Meidän Eurooppa

Rauhan ja yhteistyön Eurooppa

Euroopan unioni edeltäjineen on onnistunut siinä, mitä se alun perin tavoitteli: rauhan saavuttamisessa jäsenvaltioiden kesken. On vaikea kuvitella, että EU-maat päätyisivät sotaan keskenään. Hallitsematon kilpailu vallasta, joka ennen johti toistuviin sotiin, on saatu kuriin lisäämällä yhteistyötä ja sopimalla yhteisistä pelisäännöistä. EU on esimerkki siitä, että paras tie pysyvään rauhaan on yhteistyö.

Maailmanpolitiikassa Euroopan unioni on jo nyt politiikan ja talouden voimatekijä, ja siitä tulee yhä voimakkaampi, jos se onnistuu toimimaan nykyistä yhtenäisempänä. EU:n voimaa on käytettävä sen hyväksi, että monenkeskinen yhteistyö ja entistä tasaisemmin jakautuva hyvinvointi luovat pohjan kestävälle rauhalle koko maailmassa. Erityisen tärkeää on toimia niin, että maapallon rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän väliset suhteet kehittyvät nykyistä tasavertaisemmiksi.

EU:sta ei pidä tehdä sotilaallista suurvaltaa. Varustelukilpailun sijaan EU:n on panostettava kriisien ennaltaehkäisyyn ja siihen, että kriisinhallinnassa käytetään ei-sotilaallisia keinoja. Äärimmäisissä tilanteissa, kuten humanitäärisen katastrofin estämiseksi, sotilaallinenkin voimankäyttö voi olla tarpeen. Siihen ei kuitenkaan pidä ryhtyä ilman YK:n tai ETYJ:n hyväksyntää. Jäsenmaiden osalta päätösvalta joukkojen lähettämisessä on oltava kansallisella parlamentilla.

Sosiaalinen Eurooppa

Viime vuosina on käynyt selväksi, mihin rajoittamattomaan kapitalismiin perustuva kansainvälinen taloudellinen kilpailu johtaa. Pääomien vapaa liikkuminen näkyy työttömyytenä siellä, missä työehdot ovat keskimääräistä paremmat, ja työehtojen polkemisena siellä, missä sijoituksia houkutellaan työntekijöiden oikeuksista piittaamatta. Se näkyy myös peruspalveluita ja sosiaaliturvaa heikentävänä verokilpailuna, joka syntyy, kun monikansallisten yritysten sijoituspäätökset ja uhkaukset suistavat valtiot veronalennusten kierteeseen.

Tähän kehitykseen ei pidä alistua. Euroopan unionin on oltava edelläkävijä taloudellisen globalisaation demokraattisessa hallinnassa. EU:n on lopetettava kansalaisten hyvinvointia heikentävä kilpailu unionin jäsenmaiden kesken. Jotta yksikään EU-maa ei voisi käyttää työntekijöiden oikeuksien polkemista kilpailuvalttina yritysten houkuttelemisessa, EU:n säädöksillä ja eurooppalaisten työmarkkinajärjestöjen välisillä sopimuksilla on määriteltävä kaikkia EU-maita sitovat minimityöehdot. Verokilpailu on torjuttava säätämällä yritysten voittoihin kohdistuville veroille riittävän korkeat vähimmäistasot.

Hyvinvointivaltion taloudelliset edellytykset on turvattava Euroopan tasolla, mutta palveluiden ja sosiaaliturvan toteuttamistavasta jokaisen maan on voitava päättää itse. EU:n ei pidä vaatia jäsenmailtaan julkisten palveluiden yksityistämistä tai kilpailuttamista, eikä sen pidä hyväksyä tällaisia vaatimuksia myöskään Maailman kauppajärjestön palvelukauppaa koskevissa GATS-neuvotteluissa. Jokaiselta jäsenmaalta on kuitenkin edellytettävä kohtuullista peruspalveluiden ja perusturvan tasoa: EU:sta pitää tehdä alue, jossa yksikään ihminen ei putoa turvaverkkojen ulkopuolelle. Myös sukupuolten tasa-arvossa sekä etnisen ja muun syrjinnän kiellossa on oltava tinkimätön.

Kestävän kehityksen Eurooppa

Maailmanlaajuisessa vertailussa Eurooppa on hyvinvoiva maanosa, mutta myös EU:ssa on edelleen paljon köyhyyttä, työttömyyttä ja eriarvoisuutta. Siksi Euroopan unionin maiden on yhdessä etsittävä keinoja niin uusien kuin vanhojenkin jäsenmaiden talouskehityksen edistämiseen. Talouskasvuun ei kuitenkaan pidä pyrkiä hinnalla millä hyvänsä: Me olemme vastuussa tuleville sukupolville siitä, että tavoittelemamme kehitys on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää.

Talouskasvu on sosiaalisesti kestävää vain silloin, kun sen edut ja taakat jakautuvat tasapuolisesti. EU:n tavoitteena pitää olla elintasoerojen kaventaminen sekä jäsenmaiden sisällä että niiden välillä. Sosiaalisessa tasa-arvossa on myös Euroopan talouden vahvuus: Työvoiman hinnalla emme voi kilpailla, meidän valttimme ovat laajassa osaamisessa sekä olojen vakaudessa ja turvallisuudessa.

Ekologisesti kestävässä kehityksessä Euroopan unioni on jo nyt edelläkävijä, mutta parantamisenkin varaa on paljon. Työtä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi sekä ilman ja vesistöjen saastumisen pysäyttämiseksi on jatkettava ja tehostettava. Maatalous on saatava nykyistä kestävämmälle pohjalle ja sen myötä elintarvikkeet laadukkaiksi ja turvallisiksi. Kauppasuhteissa muun maailman kanssa EU:n on toimittava niin, että sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä kehitys on mahdollista myös muille maanosille.

Demokraattinen Eurooppa

Yksittäisen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet ovat suurimmat silloin, kun päätökset tehdään mahdollisimman lähellä. Globaalin talouden oloissa paikallinen ja kansallinen demokratia eivät kuitenkaan enää yksin riitä: yhä useamman ongelman ratkaiseminen, kuten esimerkiksi haitallisen verokilpailun lopettaminen, onnistuu vain ylikansallisin päätöksin. Niitä hyvinvointivaltion rakenteita, jotka on Suomessa luotu parlamentaarisen vaikuttamisen, ammatillisen järjestäytymisen ja kansalaistoiminnan keinoin, voidaan kehittää ja viedä eteenpäin vain ulottamalla vastaavat toimintatavat myös ylikansalliselle tasolle.

Euroopan unionin nykyiset toimintatavat eivät ole riittävän demokraattisia ja avoimia. Kansalaisten on voitava nykyistä paremmin seurata sitä, missä päätökset tehdään ja kuka niistä on vastuussa. Kansalaisilla on myös oltava nykyistä enemmän suoraa vaikutusvaltaa siihen, minkälaista politiikkaa EU:ssa tehdään. Siksi Euroopan parlamentin valtaa suhteessa muihin EU:n toimielimiin on lisättävä ja EU:n päätöksenteosta on tehtävä nykyistä avoimempaa. Meillä Suomessa Eduskunnan rooli on pidettävä vahvana. Perustavanlaatuisissa käännekohdissa kansalaisten tuki valittavalle suunnalle on varmistettava kansanäänestyksellä. Tällainen asia on esimerkiksi valmisteilla oleva EU:n perustuslaillinen sopimus.

Euroopan unionin demokratisoiminen on välttämätöntä, mutta se ei yksin riitä. Yksi EU:n tärkeimmistä tehtävistä on toimiminen demokraattisemman maailman puolesta. Esimerkiksi Maailman kauppajärjestö (WTO), Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on demokratisoitava tai korvattava uusilla, kansanvaltaisilla järjestelyillä. Myös YK:n toimintaa on kehitettävä nykyistä demokraattisemmaksi ja sen voimavaroja ja riippumattomuutta on vahvistettava. Yksi hyvä vaihtoehto YK:n riippumattomuuden vaatimaksi suoraksi rahoituslähteeksi on Tobinin veron tyyppinen valuutanvaihtovero.

Puoluevaltuusto 28.3.2004