Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VIHR/1183

Vihreä liitto

Kestävää hyvinvointia ilmastonsuojelulla - Vihreä ilmasto- ja energiaohjelma


  • Puolue: Vihreä liitto
  • Otsikko: Kestävää hyvinvointia ilmastonsuojelulla - Vihreä ilmasto- ja energiaohjelma
  • Vuosi: 2005
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Kestävää hyvinvointia ilmastonsuojelulla

Vihreä ilmasto- ja energiaohjelma

Tiivistelmä

Ilmastonmuutos on mahdollisesti ihmiskunnan suurin haaste. Pieneltäkin kuulostava lämpeneminen voi aiheuttaa mittavia vahinkoja ihmisille ja ympäristölle, ja rajujen muutosten riski kasvaa jokaisen ilmakehään päästettävän päästötonnin myötä.

Pahimmat uhkakuvat on yhä mahdollista välttää määrätietoisella ja ripeällä ilmastopolitiikalla. Lämpeneminen on rajoitettava kahteen asteeseen. Teollisuusmaiden päästöt on leikattava murto-osaan nykyisestä. Globaali ongelma voidaan ratkaista vain kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa köyhille maille kehitetään oikeudenmukainen tapa osallistua ilmastotalkoisiin.

Valtaosa ilmastopäästöistä syntyy energiantuotannossa. Meidän on siirryttävä kestävään energiatalouteen, joka perustuu energian nykyistä huomattavasti tehokkaampaan käyttöön. Esimerkiksi taajuusmuuttajilla voidaan joissakin kohteissa puolittaa teollisuuden sähkömoottorien kulutus, ja matalaenergiaratkaisuilla voidaan vähentää uusien rakennusten energiankulutusta 50-80 %.

Jäljelle jäävä energiantarve tulee kattaa uusiutuvilla energianlähteillä. Metsä- ja peltoenergian, biokaasun, tuulivoiman, aurinkoenergian, maalämmön ja muiden uusiutuvien energianlähteiden potentiaali ylittää Suomessa maan energiantarpeen. Esimerkiksi ruokohelven viljelyalassa on mahdollista päästä 500 000 hehtaariin ja metsähakkeen käyttö voidaan moninkertaistaa nykyisestä. Merituulen tekninen potentiaali on huikea.

Energiatalouden lisäksi erityisen haasteen muodostaa liikenteen päästöjen kasvu. Yksityisautoilu lisääntyy, bussiliikenne taantuu ja rataverkko on päästetty rapistumaan. Liikenteen tarve on minimoitava kestävällä yhdyskuntasuunnittelulla, joukkoliikenteen kehittämiseen on satsattava paljon nykyistä enemmän ja autoilijoita on kannustettava siirtymään kestävämpiin liikkumismuotoihin.

Myös maataloudessa, jätehuollossa ja teollisuudessa on paljon tekemistä. Keinoja päästöjen vähentämiseen riittää typpilannoituksen vähentämisestä jätteiden synnyn ehkäisyyn ja teollisuuden prosessipäästöjen leikkaamiseen uuden tekniikan avulla. Usein ilmaston kannalta järkevä politiikka on mielekästä myös muin perustein.

Ilmastonsuojelun esteet eivät ole ensisijaisesti teknisiä tai taloudellisia vaan yhteiskunnallisia. Paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä politiikalla voidaan vähentää päästöjä merkittävästi. Jo käytössä olevia työkaluja on tehostettava ja terävöitettävä. Esimerkiksi päästökauppaa tulee laajentaa uusille aloille ja kaikkiin päästöihin. Ekologisella verouudistuksella on tehtävä työn teettäminen edullisemmaksi ja ympäristön kuormittaminen kalliimmaksi.

Nykyisten työkalujen lisäksi tarvitaan uusia ja ennakkoluulottomia ratkaisuja, kuten syöttötariffeja, ruuhkamaksuja ja kansainvälisiä veroja. Päästörajoitusten ulkopuolelle jättäytyneille teollisuusmaille pitää asettaa ilmastotulleja

Ilmaston dramaattiselle muuttamiselle perustuva hyvinvointi on lumetta, joka ei kestä kauaa. Meidän jälkeemme tulevia sukupolvia kunnioittava hyvinvointi voi rakentua vain kestävälle ilmastopolitiikalle.

Ilmastonsuojelun ei onneksi tarvitse tulla kalliiksi. Hyödyt lämpenemisen rajoittamisesta siedettävälle tasolle ylittävät kustannukset. Jo nykyisellä teknologialla on mahdollista vähentää päästöjä merkittävästi hyvinvoinnin kärsimättä. Teknologian kehittyminen halventaa päästövähennysten kustannuksia entisestään.

Ilmastonsuojelu myös työllistää ihmisiä, synnyttää yrityksiä, parantaa terveyttä ja tukee aluekehitystä. Suomessa on lähes 500 yritystä, jotka toimivat ilmastoteknologian parissa. Alan liikevaihto voi vuoteen 2010 mennessä nousta seitsemään miljardiin euroon. Puuenergiateknologian vienti ja tuulivoimateollisuus voisivat molemmat työllistää samassa ajassa liki kymmenen tuhatta suomalaista.

Ilmastonsuojelu on kestävän hyvinvoinnin ehto, ei sen uhka.

Esipuhe: Varautukaamme tämän päivän uhkiin - ei eilisiin

Turvallisuutta ei ole enää aikoihin ymmärretty vain suojautumisena ulkoisilta sotilaallisilta uhkilta. Perinteisten uhkakuvien rinnalle ja ohi on New Yorkin terrori-iskujen jälkeen nostettu kansainvälinen terrorismi. Sen torjuminen nielee suunnattomasti voimavaroja ja vaikuttaa yhä useampien ihmisten arkeen.

Tässä kirjasessa keskitytään ilmastonmuutokseen, joka on yksi vakavimmista uhkista koko ihmiskunnan turvallisuudelle. Jopa Yhdysvaltain puolustusministeriö on varoittanut ilmaston lämpenemisen vaikutuksista kansalliseen turvallisuuteen. Siitä huolimatta maailman suurin ilmastonpilaaja ei ole vielä tullut mukaan kansainvälisiin ponnisteluihin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Jos ilmastonmuutoksen uhkakuvat liittyisivät terrorismiin, niiden torjumiseksi olisi epäilemättä ryhdytty määrätietoisiin toimiin yli rajojen, voimavaroja säästämättä.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka on vasta alussa. Pidämme silti saavutuksena sitä, että Kioton pöytäkirja on nyt tullut voimaan. Tulemme molemmat muistamaan loppuelämämme päivän, jona Venäjän duuma ratifioi sopimuksen ja varmisti siten, että siitä lopultakin tuli totta. Ilman Euroopan unionin päättäväisyyttä ja erityisesti Euroopan vihreitä puolueita ja ympäristöjärjestöjä tämä kaikkien aikojen tärkein kansainvälinen ympäristösopimus ei olisi nähnyt päivänvaloa.

Keskustelut Kioton jälkeisen ajan ilmastosopimuksesta ovat jo alkaneet. Tärkeintä on laatia pelisäännöt, joilla Yhdysvallat ja Australia saadaan pois vapaamatkustajien penkiltä ja myös nopeasti kasvavat kehitysmaat kuten Kiina, Intia ja Brasilia sitoutuvat rajoittamaan päästöjä.

Ilmaisten päästöjen aika on ohi. Kioton pöytäkirjan ansiosta hiilidioksiditonnille on tullut hinta. Tämä ohjaa taloudenpitoa niukkahiilisempään suuntaan - myös niissä maissa, jotka eivät vielä ole ottaneet ilmastovelvoitteita. Mitä aikaisemmin maa investoi kestäviin vaihtoehtoihin, sitä vahvemmilla se on, kun seuraavien vuosikymmenien sitoumukset realisoituvat.

Ilmastopolitiikka on kuvattu synkäksi uhkaksi Suomen ja Euroopan unionin kilpailukyvylle. Tämä menneeseen takertuminen häivyttää näkyvistä pääasian: mikä uhka syntyykään, jos välttämättömät toimet lykätään tulevaisuuteen, kun ilmastonmuutos alkaa runnella ympäristöämme yhä rajummin. Ja mikä mahdollisuus menetetään, jos uutta, puhtaampaa tekniikkaa ja älykkäämpiä toimintatapoja ei oteta käyttöön ajoissa.

Kestävä energiatalous on välttämätön edellytys niin ympäristön säilymiselle kuin yhteiskuntien hyvinvoinnille. Tässä ohjelmassa esitetyt toimet luovat uutta tuotantoa ja työllisyyttä ja varmistavat sen, että Suomi on tulevaisuudessa yksi vihreän teknologian johtavista vientimaista. Jo nyt noin 500 yritystä tuottaa Suomessa ratkaisuja ilmastonmuutokseen.

Suomi ei saa jäädä ilmasto- ja energiapolitiikassaan vahvojen, lyhytnäköisiä tavoitteitaan ajavien etujärjestöjen panttivangiksi. Uusiutuvat energialähteet tukevat työllistymistä kotimaassa, ja hajautettu energiatalous edistää syrjäseutujen aluetaloutta. Ilmastonsuojelu luo huikeita mahdollisuuksia Suomen maataloudelle, kun jopa puoli miljoonaa peltohehtaaria voidaan ottaa uusiutuvan energian tuotantoon. Uusiutuva energiatekniikka menestyy hyvin, koska sen kysyntä on hurjassa kasvussa.

Ilmastopolitiikan lisäksi on muitakin syitä pyrkiä mahdollisimman nopeasti irti fossiilitaloudesta. Fossiiliset varat ovat uusiutumattomia, joten ne ehtyvät väistämättä ennen pitkää. Uusimmat asiantuntija-arviot ennustavat, että maailman öljyntuotanto on saavuttamassa huippunsa lähivuosina, mikä johtaa öljyn hinnan nopeaan nousuun. Myös maailmanrauhan vuoksi öljyriippuvuudesta tulee pyrkiä irti mahdollisimman nopeasti.

Ydinvoima on kuitenkin liian riskialtis korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Se on kuin pirun korvaamista Beelsebubilla. Uraani ei sitä paitsi edes riitä. Jos maailman nykyinen fossiilisten polttoaineiden käyttö korvattaisiin ydinvoimalla, uraania riittäisi vain kolmeksi vuodeksi.

Kioton pöytäkirja kannustaa kansainväliseen yhteistyöhön. Päästövähennyksiin jo sitoutuneet maat voivat suoriutua osasta velvoitteitaan edistämällä ilmastohankkeita kehitysmaissa. Ilmastopolitiikka voidaan näin ottaa osaksi kehitysyhteistyötä. Ilmastonmuutos on todellinen este kehitykselle, sillä jo nyt pienen saarivaltion ylitse pyyhkivän hirmumyrskyn aiheuttamat vahingot voivat niellä sen kahden vuoden kansantuotteen tai merenrannoilla sijaitsevien miljoonakaupunkien juomavesivarannot uhkaavat suolaantua merenpinnan nousun vuoksi. Ilmastopakolaisuus ja ruokaturvan heikkeneminen ovat nekin lämpenemisen seurauksia.

50 viime vuoden aikana uuden tekniikan avulla on saatu aikaan valtava nousu työn tuottavuudessa. Tätä muutosta ei kukaan olisi etukäteen kyennyt uskomaan. Nyt on aika valjastaa älynystyrät tuottamaan vastaavanlainen energian tuottavuuden nousu, jotta samasta energiamäärästä saadaan moninkertainen taloudellinen hyöty ja energian kulutusta voidaan alentaa.

Vihreät ovat usein sanoneet, että hitaat trendit ovat vaarallisimpia. Yhteiskuntiemme varoitusjärjestelmät eivät reagoi riittävästi ilmastonmuutokseen, koska sen vaikutukset ilmenevät vähitellen.

Olisi vaarallista jäädä odottamaan tähänastisia tuntuvampia vaikutuksia. Silloin ilmastonmuutoksen hillitseminen olisi paljon vaikeampaa ja kalliimpaa kuin nyt.

Helsingissä ja Brysselissä 3.5.2005

Heidi Hautala
kansanedustaja
eduskunnan ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja

Satu Hassi
europarlamentaarikko
europarlamentin ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja

”Jos äkillinen ilmastonmuutos heikentäisi rajusti kantokykyä kaikkialla – – ihmiskunta palaisi jatkuvaan taisteluun hupenevista voimavaroista – –. Sodankäynti määrittäisi jälleen ihmiselämää.”
Peter Schwartz ja Doug Randall, Pentagonin tilaama raportti An Abrupt Climate Change Scenario and Its Implications for United States National Security

”Ilmastonmuutos on jo tieteellisesti todennettu tosiasia, ja se on näköpiirissä olevista ihmiskunnan ongelmista eräiden arvioiden mukaan jopa vakavin.”
Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja, professori Petteri Taalas, Tiede 4/2004

1. Ilmastonmuutos - vuosisadan suurin haaste?

Ilmastonmuutos on vakavin ihmiskunnan koskaan kohtaama ympäristöongelma. Sen seuraukset ihmisille ja ympäristölle voivat olla tuhoisia - tai vielä pahempia. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää vauraiden maiden päästöjen leikkaamista murto-osaan nykyisestä. Globaalin ongelman ratkaisemiseen tarvitaan pitkäjänteistä kansainvälistä yhteistyötä ja reilut pelisäännöt, joilla köyhät maat saadaan osallistumaan ilmastotalkoisiin.

Ihmiskunta on käynnistänyt planeetallamme ennennäkemättömän kokeen. Muutamme ilmakehän koostumusta tuottamalla ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja kiihtyvää vauhtia.

Ihmistoiminnan seurauksena ilmasto lämpenee - ja on lämmennyt jo. Viime vuosisadalla maapallon keskilämpötila nousi noin 0,6 ºC. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi lämpötilan nousevan tällä vuosisadalla vielä 1,4-5,8 ºC, jos päästöjä ei rajoiteta.1 Joidenkin tutkijoiden mukaan ilmasto voi kuitenkin lämmetä selvästi IPCC:n esittämiä arvioita enemmän (ks. laatikko 1.2).

[Poistettu kaavio 1.1 Lämpötilojen, hiilidioksidipitoisuuksien ja hiilipäästöjen muutokset tuhannen vuoden ajalta2]

Meidän jälkeemme vedenpaisumus

Kesä 2003 muistetaan Euroopassa rajusta helleaallosta, joka tappoi yli 20 000 ihmistä. Bernin yliopiston tutkijat arvioivat kesän olleen maanosan kuumin puoleen vuosituhanteen.3 Se on kuitenkin todennäköisesti vasta esimakua tulevasta. Vuoteen 2040 mennessä useampi kuin joka toinen kesä voi olla vielä kuumempi. Tähänastinen ilmastonmuutos on ainakin kaksinkertaistanut poikkeuksellisten helleaaltojen todennäköisyyden.4

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan ilmastonmuutos tappaa jo nykyään 150 000 ihmistä joka vuosi.5 Merkittävimpiä lämpenemisen terveysuhkia on trooppisten tautien kuten malarian ja denguekumeen leviäminen. Malaria tappaa nykyään joka päivä kolme tuhatta ihmistä, enimmäkseen lapsia. Ilmastonmuutos saattaa laajentaa malarian uhkaamaa maailman väestön osaa kolmanneksella nykyisestä.6

Myös luonto on tulilinjalla. Maailman kuivuudesta kärsivä alue on kaksinkertaistunut kolmen viime vuosikymmenen aikana. Lähes puolet kuivumisesta johtuu lämpötilojen noususta, sillä se lisää veden haihtumista.7 Jopa puolet Amazonin sademetsistä uhkaa muuttua ruohoaavikoksi lämpenemisen ja kuivumisen takia vuosisadan puoliväliin mennessä.8 Nature-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos uhkaa vuoteen 2050 mennessä tappaa sukupuuttoon yli miljoona eliölajia - jopa neljänneksen maalla elävistä eläin- ja kasvilajeista.9

Kolmen asteen lämpeneminen nostaisi merenpintaa seuraavien kolmen vuosisadan aikana arviolta 3-5 m.10 Esimerkiksi Hollannissa alle viiden metrin korkeudella meren pinnasta asuu noin 2/3 ja Bangladeshissa 1/3 nykyisestä väestöstä. Viiden metrin noususta kärsisi maailmassa 315 miljoonaa ihmistä.11 Jo puolen metrin nousu vaikuttaisi yksin Niilin suistossa noin neljän miljoonan ihmisen elämään.12

Pieneltäkin kuulostava lämpeneminen voi aiheuttaa mittavia vahinkoja. Esimerkiksi jo puolentoista asteen suuruinen nousu maapallon keskilämpötilassa voi riittää sulattamaan lopulta Grönlannin jäätiköt (ks. laatikko 1.1).13 Euroopan tuhoisa hellekesä 2003 oli vain kaksi astetta lämpimämpi kuin 1900-luvulla keskimäärin.14

Viime jääkauden aikana maailman keskilämpötila oli viitisen astetta nykyistä alhaisempi.15 Tuolloin eteläinen Suomi oli peittynyt 2,5 kilometrin paksuiseen mannerjäähän.16 Useimmat arviot ennustavat maapallolle nyt saman suuruusluokan lämpenemistä.

Päästöjen pudottua kestävälle tasolle kuluu vielä useita vuosisatoja, ennen kuin lämpötilan nousu pysähtyy. Esimerkiksi 3,5 ºC:n nousu vuoteen 2100 mennessä voi vastata lopulta jopa liki 9 ºC:n lämpenemistä. Lämpötilan vakiintumisesta kestää puolestaan tuhansia vuosia siihen, että merenpinnan nousu pysähtyy. Tänään tupruteltavilla päästöillä vaikutamme siis tulevien sukupolvien elämään satoja ja jopa tuhansia vuosia eteenpäin.17

LAATIKKO 1.1

Arktinen ilmasto lämpenee rajusti

Arktisen neuvoston Arctic Climate Impact Assessment (ACIA) on tähän asti laajin tutkimus ilmastonmuutoksen alueellisista vaikutuksista32. Ilmaston ennakoidaan lämpenevän pohjoisella napa-alueella kaksi kertaa nopeammin kuin maailmassa keskimäärin. Jos päästöjä ei saada kuriin, lämpötila voi nousta vuosisadan kuluessa 10 ºC.33

Ripeän lämpenemisen seuraukset sekä alueen ihmisille että luonnolle ovat dramaattisia. Monet kylmiin oloihin sopeutuneet lajit, kuten jääkarhu ja naali, taantuvat voimakkaasti, ja osa lajeista uhkaa kuolla sukupuuttoon. Vaakalaudalla on myös monien alkuperäiskansojen ikiaikaisten kulttuurien olemassaolo.34

Ilmaston muuttuminen arktisella alueella vaikuttaa koko ihmiskuntaan. Jos Grönlannin jäätiköt sulavat kokonaan, merenpinta nousee vuosisatojen kuluessa seitsemän metriä hukuttaen monia suurkaupunkeja ja laajoja rannikkoalueita.35 Napa-alueiden lämpeneminen voi käynnistää palautekytkentöjä (ks. laatikko 1.2), jotka voimistavat ilmastonmuutosta edelleen. Lämpeneminen voi myös muuttaa Suomen ilmastoa leudontavan Golfvirran kulkua.36

"Kahden asteen ylittämisen seuraukset ovat niin järkyttävät, että meidän tulee välttää ne."
British Petroleumin neuvonantaja Chris Mottershead, BusinessWeek 16.8.2004

[Poistettu kaavio 1.2 Hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan muutokset 400 000 viime vuoden ajalta352]

Näin Suomi muuttuu

Myös Suomessa on koettu viime vuosina poikkeuksellisen rajuja sääilmiöitä. Kesällä 2003 maata paahtoivat ennätyspitkät helteet18, ja seuraavan heinäkuun rankkasateet olivat laajimmat noin sataan vuoteen19. Tammikuussa 2005 myrsky nosti meriveden Suomenlahdessa ennätyksellisen korkealle.20 Vuosien 2002-03 kuivuus aiheutti yli sadan miljoonan euron menetykset, ja kesän 2004 tulvavahinkojen suuruudeksi on arvioitu runsaat seitsemän miljoonaa euroa.21 Vastaavien ääri-ilmiöiden todennäköisyys kasvaa ilmastonmuutoksen edetessä.

Lämpötilat ovat kohonneet Suomessa nopeasti 1970-luvulta alkaen. Kevään keskilämpötila on nykyään noin kaksi astetta korkeampi kuin 1800-luvun puolivälissä.22 Vuosisadan loppuun mennessä Suomen ilmaston ennustetaan lämpenevän noin 3,5-7 ºC, vaikka päästöt kasvaisivat maltillisesti. Lämpenemisvauhti on selvästi kovempi kuin maapallolla keskimäärin.23

Lämpeneminen on nopeinta talvisin, jolloin lämpötilat saattavat tietokonemallien mukaan nousta enimmillään jopa 8 ºC jo vuoteen 2050 mennessä.24 Tämä merkitsisi Sodankylän valahtamista ilmastollisesti liki nykyisen Helsingin korkeudelle.25 Sadannan arvioidaan lisääntyvän, ja samalla myrskyjen ja kuivuusjaksojen ennakoidaan runsastuvan.26

Lämpeneminen muuttaa kasvillisuusvyöhykkeitä voimakkaasti. Esimerkiksi havumetsävyöhykkeen pitäisi kyetä siirtymään 150-550 km vuosisadassa kohti pohjoista, vaikka puiden luontainen siirtymisnopeus on vain 20-200 km vuosisadassa.27 Monet luontotyypit ovatkin uhattuina. Suurimmassa vaarassa ovat naalin ja tunturikiurun kaltaiset lajit, jotka ovat jo entuudestaan harvinaisia tai elävät sirpaloituneilla alueilla.28

Viljelylle suotuisa kasvukausi pitenee ennusteiden mukaan 3-5 viikkoa vuoteen 2050 mennessä. Kevätvehnä, joka selviää nykyään juuri ja juuri KeskiSuomessa, pärjäisi jo Kemissä. Maa- ja metsätalouden tuotanto todennäköisesti kasvaa, mutta myös haitat lisääntyvät.29 Esimerkiksi tuholaistuhojen arvioidaan kaksinkertaistuvan ja metsätaloudessa myrskytuhot voivat lisääntyä.30

Ihmisten terveyttä uhkaa ilmastonmuutoksen aiheuttama otsonikadon pahentuminen, joka lisää Suomessa ultraviolettisäteilyn aiheuttamia ihosyöpätapauksia viidenneksellä.31 Suomi kärsii ilmastonmuutoksesta myös mutkan kautta, sillä esimerkiksi ympäristöpakolaisten virrat, rajun sään tuhot maailmalla ja kehitysmaiden kurjistuminen heijastuvat myös tänne pohjoiseen.

LAATIKKO 1.2

Kuinka paljon ilmasto voi lämmetä?

Ennusteet ilmaston lämpenemisestä perustuvat oletuksiin tulevista päästömääristä, jotka puolestaan riippuvat mm. talouden, teknologian, ihmisten arvojen ja politiikan kehityksestä. Päästöjen vaikutus lämpötilaan taas riippuu erityisesti palautekytkennöistä ja ilmastoherkkyydestä.

Palautekytkennöiksi kutsutaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia ilmiöitä, jotka vaikuttavat edelleen lämpenemiseen. Ilmastonmuutos voi esimerkiksi vauhdittaa metsäpaloja, vapauttaa ikiroudan alla piileviä metaanivarantoja tai heikentää meriveden kykyä sitoa hiilidioksidia. Se voi myös muuttaa maaperän albedoa eli heijastavuutta; kun lumen tai jään alta paljastuu tummaa maata, sitoutuu auringon lämpö aiempaa tehokkaammin. Palautekytkennät voivat johtaa itseään ruokkivaan lämpenemisen kehään.47

Ilmastoherkkyydellä tarkoitetaan sitä lämpötilan nousua, joka seuraa kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kaksinkertaistumisesta esiteolliseen aikaan verrattuna. Joidenkin tutkijoiden mukaan IPCC:n käyttämä arvio 1,5-4,5 ºC on liian optimistinen.48 Esimerkiksi alkuvuodesta 2005 Nature-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ilmastoherkkyyden skaala voi olla peräti 1,9-11,5 ºC.49 On siis mahdollista, että ilmasto lämpenee selvästi IPCC:n esittämiä arvioita enemmän.

TAULUKKO 1.1

Lämpeneminen vuoteen 2100 mennessä verrattuna esiteolliseen aikaan

Päästöjen lopettaminen välittömästi51 0,7-1,5 ºC
Päästöjen vähentäminen toteuttamiskelpoisin keinoin52 1,5-2,4 ºC
Nykymenon jatkuminen53 2,0-6,4 ºC
Riskiskenaariot54 7-12 ºC

TAULUKKO 1.2

Kahden asteen saavuttamisen todennäköisyys60

Vakauttamistaso
(ppm CO2-ekv.)
Kahden asteen saavuttamisen
todennäköisyys
400 75-80 %
450 60-70 %
500 < 50 %
550 < 20 %

TAULUKKO 1.3

Kestävät päästötavoitteet (vuoden 1990 tasoon verrattuna)72

  Suomi EU25 OECD Afrikka Kiina USA Maailma
2020 -27 % -36 % -30 % +166 % +16 % -25 % -10 %
2050 -81 % -79 % -80 % +170 % -27 % -81 % -50 %

Venäläistä rulettia maapallolla

Ilmasto on vaihdellut koko ilmakehän olemassaolon ajan. Kahden miljoonan viime vuoden aikana muutoksia ovat hallinneet jääkaudet ja niiden väliset lämpimät kaudet, jotka ovat toistuneet suunnilleen 100 000 vuoden jaksoissa.37 Jaksottaisuus aiheutuu maapallon kiertoradan vaihteluista, joiden vaikutusta ilmakehän koostumuksen muutokset vahvistavat merkittävästi.38

Pääsääntöisesti muutokset ovat olleet niin hitaita, että ekosysteemeillä on ollut aikaa sopeutua niihin. Menneisyydessä on kuitenkin tapahtunut myös nopeita, dramaattisia muutoksia. Ilmasto on saattanut lämmetä muutamassa vuosikymmenessä paikallisesti jopa 10 ºC.39

Rajuihin ilmaston muutoksiin on liittynyt massasukupuuttoja. Esimerkiksi 252 miljoonaa vuotta sitten meren pohjasta vapautuneen metaanin uskotaan olleen tärkeä tekijä kaikkien aikojen suurimmassa sukupuuttoaallossa. Nopea lämpeneminen tappoi 90 % merissä elävistä lajeista ja 70 % maaselkärankaislajeista.40 Noin 55 miljoonaa vuotta sitten samankaltainen tapahtuma nosti maapallon keskilämpötilaa tuhannen vuoden aikana noin 8 ºC tappaen sukupuuttoon suurimman osan silloisista nisäkäslajeista.41

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on ollut jääkauden aikana tyypillisesti noin 180 miljoonasosaa parts per million, ppm) ja lämpimän kauden aikana korkeimmillaan noin 280 ppm. Ihmisen toiminta on jo nyt nostanut pitoisuuden noin 380 miljoonasosaan - korkeammalle kuin 20 miljoonaan vuoteen.42 Kuluvan vuosisadan aikana pitoisuus voi kohota vielä 800- 1 000 ppm:ään, jos päästöjä ei saada kuriin.43

Ihmiskunta kykenee aiheuttamaan päästöillään lämpenemisen, joka on verrattavissa menneisyyden dramaattisimpiin ilmaston muutoksiin. Tutkijat eivät vielä pysty sanomaan varmasti, kuinka suuri lämpeneminen tarvitaan rajujen ja katastrofaalisten muutosten laukaisemiseen.

Hyvä esimerkki epävarmuuksista on Golfvirran kohtalo. Virta on pysähtynyt menneisyydessä äkillisesti luultavasti useita kertoja alentaen keskilämpötilaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 3-5 ºC.44 Ilmastonmuutos saattaa hidastaa virtaa tai jopa pysäyttää sen kokonaan.45 Yhden arvion mukaan virran pysähtymisen todennäköisyys saattaa olla yli 50 %, jos päästöjä ei rajoiteta.46

Se kuitenkin on varmaa, että peruuttamattomien ja rajujen muutosten riski kasvaa jokaisen ilmakehään päästettävän hiilitonnin myötä. Päätöksentekijöiden tehtävä on miettiä, kuinka pitkälle olemme valmiit koettelemaan onneamme ja pelaamaan maapallolla venäläistä rulettia.

Päästöt puolitettava vuosisadan puoliväliin mennessä

Ilmasto muuttuu vääjäämättä jo tähänastisten päästöjen takia. Nyt harjoitettavalla politiikalla voidaan kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka voimakasta ja nopeaa lämpeneminen on tulevina vuosikymmeninä.

Radikaalilla mutta silti toteuttamiskelpoisella ilmastopolitiikalla lisälämpeneminen on mahdollista rajoittaa noin asteeseen.50 Näin ollen ero määrätietoisen ilmastonsuojelun ja pahimpien riskiskenaarioiden välillä voi olla jopa kahdeksan asteen luokkaa (ks. taulukko 1.1). Ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta nämä tulevaisuuspolut eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

Useat asiantuntijatahot ovat päätyneet arvioon, jonka mukaan ilmastonmuutoksen riskit kasvavat voimakkaasti, jos ilmasto lämpenee enemmän kuin kaksi astetta esiteolliseen aikaan verrattuna.55 Euroopan unioni onkin hyväksynyt tavoitteen rajoittaa lämpeneminen kahteen asteeseen.56 Koska lämpötila on noussut jo 0,7 ºC57, on liikkumavaraa enää vain runsaan asteen verran.

Kultainen keskitie yhteiskuntien sopeutumiskyvyn ja kahden asteen ylittämisen riskin minimoimisen välillä voi olla tavoite, jossa kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä pidetään alle 480 miljoonasosassa (parts per million, ppm). Huipputason saavuttamisen jälkeen pitoisuus pyritään laskemaan 400 ppm:ään, jotta vältytään lämpenemisen aiheuttamilta vakavilta pitkän aikavälin haitoilta.58 Tämäkään lähestymistapa ei ole riskitön, mutta kahden asteen ylittämisen ja katastrofaalisten ilmaston muutosten vaara on olennaisesti pienempi kuin löysemmissä tavoitteissa (ks. taulukko 1.2).59

Samaan ilmastotavoitteeseen voidaan päästä eri päästöpolkuja pitkin. Päästövähennyksien lykkääminen saattaa tuntua houkuttelevalta, mutta se edellyttää hyvin nopeita ja rajuja leikkauksia myöhemmin.61 Esimerkiksi rajoitusten lykkääminen vain kymmenellä vuodella merkitsisi tarvittavan vuosittaisen päästöleikkaustahdin tiukentamista puolella62, mikä puolestaan kasvattaisi leikkausten sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia olennaisesti63.

Takapainotteinen ilmastopolitiikka myös sitoo käsiä; jos uuden tutkimustiedon mukaan pitoisuudet pitäisi rajoittaa aiemmin oletettua alhaisemmalle tasolle, saattaisi tavoitetta olla siinä vaiheessa mahdoton saavuttaa.64 Toisaalta pitkäjänteinen ilmastopolitiikka auttaa taloudellisia toimijoita välttämään hukkainvestointeja ja varautumaan väistämättömiin muutoksiin hyvissä ajoin.

Tavoitteeksi tulee asettaa maailman päästöjen palauttaminen vuoden 1990 tasolle ennen vuotta 2020 ja leikkaaminen puolella vuoteen 2050 mennessä. Teollisuusmaiden on oikeudenmukaisuussyistä vähennettävä päästöjään maailman keskiarvoa enemmän, vähintään 30 % vuoteen 2020 ja 80 % vuoteen 2050 mennessä (ks. taulukko 1.3).65 Tämänsuuntaisten tavoitteiden tarve on tunnustettu laajasti Euroopan unionissa.66

Vaikka haaste on valtava, se on onneksi mahdollista toteuttaa. Valtaosa tarvittavasta tekniikasta on jo olemassa, ja uutta kehitetään koko ajan. Useiden arvioiden mukaan kunnianhimoisten päästövähennysten kustannukset jäävät korkeimmillaankin vain muutamaan prosenttiin bruttokansantuotteesta (ks. s. 53). Sitä voidaan pitää pienenä hintana inhimillisen ja ekologisen katastrofin välttämisestä.

[Poistettu kaavio 1.3 Suomen kasvihuonekaasupäästöt67]

LAATIKKO 1.3

Pitkän aikavälin ilmastotavoitteita73

  • Iso-Britannia aikoo vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 25 %:lla vuoteen 2020 ja 60 %:lla vuoteen 2050 mennessä
  • Saksa on valmis leikkaamaan päästöjä 40 %:lla vuoteen 2020 mennessä, jos EU sitoutuu 30 %:n päästövähennyksiin
  • Ranskan tavoitteena on vähentää päästöjä 75 % vuoteen 2050 mennessä74
  • Ruotsi pyrkii vähentämään päästöjä puolella vuoteen 2050 mennessä ja on ehdottanut EU:n tavoitteeksi 60 %:n vähennystä vuoteen 2050 mennessä
  • Norjassa työryhmä selvittää, miten maa voisi vähentää päästöjä 60-80 % vuosisadan puoliväliin mennessä75
  • EU:n ympäristöneuvoston mukaan kahden asteen tavoitteen saavuttaminen edellyttää sitä, että maailman päästöt saavuttavat huippunsa seuraavien kahden vuosikymmenen aikana ja laskevat 15-50 % vuoteen 2050 mennessä76
  • Euroopan parlamentti on asettanut tavoitteeksi teollisuusmaiden päästöjen vähentämisen 30 %:lla vuoteen 2020 ja 60-80 %:lla vuoteen 2050 mennessä77
  • kuusi Yhdysvaltain koillista osavaltiota on sitoutunut jäädyttämään päästöt vuoteen 2010 mennessä, vähentämään päästöjä 10 % vuoteen 2020 mennessä ja leikkaamaan niitä pitkällä aikavälillä 75-80 %

Mitä Kioton jälkeen?

Kioton pöytäkirjassa teollisuusmaat ovat sitoutuneet vähentämään päästöjään 5,2 % vuosiin 2008-12 mennessä. Yhdysvallat ja Australia ovat kuitenkin kieltäytyneet ratifioimasta pöytäkirjaa, ja monet sopimukseen tehdyt lievennykset heikentävät todellisuudessa saavutettavaa päästövähenemää. Matka nykyisestä ilmastopolitiikasta riittäviin päästövähennyksiin onkin huomattavan pitkä.

Kioton toisella tavoitekaudella kaikkien teollisuusmaiden on oltava ilmastotalkoissa mukana. Myös tärkeimpien kehitysmaiden - erityisesti Kiinan, Intian ja Brasilian - osallistuminen päästörajoituksiin olisi välttämätöntä. EU-komissio on hahmotellut G8:n tapaista foorumia, jossa 75 % maailman päästöistä tuottavat EU, Yhdysvallat, Kanada, Venäjä, Japani, Kiina ja Intia pyrkisivät vauhdittamaan neuvotteluja tulevista ilmastotavoitteista.68

Tavoista jakaa päästövähennyksiä maiden kesken on esitetty lukuisia malleja.69 Yksi varteenotettava ehdotus jakaa maat kolmeen ryhmään niiden kehitystason ja päästöjen perusteella. 70

Taloudellisesti kehittyneimmille maille asetettaisiin nykyisten Kioto-tavoitteiden tapaisia sitovia ja määrällisiä päästövähennystavoitteita. Irtikytkentäryhmässä (decarbonization) nopeasti kasvavien talouksien tavoitteena olisi ottaa ripeästi käyttöön puhdasta, päästöjä vähentävää teknologiaa. Sopeutumisryhmän köyhimpien maiden ensisijainen tavoite olisi varautua ilmastonmuutoksen seurauksiin. Pitkällä aikavälillä päästöoikeudet maiden välillä on jaettava niin, että jokaisella maailman asukkaalla on yhtäläinen oikeus tuottaa päästöjä (ks. laatikko 1.4).

Kioton pöytäkirja tarjoaa hyvän pohjan tulevalle ilmastopolitiikalle. Sitä tulee kehittää niin, että köyhimmille kehitysmaille taataan riittävä rahoitus ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja päästöjen rajoittamiseen. Kestämättömät päästövähennysmenetelmät kuten suurpadot, ydinvoimalat ja yhteen puulajikkeeseen perustuvat suurplantaasit tulee rajata pois pöytäkirjan joustomekanismeista. Päästöjä sitovien nielujen jättämistä laskennan ulkopuolelle on syytä harkita epävarmuuksien ja riskien takia. Sen sijaan metsäkadon pysäyttämisestä tulisi laatia erillinen pöytäkirja.71

Taulukossa 1.3 on esitetty kahden asteen tavoitteeseen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvat päästötavoitteet. Yhtäläinen päästötaso (ks. s. 15) saavutetaan maailmanlaajuisesti vuosisadan puolivälin jälkeen, mutta EU:n sisällä päästöt tasoittuvat vasta vuonna 2100. Suomen väitetyt erityisolosuhteet (ks. s. 58) otetaan siis huomioon.

Mitä tehdä Yhdysvalloille?

Yhdysvallat on ollut kanto ilmastonsuojelun kaskessa koko kansainvälisen ilmastopolitiikan historian ajan. Presidentti George W. Bush ilmoitti pian virkaanastumisensa jälkeen, ettei Yhdysvallat ratifioi Kioton pöytäkirjaa. Bushin hallinto on myös pyrkinyt kiistämään ilmastonmuutoksen olemassaolon ja jarruttamaan toimia sen torjumiseksi.

Monet osavaltiot, mukaan luettuna republikaanijohtoiset Kalifornia, New York ja Massachusetts, ovat kuitenkin jo aloittaneet toimet päästöjen hillitsemiseksi, ja yhdeksän osavaltiota on luomassa oman päästökauppajärjestelmän. Myös useat raskaan teollisuuden yritykset ja energiayhtiöt ovat julkistaneet vapaaehtoisia ohjelmia päästöjensä vähentämiseksi. Kokonaisuutena Yhdysvaltain ilmastopolitiikka on kuitenkin paljon Eurooppaa jäljessä.

Miten Yhdysvaltain liittovaltio sitten saataisiin mukaan ilmastotalkoisiin?

  • Euroopan edelläkävijyys. Jos EU jatkaa päättäväistä ilmastopolitiikkaansa, on Yhdysvaltain yhä vaikeampi väittää, että päästöjen vähentäminen on uhka talouskasvulle ja hyvinvoinnille. Samalla EU:ssa syntyneet uudet tekniikat sekä yhteiskunnalliset innovaatiot helpottavat ja halventavat päästöjen vähentämistä myös Yhdysvalloissa (ks. s. 59).
  • Mahdollisuus osallistua kansainväliseen päästökauppaan. Kioton pöytäkirjan joustomekanismit laskevat päästöjen vähentämisen kustannuksia ja luovat vientimahdollisuuksia.
  • Kauppasanktioiden käyttö sopimuksen ulkopuolelle jääviä maita vastaan (ks.s. 51).
  • Painotus teknologian kehitykseen. Kioton jälkeisen ilmastosopimuksen on edistettävä uuden teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Sopimuksen ulkopuolella olevat maat jäävät jälkeen teknologian kehityksessä.
  • Unohdetaan Kioto sanana. Yhdysvaltain nykyjohdon voisi olla vaikea ratifioida kasvojaan menettämättä sopimus, jota markkinoidaan Kioton jatkokautena. Vaikka neuvottelut uusista sitoumuksista tehtäisiin Kioton pöytäkirjan pohjalta, Kiotoa sanana ei kannata korostaa.
  • Houkutellaan kehitysmaat mukaan. Tärkeimpien kehitysmaiden osallistuminen päästörajoituksiin on välttämätöntä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Se myös veisi Yhdysvalloilta tärkeimmän tekosyyn olla rajoittamatta omia päästöjä.

Torjuminen on parasta sopeutumista

Jo aiheutetun lämpenemisen seurauksiin on yritettävä sopeutua riippumatta siitä, kuinka nopeasti päästöjä vähennetään tulevaisuudessa. Toisaalta hallitsematon ilmastonmuutos toisi mukanaan seurauksia, joihin sopeutuminen on mahdotonta. Myös Suomen ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisohjelma lähtee siitä, että ilmastonmuutos pidetään siedettävällä tasolla toteuttamalla tuntuvia päästövähennyksiä.

Sopeutumisessa uhkana voi olla se, että puututaan ongelman seurauksiin syiden sijaan ja ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvittavia resursseja käytetään vahinkojen korjaamiseen. Päästöjen vähentäminen on aina fiksumpaa kuin tulvapatojen rakentaminen tai myrskytuhojen korjaaminen. Torjuminen on parasta sopeutumista.

Ilmastoneuvotteluissa on perustettu teollisuusmaiden rahoittamia rahastoja, joilla tuetaan kehitysmaiden sopeutumista. Lisäksi päästövähennyksiä kehitysmaissa rahoittavan puhtaan kehityksen mekanismin hankkeiden arvosta noin 2 % ohjataan Kioton pöytäkirjan sopeutumisrahastoon. Näiden rahastojen yhteinen koko on kuitenkin alle miljardi dollaria.

Teollisuusmaat tulee velvoittaa korvaamaan sekä jo aiheutettuja että tulevia vahinkoja kehitysmaille sekä rahoittamaan ennakoivia sopeutumistoimenpiteitä. Korvausjärjestelmä konkretisoisi ilmastonmuutoksesta ihmiskunnalle aiheutuvia kustannuksia ja loisi kannusteen päästöjen vähentämiselle. Toisaalta korvausten myöntäminen voitaisiin sitoa kehitysmaan aktiivisuuteen ilmastovelvoitteiden täyttämisessä.

LAATIKKO 1.4

Ilmastopolitiikka ja oikeudenmukaisuus

Ilmasto on oikeudenmukaisuuskysymys usealla eri tavalla. Ensinnäkin vastuu ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta jakautuu hyvin epätasaisesti. Teollisuusmaat ovat aiheuttaneet tähänastisesta lämpenemisestä yli neljä viidesosaa, vaikka niissä asuu vain alle viidennes maailman väestöstä.78

Toiseksi ilmastonmuutoksen haitat koettelevat eniten köyhiä maita ja väestönosia - siis juuri niitä, jotka ovat vähiten vastuussa ongelman aiheuttamisesta. Kolmanneksi myös maiden edellytykset vähentää päästöjä vaihtelevat huomattavasti. Kehitysmaissa päästöjä kasvattavat väestönkasvu, teollistuminen ja tarve kohentaa köyhien ihmisten elinoloja.

Suomea ja Guinea-Bissauta ei voi asettaa ilmastopolitiikassa samalle viivalle. Köyhimmille kehitysmaille pitää taata oikeus kasvattaa päästöjä, jotta ne voivat nostaa väestönsä absoluuttisesta köyhyydestä.

Oikeudenmukaisin tapa jakaa ihmiskunnan yhteinen ilmakehä on ns. yhtäläinen päästötaso (per capita). Siinä päästöoikeudet jaettaisiin tasan maailman asukkaiden kesken. Siirtymäaika antaisi maille mahdollisuuden sopeuttaa nykyään huomattavasti poikkeavat päästötasot toisiinsa (ks. kaavio 1.7).

Yhtäläisessä päästötasossa teollisuusmaiden olisi leikattava päästöjään hyvin nopeasti, jotta köyhillä kehitysmailla olisi tilaa kohentaa kansalaistensa elinoloja. Globaali päästökauppa alentaisi mallin kustannuksia teollisuusmaille. Kehitysmaille syntyisi kannustin vähentää päästöjä, sillä ne voisivat myydä yli jääviä päästöoikeuksia teollisuusmaille. Näin myös ne voitaisiin saada houkuteltua osallistumaan päästörajoituksiin.

LAATIKKO 1.5

Puhtaan kehityksen mekanismi tukemaan kestävää kehitystä

Puhtaan kehityksen mekanismi (Clean Development Mechanism, CDM) on yksi Kioton pöytäkirjan joustomekanismeista. Sen avulla teollisuusmaat voivat korvata omia päästövähennyksiään rahoittamalla ilmastohankkeita kehitysmaissa. Usein päästöjen vähentäminen tulee näin halvemmaksi.

CDM-hankkeiden toivotaan tuovan etelään investointeja, uutta teknologiaa ja työpaikkoja. Parhaimmillaan mekanismi ohjaa rahoitusta ilmastoa ja paikallisyhteisöjä hyödyttäviin kestävän kehityksen hankkeisiin köyhissä maissa.

Mekanismi ei kuitenkaan ole vastannut sille asetettuihin toiveisiin. Liki kaksi kolmasosaa tähänastisista päästövähennyksistä on tullut kaatopaikkakaasujen hävittämisen kaltaisista hankkeista, jotka tukevat paikallisyhteisöjä ja kestävää kehitystä vain heikosti. Uusiutuvan energian osuus on jäänyt runsaaseen kymmenykseen.80

Erityisesti hiilinielujen käyttöön liittyy ongelmia. Usein on epäselvää, olisivatko istutukset toteutuneet joka tapauksessa eli voidaanko niiden aiheuttama päästöjen väheneminen laskea hankkeen piikkiin. Puuplantaasien ja siten päästöjen sitomisen pysyvyyttä on vaikea taata vuosikymmeniksi eteenpäin. Plantaasit eivät myös edistä kipeästi tarvitun ilmastomyötäisen teknologian siirtoa kehitysmaihin.

Puhtaan kehityksen mekanismi näyttää kiertävän kaukaa köyhimmät alueet, jotka tarvitsisivat sijoituksia kipeimmin. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on käynnissä vain seitsemän hanketta, ja niistäkin viisi sijaitsee verraten vauraassa Etelä-Afrikassa.81

Puhtaan kehityksen mekanismia voidaan kehittää kestävämmäksi soveltamalla kansallisesti markkinaehtoja tiukempia kriteerejä, kuten ympäristö- ja kehitysjärjestöjen kehittämää Gold Standardia.

Luvun yhteenveto

  • Ihmiskunta on lämmittänyt ilmastoa noin 0,6 ºC. Tällä vuosisadalla lämpötilan arvioidaan nousevan vielä 1,4-5,8 ºC. Ilmasto voi kuitenkin lämmetä selvästi enemmän.
  • Ilmastonmuutoksen seuraukset ihmisille ja ympäristölle voivat olla katastrofaalisia. Sen ennakoidaan mm. pahentavan helleaaltoja, laajentavan trooppisten tautien levinneisyyttä, tappavan lajeja sukupuuttoon ja hukuttavan laajoja alueita merenpinnan alle.
  • Pienikin lämpeneminen voi aiheuttaa mittavia vahinkoja. Esimerkiksi jo 1,5 asteen globaali lämpeneminen saattaa riittää sulattamaan lopulta Grönlannin jäätiköt.
  • Suomen ennustetaan lämpenevän 3,5-7 ºC - selvästi enemmän kuin maailma keskimäärin.
  • Rajujen muutosten riski kasvaa jokaisen ilmakehään päästettävän hiilitonnin myötä. Ilmastonmuutos saattaa jopa pysäyttää Suomen leutona pitävän Golfvirran.
  • Pahimmat uhkakuvat on yhä mahdollista välttää määrätietoisella ja ripeällä ilmastopolitiikalla. Lämpeneminen on rajoitettava kahteen asteeseen.
  • Päästövähennyksien lykkääminen edellyttäisi nopeita - ja kalliita - leikkauksia myöhemmin.
  • Maailman päästöt tulee puolittaa vuosisadan puoliväliin mennessä. Teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään vähintään 30 % vuoteen 2020 ja 80 % vuoteen 2050 mennessä.
  • Tuleviin päästörajoituksiin on saatava mukaan teollisuusmaiden lisäksi tärkeimmät kehitysmaat.
  • Köyhimmille kehitysmaille pitää taata oikeus kasvattaa päästöjä, jotta ne voivat nostaa väestönsä köyhyydestä. Pitkällä aikavälillä päästöoikeudet on jaettava niin, että jokaisella maailman asukkaalla on yhtäläinen oikeus tuottaa päästöjä.
  • Kioton pöytäkirja tarjoaa hyvän pohjan tulevalle ilmastopolitiikalle. Kestämättömät päästövähennysmenetelmät tulee rajata joustomekanismien ulkopuolelle.
  • Monet maat ovat jo asettaneet pitkän aikavälin ilmastotavoitteita. Euroopan parlamentti on asettanut tavoitteeksi teollisuusmaiden päästöjen vähentämisen 60-80 %:lla.
  • Jo tuotetut päästöt muuttavat ilmastoa vääjäämättä jonkin verran, joten seurauksiin on varauduttava. Teollisuusmaat tulee velvoittaa korvaamaan vahinkoja kehitysmaille.
  • Ilmasto on oikeudenmukaisuuskysymys. Vastuu ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta jakautuu epätasaisesti, haitat koettelevat eniten köyhiä ja edellytykset vähentää päästöjä vaihtelevat huomattavasti.
  • Yhdysvallat tulee saada mukaan päästövähennyksiin mm. ottamalla käyttöön kauppasanktioita, painottamalla teknologiaa ja osallistamalla tärkeimmät kehitysmaat.

"Emme usko, että eettiset demokratian periaatteet voisivat tukea mitään muuta normia kuin sitä, että kaikilla maailman kansalaisilla tulisi olla yhtäläiset oikeudet käyttää ympäristöresursseja."
Intian pääministeri Atal Bihari Vajpayee joulukuussa 2002

”Jos maapallolla olisi toimitusjohtaja, hän olisi jo aloittanut riuskat toimet päästöjen rajoittamiseksi – paljon riuskemmat kuin helmikuussa voimaan astuva Kioton ilmastosopimus tekee.”
Pääkirjoitus, Talouselämä 26.11.2004

”Fuusioenergia on aina vain 50 vuoden päässä.”
Tekniikka&talous 19.8.2004

[Poistettu kaavio 1.4 Hiilidioksidipäästöt asukasta kohti79]

[Poistettu kaavio 2.1 Energiantuotanto ja -käyttö84]

[Poistettu kaavio 2.2 Energian lähteet 200386]

2. Uusi energiatalous

Valtaosa ilmastopäästöistä tulee energiantuotannosta. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää siirtymistä kestävään energiatalouteen, joka perustuu energian nykyistä huomattavasti tehokkaampaan käyttöön ja uusiutuviin energianlähteisiin. Metsä- ja peltoenergian, biokaasun, tuulivoiman, aurinkoenergian, maalämmön ja muiden uusiutuvien energianlähteiden potentiaali ylittää Suomessa maan energiantarpeen.

Vuonna 2004 Suomessa kulutettiin energiaa noin 410 TWh, josta sähkönä 87 TWh.82 Noin kaksi kolmasosaa Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energiantuotannosta.83

Teollisuuden osuus energiankulutuksesta on noin puolet, mistä metsäteollisuus käyttää suurimman osan (ks. kaavio 2.3). Energiasta yli puolet tuotettiin fossiilisilla polttoaineilla, runsas viidennes uusiutuvilla energialähteillä ja 16 % ydinvoimalla (ks. kaavio 2.2). Sähkönkulutus on yli kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä, ja vuoden 2000 jälkeen kasvua on ollut jo 10 %.85

Suomen energiaintensiteetti on pitkään ollut selvästi EU-maiden keskiarvon yläpuolella (ks. kaavio 2.5). Yksi energian runsaaseen käyttöön vaikuttava tekijä on sähkön edullinen hinta. Teollisuuden sähkö on Suomessa läntisen Euroopan halvimmasta päästä.89 Sähkön hinta on myös selvästi alhaisempi teollisuudelle kuin kotitalouksille.90

Vuonna 2004 Suomeen tuotiin sähköä noin 12 TWh, josta valtaosa tuli Venäjältä. Suomesta vietiin samaan aikaan Ruotsiin ja Norjaan sähköä noin 7 TWh.91 Pohjoismaissa on meneillään viisi hanketta, joiden tarkoituksena on lisätä sähkönsiirtokapasiteettia maiden välillä. Suomen ja Ruotsin välistä siirtoyhteyttä vahvistetaan uudella FennoSkan 2 -merikaapelilla, joka rakennetaan Rauman ja Ruotsin Forsmarkin välille.92, 93

Venäjän Kernovosta Kotkaan suunnitellaan puolestaan tuhannen megawatin siirtokaapelia. Kaapelin kautta Suomeen voitaisiin tuoda Venäjän ydinvoimalat omistavan Rosenergoatomin sähköä jopa 9 TWh vuodessa. Kernovo sijaitsee lähellä Leningradin ydinvoimalaitosta Sosnovyi Borissa. 94 Laitoksen neljän Tšernobyl-tyyppisen ydinvoimalan turvallisuudessa on ollut vakavia puutteita. Vaarallisen itäydinsähkön tuonti Suomeen voi siis lisääntyä merkittävästi viidennen ydinvoimalan rakentamisesta huolimatta.

[Poistettu kaavio 2.3 Energian käyttö 200387]

[Poistettu kaavio 2.4 Sähkön kulutus sektoreittain 200388]

Fiksuun ja tehokkaaseen energiankäyttöön

EU-komissio on arvioinut, että EU15:ssä olisi taloudellisesti mahdollista säästää energiaa 15 % seuraavien 10 vuoden aikana ja tekninen säästöpotentiaali olisi 40 %.95 Suomessakin on merkittävä osa säästömahdollisuuksista yhä käyttämättä. Esimerkiksi teollisuuden paineilman vuotuisesta 1,4 TWh:n sähkönkulutuksesta voitaisiin Motivan arvion mukaan säästää viidennes taloudellisesti kannattavasti.96 Energiansäästö maksaa usein itsensä takaisin huomattavan nopeasti.97

Ilmastonsuojelun kannalta ratkaisevaa on sähkönkulutuksen kehityssuunta. Kulutus näyttää kasvavan enemmän kuin on aiemmin arvioitu. Mitä nopeammin se kasvaa, sitä enemmän tarvitaan uutta tuotantokapasiteettia ja sitä vaikeammaksi tulee tyydyttää tuo tarve yksinomaan uusiutuvilla energianlähteillä.

Energiankäytön tehostamisen tavoitteena on tuottaa hyvinvointia vähemmällä energiamäärällä. Tämä voidaan toteuttaa kehittämällä vähemmän energiaa kuluttavia laitteita ja toimintatapoja, ei luopumalla sähkövalaistuksen kaltaisista välttämättömistä hyödykkeistä. Suomessa on säädettävä energiansäästön yleislaki, niin kuin eduskunta on edellyttänyt.

Keskeinen energiansäästöhaaste on teollisuuden sadat tuhannet sähkömoottorit, sillä ne kuluttavat teollisuuden sähköstä peräti 2/3 ja koko maan sähköstäkin yli kolmanneksen. Valtaosa moottoreista kuuluu hyötysuhteeltaan keskiluokkaan. Sähkönkulutusta voitaisiin vähentää ottamalla käyttöön tehokkaimpaan luokkaan kuuluvia moottoreita.98

Moottorin käyntinopeutta säätelevän taajuusmuuttajan asentaminen voi puolittaa moottorin sähkönkulutuksen monissa käyttökohteissa. Taajuusmuuttajia on tähän mennessä asennettu vasta viiteen prosenttiin teollisuuden sähkömoottoreista.99 Saksassa tehdyn laskelman mukaan nykyisellä sähkön hinnalla yli kolmannes moottoreista olisi mahdollista varustaa taajuusmuuttajilla. Investoinnit ovat varsin kannattavia, sillä keskisuuren taajuusmuuttajan takaisinmaksuaika on 2-3 vuotta, parhaimmillaan jopa alle vuosi.

Maailman taajuusmuuttajamarkkinat ovat tällä hetkellä noin viisi miljardia euroa ja kasvavat 10 prosentin vuosivauhtia. Taajuusmuuttajia on tähän asti ollut saatavissa vain teollisuusmittakaavassa, mutta tuotekehittelyn ansiosta niille löytyy käyttömahdollisuuksia myös esimerkiksi kotitalouksissa jääkaappien ja pesukoneiden moottoreiden säätäjinä.100

[Poistettu kaavio 2.5 Energiaintensiteetti EU-maissa vuosina 1985–1998, TOE/bruttokansantuote347]

Energiansäästö kodeissa ja toimistoissa

Kotitaloudet kuluttavat noin 9 TWh sähköä vuosittain, ja kulutus on ollut varsin voimakkaassa kasvussa. Osa kasvusta johtuu sähkölaitteiden käytön lisäämisestä. Ostamalla ainoastaan markkinoiden energiatehokkaimpia laitteita kotitalouksiin päästäisiin noin 2 TWh:n säästöön vuoteen 2010 mennessä.104

Osa kotitalouksien kulutuksesta syntyy ilman, että siitä olisi varsinaista hyötyä. Tällaista piilokulutusta ovat laitteiden valmiustilat, sillä ne kuluttavat lähes yhtä paljon sähköä kuin laitteen pitäminen jatkuvasti päällä. Suomessa pelkästään laitteiden valmiustiloja sammuttamalla olisi mahdollisuus päästä 0,8 TWh:n kokonaissäästöön.105

Käytännössä kaikkien laitteiden energiankulutusta valmiustilassa voidaan alentaa yksinkertaisilla ja edullisilla teknisillä ratkaisuilla yhteen wattiin, mikä merkitsisi keskimäärin 70 %:n alenemaa valmiustilojen energiankulutuksessa.106 EU:ssa tulisikin kieltää sellaisten laitteiden myynti, joiden energiankulutus valmiustilassa on yli watti.

Valaistus kuluttaa noin viidenneksen kotitaloussähköstä. Energiansäästölamput kuluttavat noin 75 % vähemmän sähköä kuin hehkulamput ja kestävät 6-15 kertaa pitempään. Vaihtamalla hehkulamput energiansäästölampuiksi säästettäisiin Suomessa vuoteen 2010 mennessä noin terawattitunti sähköä.107

Jääkaapit ja pakastimet kuluttavat neljäsosan kotitaloussähköstä. Nykyään kylmälaitteiden energiankulutuksen merkitseminen on pakollista ja myynnissä on malleja, jotka kuluttavat 60-70 % vähemmän kuin 1990-luvun alun mallit. Energiatehokkaat laitteet voivat olla tavallisia kalliimpia, mutta ne maksavat itsensä takaisin nykyisillä sähkön hinnoilla 5-6 vuodessa. Kuluttajien valmiutta hankkia energiatehokkaimpia malleja pitää lisätä normeilla, taloudellisilla kannustimilla ja tiedotuksella.

Energiatehokkaiden laitteiden markkinoille pääsyä voisi helpottaa laitenormeja tiukentamalla. Lupaavia esimerkkejä tehokkuuden parantamisesta on jo olemassa. Esimerkiksi kannettavat tietokoneet kuluttavat keskimäärin vain kymmenyksen pöytäkoneen tarvitsemasta sähköstä.108 Normeja tulee päivittää kulloinkin parhaan saatavilla olevan teknologian mukaan.

Toimistolaitteet kuluttavat sähköä 0,7 TWh vuodessa eli saman verran kuin 200 000 kotitaloutta. Säätämällä laitteiden toiminta tehokkaaksi voitaisiin säästää noin 30 % tästä sähkönkulutuksesta.109 Parhaan tekniikan käyttö toimistoissa voisi vähentää kulutusta jopa 70 %.110 Ostamalla markkinoiden energiatehokkaimpia sähkölaitteita toimistoihin päästäisiin runsaan TWh:n säästöön vuoteen 2010 mennessä.111

LAATIKKO 2.1

Energiansäästöä ilmaiseksi

Suomessa on huomattava potentiaali taloudellisesti kannattavissa energiansäästöhankkeissa. Säästöt jäävät toteutumatta etenkin siksi, että toimija haluaa keskittyä ydintoimintaansa ja pääoma käytetään ensisijaisesti tuotannollisiin investointeihin. Usein toimijalla ei myös ole tarvittavaa energia-alan osaamista.

Yksi vaihtoehto energiansäästötoimenpiteiden toteuttamisessa on konsepti, jossa energiapalveluyhtiö (Energy Service Company, ESCO) ottaa kokonaisvastuun säästöhankkeen rahoituksesta ja teknisestä toteutuksesta. Investointi maksetaan takaisin sen tuottamista säästöistä, joten se tulee asiakkaalle käytännössä ilmaiseksi.101 Hyvin suunnitellussa ESCO-hankkeessa voittavat kaikki. ESCO saa liikevoittoa hankkeen katteesta, asiakkaan energiakulut pienenevät ja päästöt vähenevät energian käytön tehostumisen ansiosta.

ESCOjen syntyseuduilla Pohjois-Amerikassa asiakkaina ovat olleet erityisesti julkisen sektorin toimijat.102 Suomessa on keskitytty teollisuuteen, koska se tarjoaa suurimmat hankkeet. Parhaiten ESCOt sopivatkin suuriin hankkeisiin, joiden takaisinmaksuaika on 2-6 vuotta. ESCO-potentiaaliksi teollisuudessa on arvioitu yli 2 TWh, mikä vastaa Loviisan yhden ydinreaktorin puolen vuoden tuotantoa.103

ESCO-konseptia voi soveltaa myös pieniin hankkeisiin. Esimerkiksi pientalossa pellettilämmitykseen tai maalämpöön siirtyminen vaatii kotitalouden kannalta mittavan tuntuisia investointeja, vaikka vaihtoehtoiset järjestelmät olisivat käyttökustannuksiltaan halvempia. Tällaisiakin investointeja voidaan toteuttaa ESCO-rahoituksella.

Matalaenergiarakentaminen normiksi

Kiinteistöjen energiankulutus vie Suomessa noin 85 TWh vuodessa eli lähes 30 % energian loppukulutuksesta. Suurin lämmitysenergian kuluttajaryhmä ovat pientalot, joiden osuus on noin kolmannes. Hiilidioksidipäästöistä kiinteistöjen lämmitys ja sähkönkäyttö muodostavat noin 40 %. Kiinteistöjen energiataloudella on siten huomattava rooli päästöjen vähentämisessä.

Yli kolmannes tavanomaisen kerrostalon asunto-osakeyhtiön hoitokuluista menee energiaan. Asumisen energiankulutusta voidaan vähentää 10-15 % hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla, kuten lämmitysjärjestelmän perussäädöllä. Suomen asuinrakennuksista on jopa 75 % puutteellisesti perussäädetty. Jos kaikki ylilämpöiset tilat säädettäisiin oikealle tasolle, vuotuinen säästö olisi useita terawattitunteja.112

Noin kahteen kolmasosaan uusista pientaloista valitaan edelleen lämmitysjärjestelmäksi suora sähkölämmitys. Sähkölämmityksen ongelmana on huono kokonaishyötysuhde. Ensin voimalassa tuotetaan lämmöstä sähköä, sähkö kuljetetaan kuluttajalle ja sitten sähkö muutetaan uudestaan lämmöksi. Pitkän ketjun kaikissa vaiheissa tuhlaantuu energiaa. Kalliiksi tulevat myös sähkölämmityksen pakkassäillä tuottamat kulutushuiput, jotka pakottavat kasvattamaan tuotantokapasiteettia.

Ruotsissa käsitelläänkin jo esitystä suoran sähkölämmityksen kieltämiseksi. Jo tätä ennen ovat ruotsalaiset pientalorakentajat suosineet lämpöpumppuja (ks. s. 29). Suoran sähkölämmityksen kieltäminen uusien pientalojen lämmitysmuotona sopisi myös Suomeen, jos samalla tuettaisiin asukkaita kestävämpien lämmitystapojen valinnassa. EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanossa voitaisiin asettaa tiukempia normeja sähkölämmitteisille taloille. Välivaiheen ratkaisuna voisi harkita myös sähkölämmityksen lisäveroa.

Matalaenergiaratkaisuilla voidaan vähentää uusien rakennusten energiankulutusta 50-80 %.113 Saksassa on jo 3 000 rakennusta, jotka eivät käytä ulkopuolisia energianlähteitä lainkaan.114 Siirtyminen uudisrakentamisessa matalaenergiarakentamiseen säästäisi vuoteen 2020 mennessä energiaa lähes 7 TWh. Olemassa olevan rakennuskannan energiansäästöratkaisut, kuten superikkunoiden ja lämmön talteenoton asentaminen, voivat alentaa energiankulutusta puolella. Ne maksavat itsensä usein takaisin 2-5 vuodessa.

Matalaenergiarakentaminen pitäisi asettaa uudisrakentamisessa standardiksi. Suomen uudisrakennusten energiansäästömääräyksiä tiukennettiin hiljattain, mutta vieläkään ne eivät edellytä parhaiden markkinoilla jo olevien ratkaisujen käyttöä.

Energiankäytön tehostamista vauhdittaa vuonna 2002 hyväksytty rakennusten energiatehokkuusdirektiivi.115 Sen tavoitteena on vähentää rakennusten energiankulutusta unionissa jopa viidenneksellä. Keinoina direktiivissä listataan kansallisten energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten määrittely, energiatodistuksen käyttöönotto ja lämmityskattiloiden sekä ilmastointilaitteiden määräaikaistarkastukset. Kiinteistöjen energiatodistus tulee pakolliseksi kaikkiin asuin-, liike- ja toimistorakennuksiin viimeistään vuonna 2009.

"Suomen on nyt aika panostaa voimakkaasti kotimaisten ja uusiutuvien energianlähteiden suuntaan."
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen eduskunnan ilmasto- ja energiaseminaarissa 18.3.2005

Energiantuotannon tehostaminen

Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa polttoaineet saadaan hyödynnettyä selvästi tehokkaammin kuin tuotettaessa pelkkää sähköä tai lämpöä. Yhteistuotannossa polttoaineen energiasisällöstä saadaan hyötykäyttöön 80-90 %, kun erillisessä sähköntuotannossa päästään vain 40-50 %:iin. Päästöjä syntyy 30 % vähemmän kuin jos sähkö ja lämpö tuotettaisiin erillisvoimaloissa.116 Yhteistuotannon lisääminen onkin tärkein tapa lisätä energiantuotannon tehokkuutta.

Suomen yhteistuotantokapasiteetin väitetään usein olevan täysin hyödynnetty, sillä meillä on pitkään keskitytty suuriin yksiköihin. Alle 10 MW:n laitosten rakentaminen pieniin asutuskeskuksiin vähentäisi kuitenkin öljy- ja sähkölämmityksen käyttöä merkittävästi.117

Erityisen hyvät mahdollisuudet Suomessa on yhteistuotantolaitosten sähköntuotannon lisäämiseen. Laitosten tuottaman sähkön ja lämmön suhde (rakennusaste) on keskimäärin alle 0,5 ja teollisuudessa noin 0,2. Parhaalla saatavissa olevalla tekniikalla rakennusaste voidaan nostaa noin yhteen.118 Teollisuuden yhteistuotannossa tuotetaan yleensä prosessihöyryä, joten rakennusastetta ei voida nostaa yhtä korkeaksi. Kolminkertaistaminen 0,6:een on kuitenkin mahdollista.

Nostamalla nykyisten yhteistuotantolaitosten rakennusaste maksimiinsa sähköntuotanto voitaisiin kaksinkertaistaa ja teollisuudessa kolminkertaistaa, jolloin sähköntuotannon lisäys olisi noin 40 TWh.119 Muuntamalla nykyisiä lämpövoimaloita korkean rakennusasteen yhteistuotantolaitoksiksi voitaisiin sähköntuotantoa lisätä vielä 8 TWh. Jyväskylän yliopistossa tehdyn arvion mukaan pienten kaukolämpölaitosten lisääminen ja sähköntuotannon hyötysuhteen parantaminen tuottaisi sähköä yhteensä jopa huikeat 70 TWh vuosittain alentaen samalla energiankulutusta ja päästöjä.120

Tehokkuutta voidaan lisätä myös voimalaitosten tekniikkaa kehittämällä. Uudet polttotekniikat kuten kiinteiden polttoaineiden kaasuttaminen kasvattavat erityisesti sähköntuotannon hyötysuhdetta. Lisäksi Suomessa on vielä hyödyntämättä tiettyjä teknisiä ratkaisuja, kuten lämmön talteenoton parantaminen. Hiili- ja turvelauhdevoimaloiden keskimääräinen hyötysuhde on Suomessa 38 %121, kun parhaalla tarjolla olevalla teknologialla päästään yli 50 %:n122. Lauhdevoiman hyötysuhteen nostaminen 50 %:iin alentaisi tuotannon päästöjä neljänneksen, mikä vastaisi noin kahden miljoonan tonnin päästövähennystä.123

TAULUKKO 2.1

Uusiutuvan energian tavoitteet ja nykytila127

Energiamuoto Käyttö 2003 (TWh) Tavoite 2010 (TWh) Toteutuma
bioenergia 81,8 97,0 84 %
vesivoima 9,5 14,4 66 %
tuulivoima 0,09 1,1 12 %
aktiivinen aurinkoenergia 0,02 0,09 22 %
lämpöpumput 1,3 1,9 68 %
Yhteensä 92,6 114,5 81 %

Uusiutuvat energialähteet ja hajautettu energiantuotanto

Uusiutuvat energialähteet ovat vähäpäästöisiä, turvallisia, kotimaisia ja työllistäviä. Ne soveltuvat erinomaisesti hajautettuun energiantuotantoon, joka vähentää sähköverkon siirtohäviöitä. Lähellä kuluttajia tapahtuva tuotanto myös mahdollistaa energiapuun tehokkaan hyödyntämisen sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon lisäämisen. Lisäksi hajautettu tuotanto jakaa työpaikkoja ympäri maata, millä on huomattava alue- ja työllisyyspoliittinen merkitys (ks. s. 58).

EU:n tavoitteena on kaksinkertaistaa uusiutuvan energian osuus unionissa nykyisestä 6:sta 12 %:iin vuoteen 2010 mennessä. Vuoden 2020 tavoitteeksi on kaavailtu 20:tä %. Jos tavoitteet toteutuvat, pienenevät unionin hiilidioksidipäästöt 320 miljoonaa tonnia vuoteen 2010 ja 730 miljoonaa tonnia vuoteen 2020 mennessä. Jo tällä EU pääsisi lähelle Kioton tavoitetta, ja vuonna 2020 päästöt olisivat 17 % pienemmät kuin vuonna 1990.124, 125

Uusiutuvien osuus energiantuotannossa polkee Suomessa paikallaan. Se on pysynyt kymmenen viime vuotta suunnilleen samana, noin viidenneksessä.126 Kasvu on tullut pääosin metsäteollisuuden laajentumisen sivutuotteena - ei määrätietoisen energiapolitiikan tuloksena. Monissa energiamuodoissa on jääty reilusti jälkeen uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa esitetyistä, jo sinänsä vaatimattomista tavoitteista (ks. taulukko 2.1).

Sähkön tuottaminen uusiutuvilla on kääntynyt jopa lievään laskuun (ks. kaavio 2.6).128 Uusiutuvien osuuden odotetaan laskevan edelleen, koska viidennen ydinvoimalan valmistumista odotellessa investoinnit suuntautunevat erityisesti lämmöntuotantoon. Vuonna 2004 uusiutuvilla tuotettiin sähköä 25 TWh eli noin 29 % sähköstä.129 EU:n uusiutuvaa sähköä koskevan RES-E-direktiivin mukaan uusiutuvien osuus tulisi nostaa 31,5 %:iin vuoteen 2010 mennessä.130

Kauppa- ja teollisuusministeriölle jätettiin huhtikuussa 2005 selvitys uusiutuvan energian lisäysmahdollisuuksista vuoteen 2015 mennessä ja siihen tarvittavista toimenpiteistä. Raportissa todetaan, että vuoteen 2015 mennessä suurimmat lisäämispotentiaalit olisivat metsähakkeessa (12 TWh), puun pienkäytössä (ilman metsähaketta 6 TWh), kierrätyspolttoaineissa (ml. biokaasu 6 TWh) ja peltobioenergiassa (4 TWh). Tuulivoimaa voitaisiin lisätä merkittävästi tukemalla offshore-voiman rakentamista erillisenä teknologiahankkeena vuosina 2006-08.132

Vesivoimalla tuotetaan vesivuodesta riippuen noin 10-15 TWh sähköä133, joten se on uusiutuvista sähkönlähteistä merkittävin. Suurten vesivoimaloiden lisärakentamista rajoittaa jokien suojelu. Suojelun ulkopuolisissa, jo rakennetuissa joissa tehoreserviä arvioidaan kuitenkin olevan vielä noin 300 MW, josta suurin osa nykyisten voimaloiden tehokkuuden nostamisessa. Pienissä koskissa reservin suuruudeksi arvioidaan 270 MW.134 Myös pienvesivoiman rakentamisessa on toki otettava huomioon vaikutukset vesiluontoon.

"Ruotsi on ohjannut omakotitalojen lämmitystä investointituilla lähes hiilidioksidivapaaseen maalämpöön. Suomessakin pitäisi pohtia, onko uusien omakotitalojen lämmitystä syytä rakentaa suoran sähkölämmityksen tai öljylämmityksen varaan."
Pääkirjoitus, Kauppalehti 18.3.2005

Energiantuotanto metsätaloudessa

Puuperäisillä polttoaineilla tuotetaan nykyään energiaa noin 84 TWh eli viidennes maamme energiankäytöstä.135 Noin 4/5 puuenergiasta on metsäteollisuuden sivutuotteita tai jätteitä, kuten kemiallisen metsäteollisuuden mustalipeää ja mekaanisen metsäteollisuuden kuorta ja sahanpurua.136 Tämän lisäksi puuenergiaa tuotetaan metsä- eli puuhakkeesta alueellisissa lämpökeskuksissa ja sähkön ja lämmön yhteistuotannossa (ks. kaavio 2.7).

Suurin lisäys energiapuun käyttöön voidaan saada metsähakkeesta, pääosin kuusivaltaisten metsien päätehakkuista ja nuoren metsän hoidosta. Erilaisia keruujärjestelmiä on kehitetty voimakkaasti viime vuosina. Päätehakkuissa latvukset ja oksat kerätään koneellisesti ja joko puristetaan risutukeiksi, haketetaan paikan päällä tai kuljetetaan haketettavaksi muualle. Myös kannot voidaan nykyään hyödyntää energiana. Ravinnehävikkien välttämiseksi vähintään kolmasosa puuaineksesta ja neulasista on pyrittävä jättämään maahan (ks. laatikko 2.2). Nuoren metsän harvennushakkuissa maataloustraktori kokoaa metsurityönä tai harvesterilla kaadetut puurangat haketettavaksi.

VTT arvioi mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotteista syntyvän energiaa vuoteen 2010 mennessä enimmillään 23,6 TWh vuodessa. Päätehakkuista arvioidaan syntyvän 10,5 TWh ja nuoren metsän hoidosta ja taimikoista 9,5 TWh.138 Kasvua nykyiseen käyttöön olisi selvästi, sillä vuonna 2004 metsähaketta käytettiin 5 TWh. Arviot ovat kuitenkin suhteellisen varovaisia; metsähakkeen teknis-taloudellinen potentiaali on 30 TWh.139

Kuljetukset ovat puuenergiassa huomattava kustannuserä. Hakkeen kuljetusmatkat ovat nykyään korkeintaan 150 kilometriä. Hajautettu energiantuotanto mahdollistaa energiapuun tehokkaamman ja edullisemman saatavuuden. Puuenergian kestävään enimmäistasoon pääseminen edellyttää myös markkinahäiriöiden poistamista, korjuutekniikan kehittämistä ja toimivaa logistiikkaa. Ympäristölupaehtojen takia puun merkitys seospolttoaineena korostuu.

Eri puolille maata on syntynyt puuenergiaan tukeutuvaa pienyrittäjyyttä. Vuonna 1993 koko maassa toimi kolme yrittäjävetoista hakelämpökeskusta. Vuoden 2003 lopussa niitä oli jo 212, joista lähes sata osuuskuntien tai osakeyhtiöiden hoitamia. Tuotantoa varten pitää olla rahoitus 1,5 vuodeksi, jonka jälkeen vasta alkaa kertyä tuloja. Rahoitusongelmaa voidaan lievittää korkotukilainalla.

Purua, kuorta ja hiontapölyä käytetään myös pellettien valmistukseen. Käyttökohteet vaihtelevat omakotitalojen lämmityksestä lämpökeskuksiin. Useimmissa kohteissa pelletit ovat huomattavasti öljyä edullisempia. Kysyntä ylittää tällä hetkellä tarjonnan, ja Keski-Euroopan markkinoilla pelleteillä on erittäin korkea hinta. Valtaosa Suomen tuotannosta meneekin vientiin. Pellettien vuotuista käyttöä voitaisiin lisätä 5 TWh:iin vuoteen 2010 mennessä.140

Mittava potentiaali lämmitysenergialähteenä on myös puusta kuumentamalla saatavalla nestemäisellä pyrolyysiöljyllä, jota voidaan käyttää öljykattiloissa melko pienin teknisin muutoksin. Nopean pyrolyysin avulla valmistettu biopolttoöljy on arvioitu tuotantokustannuksiltaan halvimmaksi biomassapohjaiseksi polttonesteeksi.141

[Poistettu kaavio 2.6 Uusiutuvan sähkön osuus Suomessa131]

[Poistettu kaavio 2.7 Kiinteiden puupolttoaineiden käyttö 2004137]

Ruokohelvestä elinvoimaa maaseudulle

Suomen runsaasta kahdesta miljoonasta peltohehtaarista oli vuonna 2004 peltokasvien viljelyn tuen alaista eli CAP-tukikelpoista 1,6 miljoonaa hehtaaria. Se peltoala, jota ei tarvita muussa tuotannossa, kannattaa kylvää ruokohelvelle ja tehdä tuotannosta pitkäaikainen, energianhinnan muutoksen huomioonottava sopimus.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan ruokohelven viljely tulee olemaan selvästi kannattavampaa kuin rehuviljan kasvattaminen. Vuonna 2006 arvioidaan päästävän 10 000 hehtaarin viljelyalaan, ja Bioenergiayhdistyksen tavoitteena on nostaa ala 70 000 hehtaariin vuoteen 2010 mennessä.142 Tämä ei ole silti lähelläkään täyttä potentiaalia. Tuotannossa olisi mahdollista päästä 500 000 hehtaariin, mikä tarkoittaisi sadon energiasisältönä ainakin 15:tä TWh:ia.

Ruokohelvellä on maataloudessa lukuisia etuja. Kasvi menestyy luonnonvaraisena koko maassa eikä vaadi juurikaan lannoitusta. Siitä saa yhdellä kylvöllä jopa kymmenen vuosisatoa. Tuotannossa pystytään käyttämään olemassa olevaa maatalouskonekantaa, ja keväällä korjattavana kasvi tasaa maatilojen työhuippuja.143 Yleensä satoa saadaan 4-6 tonnia hehtaarilta, mutta parhaimmillaan tuotto voi olla yli 8 tonnia.144

Pakkokesannointia perustellaan ruoan ylituotannon vähentämisellä ja maanparannustoimenpiteenä. Useimpia energiakasveja viljelemällä toteutuvat molemmat tavoitteet. Epäkohtana on, että viljelijä ei saa korjata satoa kesannolta. Viljelijän tulisikin voida itse korjata kesantomailta kasvit energiakäyttöön.

Ruokohelven merkittävä lisäys olisi tärkeä askel siirtymisessä uusiutuvaan ja kotimaiseen energiatalouteen. Samalla pidettäisiin koko peltoala tuottavassa kunnossa ja se olisi siirrettävissä takaisin viljan tuotantoon tarpeen niin vaatiessa. Peltoenergian kasvattaminen myös edistäisi maaseudun elävänä ja asuttuna pitämistä.

Kun ruokohelven tuotanto- ja toimitusjärjestelmä on luotu, kannattaa ylimääräiset oljet ja läheisten vesistöjen rantaruovikoiden olkeentuneet materiaalit ottaa jään päältä käyttöön. Näin hoidetaan myös vesistöjä rajoittaen niiden rehevöitymistä ja umpeen kasvamista. Viljalla on peltoalaa noin 1,2 miljoonaa ha, jolta saadusta oljesta käytetään vain viidennes. Loppu olisi käytettävissä energiantuotantoon.

Bioenergia ja uudet tekniikat

Tulevaisuudessa puuenergian potentiaaleja voivat kasvattaa uudet polttotekniikat. Tällaisia ovat esimerkiksi puun kaasutus sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa ja mustalipeän kaasutus sellutehtaissa. Kaasutusteknologiat nostavat puuenergiasta saatavan sähkön osuutta eli rakennusastetta kaksinkertaiseksi ja sellutehtaissa vielä korkeammaksi.

Osa kaasutusteknologioista kuten sähkön ja lämmön yhteistuotantoon suunnitellut pienet yksiköt odottavat vain demonstraatiohankeen toteutumista. Sellutehtaiden meesauunissa poltettavia fossiilisia polttoaineita voitaisiin korvata puun kaasutuksella välittömästi. Myös mustalipeän kaasutus nostaisi sellutehtaiden mustalipeästä saatavan sähkön määrää kaksin- tai jopa kolminkertaiseksi. Kaasutin maksaa 30 % nykyisiä laitteistoja enemmän mutta sähkön tuotantokustannukset ovat vastaavasti halvempia. Mustalipeän kaasutus antaa myös mahdollisuuden sellutehtaiden kemikaalikiertojen kasvattamiseen ilman kallista investointia uuteen soodakattilaan.145

Voimalan jätelämpöä hyödyntävällä puupolttoaineiden kuivauksella voidaan kasvattaa saatavaa energiamäärää peräti viidenneksellä. Polttoaineen kuivausta kokeillaan parhaillaan Raumalla. Jos kuivaus otettaisiin käyttöön puuta hyödyntävissä voimaloissa ympäri Suomea, olisi saatava lisäenergia useiden terawattituntien luokkaa.146

Suurin osa Suomessa käytettävästä energiapuusta teollisuuden puuta lukuun ottamatta poltetaan turpeen seassa. Puun tyypillinen osuus on 5-30 %. Seospoltossa käytettävä tekniikka ei sovellu pelkän puun polttamiseen, mikä vaikeuttaa puun käytön lisäämistä. Toisaalta puun tarjonta on nykyisin vaihtelevaa ja logistiikkaa olisi parannettava, jotta puun osuutta voitaisiin kasvattaa ilman epävarmuutta hinnoista tai toimituksista.

Nykyaikaisella polttotekniikalla voidaan kuitenkin polttaa myös pelkkää puuta. Yksinomaan puuta käyttäviä voimalaitoksia on jo mm. Forssassa, Turussa ja Ristiinassa. Lisäksi esimerkiksi Pietarsaaren 550 MW:n ja Mikkelin 150 MW:n kaukolämpövoimaloissa yli puolet polttoaineista on puuta.

LAATIKKO 2.2

Uhkaako bioenergia luonnon monimuotoisuutta?

Viidennes metsiemme eliölajeista on riippuvaisia lahosta puusta.147 Ne tarvitsevat eri-ikäisiä ja erikokoisia, pystyyn ja maahan lahonneita puita.

Tehokkaan puunkorjuun ja lyhyen metsätalouskierron takia lahopuun määrä on Suomen metsissä romahtanut. Talousmetsissä lahopuuta on vain muutama prosentti luonnontilaisiin metsiin verrattuna.148 Luonnontilaisia tai sen kaltaisia metsiä on maamme metsistä enää alle viisi prosenttia.149 Myös lahopuun laatu on muuttunut; talousmetsien lahopuusto on lähinnä kantoja tai harvennus- ja hakkuutähdettä, kun taas luonnontilaisessa metsässä on runsaasti myös järeää lahopuuta.150

Ellei lahopuun määrää merkittävästi lisätä, uhkaa satoja lahopuulajeja häviäminen Suomesta.151 Uhanalaisille lahopuulajeille tärkeimpiä elinympäristöjä ovat nimenomaan järeät lahopuut. Koneellisesti tehdyissä hakkuissa, puunkorjuussa ja maanmuokkauksessa kuitenkin tuhoutuu jopa kaksi kolmasosaa aukoille jääneestä järeästä lahopuusta.152 Hakkuuaukkojen hakkuutähteen merkitys lajistolle korostuu nykytilanteessa, koska talousmetsien lahopuumäärät muuten ovat alhaisia.153

Jos talousmetsien lahopuumäärää nostetaan nykyisestä luonnonmukaisemmalle tasolle ja metsänkäsittelytapoja pehmennetään, ei hakkuutähteen käyttö tulevaisuudessa välttämättä ole ongelma luonnon monimuotoisuudelle. Lahot pysty- ja maapuunrungot tulee toki säästää ylläpitämään monimuotoisuutta.

Myös metsän ravinnetasapainon kannalta hakkuutähde on oleellista. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio suosittelee kolmanneksen jättämistä maastoon maaperän ravinnetasapainon säilyttämiseksi. Hakkuutähteen keruun vaikutuksia monimuotoisuudelle ja ravinnetasapainolle tulee vielä tutkia lisää.

TAULUKKO 2.2

Jäteperäisen biokaasun tekninen potentiaali Suomessa157

Metaanin lähde Biohajoavan jätteen massa (t) Metaanin tuotanto (m3/t) Energia (TWh) Polttoaine autoille (kpl) Polttoaine busseille (kpl)
Kaatopaikkakaasu     1,5 75 000 5 000
Yhdyskuntien biojäte (keittiöjäte) 360 000 (T) 100 0,36 18 000 1 200
Yhdyskuntien jätevesi 160 000 (K) 200 0,32 16 000 1 100
Eläinten lanta 21 500 000 (T) 20 4,3 220 000 15 000
Maatalouden kasvijätteet 4 000 000 (T) 170 6,8 340 000 23 000
Elintarviketeollisuuden jätteet 960 000 (T) 50 0,48 24 000 1 600
Teollisuuden jätevesi 22 300 (K) 200 0,04 2 000 130
Yhteensä     14 700 000 47 000

(T = tuorepaino, K = kiintoainetta)

Biokaasu - unohdettu energialupaus

Biokaasu on orgaanisen aineksen hajoamisessa syntyvää, metaanipitoista kaasua. Suomessa biokaasua hyödynnetään vasta noin 0,2 TWh.154 Suurin osa kaatopaikoilta kerätystä kaasusta poltetaan ilman, että energiaa käytettäisiin hyödyksi.

Biokaasu soveltuu erinomaisesti sekä liikenteen polttoaineeksi että energiantuotantoon. Sen tuotanto vähentää jätteiden metaanipäästöjä, joten kokonaisvaikutus on ilmaston kannalta erittäin positiivinen. Biokaasun käyttö myös alentaa perinteiset ilmansaastepäästöt murto-osaan fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, ja sillä päästään niitä noin puolet korkeampaan hyötysuhteeseen sähköntuotannossa ja liikennekäytössä.

EU:n tavoitteena on tuottaa biokaasua 170 TWh vuoteen 2010 mennessä.155 Suomessa tavoite on 1,2 TWh eli kuusinkertainen nykykäyttöön verrattuna. Sitä ei saavuteta ilman paljon nykyistä päättäväisempiä toimenpiteitä.156 Jätteistä saatavan biokaasun tekninen potentiaali Suomessa on 14 TWh eli peräti 70-kertainen nykyiseen käyttöön verrattuna (ks. taulukko 2.2). Lisäksi biokaasua voidaan tuottaa viljellyistä energiakasveista.

Biokaasu on lupaava tapa vähentää liikenteen päästöjä (ks. s. 35). Taulukossa 2.2 esitetty potentiaali vastaa runsasta neljännestä liikenteen energiankulutuksesta.158 Jyväskylän yliopiston, kaupungin ja teknologiakeskuksen selvitys osoittaa, että kaupunkiseudulla voitaisiin helposti tyydyttää biopolttoaineilla 5 % liikenteen kulutuksesta. Maksimituotanto vastaisi seitsemäsosaa seudun liikennepolttoaineen kulutuksesta.159

Ruotsissa biokaasua käytetään 11 kunnassa. Kunnat ovat toimineet edelläkävijöinä ja muuntaneet esimerkiksi bussikalustoaan käyttämään biokaasua. Näin saadaan kerralla luotua riittävästi kysyntää, jotta jakeluaseman perustaminen kannattaa. Samalla biokaasuautojen hankkiminen tulee mahdolliseksi myös yksityisille ihmisille.160

Ruotsissa on nykyään biokaasuajoneuvoja noin 5 000 ja jakeluasemia yli 30. Tuotanto on 1,4 TWh vuodessa.161 Biokaasuautot ovat hieman bensakäyttöisiä kalliimpia, mutta toisaalta biokaasu on 20-40 % bensaa edullisempaa.162

Tuulivoima vahvassa myötäisessä

Vuoden 2004 lopulla EU:n tuulivoimakapasiteetti oli noin 34 000 MW. Tuulivoima tuotti sähköä 73 TWh163, mikä riitti 40 miljoonalle eurooppalaiselle.164 Määrä vastaa kymmenen 1 000 MW:n ydinvoimalan tuotantoa. Tanskassa tuulivoimalla tuotetaan noin viidennes, Saksassa 6 % ja Espanjassa 5 % sähköstä. Pohjoissaksalaisessa Schleswig-Holsteinin osavaltiossa osuus on noin 30 % ja Espanjan Navarrassa jo puolet sähkönkulutuksesta.165

Maailman tuulivoimakapasiteetti on yli kymmenkertaistunut kymmenessä vuodessa166, ja kasvun ennakoidaan jatkuvan nopeana. Kapasiteetti voi yltää vuoteen 2012 mennessä 160 000-310 000 MW:iin.167 Laajentuneen EU:n maalle rakennettavan ja hyödyntämiskelpoisen tuulivoiman tuottopotentiaaliksi on arvioitu 600 TWh eli yli seitsemän kertaa koko Suomen sähkönkulutus. Euroopan tuulivoimayhdistyksen mukaan vuonna 2020 tuulivoima voisi tuottaa sähköä jo noin 200 miljoonalle eurooppalaiselle.168

Suurin potentiaali on rannikko- ja merialueiden tuulipuistoissa. Läntisessä EU:ssa on suunnitelmia ja tavoitteita yhteensä runsaan 50 000 MW:n merituulivoimakapasiteetista (taulukko 2.3).169 Norjaan kaavaillaan tuulipuistoa, jonka teho olisi 1 135 MW ja tuotto 4,4 TWh vuodessa.170 Saksassa merituulivoiman arvioidaan voivan tuottaa 70-85 TWh vuoteen 2030 mennessä171 - melkein Suomen nykyisen sähkönkulutuksen verran.

EU:lla on rantaviivaa 89 000 km173, ja hyödyntämiskelpoiseksi merituulipotentiaaliksi on arvioitu 3 000 TWh - enemmän kuin koko EU:n nykyinen sähkönkulutus. Euroopan tuulivoimayhdistyksen mukaan vuonna 2020 EU:lla voisi olla käytössä ehkä jopa 70 000 MW merituulivoimaa.174

TAULUKKO 2.3

EU-maiden merituulivoimasuunnitelmia ja -tavoitteita172

Maa Suunnitelma/tavoite MW Vuosi
Iso-Britannia 8 700  
Ranska 500 2007
Tanska 4 000-5 000 2030
Saksa 25 000 2030
Irlanti 2 000  
Alankomaat 6 000 2020
Ruotsi 3 300 2014-19
Belgia 2 000 2012
Yhteensä 52 000  

Suomi - tuulivoiman kehitysmaa

Tuulivoiman merkitys Suomen energiantuotannossa on nykyisellään mitätön. Vuoden 2004 lopussa maamme tuulivoimakapasiteetti oli 82 MW ja tuulivoimalla tuotettiin vaivainen promille sähköstä.176

Tuulivoiman käyttäjänä Suomi on EU:n hännillä. Maamme kapasiteetti on läntisen EU:n pienin Luxemburgin jälkeen. Saksan kapasiteetti on Suomeen verrattuna yli 200-, Espanjan 100- ja Tanskan noin 40-kertainen. Pelkästään Portugalin kapasiteetin lisäys vuonna 2004 oli liki kolme kertaa Suomen koko kapasiteetin suuruinen.177 Erot eivät johdu maiden tuuliolosuhteista vaan harjoitetusta politiikasta - tai sen puutteesta.

Vuonna 1999 hyväksytyssä uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa Suomen tuulivoimatavoitteeksi asetettiin 500 MW vuoteen 2010 mennessä.178 Vuonna 2003 valmistunut ohjelman päivitys toteaa, että kehitys on ollut riittämätöntä tämänkin eurooppalaisessa mittakaavassa vaatimattoman tavoitteen saavuttamiseksi (ks. taulukko 2.1).179

Helsingin kaupungin tilaaman selvityksen mukaan läheiselle merialueelle voitaisiin rakentaa kahdeksan tuulivoimapuistoa, joiden vuosituotto olisi terawattitunnin luokkaa.180 Suurille tuulipuistoille sopivia alueita on löydetty myös mm. Kokkolan, Porin ja Merikarvian edustalta. Electrowatt-Ekono on arvioinut toteuttamiskelpoiseksi potentiaaliksi 1 000-3 000 MW vuonna 2010.181

Kokonaisuudessaan tuulivoiman tekninen potentiaali ylittää selvästi Suomen sähköntarpeen. Yksin Merenkurkun ja Perämeren rannikko- ja merialueilla potentiaali on mm. tekniset ja maisemalliset seikat sekä alueiden muu käyttö huomioon ottaen 15-21 TWh182 eli jopa neljänneksen luokkaa Suomen sähkön kokonaiskulutuksesta. Professori Peter Lund Teknillisestä korkeakoulusta on arvioinut, että pitkällä aikavälillä Suomi voisi tuottaa tuulivoimalla 50-60 TWh.183

Vaikka suurin tulevaisuuden potentiaali on merituulessa, rakentamista ei kannata jättää yksin sen varaan. Tuulivoiman käyttöä tulisi demonstroida 30-60 MW:n puistoissa maa-alueilla kokemusten kartuttamiseksi ja tuulivoiman kotimarkkinoiden kehittämiseksi (ks. s. 56).

Tuulivoiman muuttuvat kustannukset ovat hyvin pienet, joten tuulisähkö korvaa pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla erityisesti kivihiililauhdetta. Tuulivoiman tuotanto on suurimmillaan talvisin ja päiväsaikaan, joten se myös seuraa hyvin kulutuksen vaihteluja.175

Lämpöpumpuilla energiaa maasta, vedestä ja ilmasta

Lämpöpumpulla otetaan energiaa maasta, vedestä, kalliosta tai ilmasta. Pumppu kuluttaa sähköä, mutta tuottaa lämpöä suunnilleen kolme yksikköä jokaista käytettyä sähköyksikköä kohti. Parhaimmillaan ilmalämpöpumpulla voi vähentää lämmityssähkön kulutusta 40 %192, ja maalämpöpumpuilla päästään jo 60-80 %:iin193. Maalämpöpumput sopivat erityisesti uusien talojen lämmitysratkaisuksi, kun taas ilmalämpöpumput ovat edullisin ratkaisu suoraa sähkölämmitystä käyttäville vanhoille taloille.

EU:n SAVE-tutkimusohjelmassa lämpöpumppujen käytölle on asetettu verrattain korkeat tavoitteet: alueen 150 miljoonasta asunnosta tulee lämmittää lämpöpumpuilla 4 % vuonna 2010 ja jo yli 10 % vuonna 2020. Tästä koituva energiansäästö olisi 40 TWh vuonna 2010 ja 100 TWh vuonna 2020.

Suomessa lämpöpumppuja on nykyään noin 35 000, ja vuosittain niitä asennetaan reilut 2 000 lisää. Kiinnostus pumppuihin on kasvussa, sillä jo viidennes omakotirakentajista valitsee lämmönlähteeksi lämpöpumpun. Kasvua odotetaan myös sähkö- ja öljylämmityksen vaihtajista. Suomessa oli vuoden 2003 lopussa 630 000 sähkölämmitteistä asuntoa.

Ruotsissa korvataan sähkö- tai öljylämmitystä vuosittain 15 000 lämpöpumpulla. Viime vuonna maalämpöpumppuja oli jo yli 400 000 ja ne tuottivat lämpöä yhteensä 27 TWh194, mikä vastaa kolmen ydinvoimalan vuosituotantoa. Jo 90 %:iin ruotsalaisista omakotitaloista rakennetaan lämpöpumppu, puoleen niistä maalämpöpumppu.195 Jälkiasennettuna lämpöpumppu löytyy myös esimerkiksi kuninkaanlinnasta.

LAATIKKO 2.3

Tuulisähkön oikea hinta

Tuulisähkö on Suomessa tällä hetkellä noin 10-30 % keskimääräistä sähköä kalliimpaa. Tämä tarkoittaa tavalliselle kuluttajalle noin 10 euron lisää sähkölaskuun vuodessa. Vaikka suuri osa suomalaisista siirtyisi käyttämään tuulisähköä, kysymys ei siis olisi järin suuresta menoerästä.

Tekniikan kehittyminen ja sarjatuotanto ovat alentaneet tuulisähkön tuotantokustannuksia parissa vuosikymmenessä noin 80 %.184 Euroopan tuulivoimayhdistyksen mukaan kapasiteetin kaksinkertaistuminen laskisi tuulisähkön tuotantokustannuksia edelleen 9-17 %.185 Tähän mennessä läntisen EU:n kapasiteetti on kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa.186 Saksalainen ISET-tutkimuslaitos puolestaan arvioi merituulivoiman pääomakustannusten voivan pudota parissa vuosikymmenessä 40 %, jos markkinat laajenevat ripeästi.187

Suomessa tuulivoiman hintaa nostaa se, että sitä on rakennettu niin vähän. Maahan ei ole syntynyt toimivia markkinoita ja kilpailua. Sekä investointi- että ylläpitokustannuksia alentaisikin erityisesti kotimarkkinoiden kasvu. Hankekokoja kasvattamalla voitaisiin ylläpitokustannuksia leikata 20-40 %.188

Tuulisähkön kilpailuasetelmaa heikentää se, ettei energian hintoihin sisälly ns. ulkoiskustannuksia eli ympäristö- ja terveyshaittojen kuluja. Euroopan komission ExternEhankkeen arvion mukaan tuulivoiman ulkoiskustannukset ovat 0,26 snt/kWh, kun taas hiilivoimalla ne ovat peräti 2-15 snt/kWh.189 Jos kustannukset otettaisiin huomioon, hiilellä ja öljyllä tuotetun sähkön hinta kaksinkertaistuisi.190 Jo vuonna 2000 tuulivoiman käyttö säästi ulkoiskustannuksia liki 1,8 miljardia euroa.191

LAATIKKO 2.4

Jäähyväiset fossiileille

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää siirtymistä mahdollisimman vähähiiliseen energiantuotantoon. Siksi fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa on asteittain vähennettävä ja lopulta käytännössä lopetettava. Muutoksella on kiire, sillä suurin osa maailman energiainvestoinneista kohdistuu edelleen fossiilisten energialähteiden etsintään ja kehittämiseen. Voimalaitosten pitoaika on useita kymmeniä vuosia, joten nykyään tehtävät satsaukset fossiilisiin polttoaineisiin voivat osoittautua kalliiksi hukkainvestoinneiksi.

Fossiilisten polttoaineiden saatavuutta voidaan kuvata termien reservit, resurssit ja lisäesiintymät avulla. Reserveillä tarkoitetaan niitä fossiilisen energian varantoja, jotka ovat taloudellisesti ja teknisesti hyödynnettävissä nykyhinnoilla ja -teknologialla. Resursseilla tarkoitetaan esiintymiä, joiden hyödyntäminen nähdään mahdolliseksi tulevaisuuden teknologian ja taloudellisen kehityksen avulla. Resurssit pitävät sisällään hyödynnettävissä olevat reservit.

Näiden lisäksi tulevat lisäesiintymät, joita tai joiden hyödyntämisen taloudellista mielekkyyttä ei vielä tunneta. IPCC:n mukaan jo fossiilisten polttoaineiden reservit ja resurssit ovat maapallolla niin runsaat, että niiden sisältämä hiilimäärä ylittää reippaasti ilmakehän sietokyvyn.208 Siksi uusien fossiiliesiintymien etsintä tulee lopettaa ja käyttää näin säästyneet voimavarat kestävän energiateknologian kehittämiseen.

Monimuotoinen aurinkoenergia

Vuotuinen auringon säteilymäärä on Suomessa yhtä suuri kuin Keski-Euroopassa, mutta se keskittyy selvemmin kesään.196 Lämmitykseen käytettävä aurinkoenergia ja tulevaisuudessa myös aurinkosähkö ovat Suomessa potentiaalisesti merkittäviä energialähteitä.

Passiivinen aurinkoenergia tarkoittaa rakennusten suunnittelemista niin, että ne käyttävät auringon lämpöä ja valoa mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Suomessa VTT on rakentanut mallitaloja, joiden energiankulutus on neljännes uusien talojen keskiarvosta ennen kaikkea passiivisen aurinkoenergian käytön ansiosta. Tästä huolimatta passiivisen aurinkoenergian mahdollisuudet ovat nykyään lähes täysin hyödyntämättä. Yksi osasyy on siinä, ettei aurinkoenergiaa oteta riittävästi huomioon arkkitehtien koulutuksessa.

Passiivinen aurinkoenergia perustuu yksinkertaisiin periaatteisiin. Suuri seinäpinta-ala ja suuret, tehokkaasti eristävät ikkunat etelään päin maksimoivat auringonvalon sisääntulon, mutta estävät lämmön siirtymistä ulos. Paljon lämpöä varaavat rakennusmateriaalit tasoittavat lyhyitä lämpötilan vaihteluja sekä päivä- ja yölämpötilojen eroja, jolloin kylminä päivinä ja vuorokaudenaikoina tarvitaan vähemmän tai ei ollenkaan lämmitystä.

Passiiviseen aurinkoenergiaan liittyy oleellisesti ilmanvaihdon optimointi ja tehokas lämmön talteenotto ilmanvaihdossa, jotta lämpö ei karkaa poistoilman mukana. Auringon lämmön keräämiseksi voidaan koko rakennuksen eteläseinä kattaa lasilla ja johtaa lasin ja seinän välissä lämmennyt ilma rakennukseen.

Kesällä jäähdytyksen tarve voidaan ehkäistä rakenteilla, jotka varjostavat kesäkuukausien aikana, mutta eivät estä kevättalvella matalalta tulevaa auringonvaloa. Lehtipuut sopivat varjostamiseen ihanteellisesti, sillä ne pudottavat lehtensä talveksi.

Aktiivisessa aurinkolämmössä käytetään aurinkokeräimiä lämpimän käyttö- tai lämmitysveden tuottamiseen. Suomen oloissa aurinkokeräin tuottaa vuodessa energiaa noin 300 kWh/m2. Aurinkoenergian avulla pystytään säästämään tyypillisessä pientalossa kolmasosa lämmitysöljyn kulutuksesta. Tämä vastaa yli tuhatta litraa öljyä vuodessa. Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa on otettu tavoitteeksi vaatimaton 50 GWh:n vuosituotanto, joka edellyttää järjestelmän asentamista noin 16 000 asuntoon. Teoreettiseksi potentiaaliksi Suomessa arvioidaan 9-12 TWh.197

Aurinkosähkön tuotannossa käytetään aurinkopaneeleja sekä termisiä aurinkovoimaloita. Aurinkosähkön tuotanto sähköverkkoon on toistaiseksi Suomessa erittäin kallista, mutta sähköverkon ulkopuolella olevissa kohteissa kuten mökeillä aurinkopaneelit ovat usein jo nyt edullisin ratkaisu. Yli 40 000 suomalaista kesämökkiä onkin varustettu aurinkopaneelein. Ruotsissa on käynnistynyt ohjelma, jossa julkisiin rakennuksiin asennettaviin aurinkosähköjärjestelmiin saa investointitukea jopa 70 %.

Aurinkosähkö kehittyy ja halpenee nopeasti. Kapasiteetin kaksinkertaistamisen arvioidaan alentavan tuotantokustannuksia noin 20 %. Teollisuusmaiden aurinkosähkön tuotantokapasiteetti kymmenkertaistui vuosina 1992-2001, ja kasvuvauhdin arvioidaan pysyvän tulevaisuudessakin huikeassa 30 %:ssa vuosittain.198 Alan teollisuuden oman arvion mukaan vuonna 2040 aurinkosähköllä voitaisiin kattaa neljännes maailman sähkönkulutuksesta.199 Suomessa teoreettiseksi potentiaaliksi arvioidaan noin 14 TWh.200

Lähitulevaisuudessa aurinkosähkön mahdollisuuksia kasvattaa paneelien käyttökohteiden laajeneminen. Uudet muokattavat paneelipinnoitteet mahdollistavat aurinkopaneelien lisäämisen moniin rakennuspintoihin jo rakentamisen yhteydessä. Pelkästään rakennusten tähän käyttöön soveltuva pinta-ala tekee aurinkosähköstä potentiaalisesti erittäin merkittävän energialähteen.

Mustaa vai vihreää vetyä?

Vety ei ole itsessään energianlähde, sillä sen tuottamiseen tarvitaan sähköä tai jotain polttoainetta kuten metaania. Se soveltuu kuitenkin energian varastointiin. Vety reagoi polttokennossa hapen kanssa tuottaen sähköä noin 60 %:n hyötysuhteella - neljä kertaa polttomoottoria tehokkaammin. Lopputuotteena syntyy ainoastaan vesihöyryä.

Auringonvalon suora käyttö veden pilkkomiseen vedyksi ja hapeksi voi onnistua yli 20 %:n hyötysuhteella201, kun tyypillisten aurinkokennojen hyötysuhde on noin 12 %. Mikä tahansa sähköntuotantomuoto soveltuu vedyn tuottamiseen elektrolyyttisesti. Hyötysuhde sähkön muuntamisessa vedyksi on noin 60-75 %.202

Vedystä on povattu öljyn korvaajaa ja liikenteen ympäristöhaittojen vähentäjää. Erityisesti Yhdysvalloissa kiinnostus polttokennoautoihin ja vetytalouteen on suurta. Kaliforniassa on 16 vetyhuoltoasemaa, 65 vetyautoa ja 5 vetybussia - eniten maailmassa. Vuoteen 2010 mennessä autojen määrä on tarkoitus nostaa 2 000:een ja vuoteen 2015 mennessä 20 000:een.203 Kunnianhimoisimmat tavoitteet on Islannilla. Hallitus sitoutui vuonna 1998 selvittämään mahdollisuuksia korvata fossiilisten polttoaineiden käyttö pitkällä aikavälillä vedyllä ja luoda maailman ensimmäinen vetytalous. Edullinen ja päästötön sähköntuotanto geotermisellä energialla luo tähän hyvät mahdollisuudet. Vedyn liikennekäyttöä demonstroidaan Islannissa vuoteen 2010 asti. Ensimmäiset vetybussit ja ensimmäinen tankkausasema on otettu käyttöön.204

VTT:n mukaan vuonna 2030 vedyn taloudellisesti kannattava osuus Pohjoismaissa voisi olla 18 % liikenteen energiantarpeesta. Tuolloin vedyllä kulkisi 3,5 miljoonaa autoa.205 Euroopassa konsulttiyhtiö e4tech on arvioinut vetyinfrastruktuurin kustannuksiksi 3,5 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä. Näin syntyisi 2 800 huoltoaseman verkosto, joka palvelisi kuutta miljoonaa autoa.206

Vedyn ympäristövaikutukset riippuvat energian tuotantotavasta. Uusiutuvilla energialähteillä tuotettu "vihreä" vety on ilmaston kannalta käytännössä haitatonta, kun taas fossiilisilla polttoaineilla tuotettu "musta" vety aiheuttaa päästöjä kaksinkertaisesti niiden suoraan polttoainekäyttöön verrattuna. Jos vety tuotetaan elektrolyyttisesti hiililauhteella, ero on vielä suurempi vedyn tappioksi.207 Siksi vety tulee tuottaa mahdollisimman pitkälle uusiutuvilla energialähteillä.

LAATIKKO 2.5

Turpeen käyttö tulee kalliiksi

Turvetta poltettaessa ilmakehään vapautuu hiiltä, joka ei sitoudu uuteen kasvuun, kuten puuta ja muuta biomassaa poltettaessa. Turpeen luokittelussa vallitsee kaksi käytäntöä: se luokitellaan joko kokonaan uusiutumattomiin tai hitaasti uusiutuviin energialähteisiin.

Turpeen käyttö on kahden viime vuoden aikana vähentynyt, ja sen ennustetaan edelleen vähenevän päästökaupan takia. Tämä ei silti uhkaa maaseudun työllisyyttä, koska turvetta eivät ole korvanneet ulkomaiset fossiiliset energianlähteet vaan paikallinen, lähinnä metsäteollisuuden sivutuotteena syntyvä puuenergia.

Turpeen käytön jatkaminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Turpeen vero on vain viidenneksen sille hiilisisällön mukaan kuuluvasta. Lisäksi turpeen tuotantoketjun ilmastopäästöt ovat kaksinkertaiset esimerkiksi kivihiileen verrattuna. Vain 55 % päästöistä syntyy voimalaitoksissa ja kuuluu siten päästökaupan alaisuuteen, joten loppu jää yhteiskunnan taakaksi.

Kestävän energiatalouden mittava potentiaali

Energiansäästön ja uusiutuvien energianlähteiden mahdollisuudet tulevat monille yllätyksenä. Tämä voi johtua paitsi siitä, että kestäviä energiatekniikoita tunnetaan yleensä puutteellisesti, myös siitä, että ratkaisuja käsitellään yksitellen. Esimerkiksi matalaenergiarakentaminen tai aurinkolämpö voi erillisenä vaikuttaa sinänsä hyödylliseltä, mutta koko energiatalouden mittakaavassa hyöty saattaa tuntua vaatimattomalta.

Kestävä energiatalous on kuitenkin laaja ja monipuolinen kokonaisuus, johon kuuluvat mm. puuenergia, biokaasu, peltoenergia, tuulivoima, lämpöpumput, vesivoima ja aurinkolämpö. Suomessa olisi täysin mahdollista tehostaa energiantuotantoa ja -käyttöä nykyisestä merkittävästi sekä kattaa jäljelle jäävä energiantarve kokonaisuudessaan uusiutuvilla energialähteillä. Teknisiä esteitä siirtymiselle kestävään energiatalouteen ei ole.

Täyden potentiaalin havainnollistamiseksi taulukoihin 2.4 ja 2.5 on koottu arvioita mahdollisuuksista tehostaa energiankäyttöä ja -tuotantoa.

Taulukkoon 2.6 on puolestaan koottu arvioita uusiutuvien energialähteiden potentiaaleista. Arviot perustuvat nykyiseen tietämykseen ja teknologiaan, ja ne voivat muuttua osaamisen kehittyessä. Esimerkiksi tuulivoimapotentiaalista ei ole ajantasaista ja kattavaa kartoitusta koko maasta. Uusimmalla teknologialla potentiaali olisi todennäköisesti selvästi esitettyä suurempi.

Taulukoista käy ilmi, että jo nykyisin tunnetulla teknologialla Suomen olisi mahdollista siirtyä kestävään energiatalouteen. Samalla energiantuotannon päästöt vähenisivät ilmastohaasteen edellyttämälle kestävälle tasolle, alle viidesosaan nykyisestä (ks. s. 12). Kestävän energiatalouden esteet ovatkin muita kuin teknisiä. Ratkaisuja näihin esteisiin esitetään luvussa 4.

TAULUKKO 2.4

Energiansäästön potentiaali Suomessa

  Energia TWh (1) Päästöt Mt (2) Vuosi (3)
Sähkön säästö      
Taajuusmuuttajien asentaminen puoleen teollisuuden sähkömoottoreista 7,2 1,5 2015
ESCO-toiminnan lisääminen teollisuudessa 2,0 0,4 2010
Valmiustilojen sammuttaminen (4) 0,4 0,2 2015
Energiatehokkaat valmiustilat (4) 0,4 0,2 2015
Energiansäästölamput kaikkialle (4) 1,0 0,5 2010
Kotitalouksien sähkölaitteet, parhaan teknologian ostaminen (4) 2,0 1,1 2010
Toimistolaitteet, parhaan teknologian ostaminen (4) 1,2 0,6 2010
Lämmitysenergian säästö      
Rakennusten lämmitysjärjestelmien säätö 9,9 3,8 2015
Uusien rakennusten rakentaminen energiaa säästäviksi 7,0 2,7 2020
Korjausrakentaminen      
- 1 % rakennuskannasta remontoidaan energiatehokkaaksi vuosittain 4,0 1,5 2015
- tekninen potentiaali 50,0 19,3 2040
Lyhyen aikavälin potentiaali 36 8 2010
Keskipitkän aikavälin potentiaali 54 11 2015
Pitkän aikavälin potentiaali 117 31 2030
  1. Sähkönsäästön osalta tuotanto on ilmoitettu sähköenergiana, mutta muunnettu primäärienergiaksi potentiaalien yhteenlaskua varten. Muuntamisessa on käytetty vastaavan energiantuotannon keskimääräisiä hyötysuhteita Suomessa, ellei ole toisin mainittu.
  2. Päästövähennys olettaen, että energiankulutuksen aleneminen vähentää vastaavaa keskimääräistä tuotantoa, ellei ole toisin mainittu.
  3. Vuosi, jolloin potentiaali voidaan saavuttaa kustannustehokkaasti.
  4. Kotitalouksien ja toimistojen sähkönkulutus vaihtelee huomattavasti vuorokauden aikana, joten sähkönsäästötoimien oletetaan korvaavan puoliksi lauhdetta ja puoliksi keskimääräistä tuotantoa.

TAULUKKO 2.5

Energiantuotannon tehostamispotentiaali Suomessa

  Energia TWh (1) Päästöt Mt (2) Vuosi (3)
Lauhdevoimaloiden hyötysuhteen nosto 5,5 1,9 2030
Kaukolämpölaitosten rakennusasteen nosto (4, 5) 56,7 26,7 2030
Yhteistuotannon osuuden kasvattaminen 75 %:iin
lämmitysenergiasta pienillä voimaloilla (5)
26,2 14,5 2030
Lyhyen aikavälin potentiaali 30 11 2015
Pitkän aikavälin potentiaali 88 43 2030
  1. Primäärienergian säästö, kun lauhdetuotanto tehostuu tai korvautuu yhteistuotannolla.
  2. Päästövähennys olettaen, että energiantuotannon lisääminen vähentää vastaavaa keskimääräistä tuotantoa, ellei ole toisin mainittu.
  3. Vuosi, jolloin potentiaali voidaan saavuttaa kustannustehokkaasti. Luvut ovat ohjelmaa varten tehtyjä arvioita.
  4. Rakennusasteen kaksinkertaistaminen kaukolämpöön liittyvässä yhteistuotannossa, nykyisten lämpövoimaloiden muuntaminen korkean rakennusasteen yhteistuotantovoimaloiksi ja rakennusasteen 2,5-kertaistaminen teollisuuden yhteistuotannossa.
  5. Kaukolämmön tuotanto seuraa hyvin sähkön kokonaiskulutuksen vaihteluja, joten yhteistuotantosähkön oletetaan korvaavan puoliksi lauhdetuotantoa ja puoliksi keskimääräistä tuotantoa.

TAULUKKO 2.6

Uusiutuvien energialähteiden potentiaali Suomessa

  Energia TWh (1) Päästöt Mt (2) Vuosi (3)
Suora sähköntuotanto      
Tuulivoima (4) 20 10,6 2030
- josta välittömästi rakennettavissa 5,2 4,4 2010
Sähkölämmityksen korvaaminen puoliksi lämpöpumpuilla (5) 3 2,5 2020
Aurinkosähköelementit, 50 % teoreettisesta potentiaalista 7 1,4 2030
Vesivoima (6) 3 1,7 2015
Polttoaineet ja lämpö      
Ruokohelpi 15 5,4 2010
Puuenergia, tekninen potentiaali vuonna 2010 31 11,1 2030
- josta metsähake 10 3,6 2020
Metsähake, tekninen potentiaali (7) 30 10,0 2030
Biokaasu, tekninen potentiaali 14 3,6 2025
Aktiivinen aurinkolämpö, 50 % teoreettisesta potentiaalista 2,5 0,6 2030
Puupolttoaineiden kuivaus (8)      
- 20 % polttoaineesta 1,4 0,3 2015
- 50 % polttoaineesta 4,5 1,2 2025
Lyhyen aikavälin potentiaali 74 24 2015
Pitkän aikavälin potentiaali 165 44 2030
  1. Sähköntuotannon osalta tuotanto on ilmoitettu sähköenergiana, mutta muunnettu primäärienergiaksi potentiaalien yhteenlaskua varten. Muuntamisessa on käytetty vastaavan energiantuotannon keskimääräisiä hyötysuhteita Suomessa, ellei ole toisin mainittu.
  2. Päästövähennys olettaen, että energiantuotantomuodon lisääminen vähentää vastaavaa keskimääräistä tuotantoa, ellei ole toisin mainittu.
  3. Vuosi, jona mainittu potentiaali voidaan saavuttaa kustannustehokkaasti.
  4. Tuulivoima korvaa lyhyellä aikavälillä pääasiassa hiililauhdetta. Pitkällä aikavälillä oletetaan tuulivoiman lisäämisen korvaavan puoliksi lauhdetta ja puoliksi keskimääräistä tuotantoa.
  5. Sähkölämmityksen energiankulutus seuraa erittäin hyvin sähkön kokonaiskulutuksen vaihteluja, joten lämmityssähkön kulutuksen alenemisen oletetaan vähentävän lauhdetuotantoa vastaavasti.
  6. Suurten vesivoimaloiden tehostamisen oletetaan korvaavan lauhdetuotantoa ja pienvesivoiman lisäämisen keskimääräistä tuotantoa.
  7. Arviot metsähakkeen teknisestä potentiaalista vaihtelevat välillä 20-60 TWh oletuksista riippuen.
  8. Olettaen 15 %:n parannus hyötysuhteessa.

Luvun yhteenveto

  • Kaksi kolmasosaa Suomen ilmastopäästöistä syntyy energiantuotannosta. Energiasta yli puolet tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla ja runsas viidennes uusiutuvilla energialähteillä.
  • Sähkönkulutus on yli kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Suomessa on merkittävä osa energiansäästömahdollisuuksista käyttämättä.
  • Teollisuuden sähkömoottorit kuluttavat koko maan sähköstä yli kolmanneksen. Taajuusmuuttajan asentaminen voi puolittaa sähkönkulutuksen.
  • Kiinteistöt kuluttavat Suomessa lähes 30 % energiasta. Kulutusta voidaan vähentää 10-15 % yksinkertaisilla keinoilla, kuten lämmitysjärjestelmän säädöllä.
  • Matalaenergiaratkaisuilla voidaan vähentää uusien rakennusten energiankulutusta 50-80 %. Nykyisen rakennuskannan säästöratkaisut voivat nekin alentaa kulutusta puolella.
  • Enemmistöön uusista pientaloista valitaan energiaa tuhlaava sähkölämmitys. Suora sähkölämmitys voitaisiin kieltää uusissa pientaloissa, jos samalla tuettaisiin asukkaita kestävien lämmitystapojen valinnassa.
  • Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa polttoaineiden energiasisältö saadaan hyödynnettyä tehokkaasti. Yhteistuotantoa voidaan laajentaa ja nykyisten laitosten rakennusastetta korottaa selvästi.
  • EU:n tavoitteena on kaksinkertaistaa uusiutuvan energian osuus nykyisestä 6:sta 12 %:iin vuoteen 2010 mennessä. Jo tällä unioni pääsisi lähelle Kioton tavoitetta.
  • Tuulivoima tuotti vuonna 2004 sähköä noin 40 miljoonalle eurooppalaiselle. Määrä vastaa kymmenen 1 000 MW:n ydinvoimalan tuotantoa. Tanskassa tuulivoimalla tuotetaan viidennes ja Saksassa 6 % sähköstä.
  • Tuulivoimalla tuotetaan Suomessa vasta promille sähköstä, vaikka potentiaali on valtava. Kokonaisuudessaan tuulivoiman tekninen potentiaali ylittää Suomen sähköntarpeen.
  • Energiakasvi ruokohelven tuotannossa on mahdollista päästä 500 000 hehtaariin, mikä tuottaisi energiaa 15 TWh.
  • Puuperäisillä polttoaineilla tuotetaan viidennes maamme energiasta. Suurin lisäys voidaan saada metsähakkeesta. Hakkeen teknis-taloudellinen potentiaali on 30 TWh.
  • Biokaasu soveltuu sekä liikenteen polttoaineeksi että energiantuotantoon. Jätteistä saatavan biokaasun tekninen potentiaali on 70-kertainen nykykäyttöön verrattuna.
  • Lämpöpumpulla voi vähentää lämmityssähkön kulutusta 60-80 % hyödyntämällä energiaa maasta, vedestä tai ilmasta. Suomessa pumppuja on 35 000, Ruotsissa jo yli 400 000.
  • Aurinkoenergian avulla voi säästää pientalossa kolmasosan lämmitysöljyn kulutuksesta.
  • Vuonna 2030 vedyn osuus Pohjoismaissa voisi olla noin viidennes liikenteen energiantarpeesta.
  • Jos energiantuotannon ulkoiskustannukset ympäristölle ja terveydelle otettaisiin huomioon, hiilellä ja öljyllä tuotetun sähkön hinta kaksinkertaistuisi.
  • Fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa on asteittain vähennettävä ja lopulta käytännössä lopetettava. Nykyään tehtävät satsaukset voivat osoittautua hukkainvestoinneiksi.
  • Kestävä energiatalous on monipuolinen kokonaisuus, johon kuuluvat mm. puuenergia, biokaasu, peltoenergia, tuulivoima, lämpöpumput, vesivoima ja aurinkolämpö. Suomessa on mahdollista tehostaa energiataloutta merkittävästi ja kattaa loppu energiantarve uusiutuvilla.

3. Kohti kestävää yhteiskuntaa

Ilmastonsuojelussa tarvitaan määrätietoisia toimia kaikilla päästöjä tuottavilla sektoreilla. Energiatalouden lisäksi erityisen haasteen muodostaa liikenne uhkaavasti kasvavine päästöineen. Myös maataloudessa, jätehuollossa ja teollisuudessa on paljon tekemistä. Keinoja päästöjen vähentämiseen riittää joukkoliikenteen työsuhdematkalipusta fiksuun yhdyskuntasuunnitteluun ja jätteiden synnyn ehkäisyyn. Usein ilmaston kannalta järkevä politiikka on mielekästä myös muilla perustein.

Liikenne on Euroopan ympäristötoimiston mukaan päästöjen vähentämisen kannalta vaikein sektori.209 Tieliikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on vajaa viidennes.210 Näistä kaksi kolmannesta aiheutuu henkilöautoliikenteestä ja loppu kolmannes tavaraliikenteestä.

Uusien ajoneuvojen päästöjä on rajoitettu lähinnä teknisin määräyksin. Mm. moottoritekniikan parantumisen ansiosta ajoneuvojen ominaispäästöt ovatkin pienentyneet. Bensiinin kokonaiskulutus on ollut useana vuonna laskusuunnassa, mistä osa johtuu energiatehokkuuden kasvusta ja osa dieselautojen yleistymisestä. Tekninen kehitys ja lama käänsivät hiilidioksidipäästöt 90-luvulla lievään laskuun.

Laman jälkeen päästömäärät lähtivät kuitenkin uudelleen kasvuun, ja vuoden 1990 taso saavutettiin vuonna 2000. Päästökehitystä ovat synkentäneet henkilöautojen määrän lisääntyminen, autojen koon kasvu ja yhteiskunnan autoistuminen (ks. kaavio 3.1). Nykyisellä kehityspolulla liikenteen päästöt kasvavat peräti yhdeksän prosenttia vuoden 1990 tasosta.211

Joukkoliikenne on kallistunut huomattavasti suhteessa yksityisautoiluun parin viime vuosikymmenen aikana (ks. kaavio 3.2). Joukkoliikenteen matkustajamäärät suurissa kaupungeissa laskivat vuosina 1998- 2003 kymmenyksellä, vaikka samana aikana tarjonta lisääntyi.213

[Poistettu kaavio 3.1 Henkilöautojen määrän kehitys212]

[Poistettu kaavio 3.2 Liikennemuotojen kustannusten kehitys348]

Autoilun päästöt kuriin

Lyhyellä aikavälillä käyttöön otettavia keinoja liikenteen energiakäytön tehostamiseen olisi polttoaineveron poistaminen vaihtoehtoisia polttoaineita ja energianlähteitä (sähkö, biokaasu, etanoli, vety) käyttäviltä ajoneuvoilta. Biopolttoaineiden käytön edistämistä koskeva direktiivi214 edellyttää, että vaihtoehtoisten polttoaineiden osuus on vähintään 2 % vuoden 2005 ja 5,75 % vuoden 2010 loppuun mennessä. Ruotsi on nostamassa etanolin osuuden 10 %:iin ja biodieselin 5 %:iin.

Biokomponenttien lisääminen polttoaineisiin noin 10 %:n seossuhteena vähentäisi liikenteen hiilidioksidipäästöjä noin 5 % eikä edellyttäisi muutoksia ajoneuvojen käytössä.215 Saksassa biodieselillä on jo vajaat 5 % ja etanolilla 3 % polttoainemarkkinoista. Öljy-yhtiö BP arvioi osuuden voivan nousta lähivuosina 15 %:iin.216

Kaupungeissa yksi vaihtoehto yksityisautoilun lisääntymiselle on autojen yhteiskäyttö (car sharing), jossa osallistujat voivat käyttää autoja omistamatta niitä itse. Autosta maksetaan käytön mukaan. Kansainvälisten laskelmien mukaan yhteiskäyttö tulee kuluttajalle omaa autoa edullisemmaksi, jos ajokilometrejä kertyy vuodessa alle 12 000. Yksi yhteiskäyttöauto korvaa 4- 12 yksityisautoa. Osallistujien ajokilometrit vähenevät kolmanneksella ja joukkoliikenteen käyttö lisääntyy.

Yhteiskäyttöjärjestelmiin kuuluu jo yli sata tuhatta ihmistä kymmenessä eri Euroopan maassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Singaporessa. Yhteiskäytön kärkimaassa Sveitsissä autoja voi ottaa käyttöön yli tuhannesta eri pisteestä. Suomen toistaiseksi ainoa yhteiskäyttöorganisaatio on pääkaupunkiseudulla toimiva City Car Club.

Autoja tulisi verottaa hiilidioksidipäästöjen mukaan (ks. taulukko 4.2). Taloudellisen ajotavan koulutuksella voitaisiin puolestaan vähentää henkilöautojen bensan kulutusta 10 % ja raskaan liikenteen kulutusta 5 %.217

Matkustajat ja tavarat raiteille 218

Joukkoliikenteen osuutta tulee kasvattaa lisäämällä pitkäjänteisesti määrärahoja joukkoliikenteen ostopalveluihin ja kehittämiseen. Vain näin voidaan turvata joukkoliikennepalvelujen saatavuus myös suurten kaupunkien ulkopuolella. Liikenne- ja viestintäministeriön Joukkoliikenne nousuun -raportin kehittämishankkeet joukkoliikenteen osuuden kasvattamiseksi kaupunkiseuduilla tulee toteuttaa ripeästi.350 Raportissa esitetään mm. joukkoliikenteen työsuhdematkalipun käyttöön ottamista.

Juna on energiataloudellisin matkustusmuoto - toki kävelyn ja pyöräilyn jälkeen. Juna kuluttaa henkilöä kohti keskimäärin vain neljänneksen energiamäärästä, joka kuluu saman matkan tekemiseen henkilöautolla.219 Kansainvälisen rautatieyhdistyksen mukaan energiatehokkuus on parantunut noin 70 % kahden viime vuosikymmenen aikana. Energiatehokkuutta voidaan parantaa entisestään 20-50 % esimerkiksi parantamalla junien täyttöastetta, liikenteenohjausta ja junien tekniikkaa.220

Rautatieliikenne kulutti vuonna 2003 liikenteen käyttämästä energiasta vain 2,5 % ja tuotti hiilidioksidipäästöistä 1,8 %.221 Ilmastopolitiikan kannalta järkevintä olisi kannustaa kaikin tavoin sekä tavara- että henkilöliikennettä siirtymään kumipyöriltä raiteille.

Hyvä rataverkko on perusta raideliikenteen toimivuudelle. Keskeiset ongelmat ovat verkon ikääntyminen ja ratakapasiteetin puute. Rataverkko on tällä hetkellä huonossa kunnossa, ja paikoin rapistuminen uhkaa jo turvallisuutta. Välttämättömistäkin radanpidon kunnossapitomäärärahoista päätetään vuosi toisensa jälkeen vasta eduskunnassa. Uusiin ja hyvin perusteltuihin ratahankkeisiinkaan, kuten Marjarataan pääkaupunkiseudulla, ei määrärahoja olla antamassa.

Perusradanpitoon kuuluvat ratojen kunnossapito ja korvausinvestoinnit, mm. päällysrakenteen uusiminen ja turvalaitetyöt. Suomen radat ovat ikääntyneitä, ja korvausinvestointitarve on kasaantunut 1980-luvulla tapahtuneiden laiminlyöntien takia. Korvausinvestoinnit sitovat suuren osan perusradanpidon rahoista aina vuoteen 2010 saakka.

Henkilökaukoliikenteen kehittäminen edellyttää junien nopeuksien nostamista ja riittävän ratakapasiteetin varmistamista, jotta junatarjontaa voidaan lisätä ja kalusto saada tehokkaaseen käyttöön. Lähiliikenteen lisääminen edellyttää uusia kaupunkiratoja ja tavaraliikenteen kehittäminen rataverkon kantavuuden parantamista, sähköistystä ja ratapihainvestointeja.

Raideliikenteen kehittämisellä on positiivisia aluepoliittisia vaikutuksia. Monille maakunnille toimivat junayhteydet ovat pärjäämisen elinehto. Nopea henkilöjunaliikenne tiivistää yhdyskuntarakennetta asemapaikkakunnilla ja tukee kaupunkivyöhykkeiden kehittymistä. Kaupunkiradat tiivistävät maankäyttöä pääkaupunkiseudulla. Raideliikenteen kehittämistä tulisikin priorisoida suhteessa tieliikenteeseen.222

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen vähentää päästöjä

Yhdyskuntasuunnittelu - miten eri toimintoja ja alueita sijoitellaan - vaikuttaa merkittävästi liikenteeseen ja sitä kautta päästöihin. Hajanainen yhdyskuntarakenne lisää matkustamistarvetta ja pakottaa ihmiset käyttämään omaa autoa. Eheä yhdyskuntarakenne puolestaan vähentää tarpeetonta liikkumista ja mahdollistaa joukko- ja kevyen liikenteen käytön. Se vähentää myös kunnallistekniikasta aiheutuvia päästöjä ja tekee ilmastolle suotuisan kaukolämmön kannattavammaksi.223

Asuinalueiden elinkaaren aikaiset päästöt ja energiankulutus vaihtelevat merkittävästi. Erot johtuvat erityisesti liikenteestä. Väljällä pientaloalueella liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat yli kaksinkertaiset tiiviiseen kerrostaloalueeseen verrattuna. Yksittäisten asuinalueiden väliset erot ovat vielä huomattavasti suurempia.224

Yhdyskuntarakenteen eheyttämisellä ja täydennysrakentamisella on kunnan tai seudun tasolla voitu leikata liikenteen päästöjä kymmenisen prosenttia. Pääkaupunkiseudulla päästöjä voitaisiin vähentää jopa puolella paitsi eheyttämisellä ja täydennysrakentamisella, myös sijoittamalla uudet alueet hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle.225

Koko maassa päästövähennyspotentiaali nykymenon jatkumisen ja eheyttävän politiikan välillä olisi runsaassa kymmenessä vuodessa yli kaksi miljoonaa hiilidioksiditonnia. Seutujen sisäisen henkilöliikenteen päästöissä ero antaa mennä -kehitykseen olisi peräti 27 %.226

Suomen taajamarakenteessa arvioitiin 90-luvun alkupuolella olevan täydennysrakentamispotentiaalia 170 miljoonaa kerrosneliömetriä, mikä vastasi 4,3 miljoonan ihmisen asuntoja. Potentiaalia hyödyntämällä voitaisiin säästää yhdyskuntakustannuksia yli 10 miljardia euroa.227

Kaupunkiseutujen kasvua tulee tietoisesti ohjata joukkoliikenteen varaan. Yhdyskuntarakennetta on eheytettävä täydennysrakentamisella, ja suunnittelussa on suosittava tiivistä ja matalaa rakentamista. Autoilua tarpeettomasti lisäävien automarkettien kaavoittamisesta on luovuttava. Kaupunkeihin on suunniteltava kävelykeskustoja ja autottomia kaupunginosia.

Yhdyskuntasuunnittelun pitää kannustaa liikkumaan jalan ja pyörällä. Asuinympäristöt pitää suunnitella turvallisiksi ja viihtyisiksi, kevyen liikenteen väyliä on rakennettava lisää ja pyöräteiden talvikunnossapidosta on pidettävä huolta. Kuntien on laadittava kevyen liikenteen edistämissuunnitelmia ja arvioitava kaavoja pyöräily- ja kävelymahdollisuuksien kannalta. Kevyen liikenteen yhteiskuntataloudelliset hyödyt on otettava huomioon väyläinvestoinneista päätettäessä.

Ilmastoa säästävä maatalous

Maatalouden osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on vain noin 3 %, mutta metaanista kolmannes ja dityppioksidista peräti yli puolet. Yhteensä maatalous tuottaa noin 9 % Suomen kokonaispäästöistä. Päästöjä syntyy maaperässä erityisesti muokkauksen ja muiden viljelytoimenpiteiden yhteydessä, lannankäsittelyn seurauksena ja kotieläinten ruoansulatuksessa. Välillisesti päästöjä syntyy lisäksi energian (tuotantorakennusten lämmitys, jäähdytys, työkoneiden käyttö) ja teollisten tuotteiden käytön (väkilannoitteet) kautta.

Monet päästöjen vähentämiseen tähtäävät toimet ovat samansuuntaisia ns. hyvien viljelymenetelmien228 ja ympäristöystävällisen ja taloudellisen viljelyn kanssa229, 230. Peltojen viljelyssä on tärkeä huolehtia viljelymaan kasvukunnosta, kuten orgaanisen aineksen pitoisuudesta, salaojien toiminnasta ja tasapainoisesta lannoituksesta. Myös muokkausten vähentäminen ja viljelykierto monivuotisine kasveineen on tärkeää. Hyvinvoiva kasvusto käyttää ravinteita tehokkaammin ja ravinteiden hävikki pienenee. Erityisesti liiallisesta typpilannoituksesta tulee päästä eroon, sillä lannoitteista syntyvä dityppioksidi on merkittävä kasvihuonekaasu.

Turvemaiden viljelystä vapautuu huomattava osuus maatalouden hiilidioksidi- ja dityppioksidipäästöistä. Siksi turvemailla tulisi viljellä esimerkiksi nurmea, joka vaatii vain kevyen muokkauksen. Uuden pellon raivaaminen metsästä tai suosta lisää hehtaarikohtaisia päästöjä eniten. Monivuotisten kasvien käyttö ja muokkauksen minimoiminen vähentävät maan orgaanisen aineksen muuttumista hiilidioksidiksi ja lisäävät hiilen sitoutumista maahan. Avokesannointi puolestaan kuluttaa maaperän hiilivarastoa. Kotieläintaloudessa on tärkeää lannan ja virtsan asianmukainen käsittely, joka tehostaa ravinteiden käyttöä ja vähentää dityppioksidin ja metaanin päästöjä.

Energiaa voidaan maatilalla säästää mm. rakennusten lämmityksessä ja jäähdytyksessä, kylmäsäilytyksessä, viljankuivatuksessa sekä koneiden polttoaineenkulutuksessa. Rakennusten lämmityksessä tulisi öljyn sijaan hyödyntää paikallisia uusiutuvia energianlähteitä. Uusiutuvien suosiminen monipuolistaa maatilojen tuotantorakennetta ja antaa lisätuloja. Metsäenergian käytöllä on myös metsänhoidollinen perustelunsa. Öljykasvit taas ovat paitsi energia-, myös maanparannuskasveja.

Energiaa voidaan säästää myös viljelytekniikassa. Koneiden oikea mitoitus ja sopiva työleveys optimoivat käytettävän energian. Kevennetty muokkaus ja suorakylvö säästävät polttoainetta, kustannuksia ja viljelijän työaikaa. Myös jätteen määrää vähentämällä ja syntyvää jätettä kierrättämällä voidaan vähentää päästöjä.

Jätepolitiikka on ilmastopolitiikkaa

Raaka-aineiden tuhlaileva käyttö ja jätteiden runsas tuottaminen kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Kaatopaikoille päätyessään eloperäinen jäte tuottaa metaania, joka on noin kaksikymmentä kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Vuonna 2002 Suomen kasvihuonekaasuista 3,6 % syntyi jätteistä. Muista kasvihuonekaasuja tuottavista aloista poiketen jätesektorin päästöt ovat viime vuosina vähentyneet selvästi - vuosina 1990-2002 peräti runsaan neljänneksen.231 Päästöjä on kuitenkin edelleen vähennettävä.

Suomessa syntyy vuosittain noin 70 miljoonaa tonnia jätettä, josta noin 60 % syntyy teollisessa toiminnassa. Jätteiden hyödyntäminen vaihtelee huomattavasti eri toimialoilla.232

Kaatopaikalle menevän jätteen määrää voidaan vähentää joko tuottamalla vähemmän jätettä tai hyödyntämällä syntynyt jäte entistä paremmin. Jätteiden synnyn ehkäisyn on oltava tavoitelistan kärjessä, koska vähentämällä syntyvän jätteen määrää vähennetään tehokkaimmin myös luonnonvarojen kulutusta.

Euroopan unionin jätedirektiivi edellyttää, että vuonna 2016 kaatopaikalle saa sijoittaa biohajoavaa jätettä enää 35 % siitä, mitä sinne vietiin vuonna 1994. Teollisuus, maatalous ja talonrakentaminen ovat täyttäneet tavoitteet yhdyskuntia paremmin. Siksi kansallisen biojätestrategian päähuomio on biohajoavassa yhdyskuntajätteessä, josta liki 60 % päätyy vielä kaatopaikalle.

Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on asetettu tavoitteeksi, että jätemäärä kasvaisi 15 % hitaammin kuin bruttokansantuote. Jätemäärän kasvun irrottaminen talouskasvusta edellyttää radikaaleja muutoksia siihen, millaiseen talouskehitykseen poliittisilla päätöksillä kannustetaan. Siksi ekologinen verouudistus (ks. s. 45) on keskeinen osa jätepolitiikkaa.

Jätteiden syntyä tulee hillitä suoria haittaveroja korottamalla. Pakkausveron ulottaminen kaikkiin pakkauksiin suosisi niukkaa pakkaamista ja uudelleentäytettäviä pakkauksia.

Samoin tulisi korottaa jäteveroa, joka on Suomessa alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa, vain 30 euroa tonnilta. Veroa tulee korottaa 40 euroon tonnilta ja se tulee ulottaa koskemaan myös yksityisiä kaatopaikkoja. Lisäksi veron kannustavuutta on parannettava ohjaamalla osa tuotosta jätteiden synnyn ehkäisyyn.

Taloudellisten ohjauskeinojen lisäksi tarvitaan mm. tiedotusta ja uusia innovaatioita. Jätteiden synnyn ehkäisyä tulee vauhdittaa perustamalla jätepuolen Motiva: organisaatio, joka kokoaa yhteen tietoa ja tekee kunnille, yrityksille ja muille toimijoille valmiita konsepteja jätteiden vähentämiseksi.

LAATIKKO 3.1

Bussit kulkemaan jätekaasulla

Metaania 30-70-prosenttisesti sisältävää kaatopaikkakaasua voidaan käyttää maakaasun tavoin energian tuottamiseen. Lain mukaan kaatopaikkakaasua pitää kerätä, mutta sitä ei tarvitse hyödyntää. Kaasu kerätään talteen 19 kaatopaikalta, ja yhdeksällä laitoksella kaasu hyödynnetään lämmön tai sähkön tuotannossa. Hyödyntämisvelvoite tulee ulottaa suurimmille kaatopaikoille.

Biokaasu on nykyään lähes ainoa uusiutuva energialähde, jota sähköveron palautus ei koske. Outo veropoikkeama on korjattava. Lisäksi biokaasulta ja biodieseliltä tulee poistaa polttoainevero ja biokaasua käyttäville autoille myöntää verohelpotuksia (ks. s. 35).

Biokaasun riittävyyttä on epäilty suotta. Esimerkiksi Helsingin ja Espoon jätevedenpuhdistamojen mädättämöissä ja YTV:n Ämmässuon kaatopaikalla muodostuu biokaasua noin 60 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Määrä vastaa noin 33:a miljoonaa litraa öljyä. Se on karkeasti arvioiden noin viidesosa koko Suomen linjaautoliikenteen käyttämästä polttoainemäärästä.

Materia hyödynnettävä ennen energiaa

Toiseksi paras tapa vähentää kaatopaikalle menevää jätettä on jätteen sisältämän materian hyödyntäminen. Kierrätys vähentää neitseellisten materiaalien tarvetta, mutta vaatii energiaa kuluttavaa materiaalien keräystä, kuljetusta ja käsittelyä ennen hyödyntämistä.

Onnistunut tapa lisätä materian kierrätystä on tuottajavastuun vahvistaminen, jolloin vastuu hyötykäytöstä kuuluu jätteeksi muuttuneen tuotteen valmistajalle. Syksyllä 2004 tuottajavastuu laajennettiin koskemaan romuajoneuvoja ja vuoden 2005 alusta sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Vastuuta on edelleen laajennettava uusiin tuoteryhmiin.

Panttiin perustuvien kierrätysjärjestelmien on suosittava uudelleenkäyttöä materiaalin käytön sijaan, sillä materian hyödyntäminen kuormittaa ilmastoa enemmän kuin suora uudelleenkäyttö. Syntypaikkalajitteluun perustuvia kierrätysjärjestelmiä (paperi, lasi, nestepakkauskartongit jne.) on edelleen tehostettava lisäämällä jätteiden aluekeräyspisteitä sekä taajamissa että haja-asutusalueilla.

Näennäisesti jätteen polttaminen ratkaisee jäteongelman: jätettä ei tarvitse viedä kaatopaikoille, jolloin päästään eroon myös metaaniongelmasta. Jätteenpoltto ei kuitenkaan kannusta vähentämään jätteen määrää eikä siten vähentämään luonnonvarojen kulutusta. Suolaa sisältävien ruoantähteiden tai PVC-muovisten tavaroiden päätyminen polttolaitoksiin myös tuottaa supermyrkkyjä sekä savukaasuihin että tuhkaan.

Jätteen energiana hyödyntämisessä on ilmaston kannalta erilaisia vaihtoehtoja. Huonoin on sekajätteen massapoltto. Massapolttolaitoksen alkuinvestoinnit ovat isot, mutta käyttökustannukset edulliset, mikä kannustaa polttamaan maksimaalisen määrän jätettä. Massapolttolaitosten rakentaminen tulisikin lopettaa lainmukaisen jätehierarkian (ehkäise, kierrätä, hyödynnä) vastaisina.

Parempi tapa hyödyntää jätettä energiana on erottaa syntypaikkalajitellusta kuivajätteestä biojäte, metallit, epäpuhtaudet ja ns. kierrätyspolttoaine, joka hyödynnetään energiana. Vain kierrätyskelvoton materiaali hyödynnetään energiana. Vapon mukaan hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää noin miljoona tonnia vuodessa, jos kotitalouksien ja teollisuuden jätteistä valmistetaan fossiilisia polttoaineita korvaavaa kierrätyspolttoainetta.

Teollisuuden prosessipäästöt

Teollisissa prosesseissa, kuten metallien tuotannossa, paperi- ja puunjalostusteollisuudessa, öljynjalostuksessa sekä sementin valmistuksessa syntyy merkittäviä määriä kasvihuonekaasuja - yhteensä noin neljä prosenttia Suomen päästöistä.233 Näihin ei ole luettu prosesseissa käytettyjen polttoaineiden päästöjä.

Typpihapon valmistus synnyttää dityppioksidia noin miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaavan määrän vuodessa. Sementtiteollisuuden vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat lähes 300 000 tonnia. Raudantuotannosta pääsee ilmakehään pieniä määriä metaania.

Sähkö- ja elektroniikkateollisuus on halogenoitujen hiilivetyjen lähde, joskin niiden määrät ovat Suomessa varsin vähäisiä. HFC:itä syntyy 61 tonnia, rikkiheksafluoridia 4 tonnia ja PFC:itä vain 40 kiloa vuodessa. HFC-yhdisteiden arvellaan yleistyvän otsonikatoa aiheuttavien CFC:iden poistuessa käytöstä.

Osassa teollisia prosesseja on jo nyt tarjolla korvaavia menetelmiä, jotka vähentävät päästöjä merkittävästi. Esimerkiksi metalliteollisuuden masuunikuonaa voitaisiin käyttää sementinvalmistuksessa kalkin sijaan, mikä voisi vähentää päästöjä puoli miljoonaa tonnia vuoteen 2010 mennessä.234 Typpihapon valmistuksessa on kansainvälisesti kehitetty dityppioksidin katalyyttistä konvertointia ja talteenottoa.

Uusi tekniikka ei välttämättä edellytä kalliita investointeja. Esimerkiksi bioteknisiä menetelmiä voitaisiin ottaa käyttöön jo olemassa oleviin metsäteollisuuden massanvalmistuksen tuotanto-olosuhteisiin. Puumassan entsyymiavusteisen hierron kaltaiset menetelmät vähentäisivät merkittävästi valmistuksessa tarvittavan energian määrää ja siten päästöjä.235

Prosessipäästöjä voidaan vähentää myös korvaamalla runsaasti päästöjä tuottavia materiaaleja vähäpäästöisillä. Esimerkiksi sementtiä voidaan rakentamisessa korvata muilla materiaaleilla, kuten puulla ja kivellä. Materiaalien, varsinkin metallien, tehokas kierrätys vähentää tuotannosta syntyviä päästöjä voimakkaasti. Myös prosesseissa käytettäviä fossiilillisia polttoaineita voi korvata uusiutuvilla investointeja tehtäessä.

Prosessiteollisuuden energiantuotannossa tähdätään yleensä tehtaan omaan kulutukseen. Siellä onkin liiketoiminnallista potentiaalia, jota ei toistaiseksi ole Suomessa hyödynnetty. Teollisuuden sähkön- ja lämmöntuotantoa voitaisiin kasvattaa huomattavasti.236

Luvun yhteenveto

  • Tieliikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on vajaa viidennes.
  • Ajoneuvojen ominaispäästöt ovat pienentyneet, mutta kokonaispäästöjä kasvattavat henkilöautojen määrän lisääntyminen, autojen koon kasvu ja yhteiskunnan autoistuminen.
  • Polttoainevero tulee poistaa vaihtoehtoisia polttoaineita ja energianlähteitä käyttäviltä ajoneuvoilta. Henkilöautoja tulee myös verottaa hiilidioksidipäästöjen mukaan.
  • Joukkoliikenteen osuutta tulee kasvattaa lisäämällä määrärahoja joukkoliikenteen ostopalveluihin ja kehittämiseen. Joukkoliikenteen työsuhdematkalippu on otettava käyttöön.
  • Junamatka on energiankulutukseltaan taloudellisin matkustusmuoto. Sekä tavara- että henkilöliikenteen siirtymistä kumipyöriltä raiteille tulee vauhdittaa.
  • Rataverkko on huonossa kunnossa, ja paikoin rapistuminen uhkaa turvallisuutta. Ratojen kunnossapitoon on ohjattava lisärahoitusta. Junaliikenteen kehittäminen edellyttää junien nopeuksien nostamista ja ratakapasiteetin lisäämistä.
  • Yhdyskuntasuunnittelu vaikuttaa merkittävästi liikenteeseen ja sitä kautta päästöihin. Väljällä pientaloalueella liikenteen päästöt ovat yli kaksinkertaiset tiiviiseen kerrostaloalueeseen verrattuna.
  • Kaupunkiseutujen kasvua tulee ohjata joukkoliikenteen varaan. Yhdyskuntarakennetta on eheytettävä täydennysrakentamisella. Autoilua tarpeettomasti lisäävien automarkettien kaavoittamisesta on luovuttava.
  • Kaupunkeihin on suunniteltava kävelykeskustoja ja autottomia kaupunginosia. Yhdyskuntasuunnittelun pitää kannustaa liikkumaan jalan ja pyörällä.
  • Maatalouden osuus Suomen ilmastopäästöistä on 9 %. Liiallisesta typpilannoituksesta on luovuttava ja maaperän muokkausta vähennettävä.
  • Suomessa syntyy vuosittain 70 miljoonaa tonnia jätettä. Raaka-aineiden tuhlaileva käyttö ja jätteiden runsas tuottaminen kiihdyttävät ilmastonmuutosta.
  • Jätteiden syntyä tulee hillitä haittaveroja korottamalla. Pakkausveron ulottaminen koskemaan kaikkia pakkauksia suosisi niukkaa pakkaamista ja uudelleentäytettäviä pakkauksia. Samoin tulisi korottaa jäteveroa ja ulottaa se koskemaan myös yksityisiä kaatopaikkoja.
  • Jätteiden synnyn ehkäisyä tulee vauhdittaa perustamalla jätepuolen Motiva: organisaatio, joka tuottaa ja levittää tietoa jätteiden vähentämisestä.
  • Kierrätystä tulee lisätä laajentamalla tuottajavastuuta uusiin tuoteryhmiin. Näin vastuu hyötykäytöstä kuuluu jätteeksi muuttuneen tuotteen valmistajalle.
  • Lajittelemattoman sekajätteen massapolttoa ei tule sallia. Sen sijaan syntypaikkalajitellun ja kierrätyskelvottoman kuivajätteen hyödyntäminen energiana voi tulla kyseeseen.
  • Biokaasu on lähes ainoa uusiutuva energialähde, jota sähköveron palautus ei koske. Veropoikkeama on korjattava. Lisäksi biokaasulta ja biodieseliltä tulee poistaa polttoainevero.
  • Teollisuuden prosessipäästöjä voidaan vähentää edelleen. Esimerkiksi metalliteollisuuden masuunikuonaa voitaisiin käyttää sementinvalmistuksessa kalkin sijaan.

4. Vihreän ilmastopolitiikan työkaluja

Ilmastonsuojelun esteet eivät ole ensisijaisesti teknisiä tai taloudellisia vaan yhteiskunnallisia. Paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä politiikalla voidaan vähentää päästöjä merkittävästi samalla hyvinvointia kasvattaen. Nykyisten työkalujen kuten päästökaupan ja energiatukien kehittämisen lisäksi tarvitaan uusia ja ennakkoluulottomia ratkaisuja, kuten syöttötariffeja, ruuhkamaksuja ja kansainvälisiä veroja.

Ilmastopolitiikka on alana varsin tuore. Sen juuret juontavat 80- ja 90-lukujen taitteeseen, jolloin pidettiin ensimmäisiä kansainvälisiä ilmastopoliittisia kokouksia ja Suomessa laadittiin suunnitelmia päästöjen vähentämisestä (ks. laatikko 4.1).

Päästökaupalla tavoitellaan kustannustehokkuutta

Päästökaupan perusidea on muuttaa päästö kustannukseksi ja siten luoda rahallinen kannustin päästöjen vähentämiseen. Kauppa voidaan nähdä markkinapohjaisena vaihtoehtona valtioiden asettamille luville tai veroille. Päästökauppa valittiin EU:ssa instrumentiksi, koska jäsenmailta ei ole löytynyt poliittista tahtoa ottaa käyttöön muita tehokkaita keinoja kuten unionin omaa energiaverotusta (ks. s. 47).

EU:n päästökaupassa teollisuuden ja energiantuotannon päästöille asetetaan enimmäismäärä, jonka tulee olla johdonmukainen Kioton tavoitteiden kanssa. Määrän tulisi olla pienempi kuin ilman päästökauppaa, ja sen mukaisesti yrityksille jaetaan päästöoikeuksia, joilla ne voivat käydä kauppaa keskenään.

Jos päästöjen vähentäminen yrityksessä on kalliimpaa kuin päästöoikeuksien hinta markkinoilla, yrityksen kannattaa ostaa päästöoikeuksia muilta yrityksiltä. Toisaalta yritykset, joille päästöjen vähentäminen on muita halvempaa, hyötyvät taloudellisesti vähentäessään päästöjään kiintiönsä alle ja myydessään näin käyttämättä jäävät päästöoikeudet. Kokonaisuutena kaupan on tarkoitus vähentää päästövähennysten kustannuksia ohjaamalla ne sinne, missä toteuttaminen on halvinta.

EU:n päästökauppa on tähänastisista päästökauppajärjestelmistä suurin ja merkittävin. Päästökauppaa on aikaisemmin käytetty erityisesti Yhdysvalloissa, jossa kaupankäynnin kohteena ovat olleet rikkidioksidi ja typen oksidit. Kokemukset kaupasta ovat olleet pääasiassa positiivisia.237

EU:n päästökaupan ensimmäinen vaihe alkoi vuoden 2005 alusta ja jatkuu vuoden 2007 loppuun. Ensimmäisellä kaudella kauppa koskee keski- ja suurikokoisten energialaitosten sekä mm. metalli- ja metsäteollisuuden prosessien hiilidioksidipäästöjä. Kauppasektoriin kuuluu noin puolet EU:n hiilidioksidipäästöistä. Suomessa järjestelmä kattaa noin 550 laitosta ja 150 yritystä.238

Toinen päästökauppakausi kattaa vuodet 2008-12. Tulevaisuudessa kauppa voi laajeta koskemaan muita kasvihuonekaasuja kuten metaania, dityppioksidia ja fluorattuja kaasuja sekä uusia aloja kuten lento- ja tieliikennettä. On myös ehdotettu, että EU:n päästökauppa tulisi kytkeä yhteen esimerkiksi joidenkin Yhdysvaltain osavaltioiden ja Kanadan kauppajärjestelmiin. Laajennuksissa tulee kuitenkin pitää huoli siitä, etteivät ne johda ilmastotavoitteiden vesittymiseen.

LAATIKKO 4.1

Suomalaisen ilmastopolitiikan merkkipaaluja

1990 suomalainen ilmakehämuutosten tutkimusohjelma (SILMU) käynnistyy
1990 hiilidioksidiperusteinen energiavero käyttöön
1991 I hiilidioksidikomitean mietintö
1992 energiansäästöohjelma
1993 eduskunta hylkää ehdotuksen viidennen ydinvoimalan rakentamisesta
1994 Suomi ratifioi YK:n ilmastosopimuksen
1995 I selonteko Suomen ilmastovelvoitteiden täyttämisestä
1995 ilmastotoimikunnan asettaminen
1995 sähkömarkkinoiden liberalisoiminen
1996 SILMUn loppuraportti
1997 energiaverotuksen ympäristöohjaavuuden vähentäminen
1997 valtioneuvosto hyväksyy Suomen energiastrategian
1998 hallituksen ilmastopoliittinen ministerityöryhmä perustetaan
1998 EU sopii Kioton velvoitteiden sisäisestä taakanjaosta
1999 Uusiutuvien energianlähteiden edistämisohjelma
2000 energiansäästöohjelma
2001 kansallinen ilmastostrategia hyväksytään
2001 EU:n komissiolta ehdotus päästökauppadirektiiviksi
2002 eduskunta päättää yksimielisesti ratifioida Kioton pöytäkirjan
2002 eduskunta hyväksyy periaatepäätöksen viidennen ydinvoimalan rakentamisesta
2002 EU ratifioi Kioton pöytäkirjan, taakanjako tulee virallisesti voimaan
2003 Uusiutuvan energian edistämisohjelma 2003-2006
2003 Energiansäästöohjelma 2003-2006
2003 EU:n päästökauppadirektiivi valmistuu
2005 EU:n päästökauppa käynnistyy

LAATIKKO 4.2

Päästökauppa ja tuulen tuomat voitot

Yksi päästökaupan merkittävimmistä kansantaloudellisista vaikutuksista on niin sanottu windfall-voitto. Ansiotonta arvonnousua tarkoittavia windfall-voittoja koituu päästökaupasta sähköntuottajille, jotka myyvät sähköään pohjoismaiseen sähköpörssiin. Syynä on periaate, jolla sähkön hinta muodostuu sähkömarkkinoilla.

Sähköntuotannon kustannukset voidaan jakaa kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin. Kiinteistä kustannuksista merkittävin on voimalaitoksen rakentamisen hinta, muuttuvista kustannuksista taas polttoaineen hinta. Eri energiamuotojen kustannusrakenne on hyvin erilainen. Esimerkiksi ydinvoimalla kiinteät kustannukset ovat erittäin suuret, mutta muuttuvat kustannukset pienet.

Kun voimalaitos on rakennettu, yhtiön kannattaa tuottaa sillä sähköä aina, kun tuotannosta saatu hinta ylittää muuttuvat kustannukset. Pohjoismaiset sähkömarkkinat toimivatkin siten, että kaikki tuottajat tarjoavat pörssiin sähköä hiukan tuotannon muuttuvia kustannuksia korkeammalla hinnalla. Hinnaksi muodostuu joka tunti se hinta, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Pohjoismaissa tämä hinta on normaalitilanteessa usein hiililauhdevoiman muuttuvien kustannusten suuruinen.

Päästökaupan oloissa sähkön pörssihinta nousee päästöoikeuksien hinnan mukaisesti, vaikka suurin osa päästöoikeuksista olisi saatu ilmaiseksi. Näin tapahtuu siksi, että voimayhtiöllä on sähkön myynnin vaihtoehtona mahdollisuus sulkea voimalaitos ja myydä säästyneet päästöoikeudet (ks. kaavio 4.1).

Koska päästöoikeudet on saatu ilmaiseksi, tuotantokustannukset eivät kuitenkaan nouse läheskään hinnan nousua vastaavaa määrää. Niinpä suurin osa hinnan korotuksesta on puhdasta windfall-voittoa sähköyhtiöille. Vaikka kaikki päästöoikeudet olisi jaettu maksullisina, windfall-voittoa saisivat erityisesti vesi- ja ydinvoiman tuottajat, joiden ei tarvitse hankkia päästöoikeuksia.245

Päästökaupan seuraava taso

Ilmaston kannalta on valitettavaa, että EU:n jäsenmaat ovat jakaneet päästöoikeuksia ensimmäisellä kaudella melko avokätisesti. Teollisuuden päästöjä ei juuri pyritä leikkaamaan - useimpien jakosuunnitelmien mukaan ne saavat jopa kasvaa. Varsin vähäiset vähentämisvelvoitteet suuntautuvat pääosin energiasektorille.239 Erityistä huolta ovat aiheuttaneet eräät EU:n uudet jäsenmaat, joiden jakosuunnitelmat sisältävät selvästi enemmän päästöjä kuin voidaan pitää kohtuullisena.240

Tämän seurauksena vain pienellä osalla toimijoista lienee tarvetta ostaa päästöoikeuksia. Alkuvaiheessa kauppaa käydään todennäköisesti niin vähän, ettei päästöoikeuksille synny tehokkaita, likvidejä markkinoita.241

Myös Suomessa päästökauppasektori on saanut kaudelle 2005-07 päästöoikeuksia runsaasti, ja Kioton pöytäkirjan tavoite ylittyy 14 prosentilla.242 Avokätiset kiintiöt ovat johtamassa kehityksen uralle, jonka kääntäminen kohti Kioton tavoitetta vaatii ripeitä päästövähennyksiä 2008-12.

Valtio saattaa ajautua ostamaan päästöoikeuksia. Tämä tapahtuisi päästöjen tuottajien sijaan veronmaksajien kustannuksella, mitä voidaan pitää räikeän epäoikeudenmukaisena. Päästöoikeuksien ostaminen valtion rahoilla myös mitätöisi päästökaupan ohjausvaikutusta. Suunnitelmat hankkia valtiolle merkittäviä määriä päästöoikeuksia tulee haudata ja keskittyä sen sijaan päästöjen vähentämiseen (ks. s 45).

Päästöhistoriaan perustuva ilmainen alkujako ei välttämättä kannusta päästövähennyksiin, koska pelkona on pienempi määrä oikeuksia seuraavalla kaudella.243 Alkujaon tulisi perustua suuremmassa määrin tuotannon tehokkuuteen.

Suomen jakosuunnitelmassa kivihiilen käytön lähtöasetelmia on parannettu ottamalla lähtökohdaksi lauhdetuotannon päästöt vuosilta 2000-03.244 Koska vertailuvuodet sisältävät sääoloiltaan poikkeuksellisen vuoden 2003, nousee pääosin kivihiilen poltosta koostuvan lauhdevoimatuotannon päästökiintiö noin kolme miljoonaa tonnia korkeammaksi, kuin jos vertailuvuosiksi olisi muun energiantuotannon tapaan otettu 1998-2002. Seuraavassa alkujaossa kivihiilen suosimisesta on luovuttava.

Suuntaa antavien laskelmien mukaan windfallvoitto on päästöoikeuden 10 euron hinnalla Suomessa suuruusluokkaa 450 miljoonaa euroa ilmaisella alkujaolla ja 340 miljoonaan euroa, jos kaikista päästöoikeuksista olisi joutunut maksamaan 10 euroa hiilidioksiditonnilta. Windfall-voittojen yhteismäärä on kaksin-kolminkertainen päästökaupan sähköntuotannolle aiheuttamiin lisäkustannuksiin nähden ja samaa luokkaa tai suurempi kuin päästöjen vähentämisen suorat kustannukset. Suurin windfall-voittojen maksajaryhmä ovat pienkuluttajat eli lähinnä kotitaloudet.247

Osa windfall-voitoista palautuu valtiolle energiayritysten verotuksen kautta. On kuitenkin perusteltua pyrkiä järjestelmään, jossa voittoja syntyy mahdollisimman vähän ja suurempi osa voitoista palautuu valtiolle. Tämä tavoite puoltaa mahdollisimman laajaa päästöoikeuksien maksullisuutta (ks. s. 44).

Suomi jätti käyttämättä päästökauppadirektiiviin sisältyvän mahdollisuuden huutokaupata 5 % päästökiintiöistä. Samalla menetettiin mahdollisuus kerätä päästöjen aiheuttajilta jopa toistasataa miljoonaa euroa, joka olisi voitu käyttää uusiutuvan energian edistämiseen. Suomen tulee ajaa EU:ssa kantaa, jonka mukaan merkittävä osa toisen kauden päästöoikeuksista myönnettäisiin maksua vastaan. Kertyneet varat on syytä sijoittaa ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Verotus ja ilmastonsuojelu

Maailman verotuloista ympäristöverot tuottavat 3 % ja EU:n 15 läntisessä jäsenmaassakin vasta 6,5 %.248 Suomessa ympäristöverojen osuus on pysynyt kaksi vuosikymmentä suunnilleen samana (ks. kaavio 4.2). Päästökaupan tavoin verotus on usein hallinnollista ohjausta taloudellisesti tehokkaampi keino vähentää päästöjä. Vero-ohjauksen arvioidaan aiheuttavan vain puolet hallinnollisen ohjauksen haitallisista vaikutuksista.249

Suomessa ympäristöverot kohdistuvat erityisesti energian käyttöön ja liikenteeseen (ks. taulukko 4.1). Energiaverojen osuus on 61 %, ja muita merkittäviä veroja ovat auto- ja ajoneuvoverot. Vuonna 2005 ympäristöön liittyviä veroja ja maksuja kerätään 4,9 miljardia euroa, mikä on 13 % budjetin loppusummasta. Verojen arvioitu tuotto nousee autojen tuonnin lisääntymisen takia.250

Ekologisen verouudistuksen tavoitteena on siirtää verotuksen painopistettä työltä ympäristön kuormittamiseen kokonaisverotusta kiristämättä. Hyvin suunniteltuna ekologinen verouudistus voi sekä vähentää päästöjä, parantaa työllisyyttä että tehostaa teollisuuden toimintaa.

Ruotsin hallitus ja yhteistyöpuolueet kirjasivat yhteistyösopimukseen, että hallituskauden aikana verotuksen painopistettä muutetaan ekologisen verouudistuksen mukaisesti yhteensä 12 miljardia kruunua (noin 1,3 mrd. €) eli 3 miljardia kruunua vuosittain. Suomen tulisi Ruotsin tavoin laatia pitkäjänteinen ohjelma ekologisen verouudistuksen toteuttamisesta.

Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta keskeistä on kehittää verotusta niillä aloilla, jotka ovat päästökaupan ulkopuolella. Näistä liikenne on päästöjen kannalta merkityksellisin. Nykyään uusien henkilöautojen keskimääräinen päästötaso on Suomessa EU:n korkeimpia. Ajoneuvoverotus tulee porrastaa tiukasti päästötason mukaan, mikä kannustaisi kuluttajia valitsemaan ilmastomyötäisiä autoja (ks. taulukko 4.2).252

Ruotsissa työsuhdeauton verotettava arvo on ekoautoilla 40 % alhaisempi kuin muilla autoilla, mikä on ohjannut voimakkaasti autojen kysyntää. Vastaavaa ratkaisua tulisi harkita myös Suomessa.

Tutkimusten mukaan polttonesteen verotuksen korottaminen olisi tehokkain keino vaikuttaa liikenteen hiilidioksidipäästöihin. Korotus on kuitenkin vaikea toteuttaa oikeudenmukaisella tavalla ilman monimutkaista verohelpotus- tai palautusjärjestelmää. Uhkana on kohtuuttoman taakan asettaminen syrjäseutujen asukkaille ja ammattiautoilijoille.

Autoiluun ja sen päästöihin täytyy siis vaikuttaa muillakin tavoilla, kuten joukkoliikenteen kehittämisellä ja suurkaupunkien ruuhkamaksuilla (ks. s. 49). Liikenteen vaihtoehtoisia polttoaineita ja energianlähteitä tulisi suosia verotuksellisesti esimerkiksi vapauttamalla biodiesel valmisteverosta.253

Koko Suomen verolainsäädäntö tulisi perata ilmastonäkökulmasta ja poistaa järjenvastaisia jäänteitä. Yksi tällainen on ajoneuvoverolain kohta, jonka mukaan ulkomailta Suomeen tilapäistä käyttöä varten tuoduille ei-bensiiniajoneuvoille langetetaan vuorokausi- ja kilometriverot.

Erillisten ympäristöverojen lisäksi on mahdollista porrastaa arvonlisävero ympäristöhaittojen mukaan. Yksinkertaisinta olisi korottaa tuotteiden ja laskea palveluiden ALV:tä.254, 255 Arvonlisäveron alentamisella voitaisiin tukea uusia ilmastomyötäisiä ratkaisuja kuten puupellettejä. Uusiutuvien energialähteiden käyttöä pientalojen lämmityksessä voisi tukea myös korottamalla kevyen polttoöljyn verotusta, niin kuin kauppa- ja teollisuusministeriön tilaamassa tutkijaryhmän raportissa ehdotetaan.256

LAATIKKO 4.3

Päästöoikeuksien ostaminen tulee kalliiksi

Ilmastopoliittisessa keskustelussa on esitetty, että valtion tulisi käyttää veronmaksajien varoja päästöoikeuksien ostamiseen päästöjen vähentämisen sijasta. Tämä olisi sekä lyhytnäköistä että kallista.

Päästökauppaan käytetyt eurot lämmittäisivät vain hetken. Päästöoikeuksien osto kyllä auttaisi Suomea saavuttamaan kauden 2008-12 tavoitetason, mutta heti kauden päätyttyä oltaisiin saman ongelman edessä - ero päästökiintiöiden ja todellisten päästöjen välillä olisi yhtä suuri.

Sen sijaan investoinnit päästövähennystoimenpiteisiin kotimaassa eivät ainoastaan auta Suomea saavuttamaan ensimmäisen kauden päästötavoitteen, vaan tuovat myös pysyviä päästövähennyksiä. Ne helpottaisivat päästövähennystaakkaa tulevaisuudessa ilmastotavoitteiden väistämättä kiristyessä.

Vaikka jo nykyisellä teknologialla voidaan vähentää päästöjä merkittävästi, ilmastohaasteeseen vastaaminen edellyttää uuden teknologian kehittämistä. Päästöjen vähentäminen teollisuusmaissa päästöoikeuksien ostamisen sijaan auttaa kehittämään ja kaupallistamaan uutta teknologiaa, joka on ilmastonmuutoksen torjunnassa välttämätöntä.

Markkinat valjastettava edistämään uusiutuvia

Verohelpotusten ja investointitukien lisäksi uusiutuvaa energiaa tuetaan Euroopassa erilaisten markkinarahoitteisten järjestelmien kautta. Tärkein peruste niiden yleistymiselle on halu vähentää tukemista valtion budjetin kautta. Markkinoiden rahoittamien tukien etuna on myös se, ettei niitä katsota EU-säännöksissä valtion tuiksi, joihin kohdistuu merkittäviä rajoitteita.259

Euroopassa on tällä hetkellä käytössä kahteen eri malliin perustuvia järjestelmiä, joissa on asetettu ostovelvoite uusiutuvalla energialla tuotetulle sähkölle. Ensimmäisessä uusiutuvan sähkön tuottajalle taataan lakisääteisesti kiinteä hinta verkkoon toimitetusta sähköstä tai tietty lisäkorvaus sähkön markkinahinnan päälle. Tätä ratkaisua kutsutaan usein syöttötariffeiksi (feed-in tariffs). Syöttötariffit ovat käytössä mm. Saksassa, Itävallassa ja Espanjassa, ja niissä järjestelmä on johtanut uusiutuvien käyttöönoton ripeään kasvuun.260, 261

Toisessa järjestelmässä uusiutuvan energian "ympäristöarvo" erotetaan erillisiin sertifikaatteihin, joita tuottajille myönnetään uusiutuvilla tuotetun sähkömäärän mukaan. Näiden vihreiden sertifikaattien myynnillä katetaan sähkön tuotannosta aiheutuneet lisäkustannukset, ja itse sähkö myydään yleisillä sähkömarkkinoilla. Vihreiden sertifikaattien etuna on niiden joustavuus ja markkinalähtöisyys. Mikäli järjestelmä perustuu uusiutuvan sähkön yhdenmukaiseen kohteluun tuotantotavasta riippumatta, se kuitenkin suosii kypsiä ja kilpailukykyisiä energiamuotoja, eivätkä kehittymättömämmät teknologiat saa välttämättä riittävästi tukea.262

Suosituin tapa riittävän laajojen sertifikaattimarkkinoiden aikaansaamiseksi on asettaa energiantuottajia sitovia sertifikaattitavoitteita. Jotta sertifikaatit johtaisivat uusiutuvan energian käytön lisääntymiseen, tavoitteen tulee tiukentua ennustettavasti ja ripeästi. Esimerkiksi Ruotsissa on asetettu vuoden 2010 tavoitteeksi 16,9 %, kun vuoden 2004 tavoite oli 8,1 %.263

Kauppa- ja teollisuusministeriön tilaamassa raportissa todetaan, että syöttötariffeihin perustuva ostovelvoitejärjestelmä soveltuisi päästökaupan olosuhteisiin yhtä hyvin kuin nykyinenkin tukimalli.264 Toisessa ministeriön tilaamassa tutkijaryhmän raportissa ehdotetaankin kymmeneksi vuodeksi takuuhintaa uusiutuvan energian pientuotannolle (alle 5 MW).265 Syöttötariffit sopisivat hyvin erityisesti tuulivoiman ja pienimuotoisen bioenergian tuotannon vauhdittamiseen.266 Yksi vaihtoehto olisi, että velvoiteostajana toimisi kantaverkkoyhtiö Fingrid.

Syöttötariffeihin voi huonosti toteutettuna liittyä myös ongelmallisia piirteitä, kuten keinotekoista kustannustason nousua ja uusiutuvan energian tuotannon yksipuolistumista. Näihin ongelmiin voidaan kuitenkin vastata esimerkiksi eriyttämällä eri teknologioilla tuotetun sähkön ostovelvoitteet ja liittämällä tariffiin sähkön pörssihintaan perustuva jousto.267, 268

[Poistettu kaavio 4.1 Sähkön hinnan muodostuminen päästökauppatilanteessa 246]

TAULUKKO 4.1

Valtion ympäristöverot ja -maksut (M€)251

  2001 TP 2003 TP 2005 TAE
Energiaverot 2 652 2 900 3 010
Autovero 922 1 207 1 294
Ajoneuvovero 435 473 536
Jätevero 31 41 53
Juomapakkausten verot 14 22 13
Öljymaksut 8 12 12
Torjunta-ainemaksu 2 2 2
Yhteensä 4 064 4 657 4 920

TP = Tilinpäätös, TAE = Talousarvioesitys

Uusiutuvan energian tuet ajan tasalle

Kansallinen ilmastostrategia tarjoaa uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen neljä työkalua: investointituki, verotuki, uuden teknologian kehittäminen ja rahoitusinstrumentti suurille demonstraatiohankkeille.274 Vuonna 2004 tukia myönnettiin yhteensä 33,5 miljoonaa euroa, josta noin puolet meni puuenergian, runsas neljännes energiansäästön ja kymmenys tuulivoiman edistämiseen.275

Investointitukea myönnetään uusiutuvien energianlähteiden lisäksi hankkeille, jotka edistävät energiansäästöä, energiantuotannon ympäristöhaittojen vähentämistä tai huoltovarmuutta. Tuki on hanketyypistä riippuen enimmillään 25–40 %. Suurinta tukea voidaan myöntää tuulivoimaa ja muuta uutta tekniikkaa hyödyntäville hankkeille.276

Nykyinen tukijärjestelmä ei kuitenkaan kannusta riittävästi uusiutuvien edistämiseen, mistä tuulivoiman käyttöönoton hitaus on ilmeinen esimerkki. Epävarmuus tuen määrästä ja yleensä sen saamisesta hankaloittaa investointipäätösten tekemistä.

Tukea tulee kehittää niin, että markkinatoimijoilla on varmuus sen jatkuvuudesta, tasosta ja riittävyydestä. Investointituki tulee suunnata erityisesti uusimman, kokeiluasteella olevan teknologian kuten biomassan kaasutuksen ja merituulivoiman soveltamiseen. Sen sijaan lajittelemattoman sekajätteen massapoltto on rajattava tukien ulkopuolelle.

Suomessa tulisi tukea kiinteistöjen siirtymistä kestäviin energiaratkaisuihin esimerkiksi myöntämällä halpakorkoisia investointilainoja.277 Puupellettien käyttöä voisi tukea Ruotsin ja Itävallan tapaan.278

Demonstraatiotuella voitaisiin uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman mukaan rahoittaa joka kolmas vuosi suuri (luokkaa 17–34 milj. €) uuden teknologian hanke. Ensimmäistä kertaa tämä tuki sisällytettiin vuoden 2003 budjettiin 9,6 miljoonan suuruisena.279 Suurten demonstraatiohankkeiden kuten merituulipuistojen tukeen on varattava riittävä rahoitus, ja valtion on oltava nykyistä aloitteellisempi yrityskumppanien etsimisessä.

Ehostettuinakin investointituet ovat vain yksi keino edistää siirtymää kohti uusiutuvaa energiataloutta. Tukien varaan ei voi yksistään laskea, koska ne tulevat suhteellisen kalliiksi. Esimerkiksi parin sadan megawatin tuulivoimakapasiteetin tukeminen voisi maksaa valtiolle lähemmäs sata miljoonaa euroa. Uusiutuvien edistämiseen tarvitaan välttämättä myös muita keinoja, kuten päästökauppaa, vero-ohjausta ja syöttötariffeja.

TAULUKKO 4.2

Autojen verotuksen porrastaminen päästöjen mukaan

  Ajoneuvovero Käyttömaksu
Päästöttömät autot 0 % 0 %
Paras saatavilla oleva tekniikka (bensa tai diesel) 75 % 100 %
Nykyinen keskivertokulutus 100 % 150 %
Runsaspäästöiset(>10 l/100 km) 150 % 200 %

LAATIKKO 4.4

EU ja ympäristöverotus

Verotuksen kehittämisessä EU on enemmän hidaste kuin liikkeellepanija. Unionin nykyinen energiaverojen minimisääntely on hyvin vaatimatonta, ja liikenteen verotuksesta vasta odotellaan esityksiä. Samoin monet EU-säädökset estävät ilmaston kannalta tervetulleiden ratkaisujen, kuten joukkoliikenteen tai luomuviljelyn, joustavaa tukemista alemmilla verokannoilla. EU:n tulee tiukentaa ympäristöverotusta ja samalla poistaa sellaisia säädöksiä, jotka estävät tekemästä kansallisia ilmastomyötäisiä veroratkaisuja.

Unionin energiaverotuksen pullonkaula on se, että veroista päättäminen edellyttää neuvostossa jäsenmaiden yksimielisyyttä. Yksittäiset valtiot ovat vuosien ajan onnistuneet jarruttamaan verotuksen kehittämistä jäsenmaiden enemmistön myötämielisyydestä huolimatta. Välttämätön edellytys ympäristöverotuksen etenemiselle EU:ssa on siirtyminen määräenemmistöpäätöksiin.257

Edistykselliset jäsenmaat voivat kuitenkin edetä päätöksentekojärjestelmän uudistamista odotellessa. Amsterdamin ja Nizzan sopimusten mukaan vähintään kahdeksan jäsenvaltion ryhmä voi alkaa toteuttaa komission tekemää ehdotusta, vaikka se hylättäisiinkin. Unionin energiaverotusta kannattavat valtiot voivat siis halutessaan ottaa veroja käyttöön jarruttajamaista riippumatta.258

LAATIKKO 4.5

Kiina Suomen ohi uusiutuvia edistävässä lainsäädännössä

Vuoden 2006 alussa tulee Kiinassa voimaan uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä uusi laki. Lain tarkoituksena on moninkertaistaa uusiutuvien osuus maan energiantuotannosta ja samalla helpottaa nopeasti kasvavan talouden energiapulaa.269

Nykyään uusiutuvien osuus Kiinan energiantuotannosta on arviolta vain kolme prosenttia.270 Absoluuttiset luvut ovat kuitenkin huomattavia: valtion tilastojen mukaan maan tuulivoimakapasiteetti on jo 570 MW ja aurinkokeräimiä on asennettu 52 miljoonaa neliömetriä.271

Uuteen lakiin sisältyy verkonhaltijalle velvollisuus ostaa uusiutuvilla energianlähteillä tuotettua sähköä (ostovelvoite) ja vihreän sähkön tuottajalle taattava takuuhinta (syöttötariffi). Siihen liittyy myös veroetuisuuksia, edullisia lainoja ja kansallinen rahasto uusiutuvan energian tuottajille.272

Ostovelvoite ja syöttötariffit ovat osoittautuneet monissa maissa tehokkaiksi keinoiksi edistää uusiutuvien nopeaa käyttöönottoa. Alkuvuonna 2005 Kiinan lisäksi myös Tsekin tasavalta on ottanut ne käyttöön.273 Nyt jo monet kehitys- ja ex-sosialistimaatkin uhkaavat siis ajaa Suomen ohi uusiutuvien edistämiseen tähtäävässä lainsäädännössä.

Normiohjaus täydentää taloudellisia ohjauskeinoja

Normiohjauksella tarkoitetaan hallinnollisia toimia, joilla ohjataan saavuttamaan haluttu tavoite. Normeilla voidaan määrätä toimijoita esimerkiksi vähentämään kivihiilen polttoa, keräämään talteen kaatopaikkakaasut tai vaikka vastaamaan tuotetun jätteen keräyksestä.

Normiohjausta on tyypillisesti käytetty silloin, kun on haluttu asettaa laitteiden kuten jääkaappien ja pesukoneiden energiankulutukselle vaatimuksia. Sisämarkkinasäännösten takia laitenormisto säädetään pääsääntöisesti EU:ssa. Energiamerkin tarkoituksena taas on saada kuluttajat suosimaan vähemmän energiaa kuluttavia laitteita. Suomen tulee EU:ssa edistää sääntelyä, jolla edesautetaan energiatehokkaiden laitteiden käyttöönottoa.

EU:ssa vuonna 2002 hyväksytty rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivi velvoittaa laatimaan uudisrakennuksille energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. Kansallisia sovelluksia valmistellaan vuoden 2005 aikana. Tavoitteena tulee olla energiatehokkuuden merkittävä parantaminen ja rakennusten energiankulutusnormien päivittäminen (ks. s. 21).

Keskeisiä normiohjauksen välineitä ovat myös maankäyttö- ja rakennuslaki, rakennusmääräykset sekä valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet, joilla ohjataan yhdyskuntasuunnittelua (ks. s. 37). Kaavoitus- ja lupakäytäntöjen on oltava tarpeeksi joustavia, jotta ne mahdollistavat tuulivoimaloiden ripeän rakennuttamisen.

Ruuhkamaksut ja tietullit

Tietulleilla tarkoitetaan maksuja, jotka kerätään tiettyjen tieosuuksien käyttäjiltä samansuuruisina ajankohdasta tai liikenteen määrästä riippumatta. Ruuhkamaksut puolestaan vaihtelevat liikenteen määrän mukaan. Maksujen tuottoja voitaisiin ohjata alueen kunnille, jotka saisivat näin varoja joukkoliikenteen kehittämiseen.

Rahoituksen hankkimisen lisäksi maksuilla voidaan ohjata liikennettä, vähentää päästöjä ja melua, lisätä viihtyisyyttä sekä parantaa joukko- ja kevyen liikenteen edellytyksiä. Niistä hyötyvät ruuhkien vähenemisen muodossa myös autoilijat, erityisesti ammattiautoilijat. Maksuista tulisi vapauttaa bussit, taksit ja vammaiset autoilijat.

Tällä hetkellä tietullijärjestelmiä on käytössä muun muassa Oslossa, Trondheimissa, Lontoossa, Torontossa, Melbournessa ja Singaporessa. Erityisesti Lontoon tietulleista on saatu erittäin myönteisiä kokemuksia (ks. laatikko 4.6). Ruuhkamaksut on päätetty ottaa koekäyttöön Tukholmassa.

Hallituksen väylätyöryhmän mietinnössä todetaan, että tietulleja olisi syytä harkita myös Suomessa ainakin pääkaupunkiseudulla noin kymmenen vuoden aikajänteellä, jolloin maksujen keruutekniikan kehitys laskee ylläpitokustannuksia. Myös EU-direktiivin mukaiset raskaan liikenteen kilometrimaksut saattavat tulla ajankohtaisiksi.

Liikenteen hinnoittelun kannalta ruuhkamaksut ja tietullit ovat oikeudenmukaisin tapa hillitä yksityisautoilua, sillä ne voidaan keskittää alueille, joilla joukko- ja kevyt liikenne tarjoavat toimivan vaihtoehdon yksityisautoilulle. Sen sijaan syrjäseutujen asukkaat eivät joutuisi kärsimään maksuista. Maksut voidaan ensin ottaa käyttöön pääkaupunkiseudulla ja myöhemmin tarvittaessa muissa suurimmissa kaupungeissa.

Ruuhkamaksujen käyttöönotto on yhdistettävä määrätietoisiin toimiin joukko- ja kevyen liikenteen edistämiseksi. Pelkkä autoilijoiden kustannusten korottaminen ilman vaihtoehtojen kehittämistä ei ole erityisen reilua ja järkevää.

LAATIKKO 4.6

Kokemuksia Lontoon ruuhkamaksusta280

Lontoon keskustassa on helmikuusta 2003 lähtien ollut käytössä ruuhkamaksujärjestelmä. Järjestelmän tavoitteena on ruuhkien vähentäminen, bussiliikenteen kehittäminen, henkilöautoliikenteen matka-aikojen lyhentäminen ja jakeluliikenteen tehostaminen. Ruuhkamaksusta kertyneet varat ohjataan Lontoon liikenteen kehittämiseen.

Ruuhkamaksun suuruus on 5 £ (7,25 €) päivältä, ja se peritään maanantaista perjantaihin kello 7.00-18.30 välisenä aikana keskustaan tulevilta autoilijoilta. Iltaisin, viikonloppuisin ja pyhinä maksua ei peritä. Maksun voi suorittaa automaattiin (kaupat, huoltoasemat) ja internetin tai kännykän välityksellä. Maksusta vapautettuja ovat muun muassa bussit, taksit, moottoripyörät ja ambulanssit sekä invatunnuksin varustetut autot. Keskusta-alueella asuvat saavat 90 % alennuksen.

Maksua valvotaan kamerajärjestelmällä, joka kuvaa autot. Kuvia tulkitaan tietokoneohjelmalla, joka vertaa auton rekisterinumeroa maksutiedostoon. Maksun suorittamaton ajoneuvon haltija saa 80 punnan maksumääräyksen.

Lontoon ruuhkamaksusta on saatu erittäin hyviä kokemuksia. Kahden vuoden käytön jälkeen laaditussa seurantaraportissa maksun käyttöalueella todettiin muun muassa seuraavanlaisia hyötyjä:

  • liikenne on vähentynyt 15 % ja ruuhkat 30 %
  • liikenneonnettomuudet ovat vähentyneet 5 %
  • liikenteen typenoksidi- ja pienhiukkaspäästöt ovat vähentyneet 12 %
  • liikenteen nopeus on kasvanut
  • ruuhkien aiheuttamat häiriöt bussiliikenteelle ovat vähentyneet 60 %
  • vähittäiskaupan myynti on kasvanut
  • maksut ovat tuottaneet kahdessa vuodessa 170 miljoonaa puntaa investoitavaksi Lontoon liikennejärjestelmään

LAATIKKO 4.7

Kansainvälinen lentoliikenne - ilmastonsuojelun vapaamatkustaja

Lentoliikenteen päästöt aiheuttavat noin 3,5 % lämpenemisestä. Matkustajaa kohti lentoliikenne kiihdyttää ilmastonmuutosta jopa 30-kertaisesti junaan verrattuna.281 Tästä huolimatta lentoliikenne on useimmiten vapautettu arvonlisä-, polttoaine- ja ympäristöveroista. Lentoliikenne kasvaa nopeaa vauhtia, ja IPCC ennakoi sen osuuden nousevan 15 %:iin kaikista päästöistä vuosisadan puoliväliin mennessä.

EU:ssa on jo monen vuoden ajan keskusteltu unionin sisäisen lentoliikenteen verottamisesta. Tämä on mahdollista kahdenvälisin sopimuksin energiaverodirektiivin perusteella ja tulisi toteuttaa ripeästi kuudennen ympäristöohjelman mukaisesti.282 Myös lentoliikenteen sisällyttämistä EU:n päästökauppaan on esitetty vaihtoehtona lentoverolle tai lentoliikenteen päästömaksulle.

Lentoliikenteen verohelpotukset tulee poistaa. Kansainvälisestä lentoliikenteestä tulisi maksaa arvonlisäveroa, ja lentokenttämaksuista osa voitaisiin suunnata ilmastonsuojeluun. Lentoliikenteelle on pyrittävä asettamaan myös kansainvälinen hiilivero.

Kansainvälinen ympäristöverotus

Globalisoitavilla markkinoilla kansallisen ympäristöverotuksen kehittäminen törmää usein pelkoon kotimaisten yritysten kilpailukyvyn heikkenemisestä. Luonnikas ratkaisu olisi kansainvälinen ympäristövero tai sopimus kansallisten verojen minimitasosta.

Kansainvälisen hiilidioksidiveron tuottopotentiaali on huikea. Melko vaatimaton 21 Yhdysvaltain dollarin vero hiilitonnia kohti (vastaa yhtä eurosenttiä bensiinilitralta) tuottaisi vuosittain 125 miljardia dollaria. Summaa voi verrata YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttamisen kustannuksiin, joiden on arvioitu olevan 30-70 miljardia dollaria vuodessa.286

Vero olisi myös tehokas työkalu ilmastonmuutoksen torjumisessa. Jos vuonna 1996 olisi otettu käyttöön 22,5 dollarin hiilivero tonnia kohti ja sitä olisi kiristetty viidellä prosentilla vuosittain, maailmanlaajuiset hiilipäästöt olisivat Worldwatch Instituten mukaan tasaantuneet vuoteen 2040 ja loppuneet vuoteen 2100 mennessä. Huipussaan verotulot olisivat olleet 700-1 800 miljardia dollaria vuodessa. Silti talouskasvu olisi hidastunut vain 0,04 % vuodessa.287 IPCC:n arvion mukaan 100 dollarin vero hiilitonnia kohti voisi vähentää päästöjä viisi miljardia tonnia vuoteen 2020 mennessä.288

Hiilidioksidiveron houkuttelevuutta kehitysmaiden silmissä voisi lisätä keräämällä vero kaikista tuotetuista päästöistä, mutta jakamalla sen tuotto tasan maailman ihmisten kesken. Tämä merkitsisi tulonsiirtoa päästöjä yli maailman keskiarvon asukasta kohti tuottavilta valtioilta vähäpäästöisille maille - siis valtaosalle kehitysmaita. Yksi vaihtoehto on kerätä osa veron tuotosta erityiseen sopeutumisrahastoon, joka ohjaa varoja verotuksen eniten rasittamille ihmisryhmille.289

Sekä ympäristö-, kilpailukyky- että tuottosyistä on tärkeä pitää kiinni mahdollisimman kansainvälisestä verojärjestelmästä. Globaali sen ei kuitenkaan tarvitse olla; tärkeintä on saada mukaan keskeiset toimijat. EU, Yhdysvallat, Kanada, Venäjä, Japani, Kiina ja Intia tuottavat 75 % maailman hiilidioksidipäästöistä. Toisaalta koko Afrikka tuottaa Etelä-Afrikka pois lukien alle 2 % maailman päästöistä.290

Tullit ilmaston asialle

Nykyiset päästörajoitukset eivät koske Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle jättäytyneitä Yhdysvaltoja ja Australiaa, joten näiden maiden yritykset pääsevät nauttimaan epäreilusta kilpailuedusta. Kilpailukykyhaittoja voidaan minimoida ottamalla käyttöön kauppasanktioita päästörajoitusten ulkopuolella olevia teollisuusmaita vastaan. EU tuo 20 % maailman ja 25 % Yhdysvaltojen viennistä, joten eurooppalaisten kysynnällä on merkittävä ohjausvaikutus.

Rajatulleja ovat esittäneet mm. monet eri puolueiden parlamentaarikot, ammattiyhdistykset, tutkijat ja ympäristöjärjestöt. Chalmersin teknillisen korkeakoulun tutkimuksessa rajatullit ja suorat julkiset tuet osoittautuivat edullisimmaksi tavaksi torjua ilmastopolitiikan kielteisiä kilpailukykyvaikutuksia.

Kauppasanktioiden käyttöä säätelee WTO:n GATT-sopimus, joka pyrkii kaupan esteiden poistamiseen. Kaupan esteitä ovat kaikki maksut, lainsäädäntö ja rajoitukset, jotka asettavat eri maiden tuotteet aiheetta erilaiseen kilpailuasemaan. Ilmastosopimuksesta luistaneiden teollisuusmaiden hankkima epäreilu kilpailuetu voidaan kuitenkin katsoa kaupan esteeksi, joka oikeuttaa tuontitullien käytön. Toisaalta päästökaupasta aiheutuvat kustannukset voidaan katsoa veroksi, jolloin vastaavan suuruisen tullin saa periä tuontituotteilta.

Mm. New Economics Foundation on katsonut, että kauppasanktioiden käyttö olisi sopusoinnussa WTO:n sääntöjen kanssa. Uusi-Seelanti onkin jo valmistautunut tarvittaessa perimään korotettuja tulleja suojatakseen teollisuutta epäreilulta kilpailulta.

LAATIKKO 4.8

Ekologinen velka ja ilmastonmuutoksen rahoittaminen

Teollisuusmaat velkaantuvat kovaa vauhtia. Kyse ei kuitenkaan ole perinteisestä vaan ns. ekologisesta velasta - haitasta, jota teollisuusmaat ovat vuosikymmenien kuluessa aiheuttaneet erityisesti kehitysmaille ja tuleville sukupolville tärvelemällä yhteistä ympäristöämme. Velan suuruutta on vaikea määritellä, mutta New Economics Foundation on arvioinut, että kehitysmailla olisi noin kolminkertaisesti ympäristösaatavia perinteisiin velkoihin verrattuna.283

Osana ekologisen velan takaisinmaksua köyhimpien maiden konventionaaliset velat on mitätöitävä ja kehitysyhteistyömäärärahat korotettava vähintään 0,7 %:iin bruttokansantuotteesta. Tärkeintä on kuitenkin lopettaa uuden ekologisen velan kartuttaminen.

Vuosina 1992-2003 Maailmanpankki rahoitti fossiilisten polttoaineiden louhintaa ja käyttöä kehitysmaissa 2,4 miljardilla dollarilla vuodessa.284 Euroopan ympäristöviraston EEA:n arvion mukaan vielä vuonna 2004 EU15:ssä tuettiin fossiilisten polttoaineiden käyttöä 24 miljardilla ja uusiutuvia energialähteitä vain 5 miljardilla eurolla.285 Virasto arvioi, että nykyisellä tukirakenteella ei saavuteta uusiutuvalle energialle asetettuja tavoitteita.

Ilmastonmuutoksen rahoittaminen fossiilienergiaa ja kestämättömiä infrastruktuurihankkeita tukemalla on lopetettava. Kehityspankkien kautta kanavoitavat julkiset varat ja korkotukiluotot on suunnattava tukemaan kestävää kehitystä.

Luvun yhteenveto

  • Päästökauppa luo rahallisen kannustimen päästöjen vähentämiselle. Kauppa laskee ilmastonsuojelun kustannuksia ohjaamalla vähennykset sinne, missä ne tulevat halvimmaksi.
  • EU:n päästökauppa on tähänastisista päästökauppajärjestelmistä merkittävin. Kauppasektoriin kuuluu noin puolet EU:n hiilidioksidipäästöistä.
  • EU:n jäsenmaat ovat jakaneet päästöoikeuksia avokätisesti. Suomessa Kioton tavoite ylittyy 14 prosentilla. Tämä uhkaa johtaa siihen, että valtio ajautuu ostamaan päästöoikeuksia veronmaksajien kustannuksella.
  • Päästökaupan puutteita on korjattava. Päästöoikeuksien alkujaon tulisi perustua suuremmassa määrin huutokauppaan ja tuotannon tehokkuuteen. Kauppaa tulisi laajentaa koskemaan muita kasvihuonekaasuja ja päästöjä tuottavia sektoreita kuten liikennettä.
  • Ekologisessa verouudistuksessa verotuksen painopistettä siirretään työltä ympäristön kuormittamiselle kokonaisveroastetta kiristämättä. Suomen tulee Ruotsin tavoin laatia ohjelma verouudistuksen toteuttamisesta.
  • Ajoneuvoverotus tulee porrastaa tiukasti päästötason mukaan, mikä kannustaisi kuluttajia valitsemaan ilmastomyötäisiä autoja.
  • EU:n tulee tiukentaa ympäristöverotusta ja poistaa säädöksiä, jotka vaikeuttavat kansallisia ympäristömyötäisiä veroratkaisuja.
  • Syöttötariffit takaavat vihreästä sähköstä tuottajalle lisähinnan. Mm. Saksassa ja Espanjassa järjestelmä on johtanut etenkin tuulivoiman rakentamisen voimakkaaseen kasvuun. Syöttötariffit tulee ottaa käyttöön Suomessakin.
  • Vihreisiin sertifikaatteihin perustuvassa järjestelmässä tuottajille asetetaan velvoite tuottaa vihreää sähköä. Velvoite tiukentuu tasaisesti, ja tuottajat voivat käydä kauppaa sertifikaateilla.
  • Nykyinen tukijärjestelmä ei kannusta riittävästi uusiutuvien edistämiseen. Investointituki tulee suunnata erityisesti uusimmalle teknologialle. Myös kiinteistöjen kestäviä energiaratkaisuja tulee tukea.
  • Ruuhkamaksuista ja tietulleista on saatu hyviä kokemuksia, ja ne ovat oikeudenmukaisin tapa hillitä yksityisautoilua. Maksut tulisi ottaa käyttöön pääkaupunkiseudulla.
  • Lentämistä tuetaan runsain verohelpotuksin, vaikka matkustajaa kohti lentoliikenne kiihdyttää ilmastonmuutosta 30-kertaisesti junaan verrattuna. Verotuki on lakkautettava ja lentämiselle asetettava haittavero.
  • Teollisuusmaat ovat kartuttaneet ekologista velkaa tärvelemällä yhteistä ympäristöämme. Osana velan takaisinmaksua köyhimpien maiden konventionaaliset velat on mitätöitävä ja kehitysyhteistyömäärärahat korotettava vähintään 0,7 %:iin bruttokansantuotteesta.
  • Valtiot tukevat yhä ilmastonmuutosta avokätisesti. Esimerkiksi EU15:ssä tuetaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä viisinkertaisesti uusiutuviin energialähteisiin verrattuna. Julkinen rahoitus ilmastoa lämmittäville hankkeille on lopetettava.
  • Kansainvälisiä ympäristöveroja tulee edistää aktiivisesti. Hiilidioksidivero vähentäisi päästöjä ja tuottaisi valtavasti verotuloja. Tuottoa tulisi ohjata kestävän kehityksen edistämiseen köyhissä maissa.
  • Päästörajoitusten ulkopuolelle jääneiden teollisuusmaiden epäreilua kilpailuetua tulee ulosmitata rajatulleilla. Tullit eivät välttämättä olisi ristiriidassa WTO-säännösten kanssa.

5. Ilmastonsuojelusta kestävää hyvinvointia

Ilmaston dramaattiselle muuttamiselle perustuva elintaso on lumetta, joka ei kestä kauaa. Meidän jälkeemme tulevia sukupolvia kunnioittava hyvinvointi voi rakentua vain kestävälle ilmastopolitiikalle. Ilmastonsuojelun ei onneksi tarvitse tulla kalliiksi. Fiksu ilmastopolitiikka vähentää päästöjä kohtuullisin kustannuksin. Ilmastonsuojelu työllistää ihmisiä etenkin maaseudulla. Päästöjen vähentäminen myös luo vientimarkkinoita, synnyttää yrityksiä, parantaa terveyttä ja tukee aluekehitystä.

Jo nykyisellä teknologialla on mahdollista vähentää päästöjä merkittävästi talouden tai hyvinvoinnin kärsimättä. IPCC arvioi, että jopa puolet vuosien 2010-20 päästöjen vähennyspotentiaalista perustuu toimenpiteisiin, joiden suorat taloudelliset hyödyt ylittävät niistä aiheutuneet kustannukset.291

Energiansäästötekniikoiden ja uusiutuvien energialähteiden kehittäminen tuo myös välillistä taloudellista hyötyä, sillä niihin liittyy fossiilisia polttoaineita tai ydinvoimaa enemmän työllistämisvaikutuksia, ympäristöhyötyjä ja vientipotentiaalia.292 Kun välilliset hyödyt ja ihmisten vapaaehtoinen halukkuus maksaa ympäristöturvallisuudesta lasketaan mukaan, taloudellisesti houkutteleva vähennyspotentiaali on huomattavasti suurempi.

EU-komission mukaan hyödyt lämpenemisen rajoittamisesta 2 °C:een ylittävät kustannukset. Esimerkiksi kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakiinnuttaminen kaksinkertaiselle tasolle esiteolliseen aikaan verrattuna alentaisi EU-25:n talouskasvua vuonna 2025 vain 0,5 % verrattuna tilanteeseen, jossa ei harjoitettaisi aktiivista ilmastopolitiikkaa.293 Isolle-Britannialle sama tavoite maksaisi prosentin bruttokansantuotteesta. Yhden arvion mukaan jo yksi ainoa padot rikkova suurtulva Thamesillä voisi maksaa kaksi kertaa niin paljon.294

IPCC on arvioinut, että ripeätkin päästövähennykset ajalla 1990-2100 hidastaisivat maailman talouskasvua enintään 0,06 % vuodessa.295 OECD-maille ilmastonmuutoksen torjunta maksaisi kuluvan vuosikymmenen lopulla 0,13-1,5 % bruttokansantuotteesta päästökaupan laajuudesta riippuen.296 Samaan aikaan ilmastonsuojelu tukee taloutta mm. energiansäästön kustannussäästöjen ja uusiutuvan energian teknologian viennin kasvun kautta.

Ilmastonsuojelun kustannukset riippuvat paitsi päästövähennysten tasosta ja nopeudesta, myös harjoitetusta politiikasta. EU-komission mukaan päästöjen vähentämisen kustannukset voidaan minimoida297

  • ottamalla mukaan kaikki kasvihuonekaasut ja niitä tuottavat sektorit
  • osallistamalla kaikki merkittävät päästöjä tuottavat maat
  • käyttämällä laajasti markkinamekanismeja kuten päästökauppaa ja puhtaan kehityksen mekanismia
  • hyödyntämällä synergioita muiden politiikkojen kuten kilpailukyvyn, energiaturvallisuuden ja maatalouspolitiikan kanssa

LAATIKKO 5.1

Voiko ilmastopolitiikkaa tehdä laskukoneella?

Sekä EU:n että Suomen ilmasto-ohjelmien valmistelussa käytetään hyöty-kustannusanalyysiä, jonka tarkoituksena on selvittää, ovatko ilmastonsuojelulla saavutettavat hyödyt kustannuksia suuremmat. Koko kansantaloutta pyritään kuvaamaan ns. talouden tasapainomalleilla. Näitä malleja käytettäessä tehdään usein monia kyseenalaisia oletuksia:

  • Talous toimii täydellisesti ilman säätelyä tai ohjausta. Resurssit ovat mahdollisimman tehokkaassa käytössä, kaikilla toimijoilla on tarpeellinen tieto päätösten tekemiseksi eikä kukaan ole vastoin tahtoaan työttömänä.
  • Hyödykkeiden hintojen ja kysynnän väliset suhteet eivät muutu tarkastelujaksolla.
  • Uusien innovaatioiden synty ja teknologinen kehitys on vakio.
  • Ilmastonmuutos etenee todennäköisimpänä pidetyllä tavalla. Äkillisiä ja rajuja muutoksia ei tapahdu.
  • Ilmastonmuutoksella ei ole monimutkaisia yhteiskunnallisia seuraus- vaikutuksia kuten pakolaisuutta ja konflikteja, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia vahinkoja.
  • Tuleville sukupolville aiheutetut vahingot tai kustannukset eivät ole läheskään niin merkittäviä kuin nyt aiheutuvat.

Laskelmat olettavat usein, että ilmastopolitiikan kustannukset tuntuvat nyt, mutta hyödyt realisoituvat vasta myöhemmin. Ilmastopolitiikasta koituu kuitenkin välittömiä ja merkittäviä sivuhyötyjä, kuten positiivisia työllisyysvaikutuksia, energiaomavaraisuuden kohentumista ja uusia vientimahdollisuuksia.

Ilmastonmuutoksesta aiheutuvat kustannukset ovat tuhoutuneita satoja, kuivuneita kaivoja ja myrskyjen runtelemia kaupunkeja. Ilmastonsuojelun kustannukset taas ovat työllistäviä investointeja uusiutuvaan energiaan ja energiansäästöön. Lämpenemisen tuhoista ja kestävyyteen tehdyistä investoinneista koituvat kustannukset eivät ole yhteismitallisia.

Ilmastonmuutoksen muuttaminen ekonomistiseksi laskuharjoitukseksi häivyttää oleellisia periaatteellisia ongelmia. Kuinka suuren riskin maapallon muuttumisesta elinkelvottomaksi olemme valmiita hyväksymään aineellisen elintason kasvattamiseksi? Kuinka suuren painon laitamme satojen miljoonien ilmastonmuutoksen uhkaamien ihmisten toimeentulolle ja hengelle?

LAATIKKO 5.2

Suuryritykset kannattavat tiukkaa ilmastopolitiikkaa 349

Joukko Ison-Britannian yritysjohtajia on huolissaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja tukee hallituksen tavoitetta vähentää hiilidioksidipäästöjä 60 % vuosisadan puoliväliin mennessä. Pääministeri Tony Blairille osoitetun kirjeen ovat allekirjoittaneet mm. BP:n, Shellin, ABN Amron ja HSBC:n johtajat. Yhteensä allekirjoittajien edustamien suuryhtiöiden vuotuinen liikevaihto on 670 miljardia euroa.

Yritysjohtajat uskovat, että 60 %:n päästövähennys voidaan saavuttaa vahingoittamatta kilpailukykyä, jos yritykset käyttävät energiaa fiksummin ja hyödyntävät uutta teknologiaa. Rohkea ilmastopolitiikka voisi jopa kasvattaa Ison-Britannian tuloja tekemällä maasta vähähiilisen teknologian kärkimaan. Päästökaupan tavoitteiden tulisi ulottua vuoteen 2025 asti, jotta yritykset voisivat toimia ennustettavassa ja vakaassa toimintaympäristössä.

Kirjeen allekirjoittajat vaativat hallitusta luopumaan päästöjen kasvua ruokkivasta politiikasta kuten hajanaisesta yhdyskuntasuunnittelusta. Minkään alan uusien toimien ei tulisi kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Ilmastonsuojelu ja kilpailukyky

Harvardin yliopiston professorin Michael E. Porterin mukaan saastuttaminen on merkki tehottomuudesta ja huonosta managerialismista. Ympäristöhaittojen minimointi tehostaa tuotantoprosessia ja vähentää resurssien tuhlaamista. Edelläkävijäyritykset voivat suunnitella ympäristöinvestointinsa taloudellisesti järkevästi ja saada siten kilpailuetua. Lisäksi ratkaisut ovat myöhemmin helposti siirrettävissä toimipisteisiin muualla maailmassa ympäristölainsäädännön kiristyessä.298

Ympäristön suojelemiseksi on aiemminkin ryhdytty voimakkaisiin toimenpiteisiin, eikä se ole pitkällä aikavälillä syönyt yritysten kannattavuutta. Lähin kotimainen esimerkki on sellu- ja paperiteollisuuden vesistöpäästöjen vähentäminen 70 %:lla vuoden 1972 tasosta vuoteen 1990 mennessä. Tämä ei näkynyt merkittävästi yritysten voitoissa, koska samalla vähennykset lisäsivät tuotannon tehokkuutta.299 Vastaava kansainvälinen esimerkki on otsonikehää tuhoavien kaasujen raju vähentäminen, jossa korvaava tekniikka vähensi voimakkaasti muutoksen taloudellisia vaikutuksia.300

Ennakoitava ja pitkäjänteinen politiikka antaa yrityksille ja kuluttajille mahdollisuuden varautua muutoksiin hyvissä ajoin, mikä laskee kustannuksia ja vähentää hukkainvestointien todennäköisyyttä. Samalla pienenee riski, että olisi tarve ryhtyä äkillisiin toimenpiteisiin, jotka voisivat rasittaa joitakin teollisuudenaloja kohtuuttomasti ja aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia yhteiskunnalle.301

Ilmastopolitiikka ja työllisyys

Uusiutuvan energian liikevaihto Euroopassa on noin 10 miljardia dollaria vuodessa, ja ala työllistää noin 200 000 henkeä. EU:n komission mukaan alalle syntyy vuoteen 2020 mennessä noin 900 000 uutta työpaikkaa - 400 000 teollisuuteen ja 500 000 maa- ja metsätalouteen.

Uusiutuvat energialähteet työllistävät tuotettua energiayksikköä kohti 2-5 kertaa enemmän kuin uusiutumaton energia.302 Myös liikenteen biopolttoaineet luovat työpaikkoja; esimerkiksi Saksassa arvioidaan, että biopolttoaineiden osuuden nostaminen 15 %:iin markkinoista toisi työtä 250 000 ihmiselle erityisesti maataloudessa ja konepajoilla.303

Bioenergia-alalla työskentelee nykyään Suomessa 9 000 henkilöä. VTT:n mukaan pelkästään puuenergiateknologian vienti voisi työllistää suunnilleen saman verran vuoteen 2010 mennessä, jos alan laitevienti kasvaa noin miljardiin euroon.354 Puuhakkeen nykyisiä tavoitteita voimakkaampi lisääminen voisi tuottaa liki 3 000 henkilötyövuotta lisää vuoteen 2010.

Bioenergian tuotanto on hyvin työvoimavaltaista. Kokopuuhake eli nuoren metsän hoidossa syntyvä energiapuu tuottaa 4 000 htv/Mtoe.355 Etenkin pienet sähköä ja lämpöä tuottavat puuvoimalaitokset tuottavat pysyviä työpaikkoja maaseudun työttömyysalueilla.356 Myös aurinkoenergia voisi luoda tuhansia uusia työpaikkoja.

Kotimaisen yhden megawatin tuulivoimalan asennus Suomeen luo töitä noin 10 henkilötyövuoden verran. Sadan megawatin kotimainen tuulipuisto toisi siis töitä vuodeksi jo tuhannelle hengelle. Ulkomaisia tuulivoimaloita käytettäessä työllisyysvaikutus Suomessa on pienempi, mutta edelleen merkittävä.357

Jos suomalaisten yritysten osuudet maailman tuulivoimamarkkinoista pysyvät ennallaan, kotimaisen tuulivoimateollisuuden työpaikkojen määrä voi kasvaa peräti kymmeneen tuhanteen vuoteen 2010 mennessä.304 Jos taas suomalainen tuulivoimala pääsisi murtautumaan maailmanmarkkinoille, työpaikkojen määrä voisi nousta jopa 20 000 työpaikkaan.305

Puhtaan energiateknologian arvioidaan työllistävän vuonna 2010 täysipäiväisesti kymmeniä tuhansia yhtä lailla korkeasti kuin vähän koulutettuja henkilöitä, joista 25 000 vientisektorilla. Vertailuna mainittakoon, että metsäteollisuus työllistää nykyään noin 60 000 ihmistä, samoin sähkö- ja elektroniikkateollisuus.

TAULUKKO 5.1

Ilmastoteknologian globaalien markkinoiden kehitys310

Teknologia 2002 2010 2020
bioenergia 6 mrd.€ 11–16 mrd.€ 22–32 mrd.€
tuulivoima 7 mrd.€ 15–25 mrd.€ 25–75 mrd.€
jätehuollon laitteet 41–55 mrd.€ (2005) 55–73 mrd.€ 98–131 mrd.€
teollisuusprosessien tehostaminen* 14 mrd.€ 20 mrd.€ 27 mrd.€

* prosessiautomaatio, taajuusmuuttajat ja metsäteollisuuden energiatehokkaat ratkaisut

TAULUKKO 5.2

CHP-tekniikkaa eniten käyttävät EU-maat ja niiden päästövähennystavoitteet327

  CHP:n osuus (%)
sähköntuotanto-
kapasiteetista
Päästötavoite
(%)
Tanska 71 –21
Hollanti 34 –6
Suomi 29 0
Saksa 23 -21
Itävalta 20 -13
Belgia 12 -7,5
Italia 10 -6,5
EU-15 13 -8

LAATIKKO 5.3

Suomi voi vaikuttaa

Pienessä maassa on tapana vedota siihen, ettei tekemisillämme ole merkitystä ilmastonmuutoksen kaltaisen globaalin ongelman kannalta. Syyttävä sormi osoitetaan usein absoluuttisesti suurimpiin päästöjen tuottajiin - Yhdysvaltoihin, Venäjään ja Kiinaan.

Pienuuteensa voisivat kuitenkin vedota yhtä lailla esimerkiksi Suomen kokoisten Arizonan osavaltion tai Hainanin provinssin asukkaat. Globaalin ongelman ratkaisemisessa mikään yksittäinen toimija - ei edes Yhdysvallat - ole yksinään riittävän iso. Ilmastonmuutoksen edessä me kaikki olemme pieniä.

Suomella on kuitenkin erinomaiset edellytykset osallistua ilmastonsuojeluun, sillä

  • maamme päästöt asukasta kohti ovat maailman huippua
  • edullisia keinoja päästöjen vähentämiseen löytyy yhä runsaasti
  • voimme vaikuttaa osana EU:ta
  • Suomi on vauras ja teknisesti kehittynyt korkean osaamisen maa
  • voimme kehittää ilmastoteknologiaa, joka voi levitä ympäri maailmaa

Kännykkä oli aikanaan pitkälti suomalainen innovaatio. Nyt tarvitsemme ilmastoteknologian "kännykän".

Uuden teknologian vientimahdollisuudet

Maailman energiajärjestelmä vaatii merkittäviä muutoksia. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää fossiilisista polttoaineista luopumista samalla kun energiantarve kehittyvissä maissa kasvaa nopeasti. Maailman energiasektorin vuotuinen investointitarve on noin 450 miljardia euroa306, mikä merkitsee huomattavia markkinoita kestävälle energiaosaamiselle. TEKES on arvioinut hajautettujen energiajärjestelmien markkinoiden kasvavan Euroopassa 15 % vuodessa ja nousevilla markkinoilla vielä nopeammin.307

Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennustaa uusiutuvan energian tuotannon kasvavan vähintään kolminkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä. Luku perustuu varovaiseen arvioon, ja sen oletetaan kasvavan, jos valtiot tukevat uusiutuvan energian kehittämistä. IEA onkin kannustanut valtioita perustamaan energiapolitiikkansa voimakkaammin uuteen teknologiaan, jotta energian tarve voitaisiin tyydyttää turvallisesti ja ympäristöä vaarantamatta.308

Yhdysvaltalainen kestävään energiaan erikoistunut konsulttiyhtiö Clean Edge arvioi aurinkosähkön maailmanmarkkinoiden yli viisinkertaistuvan 30 miljardiin ja tuulivoiman kuusinkertaistuvan 37 miljardiin euroon vuosina 2004-14. Polttokenno- ja vetyteknologian markkinoiden ennakoidaan jopa 17kertaistuvan 12 miljardiin euroon. Yhteensä näiden tekniikoiden markkinat liki kaksinkertaistuivat vuosina 2002-04.309

Ilmastonsuojelu on myös Suomessa merkittävä ja ripeästi nouseva vientiteollisuuden ala. Tekesin ClimBus-teknologiaohjelmaa varten tehdyssä kartoituksessa Suomesta löytyi 460 ilmastoteknologian parissa toimivaa yritystä. Alan liikevaihdoksi arvioitiin noin 5 miljardia euroa, mikä vastaa suuruusluokaltaan perusmetalli- tai kemianteollisuutta. Ilmastoteknologian viennin arvoksi vuosikymmenen lopulla arvioidaan 2-6 miljardia euroa riippuen tuulivoiman kehityksestä.311 Todennäköisesti alalle syntyy uusia yrityksiä, jolloin viennin arvo kasvaa entisestään.

Suomalainen teollisuus valmistaa 10-20 % maailmanmarkkinoilla olevista tuulivoimaloiden generaattoreista, vaihteistoista ja lapojen materiaaleista. Vuoden 2001 lopussa Suomen tuulivoimateknologian viennin arvo oli 170 miljoonaa euroa. Jos suomalaisten yritysten markkinaosuudet pysyvät ennallaan, tuulivoimateknologian vienti voi nousta 0,8-1,2 miljardiin euroon vuoteen 2010 mennessä.312 Jos taas suomalainen kokonaisratkaisutoimija onnistuu nousemaan merkittäväksi kansainväliseksi tekijäksi, vienti voi kasvaa 1,3-4,5 miljardiin euroon.313

Vienti ei kuitenkaan kasva itsestään: potentiaalin toteutuminen edellyttää määrätietoisia satsauksia tuulivoiman kotimarkkinoihin ja tekniikan kaupallistamiseen. Voimakkaimmin kasvavat tuulivoimamarkkinat ovat Suomen ulkopuolella. Niille pääseminen ja niillä pysyminen vaativat yhä enemmän tukea tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä kotimarkkinoiden synnyttämistä. VTT:n Climtech-ohjelman loppuraportin mukaan uusien ratkaisujen kokeileminen kotimarkkinoilla ja sitä kautta hankitut suositukset ovat välttämättömiä uusien tuotteiden markkinoille saamiseksi.314

Tuulivoiman lisäksi Suomella on mahdollisuus kasvattaa vientiään bioenergiaosaamisen avulla. Vuonna 2000 suomalaisen bioenergiateknologian viennin arvo oli noin 300 miljoonaa euroa. Suomalaisyritysten markkinaosuus oli maailmassa noin 8 % ja Euroopassa 21 %. Vuoteen 2010 mennessä viennin on ennustettu voivan nousta miljardiin euroon vuodessa. Vuoteen 2020 mennessä viennin arvo olisi nykyisellä markkinaosuudella 1,8-2,6 miljardia euroa.315

Vientipotentiaalia on myös energiansäästöteknologioissa, jotka on usein nähty Suomen vahvuusalueeksi. Siirtymätalousmaissa energiankäytön on arvioitu tehostuvan kahdessa vuosikymmenessä jopa 40 %, mikä tarkoittaa merkittävien uusien vientimarkkinoiden avautumista.316 ClimBus-teknologiaohjelman taustakartoituksessa viennin arvoksi vuonna 2010 arvioitiin useita satoja miljoonia euroja. Taajuusmuuttajien 320 miljoonan ja metsäteollisuuden prosessien tehostamisen 85 miljoonan päälle tulevat vielä prosessiautomaatiojärjestelmät, joiden liikevaihdoksi arvioitiin karkeasti 450 miljoonaa.317

"Ympäristön kannalta hyödylliset ratkaisut parantavat myös yrityksen tuottavuutta. Tehokkuus on investointien lähtökohta."
sijoittaja Veikko Lesonen, Talouselämä 15/2005

"Maailman keskivertoasukas on vuosisadan lopulla viisi kertaa rikkaampi kuin nykyään. Ilmastonmuutoksen torjuminen nyt vain lykkäisi sitä muutamalla vuodella. Olisimme viisi kertaa rikkaampia vuoden 2100 sijaan vuonna 2102. Mielestäni se on kohtuullinen hinta."
Stanfordin yliopiston professori Stephen Schneider, New Scientist 12.2.2005

LAATIKKO 5.4

Itä-Suomesta kestävän energian mallialue

Itä-Suomen energiatoimiston tehtävä on edistää alueellaan (Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Kainuu) energiansäästöä ja uusiutuvien energialähteiden, erityisesti energiapuun käyttöä. Toimisto on hyväksynyt energiastrategian, jonka mukaan alueen omat energialähteet asetetaan etusijalle. Tavoitteena on omavaraisuus lämmön- ja sähköntuotannossa sekä osittainen omavaraisuus liikenteen polttoaineissa.

Vuonna 2002 sähköä tuotettiin Itä-Suomessa 4 TWh, josta uusiutuvilla energialähteillä 2/3. Puuperäisillä polttoaineilla sähköä tuotettiin 1,3 TWh. Vuosina 1992-2002 puun käyttö energiana kasvoi puolella, öljyn käyttö väheni 9 % ja hiilen käyttö supistui peräti 40 %. Itä-Suomen maakunnista Pohjois-Karjalassa oli korkein energiaomavaraisuus, 73 %.322

Itä-Suomessa on viljelyn ulkopuolella noin 100 000 ha peltoa, joilta voitaisiin saada esimerkiksi nopeakasvuista energiapajua viisi miljoonaa kiintokuutiometriä.323 Itä-Suomen peltoenergiapotentiaali on arvioitu 10 terawattitunniksi.

Biopolttoaineiden teoreettiseksi potentiaaliksi Itä-Suomessa vuonna 2010 on arvioitu noin 36 TWh324. Se tarkoittaa, että puuta voitaisiin käyttää yli kolme kertaa enemmän kuin nykyisin. Metsähakkeen teoreettinen potentiaali on 16 TWh. Tästä 7 TWh on tällä hetkellä teknisesti korjuukelpoista, mutta nykyinen metsähakkeen käyttö on vain 0,5 TWh.

Vuosina 2002-10 polttoainekulutus kasvaa Itä-Suomessa arviolta 3 %. Samaan aikaan päästökaupan ansiosta metsähakkeen käyttö nelinkertaistunee. Öljyn käytön arvioidaan vähenevän edelleen puolella ja hiilen käytön loppuvan kokonaan.

Pelkästään puun energiakäytöllä voitaisiin Itä-Suomeen luoda 1 200 työpaikkaa jo vuoteen 2010 mennessä.351 Päästökaupan kokonaisvaltaiset lisätyöllisyysvaikutukset Itä-Suomessa voivat pitkällä aikavälillä olla jopa kaksi tuhatta henkilötyövuotta.325 Metsähakkeen hankintaketjussa syntyvien työpaikkojen lisäksi myös muulla bioenergiaklusterilla arvioidaan olevan merkittävä vaikutus työllisyyteen. Bioenergiateknologian viennin, alueellisen tutkimus- ja kehitystyön ja erilaisten palveluyritysten on arvioitu tuovan yli tuhat uutta työpaikkaa Itä-Suomeen vuoteen 2010 mennessä.

[Poistettu kaavio 5.1 Lämpökeskusten työllistävyys koon mukaan (htv/PJ)353]

Ilmastonsuojelu tukee alueellista kehitystä

Uusiutuvat energialähteet ovat kotimaisia ja hyödynnettävissä paikallisesti. Hajautetussa energiantuotannossa siirtohävikit saadaan minimoitua eikä sähkönsiirron runkoverkkoja tarvita välttämättä lisää. Uudet 90 energian tuotantoon liittyvät työpaikat syntyvät sekä keskuksiin teknologian, innovaatioiden ja viennin 60 pariin että maaseudulle tuotantoon ja jalostukseen. 50 Hajautettu energiantuotanto tuo muuttotappioalueille todellisia mahdollisuuksia.

Kehittämällä uusiutuvia energialähteitä voidaan aktiivisesti edistää työpaikkojen luomista erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin eri puolille maata. Esimerkiksi metsähakkeen ja peltoenergian tuotannosta vastaavat suurimmaksi osaksi paikalliset yrittäjät.318 Tuulivoimahankkeissa paikallisten urakoijien osuus on tyypillisesti 25-30 % liikevaihdosta319, ja oululaisen WinWinDin voimaloissa kotimaisuusaste yltää 80 %:iin.358 Uusiutuvien energialähteiden käyttöönotto voi olla avaintekijä myös sellaisessa alueellisessa kehittämisessä, jonka tavoitteena on yhteisön sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden lisääminen.

Alueellinen, oma energiantuotanto tuottaa yhteisöllisyyden lisäksi myös turvallisuuden tunnetta. Sillä on merkittävä rooli valtakunnallisessa huoltovarmuuden ylläpitämisessä ja omavaraisuuden turvaamisessa. Hajautetulla energiantuotantoverkostolla on mahdollista yltää sataprosenttiseen omavaraisuuteen. Se voimistaa merkittävästi kriisinsietokykyä.320

Kahdella paikkakunnalla tapahtuva ydinsähkön tuotanto edustaa äärimmilleen keskitettyä energiataloutta. Olkiluodossa tuotetaan viidennen ydinreaktorin valmistuttua noin 30 % maan sähköstä, ja pääsiirtokaapeli Ruotsista kulkee Eurajoen kautta. Tällaisen solmukohdan putoaminen verkosta esimerkiksi teknisen vian takia haittaisi energiataloutta huomattavasti.321 Uusiutuvassa energiataloudessa tuotantoa hajautetaan ja sähköä tuotetaan siellä, missä sitä kulutetaankin.

Uusiutuvien hyötynä on myös se, että niiden tuottama hyvinvointi jää kiertämään aluetaloudessa. Ydinvoiman kustannuksista suuri osa on sellaisia pääomakustannuksia, jotka valuvat maan ulkopuolelle. Aluepolitiikan näkökulmasta on selvästi parempi maksaa uusiutuvan energian tuottamisesta ympäri Suomea kuin ydinvoiman rahoituslainan korkoja ulkomaille.

Suomi - ilmastonsuojelun poikkeustapaus?

Ilmastopoliittisessa keskustelussa korostetaan usein Suomen erityislaatua. Päästövähennysten väitetään olevan maallemme erityisen haastavia, koska taloutemme on riippuvainen energiaintensiivisestä teollisuudesta, ilmasto on kylmä ja etäisyydet pitkiä.

Väitteiden esittäjät tosin unohtavat usein mainita, että muillakin maailman mailla on omat erityisolosuhteensa. Esimerkiksi Australiassa on Suomeakin pitemmät etäisyydet ja Saksassa mittavat kivihiilen varannot. Japanissa kuluu kesäisin runsaasti energiaa ilmastointiin, Islannissa paljon päästöjä tuottaa alumiiniteollisuus ja Ukrainaa vaivaa köyhyys. Kanadalla on suunnilleen sama "erityisolosuhteiden" pakka kuin Suomellakin.

Liike-elämän etujärjestöt painottavat maamme teollisuuden olevan energiatehokkaampaa kuin muissa maissa. Raskaassa teollisuudessa on kuitenkin mahdollisuuksia tehostaa energiankäyttöä vielä huomattavasti. Vuonna 2001 ilmestyneen EU-tutkimuksen mukaan Suomen teollisuuden energiatehokkuutta voisi parantaa niin paljon, että tuotannon kaksinkertaistamisesta huolimatta päästöt vähenisivät 11 %.326

Suomi sijoittuu yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon (combined heat and power, CHP) hyödyntämisessä EU:n kolmanneksi (ks. taulukko 5.2). Toisaalta muut CHP-teknologiaa paljon käyttävät EU-maat ovat sitoutuneet vähentämään päästöjä huomattavasti enemmän kuin Suomi - Tanska ja Saksa peräti 21 %. Energiantuotannon tehokkuus ei siis ole estänyt muita maita asettamasta kovia tavoitteita. Suomessa löytyy vielä mahdollisuuksia lisätä CHP-tuotantoa erityisesti pienissä laitoksissa (ks. s. 22).

Suomen harvan asutuksen voidaan katsoa selittävän osan liikenteen päästöistä. On kuitenkin syytä muistaa, että suuri osa henkilöautoilun päästöistä ei johdu pitkistä välimatkoista. Puolet suomalaisten päivittäin tekemistä henkilöautomatkoista on alle kuuden kilometrin mittaisia ja näistä noin puolet alle kolmen kilometrin pituisia.

Suomen lämmitysenergian käyttö on onnistuttu tasaannuttamaan jo 1970-luvun alussa, eikä ole syytä uskoa, että tulevaisuudessakaan rakennusten lämmitysenergian kulutus kasvaisi.328 VTT:n tutkimuksissa on lisäksi saatu tuloksia, joiden mukaan rakennusten lämmitysenergian tarvetta voidaan uudis- ja korjausrakentamisessa pudottaa jopa kymmeniä prosentteja alle kymmenen vuoden takaisinmaksuajalla (ks. s. 21).329

Kylmästä ilmastosta on myös hyötyä. Se esimerkiksi parantaa sähkön ja lämmön yhteistuotannon käyttömahdollisuuksia, lisää lauhde- ja tuulivoimaloiden tuotantoa sekä vähentää jäähdytyksen tarvetta lämpimiin maihin verrattuna.330

"Avainasia on pitkän aikavälin ennustettavuus. Jos maailma asettaa tavoitteet seuraaville 50 vuodelle, niin kuin Iso-Britannia on tehnyt, yritykset keksivät ratkaisut. 'Antakaa meille aikaraja, kertokaa kuinka paljon meidän pitää vähentää [päästöjä], antakaa joustavuutta tavoitteiden toteuttamisessa niin me toteutamme tavoitteet', sanoo Wayne H. Brunetti, Xcel Energy Incin toimitusjohtaja." BusinessWeek 16.8.2004

LAATIKKO 5.5

Hiilivuodosta tuulivuotoon

Jotkin yritysten edustajat pelkäävät päästövähennysten ajavan energiaintensiivistä teollisuutta päästörajoitusten ulkopuolisiin maihin. Kriitikoiden mielestä tämän ns. hiilivuodon seurauksena todelliset päästövähennykset saattavat jäädä pieniksi, jos tuotanto siirtyy maihin, joissa päästöt tuotettua yksikköä kohti ovat korkeammat.

Hiilivuodon uhkaa on todennäköisesti liioiteltu julkisessa keskustelussa huomattavasti. Päästöoikeuksien ja energian hinta on vain yksi tekijä yritysten sijoittumisesta päätettäessä; muita - ja usein tärkeämpiä - ovat esimerkiksi markkinoiden läheisyys, työn hinta ja henkilöstön osaaminen.

Hiilivuodon vastapainoksi pitäisi myös puhua ns. tuulivuodosta - siitä, että kestävä ilmastopolitiikka vauhdittaa ilmastomyötäisen teknologian käyttöönottoa myös päästörajoitusten ulkopuolisissa maissa. Euroopan osuus maailman päästöistä on 14 % mutta tutkimus- ja kehitysrahoituksesta noin 30 %.331 Eurooppalainen tutkimus- ja kehitystyö vaikuttaa merkittävästi siihen, millaista teknologiaa ihmiskunta ottaa käyttöön. Yritysten kannustaminen ilmastoa säästävien tuotteiden kehittämiseen ja ilmastoteknologian rahoituksen lisääminen voivat edistää merkittävästi ilmastomyötäisten ratkaisujen yleistymistä kaikkialla maailmassa.

EU:n tuonti muodostaa viidenneksen koko maailmankaupan arvosta.332 Runsaasti energiaa kuluttaville tai päästöjä tuottaville tuotteille EU:ssa asetettavat normit ja verot muodostaisivat merkittävän kannusteen ilmastomyötäisten tuotteiden kehittämiseen niissä maissa, joille EU on tärkeä vientikohde.

Vaikeasti arvioitava mutta merkittävä vaikutus lienee mielikuvien muuttaminen. Vielä nykyään monissa köyhissä maissa käsitys kehityksestä voi yhdistyä hiilivoimaloihin, kaupunkimaastureihin ja kertakäyttökulttuuriin. Maailmassa ei ole yhtään vaurasta teollisuusmaata, joka olisi alentanut ympäristökuormansa kestävälle tasolle. Keskimäärin kulutus henkeä kohti länsimaissa ylittää seitsenkertaisesti maapallon kantokyvyn.333

Eurooppa voisi näyttää toisaalta nopeasti kasvaville kehitysmaille, toisaalta Yhdysvaltain kaltaisille, resurssi-intensiiviseen talouteen jämähtäneille teollisuusmaille tietä yhteiskuntaan, jonka hyvinvointi perustuu kestävään kehitykseen - talouden tai kilpailukyvyn siitä kärsimättä.

TAULUKKO 5.3

Arvioita ilmastonsuojelun sivuhyödyistä336

Toimenpide Sivuhyödyt
globaalit ilmastotoimet vuoteen 2020 asti n. 700 000 kuoleman välttäminen vuosittain
CO2-päästöjen vähentäminen Hollannissa 30 %
vuosina 1990-2030
SO2- ja NOx-päästöjen väheneminen n. 30 %,
hiukkaspäästöjen väheneminen n. 15 %
Kioton pöytäkirjan toteuttaminen Italiassa ilmansaasteiden haittojen pienentämisen
arvo suurempi kuin vähennyskustannukset
maltilliset päästövähennykset New Yorkissa,
México Cityssä, São Paulossa ja Santiagossa vuoteen 2020
n. 60 000 ennenaikaisen kuoleman ja
n. 6 miljoonan astmakohtauksen välttäminen
CO2-pitoisuuksien vakiinnuttaminen ilmakehässä
(450 ja 550 ppm)
SO2-päästöjen vähentämisessä 55-70 % ja
NOx-päästöjen vähentämisessä 40-55 % alemmat kustannukset
päästövähennykset OECD-maissa ilmansaasteiden väheneminen kompensoi
enimmillään 30 % vähennyskustannuksista
Kioton pöytäkirjan toteuttaminen Suomessa vuoteen 2020 SO2-päästöt n. -30 %,
NOx-päästöt n. -10 %

CO2 = hiilidioksidi, SO2 = rikkidioksidi, NOx = typen oksidit, ppm = parts per million, miljoonasosa

Ilmastonsuojelun ympäristö- ja terveyshyödyt

Ilmansaasteiden on osoitettu altistavan lukuisille sairauksille kuten astmalle ja sydän- ja verisuonitaudeille. Eurooppalaisissa kaupungeissa saasteet lyhentävät elinajanodotetta arviolta vuodella.334 Saasteille erityisen herkkiä väestöryhmiä ovat hengitys- ja sydänsairaat sekä vanhukset ja lapset.335

Ilmastopäästöjen rajoittamisella on merkittäviä sivuhyötyjä paikallisten ilmansaasteiden vähentämisessä ja siten ilmanlaadun paranemisessa. Päästöjen vähentämisen kustannuksia onkin verrattava aiheutuviin merkittäviin sivuhyötyihin (ks. taulukko 5.4).

Suomessa Kioton pöytäkirjan mukainen ilmastopäästöjen vähentäminen alentaisi myös rikkipäästöjä noin 30 %, typen oksidien päästöjä 10 % ja hiukkaspäästöjä 5-9 % vuoteen 2020 mennessä.337 EU-15-maissa saasteiden vähentämisen sivuhyötyjen on arvioitu olevan vuoteen 2010 mennessä yhdeksän miljardia euroa vuodessa. Suurimmat kustannussäästöt aiheutuisivat terveyshaittojen pienenemisestä. Vuosittain säästyisi myös sata tuhatta henkilöelinvuotta ja viisi miljoonaa henkilötyöpäivää.338

Nykyään arvioidaan, että Keski-Euroopassa jopa 6 % kaikista kuolemista johtuu pienhiukkasista.339 Euroopan ympäristökeskuksen EEA:n mukaan EU:n ilmastopolitiikka vähentää terveydelle haitallisia ilmansaasteita niin paljon, että säästöt terveyskuluissa kattavat ilmastopolitiikan oletetut kustannukset. Globaaleilla ilmastotoimilla saavutettavat kansanterveydelliset hyödyt voivat olla erittäin merkittäviä. Kehitysmaissa haitallisille ilmansaasteille altistumisen arvioidaan aiheuttavan vuosittain kolmen miljoonan ihmisen kuoleman ja erittäin laajoja haitallisia terveysvaikutuksia.340

Ilmansaasteista on terveyshaittojen lisäksi kielteisiä seurauksia myös luonnolle. Saasteet aiheuttavat vesistöjen ja maaperän happamoitumista ja rehevöitymistä. Lisäksi ilmansaasteet vahingoittavat kasveja lehtien, neulasten ja juuriston vaurioitumisen kautta. Saasteiden vaikutukset näkyvät selvästi useiden kaupunkien ja teollisuuslaitosten ympäristössä puiden neulasvaurioina sekä puiden rungolla kasvavien jäkälien vähentymisenä ja vaurioitumisena.341 Ilmastonsuojelu torjuu siis myös paikallisia ympäristöongelmia.

Luvun yhteenveto

  • Jo nykyisellä teknologialla on mahdollista vähentää päästöjä merkittävästi hyvinvoinnin kärsimättä. Teknologian kehittyminen halventaa päästövähennysten kustannuksia entisestään.
  • Hyödyt lämpenemisen rajoittamisesta 2 °C:een ylittävät kustannukset. Jopa puolet vuosien 2010-20 päästöjen vähennyspotentiaalista perustuu toimenpiteisiin, joiden suorat taloudelliset hyödyt ylittävät kustannukset.
  • Päästöjen vähentämisen kustannuksia voidaan minimoida ottamalla mukaan kaikki kaasut ja sektorit, osallistamalla merkittävät päästöjä tuottavat maat sekä käyttämällä markkinamekanismeja.
  • Ympäristön suojelemiseksi on aiemminkin ryhdytty voimakkaisiin toimenpiteisiin, eikä se ole pitkällä aikavälillä syönyt yritysten kannattavuutta. Esimerkiksi sellu- ja paperiteollisuuden vesistöpäästöjen vähentäminen 70 %:lla ei näkynyt merkittävästi yritysten voitoissa.
  • Ennakoitava ja pitkäjänteinen politiikka antaa mahdollisuuden varautua muutoksiin hyvissä ajoin, mikä laskee kustannuksia ja vähentää hukkainvestointien todennäköisyyttä.
  • Uusiutuvat energialähteet työllistävät tuotettua energiayksikköä kohti 2-5 kertaa enemmän kuin uusiutumaton energia.
  • Bioenergia-ala työllistää nykyään Suomessa 9 000 henkilöä. Pelkästään puuenergiateknologian vienti voisi työllistää saman verran vuoteen 2010 mennessä. Puuenergian käytön lisääminen kotimaassa voisi työllistää suoraan tuhansia henkilöitä.
  • Tuulivoiman arvioidaan työllistävän Suomessa vuonna 2010 suoraan 2 100 henkilöä. Työpaikkojen määrä voi kasvaa peräti kymmeneen tuhanteen.
  • Suomessa on 460 yritystä, jotka toimivat ilmastoteknologian parissa. Alan liikevaihto voi vuoteen 2010 mennessä nousta seitsemään miljardiin euroon.
  • Suomen tuulivoimateknologian vienti voi kasvaa 4-7-kertaiseksi vuoteen 2010 mennessä. Bioenergiaviennin on ennustettu voivan nousta miljardiin euroon. Vientipotentiaalin toteutuminen edellyttää määrätietoisia satsauksia kestävien tekniikoiden kotimarkkinoihin.
  • Uusiutuvan energian avulla voidaan vähentää riippuvuutta tuontienergiasta, parantaa huoltovarmuutta ja edistää työpaikkojen luomista erityisesti PK-yrityksiin eri puolille maata.
  • Pelkästään puun energiakäytöllä voitaisiin Itä-Suomeen luoda 1 200 työpaikkaa. Bioenergiateknologian viennin, alueellisen tutkimus- ja kehitystyön ja palveluyritysten on arvioitu tuovan yli tuhat uutta työpaikkaa Itä-Suomeen vuoteen 2010 mennessä.
  • Vauraana korkean osaamisen ja teknologian maana Suomella on erinomaiset edellytykset ilmastonsuojeluun. Voimme kehittää ilmastoteknologiaa, joka on käytettävissä ympäri maailmaa.
  • Ilmastonsuojelu vähentää paikallisia ilmansaasteita, mistä seuraa merkittäviä sivuhyötyjä terveydelle ja ympäristölle. Suomessa Kioton mukainen ilmastopäästöjen vähentäminen leikkaisi rikkipäästöjä noin 30 % ja typen oksidien päästöjä 10 %.
  • EU-15-maissa ilmastonsuojelun sivuhyötyjen on arvioitu olevan vuoteen 2010 mennessä yhdeksän miljardia euroa vuodessa. Vuosittain säästyisi sata tuhatta henkilöelinvuotta.
  • Keski-Euroopassa jopa 6 % kuolemista johtuu pienhiukkasista. Säästöt terveyskuluissa kattavat ilmastopolitiikan oletetut kustannukset.

6. Johtopäätökset: Suomi ilmastonsuojelun tiennäyttäjäksi

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan vakavimpia uhkia. Lämpenemisen ennakoidaan aiheuttavan huomattavaa tuhoa ihmisille ja luonnolle ympäri maailman.

Pahimpien haittojen välttäminen edellyttää maailman päästöjen puolittamista vuosisadan puoliväliin mennessä. Tehtävä on paitsi valtava, myös kiireellinen: teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjä reippaasti jo ensi vuosikymmenellä. Jos tässä ei onnistuta, saatamme ylittää rajan, jonka takaa ei ole paluuta.

Ilmastohaasteen vakavuudesta ja kiireellisyydestä huolimatta suomalaista politiikkaa tuntuu vaivaavan illuusio, jonka mukaan nykymeno voisi jatkua liki entisellään. Energiataloutta suunnitellaan ikään kuin ilmastonmuutoksesta selvittäisiin yhden suurvoimalan rakennuttamisella, ja liikennepolitiikassa levitellään käsiä päästöjen kasvun edessä.

Päästöt eivät vähene kauniilla ajatuksilla, vaan tarvitaan konkreettisia ja määrätietoisia toimenpiteitä. Jos on ajautunut törmäyskurssille, törmäykseltä ei välty sillä, että kiihdyttää vähän aiempaa vähemmän.

Jos päästöjen annetaan kasvaa nykytahtia, ilmastonmuutos vie pohjan ihmiskunnan hyvinvoinnilta. Työllisyys ja liike-elämä eivät kukoista maailmassa, joka on polvillaan rajun lämpenemisen edessä. Ilmaston kuormittamiselle perustuva hyvinvointi on silmänlumetta, jonka tenhovoima kestää vain hetken.

Viivyttely kostautuu. Päästövähennysten lykkääminen nostaa kustannuksia ja tekee ilmastotavoitteiden saavuttamisesta vaikeampaa. Kestävien ratkaisujen soveltaminen kotimaassa on edellytys sille, että voimme pärjätä ilmastoteknologian huimaa vauhtia kasvavilla maailmanmarkkinoilla. Kaukonäköisestä ilmastopolitiikasta hyötyvät niin työllisyys, alueet kuin kotimaiset yrityksetkin.

Tarvitsemme suunnanmuutosta. Talouskasvu ja ilmastopäästöt on kytkettävä irti toisistaan. Ympäristölle ja terveydelle aiheutuvat ulkoiskustannukset on sisällytettävä hintoihin. Fossiilienergian käytöstä on luovuttava vaiheittain ja siirryttävä uusiutuvaan energiatalouteen. Liikenne on ohjattava uusille raiteille.

Vihreiden tavoitteena on siirtää Suomi ilmastonsuojelussa pelkääjän paikalta tien näyttäjäksi ja raivaajaksi. Tähän maallamme on erinomaiset edellytykset.

Suomen koulutusjärjestelmä on tutkitusti maailman paras ja teknologinen osaaminen huippua. Loistamme kansainvälisissä kilpailukykyselvityksissä vuosi toisensa jälkeen. Suomessa on bioenergian tuotannon kannalta arvokasta metsäpinta-alaa asukasta kohti 14 kertaa niin paljon kuin läntisessä EU:ssa keskimäärin. Yksin Perämerellä ja Merenkurkun alueella voisi tuulivoimalla kattaa jopa neljänneksen koko maan nykyisestä sähkönkulutuksesta. Yhdyskuntasuunnittelun ja raideliikenteen kehittämisessä on valtava potentiaali.

Mahdollisuudet ovat siis huikeat. Tarvitaan vain määrätietoista politiikkaa. Vihreät ovat tässä ohjelmassa esittäneet oman mallinsa kestäväksi ilmastopolitiikaksi. Ohjelmamme perustuu ilmastonsuojelun, työllisyyden ja kilpailukyvyn yhteensovittamiseen realistisesti mutta kunnianhimoisesti.

Tähän lukuun on koottu ohjelman toimenpideehdotuksia sen mukaan, kuinka nopeasti ne voitaisiin ja tulisi toteuttaa.

Heti

  • ilmasto- ja energiastrategiassa on esitettävä pitkän aikavälin ohjelma, jolla päästään EU:n 2 °C:n tavoitteen edellyttämälle päästöuralle
  • suunnitelmat hankkia valtiolle merkittäviä määriä päästöoikeuksia tulee haudata ja keskittyä sen sijaan päästöjen vähentämiseen
  • joukkoliikenteen työsuhdematkalippu on otettava käyttöön
  • ratojen kunnossapidon määrärahoja on nostettava kolmanneksella ja rahoitusta joukkoliikenteen ostopalveluihin ja kehittämiseen lisättävä
  • kivihiilen veroa on korotettava
  • turpeen vapautus valmisteverosta on kytkettävä bioenergian osuuteen voimalaitoksessa
  • biokaasu on saatava verotuksellisesti tasa-arvoiseen asemaan muiden uusiutuvien energialähteiden kanssa ja biopolttoaineilta tulee poistaa polttoainevero
  • jäteveroa tulee korottaa kolmanneksella, ja se tulee ulottaa koskemaan myös yksityisiä kaatopaikkoja
  • rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeenpanon yhteydessä energiankulutusnormeja tulee päivittää ja asettaa tiukempia normeja sähkölämmitteisille taloille
  • uusiutuvien energialähteiden käyttöä pientalojen lämmityksessä on tuettava mm. keventämällä puupellettien verotusta sekä myöntämällä edullisia investointilainoja
  • Suomen on laadittava pitkäjänteinen ohjelma ekologisen verouudistuksen toteuttamisesta

Pian

  • Suomen on ajettava kansainvälisissä neuvotteluissa teollisuusmaiden päästöjen vähentämistä 30 % vuoteen 2020 ja 80 % vuoteen 2050 mennessä
  • Suomessa on säädettävä energiansäästön yleislaki
  • valtion on sovittava yhdessä investoijien kanssa demonstraatiotuulipuiston rakennuttamisesta
  • suora sähkölämmitys uusien pientalojen lämmitysmuotona tulee kieltää, jos samalla tuetaan asukkaita kestävämpien lämmitystapojen valinnassa
  • pakkausvero on ulotettava kaikkiin pakkauksiin ja lajittelemattoman sekajätteen massapoltto tulee kieltää
  • uusia rahoitusmalleja tärkeiden ratahankkeiden kuten pääkaupunkiseudun Marjaradan ja Varsinais-Suomen ELSA-radan toteuttamiseen on kehitettävä
  • verolainsäädäntö tulee perata ilmastonäkökulmasta ja ajoneuvoverotus porrastaa tiukasti auton päästötason mukaan
  • vihreästä sähköstä tuottajalle lisähinnan takaavat syöttötariffit on otettava käyttöön
  • kestäville energiaratkaisuille myönnettävien investointitukien taso ja pysyvyys on turvattava sekä tukia kohdennettava erityisesti uusimmalle teknologialle
  • EU:n päästökaupan puutteita tulee korjata perustamalla alkujako suuremmassa määrin tuotannon tehokkuuteen ja huutokauppaan
  • Suomen on ajettava EU:ssa lentoliikenteen verotukien lakkauttamista

Vuosikymmenen sisällä

  • Suomesta on tehtävä ilmastonsuojelun edelläkävijä, jossa uusi teknologia ja osaaminen luovat työpaikkoja, vientimahdollisuuksia ja yritystoimintaa
  • Kioton pöytäkirjaa tulee kehittää niin, että köyhimmille kehitysmaille taataan riittävä rahoitus ja kestämättömät päästövähennysmenetelmät rajataan pois
  • matalaenergiarakentaminen on asetettava uudisrakentamisessa normiksi
  • typpilannoitteiden verotusta on kiristettävä ja tuotto kanavoitava kestävän maatalouden kehittämiseen
  • EU:n päästökauppaa tulee laajentaa koskemaan muita kasvihuonekaasuja ja päästöjä tuottavia sektoreita kuten liikennettä
  • ruuhkamaksut tulisi ottaa käyttöön pääkaupunkiseudulla päästöjen vähentämiseksi ja liikenteen sujuvoittamiseksi
  • osana ekologisen velan takaisinmaksua köyhimpien maiden velat on mitätöitävä ja kehitysyhteistyömäärärahat korotettava 0,7 %:iin bruttokansantuotteesta
  • ilmastonmuutosta edistävien hankkeiden rahoittaminen kansainvälisten rahoituslaitosten ja kehitysyhteistyön kautta on lopetettava
  • Suomen on ajettava EU:ssa rajatulleja niitä maita vastaan, jotka jättäytyvät päästörajoitusten ulkopuolelle hankkiakseen epäreilua kilpailuetua
  • Suomen tulee edistää aktiivisesti kansainvälisiä ympäristöveroja

Viitteet

1 IPCC 2001. Tieteellinen perusta.
2 ACIA 2004
3 Luterbacher & al. 2004
4 Stott & al. 2004
5 WHO 2003
6 Epstein 2000
7 Dai & al. 2004
8 Cox & al. 2003
9 Thomas & al. 2004
10 Meinshausen 2005
11 World Resources Instituten CAIT-V&A-tietokanta
12 Meinshausen 2005
13 German Advisory Council on Global Change 2003
14 Luterbacher & al. 200
15 Tuomenvirta 2005
16 Saarnisto 2002
17 IPCC 2001. Synthesis Report.
18 Ilmatieteen laitos 2003
19 Ilmatieteen laitos 2004
20 Merentutkimuslaitos 2005
21 Suomen ympäristökeskus 2005
22 Maa- ja metsätalousministeriö 2005
23 Alestalo 2004
24 Alestalo 2004
25 Vertailussa oletettu, että lämpeneminen olisi tasaista koko maassa. Ilmatieteen laitos. Ilmastollinen vertailukausi 1971-2000.
26 Maa- ja metsätalousministeriö 2005
27 Maa- ja metsätalousministeriö 2005
28 Tynkkynen 2000
29 Tynkkynen 2000
30 Maa- ja metsätalousministeriö 2005
31 Taalas 2003
32 ACIA 2004
33 Taalas 2004
34 Ympäristöministeriö ja ulkoasiainministeriö 2004
35 Gregory & al. 2004
36 Ympäristöministeriö ja ulkoasiainministeriö 2004
37 Schrag 2004
38 Lorius & al. 1990
39 Severinghaus & Brook 1999
40 Erwin 1994
41 de Menocal 2001
42 IPCC 2001. Tieteellinen perusta.
43 IPCC 2001. The Science of Climate Change.
44 Broecker 1997
45 Tynkkynen 2000
46 Schlesinger & al. 2005
47 ilmasto.org. Palautekytkennät; New Scientist 2005
48 German Advisory Council on Global Change 2003. Ks.myös Hare & Meinshausen 2004
49 Hopkin 2005
50 Hare & Meinshausen 2004
51 Hare & Meinshausen 2004
52 Hare & Meinshausen 2004
53 IPCC 2001. Tieteellinen perusta.
54 Hopkin 2005
55 German Advisory Council on Global Change 2003; Hare 2005; Meinshausen 2005
56 The Council of the European Union 1996
57 Met Office 2004
58 Luvut koskevat kaikkia kasvihuonekaasuja hiilidioksi- diekvivalenteiksi (CO2-eq) muutettuina. 400 ppm CO2-eq vastaa 350 ppm:ää pelkkää hiilidioksidia. Vertailun vuoksi hiilidioksidin pitoisuus oli teollista vallankumousta edeltäneellä ajalla 280 ppm ja nykyään 376 ppm. Meinshausen 2005.
59 Tasattaessa pitoisuudet 550 ppm:ään on yhtä todennäköistä, että lämpeneminen nousee 4,5:een kuin että se jää 2 asteeseen. Jos pitoisuudet laskettaisiin 350 ppm:ään, jäisi kahden asteen ylittämisen todennäköisyys vain noin 10 %:iin. Hiilidioksidille pitoisuustasot ovat alhaisempia. Pessimistisempiäkin arvioita on esitetty: kahden asteen ylittämisen todennäköisyys voi olla 50 %, vaikka pitoisuudet rajoitettaisiin 400 ppm:ään. Hare & Meinshausen 2004; Meinshausen 2005.
60 den Elzen & Meinshausen 2005
61 German Advisory Council on Global Change 2003
62 Meinshausen 2005
63 O'Neill & Oppenheimer 2002
64 German Advisory Council on Global Change 2003
65 Tavoitteissa ei ole laskettu mukaan päästöoikeuksien tasajakoa. Ilmasto-oikeudenmukaisuuden täysimääräinen huomioon ottaminen merkitsisi teollisuusmaiden päästöleikkausten kiristymistä entisestään. Meinshausen 2005
66 European Parliament resolution 2005; European Council conclusions 2005
67 Tilastokeskus. Kasvihuonekaasupäästöt 1990-2003 päästöluokittain ja kaasuittain.
68 COM (2005) 35/F
69 Ks. esim. Lammi & Tynkkynen 2001; Tynkkynen 2003
70 Climate Action Network Europe 2004
71 German Advisory Council on Global Change 2003
72 Myllyvirta 2005
73 Päästötavoitteet ovat vuoteen 1990 verrattuna. Northrop 2003
74 International Energy Agency 2004a
75 GreenStream Network 2005
76 European Council conclusions 2005
77 European Parliament resolution 2005
78 Centre for Science and Environment 1998
79 International Energy Agency 2004b
80 CDM Watch 2005
81 CDM Watch 2005
82 Tilastokeskus 2005b
83 Tilastokeskus 2005a
84 Energia ja Suomen kilpailukyky
85 Energia.fi. Energialähteet.
86 Tilastokeskus. Energiaennakko 2003.
87 Tilastokeskus. Energiaennakko 2003.
88 Tilastokeskus. Energiaennakko 2003.
89 Energia.fi. Teollisuussähkön hinta Euroopassa.
90 Energia.fi. Sähkön kokonaishinta; Energian hinnan kehityksestä ks. myös julkaisu: VATT. Talouden rakenteet 2003.
91 Energia.fi. Electricity netproduction, imports and exports (GWh) in Finland.
92 Tiusanen 2004
93 Fingrid 2005
94 Kauppa- ja teollisuusministeriö 2004d
95 COM (2005) 35/F
96 Motiva 2005b
97Kauppa- ja teollisuusministeriö 2001
98 Törmänen 2005
99 Melender 2004
100 Lehtinen 1998
101 Energiansäästöpalvelu Enespa
102 Motiva 2000
103 Climtech 8/2002
104 Tekes 2002
105 International Energy Agency 2001
106 Meier & al. 2004
107 Motiva Oy. Asuminen.
108 Motiva. Tietokoneiden virransäästöominaisuudet.
109 Suomen ympäristökeskus 2003
110 Korhonen & al. 2002111 Tekes 2002
112 Motiva. Asunto-osakeyhtiöt.
113 Motiva. Lämmitysenergian säästö
114 Scheer 2004
115 EU-direktiivi 2002/91/EY
116 Energia. fi. Kaukolämpö.
117 Lampinen 2000a
118 Lindholm 2000
119 Tilastokeskus 2004b
120 Lampinen 2004a
121 VATT 2003
122 VTT 2002
123 Tilastokeskus 2004b
124 EU:n tavoitteet ja perusteet uusiutuvan energian edistämisohjelmalle 1997
125 Nurmi 2004
126 Suomi & al. 2004
127 Finbio 2005
128 Tilastokeskus 2004b
129 Energia.fi. Sähkön hankinta energialähteittäin.
130 EU-direktiivi 2001/77/EY
131 EU-direktiivi 2001/77/EY
132 Finbio 2005
133 Energia.fi. Sähkötilasto.
134 Tekniikka&Talous 2005
135 Metsäntutkimuslaitos 2005
136 Helynen & al. 2002
137 Metsäntutkimuslaitos 2005
138 Helynen & al. 2002
139 Finbio, Puuenergia ry, Suomen Turvetuottajat ry & Turveteollisuusliitto ry 2005
140 Finbio, Puuenergia ry, Suomen Turvetuottajat ry & Turveteollisuusliitto ry 2005
141 Motiva. Biopohjaiset polttonesteet.
142 Kyytsönen 2005
143 Maaseudun tulevaisuus 2005b
144 Maaseudun tulevaisuus 2005a
145 Helynen & al. 2002
146 Poikola 2005
147 Ks. mm. Siitonen & Vanha-Majamaa 2002
148 Heikkinen & al. 2000
149 Virkkala & al. 2000
150 Heikkinen & al. 2000
151 Heikkinen & al. 2000
152 Hautala & al. 2004
153 Kruys & Jonsson 1999
154 Lampinen 2003b
155 Euroopan komissio 1997
156 Kauppa- ja teollisuusministeriö 1999a
157 Lampinen 2003b
158 Tilastokeskus 2004a
159 Uusi-Penttilä 2004
160 Lampinen 2003a
161 Svenskt Gastekniskt Center AB 2004
162 Lampinen 2003b
163 European Wind Energy Association 2005
164 European Wind Energy Association 2004c
165 European Wind Energy Association 2004c
166 European Wind Energy Association 2004a
167 European Wind Energy Association 2004c
168 European Wind Energy Association 2004c; Suomen sähkön kokonaiskulutus vuonna 2003 oli häviöt mukaan lukien 85 TWh. Energia.fi. Sähkön käyttö ja verkostohäviöt.
169 European Wind Energy Association 2004b
170 Havgul AS 2004
171 Strategy of the German Government on the use of off-shore wind energy 2002
172 European Wind Energy Association 2004b
173 COM(2005) 35/F
174 European Wind Energy Association 2004c
175 VTT 2004a
176 Lukkari 2005; Energia.fi. Sähkön käyttö ja verkosto- häviöt. Vuoden 2004 sähkön kulutus on ennakkotieto.
177 European Wind Energy Association 2004e
178 Kauppa- ja teollisuusministeriö 1999b
179 Kauppa- ja teollisuusministeriö 2003
180 Helsingin kaupunki 2000
181 Electrowatt-Ekono 2001
182 Ympäristöministeriö, Lapin liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Keski-Pohjanmaan liitto & Pohjanmaan liitto 2003
183 Tuulivoima 2002
184 European Wind Energy Assocation 2004c
185 European Wind Energy Assocation 2004c
186 Vuoden 2001 lopulla EU-15:n kapasiteetti oli 17 315 MW, vuoden 2004 lopussa 34 073 MW. American Wind Energy Association & European Wind Energy Association 2003; European Wind Energy Association 2004e
187 European Wind Energy Association 2004b
188 Electrowatt-Ekono 2001
189 European Wind Energy Association 2004c
190 European Wind Energy Assocation 2004d
191 European Wind Energy Association 2004c
192 Motiva. Ilmalämpöpumput.
193 Suomen lämpöpumppuyhdistys ry
194 Engsten & al. 2004
195 Käyhkö 2004
196 Ks. Suomen Kuvalehti 2005
197 Tekes 2001
198 Hoffmann 2004
199 European Photovoltaic Industry Association & Greenpeace 2005
200 Tekes 2001
201 Department of Energy 2004
202 Ivy 2004
203 Baxter Clemmons 2005
204 Sigfusson 2004
205 Koljonen 2005
206 Makower & al. 2005
207 Schindler & al. 2003
208 IPCC 2001. Ilmastonmuutoksen rajoittaminen. Hiili-, öljy- ja kaasuvarantojen reservien ja resurssien tarkempaa analyysiä löytyy esimerkiksi World Energy Assessmentin kotisivuilta www.undp.org/seed/eap/ activities/wea
209 European Environment Agency 1999
210 Liikenne- ja viestintäministeriö. Liikenne ja ympäristö.
211 Kalenoja & al. 2002.
212 Tilastokeskus. StatFin -tilastopalvelu.
213 Liikenne- ja viestintäministeriö 2005
214 EU-direktiivi 2003/30/EY
215 Kalenoja & al. 2002
216 Brusin 2005
217 Motiva 2005a
218 Vihreiden liikennepoliittisia tavoitteita linjataan tarkemmin vuonna 2006 julkistettavassa liikenne poliittisessa ohjelmassa
219 Motiva Oy. Liikkumistavan valinta.
220 International Union of Railways. Railways & energy.
221 VTT 2004c
222 Ratahallintokeskus 2000
223 Harmaajärvi & al. 2001
224 Harmaajärvi 2004
225 Harmaajärvi & al. 2001
226 Harmaajärvi & al. 2001
227 Harmaajärvi & al. 2001
228 "Nimitys sellaisille viljelytoimenpiteille ja viljelyjärjestelmille, joissa ympäristötalouden ja tuotantotalouden edut yhtyvät kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti". Korkman & al. 1993.
229 Kestävän kehityksen ajatuksen mukaan nykyihmisen on elettävä niin, että luonto säilyy puhtaana, monimuotoisena, tuottavana ja uusiutumiskykyisenä tuleville sukupolville. Maataloustuotannon käsitetään olevan kestävää silloin, kun tuotantopanosten käyttö on tasapainossa niiden uusiutumisen ja kierrätyksen kanssa, peltomaa pysyy viljavana sekä ympäristö säilyy pilaantumattomana toiminnan ollessa kuitenkin tuottavaa.
230 Perälä & al. 2004a; Perälä & al. 2004b
231 Tilastokeskus. Uusin päästöinventaario.
232 Suomen ympäristökeskus. Jätteiden synty.
233 Tilastokeskus 2003
234 Tuhkanen & al. 2002
235 Climtech 17/2002
236 Climtech 12/2002
237 Ellerman & Harrison 2003
238 Päästökauppalaki 2004
239 Kara 2004
240 Kauppa- ja teollisuusministeriö 2004b
241 Kara 2004
242 HE 49/2004
243 Kara 2004
244 Kauppa- ja teollisuusministeriö 2004c
245 Kara 2004
246 Kara 2004
247 Kara 2004
248 ENDS 2003, Roodman 2000
249 Valtionvarainministeriö 2004
250 Tilastokeskus 2004c
251 Tilastokeskus 2004c
252 Valtionvarainministeriö 2004
253 Halla 2005
254 Jørgensen 2003
255 Ympäristöministeriö 2003
256 Finbio 2005
257 Schlegelmilch 2000
258 Jørgensen 2003
259 Kauppa- ja teollisuusministeriö 2004a
260 Kauppa- ja teollisuusministeriö 2004a
261 Suomen luonnonsuojeluliitto 2004
262 Kauppa- ja teollisuusministeriö 2004a
263 Kauppa- ja teollisuusministeriö 2004a
264 Vanhanen & al.
265 Finbio 2005
266 Suomen luonnonsuojeluliitto 2004
267 Suomen luonnonsuojeluliitto 2004
268 Kauppa- ja teollisuusministeriö 2004a
269 China Daily 2005
270 Renewable Access Energy 2005
271 Liang Zhi 2005
272 Renewable Access Energy 2005. Ks. myös Chinese Renewable Energy Industries Association 2005
273 Tsekin Maan ystävät 2005
274 VNS 1/2001 vp.
275 Anttonen 2005
276 Kauppa- ja teollisuusministeriö. Energiatuen hakeminen ja maksaminen.
277 Finbio 2005
278 Finbio & al. 2005
279 Suomen luonnonsuojeluliitto 2004
280 Transport for London. Congestion charging.; Transport for London 2005a; Transport for London 2005b
281 VTT 2004b, IPCC 1999
282 COM(2001) 31/F
283 Simms 2001
284 SEEN 2002; SEEN 2003
285 COM(2005) 35/F
286 Paul & Wahlberg 2002; Sandmo 2003
287 Roodman 1996
288 Paul & Wahlberg 2002
289 Sandmo 2003, Paul & Wahlberg 2002
290 International Energy Agency 2003
291 IPCC 2001. Ilmastonmuutoksen rajoittaminen.
292 ilmasto. org. Ilmastonmuutoksen torjuminen.
293 COM(2005) 35/F
294 Carey 2004
295 COM(2005) 35/F
296 IPCC 2001. Mitigation.
297 COM(2005) 35/F
298 Porter 1998
299 Hetemäki 1996
300 ilmasto.org. Ilmastonmuutoksen torjuminen.
301 IPCC 2001. Työryhmä III.
302 Lampinen 2002
303 Brusin 2005
304 Electrowatt-Ekono 2001
305 Peltola & Holttinen 2001
306 International Energy Agency 2004c
307 Tekes 2003
308 International Energy Agency 2004c
309 Makower & al. 2005
310 Jaakko Pöyry Management Consulting 2003
311 Jaakko Pöyry Management Consulting 2003
312 Tuulivoima 2002
313 Peltola & Holttinen 2001
314 Climtech 2/2002
315 Wilkman 2001; Monni & al. 2003; Helynen & al. 2002; Jaakko Pöyry Management Consulting 2003
316 Wilkman 2001; World Energy Assessment 2000
317 Jaakko Pöyry Management Consulting 2003
318 Finbio & al. 2005
319 Electrowatt-Ekono 2001
320 Ks. esim. Tuomola
321 Lampinen 2002
322 Itä-Suomen Energiatoimisto 2004
323 Finbio & European Bioenergy Networks 2003
324 Electrowatt-Ekono 2004
325 Electrowatt-Ekono 2004
326 European Commission 2001
327 Lampinen 2000b
328 Lampinen 2000b; Lampinen 2004
329 Kauppa- ja teollisuusministeriö 1993; VTT 1999
330 Lampinen 2000b
331 UNESCO Institute for Statistics 2004
332 Eurostat 2005
333 WWF 2004
334 WHO 2004
335 Myllynen & al. 2004
336 Syri & Lehtilä 2003
337 Syri & al. 2002
338 Baker & Rosendahl, 2000
339 Küntzli & al. 2000
340 Syri & Lehtilä 2003
341 Syri & Lehtilä 2003
342 ydinvoima.net. Uraanin louhinta.
343 YmVL 2/2001 vp - M 7/2000 vp
344 van Leeuwen & Smith 2004
345 Nuclear Energy Agency 2004
346 IPCC 2001. Scientific basis.
347 VATT. Talouden rakenteet 2003.
348 Suomen kestävän kehityksen indikaattorit. Liikkuva Suomi -indikaattorit..
349 Harrabin 2005; Ladd 2005
350 Liikenne- ja viestintäministeriö 2004
351 Itä-Suomen Energiatoimisto 2002
352 Petit & al. 1999
353 Halonen & al. 2003
354 Halonen & al. 2003
355 Kauppa- ja teollisuusministeriö 1999c
356 Halonen & al. 2003
357 WinWinD 2005
358 WinWinD 2005

Lähteet

ACIA. 2004. Impacts of a Warming Arctic. Arctic Climate Impact Assessment. ACIA Overview report. Luettavissa osoitteessa amap.no/workdocs/index.cfm?dirsub=%2FACIA%2 Foverview

Alestalo, Mikko. 26.3.2004. Ilmaston kehitysennusteita. Ilmatieteen laitoksen varapääjohtajan Mikko Alestalon esitys ilmastofoorumin seminaarissa.

American Wind Energy Association & European Wind Energy Association 3.3.2003. Record growth for global wind power in 2002. Luettavissa osoitteessa www.ewea.org/doc/03-0303%20World%20figures.pdf

Anttonen, Mika. 31.1.2005. Kauppa- ja teollisuusministeriön Mika Anttosen tiedonanto.

Baker & Rosendahl, 2000. Ancillary benefits of GHG migitation in Europe. IPCC workshop on assessing the ancillary Benefits and costs of greenhouse gas mitigation strategies, Washington DC, 27-29 March 2000. Luettavissa osoitteessa www. oecd.org/dataoecd/32/41/2053990.pdf

Baxter Clemmons, Shannon. 23.2.2005 Shannon Baxter Clemmonsin esitelmä eduskunnan ympäristövaliokunnalle. Sacramento, Yhdysvallat.

Broecker, W. S. 1997. Thermohaline Circulation, the Achilles Heel of Our Climate System. Science 278.

Brusin, Terhi. 23.4.2005. Biopolttoaineiden kysynta ylittää jo nyt tuotannon. Taloussanomat.

Carey, John. 2004. Global Warming. BusinessWeek 16.8.2004.

CDM Watch. 2005. Quick Stats. Luettavissa osoitteessa www. cdmwatch.org/quick-stat/quick%20stats%20march%2011%202005.pdf

Centre for Science and Environment. 1998. Definitions of 'equal entitlements'. CSE dossier factsheet 5. Saatavilla osoitteesta www.cseindia.org/html/eyou/climate/pdf/fact5.pdf

China Daily 3.3.2005. Greenpeace hails China's energy law. Luettavissa osoitteessa www.chinadaily.com.cn/english/ doc/2005-03/03/content_421154.htm

Chinese Renewable Energy Industries Association 9.3.2005. Authorized Release: The Renewable Energy Law. The People's Republic of China. Luettavissa osoitteessa www.creia.net/ cms_eng/_code/english/news/new_detail.php?column_ id=22&item_id=355

Climate Action Network Europe. 2004. EU public consultation on future commitments post 2012 on climate change. Saatavilla osoitteesta www.climnet.org/pubs/102004CANE_ %20EUpost2012.doc

Climtech 2/2002. Tuulivoima Suomessa - Vientinäkymiä ja päästövähennyksiä. Hannele Holttinen & Esa Peltola. VTT & Tekes. Saatavilla osoitteessa www.vtt.fi/pro/climtech/material/climtech_2-02_fin2.pdf.

Climtech 8/2002. Energiapalveluyhtiöt - Päästölaskelmat osaksi energiansäästöä ja ESCO-toimintaa. Heikki Väisänen, Harri Laurikka & Katri Kuusinen. VTT & Tekes. Saatavilla osoitteessa www.vtt.fi/pro/climtech/material/8_02fin.pdf

Climtech 12/2002. Energiantuotanto ja päästöt - Uutta, tehokkaampaa voimalaitostekniikkaa. Jouko Hepola, Esa Kurkela, Antti Harmoinen, Jouko Heikkilä, Katri Nyberg & Markku Raiko. VTT & Tekes. Saatavilla osoitteessa www.vtt.fi/pro/climtech/material/12fin.pdf

Climtech 17/2002. Mekaaninen massanvalmistus - Biotekniikka auttaa vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä. Anne Kallioinen, Jaakko Pere, Matti Siika-aho, Liisa Viikari, Antti Lehtilä, Helena Mälkki, Sanna Syri & Rabbe Thun. VTT & Tekes. Saatavilla osoitteessa www.vtt.fi/pro/climtech/ material/17fin.pdf

COM(2001) 31/F. Environment 2010: Our future, Our choice - The Sixth Environment Action Programme. Communication from the Commission to the Council, the European Parliament, the Economic and Social Committee and the Committee of the Regions. Luettavissa osoitteessa europa.eu.int/eur-lex/ en/com/pdf/2001/en_501PC0031.pdf

COM(2005) 35/F. Winning the Battle Against Global Climate Change. Communication from the Commission to the Council, the European Parliament, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions. Luettavissa osoitteessa europa.eu.int/eur-lex/lex/LexUriServ/ site/en/com/2005/com2005_0035en01.pdf

The Council of the European Union. 25.6.1996. 1939th Council Meeting, Luxembourg.

Cox, P.M., Betts, R.A., Collins, M., Harris, P., Huntingford, C. & Jones, C.D. 2003. Amazon Dieback under Climate-Carbon Cycle Projections for the 21st Century. Hadley Centre technical note 42. March 2003. Met Office. Luettavissa osoitteessa www.metoffice.com/research/hadleycentre/pubs/HCTN/HCTN_42.pdf

Dai, Aiguo, Trenberth, Kevin E. and Qian, Taotao. 2004. A

Global Dataset of Palmer Drought Severity Index for 1870- 2002: Relationship with Soil Moisture and Effects of Surface Warming. Journal of Hydrometeorology 5(6). Luettavissa osoitteessa www.cgd.ucar.edu/cas/adai/papers/Dai_pdsi_paper.pdf

Department of Energy (USA). 2004. Hydrogen Production Methods. Luettavissa osoitteessa www.eere.energy.gov/hydrogenandfuelcells/production/prod_methods.html

Electrowatt-Ekono. 2001. Tuulivoiman mahdollisuudet Suomessa. Lausunto 10.4.2001. Luettavissa osoitteessa www.lumituuli.fi/tv.pdf

Electrowatt-Ekono. 2004. Päästökaupan alueelliset vaikutukset

Itä-Suomessa. Pentti Leino, Juha Elo, Perttu Lahtinen, Anu Lehto, Riitta Pulkkinen & Olli Sipilä. Luettavissa osoitteessa www.puuvoima.fi/pdf/Päästökaupan%20loppuraportti.pdf

Ellerman, A.D. & Harrison, D. 2003. Emission Trading in U.S. MIT. Luettavissa osoitteessa web.mit.edu/ceepr/www/R2003-169.pdf

den Elzen, M.G.J. & Meinshausen, M. 2005. Meeting the EU 2°C climate target: global and regional emission implications. RIVM: 44. RIVM report 728001031/2005. Bilthoven, Hollanti.

ENDS 14.8.2003. Conflicting EU green taxation trends revealed. Environment Daily 1494.

Energia ja Suomen kilpailukyky. 2005. Energia-alan toimialaraportti Suomi maailmantaloudessa -selvitykseen. Luettavissaosoitteessa www.energia.fi/attachment.asp?Section=3226&It em=12978

Energia.fi. Electricity netproduction, imports and exports (GWh) in Finland. Luettavissa osoitteessa www.energia.fi/ attachment.asp?Section=141&Item=1854

Energia.fi. Energialähteet. Luettavissa osoitteessa www.energia.fi/page.asp?Section=174

Energia. fi. Kaukolämpö. Luettavissa osoitteessa www.energia. fi/page.asp?section=142

Energia.fi. Sähkön hankinta energialähteittäin. Luettavissa osoitteessa www.energia.fi/page.asp?Section=2711

Energia.fi. Sähkön kokonaishinta. Luettavissa osoitteessa www. energia.fi/page.asp?Section=2724

Energia.fi Sähkön käyttö ja verkostohäviöt. Luettavissa osoitteessa www.energia.fi/page.asp?Section=2701

Energia.fi. Sähkötilasto. Luettavissa osoitteessa www.energia. fi/default.asp?section=2685

Energia.fi. Teollisuussähkön hinta Euroopassa. Luettavissa osoitteessa www.energia.fi/page.asp?Section=2772.

Energiansäästöpalvelu Enespa Oy. ESCO-toiminta. www. enespa.fi/esco/

Engsten, Hallberg & Johansson. 2004. Värmepumpen - effektbalansen och växthusgaser. Kungliga Tekniska Högskolan (Ruotsi). Saatavissa osoitteesta www.svepinfo.se/pdf/effektbalans_vaxthusgaser.pdf

Epstein, Paul R. 2000. Is Global Warming Harmful to Health? Scientific American. August 2000. Luettavissa osoitteessa www.med.harvard.edu/chge/sciam.pdf

Erwin, D. H. 1994. The Permo-Triassic extinction. Nature 367.

EU-direktiivi 2001/77/EY sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla

EU-direktiivi 2002/91/EY rakennusten energiatehokkuudesta. Luettavissa osoitteessa europa.eu.int/eur-lex/pri/fi/oj/ dat/2003/l_001/l_00120030104fi00650071.pdf

EU-direktiivi 2003/30/EY liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä. Luettavissa osoitteessa www.ebb-eu.org/legis/ OJ%20promotion%20FIN.pdf

Euroopan komissio. 1997. Tulevaisuuden energia: Uusiutuvat energialähteet. Yhteisön strategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskeva Valkoinen kirja.

European Commission. 2001. Economic Evaluation of Sectoral Emission Reduction Objectives for Climate Change; Economic Evaluation of Carbon Dioxide and Nitrous Oxide Emission Reductions in Industry in the EU; Bottom-up Analysis; Final Report; January 2001. Luettavissa osoitteessa europa.eu.int/ comm/environment/enveco/climate_change/industry.pdf

European Council conclusions. 11.3.2005. 7242/05. Climate Change: Medium and longer term emission reduction strategies, including targets. Saatavilla osoitteessa register.consilium. eu.int/pdf/en/05/st07/st07242.en05.pdf

European Environment Agency. 1999. Environment in the European Union at the turn of the century. Luettavissa osoitteessa reports.eea.eu.int/92-9157-202-0/en

European Parliament resolution on the outcome of the Buenos Aires Conference on climate change. 13.1.2005. P6_TAPROV(2005)0005. Luettavissa osoitteessa www2.europarl. eu.int/omk/sipade2?PUBREF=-//EP//TEXT+TA+P6-TA2005-0005+0+DOC+XML+V0//EN&L=EN&LEVEL=3&NAV=S&LSTDOC=Y

European Photovoltaic Industry Association & Greenpeace 2005: Solar Generation. Luettavissa osoitteessa www.epia. org/documents/Solar_Generation_report.pdf

European Wind Energy Assocation. 2004a. The cost of wind power. The facts within the fiction. Renewable Energy World July-August 2004. Saatavilla osoitteessa www.ewea.org/documents/Facts_fiction.pdf

European Wind Energy Association. 2004b. Offshore Policy Debate: The Central Issues. Wind Directions September/October 2004. Saatavilla osoitteesta www.ewea.org/documents/ WD23vi_FOCUS%20sept%20-%20oct.pdf

European Wind Energy Association. 2004c. Wind Energy - The Facts. An Analysis of Wind Energy in the EU-25. Luettavissa osoitteessa www.ewea.org/06projects_events/proj_WEfacts.htm

European Wind Energy Assocation. 2004d. Wind Power Economics. Wind energy costs - investment factors. Saatavilla osoitteesta www.ewea.org/documents/factsheet_economy2. pdf

European Wind Energy Association. 2004e. Wind power installed in Europe by end of 2004 (cumulative). Euroopan tuulivoimayhdistyksen EWEAn kokoama tilasto. Saatavilla osoitteesta www.ewea.org/documents/2004%20wind%20map%20.pdf

European Wind Energy Association 27.1.2005. Wind power continues to grow in 2004 in the EU, but faces constraints of grid and administrative barriers. Saatavilla osoitteessa www. ewea.org/documents/0127%20Stats%202004_final.pdf

Eurostat. 2005. External and intra-European Union trade - Monthly statistics - No 2/2005. Saatavissa osoitteesta epp. eurostat.cec.eu.int/cache/ITY_OFFPUB/KS-AR-05-002/ EN/KS-AR-05-002-EN.PDF

EU:n tavoitteet ja perusteet uusiutuvan energian edistämisohjelmalle 1997 Luettavissa osoitteessa solis.wwnet.fi/ymparisto/eu.htm

Finbio. 20.4.2005. Kevätpäivä 2005 -seminaariaineisto. Finbion julkaisu 31.

Finbio & European Bioenergy Networks. 7.2.2003. Peltoenergia Suomessa -seminaari. Luettavissa osoitteessa www. puuvoima.fi/pdf/PeltoenergiaSuomessa.pdf

Finbio, Puuenergia ry, Suomen Turvetuottajat ry & Turveteollisuusliitto ry 2005. Bioenergia, Suomen kansallinen voimavara. Tavoitteet 2010. Luettavissa osoitteessa www.turveliitto. fi/user_files/files/Bioenergiatavoitteet.pdf

Fingrid 22.2.05. Suomi ja Ruotsi rakentavat maiden välisen merikaapelin. Luettavissa osoitteessa www.fingrid.fi/portal/ suomeksi/tiedotteet_ja_julkaisut/ajankohtaista/?id=567

German Advisory Council on Global Change (WBGU).2003. Climate Protection Strategies for the 21st Century: Kyoto and beyond. Special report. Berliini. Saatavilla osoitteesta www.wbgu.de/wbgu_sn2003_engl.pdf

GreenStream Network. 2005. Päästökaupan Markkinakatsaus. Maaliskuu 2005.

Gregory, Jonathan M. , Huybrechts, Philippe ja Raper, Sarah C.B. 2004. Threatened loss of the Greenland ice-sheet. Nature vol. 428.

Halla, Tarja. 8.4.2005. Biodieselistä jätetty lakialoite. Maaseudun tulevaisuus.

Halonen, Petri, Helynen, Satu, Flyktman, Martti, Kallio, Esa, Kallio, Markku, Paappanen, Teuvo & Vesterinen, Pirkko. 2003. Bioenergian tuotanto- ja käyttöketjut sekä niiden suorat työllisyysvaikutukset. VTT tiedotteita 2219. Saatavissa osoitteesta www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2003/T2219.pdf

Hare, Bill. 2005. Relationship between increases in global mean temperature and impacts on ecosystems, food production, water and socio-economic systems. Saatavilla osoitteesta regserver.unfccc.int/seors/file_storage/FS_908184528

Hare, Bill & Meinshausen, Malte. 2004. How much warming are we committed to and how much can be avoided? Potsdam Institute for Climate Impact Research (PIK). PIK Report No. 93. Potsdam. Saatavilla osoitteesta www.pik-potsdam.de/pik_ web/publications/pik_reports/reports/pr.93/pr93.pdf

Harrabin, Roger. 27.5.2005. Industry chiefs' environment plea. BBC News. Luettavissa osoitteessa news.bbc.co.uk/1/hi/business/4585229.stm;

Havgul AS. 2004. Vindkraftanleggene HAVSUL I, II, III og IV. Melding desember 2004. Saatavilla osoitteesta www.nve. no/FileArchive/308/200500115_1.pdf

Harmaajärvi, Irmeli. 1.10.2004. Asuntoalueen ekologisuuden arviointi. Ympäristövaikutusten arviointikurssi. Teknillinen korkeakoulu, maanmittausosasto.

Harmaajärvi, Irmeli, Huhdanmäki, Aimo & Lahti, Pekka. 2001. Yhdyskuntarakenne ja kasvihuonekaasupäästöt. Suomen ympäristö 522.

Hautala, Jalonen, Laaka-Lindberg & Vanha-Majamaa. 2004. Impacts of retention felling on coarse woody debris (CWD) in mature boreal spruce forests in Finland. Biodiversity and Conservation, vol. 13.

HE 49/2004. Hallituksen esitys Eduskunnalle päästökauppalaiksi sekä laeiksi ympäristönsuojelulain 43 §:n ja Energiamarkkinavirastosta annetun lain 1 § muuttamisesta.

Heikkinen, Risto, Punttila, Pekka, Virkkala, Raimo & Rajasärkkä, Ari. 2000. Suojelualueverkon merkitys metsälajistolle - lehtojen putkilokasvit, metsien lahopuukovakuoriaiset, havuja sekametsien linnut. Suomen ympäristö 440.

Helsingin kaupunki. 2000. Tuulivoimaloiden teknistaloudellinen sijoituspaikkaselvitys. Loppuraportti. Electrowatt-Ekono.

Helynen, Satu, Flyktman, Martti, Mäkinen, Tuula, Sipilä, Kai & Vesterinen, Pirkko. 2002. Bioenergian mahdollisuudet kasvihuonepäästöjen vähentämisessä. VTT Tiedotteita 2145. Saatavilla osoitteessa www.inf.vtt.fi/pdf/tiedotteet/2002/ T2145.pdf

Hetemäki, L. 1996. Essays on the Impact of Pollution Control on a Firm: a Distance Function Approach. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 609.

Hoffmann, Winfried. 2004. PV Solar Electricity Industry: Market Growth And Perspectives. RWE Schott Solar. Luettavissa osoitteessa www.rweschottsolar.com/de/files/media/2004/2/ 632121228557656250mxvqjd3aflmmwj555op4na45.pdf

Hopkin, Michael. 24.1.2005. Internet project forecasts global warming. Nature-lehden www-uutissivut. Luettavissa osoitteessa www.nature.com/news/2005/050124/full/05012410.html (maksullinen).

IEA 2004. IEA:n johtaja World Energy Outlookin julkaisun yhteydessä 26.10.2004. Lehdistötiedote saatavilla osoitteessa www.iea.org/Textbase/press/pressdetail.asp?PRESS_REL_ ID=137.

ilmasto.org. Palautekytkennät. Luettavissa osoitteessa www.ilmasto.org/i2c5.htm#1

ilmasto.org. Ilmastonmuutoksen torjuminen. Luettavissa osoitteessa www.ilmasto.org/i2d.htm

Ilmatieteen laitos. Ilmastollinen vertailukausi 1971-2000. Luettavissa osoitteessa www.fmi.fi/saa/tilastot_100.html

Ilmatieteen laitos 1.8.2003. Heinäkuussa huippuhelteitä ja runsaasti salamoita. Luettavissa osoitteessa www.fmi.fi/uutiset/index_5.html?Id=1059724429.html

Ilmatieteen laitos 4.8.2004. Ennätyksellinen kaatosade Pohjanmaalla. Luettavissa osoitteessa www.fmi.fi/uutiset/index_

6.html?Id=1091610655.html

International Energy Agency. 2001. Things that go blip in the night -Standby Power and How to Limit it. Luettavissa osoitteessa http://www.iea.org/textbase/nppdf/free/2000/ blipinthenight01.pdf

International Energy Agency 2003. Key world energy statistics from the IEA.

International Energy Agency. 2004a. Energy Policies of IEA Countries. 2004 Review.

International Energy Agency. 2004b. Key World Energy Statistics 2004. Saatavilla osoitteesta library.iea.org/dbtw-wpd/ Textbase/nppdf/free/2004/keyworld2004.pdf

International Energy Agency 2004c. World Energy Outlook. Saatavilla osoitteessa www.worldenergyoutlook.org

International Union of Railways. Railways & energy. Luettavissa osoitteessa www.uic.asso.fr/environnement/article.php3?id_article=7

IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change). 1999. Aviation and the Global Atmosphere. Tiivistelmä saatavilla osoitteessa www.ipcc.ch/pub/av(E).pdf

IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change). Climate Change 2001. The Science of Climate Change.

IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) Third Assessment Report. Climate Change 2001. Working Group I. The Scientific Basis. Saatavilla osoitteessa www.grida.no/ climate/ipcc_tar/wg1/index.htm

IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) Third Assessment Report. Climate Change 2001. Working Group III: Mitigation. Saatavilla osoitteessa www.grida.no/climate/ ipcc_tar/wg3/index.htm

IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) Third Assessment Report. Climate Change 2001. Synthesis Report. Saatavilla osoitteessa www.grida.no/climate/ipcc_tar/vol4/ index.htm

IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) kolmas arviointiraportti. Työryhmä I. Ilmastonmuutos 2001. Tieteellinen perusta. Yhteenveto päätöksentekijöille. Saatavilla osoitteesta www.fmi.fi/kuvat/WG1SPMFI.pdf

IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) kolmas arviointiraportti. Työryhmä III. Ilmastonmuutos 2001. Ilmastonmuutoksen rajoittaminen. Yhteenveto päätöksentekijöille. Saatavilla osoitteesta www.vtt.fi/pro/climtech/wg3spmfi.pdf

Itä-Suomen Energiatoimisto. 2002. Itä-Suomen Energiatoimiston neuvottelukunnan kannanotto energiapuun riittävyyteen sekä turpeen käyttöön energialähteenä. Luettavissa osoitteessa www.puuvoima.fi/pdf/finbiokannanotto.PDF

Itä-Suomen Energiatoimisto. 2004. Selvitys eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle.

Ivy, Johanna. 2004. Summary of Electrolytic Hydrogen Production. National Renewable Energy Laboratory (USA). Saatavissa osoitteesta www.eere.energy.gov/hydrogenandfuelcells/ pdfs/35948.pdf

Jaakko Pöyry Management Consulting. 2003. Ilmastoaiheisen teknologiaohjelman taustaselvitys. Loppuraportti. Luettavissa osoitteessa websrv2.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/Kaynnissa/ClimBus/fi/Dokumenttiarkisto/Viestinta_ ja_aktivointi/Muu_viestinta_ja_aktivointi/taustaselvitys.pdf Jørgensen, Christian Ege.2003. Environmental Fiscal Reform: Perspectives for Progress in the European Union. June 2003.

European Environmental Bureau. Luettavissa osoitteessa www.ecotax.info/EFRpublicationJune03.pdf

Kalenoja, Hanna, Mäntynen, Jorma, Kallberg, Harri, Jokipii, Tuomas, Korpela, Kari & Kulmala, Mika. 2002. Liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämismahdollisuudet Suomessa. Tampere: Tampereen teknillinen korkeakoulu. Saatavissa osoitteesta www.vtt.fi/pro/climtech/material/liikennelop.pdf

Kara, Mikko 2004. Päästökaupan vaikutus pohjoismaiseen sähkökauppaan - ehdotus Suomen strategiaksi. Selvitysmiehen loppuraportti Kauppa- ja teollisuusministerille. Saatavissa osoitteessa www.ktm.fi/chapter_images/483540_KARAloppurap071004.pdf

Kauppa- ja teollisuusministeriö. Energiatuen hakeminen ja maksaminen. Luettavissa osoitteessa www.ktm.fi/index.phtml?menu_id=191&lang=1

Kauppa- ja teollisuusministeriö 1993. ETRR, Energy-efficient buildings and building components. Final report on the energy research program 1988-1992, KTM reviews B: 163.

Kauppa- ja teollisuusministeriö. 1999. Energiastrategian toteutuminen - seurantaraportin taustaselvitys. KTM:n julkaisuja 1/1999.

Kauppa- ja teollisuusministeriö. 1999. Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma. KTM 48/070/98.

Kauppa- ja teollisuusministeriö. 1999c. Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman taustaraportti. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 24/1999.

Kauppa- ja teollisuusministeriö. 2001. Teknologia ja kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittaminen: Taustatyö kansallista ilmasto-ohjelmaa varten. Kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja 1/2001.

Kauppa- ja teollisuusministeriö. 2003. Uusiutuvan energian edistämisohjelma 2003-2006: työryhmän ehdotus. KTM 25/070/2002.

Kauppa- ja teollisuusministeriö. 2004a. EU:n päästökaupan, energiaverotuksen ja energiantuotannon tukien yhteensovittaminen 2004. Työryhmän mietintö. KTM Julkaisuja 35/2004. Luettavissa osoitteessa www.ktm.fi/chapter_files/Ohjauskeinotr_mietintO.pdf

Kauppa- ja teollisuusministeriö. 2004b. Selvitys päästökaupan toimeenpanon tilanteesta. Kauppa- ja teollisuusministeriön selvitys eduskunnan talousvaliokunnalle.

Kauppa- ja teollisuusministeriö. 2004c. Suomen esitys kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevaksi kansalliseksi jakosuunnitelmaksi vuosille 2005-2007.

Kauppa- ja teollisuusministeriö 16.9.2004d. Venäläisen ydinsähkön tuontiin liittyvälle merikaapelille haettu rakentamislupaa KTM:ltä. Luettavissa osoitteessa www.ktm.fi/index.phtml?chapter_id=483302&lang=1#483302

Koljonen, Tiina. 2005. Future Expectations to Hydrogen Energy Systems in the Nordic Countries. VTT. Saatavissa osoitteessa www.h2foresight.info/Tiina%20Koljonen%20or dicconference%20270105.pdf

Korhonen, Anne, Pihala, Hannu, Ranne Aulis, Ahponen,Veikko & Sillanpää Liisa. 2002. Kotitalouksien ja toimistotilojen laitesähkön tehostaminen.Työtehoseuran julkaisuja 384.

Korkman, Johan, Ijas, Johannes, Pehkonen, Aarne, Rekolainen, Seppo, Valpasvuo-Jaatinen, Pirkko & Tiilikkala, Kari. 1993. Hyvät viljelymenetelmät. Maaseudun ympäristöohjelman mukaiset viljelysuositukset. Työryhmämuistio. Maa- ja metsätalousministeriö.

Kruys & Jonsson. 1999. Fine woody debris is important for species richness on logs in managed boreal spruce forests of northern Sweden. Can. J. For. Res./Rev. Can. Rech. For. 29(8).

Küntzli, Kaiser, Medina, Studnicka, Chanel, Filliger, Herry, Horak Jr, Puybonnieux-Texier , Quenel, Schneider, Seethaler , Vergnaud & Sommer. 2000. Public Health impact of outdoor and Traffic related air pollution: a European assessment. The Lancet 356.

Kyytsönen, Jouko. 6.4.2005. Ruokohelpi rehuviljaa kannattavampi viljelykasvi. Maaseudun tulevaisuus.

Käyhkö, Tuija. 11.3.2004. Vauhdilla kasvava SLP tähtää KeskiEurooppaan. Tekniikka & talous.

Ladd. Johannah. 27.5.2005. UK Business Chiefs Urge Longterm Climate Change Policy. CNNMoney. Luettavissa osoitteessa money.cnn.com/services/tickerheadlines/for5/200505270909DOWJONESDJONLINE000695_FORTUNE5.htm

Lammi, Harri & Tynkkynen, Oras. 2001. The Whole Climate. Climate equity and its implications for the North. Maan ystävät. Tampere.

Lampinen, Ari. 2000a. Eri uusiutuvien energialähteiden yhteiskunnallinen merkitys EU:n perspektiivistä. Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitos. Saatavilla osoitteesta www.cc.jyu.fi/~ala/ilmasto/Euue.pdf

Lampinen, Ari. 2000b. Suomalaisen ilmastotalouden ilmiöitä. Miten energiansäästö ja muut win-win -mahdollisuudet tullaan ottamaan huomioon Suomen ilmastonmuutoksen torjuntastrategiassa? Futura 3/2000. Luettavissa osoitteessa www.cc.jyu. fi/~ala/ilmasto/Manuscript_Futura_0300.PDF

Lampinen, Ari. 2002. Huomioita energialähteiden kansantaloudellisten kustannusten käsittelystä Suomen energiatalouspolitiikassa. Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/2002.

Lampinen , Ari. 2003a. Biokaasun käyttö liikenteessä Ruotsissa. Jyväskylän yliopisto. Luettavissa osoitteessa www.cc.jyu. fi/~ala/biokaasu/Bioenergia0403.PDF

Lampinen, Ari. 2003b. Jätteiden liikennekäyttöpotentiaali Suomessa. Jyväskylän yliopisto. Saatavissa osoitteessa www. cc.jyu.fi/~ala/biokaasu/Kuntatekniikka_biokaasupotentiaali.PDF

Lampinen, Ari. 2004. Teknologian suuri kertomus Suomen ilmastopolitiikassa. Kanava 2/2004. Luettavissa osoitteessa www.cc.jyu.fi/~ala/ilmasto/Manuscript_Kanava_0204.PDF

van Leeuwen, Jan-Willem Storm & Smith, Philip. 2004. Nuclear Power: the Energy Balance. Luettavissa osoitteessa www.oprit.rug.nl/deenen/

Lehtinen, Lauri. 1998. Taajuusmuuttajat valtaavat markkinoita.

Partneri 2/98. Siemens. Luettavissa osoitteessa www.siemens. fi/partneri/Taajuusmuuttajat%20valtaavat%20markkinoita.htm

Liang Zhi 16.3.2005. Kiinan Suomen-suurlähetystön tiedottajan Liang Zhin sähköpostiviesti.

Liikenne- ja viestintäministeriö. Liikenne ja ympäristö. Luettavissa osoitteessa www.mintc.fi/www/sivut/suomi/ymparisto/index.htm

Liikenne- ja viestintäministeriö 2004. Joukkoliikenne nousuun! Työryhmän mietintö. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 51/2004. Luettavissa osoitteessa www.mintc.fi/oliver/upl867-51_2004.pdf

Liikenne- ja viestintäministeriö. 2005. Joukkoliikenne keskisuurissa kaupungeissa. Vertailu ja yhteiskuntataloudellisia vaikutuksia. LVM:n julkaisuja 2/2005.

Lindholm, Pirita. 2000. Selvitys puupolttoaineista. Tampereen yliopisto. Saatavissa osoitteesta www.uta.fi/laitokset/yhdt/artikkelit/2000_puupoltto.pdf

Lorius, C., Jouzel, J., Raynaud, D., Hansen, J. & Le Treut, H. 1990. The ice-core record: climate sensitivity and future greenhouse warming. Nature 347.

Lukkari, Jukka. 2005. Uutta tuulivoimaa käyttöön ennätysmäärä. Tekniikka&Talous 27.1.2005.

Luterbacher, Jürg, Dietrich, Daniel, Xoplaki, Elena, Grosjean, Martin & Wanner, Heinz. 2004. European Seasonal and Annual Temperature Variability, Trends, and Extremes Since 1500. Science 303. Luettavissa osoitteessa www.giub.unibe.ch/klimet/docs/luterbacheretal_science.pdf

Maa- ja metsätalousministeriö. 2005. Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia. MMM:n julkaisuja 1/2005. Saatavilla osoitteessa www.mmm.fi/sopeutumisstrategia/SopeutumisstrategiaLOPULLINEN.pdf

Maaseudun tulevaisuus 6.4.2005a. Tämän kevään kylvö korjataan vuonna 2007.

Maaseudun tulevaisuus 8.4.2005b. Ruokohelpi vaihtoehtona yhä varteenotettavampi.

Makower, Joel, Pernick, Ron & Wilder, Clint. 2005. Clean Energy Trends 2005. Clean Edge. Saatavilla osoitteesta www. cleanedge.com/reports-trends2005.php

Meier, Alan, Huber, Wolfgang & Rosen, Karen. 2004. Reducing Leaking Electricity to 1 Watt. Lawrence Berkeley National Laboratory 2004. Luettavissa osoitteessa eetd.lbl.gov/ EA/Reports/42108/

Meinshausen, Malte. 25.1.2005. On the risk of overshooting 2ºC. Esitys Euroopan parlamentin vihreän ryhmän ilmastoseminaarissa Brysselissä.

Melender, Tommi. 2004. Vaconin huominen on Aasiassa. Arvopaperi 12/2004. Luettavissa osoitteessa www.arvopaperi. fi/ap/122004/6

de Menocal, Peter. 2001. Cultural Responses to Climate Change: Lessons From the Holocene. Columbian yliopisto, USA. Luettavissa osoitteessa www.ex.ac.uk/geography/modules/ GEO3210/culture_climate%5B1%5D.ppt

Merentutkimuslaitos 9.1.2005. Vedenkorkeus nousi Suomenlahdelle ennätyslukemiin, aallokko oli hyvin korkeata, vaikka uusia ennätyksiä ei aivan syntynytkään. Luettavissa osoitteessa www.fimr.fi/fi/itamerinyt/uutiset/23.html

Met Office 16.12.2004. Another warm year. Luettavissa osoitteessa www.meto.gov.uk/corporate/pressoffice/2004/ pr20041216.html

Metsäntutkimuslaitos 11.5.2005. Puupolttoaineiden käyttö energiantuotannossa 2004. Puupolttoaineiden käyttö kasvoi edelleen - metsähaketta kului 2,7 miljoonaa kuutiometriä. Metsätilastotiedote 770. Luettavissa osoitteessa www.metla.fi/tiedotteet/metsatilastotiedotteet/2005/puupolttoaine2004.htm

Monni, Suvi, Soimakallio, Sampo & Ohlström, Mikael. 2003. Arvioita energiateknologian markkinoista lähivuosikymmeninä. VTT Prosessit. Projektiraportti PRO4/P7501/03. Saatavissa osoitteesta www.vtt.fi/pro/climtech/material/iuet.pdf

Motiva 1.4.2005a. Malttia ja viisautta teille -kampanja haastaa tienkäyttäjät turvalliseen ja taloudelliseen ajotapaan. Luettavissa osoitteessa www.motiva.fi/fi/uutiskeskus/tiedotteet/2005/2005-04-1-000.html

Motiva 13.4.2005b. Teollisuus voi säästää merkittävästi tehostamalla paineilman käyttöä. Luettavissa osoitteessa www.motiva. fi/fi/uutiskeskus/tiedotteet/2005/2005-04-13-001.html

Motiva. Asuminen. Luettavissa osoitteessa www.motiva.fi/fi/ kuluttajat/asuminen/

Motiva. Asunto-osakeyhtiöt. Luettavissa osoitteessa www. motiva.fi/fi/yjay/asunto-osakeyhtiot/

Motiva. Biopohjaiset polttonesteet. Luettavissa osoitteessa www.motiva.fi/fi/kirjasto/uusiutuvatenergialahteetsuomessa/ muutbiomassaenergianlahteet/biopohjaisetpolttonesteet.html

Motiva. Ilmalämpöpumput. Luettavissa osoitteessa www.motiva.fi/fi/kuluttajat/pientalonlammitysjarjestelmat/tukilammitysjarjestelmattueksijaturvaksi/ilmalampopumput.html

Motiva. Liikkumistavan valinta. Luettavissa osoitteessa www. motiva.fi/fi/kuluttajat/liikkuminen/liikkumistavanvalinta

Motiva. Lämmitysenergian säästö. Luettavissa osoitteessa www. motiva.fi/fi/kuluttajat/rakentaminen/energiaasaastavapientalo/lammitysenergiansaasto.html

Motiva. Tietokoneiden virransäästöominaisuudet. Luettavissa osoitteessa www.motiva.fi/fi/kuluttajat/hankinnat/elektroniikka/tietokoneidenvirransaasto.html

Motiva. 2000. ESCO-toiminnan yleisperiaatteet ja MotivaESCO-konsepti. Motivan julkaisuja 3/2000.

Myllynen, Maria, Koskentalo, Tarja & Alaviippola, Birgitta. 2004. Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2003. PJS B 2004:5. Luettavissa osoitteessa www.ytv.fi/ilmanl/aineisto/ILMANLAATU_2003.pdf

Myllyvirta, Lauri. 2005. Miltä näyttäisi oikeudenmukainen ilmastosopimus? Saatavilla osoitteesta www.maanystavat.fi/ ilmasto/tavoitteet

New Scientist. 2005. Sleeping giants. 12 February 2005.

Northrop, Michael. 2003. Cutting Greenhouse Gas Emissions is Possible and Even Profitable. Ecologic - Institute for International and European Environmental Policy. Luettavissa osoitteessa www.ecologic.de/download/verschiedenes/2003/ Northrop_Reducers_030915.PDF

Nuclear Energy Agency. 2004. Uranium 2003: Resources, Production and Demand.

Nurmi, Markku. 2005. Uusiutuvan energian kysyntä kasvaa. Ympäristö 5/2004

O'Neill, Brian C. & Oppenheimer, Michael. 2002. Dangerous Climate Impacts and the Kyoto Protocol. Science vol. 296.

Paul, James A. & Wahlberg, Katarina. 2002. Global Taxes for Global Priorities. Global Policy Forum, the World Economy, Ecology and Development Association ja the Heinrich Böll Foundation.

Peltola, E. & Holttinen, H. 2001. Tuulivoimamarkkinat suomalaisen teknologiaviennin kannalta. VTT Energian raportteja 45/2001. Luettavissa osoitteessa www.vtt.fi/pro/climtech/material/tuulirap.pdf

Perälä, P., Regina, K. & Esala, M. 2004a. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt.

Perälä, P., Regina, K. & Esala, M. 2004b: Viljelijä ja ilmastonmuutos - mitä minä voin tehdä omalla tilallani. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Luettavissa osoitteessa www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=24529&lan=fi

Petit, Jouzel, Raynaud, Barkov, Barnola, Basile, Bender, Chappellaz, Davisk, Delaygue, Delmotte, Kotlyakov, Legrand, Lipenkov, Lorius, Pépin, Ritz, Saltzmank & Stievenard. 1999. Climate and atmospheric history of the past 420,000 years from the Vostok ice core, Antarctica. Nature 399.

Poikola Juha. 13.4.2005. Alustus eduskunnan ympäristövaliokunnalle.

Porter, Michael E. 1998. On Competition. Harvard Business School Press.

Päästökauppalaki 30.7.2004/683. Luettavissa osoitteessa www. finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040683

Ratahallintokeskus. 2000. Rataverkko 2020 -ohjelman väliraportti: Kehittämisvaihtoehtojen vaikutustarkastelut. Ratahallintokeskuksen julkaisuja A1/2000. Tiivistelmä luettavissa osoitteessa www.rhk.fi/tutkimus/a100.html

Renewable Access Energy 9.3.2005. China Passes Renewable Energy Law. Luettavissa osoitteessa www.renewableenergyaccess.com/rea/news/story?id=23531

Roodman, D. M. 1996. Markkinoiden valjastaminen ympäristönsuojeluun. Teoksessa Maailman tila 1996. Gaudeamus. Tampere.

Roodman, D.M. 2000. Environmental Tax Shifting Multiplying. Teoksessa L.R.Brown & al. Vital Signs 2000.

Saarnisto, Matti. 2002. Tulevaisuus ilmastohistorian valossa. Tiivistelmä FIGARE-seminaarissa 5.11.2002 pidetystä esitelmästä. Luettavissa osoitteessa figare.utu.fi/noticeboard/20021029/abstraktit/saarnisto.html

Sandmo, Angmar. 2003. Environmental Taxation and Revenue for Development.

Scheer, Hermann. 2004. Kernenergie gehört ins Technikmuseum. Die Zeit 32/2004. Luettavissa osoitteessa zeus.zeit.de/text/2004/32/Kernenergie

Schindler, Jörg, Weindorf, Werner & Wurster, Reinhold. 2003.

Results of GM WtW-Study. Saatavissa osoitteessa www.lbst. de/gmwtw/Results_GM_WtW-Study_JUL2003.pdf

Schlegelmilch, Kai. 2000. Energy Taxation in the EU - Recent Processes. Heinrich-Böll-Foundation. Luettavissa osoitteessa www.boell.de/downloads/oeko/energytax2.pdf

Schlesinger, Michael E., Yin, Jianjun, Yohe, Gary, Andronova, Natalia G., Malyshev, Sergey & Li, Bin. 2005. Assessing the Risk of a Collapse of the Atlantic Thermohaline Circulation. Luettavissa osoitteessa www.stabilisation2005.com/Schlesingerm_Thermohaline.pdf

Schrag, D.P. & Alley, R.B. 2004. Ancient Lessons for Our Future Climate. Science 306. Luettavissa osoitteessa www.atmos.washington.edu/~camille/pcc587/ref/SchragAlley2004_ Perspectives.pdf

SEEN. 2002. Vital Statistics. Luettavissa osoitteessa www.seen. org/pages/vital.shtml

SEEN. 2003. The World Bank and Fossil Fuels: At the Crossroads. Luettavissa osoitteessa www.seen.org/pages/reports/ WB_brief_0903.shtml

Severinghaus, J. P. & Brook, E. J. 1999. Abrupt Climate Change at the End of the Last Glacial Period Inferred from Trapped Air in Polar Ice. Science, Vol 286.

Sigfusson, Thorsteinn I. 2004: Hydrogenizing an island. University of Iceland. Saatavissa osoitteessa www.sentech.org/ APEC_HydrogenWorkshopPresentations/10%20-%20Icelan d,%20Hydrogen%20Island%20-%20Lunch%20Day%20I.pdf

Siitonen, Juha & Vanha-Majamaa, Ilkka. 2002. Lahopuusto. Monta-tulosseminaari 17.2.2005. Luettavissa osoitteessa www. metsateho.fi/uploads/1gpkzxr41i.pdf

Simms, Andrew. 2001. An Environmental War Economy. The lessons of ecological debt and global warming. The New Economics Foundation. Luettavissa osoitteessa www.neweconomics.org/gen/uploads/lpce0g55xjx5eq55mfjxbb552310 2003182245.pdf

Stott, Peter A., Stone, D. A. & Allen, M. R. 2004. Human contribution to the European heatwave of 2003. Nature, vol. 432. Luettavissa osoitteessa www.climateprediction.net/science/pubs/nature03089.pdf

Strategy of the German Government on the use of off-shore wind energy in the context of its national sustainability strategy. January 2002. Luettavissa osoitteessa www.bmu.de/files/pdfs/allgemein/application/pdf/offshore.pdf

Suomen kestävän kehityksen indikaattorit. Liikkuva Suomi -indikaattorit. Saatavissa osoitteessa www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=14058&lan=fi

Suomen Kuvalehti 9/2005. Aurinko säästää energiaa myös Suomessa.

Suomen luonnonsuojeluliitto. 2004. Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaostolle 20.10.2004.

Suomen lämpöpumppuyhdistys ry. Lämpöpumppuopas. Saatavilla osoitteesta www.sulpu.fi/rakentajat_yleista.asp. www. nibe.com/heating/produkter/mvp/F1110a.htm

Suomen ympäristökeskus. Jätteiden synty. Luettavissa osoitteessa www.ymparisto.fi/default.asp?node=6984&lan=fi

Suomen ympäristökeskus 2.10.2003 Toimistolaitteiden sähkönkulutusta tutkitaan. Luettavissa osoitteessa www.ymparisto. fi/default.asp?contentid=40350&lan=FI

Suomen ympäristökeskus 11.2.2005. Säiden ääriolot aiheuttavat merkittäviä taloudellisia vahinkoja. Luettavissa osoitteessa www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=118807&lan=fi Suomi, U., Rautanen, J. & Aho, I. 2004. Uusiutuvan energian edistämisohjelma 2003-2006 - toteutustilanne ja näkymät. Motiva. Luettavissa osoitteessa www.motiva.fi/attachment/f16d4d543f99d7a59f54560a69063a0e/ 31b6b62d7a3f564d9175ed9b8eefdf9f/UEO-katsaus.pdf

Svenskt Gastekniskt Center AB. 2004. Biogas i Sverige. Luettavissa osoitteessa www.sgc.se/Energigas/index2.asp?Area=E nergigas&ID=434&Submenu2=Biogas

Syri, Karvosenoja, Lehtilä, Laurila, Lindfors & Tuovinen. 2002. Modeling the impacts of Finnish Climate Strategy on Air Pollution. Atmospheric Environment 36.

Syri & Lehtilä. 2003. Kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisen vaikutus muihin ilmansaasteisiin. VTT.

Taalas, Petteri: Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas YLEn radiouutisten haastattelussa kesäkuu 2003.

Taalas, Petteri. 9.11.2004. Pohjoisen ilmastossa raju muutos. Vieraskynä. Helsingin Sanomat.

Tekes. 2001. Aurinkoenergia Suomen olosuhteisissa ja sen potentiaali ilmastomuutoksen torjunnassa. Saatavissa osoitteesta www.kolumbus.fi/solpros/reports/3rdeport_final.PDF

Tekes. 2002. Technology and Climate Change (Climtech) Programme - Final Report. Technology Programme Report 14/2002. Saatavilla osoitteessa www.vtt.fi/pro/climtech/material/loppuraportti/index.html

Tekes. 2003. DENSY - Hajautetut energiajärjestelmät 2003- 2007. Luettavissa osoitteessa websrv2.tekes.fi/opencms/ opencms/OhjelmaPortaali/Kaynnissa/DENSY/fi/Dokumenttiarkisto/Viestinta_ja_aktivointi/Esitysaineisto/DENSY_es_1709031.pdf

Tekniikka&Talous 3.3.2005. KTM selvitti Suomen jokireservit. Luettavissa osoitteessa www.tekniikkatalous.fi/doc.do?f_id=691850

Thomas, Cameron, Green, Bakkenes, Beaumont, Collingham, Erasmus, Ferreira de Siqueira, Grainger, Hannah, Hughes, Huntley, van Jaarsveld, Midgley, Miles, Ortega-Huerta, Peterson, Phillips & Williams. 2004. Extinction risk from climate change. Nature 427. Luettavissa osoitteessa www.nature.com/ nature/journal/v427/n6970/full/nature02121_fs.html

Tilastokeskus. Energiaennakko 2003. Luettavissa osoitteessa www.stat.fi/tk/yr/energiaennakko03.pdf

Tilastokeskus. Kasvihuonekaasupäästöt 1990-2003 päästöluokittain ja kaasuittain. Luettavissa osoitteessa www.tilastokeskus. fi/til/khki/2003/khki_2003_2005-04-19_tau_001.html

Tilastokeskus. StatFin -tilastopalvelu. Moottoriajoneuvokanta. Saatavissa osoitteesta statfin.stat.fi

Tilastokeskus. Uusin päästöinventaario. Luettavissa osoitteessa www.stat.fi/tk/yr/khkaasut_uusin_paastolaskelma.html

Tilastokeskus 2003. Suomen kasvihuonekaasujen inventaario 2003. Luettavissa osoitteessa www.stat.fi/til/khki/2003/index.html

Tilastokeskus. 2004a. Energian loppukäyttö sektoreittain. Luettavissa osoitteessa tilastokeskus.fi/tup/suoluk/taskus_energia. html

Tilastokeskus. 2004b. Energiatilasto 2003

Tilastokeskus 14.9.2004c. Ympäristönsuojeluun ensi vuonna lähes miljardi euroa. Luettavissa osoitteessa www.stat.fi/ajk/ tiedotteet/v2004/198ymps.html

Tilastokeskus 7.1.2005a. Kasvihuonekaasujen päästöissä jyrkkä kasvu vuonna 2003. Luettavissa osoitteessa www.stat.fi/til/ khki/2003/khki_2003_2005-01-07_tau_001.html

Tilastokeskus 15.3.2005b. Energian kokonaiskulutus edellisvuotisella tasolla. Luettavissa osoitteessa www.stat.fi/til/ ekul/2004/ekul_2004_2005-03-15_kat_001.html

Tiusanen, Pekka. 2004. Viisi vahvistushanketta Pohjoismaiden siirtoverkkoon. Energiasanomat 12/2004. Luettavissa osoitteessa www.energia.fi/page.asp?Section=3244&Item=10059

Transport for London. Congestion charging. Luettavissa osoitteessa www.cclondon.com/index.shtml

Transport for London. 2005a. Central London congestion charging scheme; Impacts monitoring. Summary review. Luettavissa osoitteessa www.tfl.gov.uk/tfl/cclondon/pdfs/impacts-monitoring-report-january-2005.pdf

Transport for London 18.2.2005b. Two years on - congestion cut, more reliable buses, and £170 million to invest in London's transport system. Luettavissa osoitteessa www.tfl. gov.uk/tfl/press-centre/press-releases/press-releases-content. asp?prID=9

Tsekin Maan ystävät 31.3.2005. Long-awaited renewables act passed by Czech senate.

Tuhkanen, Sami, Sipilä, Kai & Turkulainen, Tarja. 2002. Jätehuollon toimenpiteiden merkitys kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Luettavissa osoitteessa www.vtt.fi/pro/climtech/material/jateyhtveto.pdf

Tuomenvirta, Heikki. 8.2.2005. Ilmatieteen laitoksen tutkijan Heikki Tuomenvirran tiedonanto.

Tuomola, Olli. Hajautettu energiantuotanto ja valta. Luettavissa osoitteessa www.prodemokratia.net/ydinvoima/hajautettu.html

Tuulivoima 2002. Energia-lehden 4-5/2002 liite.

Tynkkynen, Oras. 2000. Jos virta kääntyy. Suomi ilmastonmuutoksen jälkeen. Voima 9/2000. Luettavissa osoitteessa www.oras.net/artikkelitvoimaimjasuomi.html

Tynkkynen, Oras. 2003. Oikeudenmukaisen ilmastoratkaisun jäljillä. Maan ystävät. Saatavilla osoitteessa www.maanystavat.fi/online/ilmasto-oikeudenmukaisuudesta.doc

Törmänen , Eeva. 2005. Hyvä hyötysuhde säästää moottoria. Tekniikka & talous 3.2.2005.

UNESCO Institute for Statistics. 2004. UIS S&T Statistics Bulletin N°1. Saatavissa osoitteesta www.uis.unesco.org/template/pdf/S&T/BulletinNo1EN.pdf

Uusi-Penttilä, Pauliina. 2004. Biokaasun energiakäyttö Jyväskylän seudulla. Esiselvitys. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylän kaupunki ja Jyväskylän teknologiakeskus. Luettavissa osoitteessa www.jyvaskyla.fi/liikenne/kestava/files/biokaasu052004.pdf

Vanhanen, Juha, Hiltunen, Jari & Halonen, Mikko. Energiatuotannon tukijärjestelmän sovittaminen päästökaupan olosuhteisiin. Loppuraportti. Gaia. Saatavilla osoitteesta www. ktm.fi/chapter_files/Energiatuotannon_tukijArjestelmA_loppuraportti.pdf.

Valtionvarainministeriö. 2004. Kestävä kehitys ja ekologinen verouudistus. Luettavissa osoitteessa www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=24649&lan=fi

VATT. Talouden rakenteet 2003. Luettavissa osoitteessa: taloudenrakenteet.vatt.fi/fin/index.cfm?page=osio. cfm&menu=10&id=10

VATT. 2003. Energiaverotuksen asema EU:n laajuisen päästökaupan yhteydessä. Juha Honkatukia, Juha Forsström & Eero Tamminen. VATT:n julkaisuja 102/2003. Luettavissa osoitteessa www.vatt.fi/julkaisut/t/t102.pdf

Virkkala, Raimo, Korhonen, Kari T., Haapanen, Reija & Aapala, Kaisu. 2000. Metsien ja soiden suojelutilanne metsä- ja suokasvillisuusvyöhykkeittäin valtakunnan metsien 8. inventoinnin perusteella. Suomen ympäristö 395. Luettavissa osoitteessa www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=193 37&lan=FI

VNS 1/2001 vp. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 27.3.2001. Kansallinen ilmastostrategia. Luettavissa osoitteessa ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/ 58DF3F554AE83273C2256A1C00240943/$file/selonteko_1503_lopullinen.pdf

VTT 1999. RAKET, Rakennusten energiakäytön tutkimusohjelma, Loppuraportti. VTT Rakennustekniikka.

VTT. 2002. Energiantuotannon tehostaminen fossiilisiin ja uusiutuviin polttoaineisiin perustuvassa energiantuotannossa.

Saatavissa osoitteessa www.inf.vtt.fi/pdf/tiedotteet/2002/ T2155.pdf

VTT. 2004a. The impact of large scale wind power production on the Nordic Electricity System. Luettavissa osoitteessa lib. hut.fi/Diss/2004/isbn9513864278/isbn9513864278.pdf

VTT. 2004b. LIPASTO - Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä. Luettavissa osoitteessa lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/henkiloliikenne.htm

VTT. 2004c. LIPASTO - Suomen liikenteen päästöt ja energiankulutus vuonna 2003. Luettavissa osoitteessa lipasto.vtt. fi/lipasto/paasto03.htm

WHO 11.12.03: New book demonstrates how climate change impacts on health. Luettavissa osoitteessa www.who.int/mediacentre/news/releases/2003/pr91/en/index.html

WHO. 2004. Health aspects of air pollution. Luettavissa osoitteessa www.euro.who.int/document/E83080.pdf

Wilkman, Sami (toim.). 2001. Kestävästä energiasta uudet nokiat. Suomen kestävän energiateknologian vienti. Suomen WWF:n julkaisu numero 14. Saatavilla osoitteessa www.wwf. fi/www/uploads/pdf/Energiavientiselvitys%2027.11.pdf

WinWinD tiedote 03/2005. Tuulivoimateollisuus - Suuri mahdollisuus suomalaiselle teknologiaviennille. Luettavissa osoitteessa www.winwind.fi/materiaalit/wwd_tiedote_suomi.pdf

World Energy Assessment: Energy and the challenge of sustainability. 2000. United Nations Development Programme, United Nations Department of Economic and Social Development, World Energy Council.

World Resources Instituten CAIT (Climate Analysis Indicators Tool) -V&A-tietokanta. Vaatii rekisteröitymisen. Käytettävissä osoitteessa cait.wri.org/cait-va.php

WWF. 2004. Living Planet Report. Luettavista osoitteesta www.panda.org/downloads/general/lpr2004.pdf

ydinvoima.net. Uraanin louhinta. Luettavissa osoitteessa www.ydinvoima.net/muuta/uraanin_louhinta.html

Ympäristöministeriö 18.8.2003. Ympäristöministeri Enestam: Ympäristöverotus vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Luettavissa osoitteessa www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=14880&lan=fi

Ympäristöministeriö, Lapin liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Keski-Pohjanmaan liitto ja Pohjanmaan liitto. 2003. Tuulivoimatuotannolle soveltuvat alueet Merenkurkun-Perämeren rannikko- ja merialueella. Luettavissa osoitteessa www.lapinliitto.fi/kaavoitus/tvselv.pdf

Ympäristöministeriö & ulkoasianministeriö. 2004. Arktisen alueen lämpenemisen vaikutukset. Luettavissa osoitteessa www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=26140&lan=fi

YmVL 2/2001 vp - M 7/2000 vp. Ympäristövaliokunnan lausunto 2/2001 vp. Valtioneuvoston periaatepäätös 21 päivänä joulukuuta 2000 Posiva Oy:n hakemukseen Suomessa tuotetun käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta

Liitteet

Liite 1: Miksi ydinvoima ei ole kestävä ratkaisu?

Alla on lueteltu 11 tärkeintä syytä siihen, miksi Suomen ilmastostrategian ei tule nojata ydinvoiman lisärakentamiseen.

1) Teollisuusmailla on vastuu puhtaan ja turvallisen teknologian kehittämisestä

Köyhien maiden energiaratkaisut riippuvat pitkälti rikkaissa maissa tehdyistä valinnoista. Vauraana teollisuusmaana Suomella on velvollisuus satsata sellaiseen energiateknologiaan, jota voidaan turvallisesti soveltaa kaikkialla riippumatta valtioiden poliittisesta vakaudesta, luonnonoloista tai taloudellisista resursseista. Ydinvoima ei ole globaali vastaus ilmastonmuutoksen torjunnassa.

2) Ydinvoimaan liittyy aina onnettomuuden riski

Kaikista sähköntuotantolaitoksista vain ydinvoimala voi aiheuttaa suurkatastrofin. Vaikka ydinvoimalan turvajärjestelmiä kehitettäisiin yhä paremmiksi, jää silti mahdollisuus, että inhimillinen tekijä aiheuttaa vakavan ydinonnettomuuden tavalla, jota ei osattu odottaa.

3) Ydinpolttoaineen tuotanto on haitallista

Tarvitaan tonni uraanimalmia, jotta saataisiin aikaan puoli kiloa ydinvoimalan polttoainetta. Suurin osa malmista jää jätteeksi, joka radioaktiivisena saastuttaa maaperää ja vesistöjä. Usein tämä tapahtuu alkuperäisväestöjen asuttamilla alueilla. Uraanin rikastamoilta pääsee vesistöihin myrkyllisiä ja radioaktiivisia aineita. Eettinen kuluttaja ei valitse ydinvoimalla tuotettua sähköä.342

4) Jätteet jäävät 10 000 seuraavalle sukupolvelle

Vaikka ydinvoimala toimisi moitteettomasti, se tuottaa vaarallista jätettä, jonka säilytystä ei ole ratkaistu kestävällä tavalla. Käytetyn ydinpolttoaineen radioaktiivisuus on laskenut alkuperäisen uraanimalmin tasolle vasta 200 000 vuoden kuluttua.343 Se, että ydinjätteitä on jo tuotettu, ei ole oikeutus ydinvoiman lisärakentamiselle.

5) Ydinvoima ei ole päästötöntä

Ydinvoimaa on ehdotettu ratkaisuksi ilmastonmuutoksen torjumiseen, koska se ei tuota hiilidioksidipäästöjä. Väittämä ei pidä paikkansa, jos tarkastellaan koko tuotannon elinkaarta. Ydinvoiman päästöt ovat jo nyt kolmasosan luokkaa siitä, mitä sähkön tuotannossa maakaasulla. Kun uraanivarat ehtyvät, myös louhinnassa syntyvät päästöt lisääntyvät.344

6) Uraani kallistuu

OECD:n laajassa raportissa arvioidaan, että nykyiseen verrattuna kaksinkertaisella hinnalla voidaan tuottaa uraania 30 vuodeksi nykykulutuksella.345 Ydinvoiman tuotanto olisi kuitenkin moninkertaistettava nykyisestä, jotta sillä voisi olla edes kohtuullinen rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa.

7) Halpa energia ei kannusta energiansäästöön

Tulevassa yhteiskunnassa energiaa on käytettävä huomattavasti nykyistä säästeliäämmin. Vaikka ydinvoimala on kallis rakentaa, on ydinsähkö edullista käyttää. Siksi ydinvoima ei kannusta energiatehokkuuden parantamiseen, joka on välttämätöntä ilmastomuutoksen pysäyttämiseksi.

8) Ydinvoima heikentää uusiutuvien energialähteiden kilpailukykyä

Uusiutuvan energian markkinat kasvavat huimaa vauhtia, ja päästökaupan alkaminen voimistaa kehitystä. Nyt tehtävät investoinnit vaikuttavat siihen, millainen jalansija suomalaisilla yrityksillä on maailmanmarkkinoilla kymmenen vuoden kuluttua. Ydinvoiman lisärakentaminen syö kotimarkkinoita kestäviltä energiaratkaisuilta ja vaikeuttaa alan suomalaisyritysten vientiä.

9) Enemmän ydinvoimaa tarkoittaa vähemmän työpaikkoja

Valmistuttuaan ydinvoima painaa sähkön hintaa alas. Siten ydinvoima vie kannattavuutta muilta energiamuodoilta ja raivaa tieltään myös kotimaisia, paljon työllistävämpiä energialähteitä. Hajautettu energiantuotanto hajauttaisi työpaikat eri puolille maatamme.

10) Ydinvoiman ja joukkotuhoaseiden kytkös

Ydinvoiman siviili- ja sotilaallinen käyttö edellyttää samaa tietotaitoa. Molemmissa käytetään samaa raaka-ainetta, rikastettua uraania. Toista ydinaseiden raaka-ainetta plutoniumia syntyy ydinvoiman siviilikäytön sivutuotteena. Tehokkain työkalu ydinaseiden leviämisen ehkäisyssä on ydinvoimasta luopuminen.

11) On olemassa parempi vaihtoehto

Ilmastonmuutoksen torjuntaan on olemassa puhtaampi, turvallisempi, työllistävämpi vaihtoehto. Se on kuvattu tässä ohjelmassa.

Liite 2: Termejä ja lyhenteitä

Etuliitteet

k kilo 103 1 000
M mega 106 1 000 000
G giga 109 1 000 000 000
T tera 1012 1 000 000 000 000
P peta 1015 1 000 000 000 000 000

Energia- ja tehoyksiköiden lyhenteitä

toe ekvivalenttinen öljytonni eli raakaöljytonnin sisältämä energiamäärä
W watti (tehoyksikkö)
kWh kilowattitunti (energiayksikkö)
J joule

Energiayksiköiden välisiä muuntokertoimia

  toe MWh GJ
toe 1 11,63 41,868
MWh 0,086 1 3,6
GJ 0,02388 0,2778 1

esim. 1 toe = 11,63 MWh = 41,868 GJ

Suuruusluokat

1 kW mikroaaltouunin teho
1 MW keskikokoisen tuulivoimalan huipputeho
1 kWh jääkaapin sähkönkulutus vuorokaudessa
1 MWh pienen sähkökiukaan vuosikulutus (3 h/vko)
1 GWh 50 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosikulutus
1 TWh kotitalouksien vuotuinen sähkönkulutus Helsingissä

Liite 3: Tärkeimmät kasvihuonekaasut346

Kaasu Elinaika (v) Lämmityspotentiaali Osuus lämpenemisestä
hiilidioksidi (CO2) 50-200 1 60 %
metaani (CH4) 12 23 20 %
dityppioksidi (N2O) 114 296 6 %
HFC:t 0,3-260 12-12 000  
PFC:t 2 600-50 000 5 700-11 900  
rikkiheksafluoridi (SF6) 3 200 22 200  
CFC:t 45-170 4 600-14 000  
HCFC:t 1,4-19 120-2 400  
halonit 11-65 1 300-6 900  

Kasvihuonekaasujen vaikutus ilmastonmuutokseen riippuu niiden elinajasta ja lämmitystehosta. Osa aineista säilyy ilmakehässä vain joitakin vuosia, kun taas jotkin teolliset yhdisteet voivat lämmittää ilmastoa kymmeniä tuhansia vuosia eteenpäin.

Kaasujen lämmityspotentiaalia mitataan yksikköä kohti suhteessa hiilidioksidiin. Esimerkiksi tonni rikkiheksafluoridia lämmittää ilmastoa sadan vuoden aikana 22 000 kertaa niin paljon kuin tonni hiilidioksidia. Vaikka monet teolliset yhdisteet ovat kasvihuonekaasuina sekä erittäin voimakkaita että pitkäikäisiä, niiden vaikutus ilmastonmuutokseen on vielä melko vähäinen, koska niitä tuotetaan pieniä määriä