Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VIHR/844

Vihreä liitto

Vihreän liiton kunnallisvaaliohjelma 1996: Kunta jossa tahtoisin elää...


  • Puolue: Vihreä liitto
  • Otsikko: Vihreän liiton kunnallisvaaliohjelma 1996: Kunta jossa tahtoisin elää...
  • Vuosi: 1996
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

Vihreän liiton kunnallisvaaliohjelma 1996

Kunta jossa tahtoisin elää...

Se on avoin ja kansanvaltainen

"Valtuuston puheenjohtaja erosi lahjusepäilyjen takia." "Kaupunginjohtaja junaili bisneksiä omalle firmalleen."

Tuttuja otsikoita viime vuosilta. Tätäkö on kunnallispolitiikka tulevaisuudessakin?

Ei. Uusi kuntalaki tiukentaa luottamushenkilöiden ja virkamiesten esteellisyyssäädöksiä. Vihreät ovat tiukan jääviyden kannattajia.

Kunnanhallitukseen ja muihin merkittäviin luottamuselimiin valittavien on julkistettava taloudelliset ja muut viranhoitoon vaikuttavat sidonnaisuudet ennen valintaa. Kunnallisen yhtiön johtoportaan edustaja tai kuntaa rahoittavan pankin johtaja eivät voi istua kunnanhallituksessa eikä rakennusliikkeen edustaja voi olla kaavoitus- tai rakennuslautakunnassa.

Vihreät kannattavat kierrätystä myös johtavilla virkapaikoilla. Kun kunnanjohtajat ja muut päällikkötason virkamiehet valitaan määräajoiksi, byrokratian veri alkaa kiertää.

Maakuntien ja läänien hallintoa uudistetaan. Maakuntien liitot ovat kuntien yhteenliittymiä, joilla on valtaa mm. seutukaavoitukseen ja EU-tukien jakoon. Nykyisellään maakuntien liitot eivät edusta aitoa demokratiaa. Maakuntavaltuustojen valinnassa on siirryttävä suoraan kansanvaaliin.

Poliittinen kähmintä ulottuu monissa kunnissa jopa koulujen siivoojien ja vahtimestareiden valintaan. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että kunnanjohtajien valintaan poliittiset voimasuhteet vaikuttavat, mutta muuten henkilöstö valittakoon vain pätevyyden perusteella.

Vihreät ovat itsenäisiä päättäjiä. Vihreä päätöksenteko perustuu avoimeen keskusteluun ja erilaisten vaihtoehtojen punnintaan. Vihreät eivät pelaa vippaskonsteilla, vaan asiantuntemuksella ja arjen kokemuksella!

Jokaisella kuntalaisella on oikeus saada tietoa kaikista kuntaa koskevista asioista. Poikkeuksen tekevät vain henkilöiden ja yritysten yksityisyyteen liittyvät asiat.

Tietoa pitää saada riittävän ajoissa, eli silloin kun suunnitelmat laitetaan vireille ja niihin voi vielä vaikuttaa. Avoin suunnittelu tuottaa parhaan lopputuloksen. Päätöksenteon pohjaksi tarvitaan aina erilaisia vaihtoehtoja, joiden sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset vaikutukset on arvioitu.

Kuntalaisen ovat oman kuntansa "omistajia". Heidän mahdollisuuksia suoraan vaikuttamiseen on lisättävä. Kansanäänestykset tuovat kuntalaisten tahdon mukaan päätöksentekoon. Neuvoa-antavia kansanäänestyksiä on järjestettävä, kun päätetään suurista, ristiriitoja herättävistä liikenne-, rakentamis- ja kaavahankkeista.

Kunnan asukkaat tietävät parhaiten, miten palveluja tulisi kehittää, milloin bussien pitäisi kulkea ja minne vanhainkoti rakentaa. Siksi myös "arjen asiantuntijoita" eli palvelujen käyttäjiä tulee valita luottamuselimiin.

On monia tapoja ylittää "päättäjän" ja "kuntalaisen" välinen kuilu. Kun asuinalueita, teitä tai palveluja suunnitellaan, voidaan järjestää kuulemistilaisuuksia ja avoimia kokouksia. Yksi suoran vaikuttamisen kanava voisi olla kunnan koolle kutsuma kansalaislautakunta, joka olisi avoin kuntalaisten, päätöksentekijöiden ja viranomaisten foorumi ajankohtaisille asioille.

Monimuotoinen tiedottaminen lisää demokratiaa. Ei riitä että kaavamuutoksista laitetaan lappu kunnan ilmoitustaululle tai yhden palstan ilmoitus lehteen. Kunnan on tiedotettava asioistaan niin hyvin ja niin ajoissa, että keskustelun laineet vyöryvät julkisuudessa, asukasilloissa, torikahviloissa ja tietoverkoissa silloin, kun ihmiset voivat vielä asioihin vaikuttaa.

Tietoverkon avulla kansalaiset saavat suoran väylän seurata kunnallisten asioiden valmistelua ja myös osallistua keskusteluun. Tietoverkko ei vaadi jokaiselle omia tietokoneita, jos kirjastoihin rakennetaan internet-yhteydet.

Siellä palvelut pelaa

Kunnat ovat säästäneet lamavuosina hyvässä ja pahassa. Törsäileville hankkeille ja automaattiselle menojen kasvattamiselle tuli seinä vastaan - onneksi. Mutta samalla on säästetty sieltä missä ei ole mitään säästettävää, kuten lapsiperheiden ja pienituloisten peruspalveluista.

Vihreät haluavat, että kunta hoitaa tehtävänsä kunnialla. Pienimmille on oltava turvallinen hoitopaikka lähellä - ja neuvola mistä vanhemmat saavat avun kun hätä yllättää. Koululaisten on saatava pätevää opetusta, ei päähänpänttäystä ylisuurissa ryhmissä. Vanhusten hoivaan on oltava kodinomaisia vaihtoehtoja. Sairaiden on päästävä hoitoon ilman kuukausien jonotusta.

Nuoret vastavalmistuneet palvelualojen ammattilaiset ovat joutuneet käytännössä lähes virkakieltoon, kun kunnat eivät säästökuurien takia ole ottaneet uutta henkilökuntaa. Samalla kuntien henkilöstö ikääntyy ja vanhat työntekijät uupuvat liian työn ääreen.

Henkilöstön ikärakennetta voidaan nuorentaa jakamalla työaikaa ja palkkaamalla nuoria työntekijöitä erityisesti palvelualoille.

Siellä luodaan vaihtoehtoja

Kunnalla on päävastuu peruspalvelujen tuottamisesta. Niitä ovat mm. perusterveyden- ja sairaanhoito, oppivelvollisuuskoulutus, palo- ja pelastustoimi, ympäristönsuojelu, vesihuolto ja kirjastopalvelut.

Muuten kuntien rooli palvelujen ja niiden laadun takaajina korostuu. Palvelujen tuottajia voivat olla myös yritykset, yhdistykset tai osuuskunnat.

On luotava uusia tapoja tuottaa palveluja. Palvelusetelit ovat yksi uusi tapa hankkia palveluja kunnan järjestämien palveluiden rinnalle. Palvelusetelin myöntää kunta, mutta käyttäjä voi ostaa sillä palvelun haluamaltaan yrittäjältä. Se lisää valinnanvapautta ja palvelujen monimuotoisuutta. Päivähoitosetelin voisivat vanhemmat käyttää kunnallisen tai yksityisen hoitopaikan maksuihin. Koulutussetelillä voitaisiin tarjota työttömille mahdollisuus opiskeluun mm. kansalais- ja työväenopistoissa ja ammatillisia kursseja tarjoavissa oppilaitoksissa. Hoivasetelillä vanhukset tai vammaiset voisivat ostaa kuntoutuspalveluja.

Kunnallinen kotihoidontuki on eräänlainen palveluseteli, jos sen voi käyttää lastenhoitajan palkkaamiseen. Kotihoidontukia on karsittu säästösyistä, vaikka se tulee kunnalle edullisemmaksi kuin päiväkotien ylläpito. Vihreät eivät pidä tätä järkevänä säästöpolitiikkana.

Kun kehitetään uusia tapoja tuottaa palveluja, on kunnalla aina vastuu niiden toimivuudesta ja laadun varmistuksesta.

Yhteistyöllä voidaan tehostaa palvelujen käyttöä ja saada samalla säästöjä. On hullua että koulut ja päiväkodit ovat suuren osan ajasta tyhjillään. Kuitenkin monet yhdistykset ja harrastusryhmät kaipaavat toimintatiloja. Jossain päiväkoti ja peruskoulun ala-aste voivat toimia samoissa tiloissa. Toisaalla koulun ruokala voi olla myös alueen vanhusten ruokailupaikka.

Palvelut on vietävä sinne missä ihmiset asuvat. Omalääkärijärjestelmästä on hyviä kokemuksia, samoin alueellisesta sosiaalityöstä. Kun palvelut ovat asuinalueilla, ne tulevat asukkaille tutuiksi, kynnys tarttua apuun madaltuu ja myös yhteistyö sosiaali- ja terveysviranomaisten välillä helpottuu.

Usein parasta on, että kunta tukee ihmisten omatoimisuutta. Vanhusten ja vammaisten itsenäinen eläminen onnistuu riittävien kodinhoitopalvelujen ja henkilökohtaisten avustajien turvin. Vanhusten palveluasuntoja tarvitaan lisää vanhusväestön määrän kasvaessa. Omaishoito on yleensä kunnalle edullisinta ja hoidettaville miellyttävintä. Omaishoidon tukijärjestelmästä ja lomituspalveluista on tehtävä sellainen, että se on houkutteleva vaihtoehto myös omaishoitajalle.

Siellä on työtä tekevälle ja yrittäminen arvossaan

Monissa kunnissa katsotaan elinkeinopolitiikassa menneisyyteen. Teollisuutta tuetaan ja suurista rakennushankkeista haaveillaan. Kuitenkin eniten työllistävät pienet ja keskisuuret yritykset ja palvelualat.

Suomesta puuttuu kaupunkipolitiikan perinne. Suurten muuttojen myllerryksessä kaupunkeja on purettu ja rakennettu pakonomaisesti, kaupunkikulttuurin omista arvoista piittaamatta. Nyt kaupungit elävät rakennemuutosta teollisuusyhteiskunnasta palvelu- ja tietoyhteiskuntaan. Se sisältää uhkia, mutta myös mahdollisuuksia, jos fiksulla kaupunkipolitiikalla ohjataan markkinoiden kehitystä.

Rakentamisen painopiste on siirtymässä perusparannukseen. Nyt on satsattava erityisesti lähiöiden kunnostamiseen. Teknisen perusparannuksen lisäksi lähiöt tarvitsevat ekologista saneerausta ja palvelujen kehittämistä.

Vihreiden mielestä hyvä Suomi on sellainen, jossa maakunnat kukoistavat eikä väestö pakkaudu etelän keskuksiin. Maakuntia tuleekin kehittää tasapuolisesti.

Maaseutu tarvitsee uutta elinvoimaa. Ruuan tarve ei kasva, mutta maaseudun muiden antimien merkitys kasvaa: uusiutuva energia, luonnonmukainen maa- ja metsätalous, luonnonsuojelu ja kulttuurimaiseman hoito, maaseutumatkailu, ekologinen yritystoiminta, etätyö ja julkiset palvelut tuovat kestäviä työpaikkoja maaseudulle.

Kierrätyksen kehittäminen, ympäristön hoito ja uusiutuvan energian käytön lisääminen tuovat uusia työpaikkoja myös kaupunkeihin.

Koulutusta on uudistettava, jotta se vastaisi nopeasti muuttuvan maailman ja työmarkkinoiden vaatimuksiin. Ammattikorkeakoulut ovat kunnille suuri haaste. Ympäristö- ja tietotekniikan, mutta myös uusien palvelualojen koulutusta tarvitaan lisää. Oppisopimuskoulutusta ja nuorten työpajatoimintaa on kehitettävä osana ammatillista koulutusta. Nuorten yksilölliseen työllistämiseen on satsattava voimavaroja "jokaiselle oma polku" -periaatteella.

Kunta voi tukea paikkakunnan pientä ja keskisuurta yritystoimintaa kohdistamalla hankintojaan niille ja käyttämällä paikallisia palveluja monipuolisesti.

Työosuuskunnat, pienyritysten verkostoituminen ja palvelujen vaihtoon perustuvat "palvelupankit" tai "mummon kammarit" ovat uusia malleja, joita kunnat voivat tukea palkkaamalla neuvojia ja antamalla tiloja syntyville projekteille. Kuntien olisi tuettava erilaisia ekoyrityksiä mm. osoittamalla niille tyhjillään olevia teollisuus- ym. tiloja. Työosuuskunnat alentavat yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä. Palvelupankki on vapaaehtoistyön organisointitapa. Kun autan vanhusta siivouksessa tai kaupassakäynnissä, saan palvelupankkiin "talletuksen". Vastapalvelukseksi voin saada toiselta palvelupankkiin osallistuvalta apua vaikka tietokoneen korjaamisessa.

Kuntien aloitteellisuutta tarvitaan työn jakamisessa, josta olisi tehtävä nykyistä kannattavampi vaihtoehto työntekijälle. Työvuorottelusta hyötyvät kaikki: työssä käyvä voi pitää sapatti- tai koulutusvapaata, työtön pääsee töihin ja kunta saa virkeämpiä työntekijöitä. Myös "2 x 6"-työaikamalli ja nelipäiväinen työviikko voivat sopia moniin kunnan töihin.

Yksi kokeilemisen arvoinen on ns. Tanskan malli, jossa esimerkiksi kolme työntekijää lyhentää työpäiväänsä ja neljänneksi työntekijäksi otetaan työtön. Valtion tulisi tukea työn jakamista säästyvien työttömyyskorvausten verran.

Kuntien on otettava erityinen vastuu vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien ammatillisesta kuntoutuksesta ja työllistämisestä.

Siellä on talous vatupassissa

Kunta ei voi elää ottamalla "syömävelkaa". Se olisi laskujen jättämistä lapsiemme maksettaviksi.

Hyvin hoidettu talous on kestävää kehitystä kunnissa. Kuntasuunnittelu ei voi perustua jatkuvan kasvun toiveajattelulle, vaan tasapainoisen kehityksen tavoitteelle. Pitkän tähtäimen taloussuunnittelu, riskien välttäminen, yleinen säästäväisyys ja menojen ja tulojen tasapaino ovat kunnallisen taloudenpidon hyveitä.

Tasapainoinen talous on myös ekologista, se säästää luonnonvaroja ja aiheuttaa vähemmän ympäristöhaittoja.

Veroäyrin hinta ja kunnalliset maksut on pidettävä kohtuullisina. Maksuilla voidaan kattaa osa palvelujen kustannuksista. Niukan talouden oloissa on järkevämpää periä palveluista maksua kuin lopettaa niitä kokonaan.

Yksi esimerkki harkinnanarvoisesta palvelumaksusta suurimmissa kaupungeissa on katutulli. Sen avulla voidaan siirtää tienpidon kustannuksia autojen käyttäjille, vähentää ruuhkia ja liikennesaasteita ja lisätä joukkoliikenteen suosiota.

Toinen esimerkki on eläkeläisten palvelumaksut. Kun yhä useampi eläkeläinen saa kohtuullisen korkeaa työeläkettä ja on vielä velaton, ei yleisille eläkeläisalennuksille tai ilmaispalveluille ole sosiaalisia perusteita.

Myös maapohjasta perittävää kiinteistöveroa tulisi muuttaa nykyistä ohjaavammaksi. Rakentamispaineen alaisilla alueilla voitaisiin kiinteistöverolla - tai vaihtoehtoisesti kaavamaksuilla - kerätä ns. maan ansioton arvonnousu yhteiseen kassaan. Kiinteistövero tulisi laajentaa koskemaan myös metsätalousmaata. Kunnallisverotuksen painopistettä tulee yleensäkin siirtää työtulon verottamisesta kiinteistön, omaisuuksien ja aiheutetun ympäristöhaitan verotukseen.

On kuitenkin monia palveluja, jotka on syytä pitää maksuttomina. Tällaisia ovat esimerkiksi kirjastot, neuvolat, peruskoulut, lukiot ja muu toisen asteen koulutus.

Valtio jakaa kunnille valtionapuja suunnilleen saman summan, minkä se kerää kansalaisilta tuloveroja. Tällainen rahankierto lisää byrokratiaa ja kustannuksia. Tulisi selvittää, voitaisiinko valtion tulovero lopettaa kokonaan ja siirtyä käytäntöön, jossa kunnat perisivät vastaavan summan kunnallisverona. Uudistuksen yhteydessä kunnallisvero muutettaisiin tulojen mukaan porrastetuksi Syrjäseutujen kuntia varten täytyisi tehdä tasausrahasto, koska ne eivät saisi kärsiä taloudellisesti uudistuksesta.

Kuntaliitoksista keskustellaan lähivuosina monissa kunnissa. Pienten kuntien yhdistäminen saattaisi monessa tapauksessa tehostaa palveluja, pienentää hallintokuluja ja tuoda hankinnoissa taloudellisia etuja. Menot asukasta kohden laskisivat. Suomen kuntien määrä on 1960-luvulta lähtien vähentynyt keskimäärin kolmella kunnalla vuodessa. Vihreät ovat valmiit nopeampaankin vauhtiin kuntaliitoksissa.

Siellä on vihreää

Luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien toimivuus on itseisarvo, ilman sitä elämän rikkaus kuihtuu. Monimuotoinen luonto on myös yhteiskunnan toimivuuden perusehto. Puhdas luonto kuuluu terveelliseen ja viihtyisään asuinympäristöön.

Myös kulttuurinen monimuotoisuus, jossa vanhaa rakennuskantaa ja perinteistä maisemaa arvostetaan, on hyvän ja kestävän kehityksen merkki.

Hyvään suunnitteluun ja päätöksentekoon sisältyy aina myös ympäristövaikutusten arviointi, jonka tulokset myös ohjaavat käytännön ratkaisuja. Erittäin tärkeää se on kun tehdään uusia kaavoja tai suunnitellaan teitä. Kuntalaisten kuuleminen ja osallistuminen suunnitteluun on aina osa ympäristövaikutusten arviointia.

Valtuuston on käsiteltävä vuosittain arvio oman kunnan ympäristön tilasta ja päätettävä toimista ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Kunnan budjettiin tulee liittää arvio luonnonvarojen tilasta ja taloudellisen toiminnan vaikutuksista ympäristöön.

Monien kaupunkien ilmanlaatu on yhä huono. Syynä on kasvava autoliikenne. Joukkoliikennettä on suosittava työ- ja vapaa-ajan liikennemuotona. Kaikkien kuntien on laadittava joukkoliikennesuunnitelma. Raideliikenteestä on tehtävä edullisin ja nopein tapa siirtyä kaupungista toiseen. Kuntien rajat eivät saa olla bussilippujen rajoja. On toteutettava seudulliset joukkoliikennetaksat. Autottomat ydinkeskustat voivat tehdä kaupunkien keskustoista eläviä ja kiehtovia kansalaisten, kulttuurin ja kaupan kohtauspaikkoja.

Syrjäkyliltä täytyy päästä "kirkolle" muutenkin kuin omalla autolla. Asiointiliikenne tulee turvata bussilla, yhteistaksilla tms. julkisella kulkuneuvolla. Kouluteiden turvallisuus edellyttää hyvää kevyen liikenteen verkostoa.

Kävely- ja pyörätiet on yhdistettävä verkostoksi, jolloin niillä on turvallista kulkea. Joukko- ja kevyen liikenteen yhteispeliä parantamalla niiden suosio lisääntyy: pyörän kyydistä bussiin, bussista junaan, junasta pyörän kyytiin.

Jätehuoltoa uusitaan koko maassa. Jätelaki velvoittaa ehkäisemään jätteiden syntyä ja kierrättämään hyödyntämiskelpoiset jätteet. Huonosti hoidetut kaatopaikat voidaan sulkea, kun niiden sijaan perustetaan kierrätyskeskusten, hyötyjäteasemien ja jätteiden lajittelulaitosten verkosto. Biojätteet tulee kompostoida joko kiinteistöillä tai kunnan komposteissa. Ongelmajätteiden, lasin, metallien, paperin, pahvin ja muovin keräyspisteitä on järjestettävä kattavasti asuinalueille. Kunnat voivat tukea uusiomateriaaleja jalostavien yritysten syntymistä.

Energian kulutus on suuri ympäristöongelmien aiheuttaja. Kuntien voivat käyttää uusiutuvia energialähteitä, erityisesti puuhaketta lämpölaitosten, koulujen, sairaaloiden ja muiden laitosten lämmitykseen. Myös tuulienergian käyttöä voidaan lisätä erityisesti rannikkokunnissa. Hajautunut, uusiutuviin energiavaroihin perustuva malli sopii hyvin maaseudulle, mutta myös moniin kaupunkeihin

Kasvihuoneilmiö voimistuu. Se on maailmanlaajuinen ongelma, mutta ratkaisut on löydettävä paikallisella tasolla. Jokaisessa kunnassa tulee laatia ohjelma ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Energiansäästö on olennaista. Kunnat voivat säästää energiaa omissa kiinteistöissään, mutta myös kannustaa asukkaita energiansäästöön esim. taksoilla ja rakentajille annettavilla energiansäästölainoilla.

Viheralueet lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja ovat osa viihtyisää elinympäristöä. Viheralueiden tulee olla riittävän suuria, monimuotoisia ja luonnonmukaisia, jotta ne muodostavat rakennetun ympäristön vastapainoksi "ekologisia tilaa". Täydennysrakentamisella ei saa pilata viheralueita. Rakentamispaineen alaisille alueille on laadittava viheryleiskaavat.

Tiivis asutus on ainakin kaupungeissa ekologisesti perustellumpi kuin hyvin hajautunut asutus. Se vähentää liikennetarvetta, mahdollistaa kaukolämmön hyödyntämisen ja säästää ympäröivää luontoa. Maaseudulla on tavoiteltava kylämäistä asutusta, joka takaa palvelujen säilymisen. Hyvällä asuinalueella on mahdollisimman paljon asuntoja, palveluja ja työpaikkoja kävely- tai pyöräilyetäisyydellä.

Se on moniarvoinen

Vuosituhannen vaihtuessa monissa kunnissa eletään epävarmuuden aikaa. Jaetaan niukkuutta ja podetaan henkistä pysähtyneisyyttä. Samalla tuntuu, että melkein kaikki ympärillämme muuttuu.

Kulttuurista ja henkisestä kehityksestä löytyy uusia voimavaroja ja näköaloja myös silloin, kun aineellinen kasvu tyrehtyy. Kulttuurin kukoistus on myös uuden taloudellisen kehityksen perusta. Elämme murrosaikaa, jossa vanha teollinen ja valtiokeskeinen ajattelutapa väistyvät. Niiden sijaan on nostettava uusi, ekologinen ja kansainvälinen ajattelutapa. Tämän uuden sivistyksen löytäminen on suuri maailmanlaajuinen haaste.

Muutoksen tuulissa vihreät pitävät kiinni omista arvoistaan. Luonnon kantokykyä ei saa ylittää. Ihmisten sietokykyä ei saa ylittää. Päätöksissä tulee ottaa niiden pitkäaikaisvaikutukset huomioon. Laskuja ei saa jättää tuleville polville. Nämä arvot ovat olleet vihreän päätöksenteon pohjana koko liikkeen olemassaolon ajan.

Monikulttuurisuus on tullut Suomeenkin jäädäkseen. Ulkomaalaisten ja varsinkin pakolaisten asema on kuitenkin monissa kunnissa huono, koska ennakkoluulot ja suoranainen muukalaisviha ovat nostaneet päätään. Rasismi on torjuttava. Kunnilla on vastuu myös ulkomaalaisistaan. He ovat rikkautta kansainvälistyvässä maailmassa. Kansainvälisyyskasvatusta ja tietoa pakolaisuudesta on lisättävä niin kouluissa kuin kulttuuri- ja nuorisotoiminnassa. Yksi hyvä toimintamuoto ovat kansainväliset kohtaamispaikat, ne antavat kyytiä ennakkoluuloille.

Vihreässä kunnassa on sisäistetty kansainvälisen vastuun perusarvot. "Ajattele maailmanlaajuisesti, toimi paikallisesti" on yhä ajankohtaisempi periaate. Vain kunta jossa on ikkunat auki maailmaan, pärjää muutosten myrskyissä