Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VAS/814

Vasemmistoliitto

Vasemmistoliiton Puolueohjelmateesit


  • Puolue: Vasemmistoliitto
  • Otsikko: Vasemmistoliiton Puolueohjelmateesit
  • Vuosi: 1995
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

VASEMMISTOLIITTO PÄÄTÖS
VÄNSTERFÖRBUNDET
Puoluekokous 16.-18.6.1995
HELSINKI 18.6.1995

VASEMMISTOLIITON PUOLUEOHJELMATEESIT

1.1. Vasemmistoliiton tavoitteena on sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukainen sekä ympäristön kannalta kestävä yhteiskunta. Tavoitteidemme mukaisessa maailmassa ihmiset voivat rakentaa itselleen tasavertaisen, täyden ja turvallisen elämän sukupuolestaan ja syntyperästään huolimatta. Vasemmistoliitto on avoin demokraattista, suvaitsevaa ja väkivallatonta yhteiskuntaa kannattaville naisille ja miehille.

1.2. Monien puolueen jäsenten ja kannattajien vasemmistolaisuus perustuu humanismiin. Useiden lähtökohtana on eurooppalainen sosialistisen työväenliikkeen perinne tai marxilainen yhteiskuntanäkemys, toisten taas ympäristön tuhoutumisen uhka ja kasvun rajojen tiedostaminen tai feministinen naistietoisuus. Käytännön toiminta oikeudenmukaisuuden puolesta työpaikoilla ja paikallistasolla on osalle vasemmistolaisuuden lähtökohta. Puolueen toimintaa ohjaavat vapaassa keskustelussa muodostettavat yhteiset tavoitteet.

1.3. Vasemmistoliiton tavoitteena on yhteiskunta, jossa ihmisten onni ja hyvinvointi on vapaa toisten ihmisten riistosta ja luonnon tuhoamisesta. Pääomien omistukseen perustuvaa yhteiskunnallista valtaa on rajoitettava ja yhteiskuntaa on kehitettävä sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi sekä luonnon kannalta kestäväksi.

1.4. Vasemmistoliiton keskeinen ajatus on demokraattinen kansalaisuus, jonka toteutumiseksi puolue toimii suomalaisessa yhteiskunnassa ja kansainvälisissä yhteisöissä. Varallisuuden ja työn oikeudenmukainen jako, laajat kansalaisoikeudet, opposition toimintaoikeudet turvaava monipuoluejärjestelmä, avoin päätöksenteko sekä yhteiskunnan kyky tuottaa kansalaisten peruspalvelut ja tahto huolehtia ympäristöstä ovat toimivan demokratian tunnusmerkkejä.

1.5. Demokraattinen yhteiskunta tarjoaa kaikille mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseään luovana ja ajattelevana yksilönä. Vasemmistoliitto korostaa jokaisen ihmisen vastuuta itsestään ja yhteiskunnasta. Koulutus, vapaa tiedonsaanti, työ ja terveellinen elinympäristö on jokaisen yhteiskunnallinen oikeus.

Kolme vasemmistoa

2.1. Vasemmistoliiton juuret ovat syvällä eurooppalaisen vasemmiston ja sosialistisen työväenliikkeen pitkässä historiassa. Näiden perinteiden elinvoimaisin osa säilyy myös tulevaisuuden vasemmistoliikkeessä. Tänään Vasemmistoliitto rakentaa nykyaikaista, kolmatta vasemmistoa.

2.2. Ranskan vallankumous 1789 suuntautui vanhan isäntävallan kumoamiseen ja oli ensimmäisen vasemmiston esiinmarssi. Ensimmäinen vasemmisto ajoi poliittisia kansalaisoikeuksia ja äänivaltaa kaikille, myös säätyjen ulkopuolella eläneille ihmisille. Aluksi oikeudet koskivat vain miehiä. Naisoikeusliike on sittemmin saavuttanut naisten äänioikeuden ja lisännyt naisten mahdollisuutta osallistua vallankäyttöön. Kansalaisoikeus- ja vapautusliikkeet ovat lisänneet alistettujen kansojen ja kansallisten vähemmistöjen poliittisia oikeuksia. Ensimmäisen vasemmiston suurimpia saavutuksia Suomessa oli toiminta vuonna 1906 toteutuneen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja itsenäisen tasavallan puolesta.

2.3. Kansalaisia nöyryyttävä alamaiskulttuuri, taloudellisen ja poliittisen yläluokan etuoikeudet sekä päätöksenteon vähäinen julkisuus ovat yhä vallitsevia sääty-yhteiskunnan jäänteitä. Vanhan isäntävallan mureneminen ei johtanut miesten ylivallan kumoutumiseen taloudessa ja politiikassa. Vasemmistoliitto toimii kansalaisten aidon tasa-arvon ja vastuullisen itsemääräämisoikeuden toteutumiseksi julkisyhteisöissä, työelämässä, perheessä ja kulttuurissa.

2.4. Teollisen yhteiskunnan synty ja nopea palkkatyöläistyminen olivat sosialistisen työväenliikkeen yhteiskunnallinen perusta. Suomen työväenliike omaksui Itävallan ja Saksan sosiaalidemokraattisten puolueiden mallin mukaisesti vuonna 1903 Forssan puoluekokouksessa sosialistisen ohjelman. Forssan ohjelmaan nojanneen työväenluokkaisen toisen vasemmiston suurin saavutus on ollut taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden lisääminen. Toisen maailmansodan jälkeen sosialistiset ihanteet muovasivat Suomessa ja yleensä läntisessä Euroopassa hyvinvointivaltion rakentamisohjelmaa. Vasemmiston tahdosta luotiin kattava, kaikille kuuluva sosiaaliturva sekä monipuoliset julkiset palvelut. Pohjoismainen hyvinvointimalli on mahdollistanut myös naisten laajan työssäkäynnin. Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) Kulttuuriohjelma (1947) on esimerkki vasemmiston uudistusvoimasta. Se oli nykyaikainen sivistyksellisen kansanvallan ohjelma, jonka tavoitteet ovat monin kohdin toteutuneet: mm. yhtenäiskouluun siirryttiin peruskoulu-uudistuksen myötä.

2.5. Vanhan työväenliikkeen yhteistyöperinne, ammattiyhdistystoiminta, parlamentarismin painottaminen sekä vasemmistoradikalismi ovat rikastuttaneet poliittisesti Suomen vasemmistolaista työväenliikettä. Vasemmistoliitto jatkaa sitä kansallista ja kansanvaltaista perinnettä, joka kehittyi SKDL sisällä. SKDL:n 1960-luvun muutos perustui uudistus- ja kansallismielisten kommunistien, SKDL:n sosialistien ja muiden vapaamielistä ja kansanvaltaista yhteiskuntaa kannattavien vasemmistolaisten aatteelliseen lähentymiseen ja yhteistyöhön. Tämän yhteistyön tiivistyminen ja vasemmiston uudistumistarve johti 1980-luvun lopulla Vasemmistoliiton syntyyn.

2.6. Kansandemokraattiseen liikkeeseen kuuluttiin aikanaan monista eri syistä. Sodan jälkeen keskeinen tekijä oli rauhanomaisen ulkopolitiikan edistäminen. Taustalla olivat myös Suomen vanhan työväenliikkeen perinteet ja vuoden 1918 kansalaissodan kovat kokemukset. Kantava sosiaalinen sidos oli työväenluokkainen tausta. Maaseututyöväestön ja pienviljelijöiden etujen ajaminen teki SKDL:sta merkittävän poliittisen voiman myös maaseudulla. Aatteellisina vaikuttimina olivat yhteiskunnallisen, sukupuolten välisen ja alueellisen tasa-arvon toteuttaminen, kansainvälisyys, demokraattiset ja sosialistiset ihanteet, humanismi ja kristillisetkin lähtökohdat. Vasemmistoliitossa nämä perinteet voivat jatkua.

2.7. Toinen vasemmisto jakaantui Neuvostoliiton synnyttyä sosiaalidemokraatteihin ja kommunisteihin. Idän ja lännen vastakkaisuus panssaroi pitkään tätä jakoa, jonka perusta murtui idän ja lännen kylmän sodan päättyessä. Toisen vasemmiston pääsuuntausten perustana ollut massatuotantotapa on menettänyt merkitystään uuden tieto- ja palvelutuotannon kehittyessä. Toinen vasemmisto ei kiinnittänyt riittävästi huomiota sukupuolten välisiin valtasuhteisiin ja naisten alisteisuuteen, koska sukupuolten tasaarvon oletettiin toteutuvan itsestään, sosialismin osana.

2.8. Vasemmistossa on aina toiminut ihmisiä, jotka ovat halunneet vaikuttaa luonnon, maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden sekä maapallon rauhanomaisen tulevaisuuden puolesta myös muista kuin työväenliikkeen lähtökohdista. Vanhan vasemmiston rinnalle syntyi länsimaissa 1960-luvulla uusvasemmistolaisiksi kutsuttuja liikkeitä, joiden aatteet ja arvot ovat Vasemmistoliitolle edelleen tärkeitä. Vasemmistoliitto haluaa jatkaa toimintaansa uusvasemmistolaisten esiintuomien asioiden - kolmannen maailman oikeuksien, ympäristönsuojelun, naisten oikeuksien sekä vapaamielisyyden, suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden kunnioittamisen - puolestapuhujana.

2.9. Kansainvälistyminen, teollis-tekninen murros, tietoisuus maapallon ympäristön ja kehityksen ongelmista sekä maskuliinisen vallankäytön korostuminen edellyttävät uudenlaista, kolmatta vasemmistoa, joka samalla uudistaa ensimmäisen ja toisen vasemmiston elinvoimaiset perinteet. Kolmas vasemmisto kokoaa yhteen kansalaisoikeuksia ajavia demokraattisia ja liberaaleja virtauksia, sosiaalista hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta kehittäviä sosialistisia aatteita, ympäristö- ja maapallon kehityskysymyksistä kiinnostunutta uusvasemmistoa sekä sukupuolten valtarakenteiden purkamista ajavaa feminismiä. Kolmannen vasemmiston tehtävänä on vastata uuden, kansainvälistyvän korkean teknologian ja tiedonvälityksen yhteiskunnan haasteeseen. Kolmannen vasemmiston toiminnan keskiössä on vapaa ja täysivaltainen yksilö.

2.10. Toinen vasemmisto oli korostetun sosialistinen, mutta samalla se kavensi sosialismin merkitsemään vain yhtä mahdollista strategiaa suuren tavoitteensa saavuttamiseksi, nimittäin tuotantovälineiden valtiollista omistusta. Kolmas vasemmisto palauttaa sosialismin käsitteen sen avaraan ja alkuperäiseen merkitykseen arvoihin nojaavana aatteena ja liikkeenä. Silloin sosialismi tarkoittaa erityisesti niitä poliittisia aatteita, jotka näkevät ihmisen yhteisöllisessä vuorovaikutuksessa ja korostavat yhteiskunnallista solidaarisuutta yksilön vapauden ja tasa-arvon toteutumisen ehtona.

Uudelleenarvion aika

3.1. Suomalainen yhteiskunta on kehittynyt voimakkaan kansallisvaltioajattelun varassa. Siirtyminen teollisuusyhteiskuntaan tapahtui muuhun länsimaailmaan verrattuna myöhään, mutta sitäkin nopeammin toisen maailmansodan jälkeen. Sodanjälkeinen Suomi uskoi kasvuun ja edistykseen ja haki itseymmärryksensä idän ja lännen vastakkainasettelun välimiehenä. Perinteiset puolueet ovat rakentuneet näiden vanhojen perustekijöiden varaan, jotka nyt ovat murtuneet tai murroksessa. Siksi kaikki poliittiset liikkeet joutuvat miettimään uudelleen omat peruslähtökohtansa.

3.2. Vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä suomalaisen vasemmiston uudistaminen edellyttää arviota kolmesta lähihistorian dramaattisesta muutoksesta: (1) Neuvostoliiton romahduksesta, (2) perinteisen massatuotantoon perustuvan teollisuusyhteiskunnan muutoksista ja 1990-luvun talouslamasta sekä (3) ylikansallisten markkinoiden ja eurooppalaisen integraation vahvistumisesta.

Neuvostojärjestelmän romahdus

3.3. Neuvostoliiton, Itä-Euroopan kansandemokratioiden ja eräiden kolmannen maailman maiden omaksuma poliittinen ja taloudellinen järjestelmä kehittyi historiallisissa oloissaan yksinvallaksi. Se syrjäytti vapaan kansalaisyhteiskunnan, kansalaisoikeudet, taloudellisen ja muun aloitteellisuuden ja samalla aidot sosialistiset ihanteet. Kuvitelma tieteellisestä politiikasta tarkoitti käytännössä itsensä etujoukoksi kohottaneen kommunistisen puolueen yksinvaltaa. Yläluokan etuoikeudet olivat ristiriidassa oikeudenmukaisen tulonjaon kanssa. Kaikki yritykset ohittaa demokratia ja kansalaisvapaudet minkä tahansa, vain yhden sallitun ideologian nimissä johtavat ajan mittaan umpikujaan.

3.4. Neuvostojärjestelmä ei romahtanut vain demokratian puuttumiseen ja johtajavaltaisuuteen. Se epäonnistui pyrkimyksessään luoda tuotantoa ja kulutusta ylhäältä ohjaava talous, jossa markkinoita ei olisi tarvittu. Se ei kyennyt vastaamaan avoimen kansainvälisen talouden ja työnjaon, tieto- ja palveluyhteiskunnan sekä luonnonvarojen säästeliään käytön haasteisiin. Neuvostoliitossa suuri osa voimavaroista suunnattiin kilpavarustelun ja suurvaltojen etupiiritaistelun vuoksi asevoimien kehittämiseen. Kansalaisten tarpeet jäivät siksi vähemmälle huomiolle.

3.5. Kommunistipuolueen johtama suunnitelmatalous ja leninistinen oppi toimivat kuitenkin käytännössä vaihtoehtona markkinataloudelle ja kapitalismille monissa alikehittyneissä maissa. Sen suurimpia saavutuksia olivat massatuotannon, peruskoulutustason ja terveydenhuollon kehittäminen Venäjällä sekä Kiinassa ja muualla kolmannessa maailmassa. Neuvostojärjestelmän olemassaolo edesauttoi omalla tavallaan työväenliikkeen pyrkimyksiä kapitalistisissa maissa taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten toteuttamiseksi sekä julkisen vallan toimipiirin laajentamiseksi. Kehitysmaiden kansoille se antoi mahdollisuuden pyrkiä irtaantumaan läntisten teollisuusmaiden otteesta.

3.6. Yhteiskuntaa voi kestävästi rakentaa vain vapaan ja demokraattisen kansalaismielipiteen tukemana.
Neuvostojärjestelmän romahdettua suurin vaara yksinvaltaisten järjestelmien noususta on äärioikeistolaisissa liikkeissä. Vasemmistoliitto on valmis yhteistyöhön kaikkien demokraattisten puolueiden ja liikkeiden kanssa torjuakseen yksinvaltaisten ääriliikkeiden ja -suuntausten vaikutusvallan.

3.7. Vasemmiston tavoite, pääomien vallan ja eriarvoisuuden rajoittaminen, ei voi enää perustua itseisarvoiseen pyrkimykseen ottaa tuotantovälineet valtion haltuun ja kieltää markkinat. Markkinat salliva talous on eri asia kuin pääomien ylivaltaan ja eriarvoisuuteen perustuva kapitalismi. Karl Marxin esittämä kapitalismikritiikki on edelleen avuksi muutettaessa yhteiskuntaa pääomien ja rahan vallasta kansan valtaan. Julkista omistusta, sijoitustoimintaa ja poliittista ohjausta tarvitaan välineenä rahamarkkinoilla, tuotannollisessa toiminnassa ja palvelusektorilla. Kattavaa ja tasa-arvoista kysyntää tuetaan erityisesti sosiaalisin tulonsiirroin. Niiden avulla voidaan lisätä sosiaalista ja eri alueiden välistä oikeudenmukaisuutta tai järkevää kansantalouden voimavarojen ja luonnonvarojen käyttöä. Suomalaista talousjärjestelmää tulee kehittää demokraattisesti ohjattuna, yksityisen ja julkisen omistuksen sekatalousjärjestelmänä.

Massateollisuuden yhteiskunnan murros

3.8. Erityisesti kehittyneitä teollisuusmaita ja maailmankauppaa koskettanut taantuma 1990-luvun alussa ei ole pelkkä suhdannelama. Maapallon luonnonvarojen ehtyminen ja luonnon tuhoutuminen asettavat yhä tiukemmat rajat talouskasvulle. Maailmantaloudessa on siirrytty hitaan kasvun aikaan. Maapallon henkeä kohti laskettu viljantuotanto ja kalansaaliit ovat jo vuosikymmenen ajan vähentyneet. Vanhoissa teollisuusmaissa talouskasvu on merkittävästi hidastunut. Talous kasvaa nopeasti lähinnä Kaukoidässä, jossa massateollinen vallankumous edelleen voi jatkua.

3.9. Teollinen toiminta on tulevaisuudessakin kehittyneen yhteiskunnan aineellisena perusta. Korkean teknologian laajeneva käyttöönotto merkitsee kuitenkin teollisten työpaikkojen vähenemistä eikä hidastunut kasvuvauhti enää kykene kääntämään tätä kehityssuuntaa. Uusia työpaikkoja voi syntyä nimenomaan palvelualoille, tiedonvälitysverkostoihin, koulutukseen, hoitoaloille sekä huolto- ja korjaustoimintaan. Uusien työpaikkojen synnyttäminen edellyttää toimivia kotimarkkinoita, jotka on jätetty taloutta hallitsevan vientisektorin ja ylikansallisten yritysten etujen varjoon.

3.10. Toinen vasemmisto on aina vaatinut kansantuotteen oikeudenmukaista jakoa. Talouden nopea kasvu on antanut siihen hyvät mahdollisuudet. Joukkotyöttömyyden oloissa on välttämätöntä toimia työttömyyttä vähentävän talouskasvun puolesta. Tuotantoteknologian muutokset ja luonnon tuhoutumisen uhka edellyttävät, että vasemmiston tapa nähdä aineellinen kasvu muuttuu. Luonnonvaroja tuhlaavan kasvun sijasta on siirryttävä kestävään kasvuun ja samalla korostettava elämisen laatua, työn oikeudenmukaista jakoa ja kansalaisten tasa-arvoa lisäävää sekä ympäristön kannalta kestävää kehitystä.

3.11. Vanha massateollisuuteen perustunut yhteiskunta on ollut ympäristön kannalta kestämätön, mutta se on mahdollistanut yhtenäiset palkkaus- ja sosiaaliturvajärjestelmät. Kehittymässä oleva tiedonvälitystä, vuorovaikutusta ja yksilöllisyyttä korostava yhteiskunta toimii päinvastoin: se antaa välineitä luonnonvarojen säästämisen, mutta palkkauksen ja sosiaaliturvan perinteiset tasa-arvomallit ovat kovin jäykkiä soveltuakseen siihen.

3.12. Työmarkkinoilla korostetaan entistä enemmän pätevyyttä, joustavuutta, vuorovaikutustaitoja ja palveluvalmiutta. Työsuhteet ovat monille työntekijöille muuttuneet väliaikaisiksi ja epävarmoiksi. Ansiotason vaihtelut ja palkkaerot ovat kasvaneet. Tuloerojen voimakas tasaantuminen 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla ei jäykistänyt suomalaisen talouden ja yhteiskunnan toimintaa. Päinvastoin yhteiskunnan voimavarat saatiin laajasti käyttöön. 1980-luvun lopulla lisääntynyt palkkaerojen kasvu sekä 1990-luvulla uudelleen alkanut tuloerojen kasvu ei ole muuttanut yhteiskuntaa joustavammaksi tai paremmaksi elää. Palkka- ja tuloerojen kaventaminen on vasemmiston keskeinen päämäärä. Vähimmäistyöehtojen kuten työsuhdeturvan, vähimmäispalkkojen ja työntekijäoikeuksien turvaamiseksi tarvitaan yleissitovia työehtosopimuksia.

3.13. Jälkiteollisen yhteiskunnan suurin haaste on pysyväksi muodostuneen suurtyöttömyyden ja sen syrjäyttävien vaikutusten voittaminen. Nopeakaan talouskasvu ei yksin auta työttömyyden voittamisessa. Vasemmistoliiton tavoitteena on täystyöllisyys eli palkkatyön oikeus kaikille sitä haluaville. Se on sivistyneen yhteiskunnan mitta. Tavoite edellyttää työn ja työajan uudelleenjakoa monin eri tavoin. Jo 1990-luvun loppupuolella tulee asteittain siirtyä kuuden tunnin normaalityöaikaan.

3.14. Teollistuneiden maiden työttömyys- ja köyhyysongelmien ratkaiseminen edellyttää luopumista 1970- ja 1980-luvuilla jalansijaa saaneesta oikeistolaisesta talouspolitiikasta, joka korostaa rahapolitiikan ylivaltaa kansantaloudessa ja joka pyrkii rajoittamaan julkista taloutta ja kansalaisten ostovoimaa vientisektorin tukemiseksi. Alhaisen inflaation ja julkisen talouden alijäämien poistamisen hinta ei saa olla suurtyöttömyys ja sosiaalisten ongelmien kasvu. Tarvitaan suhdannepolitiikkaa, joka parantaa työllisyyttä ja tasaa suhdannevaihteluita oikeudenmukaisella tavalla.

Kansainvälistyminen ja integraatio

3.15. Teollisuustuotanto ja kauppa ovat olleet kansainvälistynyttä jo pitkään. Esimerkiksi Suomen taloudessa ulkomaankaupan osuus on nyt suunnilleen samalla suhteellisella tasolla kuin sata vuotta sitten.

3.16. Merkittävä muutos kansainvälisen talouden kannalta on 1980-luvulla kiihtynyt rahavirtojen ja pääomien kansainvälisen liikkuvuuden lisääntyminen. Sitä vauhditti toisaalta uusi tietotekniikka, jonka avulla rahavirtoja voitiin siirtää maasta toiseen reaaliajassa ja toisaalta valuutta- ja pääomasiirtojen sääntelyn poistamiseksi toimivien uusliberalististen talousoppien vahvistuminen länsimaissa. Rahalla ja pääomilla keinottelusta tuli yhä kannattavampaa liiketoimintaa. Pääomilla keinottelu lisää kansantalouksien epävarmuutta ja koko yhteiskunnalle aiheutuvia riskejä.

3.17. Samalla kiristyi kilpailu maailmanmarkkinoista USA:n, Japanin ja Länsi-Euroopan ympärille rakentuvien talousalueiden kesken. Näistä blokeista EU pyrkii tiivistämään myös sisäistä poliittista yhdentymistään. Maailmankaupan esteiden purkamisen jatkamisesta sovittiin GATT:n ns. Uruguayn kierroksen aikana ja tehtävää hoitamaan perustettiin uusi Maailman kauppajärjestö (WTO). Teollisuusmaiden suojautuva kauppapolitiikka, ylikansallisten suuryhtiöiden etujen varjelu, ympäristöarvojen vähättely ja kehitysmaiden taloudellisten etujen syrjäyttäminen ovat leimanneet maailmankaupan järjestelyitä.

3.18. Vasemmisto on perinteisesti saanut voimansa kansalliselta pohjalta ja toiminut kansallisten uudistusohjelmien ajamiseksi. Myös pohjoismainen hyvinvointivaltio on perustunut vahvaan kansantalouteen ja kansalliseen sääntelyyn. Nyt vasemmisto joutuu samaan aikaan puolustamaan kansallisia hyvinvointiyhteiskuntia ja toimimaan pitemmällä ajalla ylikansallisen päätöksenteon kehittämiseksi ja demokratisoimiseksi.

3.19. Suomi liittyi Euroopan unionin (EU) jäseneksi aikana, jolloin koko eurooppalainen poliittinen järjestelmä on murroksessa. EU:n päätöksenteon piiriä on esitetty laajennettavaksi koskemaan myös raha- ja talouspolitiikkaa sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Itäisen Euroopan maat ovat hakeutumassa EU:n jäseniksi. Vasemmistoliitto toimii EU:n kehittämiseksi yleiseurooppalaisena valtioiden välisenä liittona, jossa päätöksenteko on julkista ja jossa päätökset lähtökohtaisesti tehdään jäsenmaiden ja paikallistason toimesta.

3.20 Ihmiskunnan elonjäämisen kannalta tärkeimmät kysymykset, pysyvän rauhan aikaansaaminen, kehityksen ongelmien ratkaisu ja ympäristön tuhoutumisen estäminen edellyttävät maailmanlaajuista yhteistyötä. Parhaiten se onnistuu YK:n kaltaisten, kaikkien kansakuntien yhteisten järjestöjen puitteissa. Myös pääomien ja rahavirtojen sääntely sekä ympäristösäännösten toteuttaminen edellyttävät monasti Euroopan unionin rajat ylittävää yhteistyötä. Vasemmistoliitto edistää maailmanlaajuista oikeudenmukaisuutta ja kansainvälistä solidaarisuutta.

Kolmannen vasemmiston perusperiaatteet

4.1. Kolmas vasemmisto toimii yhteiskunnan kehittämiseksi kolmen keskeisen periaatteen mukaisesti. Nämä periaatteet ovat:

  1. Yhteiskunnan on tarjottava todellinen vapaus jokaiselle kansalaiselle.
  2. Kansalaisten yhteisen ja vastuullisen toiminnan ja demokraattisten yhteisöjen merkitystä tulee vahvistaa.
  3. Kehityksen on oltava inhimillisesti ja ympäristön kannalta kestävää.

Periaatteet ovat haaste koko vasemmistolle ja edistykselliselle politiikalle. Vasemmistoliitto pyrkii periaatteiden toteutumiseen eettisesti oikeudenmukaisin ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisin keinoin.

Todellinen vapaus jokaiselle

4.2. Alistavat ja vieraannuttavat yhteiskuntarakenteet rajoittavat kansalaisten vapautta ja aiheuttavat monenlaista syrjäytymistä. Ns. vapaassa markkinataloudessa, jos sitä kehitetään klassisen liberalismin arvojen mukaisesti, korostuvat vahvojen yksilöiden ja yritysten toimintavapaudet, samalla kun kaikille kansalaisille taattavia taloudellisia ja sosiaalisia perusoikeuksia väheksytään. Vasemmiston tavoitteena oleva demokraattinen kansalaisuus merkitsee kansalaisoikeuksia sekä kehittymisen ja vaikuttamisen mahdollisuutta kaikille kansalaisille.

4.3. Demokraattisen yhteiskunnan tunnusmerkki on se, että yksilönvapaus ei perustu omistamiseen tai taloudelliseen asemaan. Vasemmistolainen tasa-arvomalli ei merkitse kansalaisten elämän tasapäistämistä vaan sitä, että kaikilla on tasavertainen ja koko elämän jatkuva mahdollisuus itsensä kehittämiseen, opiskeluun, vaikuttamiseen ja täyteen elämään. Markkinoiden vastapainoksi tarvitaan demokraattisesti valittujen päättäjien vahvaa asemaa sekä poliittista ohjausta, jotteivät vain varakkaiden ja korkeasti koulutettujen edut toteutuisi ja jotta vältetään huono-osaisuuden lisääntyminen.

4.4. Vapaassa yhteiskunnassa kansalaisilla on mielipiteen, kokoontumisen ja järjestäytymisen vapaus sekä mahdollisuus valita erilaisista poliittisista vaihtoehdoista. Yhteiskunnan sivistystä ja uudistuskykyä voidaan mitata erilaisuuden myönteisessä hyväksymisessä. Kansallisilla, kielellisillä, uskonnollisilla, sukupuolisilla ja seksuaalisilla vähemmistöillä kuten myös vammaisilla on oikeus omaan identiteettiinsä. Lasten ja nuorten oikeudet tulee nostaa päätöksenteon keskeisiksi lähtökohdiksi.

4.5. Kansalaisiin kohdistuva väkivalta ja turvattomuus rajoittaa monien vapautta. Erityisesti lasten, vanhusten ja yhteiskunnan heikompiosaisten oikeutta turvalliseen elämään pitää puolustaa. Viime aikoina on alettu avoimesti puhua myös sukupuolistuneesta väkivallasta, jonka kohteina ovat erityisesti lapset ja naiset. Sen ilmenemismuotoja ovat mm. prostituutio, ihmistä esineellistävä pornografia, raiskaus, seksuaalinen häirintä, naisten ympärileikkaus ja pedofilia. Nämä ilmiöt ovat maailmanlaajuisia, mutta arkea myös Suomessa. Naisten, lasten ja heidän perheidensä aineellista hätää käytetään hyväksi prostituutio-bisneksessä kolmannessa maailmassa. Myös Suomessa taloudellisen laman myötä tulojen hankkiminen prostituution kautta on yleistynyt. Seksuaaliseen väkivaltaan liittyy usein järjestäytynyttä rikollisuutta sekä laitonta yritystoimintaa. Seksuaalinen väkivalta liittyy ihmisen arimpiin elämänalueisiin ja siksi vastuu ongelmista on usein jäänyt uhrin kannettavaksi. Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole vain naisten vaan koko yhteiskunnan ongelma, johon pitää myös puuttua yhteiskunnan toimesta. Jokaisella on oikeus - riippumatta sukupuolesta ja perhesuhteista - sukupuoliseen koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen sekä asianmukaiseen apuun ja turvaan väkivallan tapahduttua tai sen uhatessa. Väkivallan vähentäminen edellyttää ennen kaikkea yhteiskunnallisen syrjäytymisen poistamista sekä tasa-arvoisten asenteiden vahvistumista.

4.6. Miehisten näkemysten ja arvostusten ylikorostuminen vallitsee edelleen yhteiskunnassa. Tästä esimerkkeinä ovat naisten alempi palkkataso sekä vähäisempi edustus julkisilla johtopaikoilla, järjestöjen johdossa ja talouselämän johtotehtävissä. Naisten vaikutusvallan ja -mahdollisuuksien lisääminen edellyttää valtarakenteiden purkamista ja yhteiskunnan vakiintuneiden menettelytapojen uudistamista. Vasemmistoliiton tavoitteena on yhteiskunta, jonka kehittämiseen molemmat sukupuolet voivat osallistua tasavertaisesti ja joka antaa kaikille samat mahdollisuudet toteuttaa itseään oman luonteensa mukaisesti.

4.7. Työelämä on jakaantunut miesten ja naisten töihin ja työaloihin. Massateollisuuden yhteiskunnassa naiset olivat työvoimareservi, joka Suomessa vedettiin mukaan erityisesti matalapalkkaisiin ja rutiiniluonteisiin tehtäviin. Uudessa palveluyhteiskunnassa, joka ainakin nyt työllistää nimenomaan naisia, on mahdollista käyttää naisten korkeampaa koulutustasoa ja erityisosaamista tehokkaasti ja tasavertaisemmalla tavalla. Vasemmistoliiton tavoitteena on naisten tasavertainen osallistuminen sekä sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja palkkaerojen poistaminen. Alhainen koulutustaso - erityisesti miesten keskuudessa - saa aikaan uudenlaista syrjäytymistä työelämästä ja yhteiskunnasta, ellei ongelmaan kiinnitetä ajoissa riittävää huomiota.

4.8. Ihmisen elämänkaari on yhä pitkälti sidoksissa työhön. Siksi Vasemmistoliitto tavoittelee täystyöllisyyttä: kaikilla kansalaisilla on oltava halutessaan oikeus työhön. Sukupuoleen ja ikään katsomatta samanarvoisesta työstä tulee maksaa sama palkka. Palkkaa on maksettava ennen kaikkea työn rasittavuuden, vaativuuden, vastuullisuuden, koulutusvaateiden ja tuloksen, ei muodollisen aseman perusteella.

4.9. Työ tulee jakaa oikeudenmukaisesti. Siksi työaikaa tulee lyhentää työaikalakia muuttamalla ja turvaamalla toimentulon mahdollistava palkkataso. Kuuden tunnin työvuoroon siirtyminen luo uusia työpaikkoja tuotantoaan kasvattavissa palveluissa ja teollisuudessa. Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden poistaminen vaatii kohdennettuja erityistoimia, kuten työllistämisvelvoitetta kunnille. Työn uudelleenjaon edellytys on toimiva talous. Korkeasti automatisoitu ja pääomavaltainen tuotanto mahdollistaa tuotantolukujen sekä yritysvoittojen nopean kasvun, mutta se työllistää yhä vähemmän. Verotuksella tule tukea nykyistä paremmin uusien työpaikkojen luomista työvoimavaltaisilla kotimarkkinoilla sekä julkisissa ja yksityisissä palveluissa. Työvuorottelujärjestelmällä taataan mahdollisuus päästä määräajaksi pois työelämästä ja antaa työpaikka vastaavaksi ajaksi työttömälle. Eläkkeelle pääsyä voidaan helpottaa ja osa-aikaeläkkeitä suosia.

4.10. Työelämän muutos johtaa mm. osa-aika- ja tilapäistyön lisääntymiseen. Siksi tarvitaan uudenlaista toimeentuloturvaa. Kansalaisten vapauksien lisäämiseksi työelämässä tarvitaan palkkatyö- ja ansiosidonnaista järjestelmää täydentävää, kaikkien kansalaisten vähimmäistoimeentulon turvaavaa kansalaistuloa. Se antaisi nykyistä paremmat mahdollisuudet aktiiviseen kansalaisuuteen, itsensä kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Erityisesti pienipalkkaisten työntekijöiden asema paranisi, sillä kansalaistulo mahdollistaisi kieltäytymisen huonosti palkatusta tai eettisesti arveluttavasta työstä. Yksinhuoltajan olisi mahdollista hakeutua osa-aikaisiin työsuhteisiin ja palkkatyön ulkopuolelle syrjäytyneiden työntekijöiden asema paranisi. Kotitaloustyön asema paranisi suhteessa palkkatyöhön. Kansalaisten itsenäisyys valtioon sekä lasten ja nuorten itsenäisyys vanhempiinsa lisääntyisi. Kansalaistulo tukee koko Suomen pysymistä elävänä ja asuttuna sekä parantaa maaseudun palveluvarustusta ja lisää elämän laatua. Kaikille maksettava kansalaistulo ei romuttaisi sosiaaliturvajärjestelmäämme vaan vahvistaisi sitä. Se vähentäisi toimeentulotuen tarvetta, byrokratiaa ja nöyryyttävää valvontaa.

4.11. Palkkausjärjestelmien tulee innostaa työntekoon ja luovuuteen. Työntekijöille on tarjottava mahdollisuus itsensä kehittämiseen ja työn sisällön uudistamiseen. Työntekijöiden mahdollisuutta vaikuttaa yrityksen päätöksentekoon tulee lisätä. Uusien työpaikkojen luomiseksi ja työelämän demokratisoimiseksi tarvitaan myös yhteisöllisiä hankkeita ja osuuskuntia. Työllistämistä ja yrittäjyyttä tulee helpottaa antamalla lainsäädännön avulla mahdollisuuksia vapaaseen ammatinharjoittamiseen, jossa yritysriskit ainakin aluksi ovat pieniä. Julkisten varojen väärinkäyttö ja työntekijöiden sosiaaliturvan kiertäminen yritystukien avulla tulee estää lainsäädännön keinoin. Verotusjärjestelmät on rakennettava tukemaan uustyöllistämistä niin, ettei tueta hyvätuloisia. Verotuksen on kannustettava yrityksiä lisäämään työllisten määrää. Sosiaaliturvajärjestelmien on taas turvattava toimeentulo tilanteissa, joissa palkka- ja muut tulot eivät riitä toimeentuloon.

4.12. Kaikille kansalaisille tulee taata riittävä taloudellinen turva sekä riittävä elämäntarpeiden tyydyttämisen taso. Toimivat julkiset palvelut kuten esimerkiksi koulutus-, kulttuuri-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut ovat perusta hyvinvointimme tasaisella jakaantumiselle sekä naisten laajamittaisella osallistumiselle työelämään. Julkisten palvelujen käyttäjien ja kuluttajien näkemykset ja yksilölliset tarpeet on otettava huomioon nykyistä paremmin palveluja suunniteltaessa ja toteutettaessa.

4.13. Sivistys ei ole vain aineellisen vaurauden väline vaan myös päämäärä sinänsä. Vasemmistoliiton koulutus- ja kulttuuripolitiikka tähtää ihmisen kasvuun ja kehitykseen täysivaltaisena ja demokraattisena kansalaisena. Koulutuspalvelujen saatavuus ei saa olla este tasavertaisille opiskelumahdollisuuksille. Koulutuksen on oltava maksutonta esiopetuksesta yliopisto-opintoihin asti. Laaja, yleinen ja yleissivistävä koulutus luo tasa-arvoa ja yhteiskunnan kehittymisen kannalta välttämättömiä voimavaroja. Tavoitteena on koko kansan sivistys- ja koulutustason nostaminen. Rauhan- ja kansainvälisyyskasvatus luo edellytykset ymmärtää eri kansoja ja kulttuureja. Se opettaa ratkaisemaan erimielisyydet rauhanomaisesti ja ehkäisee rasismia ja nationalismia. Vasemmistoliitolle tulee laatia liikuntapoliittinen ohjelma.

4.14. Oikeus hyvään asumiseen on kansalaisen perusoikeus. Sen toteutuminen edellyttää laadullisesti korkeatasoista, hallintamuodoiltaan monipuolista ja asumiskustannuksiltaan kohtuullista asuntokantaa sekä riittävää ja oikein suunnattua uustuotantoa ja peruskorjausta. Se edellyttää myös asuinympäristöjen tasapainoista kehittämistä, järkevää tonttipolitiikkaa, asumiskustannukset kurissapitävää julkista rahoitusta ja asukkaiden - erityisesti vuokralaisten - omaa asumistaan koskevan päätösvallan lisäämistä. Oikeus hyvään asumiseen edellyttää myös asumisen tuen suuntaamista ensiasuntoa hankkiville nuorille sekä pienituloisille

4.15. Perustuslaissa on selkeästi taattava kansalaisten poliittisten oikeuksien ja yksilövapauksien lisäksi taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet sekä kansalaisten tasavertaisuus ja oikeus puhtaaseen luontoon. Keskeisen päätöksenteon julkisuus pitää samaten turvata perustuslaissa

Demokraattiset yhteisöt

4.16. Demokratia on paras tapa järjestää ihmisten välistä yhteistoimintaa kaikissa yhteisöissä. Demokraattisessa yhteisössä yksilöt kykenevät ottamaan aktiivisesti osaa siihen tapaan, jolla yhteisön toimintaa järjestetään ja johdetaan. Demokraattinen yhteisö kunnioittaa yksilöidensä erilaisuutta ja heidän mielipiteitään. Vasemmiston ihanteena ovat moniarvoiset, oikeuksistaan tietoisten yksilöiden muodostamat tasa-arvoiset yhteisöt.

4.17. Demokraattinen yhteisö ottaa kokonaisuutena vastuun kaikkien jäsentensä mahdollisuudesta toimia osana yhteisöä - ketään ei jätetä. Erityisesti huolehditaan taloudellisesti tai muutoin lähtökohdiltaan heikommassa asemassa olevista ihmisistä ja huono-osaisuuden ennaltaehkäisystä.

4.18. Demokraattisissa yhteisöissä asioiden käsittely ja päätöksenteko on julkista. Yleisen mielipiteen merkitys päätöksenteossa kasvaa, mutta se ei saa merkitä kokonaisuuksien, pitkän aikavälin etujen, solidaarisuuden tai vähemmistöjen näkemysten häviämistä päätöksiä tehtäessä. Poliittisen päätöksenteon ohella myös keskeisen julkisen ja yksityisen taloudellisen päätöksenteon on oltava mahdollisimman julkista. Demokratiassa tarvitaan monipuolista, moniarvoista ja vapaata tiedonvälitystä, jota on tarvittaessa tuettava julkisin varoin.

4.19. Nykyaikainen perhe on paljon muutakin kuin vanha ydinperhe: aina yksinhuoltajista ja avopareista uusperheisiin ja asuinyhteisöihin asti. Perhesiteillä on suuri tunnemerkitys. Ihmiset ovat sidoksissa erilaisiin perherooleihin lapsina, vanhempina ja puolisoina. Yhteiskunnan tulee tukea sellaista perhekulttuuria, joka ymmärtää perhettä yhteisönä. Erityisesti lasten oikeudet perheyhteisössä tulee turvata.

4.20. Yritys on taloudellisen toiminnan perusyksikkö ja palkka-, yrittäjä- sekä sijoitustulojen lähde. Yritys on työntekijöilleen myös sosiaalisen kanssakäymisen yhteisö. Osuuskuntayritykset ovat huomattavin historiallinen hanke kehittää vapaaehtoiselta pohjalta demokraattisia yrityksiä. Muiden yritysmuotojen, erityisesti osakeyhtiöiden, toimintaa on kehitetty kohti suuremman tasa-arvon ja demokratian vaatimuksia työmarkkinasopimuksin ja lainsäädännöllä. Työn kehitys joustavammaksi, monipuolisemmaksi ja itsenäisemmäksi vievät yrityskulttuuria demokraattisempaan suuntaan. Osaamisen ja ammattitaidon merkityksen korostuminen yritysten toiminnassa - pääomasijoitusten rinnalla - edellyttää työntekijöiden vaikutusvallan lisäämistä yrityksissä. Mikäli kestävää kehitystä ja parempaa työllisyyttä todella halutaan edistää, on yrityksiltä edellytettävä suurempaa yhteiskunnallista vastuuta. Valtion omistamia yrityksiä tarvitaan mm. kansallisen taloudellisen perustan ylläpitämiseksi, työllisyyden edistämiseksi koko maassa, uusien riskipitoisten projektien alkuunpanijoina sekä riittävän kilpailun ylläpitämiseksi aloilla, joilla toimii vain muutama yksityinen suuryritys. Valtionyhtiöitä on hallittava demokraattisesti yhteistyössä työntekijöiden kanssa

4.21. Vasemmistoliiton lähtökohtana on koko maan tasapainoinen kehittäminen. Siksi tarvitaan kohdistettua kaupunkipolitiikkaa erityisesti työttömyyden aiheuttamien syrjäytymisongelmien ehkäisyyn ja uutta, sisällöllisesti laajempaa maaseutupolitiikkaa korvaamaan perinteinen maatalouspolitiikka. Uusi maaseutupolitiikka sisältää koulutus- ja kehittämistoimenpiteitä maatalouden sivuelinkeinojen, etätyön ja pienyrittäjyyden edistämiseksi. Tavoitteena on koulutuksen ja kehittämistoimen avulla turvata työllisyys ja toimeentulo myös sille osalle maatalousväestöä, jonka perheviljelmien elinkelpoisuus vaarantuu talousintegraation ja maataloustukijärjestelmien järkeistämisen myötä. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien ja alueellisen autonomian lisääminen ovat koko maan tasapainoista kehittämistä tukevia päätöksenteon periaatteita. Niitä toteutetaan vahvistamalla maakuntahallintoa sekä valitsemalla maakuntavaltuustot suoralla kansanvaalilla. Uudistus mahdollistaa alueellisen omaleimaisuuden ja kulttuuri-identiteetin säilyttämisen sekä kansallisten vähemmistöjen erityisyyden. Maakunnallisen identiteetin vahvuudessa ja eri hallintoviranomaisten toimirajoissa on eroja valtakunnan eri alueiden välillä. Maakuntahallintoa tuleekin erityisesti vauhdittaa alueilla, joilla siihen on suurimmat valmiudet ja hyödyntää saatuja kokemuksia valtakunnallisesti. Toisaalta kansalaisen turvaksi tarvitaan valtakunnallisia perussäädöksiä. Demokratian kehittämiseksi ylimmät valtiolliset ja kunnalliset virat tulisi poliittisluonteisina muuttaa määräaikaisiksi.

4.22. Taloudellisen päätöksenteon tulee olla perustaltaan kansallista huolimatta maailmantalouden yhteenkietoutumisesta ja ylikansallisten poliittisten järjestöjen vahvistumisesta. Vasemmistoliitto haluaa vahvistaa erityisesti eduskunnan päätösvaltaa, valvontamahdollisuuksia sekä aloiteoikeutta suomalaisessa ja Euroopan unionin päätöksenteossa. Alueiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä tarvitaan koko maanosan elinvoimaisuuden lisäämiseksi. Parlamentaarisessa järjestelmässä presidentin valtaoikeuksia siirretään hallitukselle ja eduskunnalle. Päätöksenteon julkisuutta sekä virkamiesten velvollisuutta tiedottaa keskeisistä päätöksistä tulee lisätä.

4.23. Talouden ylikansallistuminen toteutuu nyt pitkälti pääomien ja markkinoiden ehdoilla. Se aiheuttaa ongelmia kansallisille talouksille ja päätöksenteolle. Vasemmistoliiton tavoitteena ei ole päätösvallan pitäminen kansallisvaltioiden sisällä tilanteissa, joissa ylikansallisella päätöksenteolla kyetään paremmin turvaamaan rauhaa, suojelemaan ympäristöä tai valvomaan pääomaliikkeitä. Lähtökohtana on kuitenkin kansallinen päätöksenteko. Asiakohtaisesti on ratkaistava, mitä on järkevää antaa ylikansallisesti päätettäväksi. Länsimaisen demokratian perusedellytys - kansalaismielipiteen heijastuminen päätöksentekoon - näkyy toistaiseksi hyvin heikkona ylikansallisessa päätöksenteossa. Edellytys ylikansallisen päätöksenteon vahvistamiselle on sen perusteellinen demokratisointi. Ulkopolitiikka ei voi olla ylimmän virkamiesjohdon hallitsemaa ja pitkälle salaista diplomatiaa.

4.24. Kansakuntia ja maanosia jakavasta turvallisuuspolitiikasta on siirryttävä yhteiseen turvallisuuteen. Se mahdollistaa kansallisten armeijoiden tuntuvan aseriisunnan. Uusi kansalaisten taloudellista, sosiaalista ja ympäristöturvallisuutta korostava turvallisuusjärjestelmä tulee rakentaa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) tapaisten yhteisten turvallisuusrakenteiden varaan. Vasemmistoliitto toimii sen puolesta, että Suomi liittoutumattomana maana edistää avointa ja vakaata kansainvälistä yhteistyötä ja kollektiivisia konfliktien ratkaisua.

4.25. Euroopan unioni tulee kehittää avoimeksi ja demokraattiseksi, jäsenvaltioiden yhteistyöhön perustuvaksi yhteisöksi. Päätösvalta tulee pääsääntöisesti säilyttää jäsenmaissa. EU:n kehittäminen voi onnistua vain jäsenmaiden kansalaisten suostumuksella ja yksi tapa todeta tämä on kansanäänestyksen järjestäminen. Unionin tasolla tulee tehdä ensisijaisesti sosiaaliturvan ja ympäristöpolitiikan vähimmäissäädöksiä; paikallisesti tulee taas olla oikeus päättää, miten tehdään vähimmäistason ylittäviä ratkaisuja. Raha- ja talouspoliittista yhteistyötä tulee vahvistaa mm. valuuttakeinottelun estämiseksi. EU:n suhteita kolmanteen maailmaan tulee kehittää solidaarisuuden ja avoimen yhteistyön pohjalta. EU:n tulee laajentua Itä-Eurooppaan. Tavoitteena on oltava yksi eurooppalainen turvallisuus- ja talousalue, jossa ovat mukana niin nykyiset EU-maat, Baltian, itäisen Keski-Euroopan maat sekä asteittain myös Venäjä. Pohjois-Eurooppa on sekä väkimäärältään että voimavaroiltaan merkittävä alue, jonka maiden välistä suoraa kanssakäymistä tulee lisätä. Vasemmistoliitto tukee Pohjoismaiden ympäristö- ja energiayhteistyötä, Itämeren maiden kaupallisten suhteiden lisäämistä sekä Venäjän kanssa tehtävät yhteistyön tuntuvaa lisäämistä. Toimimme rahalla ja pääomilla keinottelua rajoittavan verotuksen ja säännösten puolesta Euroopan Unionissa.

4.26. Markkinamekanismi on yksi tapa järjestää tuottajien ja maksukykyisten kuluttajien välisiä suhteita. Markkinat toimivat parhaiten, kun kilpailua on riittävästi. Ohjaamattomat markkinat synnyttävät usein turvattomuutta, epätasa-arvoa ja vieraannuttavaa vallankäyttöä. Yliherkästi reagoivat markkinavoimat tuovat talouteen lyhytjänteisyyttä ja epävarmuutta. Ohjaamattomina ja ilman kansalaismielipiteen vaikutusta ne eivät huomioi luonnonvarojen järkevää käyttöä. Yhteiskunnalliset peruspalvelut, joita tarvitsevat kaikki kansalaiset, eivät voi toimia markkinoiden ehdoilla. Taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien peruspalvelut ja perusturva toteutuvat vain julkisvallan toimenpitein. Pankki- ja vakuutuslaitoksien sekä koko yhteiskunnan karmalta elintärkeiden suuryritysten liiallista monopolisoitumista tulee voida rajoittaa ja edistää kilpailua ko. aloilla. Tavoitteemme on ihmistä palveleva yhteiskunta, jossa markkinoiden toimintaa kehitetään sosiaalisesti oikeudenmukaiseen ja luonnon kannalta kestävään suuntaan lainsäädännön normien, verotuksen ja maksujen avulla.

Kestävä ja oikeudenmukainen kehitys

4.27. Ihminen on osa maapallon luontoa, jonka voimavarat ja kestokyky ovat rajalliset. Siirtyminen luonnon kestokyvyn mukaiseen kehitykseen vaatii rikkaiden ja köyhien maiden elintasoerojen tasaamista, jotta toisaalta ylikulutusta voitaisiin vähentää ja toisaalta väestönkasvu saataisiin hallintaan. Se vaatii myös ylikansallisten yhtiöiden ja pääomaomistuksen vallan rajoittamista.

4.28. Ympäristölle aiheutunut rasite tulee ottaa huomioon taloudellista hyvinvointia mitattaessa. Kestävä ja oikeudenmukainen kehitys merkitsee, että sitoudutaan voimavarojen oikeudenmukaiseen jakoon, varsinkin rikkaiden ja köyhien maiden välillä. Nyt elävien sukupolvien on oltava solidaarisia tuleville sukupolville. Rajoittamattomasta aineellisesta kasvusta on siirryttävä elämän laatua parantavaan ja oikeudenmukaiseen kasvuun ja kehitykseen.

4.29. Markkinoihin perustuvassa tuotannossa ja kulutuksessa ympäristöä voidaan suojata lähinnä verotuksen ja maksujen avulla. Pitkän aikavälin ja vähimmäistason määrittelyssä tarvitaan apuna myös muita talouden ohjauskeinoja. Työvoiman käytön verottamisesta tulee siirtyä asteittain luonnonvarojen käytön ja ympäristörasituksen verottamiseen. Yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen ympäristöverotus merkitsee elämisen perustarpeiden alhaista verotusta ja ylellisyystuotteiden korkeaa verotusta. Vesi- ja energiamaksuin ja muun hintaohjauksen avulla voidaan suosia siirtymistä luonnonvarojen säästeliäämpään käyttöön sekä kertakäyttökulutuksesta vähemmän ympäristöä saastuttavaan tuotantoon. Samalla kun verotuksen painopistettä siirretään kulutusveroihin, huolehditaan eri väestöryhmien ja maan alueiden välisestä oikeudenmukaisuudesta

4.30. Ympäristörasitusten maksatuksessa tulee siirtyä nykyistä selvemmin "aiheuttaja maksaa"-periaatteeseen, ei kuitenkaan niin, että maksamalla pyhitetään ympäristön lopullista tuhoutumista. Teollisuudelta ja kaupalta tulee edellyttää vastuuta tuotannon ympäristörasituksesta koko tuotteen kiertokulun ajan: raaka-aineiden hankinnasta jätehuoltoon saakka. Kansalaisten ympäristövalistusta pitää lisätä mm. tuotteiden kierrätyksen lisäämiseksi ja turhan energiankäytön vähentämiseksi.

4.31. Säästäminen on energiapolitiikan keskeinen lähtökohta. Saastuttavien ja uusiutumattomien energialähteiden käyttöön perustuvan energiankulutuksen kasvu tulee pysäyttää. On siirryttävä uusiutuvien energiavarojen käyttöön.

4.32. Ympäristöteknologia - mukaan lukien sekä ympäristötuhojen ehkäisyä että raaka-aineiden ja energiavarojen säästöä tukeva teknologia - on merkittävä tuotantohaara ja työllistäjä. Sen tutkimuksen, koulutuksen sekä taloudellisten voimavarojen lisääminen on järkevää sekä työllisyyden että luonnon kannalta. Yrityksissä työntekijöiden osallistuminen työnsä kehittämiseen vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia.

4.33. Oikeudellista ja hallinnollista ohjausta on tehostettava, jotta ilman, vesien ja maaperän saastuttaminen saadaan kuriin. Vesien suojelemiseksi pitää maataloudessa vähentää lannoitteiden käyttöä ja perustaa vesistöjen suojavyöhykkeitä.

4.34. Suomen tulee yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa toimia luonnon monimuotoisuutta puolustavien ja erityisesti ilmakehää suojaavien ympäristösopimusten sitovuuden lisäämiseksi. Suomessa ilman hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä erityisesti liikenteessä. Luonnonsuojelualueita on pyrittävä perustamaan tasaisesti koko maan alueelle, jotta ympäristöä voidaan suojella monipuolisesti. Suojelualueiden perustamisesta koituvat menetykset on korvattava sijaintikunnille.

4.35. Tietojen ja taitojen kehittäminen sekä ihmisyyden kasvu ovat keskeinen keino kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Uudet ideat, patentit, teoriat, reseptit, ohjelmat, sävellykset ja muut vastaavat lisäävät ihmiskunnan tietämystä ratkaista taloudellisia ja sosiaalisia ongelmiaan kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Sivistyksen syventäminen ja leviäminen vahvistaa eettisesti hyväksyttävien tuotanto- ja elämäntapojen sisäistämistä ja juurtumista. Vasemmistoliitto tukee elinikäisen oppimisen periaatetta.

4.36. Rauhanomainen kehitys on demokraattisen maailman ehto. Sodat ja väkivalta eivät kuulu kestävän kehityksen maailmaan. Vasemmistoliiton tavoitteena on maapallo ilman aseita ja väkivaltaa. Nykyaikaisen turvallisuuspolitiikan on edistettävä kansalaisten turvaa ympäristön tuhoutumista, sosiaalista ja taloudellista turvattomuutta sekä väkivallan käyttöä vastaan. Kollektiivisten turvallisuusjärjestelmien vahvistaminen antaisi mahdollisuuden sovitella alueellisia sotilaallisia selkkauksia, supistaa kansallisia asevoimia sekä luopua suljetuista sotilasblokeista. Vasemmistoliitto ei hyväksy militarismin lietsontaa kouluissa ja muualla yhteiskunnassa. Kansalaismielipide rauhan puolesta tulee vastedeskin olemaan tärkein tae rauhan vahvistumiselle.

4.37. Suomen on vaikutettava maapallon kehitysongelman ratkaisuun kansainvälisesti, mm. kehitysyhteistyöpolitiikassaan kahdella tavalla. Toisaalta on käytettävä voimavaroja humanitääriseen apuun. Toisaalta on kohdennettava avustustoiminta hankkeisiin, joilla kehitysmaille annetaan mahdollisuudet parantaa itse olojaan omien tietojensa ja taitojensa avulla. Koulutus ja terveydenhuolto sekä yhdyskuntateknisen ja tiedonvälityksen järjestelmien rakentaminen ovat tällaisia avainhankkeita. Kaupallistaloudelliset toimet on eriytettävä kehitysyhteistyötoiminnasta. Naisten yhteiskunnallisen ja yksilöllisen aseman parantaminen on osoittautumassa tehokkaimmaksi keinoksi liian nopeaan väestönkasvuun

* * *

5. Vasemmistoliitto edistää ja kehittää kolmannen vasemmiston periaatteita kaikilla politiikan alueilla ja tasoilla. Suurtyöttömyyden nujertaminen, talouden perusteiden kuntoon saattaminen ja hyvinvointivaltion puolustaminen on puolueen toiminnassa keskeisintä. Vasemmistoliitto kannustaa myös avoimeen keskusteluun yhteiskunnan arvoista ja moraalista. Puolueen vahvuus ja tulevaisuus riippuu sen kyvystä yhdistää vapauden, tasa-arvon, demokratian ja kestävän kehityksen tavoitteita pitkän aikavälin poliittiseksi strategiaksi sekä kyvystä soveltaa ja toteuttaa näitä periaatteita jokapäiväisessä toiminnassa. Puolueohjelman rinnalla on erillisohjelmia, joissa puolueen tavoitteet esitetään yksityiskohtaisemmin.

OHJELMATYÖTÄ JATKETAAN

Vasemmistoliiton puoluekokous Helsingissä 16.-18.6.1995 päättää:

  1. hyväksyä puolueohjelmateesit puolueen aatteellisia suuntaviivoja uudistavana asiakirjana, joka samalla toimii puolueen sääntöjen mainitsemana puolueohjelmana;
  2. jatkaa Vasemmistoliiton ohjelmauudistustyötä niin, että seuraavaan puoluekokoukseen valmistellaan ko. teesien pohjalta ehdotus Vasemmistoliiton uudeksi puolueohjelmaksi;
  3. antaa puoluehallituksen tehtäväksi koota puolueohjelmatyöryhmän, jonka kokoonpanossa huomioidaan erityisesti naisten ja nuorten edustus.