Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VIHR/1143

Vihreä liitto

Radikaalisti avoin yhteiskunta - Vihreiden tietoyhteiskuntapoliittinen ohjelma


  • Puolue: Vihreä liitto
  • Otsikko: Radikaalisti avoin yhteiskunta - Vihreiden tietoyhteiskuntapoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 2011
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Radikaalisti avoin yhteiskunta

Vihreiden tietoyhteiskuntapoliittinen ohjelma

Hyväksytty puoluevaltuuskunnassa 27.2.2011

Radikaalisti avoin ja oikeudenmukainen tietoyhteiskunta

Vihreiden tavoitteena on radikaalisti avoin ja rohkeasti oikeudenmukainen tietoyhteiskunta. Hallittu tietoyhteiskuntakehitys edellyttää, että tietoyhteiskuntanäkökulma otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa. Tekniikan kehitys on otettava huomioon ratkaisuissa, jotka koskevat lainsäädäntöä, julkisia palveluja, infrastruktuuria, koulutusta ja kulttuuria. Myös perusoikeuksia on tarkasteltava uudelleen; yksityisyys, sananvapaus ja identiteetti on turvattava myös tietoverkoissa.

Vihreä tietoyhteiskunta on sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävä yhteiskunta. Tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään eriarvoisuuden kaventamiseen digitaalisia kuiluja umpeen luomalla.

Tietoyhteiskunnan yhdenvertaisuus toteutuu muun muassa tietoverkon neutraaliudessa (net neutrality)1, sähköisten palveluiden saatavuudessa ja esteettömyydessä. Torjumalla Internetin pirstaloitumista teknisiin, kansallisiin tai kulttuurisiin osaverkkoihin edistetään puolestaan moniarvoisuutta ja kansakuntien vuorovaikutusta.

Tietoyhteiskuntakehityksen ja kestävän kehityksen yhdistäminen on aikamme suuria haasteita. Tietotekniikan avulla vähennetään päästöjä esimerkiksi liikenteessä ja asumisessa, ja tekniikasta itsestään aiheutuvat ympäristöhaitat pitää minimoida. Tietoyhteiskunnassa taloudellinen kehitys on mahdollista paikasta riippumatta.

Radikaalisti avoimessa yhteiskunnassa ihmiset vaikuttavat aktiivisesti paikallisesti, kansallisesti ja Euroopan unionissa. Julkinen päätöksenteko on läpinäkyvää ja avointa. Radikaalisti avoimessa yhteiskunnassa demokratia on jatkuva prosessi; kansalaiset ja kansalaisjärjestöt voivat reaaliaikaisesti seurata, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Radikaalisti avoimen yhteiskunnan lähtökohtana on julkisesti tuotetun tiedon avoimuus ja saavutettavuus. Tiedon on oltava helposti kansalaisen saatavilla eikä vain "jossain netissä". Avoimuus tarkoittaa myös julkisesti tuotetun tiedon analysointimahdollisuuksien avaamista kaikille. Tieto onkin oltava saatavilla koneluettavassa muodossa demokratiaa edistävien sovellusten ja arkea helpottavien palvelujen kehittämiseksi.

Julkisella sektorilla radikaali avoimuus edellyttää avointen standardien ja ohjelmistojen suosimista. Julkisen sektorin on oltava esimerkki yrityksille ja luotava muun muassa hankintapäätöksillään painetta tehdä myös Suomen yrityksistä maailman avoimimmat. Julkisen sektorin laatu ja teho paranee, kun toinen käsi tietää, mitä toinen tekee. Harmaan talouden elintila supistuu, kun viranomaiset ja yritykset joutuvat toimimaan avoimesti. Kuluttajat hyötyvät, kun esimerkiksi ruoan matka maatilalta ruokapöytään tulee näkyväksi.

Radikaalisti avoimessa yhteiskunnassa kulttuuri on osallistuvaa ja vuorovaikutteista. Mediat muuttuvat tilauspalveluiksi (on-demand), ja passiiviset median kuluttajat kehittyvät aktiivisiksi sisältöjen tuottajiksi ja merkitysten yhdistelijöiksi.

Oikeudenkäynti Delawaressa

Tietoyhteiskunta on luonteeltaan globaali, mutta lainsäädäntö on kansallista. Esimerkiksi sosiaalisen median yritysten pääpaikka on useimmiten Yhdysvalloissa, ja niitä säätelee Yhdysvaltojen lainsäädäntö. Käytännössä Suomen tehokkain tapa vaikuttaa Internetin pelisääntöihin on Euroopan unionin kautta. Suomen tulee silti huolehtia myös oman lainsäädäntönsä ajanmukaisuudesta.

1 Tietoverkon neutraalius tarkoittaa, että Internet-palveluntarjoajien pitää käsitellä kaikkea verkkoliikennettä samanarvoisesti.

Perusoikeudet

Vihreiden tavoittelemassa radikaalisti avoimessa yhteiskunnassa perusoikeudet toteutuvat kaikkialla, myös verkkoympäristössä. Ihmisten vastuut ja velvollisuudet ovat samat niin verkossa kuin muuallakin.

Verkkoympäristössä on uudenlaisia uhkia, joita vastaan on suojauduttava. Esimerkiksi omaisuudensuojan ja henkilökohtaisen kunnian ja koskemattomuuden suojan toteutuminen tietoyhteiskunnassa edellyttää lainsäädännön ja käytäntöjen jatkuvaa ajantasaistamista. Tietoverkkoja hyödyntävän rikollisuuden torjuntaan tarvitaan uusia keinoja, mutta samalla on huolehdittava perusoikeuksien tasapainosta.

Perustuslailla suojattuja perusoikeuksia voidaan rajoittaa lailla, mutta rajoitusten on oltava täsmällisiä, hyvin perusteltuja ja oikeassa suhteessa tavoitteisiin. Myös teknologian luonne on otettava huomioon. Jotkin tietoverkkorikollisuuden torjuntaan käyttöön otetuista ratkaisuista ovat kohtuuttomasti kaventaneet ihmisten muita perusoikeuksia. Erityisen uhanalaisia ovat sananvapaus ja yksityisyydensuoja.

Perusoikeudet voivat olla myös ristiriidassa. Esimerkiksi yksityisyyden suoja on lähtökohtaisesti sananvapauden vastakohta. Molemmat ovat kuitenkin demokratian perusedellytyksiä.

Tietoyhteiskunnan kehityksen myötä yksityisyyden ja sananvapauden ristiriita on tullut myös tavallisten ihmisten arkeen: esimerkiksi Googlen katunäkymäpalvelu tuo hyödyllistä tietoa kaikkien ulottuville, mutta väärin suunnattuna kamera loukkaa yksityisyyttä tai kotirauhaa.

Tietoyhteiskunnassa jokaisen rajoittamaton pääsy Internetiin on sananvapauden, kokoontumisvapauden, osallistumisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumisen edellytys. Verkkoyhteyttä tarvitaan muun muassa tiedonhakuun, asiointiin ja töiden tekemiseen. Internet-yhteydestä on tullut sähkö- ja vesijohtoverkkoon rinnastettava peruspalvelu. Sen sulkemista ei tule käyttää rangaistuskeinona. Rajoittamaton pääsy Internetiin on myös positiivinen vapaus. Jokaiselle on taattava taloudelliset mahdollisuudet kohtuulliseen nettiyhteyteen ja julkisten palveluiden käyttämiseen kotoa käsin.

Yksityisyyden suoja

Sähköisiä palveluita käyttäessään kukin meistä jättää "digitaalisen jalanjäljen". Kaikessa henkilötietojen keruussa on noudatettava varovaisuusperiaatetta: kansalaisten henkilötietoja tulee kerätä rekistereihin vain perustellusta syystä, ja ne on hävitettävä, kun niitä ei enää tarvita.

Perusteltuunkin tarkoitukseen kerätyt tiedot voivat joutua vääriin käsiin, ja niitä voidaan käyttää väärin. Viranomaisten rehellisyyteen ei voi aina ja kaikissa oloissa luottaa.

Kun kehittyneissä demokratioissa lisätään kansalaisten valvontaa, myös ei-demokraattiset valtiot ottavat tästä mallia. Näennäisesti hyvään tarkoitukseen kehitetty valvontateknologia voi totalitaarisen hallinnon tai rikollisten käytössä muuttua vaaralliseksi aseeksi. Erityinen riski liittyy biometristen tunnisteiden2 keräämiseen, koska niitä ei oikea omistaja voi edes vaihtaa, jos ne päätyvät vääriin käsiin. Lainsäädännöllä ja kansainvälisin sopimuksin on rajoitettava yksityisyyttä loukkaavan teknologian yleistymistä ja kehittämistä.

Tunnistaminen on välttämätöntä henkilön asioidessa esimerkiksi pankissa tai verotoimistossa. Sen sijaan esimerkiksi matkakortti- tai ruuhkamaksujärjestelmissä tarpeeton henkilöllisyyden rekisteröinti mahdollistaa ihmisten liikkumisen perusteettoman seurannan. Tällaiset järjestelmät on toteutettava yksityisyyden suojaa vaarantamatta.

Identiteetin suoja on yksityisyyden suojaa. Niin kutsuttuihin identiteettivarkauksiin3 liittyen tulee selvittää mitä ilmiö pitää sisällään, ja onko rikoslain identiteetille antama suoja riittävä. Vastaavasti jokaisella tulee olla oikeus esiintyä myös tietoverkoissa anonyymisti tai kuvitteellisella henkilöllisyydellä suojatakseen omaa yksityisyyttään ja ilmaisun vapauttaan.

Henkilöä koskevat tiedot kuuluvat hänelle itselleen. Verkkopalveluiden käyttäjillä on oltava oikeus hallita – tarkistaa, korjata ja saada omaan käyttöönsä – itseään koskevia tietoja. Käyttäjälle on kerrottava selvästi, mihin tarkoitukseen tietoja kerätään ja käytetään. Kun käyttäjä poistaa järjestelmään (esimerkiksi sosiaaliseen mediaan) tallentamansa tiedot, niiden tulee poistua lopullisesti.

Tietosuojalailla on määriteltävä tietosuojan vastuut ja velvollisuudet. Lakiin koottaisiin keskeiset tietosuojasäädökset. Palveluntarjoajat on velvoitettava pitämään huolta järjestelmiensä käyttötarkoituksen ja -laajuuden mukaisesta tietoturvasta, suojelemaan käyttäjien yksityisyyttä ja informoimaan käyttäjiä ja viranomaisia tapahtuneista tietovuodoista.

Luottamuksellisen viestin salaisuus (kirjesalaisuus) koskee myös sähköpostia ja muuta sähköistä viestintää. Jokaisella on oikeus salata ja kätkeä viestinsä. Viestinnän yksityisyys koskee kaikkia, myös lapsia, opiskelijoita ja vanhuksia.

Teletunnistetietojen tallennus palvelun tarjoamisen ja laskutuksen vaatimaa pidemmäksi ajaksi ilman perusteltua epäilyä vakavasta rikoksesta loukkaa yksityisyyttä. Oikeusvaltiossa tutkintaa varten kerätään vain epäiltyjä henkilöitä koskevia tietoja. EU:n teletunnisteiden tallennusdirektiivi4 ja Suomen sähköisen viestinnän tietosuojalain teletunnistetietojen tallentamista koskevat pykälät on kumottava.

Valvontakamerat5 ja muu valvontateknologia yleistyy ja kehittyy jatkuvasti. Esimerkiksi kasvojen automaattinen tunnistus on jo mahdollista. Kaikki valvontajärjestelmien käyttäjät eivät tunne lainsäädäntöä eivätkä hallitse käyttämäänsä teknologiaa. Valvontakamerat tulee rekisteröidä, ja valvontajärjestelmien käyttäjien osaamista ja viranomaisvalvontaa tulee parantaa.

Valvontateknologiaa voidaan käyttää paitsi kansalaisten myös järjestyksenvalvojien ja viranomaisten toiminnan valvontaan. Turvapalveluita tarjoavien yritysten henkilökunnan ja järjestyksenvalvonnasta vastaavien poliisien varusteiden tulee olla selkeästi yksilöityjä, jotta heidät voi tunnistaa esimerkiksi valvontakameratallenteista.

Passien biometrisiä tunnisteita tarvitaan ainoastaan passia myönnettäessä. Niitä ei tule kerätä tietokantaan, koska minkään tietokannan tietoturva ei ole aukoton. Suomen on kansainvälisesti vaikutettava siihen, ettei raja-asemilla passeista luettuja biometrisiä tunnisteita käytetä kuin henkilön tunnistamiseen. Koska etäluettavien rfid-passien6 tietoturva on heikko, ne on korvattava tietoturvallisilla sirupasseilla, joiden lukeminen vaatii fyysistä kontaktia passin ja lukulaitteen välillä.

2 Biometrinen tunniste on henkilön fyysisiin ominaisuuksiin perustuva tuntomerkki – esim. kasvokuva, sormenjälki, DNA tai silmän iiriskuvio.

3 Identiteettivarkaudella tarkoitetaan toisena henkilönä esiintymistä vahingoittamistarkoituksessa (verrattuna esimerkiksi poliittiseen satiiriin). Identiteettivarkaudessa voidaan hyödyntää uhrin henkilötietoja tai esimerkiksi väärennettyä ajokorttia. Sosiaalisessa mediassa identiteettivaras voi esiintyä toisena henkilönä tämän mustamaalaamiseksi. Henkilötietojen hankkiminen identiteettivarkautta varten ei sinänsä vielä ole rikos.

4 EU:n teletunnisteiden tallennusdirektiiviin (2006/24/EY) perustuva sähköisen viestinnän tietosuojalain 14 a § velvoittaa operaattorit keräämään tiedot muun muassa puheluista, sähköposteista ja matkapuhelimen sijainnista sekä säilömään ne vuodeksi.

5 Kameravalvontaopas: http://www.poliisihallitus.fi/poliisi/hallitus/home.nsf/files/Kameravalvontaopas_2010/$file/Kameravalvontaopas_ 2010.pdf

6 Rfid (radio frequency identification) tarkoittaa radiotekniikalla tapahtuvaa etätunnistusta. Rfid-tekniikkaa käytetään esimerkiksi logistiikassa, ajonestolaitteissa ja kulunvalvonnassa.

Sananvapaus

Kunnianloukkaus, rikokseen yllyttäminen ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen ovat rikoksia myös verkossa, mutta "väärienkään" mielipiteiden ilmaisu ei ole rikos. Jokainen on vastuussa omista ja vain omista sanoistaan, eikä esimerkiksi keskustelupalstan ylläpitäjälle tai tietoliikenneoperaattorille tule asettaa viestien ennakkotarkastusvelvollisuutta. Lainsäädännön tulee edellyttää lainvastaisen sisällön poistamista vasta, kun keskustelun ylläpitäjä saa siitä tiedon. Myös uskontoja ja jumalia tulee saada arvostella kuten muitakin aatteita ja pyhinä pidettyjä asioita.

Internet mahdollistaa aiempaa laajemman sananvapauden, mutta tekee myös sananvapauden väärinkäytön näkyvämmiksi. Tietoyhteiskunnassa tarvitaan paitsi teknistä osaamista, myös sosiaalista pääomaa7. Tämän sosiaalisen pääoman puute ilmenee esimerkiksi kyvyttömyytenä osallistua sähköisiin keskusteluihin. Anonyymiyden myötä verkkoon onkin paikoin kehittynyt kulttuuriset normit rikkovaa keskustelua, joka voi olla loukkaavaa ja aiheuttaa yksilöille suurta haittaa. Ennen kaikkea se tukahduttaa alleen normaalin keskustelun ja kollektiivisen mielipiteenmuodostuksen.

Ihmisten on kuitenkin saatava muodostaa omat käsityksensä kiistanalaisistakin asioista vapaasti keskustellen, eikä keskustelua tule rajoittaa verkossa sen enempää kuin verkon ulkopuolella. Lieveilmiöihin tulee ennemmin puuttua koulutuksen kautta ja kannustamalla ihmisiä asiallisiin omalla nimellä käytäviin keskusteluihin.

Tieteellisen tutkimuksen sananvapaus on myös tutkimustulosten luotettavuuden edellytys. Tuloksista on voitava keskustella ja niitä on voitava kyseenalaistaa vapaasti ilman esimerkiksi työpaikan menetyksen uhkaa. Salassapitosääntöjä ei pidä soveltaa julkisesti rahoitettuihin tutkimuksiin. Erityisesti lääketieteellisten tutkimusten tulosten salaaminen on tuomittavaa. Kaiken julkisesti rahoitetun tutkimuksen tulee olla ilmaiseksi saatavilla, ellei sen salaamiseen ole perusteltua syytä.

Sähköisen viestinnän valvontaa ei saa siirtää yksityisille, vaan se on pidettävä viranomaisilla. Rikostutkinta on verkossakin poliisin tehtävä, ja esimerkiksi päätös mahdollisen laittoman sisällön poistamisesta kuuluu tuomioistuimelle.

Lasten suojelulla perustellaan usein Internet-sisältöjen suodatusta. Rikosten torjunta on kuitenkin pidettävä erillään kasvatustavoitteista. Kirjastoseuran selvityksen8 mukaan monissa kouluissa ja kirjastoissa lasten suojelemiseksi käytetyt kaupalliset esto-ohjelmat sensuroivat mitä sattuu: Pornaisten kunnan sivu, kansanedustajan blogi tai asiallinen seksuaalivalistussivu voivat jäädä suodattimeen ja kovaa pornoa sisältävä sivu päästä läpi.

Lasten suojelu rikolliselta hyväksikäytöltä on itsestään selvästi välttämätöntä. Paras keino ennaltaehkäistä pieniin lapsiin netissä kohdistuvaa hyväksikäytön uhkaa ovat esto-ohjelmien sijaan aikuisten neuvot ja läsnäolo sekä lasten kanssa yhdessä sovitut pelisäännöt netin käytölle.

Tehokkaita keinoja laittomien sisältöjen poistamiseksi Internetistä ja rikollisten kiinnisaamiseksi ovat kansainvälisen poliisiyhteistyön ja poliisin tietoverkko-osaamisen kehittäminen. Näiden riittävästä resurssoinnista on pidettävä huolta. Sen sijaan laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (1068/2006) toimii tarkoitustaan vastaan, koska suodatuslista helpottaa lapsipornon löytämistä, ja listalla on runsaasti sivuja, joilla ei ole lapsipornoa.

Vihreät tavoitteet

  • Identiteetin suojaan kohdistuvat uhat ja lainsäädäntötarpeet on selvitettävä.
  • Tietosuojan keskeiset vastuut ja velvollisuudet on määriteltävä tietosuojalaissa.
  • Teletunnistetietojen tallennusvelvollisuus on kumottava.
  • Biometrisiä tunnisteita ei tule kerätä tietokantoihin.
  • Ruuhkamaksu- ja matkakorttijärjestelmät on toteutettava anonyymisti.
  • Verkkosensuurilaki on kumottava.

7 Sosiaalinen pääoma tarkoittaa ihmisen sosiaalisia taitoja, verkostoja, yhteisöjä ja normeja.

8 Kirjastoseuran selvitys: http://kirjastoseura.kaapeli.fi/etusivu/seura/mediakasvatus/suodatus_raportti.pdf

Avoimuus ja oikeudenmukaisuus

Radikaalisti avoimessa yhteiskunnassa kansalaiset ovat aidosti vaikuttajia. Kansalaisten on helppo seurata asioiden valmistelua verkossa ja myös osallistua siihen. Kaikki julkisesti tuotettu tieto on vapaasti käytettävissä myös koneluettavassa muodossa. Digitaaliset kuilut on kurottu umpeen.

Läpinäkyvä demokratia

Vihreät haluaa Suomesta radikaalisti avoimen tietoyhteiskunnan. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut tasaisesti avoimemmaksi. Nykyään suurin osa hallinnon tiedoista on saatavilla, jos niitä osaa pyytää. Yhteiskunnan avoimuudessa riittää kuitenkin vielä kehittämistä. Ongelmina eivät ole niinkään tietovuodot tai muu tiedon liian vapaa kulku, vaan se, ettei tieto kulje eri toimijoiden välillä.

Päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja avoimuutta on lisättävä. Esimerkiksi eduskunnan valiokuntien kokoukset ja kuulemiset sekä kuntien valtuustojen, hallitusten ja lautakuntien sekä kuntayhtymien kokoukset tulee esittää netissä niiltä osin kuin se ei vaaranna turvallisuutta tai kansalaisten yksityisyyttä.

Mahdollisimman suuren osan julkisesti tuotetusta tiedosta tulee olla kaikkien saatavilla Internetissä. Myös raakadata on asetettava vapaasti saataville, jotta siitä voidaan tehdä riippumattomia tutkimuksia, ja sitä voidaan hyödyntää (ks. Tieto vapaaksi, s 15).

Esimerkki radikaalista avoimuudesta

Ruuhkamaksujärjestelmän maksujen määräytymisperusteista, liikennevirtoja kuvaavista malleista ja kerätyistä maksuista julkaistaan tilastot koneluettavassa muodossa. Liikenneväyläverkon suunnittelussa käytettävät simulointimallit – joilla arvioidaan mm. taloudellisen ja tekniikan kehitysten vaikutuksia – julkistetaan kaikkien käytettäväksi. Julkaistujen tietojen avulla asiaan perehtyvät kansalaiset voivat kokeilla erilaisten ruuhkamaksujen, julkisen liikenteen ja polttoaineen hintojen vaikutuksia yksityisen ja julkisen liikenteen käyttäjämääriin, liikenteen päästöihin ja talouden kehittymiseen.

Vihreät haluaa myös Suomen yrityksistä maailman avoimimmat. Julkisen sektorin ostaessa palveluita ja tuotteita yrityksiltä niiltä on vaadittava mahdollisimman avointa tuotantoketjua ja sitoutumista tuotannosta ja logistiikasta kerättyjen tietojen julkaisuun. Valtion omistamista yhtiöistä on tehtävä avoimuuden mallitoimijoita. Esimerkiksi VR:n on julkaistava ajantasaista tietoa junien aikatauluissa pysymisistä ja käyttömääristä.

Informaatio- ja viestintäteknologia tarjoaa mahdollisuuksia kansalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen. On turvattava kuitenkin myös mahdollisuus käyttää perinteisiä, ei-sähköisiä osallistumismenetelmiä.

Teknisten sovellusten käyttämistä tärkeämpää on hallinnon ajattelutapa, joka näkee kansalaiset vaikuttajina ja tiedon tuottajina eikä pelkkinä kuulemisen kohteina. Kyseessä on merkittävä muutos vallan jaossa kansalaisten, luottamushenkilöiden ja virkamiesten välillä. Keskeistä kansalaisten vaikuttamiselle on, että valmistelun läpinäkyvyyttä parannetaan ja valmisteluaineistoa julkaistaan jatkuvasti valmistelun edetessä.

Kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistamiseksi viranomaisten ei aina kannata perustaa omia keskustelufoorumeita, vaan he voivat mennä sinne missä kansalaiskeskustelua muutenkin käydään. Viranhaltijoiden osallistumista verkkokeskusteluihin virka-asemansa ja työtehtävänsä esiin tuoden tulee kannustaa ja niihin on varattava aikaa ja resursseja.

On syytä muistaa, että verkkokeskustelut saattavat olla suodattuneita esimerkiksi kulloisenkin yhteisön ideologisen tai kaupallisen pohjan tai toimituspolitiikan vuoksi tai koska jostakin yhteisöstä tietoa ei ole kerätty. Tästä syystä verkkoyhteisöissä tulee kerätä ainoastaan argumentteja, ei niiden painoarvoja tai suosiota.

Täysin sähköinen äänestys vaaleissa on teoriassa erittäin hankalaa ja käytännössä mahdotonta toteuttaa siten, että luotettavuus ja läpinäkyvyys olisivat lippuäänestyksen tasoa. Tähän liittyy mm. järjestelmän ymmärrettävyys toimitsijoille, äänestäjille ja hävinneelle osapuolelle, järjestelmän eheyden varmentaminen sekä järjestelmästä riippumattoman tarkistuslaskennan toteutus. Nämä ongelmat ovat sisäsyntyisiä sähköisen äänestyksen käsitteelle, eikä niitä voi väistää korjaamalla jo löydettyjä yksittäisiä toiminnallisia ongelmia.

Sähköistä äänestystä on hyvä verrata esimerkiksi sähköiseen pankkiasiointiin, sillä niiden haasteet ovat päinvastaiset. Siinä missä pankkitapahtumat dokumentoidaan mahdollisimman tarkasti, äänestystapahtumasta ei saa jäädä kuin yksi tieto, vaalin tulos, joka on voitava tarkistaa.

Internetin välityksellä tapahtuvassa äänestyksessä on lisäksi kaikki normaalin etä-äänestyksen ongelmat kuten se, ettei äänen myyntiä tai pakotettua äänestystä voida todeta.

Minimivaatimuksina sähköiselle äänestysjärjestelmälle ovat avoin lähdekoodi, jota kuka tahansa voi arvioida, sekä paperitositteet, jotka mahdollistavat erillisen tarkistuslaskennan.

Sähköinen äänestys maailmalla

Täysin sähköinen äänestys on huonojen kokemusten vuoksi maailmalla vastatuulessa. Yhdysvalloissa 80 % osavaltioista vaatii paperisen äänestyslipukkeen varmistamaan sähköistä äänestystä, ja määrä on ollut nousussa vuoden 2006 vaalien useiden ongelmien jälkeen. Alankomaat luopui täysin sähköisestä äänestyksestä 2008. Saksan perustuslakituomioistuin totesi sähköisen äänestyksen perustuslain vastaiseksi 2009. Intian sähköisistä äänestyskoneista löytyi vakavia tietoturva-aukkoja vuonna 2010.

Kattava yhdenvertaisuus

Tietoyhteiskuntakehitys muuttaa yhteiskunnan sosiaalista rakennetta ja ympäristöä. Murrosta voidaan kutsua teolliseen vallankumoukseen vertautuvaksi informaatiovallankumoukseksi. Uudet kommunikaatiomuodot, sisällöntuotannon vuorovaikutteisuus, uudet työskentelytavat, kyberrikollisuus ja virtuaaliset alakulttuurit ovat tämän vallankumouksen ilmentymiä.

Digitaalisen ympäristön suojeluun liittyvät haasteet ovat tieto- ja viestintätekniikan väärinkäyttöön liittyviä juridisia ja teknisiä kysymyksiä kuten roskapostien ja haittaohjelmien torjuntaa ja kansalaisten identiteetin suojelua.

Arvojen fragmentoituminen – "heimoutuminen" ei saa tarkoittaa yhteiskunnan fragmentoitumista vaan vuorovaikutteista monikulttuurisuutta. Eri kansanosille ei saa muodostua niin ristiriitaisia käsityksiä todellisuudesta, että yhteinen keskustelu käy mahdottomaksi. Julkisen palvelun Yleisradiolla on keskeinen tehtävä jaetun maailmankuvan rakentajana. Sen on säilytettävä kaikkien kansanosien luottamus riippumattoman ja objektiivisen tiedon lähteenä.

Digitaalisia kuiluja on revennyt kansakuntien, ikäryhmien, sukupuolten, alueiden ja ammattiryhmien välille. Tietoyhteiskuntakehitys on edennyt epätasaisesti. Tietoyhteiskunnassa parhaat menestymisen edellytykset on niillä, jotka pystyvät parhaiten hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia. Koulutuksen (ks. Ei konetta vaan elämää varten, s. 26) ja kansallisen tietoyhteiskuntainfrastruktuurin (ks. Tietoyhteiskunnan infrastruktuuri, s. 14) lähtökohtana on oltava kansallisten digitaalisten kuilujen umpeen kurominen. Kehitysyhteistyössä on puolestaan edistettävä kehittyvien maiden ja kehitysmaiden tietoyhteiskuntakehitystä. Lähes kaikilla kehittyvillä mailla onkin YK:n tuella muodostettu kestävään kehitykseen tähtäävä tietoyhteiskuntapolitiikka.

Aktiivisuuskuilu on kehittyneiden tietoyhteiskuntien haaste. Kun tieto- ja viestintäteknologia on kaikkien käytettävissä, ratkaisevaa on se, mitä sillä tehdään. Aktiiviset kansalaiset voimaantuvat entistä aktiivisemmiksi, passiiviset syrjäytyvät aina vaan passiivisemmiksi.

Yhdenvertaisessa tietoyhteiskunnassa on huolehdittava siitä, että tietojärjestelmät ja sähköiset palvelut ovat kaikkien saavutettavissa, kun asiointi ja tieto siirtyvät verkkoon. Myös perusturvan varassa eläville on turvattava mahdollisuus hankkia kotiinsa Internet-yhteys ja sellainen perusteknologia, joka estää heidän syrjäytymisensä tietoyhteiskunnasta. Kirjastot ovat jo pitkään tarjonneet mahdollisuuden käyttää Internetiä ilmaiseksi. Myös virastoissa asioiville on oltava käytettävissä kone ja avoin langaton verkko hakemusten ja asiakirjojen toimittamista varten. Niille, jotka eivät eri syistä pysty tai kykene käyttämään sähköisiä peruspalveluita, tulee taata vastaavien palveluiden käyttö nk. perinteisin keinoin ja tuettuna.

Julkisen palvelun tehtävänä on palvella kaikkia kansalaisia – myös heitä, joiden havainto-, kognitiiviset tai motoriset kyvyt ovat heikentyneet. Julkisten sähköisten palveluiden suunnitteluvaiheessa on huomioitava esteettömyyden vaatimukset kuten käytettävyys, selkokieliversion saatavuus ja palveluiden toiminta näkövammaisten käyttämillä apuvälineillä.

Myös kaupallisten sähköisten palveluiden tulee olla mahdollisimman esteettömiä. Yhteiskunnallisesti ja kaupallisesti merkittävien sekä arjen sujuvuuden kannalta välttämättömien sähköisten palveluiden tarjoajille tulee asettaa esteettömyysvelvoitteet.

Vihreät tavoitteet
  • Valmistelun läpinäkyvyyttä parannetaan ja kansalaisten osallistumista valmisteluun tuetaan.
  • Eduskunnan valiokuntien ja kunnallisten luottamuselinten kokoukset lähetetään netissä.
  • Täysin sähköistä äänestystä ei oteta käyttöön.
  • Sähköisten palveluiden yhdenvertainen saatavuus kaikille turvataan.
  • Julkisten ja kaupallisten sähköisten palveluiden esteettömyyttä parannetaan.

Ekologisesti kestävä tietoyhteiskunta

Vihreänä tietoyhteiskuntana Suomi on tietoyhteiskunnan ekologisessa kestävyydessä maailman huippuluokkaa. Elektroniikkajätteen kierrätys on korkealla tasolla, ja hankinnoissa suositaan energiatehokkuutta sekä pitkän elinkaaren laitteita. Tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään täysimääräisesti yhteiskunnan vihertämisessä.

Tietoyhteiskunnan niin kuin maatalous- tai teollisuusyhteiskunnankin voi rakentaa sekä kestävällä että kestämättömällä tavalla. Tietoyhteiskuntakehitys on vielä alkuvaiheessa, ja nyt tehtävät päätökset ratkaisevat tietoyhteiskunnan ekologisen kestävyyden.

Tietoyhteiskuntakehityksen ja kestävän kehityksen yhdistäminen on yksi aikamme hankalimmista sosiaalisen kehityksen ongelmista. Tietotekniikan suurimmat ongelmat liittyvät nimenomaan kysymyksiin energiankulutuksesta, kierrätyksestä, elinkaaresta ja ympäristömyrkyistä. Esimerkiksi tietotekniikan energiankulutusta on tarkasteltava laitteiden koko elinkaaren näkökulmasta. Tietotekniikan kehitys lyhentää laitteiden elinkaarta ja lisää rajallisten luonnonvarojen käyttöä. Tietoteknisiä laitteistoja valmistetaan kiihtyvällä tahdilla, vaikka elektroniikkajätteiden käsittely on pitkälti ratkaisematta.

Elektroniikan kierrätys voidaan jakaa kahteen luokkaan. Pehmeäkierrätykseksi kutsutaan laitteen tai sen osan uudelleenkäyttöä, joko sellaisenaan tai komponentteina. Kovakierrätykseksi kutsutaan laitteen kierrätystä uusien laitteiden raaka-aineiksi. Pehmeäkierrätys on ympäristön kannalta huomattavasti kovakierrätystä parempi vaihtoehto, koska sen energiankulutus on huomattavasti vähäisempää. Elektroniikkajätteen kierrätystä säädellään EU:ssa sähkö- ja elektroniikkajätteen RoHS-tuottajavastuudirektiivillä9 WEEE (2002/96/EC).

Nykylainsäädäntö on riittämätöntä suhteessa elektroniikkajätteen kertymätahtiin, myrkyllisyyteen ja kierrätyksen vähäisyyteen. RoHS-direktiivin vaikutus näkyy kuitenkin maailmanlaajuisesti. Monet yritykset tekevät laitteistaan RoHS-yhteensopivia kaikille markkinoille, ei ainoastaan Eurooppaan. Tämä alleviivaa suurten markkina-alueiden yhtenäissäätelyn tärkeyttä.

Tärkein lyhyen aikavälin ratkaisu on kierrätyksen lisääminen. Elektroniikkajätteen kierrätysasteen tulee olla 95–99 %. Muita ratkaisuja ovat keksinnöt laitteiden energiankulutuksen vähentämiseksi ja elinkaaren pidentämiseksi. Tässä myös ohjelmistoteollisuudella on tärkeä rooli. Hyvillä ohjelmointitavoilla voidaan vähentää laitekannan uusimistarvetta ja energiankulutusta.

Tietotekniikan ympäristökuorma

Tietotekniikkalaitteistoissa käytetään noin tuhatta erilaista vakavasti ympäristölle myrkyllistä ainetta. Nämä aineet kertyvät ravintoverkossa, elimistöissä, ovat haitallisia immuunijärjestelmälle ja aiheuttavat myrkytysoireita.

Keskimääräinen työasema kuluttaa elinkaarensa aikana noin 11 kertaa painonsa verran fossiilisia polttoaineita. Tästä energiankulutuksesta vain 19 % on varsinaista käytönaikaista kulutusta, loput 81 % muodostuu muista elinkaaren vaiheista.

Laajemmassa mittakaavassa tietotekniikalla voidaan myös tukea energian ja luonnonvarojen käytön optimointia. Esimerkiksi tietotekniikka itse kuluttaa sähköä, mutta sen avulla voidaan rakentaa älykkäitä sähköverkkoja, mikä vähentää sähkön kokonaiskulutusta. Viestintätekniikan kehitys vähentää puolestaan liikematkailun tarvetta ja helpottaa etätyöskentelyä. Tieto- ja viestintäteknologian avulla voidaan rakentaa energiankäyttöä tehostavia älytaloja ja älyliikenteen ratkaisuja.

Radikaalisti avoimessa yhteiskunnassa yrityksiä kannustetaan avaamaan tuotteiden ja palveluiden tuotantoa ja matkaa kuluttajille. Tämä tarjoaa uusia mahdollisuuksia kansalaisvaikuttamiselle ja kestävään kulutukseen pyrkiville kuluttajille.

Vihreät tavoitteet

  • Tietotekniikan elinkaarta on pidennettävä ja elektroniikkajätteen kierrätysastetta on nostettava.
  • Julkista tutkimus- ja kehitysrahoitusta on kohdistettava energiatehokkaan ja kierrätettävän tieto- ja viestintäteknologian kehittämiseen.
  • Yritysten tulee avata kuluttajille tiedot tuotteidensa valmistuksesta ja kuljetuksista.

9 RoHS-direktiivi on Euroopan unionin säännös, jolla rajoitetaan tiettyjen haitallisten aineiden käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

Tietoyhteiskunnan infrastruktuuri

Vihreän tietoyhteiskunnan tietoliikenneinfrastruktuuri on maailman kehittynein. Nopeat laajakaistayhteydet ovat kaikkien käytettävissä kaikkialla Suomessa. Julkisen sektorin tietoaineistoja hyödynnetään nykyistä monipuolisemmin. Tietoturvallisuus on tärkeä osa julkisia hankintoja, eivätkä hyökkäykset tietojärjestelmiä vastaan häiritse jokapäiväistä elämää.

Tietoyhteiskunnan perusinfrastruktuurista valtaosa on yksityisten omistamaa massatuotettua standarditeknologiaa. Tietoyhteiskunnan infrastruktuuri ei kuitenkaan koostu vain tietoliikennekaapeleista ja radiotaajuuksista, vaan se on myös tietohallintoa ja ohjelmistoja, jotka pitävät yhteiskuntaa yllä. Infrastruktuurin ohella tietoyhteiskunnassa tärkeitä ovat avoimesti jaetut tietovarannot, joiden tuottamisessa ja ylläpidossa julkishallinto on keskeisessä asemassa.

Suomi sääti ensimmäisenä maailmassa laajakaistan yleispalveluksi, johon kansalaisilla on asuinpaikasta riippumatta oikeus. Laajakaistahankkeen teknistä toteutusta tulee arvioida uudelleen teknologisen tarkoituksenmukaisuuden lähtökohdista siten, että kaikkialle Suomeen saadaan vuoden 2015 loppuun mennessä nopea runkoverkko ja kaikille kotitalouksille turvataan yleispalveluvelvoitteella kohtuuhintainen mahdollisuus saada kaikkiin sähköisiin palveluihin riittävä nopea kaksisuuntainen laajakaistayhteys. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kattavaa langatonta 4G-yhteyttä haja-asutusalueilla. Tämä ei onnistu kaikkialla liiketaloudellisin perustein, vaan lisäksi tarvitaan valtion ja kuntien tukea.

Taajuudet ovat rajallinen luonnonvara10, jonka käyttö muuttuu tällä hetkellä nopeasti. Koska kyse on yhteisestä resurssista, päätökset taajuuksien käyttötarkoituksista kuuluvat eduskunnalle ja edellyttävät kansainvälistä koordinointia. Esimerkiksi Venäjä käyttää radiotaajuuksia eri tarkoituksiin kuin EU-maat, mikä tuottaa ongelmia raja-alueella. Käytettäviä tekniikoita on kuitenkin pystyttävä muuttamaan joustavasti teknologian kehittyessä. Oikeudet taajuuksien kaupalliseen käyttöön voidaan huutokaupata, mutta radio- ja tv-lähetyksille varattujen taajuuksien oikeuksiin voidaan liittää palveluun ja sisältöön liittyviä ehtoja.

Tulevaisuudessa iptv:n11 korvatessa perinteisiä broadcast-lähetyksiä tv-kanavien taajuuksia voi vapautua muuhun käyttöön ja on päätettävä, käytetäänkö niitä esimerkiksi hdtv-lähetyksiin12 vai mobiiliviestintään.

Tietoverkon on säilyttävä neutraalina eli kaikkea tietoliikennettä on kohdeltava samanarvoisesti riippumatta viestin sisällöstä, lähettäjästä tai vastaanottajasta. Tietoverkon neutraalius (net neutrality) on keskeistä tietoyhteiskunnan yhdenvertaisuudelle, kaupallisen kilpailun edistämiselle ja monopolien synnyn ehkäisemiselle.

Suomeen saatiin syyskuussa 2009 laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisestä allekirjoituksesta. Käytännössä käytössä on ollut ainoastaan pankkitunnistusjärjestelmä TUPAS, joka soveltuu huonosti esimerkiksi mobiiliin maksamiseen. TUPAS-järjestelmän rinnalle on nousemassa teleoperaattoreiden yhteinen mobiilivarmenne.

Sähköiseen tunnistamiseen ei saa syntyä nykyisen TUPAS-järjestelmän kaltaista monopolia. Kansalaisten kannalta on tärkeää, että samaa sähköistä tunnistamisjärjestelmää ja allekirjoitusta voi (mutta ei tarvitse) käyttää eri sähköisissä palveluissa. Vahvaa sähköistä tunnistamista tulee kuitenkin käyttää vain tarpeellisissa tilanteissa, jotta käyttäjien identiteeteistä ei synny turhia tietokantoja.

10 http://www.ficora.fi/attachments/englantiav/1156489128948/Use_of_radio_spectrum.pdf

11 Iptv (Internet protocol television) tarkoittaa internet-välitteisiä televisio-palveluita, joista katsojat valitsevat haluamiaan ohjelmia ja katsovat niitä itselleen parhaiten sopivana ajankohtana.

12 Hdtv (high-definition television) tarkoittaa teräväpiirtotelevisiota. Siinä missä perinteisessä sdtv-kuvassa on 720 x 576 pikseliä, HDTV-kuvassa voi olla 1280 × 720 – 1920 x 1080 pikseliä.

Tieto vapaaksi

[Kuvio poistettu] Julkisen sektorin hallussa olevasta datasta osa on julkista ja osa on sensitiivistä. Tietoaineistojen avaaminen kohdistuu vain ei-sensitiivisiin aineistoihin tai aineistoihin, joista esimerkiksi henkilötiedot on poistettu. Avoimella datalla tarkoitetaan laillisesti ja teknisesti uudelleenkäytettävää dataa, jota voivat julkishallinnon ohella tuottaa myös muut toimijat. Tavoitteena on, että kaikki julkinen hallinnon hallussa oleva data on myös avoimesti saatavilla ja toisaalta sensitiivinen data on hyvin suojattu.

Julkisen datan tulee olla avoimesti saatavilla ja jatkokäytettävissä. Julkisin varoin tuotetaan paikkatietoja, tilastoja, karttoja, säätietoja ym. tietoa, jota voitaisiin hyödyntää nykyistä paljon monipuolisemmin avaamalla tieto vapaasti kaikkien saataville: kansalaisten, elinkeinoelämän, viranomaisten ja tutkimuksen. Esimerkiksi Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat jo käynnistäneet omien julkisten tietojensa avaamisen, mutta Suomi voi vielä ehtiä kärkimaiden joukkoon, kunhan päätökset pystytään tekemään ja panemaan toimeen nopeasti.

Aineistot on asetettava tietoverkkoon laillisesti ja teknisesti uudelleenkäytettävässä muodossa lähtökohtaisesti maksutta. Tietoaineistojen käyttöehdot tulee esittää selkeästi, ja niiden tulee kannustaa tietojen uudelleenkäyttöön. Tiedon tulee olla paitsi käyttäjien helposti löydettävissä myös tietokonesovellusten avulla automaattisesti haettavissa ja hyödynnettävissä selkeästi kuvaillussa ja koneluettavassa muodossa. Tietoaineistojen laadun korkea taso ja jatkuva saatavuus on turvattava.

Tiedon avaamisella edistetään tiedon jatkojalostusta ja uusia palveluja tuottavaa liiketoimintaa. Kansainvälisten kokemusten mukaan tämä liiketoiminta hyödyttää yhteiskuntaa monin verroin enemmän kuin tietojen käytöstä kerättävät korvaukset. Myös julkishallinto tehostuu, kun laitosten ei tarvitse anoa ja ostaa aineistoja toisiltaan eikä tehdä päällekkäistä työtä. Viranomaispäätösten sujuvampi saatavuus edistää läpinäkyvyyttä ja demokratiaa.

Tiedon vapaa saatavuus muodostaa tieteellisen tutkimuksen perustan. Tutkimustulosten varmistus ja jatkotutkimus edellyttävät, että aikaisemman tutkimuksen tausta-aineistot ja tulokset ovat vapaasti käytettävissä. Kun saman datan pohjalta voidaan tehdä useita riippumattomia tutkimuksia, tulosten luotettavuus paranee. Innovaatiot syntyvät usein yhdistämällä tietoa uusilla tavoilla yli perinteisten tieteenalojen.

Vihreät kannattavat jo käynnissä olevia Open Access -hankkeita13 vertaisarvioitujen tieteellisten tutkimusartikkelien julkaisemiseksi avoimesti verkossa. Myös maksullisissa tiedelehdissä julkaistut artikkelit tulee saada mahdollisimman tuoreina verkkoon avoimina rinnakkaisjulkaisuina. Open Access parantaa myös kehittyvien maiden opetus- ja tutkimuslaitosten tiedon saantia.

Henkilötietojen suojaan liittyviä periaatteita on noudatettava myös tietoaineistoja avattaessa. Avoimeen dataan liittyy myös yhteiskunnallisen keskustelun tarve yksityisyyden suojan harmaista alueista. Kaiken sen datan, mikä nykyisen lainsäädännön puitteissa on julkista, ei kenties tulisi enää olla julkista, jos se on helposti saatavissa koneluettavassa muodossa.

Julkisen sektorin organisaatiot velvoitetaan oma-aloitteisesti julkaisemaan tuottamansa ja hallussaan olevat julkisuuslain mukaiset asiakirjat sekä helpottamaan aineistojen käyttöä erityisesti uusien palvelujen ja sovellusten kehittämiseen. Suomeen tulee luoda kaikelle avoimelle datalle vastaava infrastruktuuri kuin INSPIRE-implementaatio14 on luomassa paikkatiedoille.

Julkisen sektorin hallussa olevan tiedon omistukseen liittyy usein epäselvyyksiä. Hallinnon tekijänoikeudet saattavat rajoittaa tiedon uudelleenkäyttöä enemmän kuin on tarkoitus. Julkisen sektorin tulee käyttää tekijänoikeuksiaan uudelleenkäyttöä helpottavalla tavalla.

Tietojen ja niiden luovuttamisen maksuttomuus tulee olla lähtökohtana julkisella sektorilla. Maksuperustelaki on muutettava näiltä osin. Lakiin kirjataan lisäksi ne perustellut poikkeukset, joissa tiedon luovuttamisesta voidaan tai tulee periä maksua.

Julkisuuslain toteutumista valvomaan on määrättävä viranomainen tai laajennettava tietosuojavaltuutetun roolia. Viranomainen myös auttaisi aineistojen julkaisemiseen liittyvässä lisensoinnissa ja juridisissa kysymyksissä. Julkisten tietojen tehostuneen käytön taloudelliset hyödyt tekisivät tästä kannattavan investoinnin.

13 Open access -julkaisemisella tarkoitetaan kaikkien oikeutta lukea, kopioida, tulostaa ja linkittää tieteellisiä julkaisuja vapaasti kokotekstimuodossa. Tämä julkaisumalli on vaihtoehto erilaisille maksullisille ja käyttöoikeudeltaan rajatuille julkaisupalveluille, jotka ovat tähän asti hallinneet tieteellisten julkaisujen välitystä.

14 INSPIRE-implementaatio: INSPIRE on EU:n sisällä toimiva paikkatietoinfrastruktuuri, jonka tavoitteena on mahdollistaa paikka- ja ympäristötietojen vaihto, yhteiskäyttö, saatavuus sekä näihin tietoihin liittyviä palveluita.

Pilvipalvelut

Sisällöt, sovellukset, laskenta ja infrastruktuuri ovat muuttumassa palveluiksi, joita käytetään verkossa eli ”pilvessä” sijaitsevilta palvelimilta. Kuluttaja ei enää kopioi katsomaansa elokuvaa netistä tietokoneelleen vaan katsoo sen suoraan verkosta eli pilvestä; yritys ei enää asenna toimisto-ohjelmia tietokoneisiinsa vaan sovellukset pyörivät ja käsiteltävät tiedot sijaitsevat pilvessä; viranomaisten tietokannat eivät enää ole heidän omissa palvelinsaleissaan, vaan pilvessä.

Käyttäjille pilvipalvelut15 merkitsevät joustavuutta ja tehokkuutta: maksetaan vain siitä mitä todella käytetään. Tietojenkäsittelyresurssien käyttö tehostuu, ja palveluita pystyy käyttämään eri päätelaitteilla niiden teknologiasta riippumatta.

Pilvipalveluiden kuluttajien, sisällöntuottajien ja palveluntarjoajien oikeusturva edellyttää lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia. Kun käyttäjä on Suomessa, sovellus pyörii Venäjällä, käsiteltävä tieto sijaitsee Saksassa, palvelun tarjoaa yhdysvaltalainen yritys ja tiedot kulkevat Ruotsin kautta, minkä maan lakeja noudatetaan? Minkä maan tuomioistuimessa riitatilanteet ratkaistaan?

Yhteiskunnan toiminnalle kriittiset palvelut ja rekisterit on pidettävä kotimaassa, jotta ne pysyvät Suomen viranomaisten ja lainsäädännön suojassa. Esimerkiksi Britanniaan ollaan luomassa viranomaiskäyttöön kansallista G-Cloud-pilvipalvelua, jonka arvioidaan säästävän 1,2 miljardia puntaa vuodessa.

Informaatio ja sen käsittely uhkaavat siirtyä pääomien tapaan sinne, missä niitä kontrolloidaan vähiten. Näin palveluntarjoaja voi välttää vastuun esimerkiksi silloin, kun informaatiota katoaa tai se joutuu vääriin käsiin. Veroparatiisien tilalle voi syntyä pilviparatiiseja.

Pilviparatiisien vastapainoksi pilvipalveluiden käyttäjiä tulee houkutella käyttämään palveluita, joiden palvelinkeskukset sijaitsevat yhteiskunnallisen vakauden, toimivan infrastruktuurin ja johdonmukaisen lainsäädännön maissa. Mikäli Suomi tahtoo olla pilvipalveluiden kärkimaita, sen lainsäädännön tulee seurata teknistä kehitystä.

Kuka omistaa pilvestä ostetut sisällöt?

Hyvän esimerkin kuluttajansuojan haasteista pilvipalveluissa tarjosi Amazon, joka poisti asiakkaidensa Kindle-kirjanlukulaitteista näiden jo ostamat George Orwellin Animal Farm- ja 1984-teokset, koska Amazonilla ei ollutkaan oikeuksia myydä niitä sähköisinä versioina.

15 Pilvipalveluilla ja pilvilaskennalla tarkoitetaan eri resurssien käyttöä tietoverkkojen yli, jolloin sisällöt, sovellukset, laskenta tai edes sähköisen palvelun infrastruktuuri ei sijaitse palvelun käyttäjien omilla tietokoneilla vaan Internetin ”pilvessä” olevilla palvelimilla

Turvallisuus ja huoltovarmuus

Tietoyhteiskunnan huoltovarmuus16 ja kyky toimia kriisiaikoina syntyvät tietoturvasta ja kyvystä reagoida häiriöihin ja hyökkäyksiin nopeasti ja tehokkaasti.

Tietoturvallisuus huoltovarmuusmielessä syntyy ensisijaisesti järjestelmien vikasietoisuudesta17 ja jykevätekoisuudesta18. Hyvin hoidetun tietoturvan on oltava pakollinen vaatimus julkisen sektorin tietojärjestelmähankinnoissa taustajärjestelmistä päätelaitteisiin. Hankinnoissa on painotettava sitä, miten jykevätekoisuus ja vikasietoisuus on otettu huomioon järjestelmän kehitystyössä. Esimerkiksi Britanniassa tästä on luotu jo ohjeistus.19

Ongelmatilanteissa on pystyttävä reagoimaan myös paikallisesti, ilman ulkomailta saatavaa teknistä tukea. Valmistajien tekninen tuki on yleensä minimoitu normaalitilanteen tarpeisiin ja tietoyhteiskunnan globaalit kriisit ylikuormittavat tukipalvelut nopeasti. Lisäksi konfliktitilanteissa ulkomainen järjestelmätoimittaja voidaan määrätä asettamaan kotimaansa tarpeet muiden asiakkaiden edelle.

Avoin lähdekoodi ja avoimet rajapinnat edistävät riippumattomuutta ulkomaisesta avusta, koska ne mahdollistavat usean eri toimittajan järjestelmien käyttämisen ristiin sekä kotimaiset huolto- ja tukipalvelut. Samalla tavoin kuin luonnon biodiversiteetti suojaa taudinaiheuttajia vastaan, myös tietojärjestelmien monokulttuureja tulee välttää haittaohjelmien ja tietoturvaaukkojen vuoksi.

Suomen tulee turvata kansallisen tietoturvaviranomaisen (CERT-FI) sekä puolustusvoimien vastaavien yksiköiden toimintaedellytykset. CERT-FI:n on pystyttävä luomaan hyviä suhteita ulkomaalaisiin vastaaviin organisaatioihin sekä tietojärjestelmien toimittajiin, jotta toimivat yhteistyötavat ovat valmiiksi olemassa.

Tietoyhteiskunnassakaan ei saa unohtaa "analogisia" tai "tietokoneettomia" varajärjestelmiä, ja kriittisimmille toiminnoille tulee luoda ainakin valmiit mallit, jotka takaavat tietojärjestelmistä mahdollisimman riippumattoman minimipalvelun kriisitilanteissa.

Varsinaisen tietosodankäyntiin valmistautumisen ja digitaalisen maanpuolustuksen tulee niin ikään nojata jykevätekoisuuteen, monikerroksisiin suojauksiin ja järjestelmien monimuotoisuuteen. Digitaalinen maanpuolustus on ennen kaikkea rauhan ajan tehtävä, sillä rintamalinjoja, rajoja tai havaittavaa "vihollista" ei ole: haittaohjelmat istutetaan vastustajan tietojärjestelmiin jo ennen kriisin puhkeamista.

Verkkosodankäyntiä

Kesällä 2010 maailmalta löydettiin haittaohjelma, jolle annettiin nimi Stuxnet. Sen taustalla oletetaan olleen ammattitaitoinen ja hyvin rahoitettu valtiollista tukea nauttiva taho. Stuxnet oli suunniteltu hyökkäämään teollisuuslaitoksia vastaan tunkeutumalla niiden prosessinohjausjärjestelmiin ja muuttamalla niiden toimintaa. Yksi sen kohteista olivat suomalaisvalmisteiset taajuusmuuttajat.

Vihreät tavoitteet

  • Kaikille kotitalouksille ja yrityksille turvataan sähköisten palveluiden käyttöön riittävä nopea laajakaistayhteys vuoteen 2015 mennessä.
  • Tietoverkon neutraalius turvataan.
  • Viranomaisten julkiset tiedot avataan yleiseen käyttöön ja maksuperustelain lähtökohtana on julkisen tiedon maksuttomuus
  • Vikasietoisuuden ja jykevätekoisuuden takaava järjestelmäkehitys on julkisten tietojärjestelmähankintojen vaatimus.
  • Kansallisen tietoturvaviranomaisen (CERT-FI) sekä puolustusvoimien vastaavien yksiköiden toimintaedellytykset turvataan.

16Huoltovarmuus pyrkii takaamaan yhteiskunnan perustoiminnot vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Huoltovarmuus on perinteisesti liittynyt materiaalien – kuten polttoaineen ja ruoan – saatavuuteen, mutta nykyään koskee yhä enemmän kriittisiä tietojärjestelmiä.

17Vikasietoinen järjestelmä toimii mahdollisimman oikein myös muissa kuin tavanomaisissa käyttötilanteissa ja myös silloin, kun jokin järjestelmän osa vikaantuu. Jos vika on liian suuri, vikasietoinen järjestelmä lakkaa toimimasta turvallisesti ja hallitusti sen sijaan, että se "hajoaisi käsiin".

18Jykevätekoisuus (englanniksi robustness) tarkoittaa järjestelmän mahdollisuuksia säilyttää toimintakykynsä myös silloin, kun sitä vastaan hyökätään tai sen toimintaa yritetään aktiivisesti haitata. Jykevätekoisen järjestelmän täytyy toki olla myös vikasietoinen.

19 Ks. www.cpni.gov.uk/Docs/Vendor_security_questions.pdf

Talous- ja innovaatiopolitiikka

Vihreässä tietoyhteiskunnassa Suomeen on syntynyt eri puolille runsaasti uutta tietotekniikkaa hyödyntävää elinkeinotoimintaa. Suomalaista tietoyhteiskuntaosaamista viedään myös muihin maihin. Tekijänoikeuslainsäädäntö on valmisteltu tekijöiden, välittäjien ja kuluttajien yhteistyönä.

Tieto- ja viestintäteknologian kehittymisen ja globalisaation myötä elinkeinorakenteen jyrkkä muutos kiihtyy. Tietoalan yrityksille on tarjottava valtakunnallisesti hyvät toimintaedellytykset. Avoin ja ennakoitavissa oleva infrastruktuurin ja koulutuksen rahoitus tukee suomalaisten tietoalan yritysten menestystä ja investointihalukkuutta. Veroviranomaisten valvonta ja muu laillisuusvalvonta luo pohjan reilulle kilpailulle ja on omiaan lisäämään luovaan työhön perustuvien yritysten menestystä.

Avoimen innovaatiopolitiikan tavoitteena on talouden rakenteiden uudistaminen ja uusien, kasvavien liiketoimintojen kehittäminen. Kehitystyö kohdistuu nimenomaan lisäarvoa luovaan liiketoimintaan, ei yksittäisiin yrityksiin tai toimialoihin. Tavoitteena on raivata uuden liiketoiminnan esteet yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä. Esimerkiksi moni suomalainen nettikauppa tarvitsee apua laajentaakseen markkina-alueensa Suomesta Eurooppaan ja maailmaan.

Avoimen tietoyhteiskunnan luovuus syntyy vapaudesta. Todella uudet ajatukset eivät synny ennalta määritellyissä suuryritysten tai viranomaisten kehitysprojekteissa, vaan leikkisän kokeilun tuloksena. Tälle luovalle vapaudelle on raivattava yrityksissä, valtiolla ja kunnissa sekä yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa tilaa.

Yhä suurempi osa kansantaloudesta on jatkossa palvelutaloutta fyysisten tuotteiden valmistuksen ja myynnin asemesta. Suomessa on jo kehitetty maailmanluokan sähköisiä palveluita. Esimerkiksi Habbo Hotel -virtuaalihotellilla20 on keskimäärin 8 miljoonaa käyttäjää kuukaudessa.

Julkisen vallan toimet vahvistavat innovaatioiden edellytyksiä. Esimerkiksi julkisten tietovarantojen avaaminen kaupalliseen käyttöön tarjoaa elinkeinoelämälle mahdollisuuden luoda uudenlaisia palveluja ja liiketoimintaa.

Ohjauskeinojen on oltava pääosin teknologianeutraaleja. Hallintoviranomaiset eivät välttämättä tiedä parhaiten toimivia ratkaisuja, vaan teknologisten valintojen tekeminen on markkinoiden tehtävä.

Radikaalin avoimuuden ja saavutettavuuden vaatimusten tulee koskea myös talouselämää. Taloudellisen informaation julkaiseminen koneluettavassa muodossa lisäisi markkinoiden tehokkuutta, parantaisi tiedon tarkkuutta ja luotettavuutta sekä mahdollistaisi kustannussäästöjä. Pörssiyhtiöt ja luottoluokittajat onkin vaiheittain velvoitettava julkistamaan tilinpäätöksensä ja luottoluokituksensa koneluettavassa muodossa.

Finanssilaitoksille tehtävien simulaatio- ja stressitestien menettelytavat ja tulokset on avattava julkisiksi, jotta luottamus finanssialaan saadaan palautetuksi ja markkinat toimimaan avoimuusperiaatteiden mukaisesti.

20 Habbo Hotel on nettiselaimella käytettävä yli 10-vuotiaille suunnattu graafinen chat-tyylinen peli, joka on puettu hotellin muotoon.

Työelämä

Teollisessa yhteiskunnassa ihmisillä oli yksi ammatti, työsuhteet olivat voimassa toistaiseksi, ja työuralle mahtui kahdesta kolmeen työnantajaa. Nykyiset työmarkkinat, koulutusjärjestelmä ja sosiaaliturva ovat kehittyneet tuohon todellisuuteen, jota ei enää ole.

Tietoyhteiskunnassa ammatteja syntyy, muuttuu ja katoaa jatkuvasti, ja ihmisten työura pirstoutuu silpuksi, joka on tehty useiden eri työnantajien palveluksessa useissa eri ammateissa. Yhä suurempi osa työstä tehdään kotona tai asiakkaiden tiloissa. Perheen ja työn yhteensovittaminen on yhä haastavampaa, ja työntekijöiden oletetaan olevan aina tavoitettavissa.

Jäsentymättömän informaation tulvan aiheuttamasta psyykkisestä kuormituksesta on tullut merkittävä työterveysongelma. Tietoylikuorman on todettu selittävän kaikkia työuupumuksen ulottuvuuksia: emotionaalista väsymystä, ammatillisen itsetunnon puutetta ja kyynistymistä. Informaatioergonomian on oltava keskeinen osa tietotyön muotoilua, ja sitä on seurattava ja edistettävä kuten muutakin työergonomiaa.

Tietotekniikka tuo mukanaan myös uusia somaattisia ammattisairauksia. Esimerkiksi tietotekniikan väärien käyttötapojen aiheuttamat rasitustulehdukset yleistyvät. Jos työpäivän aikana istutaan yli neljä tuntia, ristiselän kipujen todennäköisyys yli kymmenkertaistuu kolme tuntia istuviin verrattuna. Tietotyöläisiä tulee kannustaa liikkumaan sekä työ- että vapaa-ajalla.

Immateriaalioikeudet

Tekijänoikeuksilla ja muilla immateriaalioikeuksilla on suuri merkitys tietoyhteiskunnassa. Toisaalta oikeudet ovat kauppatavaraa, toisaalta ne asettavat reunaehtoja tietoyhteiskunnassa toimimiselle.

Radikaalisti avoimessa yhteiskunnassa tekijänoikeuslainsäädäntö valmistellaan avoimesti ja demokraattisesti tekijöiden, välittäjien ja kuluttajien yhteispelinä. Tekijänoikeuspolitiikan tulee pyrkiä näiden kolmen toimijan väliseen oikeudenmukaiseen tasapainoon. Viime vuosina kuluttajien näkökulma on kuitenkin puuttunut tekijänoikeuslainsäädännön valmistelusta. Tämä on ilmennyt mm. tekijöiden ja välittäjien oikeuksien rikkomisesta määrättyinä kohtuuttomina korvauksina. Tekijänoikeuksien valvontaa koskevan sääntelyn on kunnioitettava perusoikeuksia, mm. yksityisyyden suojaa. Lisäksi on huomioitava, että digitaalinen Eurooppa asettaa uudet vaatimukset tekijänoikeuksille. Järjestelmää on kehitettävä siihen suuntaan, että eri maiden erilaiset tekijänoikeussäädökset eivät muodosta estettä eurooppalaisten sisällöntuotannon sisämarkkinoiden luomiselle.

Tekijällä on oltava oikeus saada korvaus, jos hänen teostaan käytetään kaupallisesti. Tekijänoikeuden on oltava riittävän vahva kannustamaan tekijöitä kulttuurin luomiseen, mutta kulttuurin kehitys edellyttää, että tekijän yksinoikeudella on ajalliset ja sisällölliset rajat.

Tekijänoikeus ei saa olla yhteiskunnallisen keskustelun esteenä, vaan ajankohtaisia teoksia on voitava vapaasti käyttää julkisessa keskustelussa. Alkuperäisen tekijän oikeudellista asemaa on parannettava, sillä usein tekijä, esimerkiksi taiteilija tai toimittaja, on alisteisessa asemassa työn tilaajaan nähden.

Avoimen tiedon hyödyntäminen vaatii myös uutta otetta tekijänoikeuksiin. Tekijänoikeuksien suoja-aikaa on lyhennettävä nykyisestä, mikä mahdollistaa niin tietojen yhdistelemistä kuin uuden kulttuurin luomista. Osaltaan uusien teosten syntymistä vanhojen pohjalta auttaisi vaatimus uusintaa tekijänoikeus teoksen syntyhetken jälkeisen määräajan jälkeen. Suoja-aikoja on kohtuullistettava ja yhdenmukaistettava. Suoja-aika on sidottava teoksen syntyhetkeen eikä tekijöiden kuolemaan. Tekijänoikeusjärjestelmän selkeys on varmistettava, jotta tavallinen kansalainen tietää, mikä tietoyhteiskunnan arjessa on sallittua ja mikä ei.

Vaikka yksinoikeus on tekijänoikeuden lähtökohta, monet teokset hyötyvät siitä, että teosta käytetään laajasti. Vapaaehtoisuuteen perustuvia avoimia lisensointimalleja tulee suosia. Julkishallinnon tuottamien ja julkisesti rahoitettujen (esim. lehdistötuet) teosten lisensoinnissa tulee ottaa käyttöön avoin malli (esim. Creative Commons21), joka sallii teosten vapaan uudelleenkäytön. Julkisen tutkimusrahoituksen pääsääntöiseksi ehdoksi tulee ottaa vaatimus, että tutkimustulokset julkaistaan vapaasti saatavilla olevina (Open Access) julkaisuina.

Immateriaalioikeussopimuksiin ja -lakeihin on säädettävä poikkeuksia esteettömyyden lisäämiseksi. Esimerkiksi kirjoja on voitava julkaista vapaasti pistekirjoituksella myös maan rajojen ulkopuolella.

Patenttijärjestelmän tarkoituksesta on pidettävä kiinni patenttilakeja säädettäessä. Keksijä saa määräajaksi yksinoikeuden (patentin) keksintönsä kaupalliseen hyödyntämiseen, mutta vastineeksi keksinnön tekninen toteutus tulee julkaista kaikkien tietoon. Tämä edistää teknistä kehitystä.

Tietokoneohjelmien patentoinnin vaikutus on päinvastainen kuin teknisten keksintöjen. Yhdysvalloissa, jossa ohjelmistot ovat patentoitavissa, ohjelmistopatenteista on tullut suurten yritysten keino estää kilpailua. Ohjelmistopatenttien tuominen EU-lainsäädäntöön olisi tuhoisaa pienille ohjelmistoyrityksille. Myöskään kasvien tai eläinten geenisekvensseihin ei tule antaa kenellekään yksinoikeutta.

Kansainvälisessä immateriaalioikeuspolitiikassa on pidettävä huoli, että patentit eivät muodostu kehittyville maille esteeksi käyttää kansanterveydelle tärkeitä lääkkeitä tai ottaa käyttöön ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarpeellisia teknologioita.

Vihreät tavoitteet

  • Pörssiyhtiöiden ja luottoluokittajien on julkistettava tilinpäätöksensä ja luokituksensa koneluettavassa muodossa.
  • Työmarkkinoiden, koulutuksen ja sosiaaliturvan rakenteet on ajantasaistettava tukemaan työntekijän elämänhallintaa ja ammattitaidon elinikäistä ylläpitämistä.
  • Tekijänoikeuslainsäädäntö tulee valmistella tekijöiden, välittäjien ja kuluttajien yhteistyönä. Tietokoneohjelmistoja ja geenisekvenssejä ei saa patentoida.
  • Työnantajia kannustetaan hyväksymään etätyö, kun se sopii työn luonteeseen.
21 Creative Commons on voittoa tavoittelematon yhteisö, joka pyrkii edistämään luovan työn tuotteiden levittämistä laillisesti. Creative Commons tarjoaa erilaisia lisenssejä, joilla voi määrätä tekijänoikeuslain suomista oikeuksista. Samalla Creative Commons kokoaa verkkoon helposti etsittävään muotoon tällaisia teoksia.

Julkinen tietoyhteiskunta

Terveydenhuollossa ja vanhusten hoidossa on saavutettu tietoverkkojen ja -palveluiden avulla merkittäviä parannuksia, mutta myös säästöjä. Tieto liikkuu turvallisesti reaaliajassa julkisten palveluiden tuottajien välillä. Julkisen sektorin päätöksenteko perustuu tietojohtamisen periaatteisiin.

Vuonna 2020 kuka tahansa voi tutustua yhteiskunnan toimintaan, riippuvuuksiin ja vuorovaikutuksiin omia laskennallisia kokeiluja myöten julkisen sektorin avoimen tiedon ja tietopalveluiden ansiosta. Tietoyhteiskunnan selkärangan muodostavat järjestelmät ovat luotettavia ja lujatekoisia kaikissa olosuhteissa suosimatta kuitenkaan tiettyjä ohjelmistoja tai käyttötapoja. Julkinen sektori edistää avoimesti tarjoamiensa tietojen ja tietoteknisten rajapintojensa käyttöä, mutta huolehtii asiallisen yksityisyyden suojan säilymisestä.

Nykyiset tietojärjestelmähankkeet koskevat usein suuria hallinnonaloja ja pyrkivät ratkaisemaan kaiken kerralla ja lopullisesti. Näiden sijaan on suosittava jatkuvasti kehittyviä järjestelmiä, jotka sopeutuvat ketterästi käyttäjien ja prosessien muuttuviin tarpeisiin.

Julkisen hallinnon eli valtion ja kuntien sekä niille palveluita tuottavien yhdistysten ja yritysten on tiedon tuottamisessa ja käsittelyssä noudatettava yhteistä tiedon hallinnan kokonaisarkkitehtuuria. Eri hallinnonalat on velvoitettava sovittamaan järjestelmänsä toimimaan keskenään. Se ei kuitenkaan saa johtaa teknisiin monokulttuureihin, riippuvuuteen yksittäisistä ohjelmisto- ja järjestelmätoimittajista.

Hankinnat järjestelmien kokonaistoimituksista yksittäisiin ohjelmistopäivityksiin on kilpailutettava ja rakennettava siten, että ylläpitoa ja kehitystöitä voidaan hankkia useilta tahoilta, pieniä toimittajia syrjimättä. Tämä edellyttää avoimia rajapintoja, jotka eivät sido yhteen toimittajaan. Avoimen lähdekoodin käyttö julkishallinnon järjestelmissä edistää kilpailua ja lisää toimintavarmuutta, koska tilaaja voi vapaasti luovuttaa vanhojen järjestelmiensä lähdekoodit uudelle toimittajalle.

Avoimesti tuotetun julkisen tiedon tuottaja on mainittava sitä levitettäessä ja käytettäessä, jotta tiedon tuottamiseen käytettyjen julkisten resurssien kohdistamista voidaan arvottaa. Pääsy alkuperäisaineistoihin, tiedon käsittelyn vaiheiden ylöskirjauksen ja tiedon laadun kuvausten määrittelyt on toteutettava yhteneväisesti eri hallinnonaloilla.

Julkishallinnon keräämät tiedot, olivatpa ne automaattisesti kerättyä kävijädataa nettisivuilta tai sähköisen asioinnin luottamuksellista materiaalia, tulee säilyttää Suomen rajojen sisäpuolella olevilla palvelimilla. Samoin kriittinen ja arkaluontoinen julkishallinnon data tulee pitää omassa hallinnassa eikä esimerkiksi ulkomaisten palvelujen saatavuuden varassa.

Valtion IT-palvelukeskuksen on tarjottava kaikkien julkisen sektorin palvelujen käyttöön pilvipalveluiden tuottamisen edellyttämä tietoturvallinen pilvilaskennan infrastruktuuri.

Tiedolla johtaminen

Tiedolla johtaminen tarkoittaa organisoidun informaation käyttöä johtamisen apuvälineenä. Tiedolla johtamisen avulla voidaan parhaimmillaan arvioida päätösten vaikutusta yli organisaatiorajojen, mikä avaa mahdollisuuksia kokonaisvaltaiseen päätöksentekoon julkisella sektorilla. Informaation avulla voidaan tarkastella esimerkiksi organisaation suorituskykyä, strategian toteutumista, trendejä, syy-seuraussuhteita ja muita mitattavia tai kuvaavia asioita. Julkisen päätöksenteon ja raportoinnin on pohjauduttava tietojohtamisen periaatteisiin, ja oltava mahdollisimman avointa.

Julkisessa hallinnossa tavoitteiden seurannassa käytettävän mittariston kehittämiseen on uhrattava aikaa, jotta se ei kuvaisi ainoastaan taloudellisia tekijöitä, vaan kaikkien sidosryhmien – mukaan lukien asukkaiden – kannalta tärkeitä asioita. Hyvät mittaristot kuvaavat, seuraavat ja ennakoivat strategiasta johdettuja asioita.

Tietojohtamisen avulla voidaan ennakoida demografisia ja taloudellisia trendejä – esimerkiksi koulujen tai päivähoidon aloituspaikkojen tarve verrattuna alueelliseen tarjontaan – sekä simuloida erilaisia skenaarioita. Näiden skenaarioiden avulla voidaan varautua vaihtoehtoisiin tulevaisuuden kuviin ja tehdä toimintasuunnitelmat niiden varalle. Tietojohtaminen ei takaa oikeaa toimintamallia, mutta se antaa toimijoille mahdollisuuden varautua erilaisiin "tulevaisuuksiin", joten yllätyksiä ei tule niin helposti. Julkiselta hallinnolta on edellytettävä entistä parempaa kykyä varautua eri skenaarioihin ja pystyä toimimaan tehokkaasti ja ennakoiden erilaisissa tilanteissa.

Sähköiset hyvinvointipalvelut

Inhimillistä tukea ja hoivaa ei voi koskaan sähköistää, mutta sitä tukevia prosesseja voidaan parantaa ja tehostaa tietojärjestelmien avulla. Hyvinvointipalveluiden tukena toimivat tietojärjestelmät tulee suunnitella toimintalähtöisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelee satojatuhansia ammattilaisia. Järjestelmien tulee toimia heidän tukenaan eikä niin, että työtä joudutaan sopeuttamaan huonosti toimiviin tietojärjestelmiin. Hyvin suunnitellut asiakastietojärjestelmät poistavat päällekkäistä työtä, parantavat potilasturvallisuutta ja auttavat arviointitiedon keräämisessä.

Julkisten palveluiden järjestelmien tietosuojan on oltava tiukka, koska järjestelmissä käsitellään ihmisten henkilökohtaisia tietoja. Palvelua käyttävät kansalaiset omistavat järjestelmän tiedot. Tilastollisia tutkimuksia varten julkisten palveluiden asiakastiedoista, esimerkiksi potilastiedoista on kuitenkin voitava tuottaa vahvasti anonymisoituja tietoja. Näin esimerkiksi potilastietojärjestelmissä olevia tietoja voitaisiin hyödyntää epidemiologisessa tutkimuksessa nykyistä paremmin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliset perustietovarannot (esim. Kanta) mahdollistavat asiakastietojen siirron eri organisaatioiden välillä sekä tietojen arkistoinnin tietoturvallisesti. Näitä tietovarantoja tulee hyödyntää myös tietojohtamisen tukena. Esimerkiksi anonymisoitujen epidemiologisten tietojen yhdistäminen paikkatietoon antaa aivan uudenlaiset mahdollisuudet kohdentaa hyvinvointipalveluiden rajallisia resursseja sinne, missä on mahdollista saavuttaa eniten terveyshyötyjä.

Sähköisestä asioinnista on kehitettävä luonteva osa hyvinvointipalveluita. Asioinnin sähköistäminen mahdollistaa ajanvaraukset, hakemusten jättämisen, päätösten saamisen ja omien terveystietojen tiedustelun ilman turhaa jonottamista. Sähköisen asioinnin kautta tulee olla myös tietoturvallinen kanava saada luottamuksellinen kontakti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiseen. Näin voidaan madaltaa kynnystä hakeutua palveluiden piiriin.

Internetin keskustelufoorumeista on syntynyt merkittävä vertaistuen muoto. Yksittäisen avuntarpeessa olevan henkilön voi kuitenkin olla vaikeaa erottaa, mikä tieto on oikeaa, mikä virheellistä tai jopa vahingollista. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tulisikin entistä enemmän hyödyntää näitä mahdollisuuksia sekä myös osallistua aktiivisesti verkkokeskusteluihin.

Sähköinen asiointi mahdollistaa myös uudenlaiset palvelut, joissa kansalaiset saavat ohjausta ja neuvontaa omien valintojensa tueksi. Esimerkiksi omien terveystietojen katseluun voidaan liittää toimintoja, joiden avulla kansalainen saa yksilöllisten tietojensa pohjalta räätälöityjä ravitsemus-ja liikuntaohjeita ja muitakin ohjeita terveelliseen elämäntapaan.

Tietotekniikka antaa myös uudenlaisia mahdollisuuksia parantaa sellaisten ihmisryhmien turvallisuutta, joilla on riski tapaturmiin tai sairaskohtauksiin. Esimerkiksi vanhusten koteihin asennettavat seuranta- ja yhteydenpitojärjestelmät voivat parantaa sosiaalisia suhteita ja antavat turvallisuudentunnetta niin vanhukselle itselleen kuin hänen läheisilleenkin.

Vihreät tavoitteet

  • Suomen on kyettävä kaikissa olosuhteissa itsenäisesti turvaamaan julkishallintonsa tietojärjestelmiensä toiminta, tietojen hallinta ja suoja.
  • Julkishallinnon tietojärjestelmissä on otettava käyttöön tietojärjestelmien yhteentoimivuuden takaava kokonaisarkkitehtuuri.
  • Julkisissa tietojärjestelmähankinnoissa tulee lähtökohtaisesti suosia avoimia lähdekoodiratkaisuja.
  • Julkishallinnon on avattava johtamisen apuna käytetyt mittaristot ja raportoitava organisaation kehittymisestä niiden avulla.
  • Julkisten hyvinvointipalveluiden asiakastiedoista on pystyttävä tuottamaan anonymisoituja tietoja tutkimuskäyttöön.
  • Julkisten hyvinvointipalveluiden sähköistä asiointia on kehitettävä.

Sivistynyt tietoyhteiskunta

Vihreässä tietoyhteiskunnassa kaikilla oppijoilla on mahdollisuudet omaksua tietoa ja taitoja juuri sillä tavalla, joka heille parhaiten sopii. Ihmiset ovat paitsi kulttuurin kuluttajia myös sen aktiivisia tuottajia ja jakajia. Julkisin varoin tuotetut ja ylläpidetyt kulttuurisisällöt ovat vaivattomasti kaikkien ulottuvilla.

Ei konetta vaan elämää varten

Radikaalin avoimuuden täysimääräinen haltuunotto edellyttää kaikenikäisiltä kansalaisilta uudenlaisten kansalaistaitojen omaksumista. Tietoyhteiskuntakehitys avaa koulutukselle ja oppimiselle paitsi lukuisia haasteita myös uusia mahdollisuuksia.

Internet tuo valtavat tietomäärät kenen tahansa ulottuville. Opetussovellukset avaavat mahdollisuuksia uusille oppijalähtöisille ja yksilöllisille oppimisen tavoille. Uuden oppimisteknologian avulla voidaan esimerkiksi ottaa entistä paremmin huomioon tyttöjen ja poikien eroja oppijoina. Informaatioteknologian turvin voidaan myös taata laadukas perusopetus haja-asutusja muuttotappioalueilla.

Pelkkä koneiden kantaminen luokkiin ja luentosaleihin ei kuitenkaan riitä. Uusia laitteita ja sovelluksia on myös opittava hyödyntämään ja niistä on tehtävä osa jokapäiväistä arkea samalla tavoin kuin muillakin elämänalueilla. Tietotekniikka on integroitava kaikkiin oppiaineisiin. Tietotekniikan ja ulkopuolisten lähteiden käyttö on sallittava ylioppilaskirjoituksissa.

Perustetaan peruskouluja ja toisen asteen oppilaitoksia varten opetusmateriaalipankki, johon rekisteröityneet tahot voivat tuottaa maksullista tai maksutonta sisältöä. Korkeakoulujen pääsykoemateriaaleissa ja kurssikirjoissa tulee mahdollisuuksien mukaan siirtyä opiskelijoille maksuttomaan sähköiseen jakeluun.

Opettajakoulutuksen pedagogisia tietotekniikkasisältöjä on lisättävä. Opettajille on tarjottava tietoteknistä täydennyskoulutusta ja osaavimmille opettajille on annettava mahdollisuus käyttää työaikaansa muiden opettajien valmentamiseen.

Vaikka tietoyhteiskunta on nimenomaan yhteiskunnallinen murros, se edellyttää myös tietoteknisiä perusvalmiuksia. Perus- ja toisen asteen opetussuunnitelmiin on kirjattava tietotekniset vähimmäisosaamistavoitteet.

Medialuku- ja kirjoitustaidon kehittämisen on oltava ensisijaista kaikilla kouluasteilla. Oppilaiden on opittava hakemaan tietoa, arviomaan sen luotettavuutta, näkemään vaikuttamiskeinoja ja ymmärtämään erilaisia tiedon tuottamisen prosesseja. Pelkän tiedon kuluttamisen lisäksi oppilaille on annettava tekniset ja sisällölliset kyvyt myös sisältöjen tuottamiseen. Myös oppilaiden ryhmätyö- ja sosiaalisia taitoja on painotettava. Tietoyhteiskunnan perustaitoihin kuuluu myös toisten yksityisyyden kunnioittaminen sekä kyky suojata omaansa.

Uudet teknologiset ratkaisut eivät ole itsetarkoitus, vaan ennen kaikkea lähtökohta laajemmalle oppimisen muutokselle. Oppimisen pohjana on vastedes yhä enemmän käytännön tason oppiminen oppilaitosten ulkopuolisissa oppimisympäristöissä, oppijoiden projektiluontoinen yhteistyö sekä laajat eri oppiaineita yhdistävät kokonaisuudet.

Oppiminen on tulevaisuudessa elinikäistä, kun tiedon määrän jatkuva kasvu ja yhä nopeutuva tekninen kehitys edellyttävät pysyvää valmiutta omaksua uutta informaatiota. Eläkeläisten, työttömien ja muiden digitaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien ryhmien tietoyhteiskuntavalmiuksien oppimista on tuettava kohdennetuilla opintoseteleillä.

Digitaalinen kulttuuri

Tietoyhteiskunnan kulttuuripolitiikan lähtökohtana on kulttuurin jatkuva ja nopea muutos. Samalla tavoin kuin kirjapaino mahdollisti lehdistön ja populaarikulttuurin synnyn, digitaalisuus luo uusia kulttuurin muotoja, joista pelit ja sosiaalinen media ovat ensimmäisiä esimerkkejä. Tämä uudenlainen digitaalinen ja vuorovaikutteinen kulttuuri on otettava huomioon kulttuuripolitiikassa yhdenvertaisena perinteisen kulttuurin kanssa. Esimerkiksi sähköisen kirjan arvonlisäveron on oltava sama kuin paperille painetun kirjan.

Ollakseen radikaalisti avointa kulttuuripolitiikan on aktiivisesti tuettava ihmisten omaehtoista kulttuuritoimintaa, jolle teknologian kehitys avaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Hyvä esimerkki tästä ovat olemassa olevia teoksia yhdistelemällä ja kierrättämällä luodut erilaiset uusioteokset eli ns. mash-up-kulttuuri22, jonka alalla Suomessakin on vireää toimintaa mm. musiikkivideoiden tekemisessä.

Tietoyhteiskuntakehitys tukee myös perinteisen kulttuurin leviämistä ja hyödyntämistä. Esimerkiksi tuomalla museoiden kokoelmat British Museumin tavoin verkkoon ne saadaan entistä laajemmin ihmisten ihailtavaksi sekä luodaan vuorovaikutteisuutta niiden ympärille. Kirjastojen ja museoiden onkin digitalisoitava aineistojaan ja avattava ne kansalaisten käyttöön. Myös julkisesti rahoitettujen taidelaitosten tuottamat sisällöt tulee julkaista maksuttomasti kaikkein saataville samaan tapaan kuin muutkin julkisin varoin tuotetut tiedot.

Kädentaidoille ja muille perinteisen kulttuurin muodoillekaan ei tietoyhteiskuntakehitys merkitse loppua vaan uusia mahdollisuuksia: tietoverkot tarjoavat erilaisille itse tekemisen taidoille alustan levitä aiempaa nopeammin ja laajemmalle.

22 Mash-up-kulttuurilla viitataan toimintaan, jossa olemassa olevia tuotteita kuten musiikkia, videota, pelejä koodia, muotia ja muita kulttuurisia tuotteita paloitellaan, sekoitetaan ja yhdistetään uudelleen siten, että lopputuloksena syntyy jotakin aivan uutta.

Yleisradiosta yleismedia

Yleisradio on tietoyhteiskunnassa digitaalinen yleismedia, joka toimii aktiivisesti paitsi radioaalloilla myös Internetissä. Yksisuuntaiset mediat kirjoista televisioon muuttuvat tietoyhteiskunnassa digitaalisiksi tilauspalveluiksi.

Digitaalinen jakelu ei tee eroa eri medioiden välillä; Kaikkia sisältöjä luetaan, katsotaan ja kuunnellaan samoilla laitteilla. Tiedotusvälineitä ei voi enää keinotekoisesti jaotella esimerkiksi lehdiksi ja televisiokanaviksi.

Media-alan teknisessä ja taloudellisessa murroksessa Yleisradion julkisen palvelun merkitys korostuu; se turvaa riippumattoman ja moniarvoisen tiedon ja kulttuurin tuotannon ja välittämisen kaikissa olosuhteissa. Yleisradion taloudellinen ja poliittinen riippumattomuus ja toimintaedellytykset on turvattava.

Teknologian kehitys pakottaa järjestämään Yleisradion rahoituksen uudelleen. Tv-maksu on korvattava esimerkiksi sosiaalisesti oikeudenmukaisella henkilökohtaisella ja tulosidonnaisella mediamaksulla. Mikäli kuitenkin päädytään budjettirahoitukseen, rahoituksen taso ja riippumattomuus turvataan puskurirahastolla, joka estää hallitusta painostamasta Yleisradiota rahoituksen välittömällä leikkaamisella.

Vihreät tavoitteet

  • Opettajien pedagogisia tietotekniikkavalmiuksia on parannettava.
  • Tietokoneiden ja ulkopuolisten lähteiden käyttö on sallittava ylioppilaskirjoituksissa.
  • Digitaalisen syrjäytymisen vaarassa oleville on kohdistettava opintoseteleitä.
  • Kirjastojen, museoiden ja julkisten taidelaitosten on avattava aineistonsa kansalaisten käyttöön.
  • Yleisradion taloudellinen ja poliittinen riippumattomuus ja toimintaedellytykset on turvattava.