Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VIHR/1112

Vihreä liitto

Vihreät eläkelinjaukset: Vakaa perusturva eläkeläisen tukena


  • Puolue: Vihreä liitto
  • Otsikko: Vihreät eläkelinjaukset: Vakaa perusturva eläkeläisen tukena
  • Vuosi: 2011
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Vihreät eläkelinjaukset:

Vakaa perusturva eläkeläisen tukena

Hyväksytty Vihreiden puoluehallituksessa 4.2.2011
lisenssi: CC0

Sisällysluettelo
1. Eläkelinjausten tavoitteet
1.1. Eläkkeet ja sukupolvet
1.2. Vakaa eläketurva ja hyvä vanhuus
2. Vihreät linjaukset eläkkeistä ja eläkejärjestelmästä
3. Vihreiden eläkelinjausten perusteet
3.1. Työkyvyttömyys vie liikaa eläkkeelle
3.1.1. Työkyvyttömyyseläkkeet
3.1.2. Vihreitä keinoja työssä jaksamiseen
3.1.2.1. Esimiestyö ja johtaminen
3.1.2.2. Työaikajoustot
3.1.2.3. Työn ohessa oppiminen
3.2. Hyvä maahanmuuttopolitiikka helpottaa eläkeläisten elämää
4. Kestävän ja vakaan vanhuuden turvan puolesta
4.1. Elinaikakerroin
4.2. Mikä "taitettu indeksi"?
4.3. Eläkkeet ja verotus
5. Vihreät eläketavoitteet lyhyesti
Lähteitä

1. Eläkelinjausten tavoitteet

Vihreän eläkepolitiikan tavoitteena on tukea eläkeläisten toimeliasta elämää ja aktiivista kansalaisuutta. Haluamme tarjota iän tai työkyvyttömyyden takia eläkkeelle siirtyville vakaan perusturvan, varallisuudesta riippumattomat hyvät palvelut ja tilaisuuksia toimia, kukin kykyjensä, voimavarojensa ja elämäntilanteensa mukaisesti. Eläkelinjaukset tukevat Vihreiden muita tavoitteita: haluamme jättää maailman parempana nykyisten eläkeläisten lapsille ja tuleville sukupolville.

1.1. Eläkkeet ja sukupolvet

Yhä useampi suomalainen saa tulevaisuudessa pääosan tuloistaan eläkkeestä. Vuonna 2030 joka neljäs suomalainen on vähintään 65-vuotias. Samaan aikaan kun eläkeläisten osuus kasvaa, työikäisten osuus pienenee. Työikäisten määrä alkoi vähentyä vuonna 2010, jolloin sotien jälkeiset suuret ikäluokat siirtyvät eläkeikään. Pienissä muuttotappiokunnissa yli 65-vuotiaita on jo lähivuosina enemmän kuin puolet väestöstä.

Ikääntyneiden määrän kasvu on paitsi taloudellinen ja sosiaalinen haaste myös tilaisuus: Useimpien elinikä pitenee ja toimintakyky säilyy pitempään kuin aiemmilla sukupolvilla. Yhä useampi nauttii eläkeläisyydestään, jos eläke riittää kohtuulliseen elämiseen ja ympäriltä löytyy ystäväpiiri ja mielekästä tekemistä. Työeläke takaa useimmille eläkeläisille kohtuullisen toimeentulon. Monelle työura ei kuitenkaan enää tarkoita säännöllistä kuukausipalkkaa, jonka perusteella eläke määräytyisi, vaan pätkä- tai silpputöitä ja jopa pitkiä työttömyyden jaksoja. Pelkän peruseläkkeen varaan päätyvät useimmiten nuorena työkyvyttömäksi joutuneet (työeläkettä karttui vuoteen 2005 asti vasta 23 ikävuoden jälkeen, nykyisin jo 18-vuotiaasta lähtien) ja pelkästään kotityötä tehneet. Heille kaikille tulee taata riittävä perusturva. Vanhasen II hallituksen päätös ottaa käyttöön takuueläke 1.3.2011 lähtien toteuttaa yhden Vihreiden keskeisen sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävän osatavoitteen: eläkeläiset saavat tuolloin perustulon, jonka suuruus on 687,74 euroa. Jos eläkeläisen kansaneläke ja ansioeläke jäävät alle laissa määritellyn eläketulorajan, puuttuva osa maksetaan takuueläkkeenä. Jatkossa takuueläkettä tulee kehittää siten, että siinä otetaan paremmin huomioon esimerkiksi eläkeläisen tavanomaista suuremmat pysyvät pääomatulot.

Tulevaisuudessa eläkepolitiikassa ei ole kyse vain eläkkeistä vaan nykyistä voimakkaammin sukupolvien välisestä yhteistyöstä ja laajemmin talouden suunnasta. Tämän vuoksi näissäkin linjauksissa käsitellään laajasti eläkkeitä sivuavia kysymyksiä. Sukupolvet kohtaavat erityisesti palvelualojen kautta: jatkossa ikääntyneiden määrän kasvun takia tarvitaan nykyistä enemmän esimerkiksi hoito- ja hyvinvointipalveluja. Tämä merkitsee, että koulutuksessa on otettava huomioon ikääntyneiden kasvava osuus asiakaskunnassa ja että monet ammatit suuntautuvat nykyistä enemmän ikääntyneiden palveluihin. Yhä useampi vaihtaa ammattia yhä vanhempana, jopa lähellä eläkeikää, mikä tulee ottaa huomioon koulutuksessa. Eläkeläiset ovat myös kasvava kuluttajaryhmä, joka muuttaa markkinoita joko tulevien sukupolvien kannalta kestävään tai kestämättömään suuntaan. Elämänkokemus antaa hyvät mahdollisuudet vastuulliseen kuluttamiseen ja tulevista sukupolvista välittämiseen.

Sukupolvien tulee myös huomioida toisensa uudella tavalla. Eläkeläiset voivat esimerkiksi työikäisiä paremmin valita liikkumisajankohtansa ja heitä tulee kannustaa ekologisiin vaihtoehtoihin. Vihreiden mielestä joukkoliikenteen hinnoittelussa tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon kasvava eläkeläisten määrä. Eläkeläisiä tulee auttaa valitsemaan ekologinen matkustusmuoto ja keskittää nykyistä paremmat alennukset kanta-asiakkaille ja vuoroihin, joissa on vähän matkustajia. Eläkkeiden avulla selviämistä voi ja tulee tukea myös muiden etuuksien avulla. Vihreät esittävät, että esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripalveluiden alennuksilla kannustetaan eläkeläisiä valitsemaan muutoin vähäisellä käytöllä olevia liikuntavuoroja tai kulttuuripalveluiden muotoja.

Eläkeläisten määrän kasvu koskettaa kaikkia, myös vajaakuntoisia ja nuoria, joista entistä useamman tulee päätyä työelämään nykyistä aiemmin, jotta eläkkeet voidaan maksaa. Toisaalta yhä useamman työtoveriksi täytyisi tulla osa-aikaeläkeläinen. On luotava työpaikkoja ja töitä, joihin ihmiset voivat työllistyä nuorina ja kokemattomina, vajaakuntoisina sekä osittain jo eläkeläisinä - elämäntilanteissa, joissa täysi työviikko ei ole mahdollinen. Kaikkea tätä tarkoittaa työurien pidentäminen, joka muodostaa yhden keskeisen lähtökohdan eläkevarojen keräämiselle ja täten myös vakaalle eläketurvalle.

1.2. Vakaa eläketurva ja hyvä vanhuus

Vihreän eläkepolitiikan tavoitteena on taata riittävä, vakaa ja elämäntilanteiden mukaan joustava eläketurva ja hyvä vanhuus kaikille. Eläkeläisten perusturvan tasoa arvioitaessa on muistettava, että eläkeläisiltä ei edellytetä enää osallistumista työmarkkinoille. Siksi keskeinen Vihreiden lähtökohta on, että eläkeläisten perusturvan on oltava muita vakaampi: se ei saa heilua talouden mullistusten mukana. Vihreät ovat tyytyväisiä siihen, että Vanhasen II hallitus sai aikaan takuueläkkeen, joka parantaa pienituloisimpien eläkeläisten turvaa merkittävästi.

Eläkeläisten määrän kasvaessa eläke ei myöskään voi turvata työuran aikaista tulotasoa, mutta se voi ja sen pitää taata riittävä toimeentulo. Julkisen vallan olennaiseksi haasteeksi tulee eläketurvan järjestämisen kannalta ns. vanhushuoltosuhde eli eläkeläisten määrä suhteessa työssä käyvien määrään (65 vuotta täyttäneiden suhde 15-64-vuotiaaseen väestöön).

[Poistettu kuvio 1. Väestöllinen vanhushuoltosuhde vuosina 1998-2050. Kuvateksti: Vuoteen 2050 mennessä väestöllinen vanhushuoltosuhde eli yli 65-vuotiaan väestön määrä suhteessa työikäisen 15-64-vuotiaan väestön määrään kohoaa kehittyneissä maissa nykymenolla noin 45 prosenttiin. Tämä merkitsee,että väestössä on yhtä varttunutta kohden kaksi työikäistä kansalaista.]

Jotta eläkkeet ja vanhuuden tuomista vaivoista johtuvat kulut voidaan maksaa, työssäkäyviä tulee olla riittävästi eläkkeensaajiin verrattuna. Jatkossa eläkeläisiä on kuitenkin entistä enemmän ja pienempien nuorempien ikäluokkien takia työssäkäyviä vähemmän. Työikäisten osuus väestöstä kääntyi laskuun useilla alueilla jo vuonna 2010. Ikäihmisten määrän lisääntyessä samanaikaisesti huoltosuhde heikkenee nopeasti.

[Poistettu Kuvio 2. Väestöllinen huoltosuhde vuosina 1865-2060; Tilastokeskuksen 2009 ennuste. Kuvateksti: Suomen väestöllinen huoltosuhde alkaa heiketä 2010 lähtien nopeasti.]

Suomen vanhushuoltosuhde (yli 65-vuotiaan väestön suhde 15-64-vuotiaaseen väestöön) heikkenee vuoteen 2020 mennessä voimakkaasti. Muutokset huoltosuhteessa edellyttävät julkisen vallan linjauksia ja päätöksiä, jotta eläkettä ja palveluja riittää kaikille niitä tarvitseville ja jotta työikäisten vero- ja maksutaakka ei kasva kohtuuttomaksi. Tämän vuoksi pohditaan, miten työuria aiotaan pidentää ja tavoitteena on nostaa eläkeikä eri keinoin vähintään 65 vuoteen. Työttömyyden torjunta on tullut yhä tärkeämmäksi ja huoltosuhteen parantamiseksi myös muun muassa työkyvyttömyyseläkettä saavilta tarvitaan jatkossa ainakin osa heidän työpanoksestaan, mikä merkitsee eläkkeiden, kuntoutuksen ja työelämän kiinteämpää yhdistämistä.

Vihreät katsovat, että eläketurvan nykyhaasteeseen ei vaikuta vain eläkeläisten kasvava määrä vaan myös muuttunut työelämä, aikaisempaa vähäisempi syntyvyys sekä mm. muuttunut perherakenne. Vihreät haluavat uudistaa eläkesuunnittelua niin, että se ottaa paremmin huomioon eri tekijöiden yhteisvaikutuksen.

2. Vihreät linjaukset eläkkeistä ja eläkejärjestelmästä

a) Vihreiden linjaukset eläkkeistä lähtevät yksilöstä:

  1. Valtion tulee taata jokaiselle eläkeläiselle riittävä toimeentulo. Peruseläkkeen (kansaneläke, takuueläke tms.) on riitettävä kohtuulliseksi katsottavaan elämiseen ilman, että eläkeläisen tarvitsee hakea muita tukia selviytyäkseen päivittäisestä elämästä.
  2. Eläketurvan tulee joustaa yksilön muuttuvien tilanteiden mukaan:
    • Jos työkykyä ja tarmoa riittää, työelämässä tulee voida jatkaa niin pitkään kuin haluaa.
    • Jos yksilön terveys tai elinvoima on heikentynyt, on eläkkeelle voitava jäädä säädettyä eläkeikää aiemmin.
  3. Yleistä eläkeikää sen sijaan pitää voida suhteuttaa suomalaisten elinajan ennusteisiin. Eläkeikää voidaan nostaa, jos eläkejärjestelmän kestävyys sitä edellyttää. Samalla julkisen vallan ja työnantajien tulee luoda kevennettyjä mahdollisuuksia työntekoon ikääntyneille, vajaakuntoisille ja jo eläköityneille työntekijöille: lyhennetyt työviikot ja/tai -päivät auttavat jatkamaan työelämässä pidempään.
  4. Työkyvyttömyyttä aiheuttavia tekijöitä on ehkäistävä ennalta nykyistä tehokkaammin.
  5. Omaa eläketurvaa tulee voida parantaa vapaaehtoisilla tai työantajan maksamilla eläkkeillä. Eläkesäästämisen verotuet eivät saa kuitenkaan kannustaa varhaiseen työmarkkinoilta vetäytymiseen.
  6. Jatkossa eläkkeiden suojattua käteen jäävää osuutta on laajennettava kaikille hoivaa ja tukea tarvitseville ja taattava kohtuulliset henkilökohtaiset käyttövarat jokaiselle.

b) Eläkejärjestelmää koskevat vihreät linjaukset perustuvat järjestelmän oikeudenmukaisuuteen sekä taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen:

  1. Eläkejärjestelmän tulee perustua oikeudenmukaiseen tulonjakoon sukupolvien ja sukupuolten välillä sekä eläkeläisten kesken. Vihreät haluavat luoda eläkejärjestelmän, jossa ei ole sisäänrakennettua syrjintää ja joka ei itsessään luo köyhyysloukkuja esimerkiksi nuorena työkyvyttömäksi jääneille tai vanhimmille eläkkeensaajille.
  2. Varat eläkkeisiin on koottava monesta lähteestä (eläkemaksuilla, rahastoinnilla ja rahastojen tuotoilla), jotta eläkejärjestelmä toimii vakaasti talouden heilahteluissa ja oikeudenmukaisesti sukupolvien välillä.
  3. Pienimpiä peruseläkkeitä on voitava nostaa ilman, että se vaikuttaa muiden eläkkeiden tasoon. Ylisuuria eläkkeitä on voitava leikata esimerkiksi verotuksen avulla.
  4. Eläkkeisiin kerättyjen varojen sijoittamisessa on suosittava vastuullista ja eettistä sijoittamista, tähdättävä pitkäaikaiseen vakaaseen tuottoon ja kestävän kehityksen tukemiseen - ei taloutta heiluttelevaan nopean voiton maksimointiin, joka heikentää ympäristöä ja on usein myös taloudellisesti kestämätöntä.
  5. Sukupuolten välisiä eläke-eroja on korjattava palkkaeroja pienentämällä.
  6. Maahanmuuttajien hyvä kotouttaminen ja työllistäminen voi lisätä työikäisten määrää ja vahvistaa eläkejärjestelmän ja julkisen talouden kestävyyttä.
  7. Eläkkeiden ja vanhuspalvelujen takaamiseksi sekä julkisen talouden turvaamiseksi kokonaisveroastetta voidaan maltillisesti korottaa.
  8. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syihin on puututtava ajoissa muun muassa parantamalla työterveyshuoltoa ja työhyvinvointia. Työkyvyttömyys on paitsi inhimillinen tragedia niin myös kansantaloudellinen tappio.
  9. Ikääntyneen työllistäminen tulee olla työnantajalle irtisanomista kannattavampaa. Työttömyyseläkeputki ei saa helpottaa ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomista.

3. Vihreiden eläkelinjausten perusteet

Suomalainen eläkejärjestelmä on pitkän historiallisen kehityksen tulos ja rakennettu pääpiirteittäin toimivaksi ja kestäville perusteille. Eläketurva muodostuu pääasiassa ansiotyöhön perustuvasta työeläkkeestä ja vähimmäisturvan tarjoavasta kansaneläkkeestä. Järjestelmä turvaa toimeentulon vanhuuden, työkyvyttömyyden, perheenhuoltajan kuoleman ja ikääntyneen henkilön työttömyyden varalta.

Lähes kaikki ansiotyö kuuluu eläketurvan piiriin. Omat eläkelakinsa on yksityisen sektorin työntekijöillä, yrittäjillä, maatalousyrittäjillä, merimiehillä ja julkisen sektorin työntekijöillä. Työeläketurvan rahoittavat työnantajat ja työntekijät yhdessä. Työeläkkeet on rahastoitu pääasiassa kahteen suureen eläkeyhtiöön, Ilmariseen ja Varmaan sekä kolmanteen alan suureen toimijaan, Kuntien eläkevakuutukseen. Keskittymisen taustalla on sijoittajien epäluulo yrityskohtaisia eläkesäätiöitä kohtaan ja yritysten halu keskittyä ydintoimintoihinsa. Samaan aikaan Kuntien eläkevakuutus on kasvanut 26 miljardin euron rahastoksi. Työeläkevakuuttajat TELA:n jäsenyhteisöjen sijoituskanta oli vuoden 2010 lopussa 138,8 miljardia euroa. Kolme suurinta rahastoa kattaa siitä 90,1 miljardia euroa.

Myytti: "Me olemme maksaneet eläkkeemme itse!"

Todellisuus: Eläkkeet maksetaan pääasiassa nykyisin työssäolevien työntekijöiden työeläkemaksuilla.

Eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuus on Vihreän eläkepolitiikan keskeinen lähtökohta. Kaikkein oikeudenmukaisin eläkejärjestelmä sukupolvien välillä olisi todennäköisesti sellainen, jossa rahastoista maksettaisiin täysin samansuuruinen eläke kaikkien ikäluokkien yksilölle. Realistisempaa on kuitenkin lähteä siitä, että eläkkeen määrä vaihtelee eri sukupolvilla. Suomalainen eläketurva maksetaan nimittäin vain osittain rahastoista ja suurin osa työeläkemaksujen kautta. Kukaan ei maksa eläkettään täysin itse. Niin sanotut suuret ikäluokat ovat päässeet eläkejärjestelmän rahoittamisessa vähemmällä kuin muut. Heidän maksamansa eläkemaksut mitoitettiin kattamaan lukumäärältään paljon pienemmän raivaajasukupolven eläkkeet, mutta ne eivät alkuunkaan riitä kattamaan heidän omia eläkkeitään. Ei ole kuitenkaan reilua periä näitä maksuja takautuvasti näiden ikäluokkien edustajilta. Toisaalta ei ole myöskään ole oikein, että pienemmät ikäluokat joutuvat kantamaan koko taakan.

Myytti: "Ahneet suuret ikäluokat ovat meille työikäisille vain taakka!"

Todellisuus: Suuret ikäluokat saavat hieman parempaa eläkettä. Seuraavat sukupolvet ovat saaneet paremmat julkiset palvelut ja eläneet vauraammassa maailmassa.

Sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ei voidakaan lähestyä tarkastelemalla pelkästään eläkkeitä. Sukupolvien kokoerot on syytä tunnustaa ja huomata, että myös niiden välillä on ollut ja tulee olemaan huomattavia eroja verotuksessa, terveydessä, elinajanodotteessa ja toteutuvassa elinajassa. Sukupolvien välisen taistelun sijasta onkin viisaampaa tavoitella maailmaa, jossa eläkeläiset voivat elää mielekästä elämää pienilläkin tuloilla.

Eläkemenojen pysyvän kasvun syynä on erityisesti elinajan piteneminen, ei niinkään suurten ikäluokkien vaikutus. Eläkemenot vakiintuvat n. 2035 lähtien nykyistä selvästi korkeammalle tasolle, vaikka suurten ikäluokkien vaikutus on tuolloin ohi.

Eläkevarat. Rahastoidut työeläkevarat olivat 2010 noin 139 miljardia euroa. Rahastojen kokoa kuvaa, että jos maksujen kerääminen lopetettaisiin nyt, rahastoissa olevat varat riittäisivät työeläkkeiden maksuun vain noin viideksi vuodeksi. Rahastoinnilla varaudutaan muun muassa suurten ikäluokkien noin vuodesta 2010 alkaneeseen laajamittaiseen eläkkeelle siirtymiseen. Jos varoja ei rahastoitaisi, eläkemaksut nousisivat huomattavan nopeasti. Lähde: ETK ja työeläke.fi.

Kansaneläkkeet rahoitettiin aiemmin työnantajan maksuin sekä verovaroin. Työnantajien Kelamaksun poistuttua peruseläke tulee lähes täysin verovaroista. Koska työmarkkinajärjestöt eivät osallistu peruseläkkeiden rahoitukseen, niillä ei myöskään ole oikeutta sitoa peruseläkkeiden korotuksia muihin eläkkeiden korotuksiin. Pienimpiä eläkkeitä tulee voida korottaa takuueläkkeen tavoin ilman, että samalla korotetaan kaikkia eläkkeitä.

Myytti: "Me emme ikinä pääse eläkkeelle!"

Todellisuus: Eläkeikä nousee muutamalla vuodella.

Useimmat ihmiset elävät parempikuntoisena vanhemmaksi kuin aiemmat sukupolvet. Vanhuspalveluiden ja eläkkeiden turvaaminen on jatkossa valtava haaste, vaikka suuri osa eläkeläisistä elää myöhäiseen vanhuuteen saakka itsenäistä elämää ja osallistuu aktiivisesti erilaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan. Tämän vuoksi eläkeikää on tarvittaessa voitava nostaa ja työuria pidentää - muuten kasvava eläkeläisten määrä (eläkemaksut ja verotuksen kautta maksetut palvelut) muodostuu suureksi taakaksi työikäisille. Työurien riittävä pituus on myös merkittävä työvoiman, hoivapalvelujen ja julkisen talouden riittävyyden kannalta. Lyhyet työurat pienentävät eläkettä. Siten pitkät työurat ovat tärkeitä eläketurvan sosiaalisen kestävyyden kannalta. Vaikka työttömyys on näitä linjauksia kirjoitettaessa suurin ongelma ja lyhentää työuria, jatkossa työurien pidentäminen tulee olemaan eläkejärjestelmän kannalta tärkeä.

Yhä useamman tulee siis jatkossa työskennellä nykyeläkeläispolvea iäkkäämpänä. Yksilöiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Eläkkeelle jäämisen tuleekin perustua jatkossa entistä tarkempaan arvioon yksilön toimintakyvystä. Vaikka työurien vähimmäispituutta tulee yhtenäistää, työuria ei tule venyttää yksilön voimavarojen kustannuksella. Pidemmät työurat eivät voi tarkoittaa sitä, että palomies tekee savusukelluksia tai että balettitanssija esiintyy näytöksissä 65-vuotiaaksi saakka. Sen sijaan pidemmät työurat voivat tarkoittaa sitä, että työn sisältöä vanhemmiten kehitetään, työaikaa tarpeen mukaan lyhennetään tai ammattia vaihdetaan. Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa tulee jatkossa huomioida nykyistä paremmin ikääntyneiden koulutettavien määrän kasvu. Jo ensimmäisen ammatin opiskelun aikana tulee kannustaa hankkimaan valmiuksia myös muihin tehtäviin, jos ammatin harjoittaminen tai työtehtävä vaikeutuu tavanomaista varhaisemmin ikääntymisen johdosta.

Eläkejärjestelmän kestävyyttä edistää, että työikäisistä mahdollisimman moni käy ansiotyössä. Nuorten ja työelämän ulkopuolella olevien työllistymiseksi tulee luoda väyliä, poistaa alimpien palkkaluokkien tuloloukut sekä kehittää taloudellisia kannustinjärjestelmiä. Nuorisotyöttömyyden torjunta on tehokasta eläkepolitiikkaa. Asevelvollisuuden kehittäminen nykyistä valikoivampaan suuntaan vapauttaisi nuoria työelämän palvelukseen, pidentäisi työuria ja siten myös lisäisi eläkkeiden maksajien määrää.

Eläkeiän nostaminen ja työurien pidentäminen pitää sovittaa tarkasti yhteen erilaisiin karttumiin, varhais-, yrittäjä-, maatalous-, perhe- ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Samalla pitää selvittää niiden vaikutukset sosiaaliturvaan, työeläkejärjestelmän luotettavuuteen sekä eri ammattien eläkeiän eroihin.

Osa-aikaeläke on auttanut monia jaksamaan työssä pidempään. Vihreät katsoo, että osa-aikaeläkkeen tulee jatkossakin olla osa eläkejärjestelmää ja varsinkin työurien pidentämistä. Se voi tarjota työkyvyttömyyseläkeläiselle pehmeän jatkon työelämässä ja toisaalta voisi pitää jo eläkeiän saavuttaneen henkilön työelämässä ja siten aktiivisena pidempään. Nykyisen osa-aikaeläkkeen ongelmiin kuuluu, että siitä tekevät päätöksen työnantaja ja työntekijä yhdessä mutta muut rahoittavat. Nykymuotoinen osa-aikaeläke pidentää heikosti työuria: noin 80 prosentilla osa-aikaeläkeläisistä olisi heidän oman ilmoituksensa mukaan vaihtoehtona ollut kokoaikatyössä jatkaminen. Osa-aikaeläkkeen ottaminen osittaisena varhennettuna vanhuuseläkkeenä ratkaisisi taloudellisesti osa-aikaeläkkeeseen liittyvät kustannukset neutraalilla tavalla.

3.1. Työkyvyttömyys vie liikaa eläkkeelle

Keskimääräinen eläköitymisikä Suomessa oli vuonna 2010 noin 60,4 vuotta. Vuodesta 2005 lähtien on ollut käytössä liukuva eläkeikä, jossa alin vanhuuseläkeikä on 63 vuotta, ylin 68 vuotta. Hallituksen tavoitteena on ollut nostaa eläkeikä 65 vuoteen. Tavoitetta vaikeuttaa työkyvyttömiksi päätyvien suuri määrä. Suomessa on noin 270 000 työkyvyttömyyseläkeläistä, joista 44 prosenttia on eläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi. Työttömyys- ja työkyvyttömyyseläkkeelle on jäänyt nykyisin enemmän ihmisiä kuin vanhuuseläkkeelle. Työelämä on käynyt liian kovaksi liian monelle. Vanhuuseläkkeelle jääneiden keskimääräinen eläkeikä sen sijaan on runsaat 63 vuotta. Ratkaisut eläkeiän käytännön nostamiseen piilevät siis työkykyisyyden lisäämisessä. Pelkkä muodollinen eläkeiän nosto ei riitä.

Varsinainen työttömyyseläkejärjestelmä loppuu vuonna 2012. Ns. työttömyyseläkeputkesta1 on kuitenkin tullut irtisanomisia helpottava elementti, vaikka lähitulevaisuudessa näyttää häämöttävän työvoimapula.

Työmarkkinoiden tulee joustaa siinä missä yksilötkin yritetään saada joustamaan. Työurien pidentämiseen tarvitaan nimenomaan porkkanoita: työssä viihtyvyyttä ja jaksamisen keinoja tulee kehittää ja eläkkeen myöhentämisen tulee nostaa eläkettä. Jo nykyisin 63-vuotiaille on tarjolla eläkkeen superkarttuma, jossa eläke karttuu 4,5 prosenttia tavanomaisen 1,5:n sijaan. Se on saanut entistä useamman valitsemaan eläkkeelle jäännin sijaan työuran vielä joksikin aikaa. Tämäntyyppinen tärkeä porkkana tulee säilyttää, ja järjestelmää tulee kehittää.

On myös luotava uutta "kolmannen aktiivi-iän kulttuuria", jossa lyhennetty työaika yhdistyy muihin elämään mielekkyyttä tuottaviin aktiviteetteihin. Vihreät vaativat, että eläkkeelle siirtyneille on kehitettävä selkeitä taloudellisia kannustimia ja joustavia järjestelyjä, jotka mahdollistavat tuottavan työn tekemisen esimerkiksi muutaman tunnin päivässä tai muutaman päivän viikossa. Järjestelyjä voivat olla esimerkiksi etätyö kotona, osa aiemmista töistä tai vaikkapa opettajilla osa lukuvuoden jaksoista tai osan luokista. Työnteosta on aina jäätävä taloudellista hyötyä sen tekijälle.

1 Työttömyyseläkeputkella tarkoitetaan menettelyä, jossa työttömyyspäivärahoja jatketaan eläkeikään saakka, jotta irtisanomiset eivät johda muun sosiaaliturvan piiriin.

[Poistettu kuvio: Vuosina 1998–2008 työeläkkeelle siirtyneet eläkelajin mukaan (Lähde: ETK)
Kuvateksti: Vuonna 2007 vanhuuseläkkeelle jäi kaikkiaan 28 772 henkilöä. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäi miltei yhtä paljon eli 28 187 henkilöä ja työttömyyseläkkeelle 12 847.]

3.1.1. Työkyvyttömyyseläkkeet

Osa ihmisistä päätyy eläkkeelle työkyvyttömyyden takia joskus hyvinkin nuorena. Keskeisimmät työkyvyttömyyseläkkeelle johtavat syyt ovat mielenterveyden häiriöt, tuki- ja liikuntaelintensairaudet sekä verenkiertoelinten sairaudet. Pitkäaikaissairaat ja vajaatyökykyiset osallistuvat edelleen vähän työelämään, vaikka monia yrityksiä tilanteen muuttamiseksi on tehty. Työkyvyttömyyseläkeläisistä hyvin harva palaa myöhemmin työelämään, mikä johtaa usein köyhyyteen ja syrjäytymiseen.

Jatkossa tarvitaan perustava ajattelutavan muutos. Huomio tulee suunnata työkykyisyyteen, jota lähes jokaisella eläkkeelle päätyneellä tai sairauden takia työelämässä vaikeuksiin joutuneella jossain määrin on. Nykyistä useamman työkyvyttömyys voidaan myös ehkäistä ennalta sairauksien nopeamman tunnistuksen, tehokkaamman hoidon ja aktiivisen kuntoutuksen avulla. Nykyistä useamman työkyky voidaan säilyttää tai palauttaa ennen eläköitymistä. Jäljelle jäänyt työkyky voidaan ottaa käyttöön osapäivärahan ja kevennettyjen työpäivien tai -viikkojen avulla.

Vuoden 2010 alusta lähtien työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ovat saaneet ansaita ilman vaikutusta eläkkeeseen. Täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva voi ansaita enintään 687,74 euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa heidän eläkkeeseensä. Jos henkilön työansiot ylittävät ansaintarajat, hänen työkyvyttömyyseläkkeensä maksaminen keskeytetään, ja eläke jää lepäämään. Mikäli menettely muodostaa tuloloukkuja, on syytä harkita jatkossa ehdottomien rajojen sijaan joustavampia toimintatapoja.

3.1.2. Vihreitä keinoja työssä jaksamiseen

Eläkeikää ei voi vain määräyksillä nostaa, koska jokainen vanhenee yksilöllisesti. Nykyinen työelämä toimii huonosti, jos sen piiristä liian moni päätyy työkyvyttömäksi. On luotava työelämä, jossa voi viihtyä, joka käyttää lähes kaikilla olevaa työkykyä ja joka joustaa elämäntilanteiden mukaan.

Työelämän laadun parantaminen on ratkaisu moneen eläkkeitä sivuavaan ongelmaan. Satsaukset työelämän laatuun parantavat työn tuottavuutta, ja tämä luo edellytyksiä eläkkeiden rahoitukselle. Työssä myös jaksetaan paremmin, mikä on puolestaan välttämätöntä, mikäli työuria halutaan pidentää.

Tutkimusten mukaan työtyytyväisyys on pysynyt Suomessa melko hyvänä, mutta kiireen haitat ovat lisääntynet kaikilla palkansaajilla. Työelämän laatu saa kohtuullisen arvosanan, kouluarvosanana noin 8. Parhaan arvosanan saavat yksityinen palvelusektori ja valtio, huonoimman teollisuus ja kunnat. Julkisen ja yksityisen sektorin tuleekin tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään omaksua toisiltaan työtyytyväisyyttä lisääviä keinoja ja sovelluksia.

Työlainsäädäntö tukee hyvin työelämän kehittämistavoitteita, eikä myöskään työehtosopimuksia ole pidetty muutosten esteenä tai hidasteina, kuten monissa muissa EU-maissa. Työelämän laadun parantamiseksi on valtionhallinnossa tehty paljon. Aiemmin toteutettuja ohjelmia mm. ikäohjelma, Tyke-ohjelma, Työssä jaksamisen ohjelma ja Veto-ohjelma.

Parhaat työelämän laatua parantavat hankkeet ovat yhdistäneet kolme näkökulmaa: työaikajoustot, työn ohessa oppimisen sekä paremman esimiestyön ja johtamisen. Tällaisia ohjelmia ovat esimerkiksi Tykesin tukemat HKR-tekniikan Ikäohjelma, Keravan Energian senioriohjelma ja Abloy Oy:n ikämestariohjelma.

Hyvä työpaikka yhdistää johtamisen, työterveyshuollon, oppimisen, työaikajoustot, urasuunnittelun ja kokemuksen jakamisen: esimerkiksi mentorointi tulee mieltää kaksisuuntaisena prosessina, kumpikin oppii toisiltaan.

Työssä jaksamisen keinoja pohti ETK:n toimitusjohtaja Jukka Ahtelan vetämä työryhmä, jonka esitykset antavat hyvän pohjan työssä jaksamisen keinojen kehittämiselle. Vireät katsovat, että tätä työtä tulee jatkaa.

3.1.2.1. Esimiestyö ja johtaminen

Työhyvinvointi syntyy mielekkäästä työstä. Työpaikkojen välillä on kuitenkin erittäin suuria johtamistapoihin liittyviä eroja ja näillä on selvä yhteys myös työssä pysymiseen ja yleensäkin työmotivaatioon. Työpaikoille, joilla esimiestyö ja johtamistavat ovat toimivia, on ominaista toiminnallinen joustavuus, yhteistyö ja hyvät vaikutusmahdollisuudet. Työssä jaksamista ja henkistä hyvinvointia edistää se, että työntekijät kokevat olevansa arvostettuja työyhteisön jäseniä.

Työuralla jaksaminen ja työurien pidentäminen alkaa jo työelämään tullessa. Tukea pitää saada ja toimenpiteitä tehdä koko elämänuran aikana.

Eri-ikäisiä ihmisiä tulee johtaa eri tavoin. Heidän tarpeensa työn ja muun elämän yhdistämiseen ovat erilaisia. Ikäjohtamisen sijaan on alettu puhua elinkaarijohtamisessa, jossa joustavasti huomioidaan ihmisten elämäntilanteet ja elinvaiheet. Hyvä johtaja saa innostettua ja pidettyä hyvää työvirettä yllä.

Yksi työssä jaksamiseen vaikuttava seikka on yhdenvertainen ja avoin, ei-normatiivinen ilmapiiri työpaikalla. Aktiivisella yhdenvertaisuuden edistämisellä (esimerkiksi kaikki syrjintäperusteet kattavan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelun avulla) työnantajat pystyvät tukemaan ikääntyvien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden työssä jaksamista ja työssä pysymistä.

Vaikutusmahdollisuudet työhön ja sen sisältöön sekä työn monipuolisuus auttavat monia jaksamaan paremmin. Toisille ne saattavat Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan olla mielenterveysriski: korkea päätäntävalta lisäsi mielenterveyshäiriöiden riskiä puolella ja työn monipuolisuus taas vähensi sitä kolmanneksella tutkituista.

Yritysten ja monien muidenkin työpaikkojen keskijohto on nykyisin tiukilla: alaisia ja projekteja on liikaa yhtä johtajaa kohden. Lähtökohtaisestikin hyvä johtaja joutuu usein liian kuormitetuksi, eikä ehdi pitää huolta alaistensa työhyvinvoinnista. Esimiesten koulutus on avainasemassa oleva asia, jota työpaikkojen johdon on tuettava ja johdon on aidosti sitouduttava työväkensä työkyvyn ylläpitämiseksi.

3.1.2.2. Työaikajoustot

Työajan tulee joustaa elämäntilanteiden mukaan – yksilön tulee myös voida olla välillä tehokas ja välillä vähemmän tehokas. Esimerkiksi vakavat unettomuusongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina. Unettomuuden hoito aiheutti vuonna 2007 erikoissairaanhoidossa yli 20 miljoonan euron suorat kustannukset. Luku vastaa astman hoitokustannuksia erikoissairaanhoidossa. Unettomuuden taloudellisia vaikutuksia selvittäneen tutkimuksen mukaan unettomuuden aiheuttamat välilliset kustannukset, esimerkiksi työtehon lasku ja sairauspoissaolot, ovat moninkertaisia. Jos uni jää pysyvästi vähäiseksi, oppiminen kärsii, tarkkaavaisuus ja vastustuskyky laskevat. Jatkuvana unenpuute myös lihottaa ja altistaa aikuisiän diabetekselle.

Työ ja muu elämä tuleekin voida yhdistää joustavasti. Työelämän laatua parantavat muun muassa vaikutusmahdollisuudet työaikoihin, erilaiset joustavat työaikajärjestelyt, työaikapankit ja työaikaliukumat. Kaikkia tehtäviä ei ole kohtuullista odottaa jaksettavan vanhuuteen asti, mutta työnteko joissain tehtävissä voi hyvinkin onnistua.

Joillain työaika joustaa työntekijän kannalta liian paljon. Prekaarissa työssä erilaiset riskit kaatuvat helposti työntekijän kontolle. Työsuhteita ja niihin liittyviä turvarakenteita tuleekin kehittää tasaveroisesti. Vihreät kannattaa lomapankkeja pätkätyöläisille.

Työssä jaksamista täytyy tukea esimerkiksi Aslak-kuntoutuksen tapaisilla keinoilla. Aslak eli ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus on työelämässä mukana oleville tarkoitettua Kelan järjestämää harkinnanvaraista varhaiskuntoutusta.

3.1.2.3. Työn ohessa oppiminen

Työelämä mullistuu jatkuvasti. Ikääntyminen ei estä oppimista: oppimisstrategiat vain muuttuvat. Ikääntyminen tosin hidastaa oppimista jonkin verran. Työntekijällä täytyykin olla mahdollisuuksia uuden oppimiseen sekä erikseen kouluttautumalla että osana jokapäiväistä työtä.

Äärimmäisen tärkeää on opettaa uudet menetelmät ja perehdyttää jatkuvasti muuttuviin ohjelmistoihin. Työttömillä tulee olla mahdollisuuksia pitää yllä ja päivittää osaamistaan. Tätä tukee juuri uudistettu palkansaajan ansiosidonnainen aikuiskoulutustuki.

3.2. Hyvä maahanmuuttopolitiikka helpottaa eläkeläisten elämää

Useimmat joutuvat venyttämään työuraansa ja eläkkeiden määrän tavoitteita tullaan määrittelemään uudelleen, jotta saisimme vanhempamme ja naapurimme säällisesti hoidettua. Emme voi kuitenkaan laittaa vain eläkeikää lähestyviä työntekijöitä maksamaan vuonna 2008 alkaneen laman laskua, jotta selviämme tulevasta sosiaalisesta ja taloudellisesta haasteesta. Työurien pidentäminen ei myöskään voi olla itsetarkoitus, jolla ihmisestä puristetaan viimeisetkin voimat ja jätetään ilman vanhuuden lepoa.

Työikäisten määrää voidaan lisätä maahanmuuton avulla. Verrattuna muihin eläkejärjestelmän kestävyyteen vaikuttaviin toimiin – eläkeiän nostamiseen, verotuksen ja eläkemaksujen korotuksiin, tuottavuuden nostamiseen, opiskeluajan tai asevelvollisuuden lyhentämiseen, syntyvyyden lisäämiseen tai julkisten palvelujen leikkauksiin – maahanmuutto ei puutu eläkettä saavan tai eläkkeelle haluavan yksilön etuuksiin tai työikäisten ansioihin ja elämäntilanteeseen.

Maahanmuutto edistää eläke- ja palvelujärjestelmän kestävyyttä sekä parantaa talouden toimivuutta. Tässä suhteessa maahanmuuttoon vihamielisesti suhtautuminen toimii suomalaista eläketurvaa ja viime kädessä eläkeläisiä tai eläkettä tarvitsevia vastaan. Tulevaisuudessa yhä useamman suomalaisen eläke perustuu maahanmuuttajan työpanokseen. Siksi tehokas kotouttaminen on myös hyvää eläkepolitiikkaa - maahanmuuton taloudellinen vaikutus riippuu muuttaneen työllistymisestä, joten kotouttamiseen kannattaa panostaa.

4. Kestävän ja vakaan vanhuuden turvan puolesta

Eläkeläisten määrän kasvaessa houkutus käydä vaaleja katteettomien eläkkeiden noston lupausten avulla lisääntyy. Eläkevarat ovat kuitenkin rajalliset: korkeita eläkkeitä ja hyviä palveluja ei voi saada yhtä aikaa. Tässä kentässä Vihreät määrittävät itsensä kehittyvän ja oikeudenmukaisen perusturvan puolueeksi.

Vihreät haluavatkin parantaa heikoimmassa asemassa olevien tilannetta korottamalla pienimpiä eläkkeitä. Erityisesti on pidettävä huolta köyhistä eläkeläisistä, kuten iäkkäistä naisista ja työkyvyttömyyseläkkeen varassa elävistä (usein miehiä), joista monet asuvat yksin, mutta joutuvat silti kattamaan samat asumis-, lämmitys-, vesi- ja palvelukustannukset kuin nekin taloudet, joilla on kahden ihmisen eläke.

Täysimääräinen kansaneläke jäi noin puoleen virallisesta köyhyysrajasta.2 Käytännössä tämä merkitsee sitä, että pelkkä kansaneläke johti aina köyhyyteen, ellei eläkeläisellä ole muita tuloja. (Kangas, Ritakallio, s. 11) Tämän vuoksi oikeudenmukaista eläkepolitiikkaa on parannettu kohentamalla pienimpiä eläkkeitä saavien asemaa. Vastaavasti on syytä leikata suurimpia eläkkeitä.

Ylisuurien eläkkeiden leikkaus verotuksella on ns. eläkekattoja tehokkaampi tapa luoda oikeudenmukaisempaa maailmaa, koska verotus vaikuttaa jo olemassa oleviin eläkkeisiin. Eläkekatot eivät vaikuta. Eläkkeiden palkkatuloja voimakkaampi progressio voi Vihreiden mielestä alkaa kaksi kertaa keskipalkkaa suuremmista eläkkeistä.

Terveys on Vihreille rahaa tärkeämpi arvo. Vihreät säilyttää mieluummin hyvät julkiset terveyspalvelut kuin käyttävät vastaavia summia yleisiin eläkkeiden korotuksiin. Terveydenhuolto ja hyvät vanhuspalvelut tulee taata myös niissä kunnissa, missä eläkeläisiä on paljon suhteessa työikäisiin. Monet näistä kunnista ovat maaseudulla.

2 Köyhyyttä voidaan arvioida joko absoluuttisen (esim. kehitysmaiden kurjuus) tai suhteellisen köyhyyden näkökulmista. Suomessa köyhyydestä on mielekästä puhua lähinnä suhteellisen köyhyyden eri mittaustavoista käsin. Mittareita voidaan määrittää monta: 40 %, 50 % tai 60 % mediaanitulosta (OECD:n ja EU:n virallisesti käyttämät rajat, ks. esim. LIS 2008 = Luxembourg Income Study). 1970-luvun alussa täysi kansaneläke oli selkeästi suurempi kuin kaikkein alhaisin, 40 prosentin köyhyysraja. Nykyisellään täysi kansaneläke on noin 70 prosenttia tästä rajasta. Köyhyysrajaa on vähitellen nostettu ja nykyisin esimerkiksi EU:n mittauksissa sovelletaan jo 60 prosentin rajaa. Lähde: Kangas&Ritakallio, s. 11.

4.1. Elinaikakerroin

Elinaikakerroin on vanhuuseläkkeen määrään vaikuttava mekanismi, jolla varaudutaan eliniän pitenemiseen. Jos siis elinikä edelleen pitenee, elinaikakerroin pienentää tulevaisuudessa eläkkeitä jotta eläkettä riittäisi kaikille. Elinaikakerroin ei ole pelkkä eläkeleikkuri: se myös kannustaa jatkamaan työtekoa pidempään, sillä siten voi saavuttaa samansuuruisen ansaitun eläkkeen kuin ennen elinaikakertoimen soveltamista. Esimerkiksi vuonna 1957 syntynyt voi saavuttaa samansuuruisen eläkkeen 11 kuukauden lisätyöllä, jos tämän odotettu elinaika kasvaa nykyiseen verrattuna 19 kuukautta. Vuonna 1987 syntyneen taas täytyy työskennellä 29 kuukautta lisää, jos elinaika pitenee 66 kuukautta.

Elinaikakertoimen avulla eläketurva pyritään sopeuttamaan elinajan pidentymisen aiheuttamiin kustannuksiin. Muuten suuri eläkeläisten määrä, pitkä eläkkeellä vietetty aika ja korkeat eläkkeet ovat taloudellisesti kestämätön yhtälö.

Elinaikakertoimen päätti ottaa käyttöön Lipposen II hallitus v. 2005. Elinaikakerroin vaikutti eläkkeisiin ensimmäistä kertaa vuonna 2010 ja se koskee vuonna 1948 ja sen jälkeen syntyneitä.

Elinaikakertoimen asemaa pohdittaessa on sitä kuitenkin tarkasteltava suhteessa koko hyvinvointivaltioon. Eläke on hyvinvointivaltion suurin tulonsiirto, joka tehdään hyvin erityisellä tavalla: sillä siirretään varallisuutta eri sukupolvien välillä. Eläkkeiden rahoittaminen muodostaa siten erityisen suhteen ja siteen, eräänlaisen ketjukirjeen, sukupolvien välille. On erityisen tärkeää, että tämän ketjukirjeen pelisäännöt ovat selkeät ja reilut. Se ei saa olla luonteeltaan pyramidihuijaus eikä myöskään vanhuksia syrjivä.

Eläkkeisiin liittyviä päätöksiä on useasta syystä hankala tehdä. Ensinnäkin eläkkeet ovat tulonsiirto työssä käyvien ja eläkkeelle siirtyneiden välillä. Ne ovat siksi hyvin herkkiä sukupolvikonflikteille. Toiseksi eläkejärjestelmä on kansalaisen näkökulmasta hyvin hankala hahmottaa. Usein esimerkiksi kuvitellaan, että eläkemaksut ovat kokonaan rahastoitu ja siten eläkkeet ovat itse ansaittu, vaikka tosiasiassa suuri osa eläkkeiden rahoituksesta tulee työikäisten eläkemaksujen kautta. Kolmas ja ehkä keskeisin syy eläkejärjestelmän hankaluuteen on sen luonne tiettyyn elämänvaiheeseen liittyvänä mutta kaikkien rahoittamana valtavana tulonsiirtona: Eläkeikä on eläkkeelle jäämässä olevalle erittäin akuutti kysymys ja eläke muodostaa valtaosan eläkeläisen ansioista, mikä tekee eläkejärjestelmästä erittäin herkän kysymyksen eläkeläisille. Nuoremmille sukupolville eläke saattaa taas tuntua hyvin kaukaiselta, jolloin eläkekamppailuihin ei löydy vastavoimaa oikeaan aikaan. Tämä voi aiheuttaa eläkkeistä päätettäessä vinoumia, joihin voidaan vastata ainoastaan pitkäjänteisten menettelytapojen avulla. Elinaikakertoimeen sisältyy myös vaaroja, jotka on syytä tunnistaa: automaattinen leikkuri voi tuottaa liian pieniä eläkkeitä.

  • Edellä mainituista syistä Vihreät kannattaa elinaikakerrointa ja sen kaltaisten automaattisten elementtien sisällyttämistä eläkejärjestelmään. On kuitenkin erityisesti huolehdittava, että leikkurit eivät tuota niin pieniä eläkkeitä, ettei niillä tule toimeen.
  • Päätösvalta näistä yleisistä periaatteista tulee olla yksinomaan eduskunnalla. Yksityiskohtaisiin muutoksiin työmarkkinajärjestöjen rooli tulee olla edelleenkin vahva.
  • Eläkejärjestelmän läpinäkyvyyttä on edistettävä kaikin keinoin sekä sen sukupolvivaikutukset arvioitava ja tuotava selkeästi esille.

Elinaikakerroin ja eliniän odote

Eläkekustannusten kasvua on pyritty rajoittamaan vuodesta 2010 alkaen elinaikakertoimella. Kerroin lasketaan vuosittain tilastokeskuksen tuottamien tuoreimpien viiden vuoden tilastojen perusteella.

Elinaikakerroin vaikuttaa vanhuus- ja perhe-eläkkeisiin. Se sitoo eläkkeen määrän automaattisesti elinajan muutokseen. Kerroin määriteltiin ensimmäisen kerran vuonna 2009, jolloin se saa arvon 1. Jos elinajan odote kasvaa tämän jälkeen, kerroin pienenee ja vastaavasti myös eläkkeen määrä pienenee. Kerroin toimii myös toiseen suuntaan, eli elinajan odotteen lyhentyessä kerroin ja eläkkeen määrä kasvavat. Elinaikakerroin pienentää kuukausittain maksettavan eläkkeen määrää, mutta se ei kavenna koko eläkeajalta maksettavaa eläkekertymää, jos eläkkeensaaja elää elinajanodotteen mukaiseen ikään.

Jos siis elinikä edelleen pitenee, elinaikakerroin pienentää tulevaisuudessa eläkkeitä. Toisaalta samansuuruisen ansaitun eläkkeen kuin ennen elinaikakertoimen soveltamista voi saavuttaa työskentelemällä pitempään. Esimerkiksi jos vuonna 1977 syntyneen elinajan odote pitenee nykyiseen verrattuna 52 kuukautta, hänen täytyy työskennellä 19 kuukautta pitempään saadakseen nykyisen tasoisen eläkkeen. Elinaikakertoimen tarkoituksena onkin, että osa pidentyneestä eliniästä käytetään työssä jatkamiseen. Sitä ei sovelleta ennen vuotta 1948 syntyneisiin.

Eliniän odotteeseen on tullut suuria muutoksia: ihmiset elävät pidempään, ja se vaikuttaa eläkejärjestelmään. Vuoden 2005 suuri eläkeuudistus valmisteltiin vuosina 2001 ja 2002 Eurostatin ennusteiden mukaisesti. Tuolloin elinaikakertoimen ennusteissa ja tavoitteessa oli lykätä eläkkeellesiirtymisikää vuoteen 2050 mennessä 2-3 vuodella. Tuolloisten Eurostatin ennusteiden mukaan 62-vuotiaan jäljellä olevan elinajan odotteen arvioitiin kasvavan vuoteen 2050 mennessä reilulla kolmella vuodella. Tämä on yli viisi vuotta vähemmän kuin Tilastokeskuksen tuoreessa ennusteessa. Ero aiheuttaa valtavia haasteita eläkejärjestelmän kestävyydelle ja julkiselle taloudelle, ja työuria joudutaan tämän takia pidentämään.

Lähde: http://www.tyoelake.fi/Page.aspx?Section=45367

[Poistettu taulukko: Elinajanodotteen muutokset 2001-2009. Lähde: ETK.]

4.2. Mikä ”taitettu indeksi”?

Myytti: ”Taitettu indeksi on vääryys ja siitä voidaan helposti luopua.”

Todellisuus: Eläkkeet nousevat jatkossakin, mutta hitaammin kuin aiemmin. Eläkettä riittää kaikille paremmin taitetun indeksin ansiosta. Indeksin muutos maksaisi paljon.

Eläkkeiden tasoa seurataan suhdeluvulla, indeksillä, joka mittaa niiden tasoa suhteessa palkkoihin ja hintoihin. Työeläkkeitä tarkistettiin aiemmin vuosittain indeksillä, jossa sekä kuluttajahintaindeksillä3 että ansiotasoindeksillä oli 50 prosentin paino; eläkkeet seurasivat puoliksi palkkoja ja puoliksi hintoja. Vuodesta 1996 65 vuotta täyttäneiden työeläkkeitä ja vuodesta 2005 lähtien kaikkia työeläkkeitä on tarkistettu indeksillä, jossa kuluttajahintaindeksin paino on 80 ja ansiotasoindeksin 20 prosenttia. Eläkkeet seuraavat nyt enemmän hintoja kuin palkkoja. Tätä uutta työeläkeindeksiä kutsutaan myös taitetuksi indeksiksi4, ja siitä on kiistelty eläkepolitiikassa rajusti vuosia.

Taitettua indeksiä perustellaan sillä, että eläkeläisille edullisempi ns. puoliväli-indeksi tulisi liian kalliiksi. Seurauksena olisi palkansaajien ja työnantajien työeläkemaksujen korotus. Taitettua indeksiä on perusteltu myös ikäpolvien eläkerasituksen tasaajana. Nuoremmat ja yhä pienemmät ikäluokat joutuisivat maksamaan palkastaan yhä suurempaa eläkemaksua, jotta suurten ikäluokkien eläkkeet pystyttäisiin maksamaan. Taitetulla indeksillä päästään pienempiin eläkemaksujen korotuksiin.

Taitetusta indeksistä ei voida luopua monista syistä:

  • Muutos ei maksaisi alussa paljon, mutta kallistuisi vuosi vuodelta, kunnes kaikilla eläkkeensaajilla olisi koko eläkeaika uudella indeksillä. Tasapaino löytyisi vasta noin vuonna 2035.
  • Muutos kuormittaisi etenkin nuoria työntekijöitä ja heikentäisi sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta eläkkeiden maksussa.
  • Muutos toisi uuden indeksin edut myös niille eläkeläisille tai eläkkeelle lähiaikoina siirtyville, jotka eivät ole itse osallistuneet siitä aiheutuvien kulujen maksamiseen.
  • Muutos ei parantaisi köyhien eläkeläisten asemaa, sillä sen vaikutus pieniin eläkkeisiin on vähäinen.
  • Muutos olisi myös kallis eläkeiän pitkittyessä.

[Poistettu kuviot: Ansiotasoindeksin (ATI) ja kuluttajaindeksin (KHI)kehitys 1985-2007 ja Eri eläkeindeksien ja palkkojen kehitys 200-2008.
Kuvateksti: Ansioiden painoarvon lasku 50:stä 20 prosenttiin hidastaa työeläkkeiden nousuvauhtia, koska ansiotasoindeksin nousu on ollut selvästi kuluttajahinta-indeksin nousua nopeampaa, kuten kuviosta 2 nähdään. (Lähde: Ilkka Lehtinen: Tällä kertaa eläkeläiset voittivat. Tieto&trendit 8/2007 http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-12-21_004.html)]

Mikäli taitetusta indeksistä luovuttaisiin, tällöin pitäisi joko korottaa eläkemaksuja tai leikata uusia alkavia eläkkeitä. Tämä ei edistäisi sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Muutos nostaisi eläkemaksua ajan mittaan nykyisin nähtävissä olevien korotusten lisäksi noin kaksi prosenttiyksikköä (Eläketurvakeskuksen arvio). Vuonna 2007 TyEL-maksun nostotarpeeksi arvioitiin neljä prosenttiyksikköä. Puoliväli-indeksiin siirtyminen merkitsisi maksun korotustarpeen nousua kuuteen prosenttiyksikköön, eli TyEL-maksua tulisi korottaa nykyisestä noin 21 prosentin tasosta 27 prosenttiin. Tämän lisäksi syksyllä 2008 alkanut huono talouskehitys kasvattaa TyELmaksun nostotarvetta riippumatta siitä, onko maksussa olevat eläkkeet sidottu nykyiseen työeläkeindeksiin vai puoliväli-indeksiin. Täysimääräisesti etuudesta maksaisivat nyt ja tulevaisuudessa syntyvät sukupolvet. Nyt eläkkeellä olevat eivät maksaisi parannuksesta mitään. Eniten muutoksesta hyötyisivät muutoksen aikoihin eläkkeelle siirtyvät, jotka eivät ehtisi maksaa etuudestaan mitään, mutta joilla koko eläkeaika on vielä edessä.

Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan siirtyminen puoliväli-indeksiin esimerkiksi vuoden 2011 alusta lähtien kasvattaisi 1940-luvun lopussa ja sen jälkeen syntyneiden sukupolvien eläketuloja määrällä, joka vastaa runsasta prosenttia kunkin kohortin palkkatuloista. Aiemmin syntyneiden osalta vaikutus eläketuloihin jäisi pienemmäksi siten, että 1920-luvun alussa ja sitä aiemmin syntyneet eivät enää käytännössä olisi indeksimuutoksen vaikutusten piirissä.

Indeksimuutosten maksuvaikutus ei enää käytännössä ehtisi koskea 1940-luvulla syntyneitä. Kaikki ennen 1980-lukua syntyneet saisivat indeksimuutoksesta enemmän tuloja kuin joutuisivat maksamaan maksuja. Vasta 1980-luvun alun jälkeen syntyneille kohorteille indeksimuutoksen nettovaikutus muodostuisi negatiiviseksi. Vuonna 2010 ja sen jälkeen syntyvät joutuisivat maksamaan muutoksesta noin 1,8 prosentin verran lisää eläkemaksua.

Puoliväli-indeksiin paluu siis hyödyttäisi 1940-luvun lopun jälkeen syntyneitä. Muita enemmän sitä kustantaisivat 1980-luvun alun jälkeen syntyneet ja eniten maksaisivat tämän linjapaperin kirjoittamisen aikaan syntyvät sukupolvet (kuvion punainen viiva).

Vihreät katsovat, että edellä mainituilla perusteilla taitetusta indeksistä ei voida luopua.5

[Kuvio poistettu. Kuvateksti: Puoliväli-indeksiin siirtymisen etuus- ja maksuvaikutus prosentteina kunkin kohortin palkkatuloista. Puoliväliindeksi voimaan vuoden 2011 alusta lähtien. Lähde: ETK: Työeläkkeiden indeksisuoja TEL:stä TyEL:iin]

Työeläkeindeksiä vähemmän puhuttu pienimpien eläkkeiden korotusten perustasta, kansaneläkeindeksistä. Kansaneläkeindeksi seuraa elinkustannusindeksiä, jonka Tilastokeskus laskee keskeisten hyödykkeiden hintatietojen perusteella. Pienimmät eläkkeet eivät täten seuraa palkkakehitystä lainkaan, eivät edes 20 prosentin osuudella kuten ns. taitetun indeksin työeläkkeet. Vihreät katsovat, että eläkeläisten välisen oikeudenmukaisuuden nimissä takuueläkkeeseen tulee tulee tehdä tasokorotuksia vuoteen 2018 mennessä siten, että korotuksiin menevä summa on tuolloin 100 miljoonaa euroa vuoden 2010 summaa suurempi (vuoden 2010 rahanarvolla).

Kansaneläkkeiden indeksivertailu
Lisäkustannus vuodesta 2011 alkaen milj. euroa

  2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018
TEL-indeksi
Etuusmenojen muutos
38 39 44 54 63 72 96 108
Puoliväli-indeksi
Etuusmenojen muutos
53 61 76 102 125 150 177 205

Taulukko: TEL- ja ns. puoliväli-indeksin käytöstä aiheutuvat lisäkustannukset kansaneläkerahaston menoissa. Eläkkeentaso on pienimmissä eläkkeissä kaikille sama takuueläkkeen taso. (Laskelmassa ei ole otettu huomioon, että indeksisuojan parannus nykyiseen KEL-indeksiin verrattuna lisää jollain aikataululla uusia kansaneläkkeen saajia.) Lähde: KELA (2010).

3 Kuluttajahintaindeksi on kuluttajien tavaroista ja palveluista maksaman keskimääräisen hinnan mitta. Se kertoo, kuinka paljon tavaroiden ja palveluiden hinnat sekä kuluttajien palkat ja eläkkeet muuttuvat ajan myötä. Se on yksi kansallisten tilastokeskuksien laskemista hintaindekseistä. Kuluttajahintaindeksi on yleisin inflaatiomittari. Talouspolitiikassa ja muilla talouden aloilla kuluttajahintaindeksiä käytetään rahan arvon mittana. Kuluttajahintaindeksistä käytetään myös nimitystä elinkustannusindeksi.

4 Taitetun indeksi nimi tulee siitä, että sitä sovellettiin alkuun vain 65 vuotta täyttäneiden eläkkeisiin. Indeksi siis ”taitettiin” iän mukaan. Taustalla oli ajatus, että ikääntyneimmillä kulutustarve ei kasva niin nopeasti kuin nuoremmilla. Nykyisin nimitys on menettänyt alkuperäisen merkityksensä ja ”taittaminen” on muodostunut ”huonon” indeksin symboliksi.

5 Taitetun indeksin sijaan on usein vaadittu omaa erityistä eläkeindeksiä. Tämänkaltaista indeksiä laskettiin vielä 1990-luvun alkupuolella, mutta sen laskeminen lopetettiin vähäisen käytön takia. Kysymykseksi nousee muun muassa: Miten eläkeläisten oma indeksi tulisi laatia? Pitäisikö indeksiin oman kulutusrakenteen lisäksi ottaa mukaan oma hyödykekori, joka sisältäisi muun muassa yleisimpiä ikääntyneiden käyttämiä lääkkeitä? Tulisiko eläkeindeksin tulisi muuttua eri eläkeläissukupolvien kulutustottumusten myötä? Tulisiko hinnat kerätä kaupoista, joissa eläkeläiset tavaransa ostavat? Keruuliikkeinä olisivat siten ennemmin pienet lähiökaupat kuin suuret automarketit. Eri eläkeläissukupolvilla on kuitenkin erilaiset kulutustottumukset. Eräs mahdollisuus olisi sitoa eläkkeet tulevaan yhdenmukaistettuun nettohintaindeksiin. Tässä kuluttajahintaindeksin muunnoksessa arvonlisäveron, hyödykeverojen (mm. alkoholi- ja autoveron) sekä lainakorkojen hintavaikutus kuluttajahintaindeksiin on poistettu. On myös huomattava, että nettohintaindeksi voi kehittyä myös hitaammin kuin nykyinen kuluttajahintaindeksi. Tulisiko eläkkeiden näissä tapauksissa laskea? Hintojen ja palkkojen laskiessa eläkkeet eivät voi jäädä korkealle tasolle ilman kohtalokkaita seurauksia palkansaajien tuloille, koska laskevista palkoista yhä suurempi osa menisi eläkkeiden maksuun.

4.3. Eläkkeet ja verotus

Jotta julkinen talous selviäisi lamasta ja vanhuspalvelut voidaan turvata kokonaisveroastetta voidaan Vihreiden mielestä maltillisesti korottaa. Verotuksen säilyttämiseksi oikeudenmukaisena verotus täytyy säilyttää progressiivisena: varakkaiden tulee maksaa myös suhteessa enemmän veroa kuin vähävaraisten. Yleisesti vihreän veropolitiikan tavoitteena on työn verotuksen keventäminen ja verotuksen painopisteen siirtäminen kulutukseen ja ympäristöveroihin. Uusia veroja voivat olla esimerkiksi ns. Tobinin veron kaltaiset kansainväliset verot. Voidaan myös ottaa käyttöön ”terveysveroja” kuten lisätyn sokerin ja rasvan verot. Vanhemmiten ilmenevät elintasosairaudet maksavat ja aiheuttavat ennenaikaista eläköitymistä. Veroparatiiseihin piilotetut varat on saatettava verotuksen piiriin, jotta ne hyödyttävät myös eläkejärjestelmää.

Eläkkeiden ja palkkojen erilainen verotus on aiheuttanut paljon katkeruutta. Eläkkeiden verotus poikkeaa mm. palkkojen verotuksesta siten, että eläkkeestä voi saada eläketulovähennyksen, joka keventää pienituloisten eläkkeensaajien verotusta. Eläkkeestä ei saa ansiotulovähennystä eikä tulonhankkimisvähennystä kuten palkasta. Nämä erot verotuksen erilaisuudelle ovat perusteltuja tulojen erilaisen luonteen takia. Eläkkeensaajan ansaitsemia palkkatuloja kuitenkin verotetaan kuten mitä tahansa palkkatuloa. Muiden ansiotulojen määrä voi kuitenkin vaikuttaa maksettavan eläkkeen määrään. Muut ansiotulot pienentävät eläketulovähennystä: kun vähennys pienenee, veroprosentti kasvaa. Toisaalta varsinaisesta palkkatulosta myös eläkeläiset saavat tulonhankkimisvähennyksen ja ansiotulovähennyksen.

Helpotusta verotuksen erilaiseen kohteluun on haettu aktiivisesti. Vanhasen II hallitus päätti talousarvioriihessään syksyllä 2008, että eläkkeensaajien verotusta kevennetään työn verotusta vastaavasti. Vuoden 2009 alusta luovuttiin kunnallisverotuksessa ns. puolisoiden eläketulovähennyksestä. Vuodesta 2009 lähtien eläketulovähennys on kunnallisverotuksessa samansuuruinen riippumatta siitä, onko henkilö naimisissa tai ei. Muutos vaikuttaa niiden eläkkeensaajapuolisoiden verotukseen, joiden vuotuinen eläke jää alle 21 000 euron. Myös eläketulovähennyksen laskentakaavaan tuli muutos, jonka vuoksi vähennyksen määrä hieman kasvoi.

Vuoden 2009 alusta kansaneläkkeisiin tehtiin noin 4,6 prosentin korotus ja työeläkkeisiin noin 4,9 prosentin korotus. Myös valtionveroasteikkoon tuli hieman kevennystä.

Eläkkeestä perittävä sairausvakuutusmaksu nousi 1,41 prosentista 1,45 prosenttiin. Tämän lisäksi eläkkeiden verotusta kiristi se, että kunnallisveroprosentti ja kirkollisveroprosentti nousi jälleen useassa kunnassa.

Palkan ja eläkkeen verotusta vertailtaessa on muistettava, että pelkkä veroprosentti ei kerro käteen jäävää osuutta. Palkansaajan veroprosentti on yleensä pienempi kuin eläkkeensaajan, mutta palkansaaja maksaa veroprosentin lisäksi eläkevakuutusmaksua ja työttömyysvakuutusmaksua. Tänä vuonna 53 vuotta täyttänyt palkansaaja maksaa eläkevakuutusmaksua 5,4 prosenttia ja työttömyysvakuutusmaksua 0,2 prosenttia eli yhteensä 5,6 prosenttia. Käteen jäävä osuus selviää, kun veroprosenttiin lisätään 5,6 prosenttia. Eläkkeensaaja maksaa vain veroprosentin mukaisen veron, ei eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja.

Uudistuksen jälkeen eläkkeestä jää joka tilanteessa saman verran tai enemmän eläkeläisen käteen kuin vastaavasta palkkatulosta. Uudistus maksoi 200 miljoonaa euroa. Vihreät pitää tärkeänä, että jatkossakin samansuuruisesta eläkkeestä ja palkasta jää käteen samansuuruinen summa. Kuitenkin ylisuuria eläkkeitä (esimerkiksi yli kaksi kertaa keskipalkan suuruisia) tulee voida verottaa muita kovemmin. Vaikka sillä on eläkejärjestelmän kannalta vain kosmeettinen merkitys, on se oikeudenmukaisuuden kannalta tärkeää.

5. Vihreät eläketavoitteet lyhyesti

  • Vihreät pitävät kaikkein tärkeimpänä tavoitteena sellaista peruseläkkeen tasoa, jolla tulee toimeen ilman muita julkisia tukia.
  • Erityisillä tuilla tulee parantaa sellaisten ryhmien asemaa, joilla on lähtökohdiltaan heikko asema: naiset, yksinasuvat yleensä ja erityisesti yksinasuvat miehet sekä vanhimmat eläkeläissukupolvet.
  • Ylisuuria eläkkeitä on voitava leikata verotuksen avulla.
  • Julkisen vallan ja työnantajien tulee luoda kevennettyjä mahdollisuuksia työntekoon eläkeläisille, eläkeikää lähestyville tai vajaakuntoisille: lyhennetyt työviikot ja/tai -päivät auttavat jatkamaan työelämässä pidempään. Osa-aikaeläkkeen tulee olla jatkossa yhä useamman ratkaisu pidempään työuraan, ei aikaisempaan eläköitymiseen.
  • Kuntoutuksen avulla on luotava sairaudesta johtuvalta eläkkeeltä on reittejä takaisin työhön. Tukijärjestelmien tuloloukut työkyvyttömyyseläkeläisille on poistettava. Työnteon on aina tuotava lisätuloa työhön osallistuvalle eläkeläiselle.
  • Henkilökohtaista eläketurvaa tulee voida parantaa. Kaikkien verotuksen avulla tuettujen vapaaehtoisten eläkeinstrumenttien tulee olla nykyistä läpinäkyvämpiä ja selkeämpiä. Erilaisten kustannusten (esimerkiksi hallintokulut) tulee olla yksiselitteisesti ilmaistuna. Järjestelmän vaihtaminen sekä siitä irtaantuminen tulee olla kustannusvapaata.
  • Työurien pidentämistä tulee kannustaa ns. superkarttumilla tai muilla porkkanoilla.
  • Varat eläkkeisiin on koottava monesta lähteestä (eläkemaksuilla, rahastoinnilla ja rahastojen tuotoilla), jotta eläkejärjestelmä toimii vakaasti talouden heilahteluissa ja oikeudenmukaisesti sukupolvien välillä.
  • Sukupuolten välisiä eläke-eroja on korjattava palkkaeroja pienentämällä.
  • Eläkkeissä on säilyttävä suojattu ”käteen jäävä osuus”, jonka on taattava aina, myös laitoshoidossa tai vastaavissa tilanteissa kohtuulliset henkilökohtaiset käyttövarat jokaiselle.
  • Maahanmuuton avulla voidaan lisätä työikäisten määrää ja vaikuttaa eläkejärjestelmän ja muun julkisen talouden kestävyyteen. Maahanmuuttoa ja kotoutumista tulee edistää myös tämän takia.
  • Palvelujen käyttöaikaan sidottuja alennuksia tulee lisätä, koska eläkeläiset voivat ajoittaa asiointinsa työssä käyviä helpommin. Esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripalveluiden alennuksilla on kannustettava eläkeläisiä valitsemaan muutoin vähäisellä käytöllä olevia liikuntavuoroja tai kulttuuripalveluiden muotoja.
  • Julkisessa liikenteessä eläkeläisille tulee keskittää nykyistä paremmat alennukset kantaasiakkaille ja vuoroihin, joissa on vähän matkustajia.
  • Koulutuksessa on huomioitava ikääntyneiden kasvava osuus asiakaskunnassa ja että monet ammatit suuntautuvat nykyistä enemmän ikääntyneiden palveluihin. Koulutusta suunniteltaessa tulee ottaa tarkemmin huomioon, että yhä useampi vaihtaa ammattia yhä vanhempana, jopa lähellä eläkeikää.
  • On luotava työpaikkoja ja töitä, joihin ihmiset voivat työllistyä nuorina ja kokemattomina, vajaakuntoisina sekä osittain jo eläkeläisinä - elämäntilanteissa, joissa täysi työviikko ei ole mahdollinen.
  • Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syihin on puututtava ajoissa. Työnantajat on vastuutettava nykyistä voimakkaammin eläketaakasta koko työkyvyttömyyseläkkeelle jääneen työntekijän työuran ajalta, jotta työkyvyttömyyden syihin tulee motiivi puuttua ajoissa.
  • Työelämän tulee joustaa, jotta tekijät jaksavat ja eläkejärjestelmä ei järky. Parhaat työelämän laatua parantavat hankkeet ovat yhdistäneet kolme näkökulmaa: työaikajoustot, työn ohessa oppimisen sekä paremman esimiestyön ja johtamisen. Hyvä työpaikka yhdistää johtamisen, työterveyshuollon, oppimisen, työaikajoustot, urasuunnittelun ja kokemuksen jakamisen.
  • Työelämän laatua parantavat muun muassa vaikutusmahdollisuudet työaikoihin, erilaiset joustavat työaikajärjestelyt, työaikapankit ja työaikaliukumat.
  • Työnteon on aina tuotava lisätuloa työhön osallistuvalle eläkeläiselle.
  • Vihreät pitävät tärkeänä, että jatkossakin – ylisuuria eläkkeitä lukuun ottamatta – eläkkeen ja palkansaajien käteenjäävä tulo on samansuuruinen samansuuruisesta palkasta ja eläkkeestä.
  • Työnantajan vastuuta työttömyyden kautta eläkkeelle joutuneista on kasvatettava, koska ns. työttömyyseläkeputkesta on taas tullut irtisanomisprosesseja helpottava elementti. Tämän vastapainona työnantajan TEL-maksuja on ikääntyneiden työntekijöiden puolella edelleen laskettava.
  • Eläkejärjestelmän tulee sisältää elinaikakertoimen kaltaisia automaattisia elementtejä, jotta päätöksenteko eläkkeistä helpottuu ja toimii oikeudenmukaisesti.
  • Päätösvalta näistä yleisistä periaatteista tulee olla yksinomaan eduskunnalla. Yksityiskohtaisiin muutoksiin työmarkkinajärjestöjen rooli tulee olla edelleenkin vahva.
  • Eläkejärjestelmän läpinäkyvyyttä on edistettävä kaikin keinoin sekä sen sukupolvivaikutukset arvioitava ja tuotava selkeästi esille.

Lähteitä

Yleistä:

Ikääntymisraportti. Kokonaisarvio ikääntymisen vaikutuksista ja varautumisen riittävyydestä. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2009. http://www.vnk.fi/julkaisut/toiminta-ja-talous/talous/raportti.jsp?oid=251432

Karisto, Antti (Toim.): Suuret ikäluokat. Vastapaino 2005.

Lehtinen, Ilkka: Tällä kertaa eläkeläiset voittivat. Tieto&trendit 8/2007: http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-12-21_004.html

Tilastokeskuksen väestöennuste:
http://www.stat.fi/til/vaenn/2009/vaenn_2009_2009-09-30_tau_001_fi.html

Elinaikakerroin:
http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_06_05_nieminen.html
http://www.etk.fi/Page.aspx?Section=41260

Indekseistä:
http://www.elaketurvakeskus.fi/Page.aspx?Section=44809

kansaneläkeindeksi:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/net/151009122838PM?OpenDocument
Arto Laesvuori, Ismo Risku, Juha Knuuti, Sari Keski-Heikkilä ja Hannu Uusitalo: Työeläkkeiden indeksisuoja TEL:stä TyEL:iin. Eläketurvakeskuksen raportteja 2009:1.
http://www.etk.fi/Binary.aspx?Section=42845&Item=63747

Työeläkkeistä ja niihin liittyvästä keskustelusta:
http://www.tyoelake.fi/Page.aspx?Section=39138

Verotus ja eläkkeet:
Eläkkeensaajan ja palkansaajan veroprosentit ovat erilaisia:
http://www.vero.fi/?article=6048&domain=VERO_MAIN&path=5,40,90,438&language=FIN

Sosiaaliturva ja eläkkeet:
Kangas, Olli, Ritakallio, Veli-Matti: Köyhyyden mittaustavat, sosiaaliturvan riittävyys ja köyhyyden yleisyys Suomessa. 61/2008 Sosiaali- ja terveysturvan selosteita. Kelan tutkimusosasto, Helsinki 2008.
http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/(WWWAllDocsById)/F14309B3950187ACC225745F0034C9F9/$file/Selosteita61_netti.pdf

Tiedote Vaikutusmahdollisuudet työssä voivat olla mielenterveysriski:
http://www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Tama-on-Akatemia/Ajankohtaista/Vaikutusmahdollisuudet-tyossa-voivat-olla-mielenterveysriski/

Julkaisuna: Joensuu M, Väänänen A, Koskinen A, Kivimäki M, Virtanen M, Vahtera J. Psychosocial work environment and hospital admissions due to mental disorders: A 15-year prospective study of industrial employees. Journal of Affective Disorders (2009) doi:10.1016/j.jad.2009.10.025, (in press articles published online before print).

Lehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.): Eihän heterotkaan kerro... Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä,
http://www.mol.fi/esr/fi/__yleiset/TM_TS_no02_08052004_web_lock.pdf