuntorakentamista, jota on vauhditettava nykyistä suuremmilla käynnistysavustuksilla. Valtion asuntorahaston varat on käytettävä vuokra-asuntotuotannon kasvattamiseen, eikä niitä saa siirtää valtion budjetin yleiskatteeksi tai liikennehankkeisiin.

Asumisen kalleuden suurimpia syitä on myös kuntien riittämätön tonttituotanto. Suurimpien kaupunkiseutujen maa-, kaavoitus- asunto- ja liikennepolitiikka on saatava yhtenäisen hallinnon alaiseksi. Maakunta on tulevaisuudessa luonteva taso asuntopolitiikan linjanvetoihin.

Ahneen ja holtittoman rakennuspolitiikan tulos on ollut massiivinen rakennusten korjausvelka. Arvioiden mukaan 600 000 - 800 000 altistuu joka päivä homevaurioiden aiheuttamille terveysriskeille; inhimillisiä kärsimyksiä ja hoitokustannuksia voidaan vain arvioida. Ongelmaan on tartuttava lakien ja asetusten voimin sekä valtakunnallisella että kuntatasolla.

Asumisen hiilidioksidipäästöt tuottavat kolmanneksen päästöistä. On tuettava ympäristöystävällistä korjaus- ja uudisrakentamista ja suunnattava asuntorakentamista hyvien liikenneyhteyksien ulottuviin.

Useiden rataosuuksien henkilöliikennettä ollaan karsimassa, mikä ei ole kestävää liikennepolitiikkaa. Kaupunkien välistä liikennettä on siirrettävä määrätietoisesti kiskoille. Suurimpien kaupunkien sisäisen liikenteen tulee pohjautua raideliikenteen ja kevyen liikenteen yhdistämiseen.

Raideliikenteen määrän ja laadun nostaminen parantaa työllisyyttä, ja tarjoaa miellyttävän vaihtoehdon yksityisautoilulle. Nykytilanne edellyttää investointeja uusiin ratayhteyksiin ja peruskorjauksiin.

Henkilöautokanta on sähköistettävä nopeasti, ja liikenteen biopolttoaineet on jätettävä lento-, laiva- ja raskaan tieliikenteen käyttöön.

  • Lainsäädännöllä turvataan vuokrasopimuksen heikomman osapuolen oikeudet ja irtisanomissuoja. Yhteishallintolaki uudistetaan ja siinä yhteydessä säädetään, että kuntien omistamien aravavuokrataloyhtiöiden hallitusten jäsenten enemmistön on oltava yhtiön vuokralaisia.
  • Säädetään vuokrankorotuksia jarruttava laki.
  • Vuokrien ylisuurista korotuksista sekä asuntojen tyhjänä pitämisestä asuntopulasta kärsivissä kaupungeissa säädetään sanktiot.
  • Vuokran määritys ohjataan aidosti omakustannuslähtöiseksi ja avoimeksi valtion lainoittamissa ja korkotukemissa taloissa. Uusien kohteiden hankintaa ei rahoiteta vanhoilla asukkailla.
  • Parkkipaikkanormeja löysätään ja erotetaan parkkipaikkojen kustannukset asuntojen hinnasta.
  • Uudet asuinalueet kaavoitetaan monipuoliselle asuntokannalle. Näin estetään asuinalueiden sosiaalinen eriytyminen, ja varmistetaan myös palveluiden toimivuutta ja tasa-arvoa.
  • Myyntiin tulevissa vuokrataloissa säädetään asukkaille etuosto-oikeus. Asumiskustannuksia nostavasta väestönsuojavelvoitteesta luovutaan, ja pysäköintinormeja kevennetään hyvien joukkoliikenneyhteyksien alueilla.
  • Perustetaan valtion rakennusyritys, jonka päätavoite on asuntopulan nopea hellittäminen pitkäikäisen, terveellisen ja kohtuuhintaisen asuntokannan avulla. Tuetaan kutsupohjaisia ja muita uusia joukkoliikenteen muotoja erityisesti maaseudun liikkumismahdollisuuksien parantamiseksi.
  • Määritellään ratavyöhykkeisiin syntyville asuntorakentamisalueille kohtuuhintaisen asuntotuotannon määrä nykyistä suuremmaksi. Rakennetaan kohtuuhintainen asuntotuotanto asuinaluetasolla osana muuta asuntotuotantoa.
  • Edistetään rakentamattomien kaavoitettujen tonttien rakentumista käyttämällä aktiivisesti rakennuskehotusta ja rakentamattoman rakennuspaikan korotettua kiinteistöveroa sekä kunnan luovuttamissa tonteissa ehdottomia ja sanktioituja rakentamismääräaikoja.
  • VR säilytetään valtio-omisteisena, eikä henkilöliikennettä avata kilpailulle.
  • Raideliikenteestä tehdään kilpailukykyinen liikkumismuoto vuorojen määrää kasvattamalla, uusia ratoja, myös kaksoisraiteita rakentamalla, sekä raideverkon kuntoa ja palvelun laatua parantamalla.
  • Tavaraliikennettä siirretään raideliikenteen piiriin.
  • Julkisesta liikenteestä tehdään autoilua edullisempaa alentamalla maksuja joukkoliikennetuella.
  • Kaupungit suunnitellaan kevyelle ja joukkoliikenteelle sopiviksi, esimerkiksi valtion tukemilla suurten kaupunkialueiden raidehankkeilla ja rakentamalla pyöräkaistoja.
  • Liikenneinfrastruktuuri pidetään julkisen vallan omistuksessa, eikä sitä pidä yhtiöittää.

3.6. Rakennetaan rauhaa yhdessä

Suomi rakentaa rauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta parhaiten aktiivisella ja aloitteellisella ulkopolitiikalla, jossa YK:lla on keskeinen rooli. Sotilaallisesti liittoutumattomana maana Suomi korostaa laajapohjaista yhteistyötä, taloussuhteiden kehittämistä ja kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Parasta rauhantyötä on eriarvoisuuden poistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen niin maiden sisällä, Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin. Suomen on tuettava YK-järjestelmää ja siihen pohjautuvaa kansainvälistä oikeusjärjestystä. On vahvistettava avoimia kansainvälisiä yhteisöjä kansallisvaltioihin käpertymisen sijasta. On edistettävä aseidenriisuntaa ja konfliktien rauhanomaista ennalta ehkäisyä.

Suomen turvallisuuden kannalta tärkein kansainvälinen yhteisö on Euroopan unioni. Rauhaa edistämällä EU vahvistaa myös Suomen turvallisuutta. EU:ta ei kuitenkaan saa käyttää voimapolitiikan tai etupiiriajattelun välineenä. EU:n keskinäisen yhteisvastuun ja avunannon velvoitteita ei tule väärinkäyttää, ja Suomen tulee aina itse päättää avunannon muodosta. Euroopan unionin merkitys turvallisuusrakenteena heikentyy, jos lisääntyvä kansallismielisyys vaikeuttaa sosiaalisen ja demokraattisen Euroopan kehittämistä.

Euroopan suuret turvallisuusongelmat kumpuavat epäoikeudenmukaisuudesta ja elinympäristön heikentymisestä. Haasteina ovat talouskriisistä ja epäonnistuneesta talouspolitiikasta johtuva työttömyys, epävarmuus ja eriarvoisuus, ilmastonmuutos seurauksineen, lähialueiden ja erityisesti Lähi-idän kriisit ja niistä aiheutuva pakolaisuus, sekä ääriuskonnollisten ja äärikansallismielisten ryhmien väkivalta ja terrorismi. Kansalaisten perusoikeudet uhkaavat kaventua kyberuhkien ja informaatiosodankäynnin vuoksi.

Oikeus yrittää parempaa elämää toisaalla on jokaisen oikeus, turvapaikan hakeminen on perusoikeus, ja oikeus perhe-elämään kuuluu tulotasosta riippumatta kaikille. Turvallisuutta ei rakenneta rajoja sulkemalla ja rajapolitiikkaa tiukentamalla, vaan ihmisten vapaata liikkuvuutta ja laillisia maahantuloväyliä lisäämällä.

Pohjoismaat ovat Suomelle keskeinen viiteryhmä. Pohjoismaiden monimuotoinen yhteistyö tuo Suomelle turvaa, etenkin kun ei ole varmuutta Euroopan unionin kehityksen suunnasta. Pohjoismaissa on ymmärretty, että tasa-arvoinen yhteiskunta sekä aktiivinen ja aloitteellinen kansainvälinen yhteistyö edistävät rauhaa. Pohjoismaista talous- ja turvallisuusyhteistyötä on lisättävä. Tätä ei kuitenkaan saa käyttää kiertotienä Suomen Nato-jäsenyydelle. Suomi tekee omat ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itsenäisesti.

Suomen ei tule liittyä sotilasliitto Natoon. Varsinkin kylmän sodan päättymisen jälkeen Natosta on tullut yhä selvemmin Yhdysvaltojen sekä Euroopan entisten siirtomaavaltojen voimapolitiikan väline. Natojäsenyys heikentäisi Suomen vakaata turvallisuusympäristöä. Suomen on vahvistettava yhteistyötä Ruotsin kanssa sotilaallisen liittoutumattomuuspolitiikan ja kansainvälisen rauhanpolitiikan edistämiseksi. Suomen on toimittava aktiivisesti ja aloitteellisesti YK:n ja Etyjin rauhan- ja turvallisuusrakenteiden vahvistamiseksi.

Venäjän voimatoimia ja kansainvälisen oikeuden loukkauksia Krimillä ja Itä-Ukrainassa ei voi hyväksyä. Vaikka Ukrainan kriisistä ei aiheudu Suomelle suoraa turvallisuusuhkaa, tulee Suomen tukea kestävää rauhaa Ukrainassa sekä osana EU:ta että omin toimin.

Talouskriisi, lisääntyvä pakolaisuus ja epätoivottu kehitys Venäjällä ja muualla Euroopassa ovat kiristäneet yhteiskunnallista ilmapiiriä Suomessa. Rasismia, vihapuhetta, ja poliittista väkivaltaa lietsotaan isänmaallisuuden varjolla. Usko voimapolitiikkaan ja asevaraiseen turvallisuuteen on kasvanut, ja luottamus kansainväliseen sopimusvaraiseen turvallisuusjärjestelmään heikentynyt.

Sotilaallisesti ei kyetä vastaamaan turvallisuuden perussyihin; epäoikeudenmukaisuus Suomessa tai maailmalla ei lopu asein. Turvallisuutta ja myös puolustuksen uskottavuutta lisäävät yhteiskunnan demokraattisista rakenteista huolehtiminen ja omaksi koettu tasa-arvoinen yhteiskunta.

  • Suomi harjoittaa aktiivista ja aloitteellista, laajaan kansainväliseen yhteistyöhön pohjautuvaa ja rauhantyötä korostavaa ulkopolitiikkaa.
  • Pakolaisia otetaan vastaan ihmisoikeuksia kunnioittaen ja Euroopan maiden kesken sopien.
  • Kansallismielisyyden ja äärioikeiston nousu ympäri Eurooppaa torjutaan johdonmukaisella vasemmistolaisella politiikalla.
  • Pohjoismaista yhteistyötä, myös kustannuksia säästävää puolustusyhteistyötä lisätään. Luontevin yhteistyökumppani Suomelle on sotilaallisesti liittoutumaton Ruotsi.
  • Suomi ei hae Naton jäsenyyttä.
  • Vasemmistoliitto ei pidä tarpeellisena Naton kanssa solmittua isäntämaasopimusta, ja vaatii sen eduskuntakäsittelyä.
  • Suomi osallistuu nykyistä aktiivisemmin rauhanturvaamiseen ja siviilikriisinhallintaan. Suomelle luontevia ovat YK-johtoiset operaatiot, joissa riski joutua sodan osapuoleksi on pieni.
  • Puolustusmäärärahoja ei sidota mihinkään indeksiin, joka automaattisesti korottaisi menoja joka vuosi, vaan niiden mitoituksessa huomioidaan myös muun yhteiskunnan tarpeet.
  • Ilmavoimien hävittäjähankinnan mielekkyys ja laajuus avataan kriittiseen ja avoimeen kansalaiskeskusteluun. Hankinnan aikataulusta ja laajuudesta joustetaan taloustilanteen mukaan.
  • Merivoimien uusien alusten hankinta - vaikkakin tilausvaltuus on jo annettu - otetaan kriittiseen tarkasteluun. Mahdollinen hankinta tehdään kotimaiselta telakalta.
  • Asevelvollisuutta kehitetään nykyajan tarpeiden mukaan valinnanvapautta ja tasa-arvoa lisäten valmiusvelvollisuusmallilla, ei siirtymällä kohti ammattiarmeijaa. Asevelvollisuuden on kohdeltava kaikkiin sukupuoliin kuuluvia tasapuolisesti. Aseistakieltäytymisen rangaistuksia ja siviilipalveluksen kestoa lyhennetään, eikä aseistakieltäytymisestä rangaista vankeudella.
  • Suomen ajaa aktiivista aseidenriisuntaa, ydinaseista luopumista, ja liittyy rypäleaseiden kieltosopimukseen.
  • Suomi ei käy asekauppaa sellaisten maiden kanssa, jotka ovat sodassa, konfliktialueita tai polkevat ihmisoikeuksia.
  • Suomi ylläpitää kahdenvälisiä keskusteluyhteyksiä Venäjään. Pitkällä aikavälillä Venäjä on saatava takaisin kaiken kattavaan eurooppalaiseen yhteistyöhön.
  • Suomi tukee pyrkimyksiä Syyrian konfliktin rauhanomaiseen ratkaisuun ja antaa humanitaarista apua alueen sodasta kärsiville ihmisille. Kaikki Syyrian demokraattiset voimat on hyväksyttävä rauhanneuvotteluiden osapuoleksi. On tuettava Rojavan ja Pohjois-Syyrian federaation pyrkimyksiä rakentaa demokraattista yhteiskuntaa.
  • Suomi tunnustaa Palestiinan ja Länsi-Saharan valtiot.
  • Suomi tukee verotus- ja maailmankauppakysymysten nostamista YK:n agendalle.
  • Kehitysyhteistyörahoitusta lisätään ja edetään kohti 0,7 bruttokansantuoteosuutta. Säädetään kehitysyhteistyölaki johdonmukaisen kehityspolitiikan varmistamiseksi.