Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VAS/791

Vasemmistoliitto

KÖYHYYS POIS SUOMESTA - Vasemmistoliiton toimintaohjelma sosiaalisen tasa-arvon edistämiseksi


  • Puolue: Vasemmistoliitto
  • Otsikko: KÖYHYYS POIS SUOMESTA - Vasemmistoliiton toimintaohjelma sosiaalisen tasa-arvon edistämiseksi
  • Vuosi: 1999
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KÖYHYYS POIS SUOMESTA -

Vasemmistoliiton toimintaohjelma sosiaalisen tasa-arvon edistämiseksi

Rikkaita ei saa päästää vapaamatkustajiksi eikä köyhiä saa jättää junasta!

Vasemmistoliitto on ahneuden vastainen yhteisvastuun liike. Me vaadimme, että ihmisen arvo asetetaan markkinoiden arvon edelle, että heikommista huolehtiminen asetetaan häikäilemättömän itsekkyyden edelle. Kun taloudessa on nyt lisää jaettavaa ja kun julkisen talouden pahin kriisi on selätetty, on tullut osattomien, unohdettujen ja lamatalkoissa yliajettujen aika saada osansa. Yhteiskunta kuuluu kaikille - siinä on oltava oikeuksia ja velvollisuuksia sen kaikille jäsenille. Rikkaita ei saa päästää vapaamatkustajiksi eikä köyhiä saa jättää junasta!

Hyvinvointivaltio rakennettiin 1960-80-lukujen poliittisessa kamppailussa. Hyvinvointivaltio on ollut se tehokas puskuri, joka on estänyt markkinatalouden syrjäyttämää, kasvavaa joukkoa vaipumasta köyhyyteen. Hyvinvointivaltion saavutukset nauttivat kansan luottamusta. Nyt tuloerot ovat jälleen kääntymässä kasvuun ja suoranainen köyhyys uhkaa lisääntyä. Vaikka toimeentuloasiakkaiden määrä nyt vähenee, noin neljäsosa heistä on pitkäaikaisesti toimeentulotuen varassa.

Jotta hyvinvointivaltion hedelmät kuuluisivat edelleen kaikille, Vasemmistoliitto esittää seuraavan toimenpideohjelman.

Vasemmistoliiton kymmenen kohdan toimintaohjelma köyhyyttä vastaan

1. Kohti täystyöllisyyttä - talouskasvulla, työtä jakamalla ja verotusta uudelleen kohdentamalla

Työttömyys on pahin eriarvoisuuden ja köyhyyden lähde. Työnteko on ihmiselle paljon muutakin kuin vain tapa ansaita leipänsä. Työ on itsensä toteuttamista, se luo sosiaalisia suhteita ja on arkisen onnen kestävä pohja.

Hallituskaudella on luotu 170.000 uutta työpaikkaa. Se on hyvä saavutus. Työttömyys on kuitenkin alentunut tätä vähemmän ja samalla työttömyysongelma on laadultaan pahentunut. Talouskasvu ei yksin riitä työttömyyden ytimen nujertamiseen. Siksi Vasemmistoliitto haluaa jakaa työtä ja lyhentää työaikaa. Siksi esimerkiksi vuorotteluvapaan korvaustasoa on nostettava, jotta sen käyttö voisi moninkertaistua. Myös osa-aikalisää ja osa-aikaeläkkeitä on käytettävä tehokkaina työnjakamisen välineinä.

Tulonjaon tasaisen kehityksen kannalta tulopolitiikan ja kolmikantaisen työmarkkinayhteistyön jatkaminen on ensiarvoisen tärkeää. Keskustan työreformi räjäyttäisi myös tuloerot kasvuun.

Pienipalkkaisen työn tukemiseksi on kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä edelleen tuntuvasti korotettava ja kohdistettava se selvemmin pieni- ja keskituloisiin. Tästä aiheutuva verotulojen vähentyminen on korvattava kunnille.

2. Pitkäaikaistyöttömillekin ihmisarvo

Pitkäaikaistyöttömiä ja muita laman ja rakennemuutoksen uhreja ei saa jättää heitteille. Pitkäaikaistyöttömyyttä ei voiteta kokoomuksen tarjoamalla kepillä, vaan tukemalla työttömän polkuja aktiivisuuteen ja takaamalla hänelle edes siedettävä toimeentulo. Vakava huono-osaisuus on on alkanut kasaantua. Työttömyyden, köyhyyden ja sairauden noidankehässä on noin 30.000 pitkäaikaistyötöntä. Heidän auttamisekseen on tehostettava niitä toimenpiteitä, jotka käynnistyivät ministeri Anderssonin vuonna 1995 esittämän aloitteen pohjalta. Tarvitaan yksilökohtaisesti räätälöityjä kuntoutus-, koulutus- ja eläkeratkaisuja.

Eläkeputken tukkiminen ilman mitään korvaavaa vaihtoehtoa olisi pahimman laatuista heitteillejättöä. On totta, että "putkeen siirtäminen" on työnantajille tällä hetkellä aivan liian helppo tapa päästä vastuusta ja siirtää kustannuksia yhteiskunnan kannettavaksi. Siksi työnantajien mahdollisuus keplotella muiden kustannuksella on estettävä. Mutta sitä ei saa tehdä niin, että viedään toimeentulon edellytykset ulossaneeratuilta, pitkään työelämässä olleilta ihmisiltä.

Yksi mahdollisuus yhteisvastuun toteuttamiseen on säätää määräaikainen laki, jolla rakennemuutoksen uhrit, ikääntyneet pitkäaikaistyöttömät, pääsisivät eläkkeelle. Tämän jälkeen eläkeputken ehtoja ja samalla ikääntyneen työvoiman palkkaamisesta aiheutuvia kustannusriskejä voitaisiin muuttaa.

Kolmannen sektorin kehittäminen avaa mahdollisuuksia luoda uudenlaisia sosiaalityöpaikkoja ja kansalaistyön muotoja kansalaisjärjestöissä ja tukea paikallisten yhteisöjen toimintaa. Tästä on jo saatu kokemuksia yhdistelmätuen käyttöönotossa. Lex Kainuun kaltaiset kokeilut syrjäseuduilla ovat tukemisen arvoisia. Hallituksen tulevaisuusselonteossa ehdotettiin osallistumistulon kehittämistä. Siinä avoimilta työmarkkinoilta syrjäytymässä oleville luotaisiin uudenlaisia, esim. kolmannen sektorin työpaikkoja, joista maksettaisiin enemmän kuin pitkäaikaistyöttömänä mutta vähemmän kuin olisi markkinapaikka.

3. Työmarkkinatukea ja työttömyysturvan peruspäivärahaa on korotettava

Joukkotyöttömyyden jatkuessa entistä suurempi osa työttömistä on tarveharkintaisen työmarkkinatuen varassa. Alle 55-vuotiaiden joukossa putoaminen ansioturvalta työmarkkinatuelle on lisääntynyt - viime vuonna tapahtui yli 30.000 putoamista. On syntymässä ikääntyvien köyhien luokka. Toimeentulotukitilastot kertovat, että vuosina 1996-97 toimeentulotukea saaneiden kotitalouksien määrä nousi nopeimmin ikäryhmässä 50-59-vuotiaat.

Tavoitteeksi on asetettava ensisijaisten tukimuotojen riittävyys, jolloin leivänjatketta ei tarvitse hakea tarveharkintaisesta toimeentulotuesta. Puolison tulojen perusteella tehtävää työmarkkinatuen tarveharkintaa on lievennettävä. Työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa on korotettava. Työttömyysturvan yhteensovitus satunnaisiin palkkatuloihin on tehtävä työttömän kannalta sujuvaksi. Maksatuksissa on siirryttävä takaisin kahden viikon maksatusjaksoihin.

4. Julkiset palvelut - tasa-arvon selkäranka

Julkiset palvelut ovat kaikille suomalaisille tärkeitä. Erityisesti lapset, sairaat, vanhukset, yksinhuoltajat sekä erilaiset erityisryhmät tarvitsevat yhteiskunnallisia palveluja muita enemmän. Tasa-arvo ja yhteisvastuu edellyttävät, että palvelutuotanto jatkossakin kustannetaan pääsääntöisesti verovarailla, ei käyttäjämaksuilla.

Lapsiperheet elävät monien paineiden keskella. Vanhemmat tarvitsevat tukea kasvatustyöhönsä. Julkiset palvelut ovat keino katkaista köyhyyden periytymiskierre. On myös hyvä, että kuntien välinen lastensuojelun suurten kustannusten tasaus saatiin toteutettua Vasemmistoliiton esittämällä tavalla.

Päivähoito on lapsen oikeus. Myös työttömien vanhempien lapsella on yhtäläinen oikeus päivähoitoon. Hoito-oikeuden rajoittaminen heidän osaltaan ei olisi oikein eikä säästöäkään syntyisi kuin nimeksi. Tutkimuksen mukaan vain 5.000 lasta, joilla on vähintään yksi vanhempi kotona, on kokopäivähoidossa. Se on 2% päivähoitolapsista.

Tasa-arvoista oppimista edistetään parhaiten tukemalla varhaiskasvatusta. Siksi maksuton esiopetus on toteutettava tukemaan kaikkien lasten elinikäistä oppimista. Peruskoulun alaluokkien iltapäivähoito järjestetään laajana yhteistyönä. Valtion on satsattava vuosittain lisää tukea veikkausvoittovarojen lisätuotosta. Peruskoulun oppilashuolto on keskeinen tekijä syrjäytymisuhkien ehkäisyssä.

Naisten oikeus työhön riippuu julkisista palveluista. Päivähoito on tehokas investointi talouteen ja samalla avain sukupuolten tasa-arvoon ja naisten korkeaan työssäkäyntiasteeseen. Julkiset palvelut ovat erityisesti naisille takuu köyhyyttä vastaan. Itsenäinen työssäkäynti takaa naisille sosiaaliturvan ja paremmat eläkkeet.

5. Toimeentulotuki Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi

Hallitusohjelmaan kirjattiin Vasemmistoliiton vaatimuksesta, että kaikkein heikko-osaisimpien turvaa ei heikennetä. Vasemmistoliitto on koko vaalikauden kamppaillut erilaisia viimesijaisen toimeentuloturvan leikkauksia vastaan. Halussa leikata toimeentulotukea on näkynyt oikeistoideologia ja synkkä ihmiskuva. Rahasta ei ole ollut kyse, sillä toimeentulotukimenot ovat vain 1,5 % vuotuisista sosiaalimenoista.

Toimeentulotuen muutosten seurantatutkimus osoittaa, että kunnat ovat säästäneet huimasti toimeentulotukimenoissaan viime vuonna. On selvää, että vain osa tästä säästöstä johtuu parantuneesta asumistuesta ja kohentuneesta työllisyydestä. Vasemmistoliitto esittääkin, että asumismenojen 7%:n omavastuu otetaan uuteen harkintaan, samaten lapsiperheiden tukinormin kiristys.

Kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi toimeentulotuen laskennallisen osan hallinnointi on siirrettävä Kansaneläkelaitokselle, jolloin kuntien sosiaalitoimi voi paneutua todelliseen sosiaalityöhön. Ennaltaehkäisevän ja harkinnanvaraiseen toimeentulotuen käyttöön annetaan kunnille resursseja ja ohjeita.

6. Asunnottomuus kuriin erityisohjelmalla

Asunnottomuus on kääntynyt kasvuun ja sen torjuminen edellyttää oman erityisohjelmansa. Asunnottomuuden vähentämiseksi on valtion talousarviossa myönnettävä vuosittain riittävät lainavaltuudet sosiaaliseen asuntotuotantoon.

Lähiöprojektia on jatkettava suurten kaupunkien vuokrataloalueilla syrjäytymisen estämiseksi ja asumisviihtyisyyden parantamiseksi. Asumistukea on kehitettävä muuttamalla myöntämisperusteita siten, että nykyistä korkeammat vuokrat oikeuttavat asumistukeen vastaten paremmin todellista vuokratasoa. Hallituksen on seurattava vuokramarkkinoita ja vuokrien kehitystä ja estettävä kohtuuttomat vuokrankorotukset.

Aravavuokra-asuntojen säilyminen kohtuuhintaisia vuokra-asuntoina on turvattava aravarajoitusten päätyttyäkin. Vasemmistoliitto pitää hyvänä, että yleishyödyllisten yhteisöjen toiminnalle säädetään lailla rajat. Opiskelijoiden asumisen tuki on remontoitava tasoltaan yhtenäiseksi ja ympärivuotiseksi.

7. Aikuiskoulutusta niille, joiden koulutustaso on heikoin

Vanhemmilla työntekijöillä koulutustaso on yleensä varsin alhainen. He kävivät koulua ennen peruskoulu-uudistusta, epätasa-arvoisen koulutusjärjestelmän aikana. Tällä hetkellä 40-54-vuotiaista 400.000:n koulutus on kansakoulupohjalla. Vanhempien ikäluokkien koulutuksen puute ei ole heidän oma valintansa eikä heitä saa siitä myöskään rangaista. Vasemmistoliiton aikuiskoulutuspolitiikka lähtee siitä, että "niillä joilla on vähiten, niille annetaan".

Tietoyhteiskunnassa työssäpärjääminen ja kansalaisen arki vaativat yhä enemmän ja yhä monipuolisempia tietoja ja taitoja. Vaarana on, että syntyy taloudellista eriarvoisuutta täydellisempi jako tietoköyhiin ja tietorikkaisiin.

Kirjasto on vapauden saari markkinatalouden meressä. Missä muualla on paikkoja, joissa kansalainen saa oleilla ilman jatkuvaa rahastusta? Kirjastolla on kaksi keskeistä merkitystä: se tukee kansan lukemisharrastusta ja ohjaa kansalaisia tiedon luo myös tietoyhteiskunnassa. Kirjastoja, erityisesti sivukirjastoja, on kehitettävä niin, että erilaiset kansalaisryhmät kohtaavat niissä.

Kaikille työttömille on yhdessä heidän kanssaan laadittava koulutustarvearvio ja suunnitelma omista opinnoista. Aina kun se on henkilön tarpeista lähtien perusteltua, ammatin opiskelu työttömänä on toteuteuttava omaehtoisella pohjalla. Siksi työttömillä tulee olla oikeus valita kouluttautuminen laajasti ja omaehtoisesti.

Koulutusvakuutukseen on saatava puhtia ja sen kolmas vaihe on pikaisesti toteutettava. Koulutukseen on myös kannustettava yksilöllisellä opastuksella ja taloudellisilla eduilla. Vasemmistoliitto muistuttaa, että hallitus on vuonna 1996 sitoutunut 300-500 mmk vuotuisiin koulutusvakuutuksen etuusmenoihin.

8. Ylivelkaantuneiden elämään helpotusta

Ylivelkaantuneita kotitalouksia oli vuonna 1996 noin 120.000, jonka jälkeen tilanne on lievästi parantunut. Velkajärjestelysopimukset ovat olleet hyvin tiukkoja ja velanmaksuohjelmista on selviytynyt ongelmitta vain 10-20% ja suuria ongelmia on ollut kolmasosalla. Asuntovelallisten asema on onnistuttu ratkaisemaan paremmin kuin velkaloukkuun jääneiden pienyrittäjien ja ammatinharjoittajien. Monet kokevat olevansa loppuelämäkseen leimattuja ja ahdingonsa vankeja. Velanmaksuohjelmiin onkin saatava lievitystä.

Sosiaalinen luototus on alkanut kokeiluina joissakin kunnissa ja Takuu-säätiön toteuttamana. Sosiaaliluottojen avulla voidaan auttaa vaikeassa asemassa olevia pääsemään omin avuin omille jaloilleen. Toimintaa onkin laajennettava nopeasti.

9. Päihde- ja mielenterveyspotilaille oikeus hoitoon

Sosiaali- ja terveysmenojen säästöt ovat osuneet pahiten päihteidenkäyttäjien ja mielenterveysongelmista kärsivien palveluihin. Palvelurakennemuutos on vähentänyt laitospaikkoja, mutta avohoitoa ei ole kehittynyt samassa tahdissa. Kohdennettua tukea on myönnettävä lisää avopalveluiden kehittämiseen.

Aktiivisen työvoimapolitiikan määrärahoista on osa suunnattava sosiaalisen työllistämiseen. Työvoima- ja sosiaalitoimistojen yhteistyöllä tarjottaisiin päihde- ja mielenterveyspotilaille tukityöpaikkoja yhdistettynä kuntoutukseen.

10. Tukea nuorten kasvulle - turvaa vanhuksille

Nuoret ovat työllistyneet entistä paremmin ja huippuluvuissa ollut nuorisotyöttömyys on enemmän kuin puolittunut. Silti arviolta kolme prosenttia 20-29 -vuotiaista nuorista on toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaita. Tämä on hälyttävä luku. Nuorten kasvua on siksi tuettava ja erityistoimia on suunnattava syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin.

Hyvä suomalainen resepti on ollut nuorten työpajat. Ne tarjoavat vuosittain 8.000 -10.000 nuorelle räätälöityjä polkuja eteenpäin koulutuksessa, ammattitaidon ja työpaikan hankkimisessa. Toiminnan jatkuminen ja laajentaminen uudella EU-rakennerahastokaudella on turvattava, samaten kotimainen rahoitus ja kehittämistoiminta.

Yhdeksänkymmentäluvulla on opiskelijoiden osuus pienituloisimmassa osassa väestöä noussut selvästi. Opiskelijat ovat yhä useammin myös toimeentulotukiluukulla. Opiskelijan elämänvaiheköyhyys lisää syrjäytymisriskiä. Opintorahaa ei ole korotettu kertaakaan opintotukiuudistuksen jälkeen, päinvastoin vuonna 1995 sitä leikattiin. Alle 20-vuotiaiden asemaa on kuitenkin parannettu kuluneella vaalikaudella Vasemmistoliiton aloitteesta.

Kannatettava uudistus on lapsilisien ja opintotuen yhteensovitus jatkamalla lapsilisien maksatusta yhdellä vuodella ja käyttämällä näin vapautuvat opintorahat 18-19-vuotiaiden opintotuen parantamiseen.

Eläkeläisten osuus kaikkein pienituloisimmassa väestössä on 90-luvun aikana vähentynyt. Huonoimmassa asemassa ovat pelkän kansaneläkkeen varassa olevat 128.000 eläkeläistä. Kansaneläkkeeseen on tehty tasokorotus viimeksi vuoden 1984 alussa. Siksi niihin on tehtävä nyt tasokorotus, jonka kustannusvaikutus valtion budjettiin voisi olla 500 Mmk vuodessa. Se tekisi mahdolliseksi joko kaikille osoitettava 50 mk:n kuukausikorotuksen tai pelkkää kansaneläkettä saavien eläkeläisten 200 mk:n kuukausikorotuksen. Terveydenhoitokulut ja kalliit lääkkeet uhkaavat viedä monet vanhukset varattomuuteen. Näihin kustannuksiin on saatava vuotuinen katto.

Vanhusväestö tarvitsee entistä enemmän sosiaali- ja terveyspalvelulta. Vanhusten asumispalveluja on parannettava lisäämällä vanhusten asumispalvelutalojen tuotantoa ja kehittämällä kuntien ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa asumiseen liittyviä avopalveluja.

Ohjelman toteutus, kustannukset ja rahoittaminen

Vasemmistoliitto haastaa muita puolueita ja kansalaisjärjestöjä mukaan keskusteluun keinoista voittaa pahenemassa olevat köyhyysongelmat. Esitämme omat tavoitteemme avoimesti keskustelun pohjaksi. Haluamme, että keskustelu käydään samalla yhteisvastuupolitiikan hinnasta ja toisaalta siitä hinnasta, jonka yhteiskunta joutuu maksamaan, ellei köyhyysongelmaan puututa.

Vasemmistoliitto haluaa tuoda tämän ohjelman samaan pöytään, missä keskustellaan tulevasta talous- ja työllisyyspolitiikan linjasta, velanmaksusta ja veronalennuksista sekä kuntien tulopohjan paikkaamisesta. Vasemmistoliitto haluaa, että köyhyysongelman ratkaisu on yhdenvertaisesti mukana, kun tulevien vuosien hallituspolitiikasta päätetään.

Ohjelman toteuttamisen kustannukset riippuvat yleisestä talous- ja työllisyyskehityksestä. Kustannusarvio on suuntaa-antava eikä esimerkiksi ensisijaisten etuuksien nostamisen alentavaa vaikutusta toimeentulo- ja asumistukeen ole laskettu mukaan. Ehdotetut toimenpiteet voidaan tarvittaessa myös toteuttaa osittaisina tai vaiheittain.

Mitä Vasemmistoliiton ohjelma maksaa?

Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korotus heijastuu samalla ansioturvan perusosaan. Mikäli korotus on 10 markkaa päivässä eli noin 215 mk kuussa on korotuksen nettolisäkustannus noin 570 Mmk (80% bruttosummasta). Puolison tuloista tehtävän tarveharkinnan poistaminen työmarkkinatuesta kokonaan maksaisi bruttona noin 450 Mmk vuodessa.

Vuoden mittaisen maksuttoman esiopetuksen (4 tuntia/ päivä) toteuttaminen nostaisi kuntien käyttötalouden menoja ja vähentäisi päivähoitomaksuja yhteensä noin 500 Mmk vuositasolla.

Pieni- ja keskituloisten ansioverotuksen keventäminen 2 miljardilla markalla tehtäisiin korottamalla kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä ja suuntaamalla se nykyistä selvemmin alempiin tuloryhmiin. Julkisen talouden tulojen nettovähentymä olisi huomattavasti pienempi, sillä toimeentulo- ja asumistukimenoihin tulisi säästöä ja työllisyyden paraneminen toisi lisäverotuloja. Loput, arviolta runsas kolmannes, olisi kompensoitava valtionosuuksissa kunnille.

Kolmannen sektorin ja pienten lasten iltapäivähoidon kehittämiseen lisättäisiin avustuksia Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen lisätuotosta.

Toimeentulotuen 7%:n asumiskulujen omavastuun poistaminen maksaisi arviolta 200-250 Mmk. Samalla olisi tarkistettava toimeentulotuen lapsiosuuksia.

Asuntopolitiikassa Asuntorahaston lainavaltuuksia suunnattaisiin asunnottomuusohjelmaan ja lainavaltuuksien tasoa korotettaisiin muutenkin. Opiskelijoiden asumisen tuen parantamiseen tarvittaisiin arviolta 60 Mmk.

Koulutusvakuutuksen osalta on voimassa hallituksen sitoumus 300-500 Mmk vuodessa etuusmenoihin. Nykyinen käyttö on vain pieni osa tästä.

Erityisryhmien tarpeisiin varattaisiin lisäavustuksia Raha-automaattiyhdistyksen varoista.

Lapsilisäkauden pidennys vuodella maksaisi vajaa 500 Mmk. Samalla vapautuisi 17-vuotiaille nyt maksetut opintorahat (n. 90 Mmk) käytettäväksi 18-19-vuotiaiden opintotuen parantamiseen. Opintorahan korotus n. 200 mk:lla kuukaudessa maksaa arviolta 325 Mmk.

Kansaneläkkeiden korotus maksaisi 500 Mmk.

Kaikkiaan ohjelman kustannukset olisivat noin 3,5 - 4,0 miljardia markkaa.

Millaisilla keinoilla Vasemmistoliiton ohjelma voitaisiin maksaa?

Osinkotulojen paneminen verolle poistamalla yhteisöveron hyvitys kokonaan tuottaisi arviolta 1.600 - 2.000 Mmk. Hyvityksen puolittaminen tuottaisi noin 800 -1.000 Mmk.

Yhteisö- ja pääomaverokannan korotus esimerkiksi kahdella prosenttiyksikköä tuottaa arviolta 2.000 Mmk.

Yksityisten ostoeläkkeiden verovähennysoikeuden poistaminen kokonaan lisäisi verotuloja arviolta 1.200 Mmk

Kirkon osuuden poistaminen yhteisöverosta toisi köyhyysohjelman rahoitukseen n. 600 Mmk

Eräisiin erityismenoihin voitaisiin ohjata osa Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen tulevien vuosien lisätuotosta.

Päivähoitomaksujen ylimmän maksuluokan korottaminen suurituloisilta toisi lisätuloja kunnille.

Asuntolainojen korkojen verovähennystä voitaisiin pienentää suuntaamalla se nykyistä sosiaalisemmin erityisesti ensiasuntoaan hankkiville. Vuonna 1998 omistusasumisen tukeminen tässä muodossa vähensi verotuloja arviolta 2.300 Mmk.

Vasemmistoliiton esittämän ohjelman rahoitus ei edellytä kaikkia yllämainittuja toimenpiteitä tai niiden toimeenpanoa esitetyssä laajuudessa. Rahoituskeinot antavat mahdollisuuden myös järjestellä kuntien ja valtion rahoitussuhteet niin, ettei kuntien kustannustaakka nykyisestä kasva.

* * * * *

Sosiaaliselle turvallisuudelle ja hyvinvoinnille ei voi laskea hintaa. Julkiset menot eivät ole taakka, vaan sijoituksia tulevaisuuteen. Jos vastuuta ei kanneta, yhteiskunnan jakaantuminen tuottaa aivan uudenlaisia uhkia ja kustannuksia. Hyvä sosiaaliturva on myös rikkaiden oman edun mukaista pitkällä aikavälillä.