Napaa lähellä - ruokapoliittinen linjapaperi

Hyväksytty Vihreän liiton valtuuskunnan kokouksessa 7.4.2001

Ruoka tulee yhä kauempaa ja sen tuotantotapa on meille yhä tuntemattomampaa. Tieto tai sen puute saa meidät pelkäämään ruokaan liittyviä riskejä aiheellisesti ja aiheetta. Epäluulo valvonnasta vastaavia viranomaisia kohtaan kasvaa ruokaskandaalien seuratessa toistaan.

Elämäntapamme, varsinkin ajankäyttömme, muutokset muuttavat ruokakulttuuria. Vaikka ostamme yhä valmiimpaa, monipuolisempaa ja eksoottisempaa ruokaa ja syömme sitä yhä useammin muualla kuin kotona, ruoan osuus kokonaismenoistamme pienenee jatkuvasti.

Syömiseen liittyvät ongelmat ovat arkipäiväämme. Syömme epäterveellisesti, vaikka tieto terveellisemmästä ruokavaliosta on kaikkien saatavilla eikä sen noudattaminen vaadi rahaa epäterveellistä ruokavaliota enemmän.

Vaikka elintarvikkeiden raaka-aineiden tuotannon osuus on enää alle kaksi prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, ei ruoan merkitys ihmisten mielissä näytä lainkaan vähentyvän: maatalous on jatkuvasti uutisten pääaiheena ja muodostamme mielikuvamme ruoan laadusta juuri maatalouden menetelmien perusteella.

Ruoasta puhutaan paljon, koska ruoka on napaamme lähellä. Ruoka on paljon enemmän kuin sen ravintosisältö: ruoka on olennainen osa kulttuuriamme.

Maatalouspolitiikasta ruokapolitiikkaan

Kuluttajat päättävät maatalouspolitiikan suunnasta äänestämällä ja ostovalinnoillaan. Siksi onkin varsin irvokasta, mihin kuluttajien "päättämä" maatalouspolitiikka on Euroopan unionissa johtanut. "Halvasta" ruoasta on maksettu kova hinta: Politiikka on ollut surkea kompromissi kuluttajien ja viljelijöiden välillä, jossa molempien osapuolten lisäksi myös ympäristö on ollut suuri häviäjä. Poliittisen keskustelun painopistettä on aika siirtää maatalouden tuotannon ja tulonjaon ongelmista kysymykseen, mitä kuluttajat maataloudelta oikein haluavat?

Vanhojen tavoitteiden lisäksi uuden ruokapolitiikan tulee vastata kuluttajien tarpeisiin ainakin terveellisyyden, ravitsemuksen, turvallisuuden, eettisyyden ja ympäristönsuojelun näkökulmista.

Luomuruoka perusoikeudeksi

Luomutuotannosta kehittyi 1990-luvun aikana tavanomaisen tuotannon haastaja, jonka tavoiteprosenteista poliitikot kautta Euroopan käyvät nyt kiivasta huutokauppaa.

Suomalaiset voivat ylpeillä korkeilla luomupeltoalaprosenteilla: seitsemällä prosentilla olemme EU:n kakkonen, mutta kun tarkastellaan luomutuotteiden osuuksia elintarvikkeiden kulutuksesta olemme noin prosentin osuudellamme selvästi B-ryhmässä. Erityisesti eläintuotannon osalta voimme vakavasti kysyä, missä on pihvi ja muut suomalaiset luomukotieläintuotteet.

Vaikka markkinat muualla Euroopassa ovat kehittyneet Suomea nopeammin, on meillä hyvät edellytykset kehittää luomua jopa muita maita nopeammin. Vihreät asettavat tavoitteeksi 20 % Suomen ruoankulutuksesta luomulle vuoteen 2010 mennessä. Tämä merkitsee, että 20 % elintarviketalouden julkista voimavaroista (opetus, tutkimus, neuvonta, markkinoinnin ja kehittämisen tuki) on heti kohdistettava luomulle, ja että voimavarat kasvavat luomutuotannon edistyessä. Vastaavasti maatalouden tulotuet on kohdistettava niin, että ne vastaavat luomutuotannon osuutta koko maataloudesta.

Kuluttajat voivat valinnoillaan päättää luomutuotannon kehittymisvauhdin, mutta ennen kuin kuluttajaohjaus on todellisuutta, luomusta on tarjonnan puolesta tehtävä todellinen vaihtoehto kaupan hyllyllä tai suurkeittiöiden valikoimissa. Vihreät eivät halua luomutuotteista kallista ruokaa eliitille, vaan vaadimme luomua jokaiseen ruokapöytään niin kotona kuin ruokalassakin!

Vaikka tuotannon kasvu lisää kustannustehokkuutta, eivät vihreät halua mennä luomun kanssa halpaan: Luomutuotteiden raaka-aineiden korkeampi hinta on viesti kustannuksista, jotka tavanomaiselta maataloustuotannolta jäävät maksamatta luomua suuremmista ympäristöhaitoista.

Vuodenajanmukaista laaturuokaa lähialueelta

Luomutuotannon tavoitteita lähellä on kaksi aloitetta kehittää elintarviketuotantoa: kansallinen elintarvikkeiden laatustrategia ja ns. lähiruoka-ajattelu.

Laatutyössä pyritään siihen, että maataloudessa, elintarviketeollisuudessa ja kaupassa on kansainvälisten standardien mukaiset ympäristö- ja laatujärjestelmät vuoteen 2006 mennessä.

Vihreät haluavat laatuketjun tuottavan elintarvikkeita, joiden koko tuotantoketju tilalta kauppaan on kuluttajan jäljitettävissä. Pakkausmerkintöjen on oltava selkeitä, jotta kuluttaja saa tarvitsemansa tiedot elintarvikkeen sisällöstä, esimerkiksi piilorasvojen ja -sokerin määrästä. Jokaisessa myydyssä elintarvikkeessa pitää näkyä tuotantotapa, jotta kuluttajat todella pystyisivät tekemään niin terveydellisiä, eettisiä kuin ympäristöystävällisiä valintoja.

Lähiruoka-ajattelusta on tehtävä aluepolitiikan väline, jossa mittarina tulee kehittää elinkaariajatteluun perustuvaa alueellisen ekotaseen arviointia. Lähiruoan merkintä- ja markkinointijärjestelmiä esimerkiksi sopimustuotannon pohjalta on kehitettävä. Laatuketjun ja lähiruoan nostaminen ruokapolitiikan tavoitteiksi on myös maaseudun yritystoiminnan ja pienyrittäjyyden edistämistä samoin kuin keruu- ja muiden luonnontuotteiden käytön ja jalostuksen lisääminen.

Valmisteilla oleva EU:n julkisten hankintojen direktiivi ei saa vaarantaa ruoan hankkimista lähialueelta.

Elintarvikevalvonnan taso A-ryhmään

Samaan aikaan kun useat maat Keski-Euroopassa kärsivät vakavista eläintaudeista ja elintarvikeskandaaleista, annetaan suomalaiselle kuluttajalle ymmärtää, että valvonta Suomessa pystyisi estämään vastaavat kriisit. Tosiasiassa suomalainen elintarvikevalvonta on keskimääräistä eurooppalaista tasoa. Huolestuttava tilanne on kunnissa ja kuntainyhtymissä, jotka vastaavat lähinnä kasviperäisten elintarvikkeiden valvonnasta. Kunnat eivät ole halunneet ohjata riittäviä voimavaroja elintarvikevalvontaan. Usein elintarvikeyritysten lakisääteisetkään riskien ehkäisykeinot, kuten ns. omavalvontasuunnitelmat, eivät ole kunnossa.

Elintarvikkeiden ja rehujen valmistus edellyttää parempaa valvontaa. Vihreät haluavat parantaa Suomen elintarvikevalvontajärjestelmää siirtämällä kuntien ja kuntainyhtymien hoitaman elintarvikevalvonnan valtion Elintarvikevirastolle.

EU:n elintarvikevirasto on tervetullut Suomeen ja sen isäntämaan elintarvikevalvonnan tulisi olla malliksi muille jäsenmaille!
Geenimuuntelu ei kuulu elintarvikkeisiin

Ravintokasvien ja tuotantoeläinten geenimuuntelu eivät ole parantaneet elintarvikkeiden laatua tai lisänneet kuluttajien valinnanmahdollisuuksia. Sen sijaan geenimuuntelu on tuonut ennalta arvaamattomia riskejä ympäristölle ja kuluttajien terveydelle. Myös eläinten geenimuuntelu sisältää monia eettisiä ongelmia.

Vihreät eivät halua kieltää kaikkea geenimuuntelua eivätkä varsinkaan tutkimusta. Sen sijaan vihreät vastustavat elintarviketalouden geeniteknologisten sovellusten käyttöä, jossa muunnellut lajit voivat levitä luontoon. Vihreät vaativat sovellutuksille kymmenen vuoden moratoriota (kaupallisesta käytöstä pidättäytymistä). Moratorio antaisi aikaa selvittää geeniteknologian yhteiskunnallisia, taloudellisia, terveydellisiä ja eettisiä hyötyjä ja haittoja.

Geeniteknologisissa tutkimushankkeissa tulisi 20 % tutkimusten henkilöresursseista kohdistua eettisten ongelmien selvittämiseen. Erityisen tärkeitä eettiset näkökulmat ovat kehitysmaiden kannalta, sillä geeniteknologiaa ollaan sekä kehittämässä että tuputtamassa pelastukseksi nälkäongelmien kanssa kamppaileviin maihin.

Eläinten hyvinvointi on ruokapolitiikkaa

Eläinten oikeuksien huomioonottamien ruoantuotannossa on tärkeä lähtökohta. Eettinen kotieläintalous edellyttää usein pitkäaikaisia investointeja ja tavanomaista korkeampia kustannuksia. Jatkuvasti alenevat tuottajahinnat kuitenkin ohjaavat vain tehostamaan tuotantoa - usein yhä epäeettisemmäksi.

Suomen tulisikin vaatia EU:n ympäristötukijärjestelmän kaltaisen etiikkatukijärjestelmän käyttöönottoa. Samaan tapaan kuin viljelijä saa korvausta (lakisääteisen vähimmäistason ylittävistä) ympäristötukiohjelmanmukaisista toimista, voitaisiin etiikkatuella kannustaa eettiseen kotieläintalouteen. Näin esim. lattiakananmunista voitaisiin maksaa korkeampi hinta kuin häkkikananmunista. Etiikkatuki ei kuitenkaan saisi olla esteenä yhä tiukemmalle eläinsuojelulainsäädännölle, vaan etiikkatuki tekisi mahdolliseksi siirtymisen eettiseen kotieläintalouteen nopeammin kuin mitä lain siirtymäajat edellyttäisivät.

Talvella 2001 Iso-Britanniassa puhjennut suu- ja sorkkatautiepidemia toi jälleen kerran esille laajamittaisten eläinkuljetusten haitat Euroopan unionissa. Eläinkuljetuksille on siis asetettava uudet, tiukemmat vaatimukset eläinkuljetuksille sekä eläinterveyden että -etiikan takia.

Terveyttä ruoasta?

Uudet elintarvikeinnovaatiot pohjautuvat yhä enemmän tietoon elintarvikkeen tietystä ja nimenomaan terveysvaikutteisesta ainesosasta tai ominaisuudesta. Kaupallistettuina terveysvaikutteiset elintarvikkeet voivat olla informaatioteknologian kaltainen mahdollisuus suomalaiselle elintarvikeketjulle.

Vaikka tiedämme riittävästi peruselintarvikkeiden terveysvaikutuksista, ei tieto näytä menevän perille kuluttajille. Ongelma ei olekaan se, etteivätkö ihmiset saisi ruoasta terveysvaikutteisia ainesosia, vaan se, miten ihmiset ylipäätään saataisiin noudattamaan ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota.

Terveys on ihmisen keskeisimpiä arvoja. Terveysvaikutteisina myytävien tuotteiden markkinarako perustuu siis ihmisen ikuiseen huoleen terveydestään. On kuitenkin varmistettava, ettei terveysvaikutteisuutta käytetäisi väärin tai harhaanjohtavalla tavalla elintarvikkeiden markkinoinnissa. Vihreät vaativat, että Euroopan unioni antaa vähimmäisvaatimukset terveysvaikutteisina myytäville tuotteille.

Kasvisruoka on hyvä vaihtoehto

Vihreät kannattavat ruokakulttuurista monimuotoisuutta, tuotantotapojen eettisyyttä ja ruoan turvallisuutta.

Vihreät tunnustavat, että kasvisravinto ja kasvisyönti eri muodoissaan on hyvä tapa ratkaista monta ruokaan ja sen tuotantoon liittyvää ongelmaa. Kasvisruokavalio vähentää elintasosairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, eräiden syöpälajien sekä diabeteksen riskiä.

Saman energia- tai valkuaismäärän tuottaminen eläinkunnan tuotteina vaatii moninkertaisen määrän luonnonvaroja verrattuna kasvikunnan tuotteiden tuotantoon. Kasvissyönti vähentää ihmisen vesistöille ja muille luonnolle aiheuttamaa kuormitusta.

Vihreät vaativat, että tietoa kasvisravinnon mahdollisuuksista on lisättävä yhteiskunnan varoin ja että kaikissa kouluissa ja muilla yhteiskunnan tukemilla ruokailupaikoilla olisi mahdollisuus hyvin valmistettuun ja tasapainoiseen kasvisruokaan normaalina ateriavaihtoehtona.