Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VAS/785

Vasemmistoliitto

Kestävän kehityksen energiapolitiikka


  • Puolue: Vasemmistoliitto
  • Otsikko: Kestävän kehityksen energiapolitiikka
  • Vuosi: 1990
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

VASEMMISTOLIITTO

KESTÄVÄN KEHITYKSEN ENERGIAPOLITIIKKA

SISÄLLYS

1. JOHDANTO
1.1 Energian merkitys ihmisille
1.2 Energiavarat
1.3 Luonnon sietokyky
1.4 Ydinvoima

2. SUOMEN ENERGIAPOLITIIKAN KESTÄVÄ LINJA
2.1 Energian käytön tehostaminen ja säästö
2.2 Energian tuotanto

3. MERKITYS KANSALAISILLE

Kestävän kehityksen energiapolitiikka -vihkosen on kirjoittanut varapuheenjohtaja Salme Kandolin. Vihkosen luonnosta käsiteltiin 10.10.1990 Vasemmistoliiton liittohallituksessa, jossa sen periaatelinjaukset hyväksyttiin.

1. JOHDANTO

1.1 Energian merkitys ihmisille

Energian käyttö on ihmisille välttämättömyys, ja taito energian käytössä on luonut edellytyksiä ihmislajin ja ihmisyhteisöjen kehitykselle.

Energian käytön korkea taso teollisuusmaissa on merkinnyt selvää muutosta ihmisten fyysisten tarpeiden täyttämisessä, sellaisten kuin lämmitys, ravinnon saanti, puhdas juomavesi, hygienia ja terveydenhuolto. Se on mahdollistanut myös yhä lisääntyvät yhteiskunnan sosiaaliset ja henkiset palvelut.

Tänä päivänä teollisuusmaiden ihmisten tarpeiden tyydyttäminen ei enää kuitenkaan kytkeydy samalla tavoin kuin aiemmin energian käytön lisäämiseen.

1.2 Energiavarat

Maapallon energiavaroista ei ole täysin yksiselitteistä tilastointia. Suomen energiakomitean mietinnössä (1989:11) on esitetty seuraava arvio uusiutumattomista energiavaroista:

Tällä hetkellä todetut öljyvarat riittävät nykyisellä tuotantotekniikalla noin 40 vuotta. Kokonaisvarat ovat kuitenkin suuremmat, kun otetaan huomioon kalliilla tuotantotekniikalla saatava öljy. Öljyn tuotantokustannusten arvioidaan vaikuttavan tulevaisuudessa käytön määrään öljyvarojen riittävyyttä enemmän.

Kivihiilivarat ovat fossiilisista polttoaineista suurimmat. Todettujen varojen riittävyys arvioidaan tällä hetkellä runsaaksi 200 vuodeksi nykyisellä käyttötasolla.

Maapallon kaasuvarojen on nykyisellä tuotannolla arvioitu riittävän 50 - fin vuotta Mietinnön ilmestymisen jälkeen on löydetty Barentsin meren laajat kaasukentät.

Uraanivarojen arvioidaan nykytekniikalla riittävän noin 60 vuotta.

Edellä luetellut uusiutumattomat energialähteet muodostavat myös Suomen tämänhetkisen energiatuotannon perustan. Lisäksi Suomessa käytetään vesivoimaa, puuta, turvetta, teollisuuden jätelietettä ja muuta biomassaa. Oheisesta kuviosta selviää Suomen primäärienergian käyttö energialähteittäin.

[KUVA]

Suomessa käytetystä energiasta 70 % on tuontienergiaa. Maamme on siis energiahuollossaan varsin riippuvainen kansainvälisistä suhdanteista. Etenkin öljyn hinnan heilahtelut ovat olleet suuria vajaan 20 vuoden aikana. Saatavuus ei toistaiseksi ole ollut ongelma, mutta tieto öljyn, kivihiilen, maakaasun ja uraanin riittävyydestä ei takaa välttämättä häiriötöntä saatavuutta nopeasti muuttuvassa maailmanpoliittisessa tilanteessa.

1.3 Luonnon sietokyky

Energian tuotannossa ja käytössä on varojen riittävyyden lisäksi otettava huomioon luonnon sietokyky. Energian tuotanto ja käyttö ovat suurimpia ympäristön saastuttajia.

Suomen rikkidioksidipäästöistä energian tuotannon ja käytön osuus on noin 80 %. Eniten päästöjä aiheuttavat öljy, hiili ja turve. Typen oksidien päästöistä energiantuotannon (hiili, öljy, turve, maakaasu) osuus on 35 % ja liikenteen 50 %. Hiilidioksidipäästöjen, jotka ovat todella suuret, tärkeimmät lähteet ovat hiili, turve, öljy ja maakaasu. Maakaasun hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin selvästi muita em. energialähteitä vähäisemmät. Lisäksi energian tuotannosta ja käytöstä syntyy vähäisiä määriä häkää, hiilivetyjä, radioaktiivisia aineita ja erilaisia metalleja.

Päästöjen pahimmat ympäristövaikutukset ovat ilmaston muutokset (kasvihuoneilmiö), maaperän ja vesistöjen happamoituminen sekä radioaktiivisten aineiden leviäminen ympäristöön suurten reaktorionnettomuuksien yhteydessä. Saastuminen vaikuttaa haitallisesti myös ihmisten terveyteen. WHO:n tuoreen raportin mukaan ilmansaasteet aiheuttavat ennenaikaisen kuoleman tuhansille ihmisille Euroopassa.

Energiakomitean mietinnössä todetaankin, että energian tuotannon ja käytön haitalliset vaikutukset tulevat asettamaan rajan energian käytölle jo ennen energiavarojen loppumista.

1.4 Ydinvoima

Ydinvoima energialähteenä on jakanut ja jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Vasemmistoliitto on ohjelmassaan ottanut kielteisen kannan ydinvoiman jatkorakentamiseen. Kielteisen kannan perusteet:

* Ydinvoiman onnettomuusriskiä ei ole pystytty lopullisesti ratkaisemaan. Mm. Yhdysvaltojen viimeisimmässäkin turvallisuustutkimuksessa (NUREC 1150) on todettu, että vakava sydämensulamisonnettomuus on mahdollinen jokaisessa amerikkalaisessa laitoksessa. Jokaisen reaktorionnettomuuden vahinkojen suuruus voi nousta sataan miljardiin markkaan. Onnettomuus saastuttaisi useiden kymmenien kilometrien maa-alueen ja syöpään kuolisi tuhansia ihmisiä. Ydinvoimaloiden turvallisuus ei ole parantunut kymmenen viime vuoden aikana. Ydinjäte-ongelma ja uraanin louhinnan haitat ovat yhä ratkaisematta.

* Ydinvoima ei ratkaise kasvihuoneilmiötä. Maapallon kaupallisesta energiasta tuotetaan 80 - 90 % fossiilisilla polttoaineilla ja 5 - 6 % ydinvoimalla. Energiavaroista uraanin osuus on noin 1 %. Fossiilisten polttoaineiden laajamittainen korvaaminen ydinvoimalla ei ole siten mahdollista. Fossiilisten polttoaineiden vaihtoehto ovat energian käytön tehostaminen ja uusiutuvat energialähteet.

* Ydinvoiman taloudellisuuslaskelmat ovat epävarmalla pohjalla. Lopulliset pääomakustannukset, käyttöikä ja jätehuollon kustannukset ovat arvailua. Suomessa ydinvoiman rakentajien korvausvastuu onnettomuuksien varalle on vähäinen. Jos se olisi lähelläkään todellisten kustannusten tasoa, ydinvoimaa ei kannattaisi rakentaa. Näin on mm. Yhdysvalloissa, Englannissa ja Saksassa.

* Ydinvoiman jatkorakentaminen merkitsee nykyisen energiapolitiikan linjan jatkamista, joka perustuu energian kulutuksen kasvun suosimiseen. Suomen energiapolitiikassa on tähän saakka lähdetty siitä, että energian kysynnän kasvaessa on mietitty uutta tapaa tuottaa energiaa. Ympäristöhaittojen ja energiavarojen niukkuuden vuoksi oleellista on muuttaa energiapolitiikan linja tuotantopainotteisuudesta energian tehokkaaseen käyttöön ja uusiutuviin energialähteisiin. Uuden ydinvoimalan rakentaminen ei vähennä yhtään nykyisen energiatuotannon haittoja.

2. SUOMEN ENERGIAPOLITIIKAN KESTÄVÄ LINJA

Tehokkain tapa pienentää energian tuotannon ja käytön ympäristöhaittoja on energian kulutuksen alentaminen. Energian säästö teollisuusmaissa on välttämättömyys myös maailmanlaajuisesti ajatellen. Jos kehitysmaiden ihmisten elämänlaadun parantamiselle halutaan antaa tilaa, on teollisuusmaissa laskettava energian kulutusta.

YK: n alainen Brundtlandin komissio on suosittanut, että teollisuusmaat vähentäisivät energian kulutustaan puolella nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Suomessa tämä merkitsisi 2 %:n vuosittaista kulutuksen alentamista.

Energiantuotannon painopistettä on lisäksi asteittain siirrettävä uusiutuviin energialähteisiin, sillä uusiutumattomien energiavarojen riittävyys - lukuun ottamatta hiiltä - nousee ongelmaksi ensi vuosisadan alkupuolella. Hiilen käytön lisääminen ei sen haitallisten ympäristövaikutusten vuoksi tule kysymykseen.

Maamme energiaomavaraisuusaste on vain 30 %. Yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseksi energiantuotanto tulee saada nykyistä laajemmin kotimaisiin energialähteisiin perustuvaksi. Kotimaisen energian osuus tulee saada noin puoleen.

Kestävän kehityksen mukaisen energiapolitiikan peruspilareiksi tuleekin Suomessa ottaa

* energian käytön ja tuotannon tehostaminen uusimmalla teknologialla sekä säästö; ja

* maakaasun käytön lisääminen ja siirtyminen vaiheittain kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin.

2.1 Energian käytön tehostaminen ja säästö

Energian kulutus vähenee merkittävästi ilman, että elämänlaatu heikkenee, kun siirrytään käyttämään parasta energiaa hyödyntävää tekniikkaa.

Myös Suomen osalta on laadittu selvityksiä tänä päivänä jo tunnettujen uusien tekniikoiden käyttöönotosta. Selvitysten lähtökohtana on nykyisenkaltaisen kehityksen jatkuminen bruttokansantuotteen kasvussa, tuotantorakenteissa, rakennuskannan kasvussa, liikenteessä jne. Parhaan mahdollisen tekniikan käyttöönotto aina laitekantaa luonnollisesti uusittaessa johtaisi energian loppukulutuksen selvään laskuun. Eri selvityksissä säästö vaihtelee muutamasta prosentista noin 20 %:iin. Esimerkiksi hehkulamput ovat tänä päivänä korvattavissa 80 % vähemmän sähköä kuluttavilla lampuilla. Teollisuudessa sähkön kulutusta selvästi vähentävää tekniikkaa löytyy valaistuksen lisäksi mm. ilmastointiin ja moottoreihin. Palveluissa on niin ikään tarjolla - valaistuksen ohella - säästävää tekniikkaa mm. moottoreihin ja elektroniikkaan.

Kysymyksessä on kuitenkin laskennallinen tulos, joka vaatii toteutuakseen olennaisesti nykyistä voimakkaampaa julkista ohjausta. Julkisella ohjauksella voidaan vaikuttaa myös yleisiin kulutustottumuksiin.

Suomen energiapolitiikassa on otettava käyttöön nykyistä voimakkaammat julkisen ohjauksen keinot, joita ovat:

* Energian hinnan korottaminen verotuksella. Korotukset tulee kohdistaa liikennepolttonesteisiin, raskaaseen polttoöljyyn ja sähköön.

Raskas polttoöljy on hinnoiteltava kansainväliselle tasolle. Alihinnoittelulla on edistetty haitallisen runsasrikkisen raskaan polttoöljyn käyttöä, etenkin Pohjois-Suomessa, jossa luonnon sietokyky on pienempi kuin Etelä-Suomessa. Ympäristön kannalta haitallisen runsasrikkisen polttoöljyn käyttö on lopetettava kokonaan ja siirryttävä käyttämään vähärikkisiä laatuja.

Sähkön hinnan korottaminen on myös välttämätöntä, jotta voimakkaana jatkuvaa sähkön kulutuksen kasvua voidaan hillitä. Korotus tulee toteuttaa vuoden, puolentoista siirtymäajan kuluessa. Vientiteollisuuden kilpailukyky on kuitenkin turvattava niin, ettei sen käyttämän sähkön hinta nouse kilpailijamaiden tasoa korkeammaksi.

Liikennepolttonesteiden korotukset on korvattava haja-asutusalueiden asukkaille verovähennysoikeudella.

* On otettava nopeasti käyttöön normeja ja standardeja, joilla voidaan edistää energiaa vähemmän kuluttavien tuotteiden ja menetelmien tuloa markkinoille. Sellaista alueita, joille normeja ja standardeja tulee asettaa, ovat uudet rakennukset, teollisuuden sähkön käyttö, liikenne (polttoaineen keskikulutusnormi autoille) ja kotitalouksien kojeet (mm. jääkaapit, pakastimet, pesukoneet, liedet, valaistus). Poikkeavilta tuotteilta tulee periä korotettua hintaa.

* Tariffirakennetta tulee muuttaa energian säästäväistä käyttöä edistäväksi. Huipputehosta tulee maksaa sähkön tuotantokustannuksia vastaava hinta.

* On tuettava energian käyttäjiä säästö- ja tehostamisinvestointien tekemisessä. Esimerkiksi vanhojen asuinrakennusten peruskorjaaminen antaa tilaisuuden myös energiakorjauksille. Laajamittaisen korjaustoiminnan edellytyksenä on, että kehitetään sopivia rahoitusmuotoja asuntopolitiikkaan liittyen. Ylipäänsä energian käyttöä tehostavan tekniikan käyttöönotto ja muut säästöinvestoinnit vaativat alkuvaiheessa julkista rahoitusta: avustuksia, lainoja ja korkotukea.

* Energian tehokkaampaa käyttöä ja säästöä koskevaa tutkimusta ja tuotekehittelyä on myös tuettava huomattavasti nykyistä enemmän.

* Kulutus- ja käyttötottumuksiin vaikuttavaa neuvontaa, koulutusta ja tiedotusta on lisättävä. Neuvonnan on oltava paitsi yleisneuvontaa, myös yksityisen kuluttajan tai yrityksen lähtökohdat huomioon ottavaa.

Metsäteollisuus on meillä suuri energian kuluttaja. Se käyttää noin neljäsosan primäärienergiasta ja noin 40 % sähköstä. Siirtyminen sellunkeitosta hierteen valmistukseen on lisännyt merkittävästi metsäteollisuuden energiankäyttöä.

Metsäteollisuuden merkitys suomalaisten hyvinvoinnille on niin suuri, että sen toimintaedellytykset tulee turvata jatkossakin. Nykyisenmuotoisen tuotantorakenteen laajentamisen sijasta painopistettä on kuitenkin siirrettävä puun erikoistuotantoon (mm. erikoissahat, -höyläämöt, -veistämöt, -maalaamot). Tällainen jalostusasteen nosto ei lisää merkittävästi energian tarvetta ja on myös kansantaloudellisesti kannattavaa. Kehityssuunnan aikaansaamista on vauhditettava tarvittaessa investointiluvilla ja tukitoimilla.

Liikenteen merkitys energian kuluttajana on ollut jatkuvassa kasvussa. Tällä hetkellä liikenteen osuus kulutuksesta on noin 13 %.

Ajoneuvotekniikan parantaminen ja polttoaineen hinta eivät olekaan riittäviä keinoja liikenteen energiankulutuksen alentamiseen, jota typpipäästöjen vähentäminen Sofian sopimuksen tasolle (30 %:n vähennys vuoden 1987 tasosta vuoteen 1998 mennessä) välttämättä edellyttää. Liikenteessä tarvitaan rakenteellisia muutoksia, joilla pyritään henkilöliikenteessä joukkoliikenteen (erityisesti raideliikenteen) sekä tavarakuljetuksissa rautatie- ja ns. yhdistettyjen kuljetusten lisäämiseen.

Avainasioita rakennemuutoksen aikaansaamisessa ovat:

* Kaavoituksessa lähtökohtana tulee olla yhdyskuntarakenteen eheyttäminen siten, että liikkumistarve jää mahdollisimman vähäiseksi.

* Luovutaan moottoriteiden laajamittaisesta rakentamisesta ja kehitetään sen sijaan rautatieliikenteen nopeutta ja kuljetuskykyä, yhdistettyjä kuljetuksia ja joukkoliikennettä.

* Säädetään 90 km/t yleinen kattonopeus, joka alentaa polttoaineen kulutusta ja vähentää päästöjä.

* Siirrytään auton hankinnan verotuksesta auton käytön verotukseen kuitenkin siten porrastetusti, että polttoainetta runsaammin kuluttavien autojen hinta jää kalliimmaksi.

* Autoetua ryhdytään verottamaan täysimääräisesti.

* Kaupunkien henkilöautoliikenteen vähentämiseksi säädetään tie- tai ajoneuvotullien käyttö mahdolliseksi sekä kehitetään kevyelle liikenteelle turvalliset ajoradat.

Ylimitoitettu mainonta ja markkinointi on sekä luonnonvarojen että energian tuhlaavaa kulutusta. Markkinoinnin avulla pyritään lyhentämään tuotteiden käyttöikää. Energian säästön kannalta on tarpeen rajoittaa mainontaa verotuksen keinoin. Sama koskee ylipakkaamista ja luonnolle haitallisia kertatuotteita.

Käytettyjen tavaroiden ja jätteiden lajittelun ja kierrätyksen järjestäminen on myös energian ja muiden luonnonvarojen käytön säästämiseksi tarpeen. Jätehuoltolainsäädäntö on pantava toimimaan.

2.2 Energian tuotanto

Energian käytön tehostaminen alentaa energian kulutusta 10 - 20 vuoden aikavälillä, sillä uuden teknologian käyttöön ottaminen voi käytännössä tapahtua vain laitteistojen luonnollisen uusimisen yhteydessä. Vastaavalla tavalla rakenteelliset muutokset vaikuttavat pitemmällä aikavälillä. Kulutuksen kasvua ne hillitsevät joka tapauksessa. Energian hinnalla on lisäksi välitöntä kulutusta hillitsevää vaikutusta.

Uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa energiantuotantoa voidaan laajentaa asteittain. Nykytietämyksellä arvoidaan, että esimerkiksi tuuli- ia aurinkoenergialla voidaan vuosina 2015 -2020 parhaimmillaan tuottaa noin 20 % nykyisestä energian kulutuksesta.

Energian tuotannon runkona tulevat siten säilymään 20 - 30 vuoden ajan Suomessa tämänhetkiset energianlähteet.

Energian tehokkaampaan käyttöön ja säästöön suuntautumisesta huolimatta energian kulutus kasvaa vielä jonkin aikaa. Kauppa- ja teollisuusministeriö on arvioinut, että lisäenergiantarpeen tyydyttämiseksi ja vanhojen tuotantoyksikköjen korvaamiseksi tarvitaan vuoteen 2000 mennessä noin 3 000 MW uutta sähköenergian tuotantotehoa. Toteuttamalla tehokkaasti edellä esitetyin periaattein tehostamis- ja säästötoimet ei lisäenergian tuotannon tarve nouse läheskään näin suureksi. Lisäksi on nähtävissä, etteivät metsäteollisuuden investointi- ja kasvuennusteet toteudu sellaisinaan, mikä osaltaan vähentää sähkön kysyntää.

Uusien ydin- ja hiilivoimaloiden rakentamiseen ei näin ollen ole tarvetta. Tarvittava energiantuotanto voidaan hoitaa:

* Lisäämällä maakaasun käyttöä 1 000 MW:n tuotantotehoa vastaava määrä. Maakaasu on fossiilisista polttoaineista ympäristöystävällisimpiä. Lisäksi maakaasun ominaisuudet mahdollistavat sen erittäin tehokkaan käytön. Kaasulla lämmitetyssä kombilaitoksessa hyötysuhdetta voidaan nostaa jopa 60 %:iin, kun se muutoin keskimäärin on noin 40 %. Maapallon kaasuvarojen kannalta Suomen sijainti on edullinen.

Maakaasun käytön lisäämiseksi on tiivistettävä pohjoismaista energiayhteistyötä. Neuvostoliiton kanssa se on ollutkin kiinteää. Yhteistyöllä voidaan varmistaa maa-kaasuputkiston laajentaminen Norjan kaasukentille ja myöhemmin Barentsin meren lähteisiin sekä myös mahdollisten yhteisyritysten perustaminen.

* Lisäämällä jo käyttövalmiiden kotimaisten uusiutuvien energialähteiden osuutta.

- Tehostamalla nykyisten vesivoimaloiden tuotantoa. Vesivoima on saasteetonta ja käyttö ympäristöystävällistä.

- Lisäämällä turpeen käyttöä yhdistetyssä sähkön ja kaukolämmön tuotannossa korvaamaan kivihiiltä sekä rakentamalla 1 - 2 uutta turvevoimalaitosta. Voimalaitoksissa tulee käyttää uusinta paineistettua tekniikkaa ja tehokkaimpia savukaasujen puhdistuslaitteita. Turvetuotannon jälkeen suot tulee metsittää, jolloin ne poistavat ilman hiilidioksidia.

Tällä hetkellä turvetuotantoon on varattu 1 % Suomen suopinta-alasta. Käytössä tästä määrästä on 0,5 %. Turpeen käytön jonkinasteinen lisääminen ei siten kuluta kohtuuttomasti tätä arvokasta luonnonvaraa. Toisaalta käytettäessä turvetta muuksi raaka-aineeksi suuri osa siitä jää kuitenkin hyödynnettäväksi jalostusprosessin jätteenä mm. energiantuotantoon.

- Lisäämällä puun käyttöä lämmityksessä. Metsäteollisuuden käyttöön kelpaamatonta energiakäytössä hyödynnettävää puuta kasvaa vuosittain noin 15 miljoonaa m3. Tämä puumäärä on noin 10 % vuotuisesta energiankulutuksesta. Puun poltto ei lisää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, sillä lahotessa siitä vapautuva hiilidioksidimäärä on sama kuin poltettaessakin. Uudella paineistetulla tekniikalla ja savukaasujen puhdistuslaitteilla saadaan myös muut päästöt vähäisiksi. Puun energiakäyttö edistää metsänhoitoa ja varmistaa metsäteollisuuden puun saantia.

- Lisäämällä bioenergian käyttöä. Muuta välittömästi käytettävissä olevaa biomassaa kuin polttopuuta (teollisuuden jäteliemet, maatalous- ja yhdyskuntajätteet) ei hyödynnetä nykyisin riittävästi. Jo olemassa oleva biokaasutekniikka tekee tästä energialähteestä myös varsin ympäristöystävällisen. Biokaasu on puhtaampaa polttoainetta kuin maakaasu.

Maamme peltoalasta neljännes on hyödynnettävissä muuhun kuin elintarviketuotantoon. Ylituotantoviljasta voidaan valmistaa etanolia, jota voidaan lisätä bensiiniin 5 - 10 % ja näin vähentää tuontiöljyn tarvetta sekä päästöjä. Viljelemällä rypsiä saadaan liikennepolttoainetta ja voiteluöljyä, jolloin tuontiöljyn tarve laskee jälleen. Rypsiöljy on myös tuontiöljyä puhtaampaa. Viljelemällä kuitukasveja ja energiapajua saadaan energiaraaka-ainetta myös muuhun energiantuotantoon.

* Nostamalla energiantuotannon hyötysuhdetta. Lisäämällä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa sekä kaukolämmityksessä että teollisuuden prosesseissa saadaan hyötysuhde nousemaan jopa 90 %:iin. Imatran Voiman omistama sähkönsiirron kantaverkko on yhtiöitettävä itsenäiseksi yhtiöksi, jolloin mahdollistetaan kaukolämmön ym. tuotannossa syntyvän sähkön taloudellisesti edullinen myynti. Ottamalla käyttöön ns. paineistetut tekniikat (paineistettu kaasutus, paineistettu poltto) kiinteisiin polttoaineisiin perustuvassa energiantuotannossa päästään 10-20 %:n polttoaineen säästöön. Myös hiilidioksidi- ja muut päästöt pienenevät.

* Kehittämällä voimakkaasti uusia uusiutuvia energialähteitä.

* Aurinkoa ja tuulta voidaan jo nyt hyödyntää energialähteinä pienessä mittakaavassa. Tulevaisuudessa tuulta voidaan hyödyntää rakentamalla tuulisille alueille tuulivoimalapuistoja. Aurinkoenergiaa voidaan hyödyntää laajoilla aurinkopaneelikentillä.

Vetyvoimasta voidaan odottaa tulevaisuuden yhtä tärkeimmistä energiantuotantotavoista. Vedyn irrottaminen aurinkosähköllä vedestä on täysin saasteeton energian-tuotantotapa. Tällä hetkellä vetyvoima on tutkimus- ja kehittelyvaiheessa.

Monipuoliset kotimaiset energiantuotantovaihtoehdot turvaavat energian tuotannon korvausinvestoinnit ja lisäämistarpeen, kunnes kehittyneemmän teknologian hyödyntämisellä ja säästötoimilla energian käyttö alenee.

Uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton edistämiseksi on voimakkaasti tuettava tutkimusta ja kokeilutoimintaa sekä poistettava kaikilta tällaisiin energialähteisiin perustuvilta investoinneilta liikevaihtovero. Investointeja on edistettävä muutenkin avustuksilla ja lainoilla. Varoja toimintaan saadaan ydinvoiman kehittämiseen tarkoitetuista määrärahoista. Maakaasun ja kotimaisen energian käyttöä tulee edelleen tukea energiaverotuksella.

Energian tuotannon ympäristöhaittojen vähentämiseksi on nykyisissä ja uusissa fossiilista raaka-ainetta käyttävissä energiantuotantolaitoksissa otettava käyttöön paineistetut tekniikat sekä tehokas savukaasujen puhdistustekniikka. Siksi päästöille on asetettava tiukat ohjearvot. Ohjearvot ylittäville päästöille on asetettava tuntuvat ympäristöverot. Päästöjen vähentämiseksi tehtäviltä investoinneilta on poistettava liikevaihtovero.

3. MERKITYS KANSALAISILLE

Sähkön ja liikennepolttonesteiden hinnan korotukset eivät saa johtaa epäoikeudenmukaisuuteen.

Sähkön hinnan nostaminen on toteutettava vuoden, puolentoista siirtymäajan jälkeen, jolloin kansalaisilla olisi mahdollisuus avustusten turvin tehdä energiansäästöinvestointeja, esimerkiksi muuttaa suoraa sähkölämmitystä varaavaksi tai muuhun energiaan perustuvaksi.

Lisälaskua ei välttämättä muutenkaan koituisi, sillä korotus karsisi "turhaa kulutusta". Valoja sammuteltaisiin päiväsaikaan enemmän, kesäasuntojen talvilämmitystä harkittaisiin uudelleen, kotitalouskojeita hankittaessa valittaisiin vähän energiaa kuluttavia laitteita jne. Energian kulutus laskisi elämän laadun kärsimättä.

Kansalaisille on laadittava oppaita sähkön säästämisen mahdollisuuksista.

Liikennepolttonesteiden hinnan korotus on korvattava verovähennyksin haja-asutusalueilla, joissa joukkoliikennevälineiden käyttö ei ole mahdollista. Ajoneuvotullit kohdistuisivat asutuskeskuksiin, joissa oman auton voi korvata joukkoliikenteellä.

Energian tuotannon kotimaisuusasteen nostaminen olisi merkittävä aluepoliittinen linjaus ja vaikuttaisi myönteisesti työllisyyteen.

PIDÄTTÄYDYMME YDINVOIMAN LISÄRAKENTAMISESTA JA

* TEHOSTAMME ENERGIAN KÄYTTÖÄ JA TUOTANTOA

Tutkimusten mukaan parasta tekniikkaa hyödyntäen voidaan energian käyttöä vähentää jopa 20 %. Energian tuotannossa uudella tekniikalla energiaraaka-aineen kulutusta voidaan laskea 10-20 %. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa hyötysuhde nousee lähes kaksinkertaiseksi.

* SÄÄSTÄMME ENERGIAA

Tariffirakennetta muuttaen energian säästäväinen käyttö tulee kannattavaksi.

* LISÄÄMME MAAKAASUN KÄYTTÖÄ

Maakaasu on fossiilisista polttoaineista ympäristöystävällisintä. Uusilla tuotanto- ja puhdistustekniikoilla sen ympäristöhaitat saadaan varsin vähäisiksi.

Suomen sijainti maapallon kaasuvarojen kannalta on edullinen. Maakaasua on hakittavissa lisää Norjasta ja Barentsin meren lähteistä.

* SIIRRYMME KOTIMAISIIN UUSIUTUVIIN ENERGIALÄHTEISIIN

Suomessa käytettävästä energiasta 70 prosenttia on tuontienergiaa. Turvataksemme energian saannin myös tulevaisuudessa on omavaraisuuttamme nostettava.

Uusiutuvia kotimaisia energialähteitä ovat puu, bioenergia, tuuli, vesi ja aurinko.