Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VAS/810

Vasemmistoliitto

Tulevaisuuden sosiaalinen Eurooppa


  • Puolue: Vasemmistoliitto
  • Otsikko: Tulevaisuuden sosiaalinen Eurooppa
  • Vuosi: 2003
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Tulevaisuuden sosiaalinen Eurooppa

Vasemmistoliiton tavoitteena on Euroopan unioni, joka turvaa jäsenmaiden mahdollisuuden rakentaa vapauteen, demokratiaan, tasa-arvoon ja kestävään kehitykseen pohjautuvaa hyvinvointivaltiota.

Hyvinvointivaltioon kuuluvat kaikille yhteiset julkiset palvelut, ihmisarvoisen elämän takaava sosiaaliturva sekä turvallinen ja terveellinen elinympäristö. Siihen kuuluvat myös täystyöllisyys, ihmisarvoiset työolosuhteet ja pienet tuloerot.

Monet näitä asioita edistävät päätökset jäävät tekemättä siksi, että kansainvälisen kaupan ja investointien vapauttaminen on antanut ylikansallisille yrityksille entistä paremman mahdollisuuden painostaa kansallisen tason päättäjiä. Seurauksena on kilpailu sijoittajien suosiosta - usein hyvinvointivaltion kustannuksella.

Kansallinen demokratia ei globaalin talouden oloissa riitä: markkinoiden ja yhtiövallan vastapainoksi tarvitaan ylikansallista demokratiaa, joka palauttaa mahdollisuuden hyvinvointivaltion kehittämiseen. Euroopan unionin on palveltava tätä tarkoitusta. On otettava tavoitteeksi sosiaalinen Eurooppa.

Kaikille yhteiset palvelut kunniaan

Kaikkia elämänaloja ei pidä alistaa markkinoille. Esimerkiksi terveydenhuollon, koulutuksen ja lasten päivähoidon kaltaiset peruspalvelut on paras tuottaa verovaroin rahoitettuina ja demokraattisesti valvottuina julkisina palveluina. Yhteiset julkiset palvelut takaavat sen, että kaikki saavat varallisuudestaan riippumatta yhtä laadukkaat peruspalvelut. On myös järkevämpää maksaa kunnon palkkaa julkisen sektorin työntekijöille kuin ostaa palvelut voittoa tavoittelevilta yrityksiltä ja kartuttaa siten verovaroilla niiden omistajien vaurautta.

Pääosa palveluista tuotetaan lähellä ihmisiä kunnissa, ja siellä niistä pitää päättääkin. Kunnallinen päätösvalta on kuitenkin rajallista, koska resursseista päätetään suurelta osin muualla. Sama koskee valtiota. Suomalaisen hyvinvointivaltion rakenteista on demokraattisinta päättää Suomen eduskunnassa, mutta eduskunnan asema on heikko, kun tärkeimmät taloudellisen vallan käyttäjät ovat toisaalla. Ennen kaikkea taloudellista valtaa käyttävät ylikansalliset yritykset, joiden sijoituspäätökset ja uhkaukset suistavat valtiot veronalennusten kierteeseen.

Jotta valta palveluiden tuottamisessa olisi oikeasti lähellä ihmistä, hyvinvointivaltion taloudelliset edellytykset on turvattava Euroopan tasolla. Tähän mennessä Euroopan unioni on toiminut suurelta osin markkinoiden ja yritysten ehdoilla, mutta jos niin halutaan, EU:n puitteissa voidaan myös asettaa rajat niiden vallalle. Jos yritysten voittoihin kohdistuville veroille säädettäisiin EU:ssa kaikkia jäsenmaita sitovat riittävän korkeat minimitasot, näiden maiden välinen verokilpailu olisi torjuttu.

Verokilpailun ohella hyvinvointivaltion perusteita uhkaavat kansainväliset kauppaneuvottelut, joiden yhtenä tavoitteena on purkaa ylikansallisesti toimivia yrityksiä rajoittavia sääntöjä ja avata yhä uusia aloja kilpailulle. Vaarana on se, että valtiot ja kunnat menettävät oikeuden rahoittaa julkisia palveluita, elleivät ne tue samalla summalla vastaavia yksityisiä palveluita. Tämä puolestaan johtaisi väistämättä julkisten, kaikkien saatavissa olevien palveluiden rapautumiseen.

Meidän tavoitteenamme olevassa sosiaalisessa Euroopassa valtioilla ja kunnilla on täysi oikeus tuottaa julkisia palveluilta vailla velvollisuuksia vastaavien yksityisten palveluiden tukemisesta. EU:n ei tule vaatia jäsenmaita sitoutumaan julkisten palveluiden yksityistämiseen, vaan sen on päinvastoin käytettävä yhteistä voimaansa sen hyväksi, että yhtäkään maata ei pakoteta oman kansansa tahdon vastaiseen julkisten palveluiden purkamiseen. Jo yksityistetyt palvelut pitää voida palauttaa julkisiksi.

§ EU:n perussopimuksia on muutettava siten, että pääoma-, osinko- ja yritysverotuksen minimitasoista päätettäessä riittää yksimielisyyden sijaan jäsenmaiden enemmistön tahto: yksittäisen jäsenmaan lyhytnäköinen itsekkyys ei saa estää verokilpailun torjumista. Tavoitteena on oltava näiden verojen harmonisointi ylöspäin.

§ Valmistelussa olevassa yleishyödyllisiä palveluita koskevassa puitedirektiivissä on tunnustettava julkisten palveluiden erityisluonne ja vahvistettava EU-maiden oikeus tuottaa ne parhaaksi katsomallaan tavalla vailla velvoitteita yksityistämiseen ja kilpailuttamiseen. Puitedirektiivissä tulee määritellä myös kaikkia jäsenmaita sitovat peruspalveluiden minimitasot.

§ EU:n on vaadittava julkiset (yleishyödylliset) palvelut pois Maailman kauppajärjestössä (WTO) neuvoteltavan, palvelujen kaupan vapauttamiseen pyrkivän GATS-sopimuksen piiristä. Jos tämä ei ole mahdollista, GATS-sopimus on hylättävä.

EU:sta turvaa työntekijälle

Vasemmistoliiton tavoitteena on tuloerojen kaventaminen. Tämä merkitsee sekä palkkaerojen pienentämistä että työntekijöiden yritysten voitoista saaman osuuden kasvattamista. Julkisella sektorilla kysymys on ennen kaikkea matalapalkkaisten, tyypillisesti naisvaltaisten alojen palkkojen korottamisesta.

Hyväkään palkka ei korvaa sitä, jos työssäkäynti vie ajan ja voimat muulta elämältä. Siksi tavoitteenamme on myös hyvä työelämä, joka joustaa työntekijän elämäntilanteen mukaan ja antaa hänelle nykyistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa työpaikkansa asioihin. Työsuhteista on myös saatava nykyistä kestävämpiä ja työnantajan vastuuta työntekijöidensä kouluttamisessa lisättävä.

Kaikissa näissä asioissa on Suomessa päästy ay-liikkeen työn ansiosta hiljalleen eteenpäin. Useat parannukset on saatu aikaan työntekijöiden, työnantajien ja valtion kesken tehtyjen kolmikantaisten sopimusten kautta. Eteenpäin pääseminen on kuitenkin vaikeaa ja vanhatkin saavutukset ovat vaarassa, koska työnantajat ovat yhä useammin monikansallisia yrityksiä, jotka voivat siirtää tuotantonsa sinne, missä palkat ovat pienimmät ja työntekijän turva heikoin. Siksi tarvitaan työntekijöiden oikeuksien puolustamista Euroopan tasolla.

Euroopan unioniin on vakiinnutettava Suomessakin hyväksi havaitun mallin mukainen järjestelmä, jossa työelämän pelisäännöistä sovitaan työntekijöiden ja työnantajien järjestöjen sekä EU:n instituutioiden välisissä neuvotteluissa. Yritysten vallan vastapainona on oltava voimakas ja toimintakykyinen eurooppalainen ay-liike, jolla on oikeus myös valtioiden rajat ylittäviin myötätuntotoimiin kuten lakkoihin.

Jotta yksikään EU-maa ei voisi käyttää työntekijöiden oikeuksien polkemista kilpailuvalttina yritysten houkuttelemisessa, EU:n säädöksillä ja eurooppalaisten työmarkkinajärjestöjen välisillä sopimuksilla on määriteltävä kaikkia EU-maita sitovat työehtojen minimitasot. EU:n säädöksin on turvattava myös työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet ja ay-liikkeen toimintaedellytykset jokaisessa jäsenmaassa.

Sosiaaliset perusoikeudet kuuluvat kaikille

Hyvinvointia voi rakentaa monin eri tavoin, mutta ihmisoikeuksiin kaikkien on sitouduttava. Vasemmistoliiton mielestä Euroopan unioni ei saa tinkiä tavoitteessaan taata poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet jokaiselle alueellaan asuvalle ihmiselle. Sosiaaliset perusoikeudet on nyt nostettava EU:n politiikan ytimeen.

Julkisten palveluiden tavoin sosiaaliturva on parasta järjestää siellä, missä ihmisten tarpeet ja paikallinen tilanne tunnetaan parhaiten. Sosiaaliturvan hoitamiseen liittyy kuitenkin sama ongelma kuin julkisiin palveluihin: Tarvittavan lisärahoituksen saaminen ei onnistu, kun verokilpailu ajaa valtiot karsimaan menojaan silloinkin, kun talouden suhdanteet eivät sitä edellyttäisi. Siksi myös hyvinvointivaltioon kuuluvan kattavan sosiaaliturvan rakentaminen edellyttää verokilpailun pysäyttämistä.

Palveluiden tapaan myös sosiaaliturvan valinnoissa käydään kamppailua kaikille yhteisten julkisten järjestelmien ja markkinoiden ehdoilla toimivien yksityisten järjestelmien välillä. Tämän hetken EU:ssa voimakkaasti vaikuttava uusliberalistinen ajattelutapa luo paineita suosia yksityisiin vakuutuksiin perustuvia eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmiä kaikille yhteisten ja tasa-arvoisten mallien kustannuksella. Tähän painostukseen ei pidä alistua, vaan on säilytettävä mahdollisuus pohjoismaisen perinteen mukaisen hyvinvointimallin kehittämiseen.

Vaikka jokaisella maalla tulee jatkossakin olla oikeus päättää oman sosiaaliturvansa järjestämistavasta, kaikille eurooppalaisille pitää taata sosiaalisen turvallisuuden vähimmäistaso. Euroopan unionin tulee olla alue, jossa yksikään ihminen ei putoa kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle. Siksi tavoitteemme on kaikkia EU-maita sitova perusturvan vähimmäistaso.

Sosiaaliseen Eurooppaan kuuluu myös tinkimätön syrjimättömyyden periaate. Voimassaolevat etnisen ja sukupuolisen syrjinnän kieltävät säädökset on vietävä käytäntöön ja myös niiden ulkopuolelle jääneisiin syrjinnän muotoihin on puututtava. Naisten ja etnisten vähemmistöjen syrjintää ei pidä katsoa läpi sormien myöskään EU:n uusissa jäsenmaissa.

Kaikenlaisen syrjinnän estämisen lisäksi EU:n on aktiivisesti edistettävä naisten ja miesten välisen tasa-arvon toteutumista niin työelämässä kuin sen ulkopuolellakin. Tämä työ on aloitettava unionin omista toimista: EU:n budjetteja tulee tarkastella sen perusteella, mitkä ovat niiden - esimerkiksi rakennerahastojen kautta myönnettyjen varojen - vaikutukset miehiin ja naisiin. EU:n toimielimiin on nimettävä tasapuolisesti molempien sukupuolten edustajia.

§ Suomen on oltava tasa-arvopolitiikan edelläkävijä ja tuettava voimakkaasti yleisen, myös työelämän ulkopuolista sukupuolista syrjintää koskevan direktiivin säätämistä, jotta voidaan estää muun muassa verotukseen ja palveluihin sekä sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmiin monissa maissa liittyvät naisia syrjivät käytännöt.

EU reilumman maailman asialle

Samoista syistä kuin tavoitteeksi ei riitä suomalainen hyvinvointivaltio, meille ei voi riittää myöskään sosiaalinen Eurooppa. Verokilpailu ja työehtojen polkeminen sekä ihmisoikeuksien rikkominen ja ympäristönsuojelun laiminlyönti ovat kaikki globaaleja ongelmia. Ne on saatava kuriin Euroopassa, mutta samaan aikaan on pyrittävä niiden lopettamiseen myös muiden maanosien maiden kesken. Tässä oikeudenmukaisuuden globalisoinnissa Euroopan tulisi olla rohkea ja ennakkoluuloton edelläkävijä.

Jotta me eurooppalaiset todella olisimme reilumman maailman puolella, meidän on otettava huomioon myös se, miten itse vaikutamme muun maailman maiden, ja erityisesti köyhimpien maiden, mahdollisuuksiin oman hyvinvointinsa rakentamisessa. EU:n on vastustettava sellaisia kansainvälisiä sopimuksia, joilla heikossa neuvotteluasemassa olevat maat pakotetaan purkamaan julkisia palveluita ja siten avaamaan uusia markkinoita rikkaiden maiden yrityksille. EU:n on myös lopetettava köyhien maiden omaa tuotantoa syrjäyttävä, vientitukiin perustuva polkumyynti ja kannatettava näiden maiden oikeutta suojata omaa tuotantoaan tulleilla. Erityisen tärkeää tämä on maatalouden kohdalla.

EU:n on käytettävä poliittista ja taloudellista voimaansa Maailman kauppajärjestön (WTO), Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) demokratisoimiseksi tai niiden korvaamiseksi uusilla, demokraattisilla järjestelyillä. Näiden tavoitteiksi maailmantalouden sääntelyssä on asetettava taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä kehitys sekä globalisaation hyötyjen ja kustannusten tasapuolinen jakautuminen. Samalla on vahvistettava YK:n valtuuksia ja voimavaroja globaalien kysymysten ylimpänä auktoriteettina. Viime kädessä tavoitteena on oltava demokraattinen globaali järjestelmä.

§ EU:n on toimittava velkaantuneimpien köyhien maiden velkojen mitätöimiseksi ja rahoituslaitoksista riippumattoman velkasovitteluelimen perustamiseksi. Monien köyhimpien maiden kehityksen estää suuri ulkomaanvelka, jonka hoitaminen vie rahat kansantalouden ja kansalaisten hyvinvoinnin parantamiselta. Velat myös pakottavat nämä maat noudattamaan velkojien "rakennesopeutusohjelmia", jotka tyypillisesti edellyttävät julkisen sektorin karsimista ja markkinoiden avaamista.

§ EU:n on otettava käyttöön Tobin veron tyyppinen valuutanvaihtovero, joka mahdollistaa lyhytaikaisten pääomaliikkeiden hillinnän ja toimii samalla hyvänä kehitysyhteistyön ja YK:n lisärahoituksen lähteenä. EU:n on myös kannustettava muita maita ja alueita tällaisen veron käyttöönottoon.

Puoluevaltuusto 29. - 30.11.2003