Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VAS/798

Vasemmistoliitto

HYVÄ NAISSUOMI! Naispoliittinen asiakirja


  • Puolue: Vasemmistoliitto
  • Otsikko: HYVÄ NAISSUOMI! Naispoliittinen asiakirja
  • Vuosi: 1998
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

HYVÄ NAISSUOMI!

Naispoliittinen asiakirja

Vasemmistonaiset Valtikka 24.1.1998

"Eloonjääminen ei ole akateeminen taito. Se edellyttää sen oppimista, miten eroistamme tehdään vahvuuksia. Isännän työkaluilla ei nimittäin koskaan voida purkaa isännän taloa. Niiden avulla voimme hetkittäin voittaa hänet hänen omassa pelissään, mutta ne eivät koskaan mahdollista todellista muutosta." -
Audre Lorden, amerikkalainen musta feministi ja runoilija, 1981.

REALISTINEN UNELMA

Naissuomi tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden kehittää itseään, saada koulutusta, tehdä työtä ja saada toimeentulo ja hoivaa läpi elämän kaikissa tilanteissa. Suomi, jossa naisten on hyvä elää ei typistä naisten ja miesten elämisenmahdollisuuksia ahtaisiin nais- ja miesmalleihin.

Naissuomi tunnistaa sukupuolten olemassaolon ja tarkastelee yhteiskunnan päätöksiä molempien sukupuolten kannalta -sukupuolineutraalisuus on usein sukupuolisokeutta.

Naisille hyvä Suomi on suvaitseva ja monikulttuurinen. Naissuomessa oivalletaan, että ihmisten syrjäyttäminen ja ajaminen köyhyyteen on sivistymätöntä ja lyhytnäköistä. Kansalaisten jakaminen taloudellisesti ja sosiaalisesti eriarvoisiin ryhmiin aiheuttaa lopulta pahoinvointia kaikille. Suomessa, jossa naisten on hyvä elää, demokratia, yhteiskunnallinen tasa-arvo ja naisten asema sekä oikeudet liittyvät erottamatta toisiinsa. Suomi on tällä hetkellä vauraampi kuin koskaan, hyvässä Naissuomessa vaurautta jaetaan kaikille.

OSALLISTUVAT NAISET

Naissuomessa molempien sukupuolten kokemukset ja tarpeet näkyvät kaikentasoisessa päätöksenteossa. Tämän hetkinen tilanne kertoo keskeneräisestä kansanvallasta.

Kiintiönaiset kunniaan

Yhteiskunnassa on monia mittareita, jotka kertovat sukupuolten eriytymisestä omiin piireihinsä. Työmarkkinat ovat edelleen jakautuneet, yritysten ylin johto on lähes ilman naisia, taloudellinen päätöksenteko on miesten harteilla ja kotitöistä suurimman vastuun kantavat naiset. Voimavaroja hukataan sekä yksilötasolla että yhteiskunnan kannalta.

Naiset kuuluvat kansalaisjärjestöihin, opiskelevat työväenopistoissa ja kansoittavat kulttuuritilaisuudet. Mutta: puolueet valittavat, ettei naisia saa ehdokkaiksi vaaleihin eikä luottamustehtäviin. Aikaisemmin tämä sukupuolijakauman vääristymä ei haitannut. Missä vika - naisissa vai politiikassa? Naisia ei pidä syyllistää siitä, ettei heitä kiinnosta se, mikä heitä ei kiinnosta. Politiikan tekotavat, rituaalit ja sisältö eivät ole houkutelleet naisia. Edelleenkin liian monen naisen on vaikea yhdistää poliittinen osallistuminen ja perhe.

Tasa-arvolain kiintiösäädös tuli voimaan vuonna 1995. Nyt kunnanhallituksissa naisten lukumäärä on lähes 45 prosenttia, samoin lautakunnissa. Hyvässä Naissuomessa tämä vähitellen muuttaa politiikkaa. Naiseus sinänsä ei riitä; tarvitsemme sukupuolestaan tietoisia, rohkeita naisia ja heidän yhteistyötään ja tukea toisilleen. Naissuomessa muutoshakuiset naiset ja miehet ovat liittolaisia.

Naiset vasemmiston lastentautina

Vasemmisto on eetokseltaan muutoshakuinen, tasa-arvoinen ja itsekriittinen liike. Suuri osa radikaalista naisliikkeestä tuntee poliittisen vasemmiston liittolaisekseen ja toimintaympäristökseen. Kuitenkaan Vasemmistoliiton ja Vasemmistonaistenkaan suhde ei ole ongelmaton. Se muistuttaa sellaista onnetonta avioliittoa, jossa mies ei huomaa muuta vikaa kuin hieman pahantuulisen vaimon ja nainen jatkuvista pettymyksistään huolimatta jaksaa aina vain toivoa parempaa.

On sanottu, että samoin kuin pääoma on kasautunutta vierasta työtä, miesten johtava asema yhteiskunnassa on kasautunutta vierasta rakkautta. Miehet saavat sukupuolten välisissä suhteissa suuremman osuuden huolenpidosta, rakkaudesta ja seksuaalisuudesta. Nainen tuottaa heteroseksuaalisessa parisuhteessa ylijäämää suhteessa siihen, mitä hän tuottaisi itselleen. Näin mies pystyy rakentamaan itseään vahvana julkisena olentona.

Vasemmistolaisten miesten on helppoa myöntää, että pääoma riistää naisia ja miehiä erilailla. Mutta heidän on tuskin muita miehiä helpompaa myöntää, että miehet ryhmänä hyötyvät tästä riistosta. Esimerkkinä tästä voidaan mainita naisten palkat. Naisten on ollut lähes mahdotonta saada tukea palkkakuilun poistamiselle, koska sama palkka samanarvoisesta työstä merkitsee naisten ja miesten töiden arvostuksen muuttamista, ja se taas uhkaa miesten etuja.

Vasemmistoliitto toteuttaa politiikassaan kolmannen vasemmiston päämääriä, joka palauttaa sosialismin käsitteen sen avaraan ja alkuperäiseen merkitykseen arvoihin nojaavana aatteena ja liikkeenä. Silloin korostamme yhteiskunnallista solidaarisuutta yksilön vapauden ja yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden toteutumisen ehtoina. Kolmannen vasemmiston periaatteisiin kuuluu sukupuolten valtarakenteiden purkaminen.

Vasemmistoliitossa on oraalla valmiuksia toimia yhdessä vasemmistonaisten kanssa, jotka haluavat kehittää feminististä profiilia ja ottavat politiikan päiväjärjestykseen muitakin kuin taloudellisiin etuihin liittyviä kysymyksiä, kuten seksuaalisuuden, vanhemmuuden, ruumiillisuuden, vähemmistöjen aseman ja ihmisten arjen kokonaisuudessaan.

Naisten ja miesten erilaisten intressien ja toimintatapojen esiinnostaminen on perinteisesti käsitetty voimien hajottamiseksi ja yhteisen kamppailun hämärtämiseksi.

Hyvässä Naissuomessa rakennetaan sellaista puoluetta, jossa miesvasemmisto uskaltautuu lähelle naisvasemmistoa ja jossa erilaiset vahvuudet otetaan käyttöön. Puoluetta, jossa sukupuolikysymys ymmärretään politiikkaan ja yhteiskuntaan vaikuttavana tekijänä. Arkielämässä naisten on ollut pakko kehittää huolenpitoa toisista, yhteisvastuuta ja myötäelämistä. Näitä samoja asioita naiset voivat tuoda myös politiikkaan ja miehet rohkaistuvat kehittämään näitä eri syistä piilossa olevia ominaisuuksiaan.

HYVINVOINTIYHTEISKUNTA - SITTENKIN NAISEN PARAS YSTÄVÄ

Hyvinvointivaltio on ollut väline, jonka avulla naiset ovat voineet toteuttaa omia intressejään niin yhteiskunnallisina toimijoina, kansalaisina kuin yksityiselämässään. Siksi hyvinvointivaltion säilyttäminen on myös tasa-arvon näkökulmasta tärkeä kysymys.

Lapset eivät odota

Pörssikelpoisuutta kilvan tavoittelevassa todellisuudessamme lapsen tarpeet jätetään viimeisiksi. Työelämästä syrjäytettyjen ihmisten lapset ovat yhteiskunnan kovaosaisimpia. He ajautuvat raiteelle, jossa heitä auttaa enää lastensuojelu, jonka resursseja vähennetään samaan aikaan kun lasten hätä kasvaa.

Naissuomen tärkeä tunnusmerkki on, että siellä on lasten hyvä olla. Lapsilla on inhimillisten vuorovaikutustarpeiden lisäksi taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä, ympäristöllisiä, sivistyksellisiä, kulttuurisia tarpeita niinkuin aikuisillakin. Lapsi tarvitsee lämpimän kodin, hyvän hoitopaikan, asiantuntevan neuvolan, mielenkiintoisen ja turvallisen leikkiympäristön ja lapsimyönteisen koulun. Naissuomessa taloudellisten resurssien vähyys ei koskaan kohdistu lapsiin.

Palvelut - avain tasa-arvoon

Valtion säästöpäätökset ja kuntien oma menoja supistava politiikka ovat heikentäneet sekä kuntien tuottamien palvelujen määrää ja laatua että niitä tuottavien, pääasiassa naispuolisten työntekijöiden asemaa. Työntekijöiden loppuunpolttaminen tuhoaa palveluiden laatua ja sitä kautta niiden kysyntää. Tämä ajaa alas pohjoismaisen universaalien hyvinvointipalvelujen mallin.

Naissuomessa palvelujen laadun olennainen kriteeri on, että palvelut tuotetaan eettisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Laadukkaat palvelut ovat korkeatasoisia, kuntalaisten saatavilla ja käyttäjien kontrollissa. Tähän liittyvät työntekijöiden palkkauspolitiikka, kohtuulliset työolot ja pääsääntöisesti vakinaiset työsuhteet. Julkiset palvelut takaavat yksityisiä paremmin näitä laatuvaatimuksia. Palvelujen laajamittainen kilpailuttaminen tuottaa monia ongelmia, ja on jossain määrin mahdollista vain suurilla paikkakunnilla. Siellä, missä riittävää kilpailua ei ole, tilaaja-tuottaja-mallissa onkin kyse vain julkisen tuottajan korvaamisesta yksityisellä, mikä on puhtaasti ideologinen ratkaisu.

Naissuomessa hoiva turvataan kaikille, varallisuudesta tai perhesuhteista riippumatta. Naissuomessa hoivapalvelujen tuottaminen mielletään investoinniksi, joita ilman yhteiskunta ei voi toimia inhimillisesti mutta ei myöskään talouden kannalta järkevästi. Naissuomessa sosiaaliturva on pääosin yhteisin varoin tuotettua.

Verot - niitähän rakastamme

Pohjoismainen yhteiskuntamalli perustuu kohtuullisen suureen verotukseen. Kansalaiset ovat valmiita maksamaan, jos saavat vastineeksi kunnon palvelut ja turvallisuutta elämäänsä. Yksityiset sosiaalivakuutukset rapauttavat vähitellen universaalia mallia. Niihin on jokaisella oikeus, mutta niitä ei pidä subventoida yhteisin varoin.

Yhä useammin kuulee vaatimuksia, jotka muuttaisivat verotusjärjestelmäämme naisten kannalta työhön kannustamattomaan suuntaan: yhteisverotus ja lapsilisien verotus ovat mm. tällaisia. Puhutaan myös verotuksen eurooppalaistamisesta, jolla tarkoitetaan keskieurooppalaista yhden huoltajan perhemallia. Hyvässä Naissuomessa verotus on henkilökohtainen ja työhön kannustava. Naisten työssäkäynnille ei rakenneta verotuksellisia ansoja.

Talous: hyvä renki, huono isäntä

Naissuomen perusperiaatteita on, että talous on ihmisten hyvinvointia varten eikä päinvastoin. Talous on ihmisten hallittavissa, kun niin tahdotaan. Naissuomessa talouselämän intressien ei anneta näivettää ihmisiä pelkästään kuluttajiksi. Naissuomessa valtio teknistaloudellinen apparaattina on väline kansalaisten ja luonnon - ei talouselämän - hyvinvoinnin ylläpitäjä. Talouden globalisaatio on tosiasia, joka vaatii uusia toimintatapoja. Se ei kuitenkaan ole ylivoimainen vastustaja, joka molokin kita auki vaatii uhreja.

TYÖ ON TUTTU SANA

Työ on ihmisen perusoikeus. Toimeentulon turvaamisen lisäksi se on monelle tapa toteuttaa itseään. Naissuomessa työn käsite on laaja, palkkatyö ei ole ihmisen ainoa tapa ansaita elantoaan. Kansalaistulo mahdollistaa erilaiset työn tekemisen mallit.

Naiset työssä, naiset ilman työtä

Pohjoismaissa naisilla on pitkät perinteet palkkatyössä. Tämän on mahdollistanut sukupuolisopimus, jossa naiset tekevät ammatillisesti niitä töitä, joita muualla tehdään kotona. Sopimukseen kuuluvat myös naisten pienemmät palkat. Tyypillistä Suomelle on ollut, että myös pienten lasten äidit ovat kokoaikatyössä. Naiset ovat kuitenkin olleet ja ovat edelleen työvoimareserviä, joka joustaa suhdanteiden mukaan.

Työttömistä työnhakijoista enemmistö on naisia. Naisten työttömyysaste on korkeampi kuin miesten. Naisvaltaisten alojen työpaikkoja ovat vähentäneet mm. palveluyhteiskunnan muuttuminen itsepalveluyhteiskunnaksi, pankkien ja vakuutusalan rationalisointi, julkisen sektorin säästöt ja vuokratyövoiman käytön yleistyminen. Tällä hetkellä ainoastaan 10 prosenttia ammattialoista on sellaisia, joissa työskentelee yhtä paljon naisia ja miehiä. Ikään kohdistuva valikoiva työttömyys kohdistuu enemmän naisiin. Epätyypilliset työsuhteet ovat naisten osalta yleistyneet nopeammin kuin miehillä. Nykymenolla naisten työttömyys pitkittyy ja vaikeutuu, sillä työpaikkoja syntyy perinteisille miesvaltaisille aloille.

Naissuomessa naisten työllisyyttä parannetaan esimerkiksi työn uudelleen jakamisella, työajan lyhentämisellä, vuorotteluvapaiden ja opintovapaiden käytön lisäämisellä. Julkisen sektorin ylläpitämien hyvinvointipalvelujen säilyttäminen estää myös osaltaan naistyöpaikkojen katoamista. Naissuomessa työ käsite ei kata pelkästään palkkatyötä.

Kolmen vartin naiset

Naisten ja miesten samapalkkaisuus on ollut vuosikymmenten tavoite. Tutkimus toisensa perään on osoittanut palkkauksellisen eriarvoisuuden lähteitä: työmarkkinoiden jakautuminen sukupuolen mukaan, naisten työuran katkokset vanhempainlomien ja hoitovapaiden vuoksi, esteet naisten uralla etenemisessä, naisten valikoituminen huonommin palkattuihin tehtäviin ja heikommin kannattaviin yrityksiin jne.

Selitysten takaa löytyy sukupuolisopimus, sukupuolesta johtuvaa syrjintää ja naisten töiden vähättelyä. 90-luvulla palkkauksellinen eriarvoisuus on jälleen kasvanut. Nais-, tasa-arvo- tai matalapalkkaerät eivät juuri ole tilannetta parantaneet. Myös naisten keskinäisen eriarvoisuuden arvellaan kasvavan. Palkkaerojen kasvun väitetään, ilman tutkimustuloksia, parantavan työllisyyttä ja työhaluja.

Lamavuosina keskustelu tasa-arvoa edistävästä palkkapolitiikasta jäi työttömyysongelman varjoon. Lamavuosina alkaneet ja edelleen jatkuvat julkisen sektorin säästöt ja lomautukset sekä palvelualojen supistukset kohdistuvat naisten työpaikkoihin ja hidastavat naisten palkkakehitystä.

Epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevistä suurempi osa on naisia kuin miehiä. Esimerkiksi akavalaisista alle 30 vuotiaista naisista 58 prosenttia työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa, miehistä 28 prosenttia.

Naissuomessa kansalaisille maksetaan palkkaa, jolla tulee toimeen. Naissuomessa kenenkään työn arvo ei palkalla mitattuna ole kaksikymmenkertainen toisen palkkaan verrattuna. Naissuomessa naisten ja miesten palkkaeroja ei tunneta, ei myöskään naisten ja miesten ammattialoja. Työn vaativuuden arviointi, sukupuolineutraalit työ- ja opiskelualat ja hoivan jakaminen ovat keinoja näiden päämäärien toteuttamiseksi.

Työ ja perhe - yhteensopivat

Suomalaisille perheille on tyypillistä molempien vanhempien kokopäiväinen työssäkäynti. Myös pienten lasten äidit ovat työelämässä. Sukupuolten välistä ajankäyttöä tutkittaessa on todettu, että naisilla ei ole aikaa itselleen, miehillä ei ole aikaa lapsilleen. Naissuomessa yksityinen ja julkinen elämänpiiri sekoittuvat, molemmilla sukupuolilla on oikeus ja velvollisuus vanhemmuuteen.

Perhepoliittisella lainsäädännöllä on edesautettu työn ja perheen yhteensovittamista. Kuitenkin edelleen naiset kantavat päävastuun kotitöistä eivätkä miehet käytä niitä mahdollisuuksia, joita he jo nykyisen lainsäädännön avulla voisivat hyödyntää.

Vain 3 % isistä on käyttänyt oikeuttaan vanhempainlomaan ja -rahaan. Tätä voi selittää osin miesten korkeimmilla palkoilla. Sen sijaan erittäin pieni osa isistä käyttää oikeutta sairaan lapsen hoitovapaaseen ei voi selittää palkkaeroilla.

Naissuomessa työvoiman uusintamisesta syntyvät kulut jaetaan tasaisemmin työnantajien välillä. Nyt kulut jäävät naisvaltaisten alojen työnantajien kannettaviksi ja heijastuvat naisten palkkaukseen.

Työn ja perheen yhteensovittaminen ei koske vain lapsiperheitä vaan se jatkuu ihmisen elämänkaaren ajan. Hyvässä Naissuomessa inhimillisiä esimerkiksi vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden läheisten hoitoon kehitetään yhdistämällä yhteiskunnalliset palvelut ja omaisen mahdollisuus työn ja hoitovapaiden yhdistämiseen.

Naiset ovat miehiä useammin käyttäneet vuorotteluvapaamahdollisuutta. Vuorotteluvapaa-, sapattivuosi- ja osa-aikaeläkejärjestelmiä kehitetään Naissuomessa. Niiden avulla voidaan elämää rikastuttaa ja ne ovat oiva apu myös yhä yleistyvän työuupumuksen ehkäisylle.

RUUMIIN JA HENGEN HYVINVOINTI

Sivistys on kaunista

Naisuomessa sivistys ei ole väline vaan päämäärä sinänsä. Viimeaikainen kehitys on alleviivannut koulutuksen ja tutkimuksen alistamista välittömän taloudellisen hyödyn tavoittelulle. Naissuomessa sivistyspolitiikka on yhteiskunnan kehittämisen keskeinen väline. Koulutus on maksutonta ja alueellinen saatavuus kattavaa. Kansalaisilla on mahdollisuus opiskelle läpi koko elämänsä. - Naissuomessa vasemmistoliike on ennen kaikkea sivistysliikettä.

Oma keho omassa hallinnassa

Naisten tilaa ja olemista säätelevät luodut kauneusihanteet, joiden täyttäminen ei ole mahdollista. Mainosten anorektiset mallit saavat jo nuoret tytöt tuntemaan itsensä ylipainoisiksi. Erilaiset syömishäiriöt yleistyvät Suomessakin koko ajan ja kauneusleikkauksista haaveilevat yhä nuoremmat. Naisten terveys on alistettu muotimaailman ja lääketieteen pyörittämälle bisnekselle. Surulliset kertomukset mm. silikonisiirrännäisten aiheuttamista terveysongelmista kertovat, että naisia käytetään koekaniineina lääketieteessä tiedostamatta operaatioiden todellisia riskejä. Naisten terveydellä käytävä bisnes ja epäterveiden kauneusihanteiden tuputtaminen on moraalitonta.

Naissuomessa terveys ja kauneus eivät ole kaupan.

Lääketieteen valta naisiin ei liity pelkästään kauneusleikkauksiin. Naisilla ei ole täyttä oikeutta päättää omasta ruumiistaan. Vaikka naisilla on nykyään mahdollisuus ja oikeus ehkäisyn käyttöön ja aborttiin, esimerkiksi lisääntymisteknologiat ovat vahvasti (mies)lääkärien hallittavana. Myös "perhearvoja" korostetaan erityisesti silloin, kun halutaan rajoittaa naisten elämää. Neuvolat ja esimerkiksi hedelmättömyyshoidoista päättävät lääkärit ja juristit määrittelevät, kuka on kelvollinen äiti ja minkälainen on oikeanlainen perhe. Lääketiede on medikalisoinut äitiyden ja siirtänyt äidin omat tunteet ja tarpeet toissijaisiksi. Naissuomessa lääketiedettä ei käytetä naisen tilan rajaajana eikä se tue yhteiskunnan naisalistusta.

Säästöt ehkäisevässä terveydenhoidossa ovat vaikuttaneet eniten naisiin, erityisesti ikääntyviin naisiin. Esimerkiksi syöpäseulonnat ovat vähentyneet ja niiden taso laskenut. Kuvaavaa on, että kaikkein pisimpään sairaaloiden leikkausjonoissa joutuvat odottamaan suonikohjuleikkauksiin jonottavat naiset. Naissuomessa ei säästetä lyhytnäköisesti terveydenhoidossa.

Hyvässä Naissuomessa oivalletaan, että kokonaisvaltainen hyvinvointi edellyttää naisten oikeutta tehdä itse omaa omaan kehoaan koskevat päätökset. Vasemmistonaisten mielestä Naissuomessa myös yksinelävillä naisilla ja lesboilla on oikeus keinohedelmöitykseen ja adoptioon.

Lyödä ei saa

Naiset joutuvat väkivallan kohteeksi myös Suomessa: tutkimusten mukaan vuodessa 40 000 - 60 000 naista kohtaa parisuhdeväkivallan, 30 - 40 naista menettää henkensä joko nykyisen tai entisen kumppaninsa toimesta ja 6000 -10 000 naista raiskataan. Tämä väkivallan muoto on edelleenkin tabu, ongelma jonka olemassaoloa on vaikea hyväksyä, koska se sopii huonosti kokonaiskuvaan, joka meillä on suomalaisen yhteiskunnan tilasta ja naisten asemasta. Naisten vihan tunteet ja aggressiot eivät myöskään ole hyväksyttyjä. Naisten väkivaltaisuus tuomitaan huomattavasti voimakkaammin kuin miesten. Näin naisten on vaikea puolustautua väkivaltatilanteessa ja vaatia itselleen oikeuksia. Naisista tehdään usein kanssasyyllisiä esimerkiksi raiskauksissa.

Naissuomessa väkivalta nähdään yhteiskunnallisena ongelmana, ei ainoastaan yksityisenä, jokaisen henkilökohtaisena ongelmana. Silloin asiasta voidaan puhua, siihen voidaan puuttua. Hyvässä Naissuomessa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojekti saa riittävät resurssit ja se ulottuu päiväkodeista poliisin toiminnan kautta kansalaisiin ja päättäjiin.

Pornografia on teoriaa, prostituutio käytäntöä

Rakenteellinen väkivalta naisia kohtaan näkyy myös seksiteollisuudessa ja prostituutiossa. Naista esineellistävä pornografia on teoriaa, prostituutio käytäntöä.

Prostituutio ei kuvaa yhteiskunnan seksuaalisesti vapautunutta ilmapiiriä, vaan päinvastoin: mitä eriarvoisempi yhteiskunta taloudellisesti, mitä kapeammat nais- ja mieskuvat, mitä puritaanisempi ja kaksinaismoraalisempi suhde seksuaalisuuteen -ja naisiin - vallitsee, sitä enemmän prostituutiota. Prostituutio tuo mukanaan muuta rikollisuutta, huumeita ja rajoittaa lopulta kaikkien naisten käyttäytymistä. Naissuomessa naisia ei jaeta huoriin ja madonniin. Naisille taataan taloudellinen itsenäisyys, kasvatuksessa korostetaan jokaisen itsemääräämisoikeutta ja oikeutta vapaaseen seksuaalisuuteen.

"Äidin pikku apulaiset"

Kautta historian ja kaikissa kulttuureissa on naisten päihteiden käyttö ollut aina miesten käyttöä vähäisempää. Naiset käyttävät edelleenkin alkoholia ja huumeita vähemmän kuin miehet.

Naisten päihteidenkäyttö tuomitaan helpommin kuin miesten. Jos naisen päihteidenkäyttö kehittyy ongelmaksi, hän jää usein yksin. Harvassa ovat ne parisuhteet, joissa mies tukee päihdeongelmaista naista ja yrittää pitää perhettä koossa, mikä päinvastaisessa tilanteessa on varsin tavallista. Lähes aina päihdeongelmaisen naisen rinnalta löytyykin runsaasti päihteitä käyttävä mies.

"Päihdemaailmassa" naisten asema on raju; omaa naisellisuutta peilataan miesten kautta, väkivalta ja väkivaltainen seksi ovat tavallisia ja edes jollain lailla itsenäisenä ja ei-alistettuna pysyminen vaatii taas epäinhimillistä kovuutta.

Normikontrolli saattaa olla hyväksi, mutta sillä on myös huonoja seurauksia. Edelleen naiset hakeutuvat hoitoon hyvin myöhäisessä vaiheessa, ongelman kieltäminen ja häpeäminen päästävät riippuvuuden kehittymään turhan pitkälle, jolloin selviytyminen hankaloituu. Toinen seuraus saattaa olla siirtyminen alkoholia vähemmän näkyviin päihteisiin. Naiset hoidattavat itseään mielellään terveyskeskuksissa ja mielenterveystoimistoissa, joiden asiantuntemus ei aina ole riittävää. Avuksi annetaan usein erilaisia mielialalääkkeitä. Lääkkeiden käyttäjinä ja väärinkäyttäjinä naiset ovatkin selkeä enemmistö.

Huumeiden käytön lisääntyessä ovat naiset "kiintyneet" amfetamiiniin; sen piristävä vaikutus auttaa jaksamaan, nostaa itsetuntoa ja ennen kaikkea vähentää ruokahalua. Kun suhteellisen pienilläkin annoksilla pysyy hoikkana, pirteänä ja pärjäävänä, eivät kielteiset vaikutukset heti tule mieleen.

Äitiys on monelle nuorelle naiselle pelastus päihteistä: raskaus herättää vastuuntunnon ja uskon huomiseen. Jos päihdehoitoa ei aloiteta ajoissa eivätkä erilaiset tukitoimet synnytyksen jälkeen ole kunnossa, voi pienen lapsen kanssa jaksaminen käydä ylivoimaiseksi. Silloin epäonnistumisen kokemukset aiheuttavat voimakasta syyllisyyden tunnetta ja päihteiden käyttö saattaa jatkua entistä pahempana.

Koska edelleen suurin osa päihdeongelmaisista on miehiä, ovat tuki- ja hoitomuodotkin kovasti miehisiä.

Hyvässä Naissuomessa huolehditaan siitä, että naisnäkökulmaa lisätään päihdeongelmien hoitoon. Neuvola-, perheneuvola- ja sosiaalitoimessa keskitytään tukitoimiin, ei syyllistämiseen. Naissuomessa päihdehuollon hoito-organisaatiot kehittävät palvelujaan enemmän naiset huomioon ottaviksi esimerkiksi lisäämällä naisryhmiä ja naisten osastoja. Erilaiset järjestöt voivat kehittää naisten keskinäisiä tukiverkostoja.

YHTEINEN YMPÄRISTÖMME

Naissuomessa on malttia ja viisautta pitää huolta elinehdostamme, ympäristömme terveydestä. Ympäristökysymyksiä ei nähdä erillisinä, vaan tiukasti talouspolitiikkaan liittyvinä.

Taloudellinen kasvu ei ratkaise

Naissuomessa toteutetaan punavihreää ympäristö- ja energiapolitiikkaa. Energiaratkaisuja perusvoiman osalta ei tehdä taloudellisen kasvun näkymätöntä kättä ruokkimalla. Naissuomessa tiedetään, ettei ydinvoima ratkaise energian tuotantoa. Työllisyyden edistäminen, hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja kestävä kehitys eivät ole ristiriidassa keskenään. Naissuomessa tuetaan vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkimus- ja tuotekehitystä, panostetaan puuhun, hakkeeseen, aurinko- ja tuulienergiaan, yhdyskuntajätteeseen ja voimakkaasti energian säästökeinojen kehittämiseen.

Suunnittelulla sujuvuutta arkeen

Suomi on pinta-alaansa nähden väljästi asuttu maa. Tämä antaa yhdyskuntasuunnittelussa ja kaavoituksessa mahdollisuudet yhdistää kestävän kehityksen periaatteet toimivaan elinympäristöön. Naissuomessa työelämän järjestelyillä ja aluepolitiikalla pidetään koko maa asuttuna ja vältetään näin väestön vastentahtoinen valuminen pohjoisesta etelän työssäkäyntikeskuksia kohti.

Naissuomessa yhdyskuntasuunnittelussa otetaan huomioon naisten arkielämän tarpeet kaikkina ikäkausina. Arjen sujumisen kannalta on keskeistä, että asuinalueet kaavoitetaan ja rakennetaan väestöpohjaltaan niin suuriksi ja tiheiksi, että tarpeelliset palvelut ovat joustavasti tavoitettavissa. Tavoitteena on oltava asuinalue, jossa niin kaupalliset kuin julkisetkin palvelut niveltyvät alueen rakenteeseen eikä niiden tavoittaminen edellytä yksityisautoilua. Asuinalueiden ulkopuolisten automarkettien kaavoitus estetään lainsäädännöllä.

Naissuomessa oivalletaan, että pienillä asioilla on merkitystä ihmisten elämisen laatuun. Hissi vaikuttaa niin lapsiperheiden kuin vanhusten kotona selviämiseen. Kaavoituksessa tulisikin määrätä hissien rakentaminen pakolliseksi kerrostaloihin. Vuonna 2010 yhä useampi yksin asuva on ikääntynyt nainen. Hissittömyys voi olla merkittävä yksittäinen tekijä, joka pakottaa vanhuksen muuttamaan kotoa laitokseen. Yhteiskunta huolehtii siitä, että elämänkaarensa loppupuolella olevilla on käytössään erilaisia turvalaitteita ja palveluita joiden avulla kotona asumista voidaan pitkittää.

Kiskot vievät eteenpäin

Naissuomessa yhdyskuntasuunnittelussa suositaan joukkoliikennettä mm. raideliikennettä ja kevyttä raideliikennettä lisätään. Hyvin hoidettu rataverkosto on tae kestävälle kehitykselle. Maksu- ja veropolitiikalla vähennetään yksityisautoilun houkuttelevuutta julkiseen liikenteeseen verrattuna. Joukkoliikenteessä huomioidaan erityisryhmien tarpeet jo kaluston suunnittelussa. Kun väestö vanhenee, on välttämätöntä, että myös vaikeammin liikkuvat vanhukset voivat käyttää joukkoliikennettä niin pitkään kuin mahdollista.

Liikennesuunnittelussa joukkoliikenne asetetaan etusijalle. Julkisilla varoilla ei voida rakentaa tiestöä, joka on mitoitettu ruuhkahuippuja varten.

Naissuomessa haja-asutusalueiden joukkoliikenteen kustannuksia tasataan. Muutoin edullisimmaksi ja ainoaksi vaihtoehdoksi saattaa jäädä yksityisautoilu. Ympäristön lisäksi tämä on aluepolitiikan kannalta huono vaihtoehto, koska tuolloin autoton väestö joutuu muuttamaan aluekeskuksiin ja osa maasta autioituu - autoistuminen autioittaa.

Naissuomessa presidentin itsenäisyyspäivänjuhlissa ei veroparatiiseissa kirjoilla olevat autonkuljettajat ole yliedustettuina.

Ulkona tuulee

Ihmisen elämän aikana asumisen tarpeet vaihtelevat. Järkevä asuntopolitiikka mahdollistaa näiden muuttuvien tarpeiden huomioimisen. Kun perhe elää lapsiperhevaiheessa, olisi sillä oltava mahdollisuus riittävän suureen asuntoon kohtuullisilla kustannuksilla. Myös työelämän rakenteiden joustot - osa-aikaiset ja määräaikaiset työsuhteet - edellyttävät toimivia vuokra-asuntomarkkinoita.

Naissuomessa asumisoikeusasunnot ja pitkäaikaiset asuntolainat antavat uusia mahdollisuuksia valita elämäntilanteeseen sopivin asumismuoto. Kunnon asuminen nähdään ennen kaikkea yhtenä perusoikeutena, ei omaisuuden keräämisenä. Asumisen tuki suunnataan pieni- ja keskituloisille, ei hyvätuloisten omaisuuden kartuttamiseen.

Naissuomessa yhteisöasuminen on vaihtoehto, jota laajennetaan eri ikäryhmien tarpeita vastaavaksi. Ikääntyvän väestön suurin terveysriski on yksinäisyys. Yhteisöasumisessa voidaan huomioida asukkaiden yksityisyyden tarpeet ja tarjota niiden lisäksi mahdollisuus kuulua yhteisöön. Kortteleihin rakennetaan tiloja eri ikäisten asukkaiden yhteistä toimintaa varten. Asuinalueen kokeminen omaksi vaatii mahdollisuutta todella vaikuttaa jo sen suunnitteluvaiheessa. Toimiva asuinalue muuttuu asukkaidensa tarpeiden mukana.

RAUHA, KAIKKEIN TÄRKEIN

Rauhan edestä työn tekeminen ei ole koskaan vanhanaikaista. Rakenteellinen väkivalta tuottaa sotia, yhteiskunnallinen eriarvoisuus luo militarismille otollista ilmapiiriä. Aina, kun maanpuolustushenki nostaa rauhan oloissa päätään, on valpastuttava.

Armeija ei pätevöitä...

Suomalaiset naiset voivat suorittaa asepalveluksen ja ryhtyä ammattisotilaaksi. Naisille asepalvelus on vapaaehtoinen, miehille ei. Hyvässä Naissuomessa nähdään, että armeijan rinnastaminen muuhun työelämään ei ole sukupuolten tasa-arvon kannalta perusteltua, armeijaa ei voi "tasa-arvoistaa". Se on hierarkinen patriarkaatin linnake, joka integroi naiset miesten normittamaan valtarakenteeseen. Armeija on väärä paikka naisten selviytymisen mittaamiseen eikä armeija pätevöitä naista "miesten tasolle."

Hyvässä Naissuomessa armeija pysyy omalla reviirillään. Sotilaita ei tarvita päiväkodeissa, kouluissa eikä urheilukilpailuissa. Kansalaisten ei tarvitse "tottua" armeijaan osana arkipäivää.

...eivätkä aseet tuo turvaa

Vasemmistonaisten mielestä sukupuolten tasa-arvo ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on mahdollista vain antimilitaristisessa ilmapiirissä. Turvallisuus- ja maanpuolustuskäsitteiden muuttuessa joudutaan uudella tavalla ratkaisemaan sekä naisten että miesten vastuut ja velvollisuudet turvallisuuden ylläpitäjinä ja puolustajina. Naissuomessa painotetaan sotilaallisten uhkien sijaan taloudellista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä ympäristöturvallisuutta. Demokratia ja ihmisoikeudet ovat keskeisessä asemassa vakaan yhteiskunnan säilyttämisen kannalta. Kansainvälisen yhteistyön kehittäminen mm. YK:ssa, OSCE:ssa ja EU:ssa parantaa mahdollisuuksia ratkaista konfliktitilanteet rauhanomaisin keinoin. Tämä edellyttää myös painopisteen siirtämistä asevarustelusta "siviilijoukkojen" varustamiseen. Naissuomi ei liity Natoon eikä muihin sotilasliittoihin.

Paljon turvattomuutta - paljon kontrollia

Yhteiskunta on turvaton silloin, kun kansalaiset ovat eriarvoisia, varallisuus jakaantuu kohtuuttoman epätasaisesti ja sosiaaliset turvaverkot ovat heikot tai olemattomat. Maailmassa on esimerkkejä siitä, kuinka kansalaiset ovat jakautuneet: rikkaat asuvat turvajärjestelyjen takana omilla asuinalueillaan ja köyhät käyvät epätoivoista kamppailua selvitäkseen jokapäiväisestä elämästä. Tarvitaan paljon kontrolli- ja turvajärjestelyjä pitämään nämä ryhmät erillään toisistaan.

Suomessakin tuntuvat vaatimukset ihmisten elämän kontrollista lisääntyvän. Vaaditaan tarkastajia etsimään sosiaaliturvan väärinkäyttäjiä, työttömiä työnhakijoita halutaan kontrolloida tiukemmin, halutaan kuunnella kansalaisten puheluita, kehotetaan kansaa ilmiantoihin. Työnantajat haluavat panna työntekijänsä aids- ja huumetesteihin.

Tällainen käyttäytyminen kertoo siitä, että ihmiset nähdään toimenpiteiden kohteena, pelinappuloina eikä täysivaltaisin kansalaisina. Yhteiskunnan arvojärjestelmä halutaan yhdenmukaistaa, kansalaisten omaan ajatteluun ei luoteta. Ei nähdä, että panostamalla voimavaroja työttömyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen ja sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistamiseen tarvitsisi kantaa vähemmän huolta järjestelmän väärinkäyttäjistä tai rikollisista.

Kun yhteiskunta lähtee ratkaisemaan ongelmiaan valvontaa lisäämällä, ei sille tielle näy loppua. Hyvässä Naissuomessa jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä ja valita elämäntapansa, toisia vahingoittamatta, tarvitsematta pelätä yhteiskunnan lisääntyvää kontrollia ja rankaisutoimia.

Naissuomessa kansalaistoiminta nähdään tärkeänä ruohonjuuritason työtä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Kansalaisjärjestöillä on usein poliittisia puolueita paremmat mahdollisuudet nostaa asioita julkiseen keskusteluun ja näin vaikuttaa mielipiteisiin. Kansalaistoiminta kokoaa yhteen ihmisiä, jotka haluavat toimia erityisesti ympäristönsuojelun, eläintensuojelun, rauhan, kehitysavun ja humanitaaristen avun puolesta. Tuntuu kuitenkin siltä, että eläinten puolesta mieltään osoittavat nuoret koetaan yhteiskunnan pahimmaksi viholliseksi ja terroristeiksi. Poliisi on ryhtynyt erityistoimiin tämän "ongelman" poistamiseksi. Neljätoistavuotiaita kuulustellaan tuntikausia, nuorten koteihin tehdään kotietsintöjä ja heitä valokuvataan mielenosoituksissa. Kansalaismielipide hyväksyy jopa nuoren ihmisen ampumisen omaisuuden suojaamiseksi.

Naissuomessa ei ylikorostunein toimenpitein tukahduteta yhteiskunnan omaatuntoa, ei myöskään hyväksytä kaikkia kansalaistoiminnassa käytettyjä toimintatapoja.

KANSAINVÄLINEN SUOMI

Suomi on osa kansojen kirjoa. Sen tulee näkyä kaikessa harjoittamassamme politiikassa. Mikään kansakunta ei selviä yksin. Kansakuntien etu on tehdä yhteisiä päätöksiä.

Naissuomessa ollaan kansainvälisiä niin ulos- kuin sisäänpäin. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on avointa. Niistä, samoin kuin kansainvälisistä tehtävistä vastaavat myös naiset. Naisten vähäinen määrä tällä hetkellä esimerkiksi rauhanneuvottelijoissa on epäkohta.

Naissuomessa harjoitetaan suvaitsevaa ja sivistynyttä ulkomaalais- ja pakolaispolitiikkaa.Rasistisiin ja nationalistisiin ilmiöihin puututaan heti ja monipuolisesti. Kansainvälisyyskasvatus ulottuu päiväkodeista korkeimpiin virkamiehiin. Naissuomi on iloisen monikulttuurinen, mutta siellä ei suvaitsevaisuuden nimissä ymmärretä kulttuureja, joissa esimerkiksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa perustellaan traditioilla.