Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VAS/1122

Vasemmistoliitto

Hyvää työelämää kohti


  • Puolue: Vasemmistoliitto
  • Otsikko: Hyvää työelämää kohti
  • Vuosi: 2014
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

HYVÄÄ TYÖELÄMÄÄ KOHTI

Globalisaation myötä kansalliset työmarkkinamallit ovat menettäneet merkitystään. Työehdoista sopimisen luonne on muuttunut. Kansallisen kilpailukyvyn vaalinnasta on tullut sopimista ohjaava tekijä. Kunkin maan työnantajat tähtäävät kilpailijamaita pienempiin palkankorotuksiin tai jopa palkanalennuksiin. Tämä heikentää työntekijöiden ostovoimaa ja siten myös kokonaiskysyntää ja kasvua. Palkkakilpailua on korvattava Euroopan laajuisella sääntelyllä.

Kun tavoitellaan työllisyyden parantamista ja työllisyysasteen nostamista, on kiinnitettävä huomio työelämän muutostilanteisiin. Niissä on varmistettava, että siirtymät esimerkiksi työstä työhön, opiskelusta työhön, asevelvollisuudesta työhön, pitkältä sairauslomalta tai perhevapailta työhön toimivat joustavasti ja turvallisesti. Ennen kaikkea tarvitaan uusia työpaikkoja.

Työntekijöiden työsuhdeturvaa on parannettava. Työsopimuslakia on muutettava tuotannon tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyihin liittyvissä irtisanomisissa siten, että irtisanomisperusteita tiukennetaan sekä uudelleen kouluttamista ja työn tarjoamista koskevia velvoitteita tiukennetaan. Niin EU-tasolla kuin Suomessa on vietävä eteenpäin yhtenäistä irtisanomissuojan vähimmäistasoa sekä riittävää tukea irtisanottaville työntekijöille.

Tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottujen työllistymisen edistämiseksi on perustettava Työttömyysvakuutusrahaston yhteyteen Aktiivitoimirahasto, jonka rahoitus peritään työnantajilta. Rahastosta rahoitetaan osa työllistymissuunnitelman mukaisista aktiivitoimien menoista. Hyvin kannattavien yritysten vastuuta niiden toteuttamien irtisanomisten yhteiskunnallisista kustannuksista on lisättävä kehittämällä julkisten yritystukien palautusjärjestelmä.

Pelkkä työllisyyden tilastollinen parantuminen ei riitä. On satsattava myös työn laatuun, sukupuolten palkkatasa-arvon toteuttamiseen, työhyvinvointiin sekä kohtuullisen toimeentulon takaavaan tulotasoon. Kun kaikki työ on arvokasta, siitä pitää myös maksaa reilusti. Euroopan laajuista nuorisotyöttömyyttä ei pidä ratkaista tekemällä nuorista matalapalkkareserviä, vaan edistämällä oikeiden työpaikkojen ja koulutusmahdollisuuksien syntymistä. Työtä on jaettava myös työaikaa eri tavoin lyhentämällä, ansiotaso turvaten ja tuottavuuden kasvu huomioiden. Työajan lyhentäminen ja työaikajoustot tulee toteuttaa työntekijän lähtökohdista. Ammattiyhdistysliikkeen asemaa työntekijöiden etujen valvomisessa on vahvistettava Euroopan laajuisesti. Työntekijöiden järjestäytymistä ja lakko-oikeutta on tuettava kaikkialla.

Jokaisella on oikeus työhön ja toimeentuloon. Työ omaksi, perheen ja lähiyhteisön sekä koko yhteiskunnan hyväksi on jokaiselle ihmiselle itsensä toteuttamisen tärkeä väylä. Työ on tärkeä osa sosiaalista arvostusta ja itsekunnioitusta. Työstä saatavan palkan on taattava kelvollinen toimeentulo. Omaksi, perheen, yhteisön ja yhteiskunnan hyväksi tehty tai arvostusta ja itsekunnioitusta tuottava työ voi olla myös muuta kuin palkkatyötä.

Suomessa on uskallettava hypätä uusille sivuille tulevaisuuskehityksen osalta. Esimerkiksi Saksassa tehty periaatepäätös ydinvoimasta luopumisesta osoittaa, että voidaan rohkeasti ottaa askelia uuteen suuntaan. Saksaan on syntynyt uusia työpaikkoja ja kehitysideoita tehdyn päätöksen myötä. Suomessa pitää investoida uusiutuvaan energiaan nykyistä nopeampaa tahtia. Ay-liikkeen tulee osaltaan tukea ja edistää uuden tuotannon ja toiminnon kehitystä.

Nykyinen Suomen valtion ja yritysten rahoitus tutkimukseen ja tuotekehitykseen ei ole riittävä, vaan tavoitteeksi tulee asettaa siihen käytettyjen varojen kaksinkertaistaminen. Perustutkimuksen lisäksi tarvitaan soveltavaa tutkimusta ja tutkimusten tuotteistamiseen tarvitaan erityistä panostusta. PK-sektorin vientiosaamisen kehittämistä tulee erityisesti tukea.

Kotimaisen laadukkaan ja eettisesti tuotetun ruuan merkitys kasvaa. Alkutuotannon säilyminen on myös työllisyyden ja huoltovarmuuden takia tärkeää. Ruuan alkuperä ja puhtaus sekä puhdas vesi ja maa, jossa se tuotetaan eettisesti kestävällä tavalla, tulee varmistaa.

Nykyisistä ammateista osa tulee katoamaan ja uusia syntyy tilalle tietotekniikan ja robotiikan kehittymisen myötä. Tämä edellyttää, että keskusteluun tulee nostaa uutta ajattelua työn käsitteestä. Mitä nykyisen työn tilalle syntyy ja missä ajassa. Suomeen tarvitaan "vihreitä", uuden teknologian työpaikkoja korvaamaan poistuvia. Elinkeinopolitiikan tavoitteena tulee olla maapallon säilyminen elinkelpoisena. Tätä tulee myös tavoitella yhdessä kansalaisjärjestöjen, elinkeinoelämän ja ay-liikkeen kanssa.

Paikallistaloudella on merkitystä ja vaikuttavuutta aluepoliittisesti, työllisyysvaikutuksena, ympäristökysymyksenä esimerkkeinä bioenergia, uusiutuvat energiat, energiatehokkuus ja lähiruoka. Paikallistalous voi sisältää myös esimerkiksi lähidemokratian lisäämisen, lähienergian tuotannon, ekokylät, paikallisrahan, työaikapankit ja ruokapiirit. Paikallistalouden tukeminen eri tavoin tulee olla myös Vasemmistoliiton lähtökohtana.

Vasemmistoliitto esittää:

Tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottujen työllistymisen edistämiseksi on perustettava Työttömyysvakuutusrahaston yhteyteen Aktiivitoimirahasto, jonka rahoitus peritään työnantajilta.

Kansallisesti ja EU-tasolla on vietävä eteenpäin yhtenäistä irtisanomissuojan vähimmäistasoa sekä riittävää tukea irtisanottaville työntekijöille.

Työajan lyhentäminen tulee tapahtua työntekijöiden lähtökohdista ja tarpeista lähtien.

Työpaikkademokratiaa ja henkilöstönedustajien asemaa tulee vahvistaa niin lakisääteisesti kuin työehtosopimuksilla.

Lainsäädäntöä on kehitettävä siten, että henkilöstöedustajien määrää yritysten hallituksissa päättävissä ja elimissä lisääntyy.

Valtion osittainkin omistamissa yhtiöissä henkilöstö on otettava mukaan hallituksiin.

TYÖSSÄ JAKSAMINEN JA TYÖYMPÄRISTÖ

Työelämän laadun ja työhyvinvoinnin parantaminen on toteutettava kaikilla työpaikoilla. Suomalaisten osaamiseen perustuvassa kansantaloudessa henkilöstön hyvinvointi on avain kestävään tuottavuuden kehittämiseen. Pikavoittojen tavoittelu pelolla johtamalla ja epävarmuutta ruokkimalla on häviäjän strategia. Suomen kansantaloudelle on tulevaisuudessa keskeistä, kumpi tie työpaikoilla valitaan. Työuria pidennetään työelämän laatua parantamalla ja työkykyä edistämällä. Korkea työllisyysaste ja työttömyyden vähentäminen on tehokas tapa työurien pidentämiseen. Työelämän pitää tukea terveyttä niin, ettei se kulu loppuun kesken työuran, vaan työssä jaksetaan entistä pidempään ja paremmin. Kattavat työterveyspalvelut, turvallinen ja terveellinen työympäristö, mahdollisuus työaikajoustoihin, vuorotteluvapaat, perhevapaat, osa-aikatyö ja osa-aikaeläke tukevat jaksamista eri elämäntilanteissa ja ennaltaehkäisevät pidempiä työurakatkoksia.

Pitkät katkokset työuralla heikentävät usein työntekijän ammatillista osaamista ja valmiuksia oppia uutta. Nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla osaamisen päivittämisen tulisi olla selviö. Osaava työntekijä kykenee vastaamaan työn muutoksiin ja omaksumaan uusia taitoja koko työuransa ajan.

Suomessa tulee jatkaa työtä Euroopan parhaan työelämän saavuttamiseksi entistä kunnianhimoisemmin ja sitovammin tavoittein. Samalla on tunnustettava, ettei nykyinen muutosturvan taso vastaa niihin työntekijöiden suojaamisen tarpeisiin, joita kansainvälistyneet markkinat edellyttäisivät.

Valtiovallan ja järjestöjen yhteiseen työelämästrategiaan perustuvaa Työelämä 2020 -hanketta on jatkettava. Hankkeen toiminnan ytimenä ovat toimiala-, alue- ja työpaikkakohtaisten kehittämishankkeiden käynnistäminen sekä työpaikkojen kehitystä tukevien asiantuntijaorganisaatioiden yhteistyön ja koordinaation parantaminen. Työelämä 2020 -hankkeen tehtävä on edistää työelämästrategian toteutumista. Verkostohanke kokoaa eri toimijoiden työelämän kehittämiseksi tekemää työtä yhteen, jotta työpaikat löytäisivät tarvitsemansa tuen ja palvelut entistä helpommin. Tavoite on, että tulevaisuudessa kaikki työpaikat ovat saavuttaneet vähintään hyvän perustason, jolloin niiden perusasiat ovat kunnossa ja arki sekä velvoitteiden hoitaminen sujuvaa.

Työntekijälähtöisempi henkilöstöpolitiikka ja joustavuus, työn huokoisuus, esimiestyöhön panostaminen sekä mielekkäät tehtäväkokonaisuudet kannustavan palkitsemisen kanssa ovat niitä tekijöitä joihin työelämässä tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Työmahdollisuuksien lisääminen niin työuran alussa, keskivaiheilla ja lopputaipaleella oleville on mahdollista. Mielenterveyden ongelmat ovat yksi työkyvyttömyyseläkkeiden suurin syy. Työelämän henkistä kuormittavuutta ja stressiä on pyrittävä vähentämään työntekijälähtöisellä työn organisoinnilla ja joustoilla. Mielenterveyssyisten työeläkkeiden ehkäisyn lisäksi on helpotettava työkyvyttömyyseläkeläisten paluuta työmarkkinoille. Myös eri tavoin osatyökykyisille on oltava tilaa työelämässä, jos työuria halutaan pidentää. Työympäristön kehittäminen ja työsuojelu on nostettava työpaikkatason edunvalvonnan eturiviin. Todellisen eläkkeelle siirtymisiän nostaminen on saavutettavissa, kun yritykset sitoutuvat aidosti henkilöstöönsä ja sen hyvinvointiin.

Työelämän tulee joustaa entistä enemmän ihmisten elämän tilanteiden mukaan kokonaistyöpanoksen kasvattamiseksi työuran aikana. Ikäohjelmat tulee säätää lainsäädännöllä pakollisiksi tasa-arvosuunnitelmien tapaan.

Muutosturvaa on parannettava yli 50-vuotiaille työntekijöille ja irtisanovan yrityksen vastuuta irtisanottavien eläkekustannuksista on kasvatettava. Yritysten irtisanomiskorvaukset tulee nostaa lähemmäs tärkeimpien kilpailijamaiden tasoa.

Stressi ja uupumus ovat merkittäviä työkyvyn alentajia. Yksi voimakkaimmin työntekijää uuvuttavista asioista on se, jos työpaikan arvot ovat ristiriidassa omien arvojen kanssa. Tästä esimerkkinä tilanne, jossa itse haluaa tehdä mahdollisimman huolellista jälkeä, mutta työpaikalla arvostetaan vain nopeutta. Uutena kuormittavana tekijänä ovat ympäristökysymykset. Kun ympäristökriisin edetessä työntekijöiden huoli ympäristön tilasta kasvaa, täytyy työpaikkojen olla kestävää kehitystä edistäviä, jotta työntekijät eivät uuvu.

Vasemmistoliitto esittää työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen lisäämiseksi seuraavaa:

Työtä Euroopan parhaan työelämän saavuttamiseksi vuonna 2020 jatketaan entistä kunnianhimoisemmin ja sitovammin tavoittein. Hankkeen toiminnan ytimenä ovat toimiala-, alue- ja työpaikkakohtaisten kehittämishankkeiden käynnistäminen sekä työpaikkojen kehitystä tukevien asiantuntijaorganisaatioiden yhteistyön ja koordinaation parantaminen.

Työssä tarvittavan osaamisen kartoittaminen, ylläpito ja päivittäminen toteutetaan työnantajan kustannuksella lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia kehittämällä.

Muutosturvaa on parannettava yli 50-vuotiaille työntekijöille ja irtisanovan yrityksen vastuuta irtisanottavien eläkekustannuksista on kasvatettava.

Mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneille, mutta takaisin työelämään haluaville, räätälöidään polkuja takaisin työelämään.

Turvallinen ja terveellinen työympäristö turvataan lainsäädännöllä ja työehtosopimuksin sekä niitä valvomalla. Työympäristön kehittäminen ja työsuojelu on nostettava työpaikkatason edunvalvonnan eturiviin

Kattavat työterveyspalvelut taataan kaikille työssä oleville ja työttömille.

Työntekijän mahdollisuus työaikajoustoihin, vuorotteluvapaisiin, perhevapaisiin ja omaehtoiseen osa-aikatyöhön turvataan lainsäädännöllä ja työehtosopimuksin.

Työntekijälähtöisempään henkilöstöpolitiikkaan ja työntekijän tarpeista lähtevään joustavuuteen ja mielekkäisiin tehtäväkokonaisuuksiin pyritään lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia kehittämällä.

Esimiestyöhön ja johtamisen osaamiseen ja kehittämiseen panostetaan eri tavoin koulutusta, opetusta, lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia kehittämällä.

Työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työaikaansa on lisättävä, jotta työ ja muu elämä saadaan tasapainoon. Työntekijän työaika-autonomiaa on lisättävä.

TYÖN JAKAMINEN JA KYSYMYS TYÖAJASTA

Tietotekniikan ja robotiikan kehittymisen myötä tapahtuva työn tuottavuuden kasvu mahdollistaa työajan lyhentämisen. Työn käsitettä on myös laajennettava, jotta kaikki yhteiskunnan kehittämiseksi tehtävä toiminta tulisi näkyväksi.

Työnteon moninaistuminen heijastuu myös työaikoihin. Epäsäännölliset, eriytyneet ja yksilölliset työajat ovat yleistyneet. Työaikajouston pitää tapahtua ensisijaisesti työntekijöiden tarpeista lähtien. Korvaukseton lisä -ja ylityö on kasvava ilmiö, joka heijastuu työhyvinvointiin. Työaikaseuranta on ulotettava koskemaan kaikkea työhön sidonnaista aikaa.

Työtä pitää jakaa työaikaa eri tavoin lyhentämällä. Eri aloja varten tarvitaan joustavia malleja, esimerkiksi kuuden tunnin työpäivä, nelipäiväinen työviikko, vastikevapaa tai vuosilomien pidentäminen. Työn jakaminen on myös tehokas tapa lisätä jaksamista ja pidentää työuria. Työajan lyhentämisessä vapaaehtoisuus ja riittävät palkat ovat ensisijaisia. Työntekijän työaika-autonomiaa pitää lisätä.

Silpputyöhön liittyvien räikeimpien epäkohtien kitkemiseksi, sekä kohtuullisen työsuhdeturvan ja toimeentulon takaamiseksi kaikille, on Suomessa otettava käyttöön 18 viikkotyötunnin minimityöaika. Minimityöajasta pitää kuitenkin voida poiketa työntekijän omasta pyynnöstä ja suostumuksella.

Kasvava maahanmuutto on nähtävä yhteiskunnan voimavarana. Tämä uusi voimavara on kyettävä hyödyntämään täysimääräisesti osana osaamisperusteista taloutta. Kotoutumispolitiikkaa tulee uudistaa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä maahanmuuttajien osaamisen täysimääräiseen hyödyntämiseen, toisen polven maahanmuuttajien koulutustason nostamiseen sekä kaksien työmarkkinoiden poistamiseen työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia kehittämällä. Maahanmuuttajiin sovellettavaa karenssikäytäntöä tulee selkeyttää nykyisestä ja kohtuuttomista karensseista tulee luopua. Suomessa kotouttamisen piiriin kuuluu vain pieni osa työtä tekevistä maahanmuuttajista. Kotouttamisen piiriin kuuluvien lisäksi Suomessa työskentelee maahanmuuttajia työluvalla ja myös ilman työlupaa. Tämä paperittomien maahanmuuttajien ryhmä kärsii riistosta ja kiskonnassa ja he eivät voi virallistaa oleskeluaan.

Vasemmistoliitto esittää seuraavia toimenpiteitä:

Työtä on jaettava työaikaa lyhentämällä, ansiotaso samalla turvaten ja tuottavuuden kehitys huomioiden.

Työaikaa tulee voida lyhentää työntekijän elämäntilanteesta ja tarpeista lähtien.

Suomessa on otettava käyttöön 18 viikkotyötunnin minimityöaika.

Ikäohjelmat tulee säätää lainsäädännöllä pakollisiksi tasa-arvosuunnitelmien tapaan.

Pätkä-, silppu- ja vuokratyöntekijöille pitää turvata samat oikeudet kuin vakituisissa työsuhteissa olevilla.

Kahdet työmarkkinat poistetaan lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia kehittämällä.

Maahanmuuttajiin sovellettavaa karenssikäytäntöä tulee selkeyttää nykyisestä ja kohtuuttomista karensseista tulee luopua.

TASA-ARVO

Vasemmistoliitto haluaa vahvistaa työelämän oikeuksia, turvallisuutta, reiluja työehtoja, yritysdemokratiaa ja työpaikkojen demokratiakulttuuria sekä ammattiyhdistystoiminnan edellytyksiä. Työelämän tasavertaiset oikeudet koskevat kaikkia kansalaisuuteen tai oleskelulupaan katsomatta.

Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka. Naisten, opiskelijoiden tai maahanmuuttajien palkkasyrjintä aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden lisäksi myös yleiseen työsuhteiden ja palkkojen huonontamiseen. On yhteinen etu puolustaa muualta Suomeen tulevien työntekijöiden oikeuksia.

Naisvaltaisten työtehtävien palkkojen korottamiseen on suunnattava tähän tarkoitukseen erityisesti korvamerkittyä rahaa.

Palkkasalaisuudesta on siirryttävä palkka-avoimuuden suuntaan lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia kehittämällä.

Työelämän segregaatiota eli sukupuolenmukaista jakautumista nais- ja miesvaltaisiin aloihin sekä asemiin työpaikoilla on lievennettävä sekä koulutusjärjestelmään että työelämään kohdistuvalla pitkäjänteisellä toiminnalla. Näin paranevat myös yksilöiden mahdollisuudet ammatin ja elinkeinon valintaan haluamillaan aloilla.

Lainsäädäntöä on kehitettävä siten, että samankaltaisissa työntekotilanteissa samalla työmäärällä työntekijöitä koskevat samat edut ja oikeudet. Näin parannetaan erityisesti naisten työmarkkina-asemaa.

Samaa työntekosuhdetta koskevien tulkintojen tulee olla työ-, sosiaali- ja verotuslainsäädännön osalta yhteneväiset. Samankaltaista työntekoa tulee arvioida samalla tavalla sovellettavasta lainsäädännöstä riippumatta. Tavoitteeksi tulee asettaa etujen, verotuksen ja tulonsiirtojen oikeudenmukaisuuden parantaminen nykyisiä järjestelmiä yksinkertaistamalla ja yhteen sovittamalla.

Työ ja perhe-elämä on voitava sovittaa yhteen niin, että sekä isät että äidit voivat kantaa yhtäläistä vastuuta vanhemmuudesta. Ihmisten tarpeisiin vastaava julkinen palvelutuotanto tukee tavoitteen toteutumista. Naisten ja miesten palkat ja asema työelämässä on saatava yhdenvertaiseksi.

Nykyinen äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa pitää yhdistää 18 kuukauden vanhempainvapaaksi, joka koostuu kolmesta kuuden kuukauden jaksosta, joista molemmille vanhemmille kuuluu yksi jakso ja yksi jakso on jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla (6+6+6 malli). Yksinhuoltajaperheessä ainoa vanhempi voi pitää kaikki 18 kuukautta.

Nuorten synnytysiässä olevien naisten syrjintään työmarkkinoilla on puututtava. Syrjintäolettama säädöksiä on tiukennettava, jotta voidaan puuttua raskauden takia tapahtuvaan työsopimuksen purkamiseen koeaikana.

Vanhemmuudesta aiheutuvat kulut tulee tasata erityisen rahaston avulla kaikkien työnantajien kesken. Opiskelijoille, työttömille, asevelvollisille ja siviilipalvelusta suorittaville tulee taata samat oikeudet isyys- ja vanhempainvapaaseen kuin työssä käyville vanhemmille.

Tasa-arvolain ja erityisesti tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten toimivuutta käytännössä on seurattava jatkuvasti. Palkkakartoituksen laatimatta jättäminen on sanktioitava. Lain tehokas valvonta varmistetaan lisäämällä valvontaviranomaisten resursseja.

Vasemmistoliitto tavoittelee ihmistä kunnioittavaa yhtenäistä perusturvan tasoa, joka takaa kaikille inhimillisen elämän edellytykset. Ansiosidonnainen turva korvaa ansionmenetyksiä mm. lyhytaikaisen työkyvyttömyyden ja työttömyyden ajalta. Sosiaaliturvan on joustettava ihmisten tarpeiden mukaan, jotta eri elämäntilanteiden, opiskelun, työnteon ja yrittäjyyden epävarmuudet saadaan hallintaan. Taloudellisen tasa-arvon lisäämiseksi pienet tulot on vapautettava veroista ja kaikki tulolajit saatava samaan progressiiviseen verotukseen.

On kehitettävä joustavia hoito- ja hoivamalleja. Osittaisen hoitovapaan käyttö on mahdollistettava myös työssä käyville isovanhemmille tai muille lapsen läheisille.

Vasemmistoliitto esittää tasa-arvon lisäämiseksi:

Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka.

Naisvaltaisten työtehtävien palkkojen korottamiseen on suunnattava tähän tarkoitukseen erityisesti korvamerkittyä rahaa.

Työelämän segregaatiota on lievennettävä sekä koulutusjärjestelmään että työelämään kohdistuvalla pitkäjänteisellä toiminnalla.

Nykyinen äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa pitää yhdistää 18 kuukauden vanhempainvapaaksi.

Vanhemmuudesta aiheutuvat kulut tulee tasata esimerkiksi erityisen rahaston avulla kaikkien työnantajien kesken. Opiskelijoille, työttömille, asevelvollisille ja siviilipalvelusta suorittaville tulee taata samat oikeudet isyys- ja vanhempainvapaaseen kuin työssä käyville vanhemmille.

Syrjintäolettama säädöksiä on tiukennettava, jotta voidaan puuttua raskauden takia tapahtuvaan työsopimuksen purkamiseen koeaikana.

Tasa-arvosuunnitelmat ja niihin liittyvät palkkakartoitukset tulee lainsäädäntöä kehittämällä saattaa koskemaan nykyistä laajemmin yrityksiä ja työyhteisöjä. Tasa-arvosuunnitelma tulee laatia työpaikalla vuosittain. Lakisääteisten tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten valvontaan on kohdennettava lisää viranomaisten valvontaresursseja.

Palkkakartoitus on tehtävä eri palkanosien osalta erikseen ja sen laatimatta jättäminen on sanktioitava.

Tasa-arvosuunnitteluvelvoite tulee ulottaa myös varhaiskasvatukseen.

Henkilöstön edustajien osallistuminen tasa-arvosuunnitteluun ja palkkakartoitukseen on turvattava ja heille on annettava koko henkilöstön palkkatiedot käyttöönsä kartoitusta laadittaessa lailla ja työehtosopimuksilla.

Lainsäädännöllisillä muutoksilla turvataan sukupuolten tasapuolisempi edustus pörssiyhtiöiden hallituksissa.

Palkkasalaisuudesta on siirryttävä palkka-avoimuuden suuntaan lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia kehittämällä.

PALKAT, TYÖMUOTOSHOPPAILU JA NÄENNÄISYRITTÄJYYS

Globaalikapitalistinen kehitys on syventänyt palkkatyöyhteiskunnan kriisiä ja lisännyt työelämän epävarmuutta. Pätkä-, osa-aika- ja vuokratöillä keinottelulle ja työelämän ehtojen huonontamiselle tarvitaan vahva vastavoima ammattiyhdistysliikkeestä ja sopimusyhteiskunnasta.

Ammattiliitoille on saatava kanneoikeus, mikä parantaisi niiden mahdollisuuksia ajaa ulkomaalaisten työntekijöiden etuja esimerkiksi alipalkkaus- ja syrjintätapauksissa. Euroopan unionin on edistettävä sitovien maakohtaisten työehtosopimusten, minimi- ja maksimipalkkakäytäntöjen syntymistä, sekä niiden noudattamista. Vasemmistoliitto näkee työelämän perusoikeudet keskeisinä ihmisoikeuksina.

Työläisten järjestäytymis- ja lakko-oikeus, kollektiiviset työehtosopimukset, pakkotyön ja lapsityön kielto sekä naisten ja miesten tasa-arvo työelämässä ovat kaikkia maailman ihmisiä koskevia periaatteita. Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen on vahvistettava kansallista ja kansainvälistä yhteistoimintaansa näiden oikeuksien toteuttamiseksi kaikkialla.

Työehtosopimuksien sitovuutta on vahvistettava, ja niiden rinnalle on säädettävä lakiin perustuva vähimmäispalkka. Vähimmäispalkka poistaa työtätekevien köyhyyttä ja tukee työn jakamista. Lisäksi vähimmäispalkka lisää työntekijöiden tietoisuutta pienimmästä luvallisesta palkasta. Suomeen pitää säätää lailla indeksiin sidottu vähimmäispalkka, 11 euroa, tunnilta. Vähimmäispalkan alle maksaminen on kriminalisoitava.

Työntekijöiden alipalkkaus on sanktioitava ja työnantajan työnjohto-oikeuden laajentaminen yksipuoliseen sopimusalan muuttamiseen, eli niin sanottu työehtosopimus-shoppailu, on estettävä. Yleissitovien työehtosopimusten ensisijaisuutta normaalisitoviin työehtosopimuksiin tulee lisätä. Työnantajan direktio-oikutta tulee vähentää ja palkansaajien myötämääräämisoikeutta vastaavasti lisätä.

Vähimmäispalkkojen ja työehtojen noudattamista tulee valvoa nykyistä tiukemmin, ja on tuettava vahvan ja jäsenistöään kuulevan ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytyksiä. Työntekijöitä ei saa laittaa kilpailemaan keskenään siitä, kuka myy työnsä halvimmalla tai suostuu tekemään työtään lyhyimmissä pätkissä. Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen työsuhdeturvaa, toimintaoikeuksia ja tiedonsaantioikeutta on parannettava.

Työsyrjintään puuttumiseen pitää saada riittävät keinot. Syrjintää pitää myös ennaltaehkäistä koulutuksella ja tiedotuksella.

Suomen on ratifioitava Euroopan sosiaalisen peruskirjan artikla 4.1. joka määrittelee kelvollisen palkan. Artiklan mukaan työntekijöille on tunnustettava oikeus tyydyttävän elintason turvaavaan palkkaan.

On perustettava EU-tason palkkakoordinaatiosta vastaava palkkaneuvosto kitkemään palkkakilpailua ja sen haittoja. Lisäksi on luotava mekanismeja, jolla koordinoidaan palkkaneuvotteluita ja kehitystä eri maissa. Palkkoihin, sosiaaliturvaan ja työehtoihin on asetettava minimitasot ja vähimmäiskorotukset. Sosiaalisesti tasaveroista koulutusta ja palveluita on vahvistettava kaikkialla Euroopassa.

EU:n rakennerahastot ja niillä rahoitetut ohjelmat ja uudet finanssipoliittiset keinot on suunnattava alueellisten erojen ja työttömyyserojen supistamiseen. EU:n maaseuturahaston Leader-ohjelman rahoituksella on tuettava maaseudun elinkeinoja, kylien kehittämistä ja viihtyvyyden parantamista.

Työvoimapoliittisen koulutuksen, työllistämistukien ja kuntoutuksen tavoitteena tulee olla pysyvä työllistyminen.

Suomen Euroopan heikoimpiin kuuluvaa joukkoirtisanomissuojaa on parannettava.

Julkisen työnantajan, kuntien ja valtion, tulee kehittää omaa toimintaansa ja toteuttaa hyvää työnantajapolitiikkaa. Kuntien ei tule siirtää työnantajavelvoitteitaan ja toiminnan riskejä omille työntekijöilleen kannustamalla heitä itsensä työllistämiseen ja pakkoyrittäjyyteen. Työharjoittelijoiden väärinkäyttö palkatun työvoiman korvaajana on lopetettava. Pakkoyrittäjyyttä ei tule sallia työsuhteen vaihtoehtona myöskään yksityisellä sektorilla. Vuokratyöntekijät on palkattava toistaiseksi voimassaoleviin työsuhteisiin vuokratyötä välittävissä yrityksissä. Vuokratyöntekijöille on maksettava takuupalkka. Nollasopimukset tulee kieltää lailla.

Kun työtä siirretään yrittäjämuotoiseksi, työntekijältä katoaa kertaheitolla työ- ja sosiaalilainsäädännön turva. Siirrossa menetetään myös mahdollisuus kollektiiviseen neuvotteluoikeuteen. Tarvitaan työsopimuslain muutos, jolla laajennetaan työsuhteen määritelmää. Työsopimuslakia tulee laajentaa siten, että lakia sovelletaan sopimukseen, jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana, palkkaa tai muuta vastiketta vastaan, sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena tai muuten työnantajasta riippuvaisessa ja alisteisessa asemassa. Tällä laajennuksella merkittävä osa yrittäjyydeksi nyt naamioidusta työstä palautuisi työsuhteiseksi, ja tätä kautta tulisi sovellettavaksi koko työ- ja sosiaalilainsäädäntö.

Vasemmistoliitto esittää:

Työehtosopimuksien yleissitovuutta on vahvistettava ja niiden rinnalle on säädettävä lakiin perustuva vähimmäispalkka.

Suomen on ratifioitava Euroopan sosiaalisen peruskirjan artikla 4.1. joka määrittelee kelvollisen palkan. Artiklan mukaan työntekijöille on tunnustettava oikeus tyydyttävän elintason turvaavaan palkkaan.

Työntekijöiden alipalkkaus on sanktioitava ja työnantajan työnjohto-oikeuden laajentaminen yksipuoliseen sopimusalan muuttamiseen, eli niin sanottu työehtosopimus-shoppailu, on estettävä lainsäädännöllä ja työehtosopimuksin.

Vuokratyöntekijät on palkattava toistaiseksi voimassaoleviin työsuhteisiin vuokratyötä välittävissä yrityksissä. Nollasopimukset tulee kieltää lailla.

Pakkoyrittäjyys työsuhteen vaihtoehtona tulee torjua.

Työsopimuslakia ja muuta työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntöä tulee laajentaa koskemaan itsensä työllistäjiä.

Työttömyysturvaa tulee parantaa ja pätkätyöntekijät on saatava nykyistä paremmin ansioturvajärjestelmän piiriin. Osa-aikatyössä minimityöajan on oltava vähintään 18 tuntia viikossa.

Työntekijöiden oikeutta lakkoon ja muihin työtaistelutoimenpiteisiin, mukaan lukien poliittiset ja myötätuntolakot, on vahvistettava nykyisestään.

Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen työsuhdeturvaa, toimintaoikeuksia ja tiedonsaantioikeutta on parannettava lainsäädännön ja työehtosopimusten kautta.

Suomen Euroopan heikoimpiin kuuluvaa joukkoirtisanomissuojaa on parannettava lainsäädännön ja työehtosopimusten avulla.

Suomen on Euroopan unionissa edistettävä sitovien maakohtaisten työehtosopimusten, minimi- ja maksimipalkkakäytäntöjen syntymistä, sekä niiden noudattamista.

Suomen on Euroopan unionissa vaikutettava siihen, että EU:n rakennerahastot ja niillä rahoitetut ohjelmat ja uudet finanssipoliittiset keinot suunnataan alueellisten erojen ja työttömyyserojen supistamiseen.

HARMAA TALOUS

Harmaalla taloudella tarkoitetaan organisaation sellaista toimintaa, josta aiheutuvia lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään verojen, lakisääteisten eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksujen taikka tullin perimien maksujen suorittamisen välttämiseksi tai perusteettoman palautuksen saamiseksi. Kansantaloudessa harmaalla taloudella tarkoitetaan tuotannollista toimintaa, joka ei ole mukana kansantalouden tilinpidossa ja jää pois bruttokansantuotelaskelmista. Fiskaalisella harmaalla taloudella tarkoitetaan perinteisen määritelmän mukaan sinänsä laillista taloudellista toimintaa, joka tapahtuu viranomaisilta salassa tai jonka tulo salataan siitä menevien verojen ja maksujen välttämiseksi (Harmaan talouden määritelmä). Määritelmät saattavat vaihdella maittain.

Harmaata taloutta esiintyy tyypillisesti työvoimavaltaisilla toimialoilla, kuten rakennusalalla, majoitusalalla ja ravitsemisalalla sekä kuljetusalalla. Tavanomaista näillä toimialoille on toiminnan helppo aloittaminen.

Tyypillisiä harmaan talouden ilmenemismuotoja ovat pimeiden palkkojen maksaminen, kuittikauppa, arvonlisäverovilppi, pimeät yrittäjätulot ja lyhytaikaisesti toimivien yritysten käyttö verojen välttämiseksi. Harmaata taloutta esiintyy myös kansainvälisessä kaupassa ja sijoitustoiminnassa sekä valtion liiketoiminnassa.

Arviot harmaan talouden taloudellisista vaikutuksista vaihtelevat, koska kyseessä on suurelta osin piilorikollisuus, josta vain pieni osa tulee viranomaisten tietoon. Kyse on miljardien eurojen verojen ja maksujen menetyksistä vuodessa.

Suomessa on käynnissä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan ohjelma vuosille 2012-2015. Tässä 22 hankkeen kokonaisuudessa pyritään 300-400 miljoonan euron verojen ja sosiaaliturvamaksujen lisäykseen. Pisimmälle edenneitä hankkeita ovat Tilaajavastuulain täsmentäminen rakennusalalla, Julkisten hankintojen urakkasopimusten täsmentäminen, Rakennusalan veronumero ja Kansainvälisten yritysjärjestelyjen valvonnan tehostaminen.

Harmaan talouden kitkemiseksi ei Suomessa tehdä ilmiön laajuuteen suhteutettuna tarpeeksi. Harmaata taloutta ei pidä hyväksyä osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Hallintarekistereissä muhii harmaan talouden pesäke. Sijoitustoimintaan liittyvän lainsäädännön mahdollistama sijoitusten nimettömyys tekee Suomesta veroparatiisivaltion, joka ei voi valvoa omia verovelvollisiaan, eikä pysty antamaan tietoja muiden maiden viranomaisille.

Helsingin pörssissä käytävästä arvopaperikaupasta lähes 70 prosenttia on siirtynyt ulkomailta käsin toimivien, Suomessa toimiluvan saaneiden, etävälittäjien haltuun. Tämä arvopaperikauppa jää lähes kokonaan Suomen verovalvonnan ulkopuolelle, koska etävälittäjät eivät ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta antaneet välittämistään kaupoista verohallinnolle lain edellyttämiä vuosi-ilmoituksia.

Veroparatiisit mahdollistavat tulojen alhaisen verottamisen. Veroparatiisit ovat ilmiö, josta kansainvälinen yhteisö ei todellisuudessa halua luopua. Ongelmaan on vastattu lähinnä OECD:n ylläpitämillä veroparatiisilistoilla, jolta poispääsemiseen on riittänyt se, että veroparatiisi on tehnyt kahdenvälisiä verotiedonvaihtosopimuksia toisten valtioiden kanssa. Kahdenvälisiä sopimuksia on muutamia satoja, mutta kattaakseen kaikki maat niitä tarvittaisiin yli 60000. Tilannetta on mahdotonta hallita ilman toiminnan automatisointia. Monikansalliset yritykset kykenevät siirtämään voittojaan verotettavaksi halvemman verotuksen maihin käyttäen välineenä siirtohinnoittelua, rojaltimaksuja tai konsernin sisäisiä lainoja. Toimintaa on mahdotonta valvoa, koska monikansallisilta yrityksiltä ei edellytetä maakohtaista kirjanpitoa ja tilinpäätöksiä, vaikka nämä laativatkin sellaiset sisäistä laskentaansa varten. Veroparatiisien käyttö vähentää valtioiden verotuloja ja siten yhteiskunnallisten palveluiden rahoituspohjaa. Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset kärsivät veroparatiiseista, mikä vääristää kilpailua suuryritysten eduksi. Kansallisvaltiot ovat liian heikkoja yksin kitkemään kansainvälisen veronkierron.

Rajoitetusti verovelvollisille maksetut osingot ovat 2000-luvun puolivälin jälkeen ohjautuneet kasvavaa vauhtia maihin, joiden kanssa solmitussa verosopimuksessa osingot voidaan maksaa jollekin saajaryhmälle ilman lähdeveroa. Samalla Suomi on menettänyt huomattavasti verotuloja.

Harmaa talous tuottaa kasvavaa kilpailuhaittaa monella elinkeinoelämän alueella. Laillisesti toimivat yritykset joutuvat lähtökohtaisesti epäedulliseen asemaan yrittäessään kilpailla harmaan talouden yritysten kanssa. Entistä suurempi osa harmaan talouden avulla saaduista tuotoista kulkeutuu ulkomaille joko suomalaisten tai ulkomaalaisten toimijoiden haltuun. Työntekijöiden työolosuhteet tai palkkaus voivat kärsiä kilpailutilanteesta harmaan talouden työntekijöiden kanssa. Lopullisen laskun harmaasta taloudesta maksaa aina tavallinen veronmaksaja.

Vasemmistoliitto esittää harmaan talouden kitkemiseksi seuraavia toimenpiteitä:

Verotarkastuksiin, harmaan talouden seurantayksikköön ja poliisin talousrikoksia tutkivaan yksikköön sekä ja AVI:n työsuojelutarkastukseen lisätään henkilö- ja talousresursseja toiminnan paljastumisriskin lisäämiseksi. Verohallintoon perustetaan kansainvälisen sijoitustoiminnan valvomiseen erikoistunut yksikkö.

Viranomaisten välistä yhteistyötä harmaan talouden torjumisessa tehostetaan

Rangaistuksia harmaan talouden toimijalle korotetaan toiminnan houkuttavuuden vähentämiseksi.

Hallintarekisterin tiedot tehdään julkisiksi, jolloin hämärät toimijat eivät voi piiloutua sen taakse.

Tilaajavastuu laajennetaan ketjuvastuuksi, jotta päähankkija saadaan vastuuseen toimimaan harmaata taloutta vastaan.

Suomessa toimivan ulkomaisen yrityksen tulee rekisteröityä ja ilmoittaa Suomen toimintansa aloitus- ja päättämispäivät, yritysten maksamat palkkasummat ja palkansaajatiedot.

Liikennelupavalvonta tulee arvioida yrityksen taloudellista tilannetta ja vakavaraisuutta myös yrityksen tilinpäätös-tietojen ja/tai veroilmoitustietojen avulla nykyistä laajemmin lupia myönnettäessä.

Monikansalliseen harmaaseen talouteen puututaan hyödyntämällä eri maiden viranomaisten keräämiä veronkiertotietoja rahanpesurikosten esitutkinnassa.

Verolainsäädäntöä ja kansainvälisiä verosopimuksia sekä lähetettyjä työntekijöitä koskevaa lainsäädäntöä kehitetään siten, että palkat, verot ja sosiaaliturvamaksut tulevat maksettua.

Julkisissa hankinnoissa kriteeriksi otetaan halvimman hinnan lisäksi ympäristö-, laatu- ja luotettavuustekijät.

Arvopaperikauppojen etävälittäjiltä vaaditaan toimiluvan edellytyksenä sitoumus siitä, että ne toimittavat suomalaisia kaupankävijöitä koskevat tiedot verohallinnolle.

Suomi puuttuu verosopimusten osinkoja koskeviin kohtiin ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin niiden poistamiseksi.

Valtioiden välinen verotiedonvaihto tehdään automaattiseksi, jotta kaikkien veroparatiisien verotiedot ovat valtioiden veroviranomaisten käytettävissä.

Monikansallisilta yrityksiltä edellytetään maakohtaisen kirjanpidon pitämistä ja maakohtaisen tilinpäätöksen julkistamista, jotta niiden sisäinen kauppa siirtohinnoitteluineen tulisi läpinäkyvämmäksi.

Euroopan unioni lopettaa alueellaan toimivat veroparatiisit ja vaikuttaa muualla sijaitsevien veroparatiisien lopettamiseksi, jotta verot tulisivat maksetuksi siihen maahan missä voitot syntyvät.

Verotuksen vähimmäistasoja harmonisoidaan kansainvälisen veronkierron ja verokilpailun estämiseksi.

Luodaan EU:n laajuinen yhteisöveron minimitaso, jotta EU:n sisäisen verosuunnittelun edellytykset heikkenevät.

Otetaan käyttöön yhteinen eurooppalainen varallisuusvero ja edistetään maksimipalkkalainsäädäntöä.

Ammattiliitoille on saatava kanneoikeus, joka parantaa niiden mahdollisuuksia ajaa ulkomaalaisten työntekijöiden etuja esimerkiksi alipalkkaus- ja syrjintätapauksissa.

Vantaalla 31.8.2014