Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VIHR/886

Vihreä liitto

Vihreän liiton Periaateohjelma


  • Puolue: Vihreä liitto
  • Otsikko: Vihreän liiton Periaateohjelma
  • Vuosi: 1998
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

Vihreän liiton periaateohjelma

Versio 1998

Hyväksytty Vihreän liiton vuosikokouksessa 23.-24. toukokuuta 1998

VASTUULLISEN TULEVAISUUDEN PUOLESTA - VIHREÄ LIITTO

ON AIKA OTTAA SEURAAVA ASKEL!

1. RAJATON AINEELLINEN KASVU ON MAHDOTONTA - LUONTOA KULUTTAMATTA KOHTI KESTÄVÄÄ HYVINVOINTIA

2. TÄYSTYÖLLISYYSYHTEISKUNTA TIENSÄ PÄÄSSÄ - PERUSTULOJÄRJESTELMÄ RATKAISUNA

3. ERIARVOISUUS LISÄÄNTYY - RAKENTAKAAMME UUTTA SOLIDAARISUUTTA

4. VALTA KARKAA KÄSISTÄ - KOHTI DEMOKRAATTISTA TIETOYHTEISKUNTAA

5. ONGELMAT YLITTÄVÄT KANSALLISVALTION RATKAISUKYVYN - UUDENLAISEEN KANSAINVÄLISEEN YHTEISTYÖHÖN

VIHREÄ LIITTO - UUDEN AALLON PUOLUE

ON AIKA OTTAA SEURAAVA ASKEL !

Vihreän liiton ja sen muissa maissa toimivien sisarpuolueiden tavoitteet perustuvat ihmisten ja luonnon kumppanuuteen, ihmisten yksilölliseen vapauteen ja keskinäiseen tasa-arvoon, väkivallattomuuteen sekä kansalaisdemokratiaan. Näitä arvoja kunnioittaen on asteittain siirryttävä inhimillisesti ja ekologisesti kestävään yhteiskuntaan, joka merkitsee aineellisen tuotannon ja kulutuksen sopeuttamista maapallon kestokykyyn. Se edellyttää nykyisen tuotannollisen ja teknisen vallankumouksen saamista inhimilliseen kontrolliin. Politiikalle on palautettava markkinoiden siltä viemät mahdollisuudet ohjata kehitystä.

Ympäristökysymykset tulivat vakavan poliittisen keskustelun piiriin 1970-80 -luvulla teollistuneimmassa osassa maapalloa. Lopullinen ympäristöajattelun läpimurto tapahtui 1990-luvulla ympäristökysymysten tullessa osaksi kansainvälistä politiikkaa. Rion ympäristökokous 1992, Kairon väestökokous 1994 ja Kioton ilmastokokous 1997 ovat esimerkkejä kansainvälisen politiikan muutoksista. Kaikki näiden kokousten tulokset eivät ole suinkaan olleet tyydyttäviä, mutta ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on otettu. Ympäristöongelmat, ihmiskunnan kohtaamista ongelmista suurimmat, on vihdoinkin otettu vakavasti sekä kansainvälisessä että kansallisessa päätöksenteossa. Tämä kehitys on peruuttamaton.

Yksi askel uuteen suuntaan on myös se, että vuonna 1995 Vihreä liitto ensimmäisenä länsieurooppalaisena vihreänä puolueena osallistui hallitusvastuuseen. Suomen esimerkkiä seurasivat pian Italia ja Ranska. Sitä ennen vihreät olivat osallistuneet monien Saksan liittotasavallan osavaltioiden hallituksiin sekä useisiin siirtymäkauden hallituksiin Neuvostoliiton hajotessa (Viro, Liettua, Georgia).

Vihreä tulevaisuus on ekologinen, sosiaalisesti oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja rauhanomainen. Väkivaltaa voidaan vihreiden näkemysten mukaan vähentää valtioiden välisissä, yhteiskuntien sisäisissä ja yksilöiden välisissä suhteissa.

Vihreiden tärkeimmät keinot tavoitteittensa toteuttamiseksi ovat:

  • ekologis-sosiaalinen vihreä verouudistus
  • perustulojärjestelmä
  • laaja tasa-arvopolitiikka
  • entistä monipuolisempi demokraattinen kansalaistoiminta
  • valtioiden välinen yhteistyö ja uudet kansainväliset päätöksentekojärjestelmät

Vihreät haluavat valita ekologisesti ja sosiaalisesti vastuullisen tien tulevaisuuteen. Edistyneintä tekniikkaa on hyödynnettävä yhteiskunnan modernisointiin ekologisesti kestävälle pohjalle, ja hyvinvointivaltion rakenteet on uudistettava. Tämä vaatii uutta enemmistöä, joka ylittää perinteiset poliittiset liittoutumat ja joka on valmis ennakkoluulottomasti astumaan uudelle uralle vanhan puolustamisen sijasta. Tie, joka eilen näytti haaveelta, on tänään osana politiikan arkea. Huomenna se on edessämme yhä toteuttamiskelpoisempana ja realistisempana vaihtoehtona. On aika ottaa rohkeasti seuraava askel!

1. RAJATON AINEELLINEN KASVU ON MAHDOTONTA - LUONTOA KULUTTAMATTA KOHTI KESTÄVÄÄ HYVINVOINTIA

Maapallon väkiluku kasvaa noin 100 miljoonalla ihmisellä vuodessa. Aineellinen tuotanto on muutamassa vuosikymmenessä lisääntynyt määrällä, joka vastaa koko ihmiskunnan aikaisempaa tuotantoa. Rajaton aineellinen kasvu on mahdotonta. Yhtenä syynä on, että uusiutumattomat luonnonvarat kuluvat loppuun ennemmin tai myöhemmin 2000-luvulla. Aineelliseen tuotantoon liittyvät hiilidioksidipäästöt ovat valtaisasti voimistaneet kasvihuoneilmiötä maapallolla. Se aiheuttaa maailmanlaajuisen ilmastomuutoksen, jonka seuraukset ovat vielä ennakoimattomia. Aavikoituminen etenee kovaa vauhtia monilla mantereilla. Samalla kaikkialla luonnon monimuotoisuus vähenee peruuttamattomasti.

RAKENNEMUUTOS EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄN YHTEISKUNTAAN

Ne, jotka tunnustavat aineellisen kasvun aiheuttamien ongelmien olemassaolon, puhuvat siirtymisestä kohti kestävän kehityksen yhteiskuntaa. Kuitenkin liian moni pitää ympäristöasioita ylellisyytenä, jotka hoidetaan vain, jos aineellisen kasvun vaatimuksista ei tarvitse tinkiä. Ongelmien hoitaminen, ilman, maaperän ja vesistöjen puhdistus - ympäristön suursiivous - on yleisesti hyväksyttyä. Vihreiden mielestä tämä ei riitä, vaan on pyrittävä poistamaan ongelmien syyt. Tarvitaan ekologista rakennemuutosta, joka johtaa asteittain ekologisesti kestävään yhteiskuntaan. Pelkkä markkinamekanismi ei siihen johda, tarvitaan poliittisia toimia.

Ekologisesti kestävään yhteiskuntaan voidaan siirtyä vain siten, että luovutaan aineellisen kasvun tavoittelusta ja suuntaudutaan voimaperäisesti luontoa vastuullisesti hyödyntävän teknologian kehittämiseen. Sekä tuotanto että kulutus on saatettava ekologisesti kestävälle pohjalle. Päämääränä on maailma, joka on suhteutettu ekosysteemien kantokykyyn. Pitkällä aikavälillä kaikki muut tulevaisuuden vaihtoehdot ovat epärealistisia.

Uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö on supistettava mahdollisimman vähiin. Saastepäästöt eivät saa ylittää ympäristön kantokykyä.

Kestävän energiatalouden perustana ovat uusiutuvat luonnonvarat: tuuli, aurinko ja biomassa, Suomessa varsinkin puuhake. Uusiutuvan energian yhteiskuntaan on siirryttävä melko nopeasti, parin sukupolven aikana. Siksi on nykyistä enemmän panostettava voimavaroja näiden energiamuotojen tutkimiseen.

Järkevä säästäminen ei edellytä suuria uhrauksia. Hyvinvointimme voidaan saavuttaa luonnon kestokykyä olennaisesti vähemmän rasittaen. Luonnonvarojen käytön vähentämisen ei tarvitse vähentää hyvinvointia.

LAADULLISEEN KASVUUN

Kaikki kasvu ei ole haitallista. Hyväksyttävää ja tavoiteltavaa on sellainen laadullinen kasvu, jossa vähemmän luonnonvaroja ja energiaa käyttäen tuotetaan entistä enemmän. Globaali vastuu merkitsee luonnonvarojen käytön voimakasta vähentämistä kehittyneissä maissa ja elämän perusedellytysten turvaamista kehitysmaissa.

Vihreä kasvu tarkoittaa laadun paranemista, tuotteiden sisältämän osaamisen määrän kasvua sekä palvelujen lisääntymistä tai paranemista. Tämä on mahdollista ympäristötietoisen korkean osaamisen turvin. Siirtymistä kertakäyttöisestä kestävään ja määrällisestä laadulliseen on ohjattava julkisin toimin.

Ihmiskunta on kuitenkin edelleen kestämättömän kehityksen uralla. On tärkeä huomata, että mitä nopeammin käänne alkaa, sitä vähemmän kärsimyksiä muutosvaiheeseen liittyy. Maailman väestömäärä on vielä hallitusti vakiinnutettavissa.

Ekologisesti kestävään yhteiskuntaan siirryttäessä ekologisten päämäärien on ohjattava kaikkea: taloutta, kulutusta, liikennettä, asumista ja yhdyskuntasuunnittelua. On otettava käyttöön uudet kehityksen mittarit, laskelma ekologisesta kansantuotteesta ("vihreä BKT"), joka ottaa huomioon ympäristökuormituksesta koituvat menetykset. Ympäristövaikutusten arviointi on ulotettava kaikkiin merkittävästi ympäristöä muuttaviin hankkeisiin ja sen tulokset on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa.

VIHREÄ VEROUUDISTUS

Keskeistä siirtymässä on, että talouden pelisäännöt muutetaan sellaisiksi, että ne tukevat energian sekä luonnonvarojen säästämistä ja samalla mielekästä työntekoa. Jotta markkinamekanismi saataisiin toimimaan oikeudenmukaisesti ja ekologisesti kestävästi, sitä on ohjattava kannustimien, verojen ja tulonsiirtojen avulla.

Olennaisin talousuudistus on ympäristöpoliittinen ja työllistävä ekologis-sosiaalinen verouudistus. Vihreän verouudistuksen toteuttaminen tarkoittaa, että työn verotuksesta siirrytään luonnonvarojen ja ympäristön kuormittamisen verottamiseen. Vihreä verouudistus on realistinen ja täysin toteuttamiskelpoinen: vuoden 1995 jälkeen Suomen valtion budjetissa on otettu jo ensimmäisiä varovaisia askelia sen suuntaan.

HALVAN ENERGIAN AIKA ON OHI

Tähän asti aineellista kasvua on pidetty yllä halvan energian ja raaka-aineiden avulla. Luonto ja tulevat sukupolvet, joille uusiutumattomia energialähteitä ei riitä, joutuvat maksamaan meidän erääntyvät energialaskumme. Pitkällä aikavälillä ainoa oikea energian hinta on uusiutuvan energian hinta.

Vastuullisen energiapolitiikan tärkein tavoite on energian säästö ja siirtyminen uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Energiankäytön tehokkuutta lisäämällä ja kulutusta vähentämällä teollisuusmaissa voidaan energiankulutus puolittaa muutaman vuosikymmenen kuluessa. Tähän pyritään asteittain ja käyttäen ennalta tiedossa olevia energiaveron korotuksia.

Ympäristöverojen korottaminen tekee mahdolliseksi muiden verojen alentamisen tai tulonsiirtojen lisäämisen vastaavalla summalla. Kokonaisveroastetta ei kuitenkaan saa nostaa, vaan sitä on voitava laskea. Veronalennukset tulee kohdentaa ensisijaisesti työn verotukseen. Vihreä verouudistus on näin samalla sosiaalinen: se lisää työn kysyntää ja työpaikkoja.

Yhteiskunnallinen käänne edellyttää ekologista liikennesuunnittelua, koska liikenne on yksi suurimmista ympäristön kuormittajista. Liikennepolitiikan painopistettä on siirrettävä henkilöautoista julkisiin liikennevälineisiin. Kevyen liikenteen edellytyksiä tulee parantaa ja yksityisautoilua vähentää liikennepolitiikan, kaavoituksen ja verotuksen keinoin. Yksityisautoilua voidaan vähentää liikennepolitiikan ja kaavoituksen avulla. Autovero tulee porrastaa selkeästi auton ominaiskulutuksen perusteella, ja autoilun verotuksen painopisteen tulee säilyä fossiilisten polttoaineiden verotuksessa. Sähköautoja tulee suosia poistamalla niiltä autovero vuoteen 2005 asti ja rahoittamalla niiden latausverkoston rakentamista. Kansainvälisellä yhteistyöllä on suuntauduttava maailmanlaajuiseen lentoliikenteen vähentämiseen. Se edellyttää siirtymistä yhä enemmän informaation siirtämiseen ihmisten ja esineiden siirtämisen asemasta sekä mantereiden sisäisiä erikoisnopeita junayhteyksiä.

KESTÄVÄÄN TUOTANTORAKENTEESEEN

Suomen tuotantorakenne on muokattava luonnon kannalta kestäväksi. Ympäristönsuojelusta on tullut välttämätön menestystekijä myös kansainvälisessä kilpailussa. On tuettava myönteistä suuntausta kohti kestävää teknologiaa, jossa huipputekniikkaan ja huippuosaamiseen perustuva elektroniikkateollisuus on merkittävä. Uusista energiamuodoista ja niiden tutkimisesta sekä energiansäästötekniikoista tulee tehdä Suomen vientivaltteja. Uusiutumattomia energiavaroja ja raaka-aineita käyttävästä energiaintensiivisestä teollisuudesta on siirryttävä monipuoliseen elinkeinorakenteeseen. On kehitettävä palvelualoja ja siirryttävä yhä enemmän osaamisteollisuuteen, jossa jalostusaste kasvaa. Työvoimavaltainen korjausrakentaminen ja ympäristönhoito edistävät työllisyyttä ja alueellista tasapainoa. Tuotantorakenteen muutoksella varmistetaan myös edellytykset koulutus-, kulttuuri- ja tietopalvelujen sekä hyvinvointipalvelujen rahoittamiselle.

Talouden vaikutukset eivät saa ylittää luonnon kantokykyä. Saastuttajan on maksettava aiheuttamansa haitta. Saastuttamisen kustannukset on siirrettävä täysimääräisesti saastuttajan ja tämän tuotteiden tai palvelujen ostajan maksettaviksi. Tuottajan vastuu on ulotettava tuotteen koko elinkaareen, joka alkaa tuotesuunnittelusta ja päätyy jätteiden käsittelyyn. Tuotteet ja niiden sisältämä materiaali tulee käyttää uudelleen. Jätteiden synnyn ehkäisy tulee aloittaa pikaisesti.

YMPÄRISTÖPOLITIIKAN UUDET HAASTEET

Ilmakehän suojelu on nostettava kansainvälisen politiikan keskiöön. Suomen on vähennettävä kasvihuonekaasujen päästöjään osana eurooppalaista ilmastopolitiikkaa, jolla painostetaan myös Pohjois-Amerikan ja Aasian teollisuusmaita merkittäviin päästöjen vähennyksiin. On perustettava kansainvälinen ilmastonsuojelurahasto, joka voi rahoittaa köyhimpien maiden energiansäästötoimia.

Vihreät eivät kannata ydinvoimaa, sillä ydinpolttoaineen louhinta, kuljetus, varastointi ja loppusijoitus eivät ole turvallisesti järjestettyjä, eivätkä voimayhtiöt pysty korvaamaan mahdollisten suuronnettomuuksien aiheuttamia vahinkoja, eikä niillä ole halua tähän. Jo uraanin louhinta sinänsä aiheuttaa vakavia ympäristöongelmia kaivosalueilla. Siirryttäessä ydinvoiman ja kivihiilen käytöstä uusiutuviin energialähteisiin on mahdollista käyttää siirtymäaikana maakaasua. Senkin ympäristövaikutukset on kuitenkin arvioitava.

Suomi tarvitsee oman, laajasti luomutuotantoon perustuvan maatalouden. Tuotannon ekologisella rakennemuutoksella ratkaistaan myös vesistöjen kuormituksen ongelma. Maataloudessa kannustetaan luomutuotannon ohella eettiseen eläintalouteen siirtymistä. Ne voivat myös olla Suomen yksi kilpailutekijä vientimarkkinoilla. Vastuullisen tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi maataloustuotteiden alkuperä ja tuottamisen tapa tulee merkinnöin tiedottaa selkeästi kuluttajille.

Suomen erityisenä velvollisuutena on sille ominaisten soiden ja metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja suojeleminen. Suojelun perustana ovat kansainväliset luonnon monimuotoisuutta koskevat sopimukset. Metsien käyttö ei saa vaarantaa lajiston monimuotoisuutta. Siksi metsien talouskäytön ja luonnonsuojelun yhteen sovittamista on jatkettava määrätietoisesti uusimpia tutkimustuloksia käyttäen. Suojelualueita on lisättävä varsinkin Etelä-Suomessa, ja uhanalaisten lajien selviytymistä on tarvittaessa edistettävä ennallistamistoimin. Kaikki maassamme yhä jäljellä olevat luonnontilaisen kaltaiset vanhat metsät, ns. aarniometsät, on pikaisesti saatava suojelluiksi.

Itämeren suojelu on suomalaisten vihreiden erityisen huomion kohteena. Sisämeremme valuma-alueella asuu yli 100 miljoonaa ihmistä. Siksi se on maailman kuormittuneimpia vesialueita. Se on pelastettava valtioiden välisellä yhteistyöllä, jota edistämään on perustettava kansainvälinen Itämeri-rahasto.

Myös rakennettua kulttuuriperintöä on suojeltava, sillä se sisältää huomattavia henkisiä ja taloudellisia arvoja. Rakennussuojeluun käytettäviä määrärahoja tulee lisätä merkittävästi, ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset on korjattava.

GENEETTISELLE MUUNTAMISELLE SÄÄNNÖT

Geenitekniikan pitkäaikaiset vaikutukset terveyteen ja ympäristöön ovat selvittämättä. Geenitekniikka aiheuttaa riskejä erityisesti, jos käyttö laajenee nopeasti, jolloin luonnonvaraisten lajien perimä saattaa muuttua. Myös geenitekniikan lääketieteellisiin sovelluksiin liittyy eettisiä ja eläinsuojelun ongelmia, jotka on ratkaistava. On varottava ottamasta käyttöön sellaista geenitekniikkaa, jossa muunnettuja eliöitä pääsee ympäristöön. Sovellusten käyttöä ei tule laajentaa, ennen kuin riskien hallinta olennaisesti paranee ja sovellusten käytön arvoperustasta on avoimesti sovittu.

2. TÄYSTYÖLLISYYSYHTEISKUNTA TIENSÄ PÄÄSSÄ - PERUSTULOJÄRJESTELMÄ RATKAISUNA

HYVINVOINTIVALTION KRIISIIN VASTATTAVA UUDISTUKSELLA

Vihreät tukevat hyvinvointivaltiota, jonka perustehtävänä on estää kansalaistensa syrjäytymistä ja eriarvoistumista. Hyvinvointivaltion rakenteita on kuitenkin uudistettava ja siitä on kehitettävä moderni hyvinvointiyhteiskunta. Hyvinvointiyhteiskunnan tehtävänä on edistää kansalaisten tasa-arvoa ja oman elämän hallintaa sekä luoda edellytyksiä humaanille, globaalisesti vastuulliselle toiminnalle. Nykyistä järjestelmää on parannettava siten, että ihmisten yksilölliset tarpeet ja valinnanvapaus toteutuvat entistä paremmin.

Pitkällä aikavälillä vihreiden historiallisena tavoitteena on toimeentulon hankkimiseksi välttämättömän työn vähentäminen, työajan lyhentäminen ja yksilölliseen ja yhteisölliseen mielekkääseen toimintaan käytetyn vapaan ajan lisääminen. Täystyöllisyyden yhteiskunta on murtunut, ja siirtymäkaudella uuteen yhteiskuntaan perinteinen palkkatyöjärjestelmä ja sosiaalinen turvallisuus on yhdistettävä uudella tavalla.

Maailmanmarkkinat ovat avautuneet ja kansainvälinen kilpailu lisääntynyt ja uusi tekniikka on laajalti käytössä, joten hyvinvointivaltion perusteet ja toimintatavat on määriteltävä uudelleen. 1990-luvun talouslama ja työttömyys tekivät aikaisemman suhteellisen vähäisen työttömyyden aikana rakennetun työttömyysturvajärjestelmän liian kalliiksi ja passivoivaksi. Kaikille on taattava riittävä toimeentulo, mutta samalla järjestelmää on yksinkertaistettava ja siihen on luotava kannustimia aktiivisuuteen. Sosiaaliturvan rakennetta tulee kehittää siten, että pienimmistäkin nettopalkoista tulee riittävän korkeita, jotta ne kannustaisivat työntekoon.

Perinteiset työsuhteet - vuosikymmeniä 40 tuntia viikossa samassa työpaikassa - käyvät yhä harvinaisemmiksi. Niin sanotut epätyypilliset työsuhteet, pätkätyö ja silpputyö, ovat muodostumassa yhä yleisemmiksi. Hyvinvointivaltion rakennemuutoksessa on vastattava myös tähän haasteeseen. On kavennettava kuilua työttömyyden ja työllisyyden välillä. Toimeentuloa ei tule kytkeä työhön, vaan ne on yhdistettävä perustulojärjestelmän avulla. Tämä merkitsee uudenlaista oikeudenmukaisuutta tulonjaossa.

PERUSTULOJÄRJESTELMÄ NYT!

Vihreiden ehdotus sosiaaliturvan uudistamiseksi - joka saavuttaa yhä suurempaa kannatusta eri tahoilla - on perustulojärjestelmän luominen. Perustulojärjestelmään siirryttäessä sosiaaliturva jakautuu kolmeen osaan.

  1. Ansiosidonnainen osa, johon kuuluvat mm. työeläkkeet, sairauspäiväraha, määräaikainen työttömyyspäiväraha ja vanhempainraha.
  2. Automaattisesti pienituloisille maksettava perustulo, jonka tarkoitus ei ole turvata työkykyisille koko toimeentuloa, vaan antaa lisätuki esimerkiksi pienipalkkaista työtä ja pätkätyötä tekeville, pienyrittäjille, sapattivapaan ottajille, palkkatyönsä jakaneille ja omavaraistalouteen siirtyville. Perustulo pienenee ansioiden kasvaessa siten, että itse hankittujen tulojen lisääminen kasvattaa myös käteen jäävien ansioiden määrää.
  3. Sosiaaliturvan tarveharkintainen osa, jolla taataan niiden ihmisten toimeentulo, joiden ei työkyvyttömyyden tai muun perustellun syyn vuoksi ole mahdollista hankkia toimeentuloaan työllä.

Perustulojärjestelmä helpottaa osa-aikatyön, keikkatöiden ja pienipalkkaisten töiden tekemistä. Sillä ehkäistään köyhyysloukkujen syntymistä, vähennetään mielivaltaisia tulkintoja ja lisätään yksilönvapautta. Perustulojärjestelmä mahdollistaa uusien mielekkäiden työtehtävien luomista kansalaisjärjestöille, osuuskunnille ja vaihtoehtoisille pienyrityksille. Se vähentää myös alueellista eriarvoisuutta, ehkäisee muuttoliikettä ja kaupunkien hallitsematonta kasvua.

Perustulojärjestelmä edellyttää myös nykyisen eläketurvan ja opintotukijärjestelmän uudistamista. Se edellyttää myös nykyistä joustavampia työsuhteiden ehtoja. Itsenäisten työntekijöiden ja vapaiden ammattien harjoittajien merkitys tulee yhä tärkeämmäksi vanhan keskitetyn teollisuusjärjestelmän muuntuessa.

Työllisyyttä edistää myös perustulojärjestelmän mahdollistama veroalennusten suuntaaminen pieni- ja keskituloisiin. Tämä lisäisi työllisyyttä erityisesti palvelualalla, jolla on luotavissa eniten uusia työpaikkoja elinkeinorakennetta monipuolistamalla.

KOHTI TYÖN UUSJAKOA

Yksi työn uusjaon keskeisistä keinoista on henkilökohtaisen työajan lyhentäminen. Kahdeksan tunnin työpäivästä tulisi siirtyä kuuden tunnin työpäivään niillä aloilla, joilla se on mahdollista. Samanaikaisesti on luotava erilaisia malleja valinnanvaraisuuden lisääntymiselle: työajan on joustettava elämäntilanteen vaatimalla tavalla. Työelämä on järjestettävä siten, että naiset ja miehet voivat käyttää siinä täysimääräisesti kykyjään sekä elää myös hyvää perhe-elämää. Henkilökohtaisen työajan lyhentäminen ei välttämättä tarkoita kansantaloudessa tehtävän kokonaistyöajan vähentämistä, sillä työn jakamisen tarkoituksena on luoda lisää työmahdollisuuksia.

Jo aloitettua pienimuotoisten aputöiden verovapautta on laajennettava ja palvelujen keskinäiseen vaihtamiseen perustuvia paikallisrahakäytäntöjä edistettävä.

Vihreä verouudistus sekä lisää työpaikkoja että parantaa ympäristönsuojelua.

HYVINVOINTIPALVELUJEN UUDELLEENJÄRJESTÄMISELLÄ SUUREMPAAN VALINNANVAPAUTEEN

Palveluja on tuotettava siten, että käyttäjien näkemykset vaikuttavat palvelujen tuottamiseen. Hyvinvointipalvelujen järjestämisvastuun ja niiden laadun valvonnan on säilyttävä valtion ja kuntien tehtävänä. Palvelujen tuottajina voivat sen sijaan julkisten toimijoiden rinnalla toimia yksityiset palveluyrittäjät, osuuskunnat, järjestöt tai vaikkapa omaiset. Näin palvelujen tarvitsijoille syntyy enemmän valinnanvaraa.

Kansalaisille on turvattava sosiaaliset ja terveydelliset peruspalvelut. Näiden palvelujen laatu ja määrä on taattava valtakunnallisin normein siten, että eri kuntien asukkaat eivät joudu eri arvoiseen asemaan. Palveluja ei tule lopettaa valtion talousvaikeuksien takia. Sen sijaan maksuttomia palveluja voidaan tarvittaessa muuttaa maksullisiksi.

ASUMINEN ON PERUSOIKEUS

Suomalainen asuntopolitiikka on käytännössä pakottanut ihmiset hankkimaan omistusasunnon. Suomalainen asunnon hankinnan malli vaatii korkeaa palkkatasoa ja suuria tulonsiirtoja. Asumiseen on löydettävä lisää vaihtoehtoja määrätietoisella ja pitkäjänteisellä asuntopolitiikalla. On lisättävä sellaisten asuntojen määrää, joissa asukkaalta ei vaadita suurta henkilökohtaista lainanottoa. Valtion tukea on suunnattava erityisesti vuokra- ja asumisoikeusasuntojen tuotantoon. Pitkällä aikavälillä on rakennettava uusi asumisen tukijärjestelmä, joka liitetään osaksi perustulojärjestelmää.

LAAJA-ALAISEEN TERVEYSPOLITIIKKAAN

Inhimillinen ja taloudellinen terveyspolitiikka perustuu kokonaisvaltaiseen ihmiskuvaan. On painotettava ennalta ehkäiseviä ja laaja-alaisia toimia eri hallinnon aloilla. Vihreässä terveyspolitiikassa olennaista on terveellinen ja turvallinen, fyysistä terveyttä ja mielenterveyttä ylläpitävä ympäristö sekä ihmisten vastuu omasta terveydestään.

Julkisesti verotuloilla rahoitettu terveydenhuoltojärjestelmä on oikeudenmukaisempi ja halvempi kuin vakuutuspohjainen tai asiakasmaksuilla rahoitettava järjestelmä. Terveydenhuollon asiakasmaksuja ei saa olennaisesti nostaa nykytasosta, ja ennalta ehkäisevän toiminnan tulee säilyä maksuttomana.

Raskasta laitoshoitoa korvaavaa avopalvelua ja pieniä laitosyksikköjä tulee edelleen kehittää. Perinteisen koululääketieteen ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen välistä juopaa on kavennettava. Hoitojen vaikuttavuutta tulee edelleen tutkia. Terveydenhuoltohenkilöstön koulutustasosta ja jatkokoulutuksesta ei saa tinkiä.

3. ERIARVOISUUS LISÄÄNTYY - RAKENTAKAAMME UUTTA SOLIDAARISUUTTA

Maailmantalouden avautumisesta ja uudesta tekniikasta syntyvä - tähän mennessä hallitsematon - rakennemuutos lisää eriarvoisuutta ja kärjistää yhteiskunnallisia ristiriitoja. Epätasa-arvon lisääntymiseen on vastattava päättäväisellä tasa-arvopolitiikalla. Huolenpito heikoimmista ja vähemmistöistä on inhimillisen sivilisaation edistymisen korkein kriteeri. Suomalainen yhteiskunta - ja Eurooppa - tarvitsevat uutta solidaarisuutta.

Suurin epätasa-arvon syy on pitkäaikaistyöttömyys ja sen aiheuttama syrjäytyminen. Vihreä verouudistus ja perustulojärjestelmän luominen ovat tärkeimmät keinot torjua syrjäytymistä.

KAUPUNKI JA MAASEUTU TARVITSEVAT TOISIAAN

Vihreät vastustavat keinotekoisten ristiriitojen lietsontaa kaupunkien ja maaseudun väestön välille. Tuotannon ja kulutuksen ekologinen uudelleenjärjestely ja tekninen modernisointi on pitkällä aikavälillä maaseudun ja kaupungin yhteinen tulevaisuus. Perustulojärjestelmään siirtyminen hyödyttää niin kaupunkien kuin maaseudunkin vajaatyöllisiä ja työttömiä. Perustulojärjestelmäkokeilut on aloitettava syrjäytymisvaarassa olevilla maaseudun alueilla. Kaupunkien epätyypillisissä työsuhteissa elävillä ja maaseudulla elinkeinojaan monipuolistavilla ihmisillä on samantapaisia ongelmia, joita perustulojärjestelmä helpottaa. Uusyrittäjyys, etätyö ja verkottuminen luovat uusia mahdollisuuksia niin maaseudulla kuin kaupungissakin.

Vihreät haluavat ottaa vastuun koko maan kehittämisestä. Maan kaikkia alueita, kaupunkeja ja maaseutua on kehitettävä toisiaan täydentävänä kokonaisuutena. Alueellisesti reilun ja kestävän liikennepolitiikan kehittämiseksi on laadittava valtakunnallinen strategia, joka sisältää kaikki liikennemuodot, kevyt liikenne mukaan lukien. Nopeiden ja edullisten junayhteyksien määrätietoisella kehittämisellä on edistettävä eri alueiden tasa-arvoistumista.

TASA-ARVON PUOLESTA SYRJINTÄÄ VASTAAN

Kaikissa yhteyksissä tulee lisätä tietoisuutta naisten ja miesten välisen tasa-arvon merkityksestä. Tasa-arvo lisää viihtyisyyttä ja tehokkuutta työpaikoilla ja lisää turvallisuutta ja elämän laatua kodeissa. Tasa-arvon edistämiseksi tulee laatia mm. työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmia ja seurata niiden toteuttamista. Lisäksi pitää huolehtia, että Suomen solmimat kansainväliset sitoumukset naisten aseman parantamiseksi, mm. Pekingin sopimus, toimeenpannaan osana kansallista lainsäädäntöä.

Työelämässä tulee vastustaa ikäsyrjintää sen kaikissa muodoissa. Nuorien ja iäkkäiden työntekijöiden mahdollisuuksia osallistua työelämään on parannettava kehittämällä lainsäädäntöä ja vaikuttamalla työllistymistä estäviin asenteisiin.

Vihreiden kauan vastustama syrjintä sukupuolisen suuntautumisen perusteella on vihdoinkin kielletty Suomen rikoslaissa ja perustuslaissa. Syrjintäsuojan toteutuminen käytännössä on kuitenkin varmistettava asettamalla syrjintäsuoja-asiamies, jonka vastuualueena on myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasavertainen kohtelu Suomessa. Kahden miehen tai kahden naisen parisuhteelle on taattava samat yhteiskunnalliset oikeudet ja velvollisuudet kuin miehen ja naisen parisuhteelle.

Vammaisten tasa-arvoisuus, oikeus osallistua kaikkeen yhteisön elämään ja heidän etujensa huomioon ottaminen yhteiskuntasuunnittelussa on vihreille itsestäänselvyys, jonka olisi syytä levittäytyä yhä laajemmalle yhteiskuntaan.

Suomalaisen yhteiskunnan tulee vihreiden mielestä kyetä sietämään moniäänisyyttä, erilaisia mielipiteitä ja elämäntapoja. Toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan täytyy kyetä sietämään ristiriitoja. Erilaisuus on kohdattava rauhanomaisessa vuorovaikutuksessa. Yhteiskunnallisia ja ekologisia vaihtoehtokokeiluja on tuettava.

Vihreä kulttuuripolitiikka tukee mahdollisimman moni-ilmeistä ja monimuotoista kulttuuria. Taiteen ja kulttuurin tekijöiden kunnollisista toimintaedellytyksistä on huolehdittava. On huolehdittava erityisesti lasten ja nuorten kulttuuripalveluista.

On turvattava suomenruotsalaisen väestönosan, romanien ja saamelaisten ja viittomakielisten samoin kuin maahan muuttaneiden ulkomaalaisvähemmistöjen oikeudet.

Myös kansainvälisesti on toimittava vähemmistökansojen ja niiden kulttuurin elinmahdollisuuksien puolesta. Suomella on erityinen moraalinen velvollisuus tukea lähialueilla asuvien suomensukuisia kieliä puhuvien kansojen pyrkimyksiä säilyttää kulttuurinen, kielellinen ja kansallinen omaleimaisuutensa.

MONOKULTTUURISTA MONIKULTTUURIIN

Suomessa maahanmuuttajaväestön ja alkuperäisväestön toisiinsa lähentämisen periaatteena on oltava samanaikainen monikulttuurisuuden ja yhteisesti hyväksyttyjen toimintatapojen kunnioittaminen, minkä tulee olla molemminpuolista.

Pakolaisten asia on vihreille sydämen asia. Vainotulle turvapaikan saaminen on ihmisoikeus ja osa maailmanlaajuista vastuutamme. Pakolaisille täytyy taata Geneven sopimuksen ja Eurooppalaisen ihmisoikeussopimuksen suoja täydessä laajuudessaan.

Rasismia ei tule sallia missään muodossa; on ryhdyttävä päättäväisiin toimiin sen juurimiseksi. Suvaitsevaisuuskasvatus alkaa varhaislapsuudesta.

Vihreät puolustavat maailmankatsomuksen ja uskonnon vapautta. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa valtion tulee kohdella eri uskonnollisia yhteisöjä tasaveroisesti. Vihreät arvostavat erityisesti eri kirkkojen tekemää työtä kehitysyhteistyössä sekä rauhan ja hyvinvointivaltion puolustamisessa.

On kannettava vastuuta myös niistä, joilla ei ole äänioikeutta ja jotka eivät voi pukea kärsimystään sanoiksi. Vastuu eläimistä on tullut politiikkaan jäädäkseen. Vihreät haluavat suuntautua kohti eettistä eläinten pitoa. Eläimiä ja niiden lajinmukaista käyttäytymistä on kunnioitettava kaikkialla.

4. VALTA KARKAA KÄSISTÄ - KOHTI DEMOKRAATTISTA TIETOYHTEISKUNTAA

KANSALAISTEN VAIKUTUSMAHDOLLISUUKSIA ON LISÄTTÄVÄ

Valtiollinen päätöksenteko, ylikansallisesta päätöksenteosta puhumattakaan, on etääntymässä kansalaisista ja heidän elämälleen asettamista päämääristä. Yhteiskunnan teknistyminen, monimutkaistuminen ja kansainvälistyminen saattavat johtaa kehitykseen kohti yhä suppeampaa, julkisesta keskustelusta irrallista kabinettipolitiikkaa ja asiantuntijavaltaa, jonka arvoja ja päämääriä ei voida asettaa kyseenalaisiksi. Samanaikaisesti kansalaisten valmiudet ottaa vastuuta päätöksistä ja osallistua keskusteluun ovat suuresti lisääntyneet. Siksi kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia on myös lisättävä.

Päätöksenteon valmistelun julkisuutta on laajennettava kansainvälisellä, valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. On lisättävä vuoropuhelua edustuksellisen demokratian ja kansalaisliikkeiden välillä. Läheisyysperiaatetta on toteutettava myös valtakunnallisesti: poliittista päätöksentekoa on siirrettävä alueelliselle ja maakunnalliselle tasolle.

Merkittävissä valtakunnallisissa ja kunnallisissa kysymyksissä on otettava käyttöön kansanäänestys, joka voidaan toteuttaa myös valtiollisten ja kunnallisten vaalien yhteydessä. Kansalaisilla tulee myös olla oikeus saattaa aloitteita eduskunnan käsiteltäväksi. Tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia demokratian laajentamiseksi, tiedon hankkimiseksi ja poliittiseen päätöksentekoon osallistumiseksi on hyödynnettävä. On rohkeasti pohdittava ja kokeiltava uudenlaisia äänestysmenetelmiä, jotka ilmaisisivat tarkemmin kansalaisten moniulotteisen tahdon.

Suhteellisuuden toteutumista eduskuntavaaleissa on parannettava. Nykyisin eri vaalipiirien äänikynnys vaihtelee muutamasta prosentista yli kymmeneen prosenttiin. Kaikista vaalipiireistä tulisi saada edustajapaikka samalla suhteellisella ääniosuudella. Tähän voidaan päästä erilaisin toimin, esimerkiksi vaalipiirejä yhdistelemällä tai monissa maissa käytössä olevalla tasauspaikkajärjestelmällä.

Yleisenä periaatteena on oltava, että virkoihin on nimitettävä ansioituneimmat hakijat. Kaikkien johtavien viranhaltijoiden virat on muutettava määräaikaisiksi.

Kaikki vaali- ja puoluerahoitus on saatettava julkiseksi.

KOHTI EKOLOGISESTI VASTUULLISTA KANSALAISTEN TIETOYHTEISKUNTAA

Vihreä liitto arvostaa tutkimusta ja koulutusta, sillä sivistys, tieto ja taidot ovat välttämättömiä edellytyksiä maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiselle. Vain niiden avulla voidaan luoda ymmärrystä, jolle kestävä kehitys, ekologiset uudistukset ja solidaarinen kansalaisyhteisö voivat rakentua. Vihreä sivistyspolitiikka perustuu siihen, että välitetään ja omaksutaan perusta, jonka avulla voidaan kehittää uusia suhtautumistapoja yhteiskunnalliseen muutokseen, hankkia uutta tietoa ja arvioida sitä sekä sen tuottamisen tapaa kriittisesti.

Teknistynyt työelämä on johtanut erikoistumiseen, joka on peruuttamatonta. Sitä on jatkuvasti täydennettävä kokonaisvaltaisella ymmärryksellä ja sen on perustuttava laajaan yleissivistykseen. Kapeat ammattitutkinnot eivät vastaa tulevaisuuden muuttuvia tarpeita.

Elinikäisen oppimisen oikeus on taattava. Koulutus on säilytettävä maksuttomana, samoin nykyisin maksuttomat kirjastopalvelut. Uuden ammatin opiskelu, täydennyskoulutus ja yleissivistävä opiskelu on tehtävä mahdolliseksi kaikissa elämänvaiheissa. Työelämän on osaltaan kannettava tästä vastuunsa.

Perusopetuksen tavoitteena on kasvattaa oppilaat myös yhteisölliseen vastuuseen. Perusopetuksessa on otettava huomioon oppilaiden erilaisuus. Samalla, kun mahdollistetaan koulujen erikoistuminen ja moniarvoistuminen, on huolehdittava koulutuksen tasa-arvon toteutumisesta.

Korkeatasoinen tutkimus edellyttää moniarvoista, avointa ja riittävillä resursseilla varustettua korkeakoululaitosta. Puolueettomia arviointimenetelmiä on kehitettävä kaikilla koulutuksen ja tutkimuksen aloilla. Tutkimuksen ja sen rahoituksen julkisuus on taattava sovellutuksista ja hyötynäkökohdista riippumatta ja jopa niitä kyseenalaistava tutkimus on turvattava.

Tieteellistä tutkimusta on suunnattava yhä enemmän ekologisesti kestävän yhteiskunnan luonnon- ja ihmistieteellisen perustan rakentamiseen. Tietotekniikan laajentuminen eri alueille merkitsee mahdollisuutta ympäristöystävällisempiin tuotantotapoihin. Samalla se luo pohjaa maapallon ja luonnon prosessien yhä tarkemmalle tuntemukselle ja ymmärtämiselle. Sen avulla voidaan herkemmin havaita vaarat ja uhkakuvat ja torjua ne.

Tietoverkkojen antamat mahdollisuudet on käytettävä hyväksi. Parhaimmillaan kommunikaatio tietoverkoissa luo globaalia tietoisuutta ja vastuullisuutta, mikä on muutoksen ja uuden enemmistön luomisen edellytys.

Sanan- ja ilmaisuvapauden säilyminen tietoverkoissa on turvattava. Tietoverkkojen on oltava maksutta käsillä oppilaitoksissa, kirjastoissa, työväen- ja kansanopistoissa ja erilaisissa virastoissa. Kaikki julkishallinnon tuottama julkinen informaatio tulee olla maksutta saatavissa internetin kautta. Koska tietotekniikan luonteva käyttö on lukutaitoon verrattava kansalaistaito, on uudesta tekniikasta syrjäytyneille, erityisesti pitkäaikaistyöttömille ja vanhemmalla sukupolvelle tarjottava ilmaista tai ainakin hyvin edullista tietokoneopastusta. On huolehdittava, että tyttöjen ja poikien, miesten ja naisten tietotekniikan taitojen kehittäminen on tasavertaista.

Verkkotekniikan monopolisointi on estettävä ja luotava tekniset mahdollisuudet käyttää kaikkia maailman kieliä ja kirjaimistoja täysimääräisesti kommunikaatiossa.

5. ONGELMAT YLITTÄVÄT KANSALLISVALTION RATKAISUKYVYN - UUDENLAISEEN KANSAINVÄLISEEN YHTEISTYÖHÖN

EUROOPPALAINEN YHTEISVASTUU MAAILMASTA

Liikenteen, viestimien ja markkinoiden kansainvälistymisen myötä maailman eri osat ovat tulleet yhä riippuvaisemmiksi toisistaan. Samalla ongelmat ovat tulleet planeetan laajuisiksi. Ne edellyttävät maailmanlaajuista sopimus- ja päätöksentekojärjestelmää, johon kaikkien maanosien asukkaat voisivat osallistua tasavertaisina. Yhdistyneiden kansakuntien toimintaa on uudistettava, mikä palvelee sen poliittista ja taloudellista vahvistumista. YK:sta täytyy tulla yhä toimintakykyisempi elin planeetan ongelmien ratkaisussa, ja sille on luotava turvallisuusneuvoston rinnalle maailmantalouden, ympäristön ja kehityksen neuvosto.

Suurin maailmanrauhan uhka on kansainvälinen eriarvoisuus. Se on nyt ja tulevaisuudessa keskeinen syy kansainvälisiin konflikteihin. Vauraalla ja teollistuneella Euroopan unionilla on erityinen vastuu maailmanlaajuisten jännitteiden lievittämisessä ja laukaisemisessa sekä maailmanlaajuiseen sopimusjärjestelmään siirryttäessä. Maailmanmarkkinoiden avautuminen ja sääntelyjen purkaminen lisäävät ylikansallisten yhtiöiden ja sijoittajien valtaa suhteessa demokraattiseen poliittiseen päätöksentekoon. Kaikkein tärkeintä on palauttaa politiikalle markkinoiden siltä viemät mahdollisuudet ohjata kehitystä. Tätä varten tarvitaan uusia kansallisvaltiot ylittäviä rakenteita, ohjausjärjestelmiä ja yhteistyötä.

Euroopan integraatiota on vahvistettava, ja yhteisen valuutan käyttöönotto on yksi askel siihen suuntaan. Euroopan unionia on kehitettävä nykyistä enemmän ekologiseen ja sosiaaliseen suuntaan niin, että ympäristö- ja sosiaalipolitiikka nousevat sen keskeisiksi toimialueiksi. Unionin päätöksentekoa on demokratisoitava, ja siinä on noudatettava yhä enemmän enemmistöperiaatetta. Pohjoismaissa omaksuttua asiakirjojen julkisuusperiaatetta on sovellettava kaikkialla. Myös ministerineuvoston istuntojen on oltava julkisuudelle avoimia.

On perustettava Euroopan keskuspankkia valvova europankkivaltuusto. Euroopan unionin on solmittava eurooppalainen sopimus työllisyydestä, solidaarisuudesta ja ekologiasta. Sosiaaliturvalle on asetettava minimitaso Euroopan unionin alueella. Myös verotukselle täytyy sopia vähimmäistaso, jotta yritysten kilpailu alemmista veroista ja heikoimmasta sosiaaliturvasta Euroopan alueella estettäisiin. On saatava riittävän korkeat ympäristö- ja energiaverojen vähimmäistasot. Ympäristölainsäädäntö ja -normit tulee asettaa koko Euroopan aluetta koskeviksi. On luotava maailmanlaajuinen haitta- ja energiaverojärjestelmä.

Tarvitaan eurooppalainen investointirahasto, joka rahoittaa ympäristöä säästäviä perusinvestointeja. Pitkällä aikavälillä on pantava alulle yhteiseurooppalaisesti rahoitettuja ja rakennettuja mantereen laajuisia kestävän energian tuotannon, kierrätyksen, kuljetuksen ja henkilöliikenteen järjestelmiä.

EU:n rahoituspolitiikkaa tulee kehittää rakenteellisesti siten, ettei se keskity vain maataloustukiin. On yhteistoimin vahvistettava Itä-Euroopan sosiaalisia ja poliittisia ja kulttuurisia rakenteita sekä ekologista uudelleenrakentamista.

On säädettävä vero kansainvälisille valuuttasiirroille ja keinottelulle (ns. Tobin-vero). Euroopan unionilla voi olla avainasema tällaisen veron säätämisessä OECD-maihin ja lopulta maailmanlaajuiseksi.

KOHTI KEHITYSMAIDEN ONGELMIEN RATKAISUA

Kehitysyhteistyön keskeiseksi sisällöksi on nostettava tasa-arvon, ihmisoikeuksien, ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen edellytysten parantaminen. Tämä työ yhdistyy kamppailuun kidutusta, kuolemanrangaistuksia, mielivaltaisia vangitsemisia, etnistä ja sukupuolista syrjintää ja kansainvälisten sopimusten vastaista lapsityövoiman käyttöä vastaan.

Kehitysmaiden velkaongelma on vakava kehityksen este. On nopeasti suunniteltava ja pantava toimeen järjestelmä, jonka avulla köyhimpien kehitysmaiden velkoja voidaan järjestää uudelleen.

Kehitysmaiden velka- ja maksutaseongelman ratkaisu on edellytys nälän torjumiselle ja ruokaturvan takaamiselle koko maailman väestölle. Ongelma ei ole ravinnon riittämättömyys, vaan ratkaisua on etsittävä epätasa-arvoisten taloudellisten ja poliittisten rakenteiden purkamisesta.

Kehitysmaille on ryhdyttävä maksamaan oikeudenmukaista hintaa niiden tuottamista raaka-aineista ja hyödykkeistä. Kehitysmaissa tapahtuvaa raaka-aineen jatkojalostamista on tuettava. Maailmanmarkkinoiden avautuminen on hyväksyttävää sellaisessa muodossa, jossa se tukee tätä planeetan laajuista tasa-arvoistumista. Teollisuusmaiden väestön, myös eurooppalaisten, on oltava valmiita hyväksymään tästä aiheutuva vähittäinen elinkustannusten nousu.

Väestönkasvun rajoittaminen on vihreiden keskeinen tavoite. Ongelma on suurin kehitysmaissa, ja niissä tukitoimet on keskitettävä perheiden elinolojen parantamiseen. Väestönkasvun rajoittamiseksi tulee parantaa naisten sosiaalista asemaa, erityisesti mahdollisuuksia koulutukseen, itsenäiseen työhön ja äitiysterveydenhoitoon ja turvata lasten elämänlaatu.

Suomen ja Euroopan unionin on toimittava maailman kauppajärjestössä, kansainvälisessä valuuttarahastossa ja muilla foorumeilla aktiivisesti siten, että ympäristöarvojen ja tasa-arvon vastainen toiminta saataisiin kuriin kansainväliselle kaupalle asetetuilla sosiaalisilla ja ekologisilla normeilla. Suomen ei tule osallistua kansainvälisiin maailmankauppaa ja investointeja koskeviin sopimuksiin, jotka eivät täytä näitä ehtoja.

Kehitysmaiden yksi keskeinen ongelma on asevarustelu, joka vie pohjan köyhimpien maiden edistykseltä. Kansainvälisen turvallisuus- ja kehitysyhteistyöpolitiikan haasteena on asevarustelurahojen suuntaaminen ympäristö-, energia- ja terveysongelmien voittamiseen sekä koulutukseen.

Suomen kehitysyhteistyömäärärahat on nostettava prosenttiin bruttokansantuotteesta ja vähintään 0,7 prosentin tasolle vuoteen 2004 mennessä.

SOTILAALLINEN MAANPUOLUSTUS UUDELLE POHJALLE

Tehokkainta maanpuolustusta on sotien syiden poistaminen. Maitten ja alueiden välisiä konflikteja ehkäistään parhaiten parantamalla ihmisten tasa-arvoa, tukemalla demokraattista päätöksentekojärjestelmää, puuttumalla ihmisoikeusrikkomuksiin ja vähentämällä ympäristön turmelemista ja luonnonvarojen ryöstökäyttöä. Maailman eri alueiden mahdollisimman suuri riippumattomuus muiden alueiden luonnonvaroista vähentää selkkausten vaaraa. Kehitysyhteistyön tulee perustua näihin päämääriin.

Nykyistä kattavampia ja sitovampia kansainvälisiä sopimuksia on solmittava aseiden - erityisesti ydinaseiden - vähentämisestä ja biologisten ja kemiallisten aseiden käytön kieltämisestä. Suomen puolustusstrategia tulee uudistaa siten, että henkilömiinojen käytöstä voidaan luopua kansainvälisen käytännön mukaisesti.

Euroopan alueelle on luotava uusi turvallisuusjärjestelmä, joka perustuu Euroopan Unionin laajenemiseen ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ETYJ:n lujittamiseen. Suomen kannalta on erityisen tärkeätä, että Venäjälle ja muille entisen Neuvostoliiton alueen valtioille luodaan mahdollisuudet osallistua tämän turvallisuusjärjestelmän rakentamiseen. Suomen ei ole siksi syytä hakea NATO:n jäsenyyttä. Länsi-Euroopan unionista WEU:sta ei pidä tehdä Euroopan unionin sotilaallista ulottuvuutta; EU:n tulee pysyä siviiliorganisaationa.

Muuttuva ja kansainväliseen yhteistyöhön suuntautuva maailma edellyttää myös aseellisen ja siviilipalvelusjärjestelmän uudistamista. Ne on muutettava yleiseksi kansalaispalveluksi. Kansalaispalvelu tulee voida suorittaa varusmiespalvelun ohella terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin, ympäristönsuojeluun, kehitysyhteistyöhön ja rauhantyöhön liittyvissä tehtävissä. Pitkällä aikavälillä valtiollista pakkopalvelua tulee vähentää minimiinsä ja jäljelle jäävän kansalaispalvelun järjestämisen tulee perustua sukupuolten tasa-arvoisuuteen.

VIHREÄ LIITTO - UUDEN AALLON PUOLUE

Vihreä liitto on alun perin syntynyt vaihtoehtoliikkeistä, ihmisistä, jotka ovat halunneet itse ottaa vastuun siitä, mihin suuntaan maailma kehittyy. Siksi puolueemme eroaa monin tavoin perinteisistä puolueista.

Liiton toiminnan keskeinen osa on avoimuus. Emme kysele mukaan tulevien jäsenkortteja tai vihreyden sävyä, vaan halukkuutta tarttua toimeen ja edistää yhteisiä asioita. Vihreä liitto on nuori ja kansanvaltainen puolue, jonka politiikassa ja keskustelussa uudenkin jäsenen ääni kuuluu.

Periaatteemme on, että kukin liiton jäsenyhdistys on itsenäinen ja toimii haluamallaan tavalla. Paikallisyhdistykset valitsevat suoraan edustajansa puoluekokoukseen.

Liitto korostaa päätöksenteossaan jäsenistöä edustavan valtuuskunnan asemaa. Se vetää aatteellisia linjoja, valmistelee ohjelmia ja päättää myös tärkeimmistä poliittisista ratkaisuista.

Vallan keskittymistä ja paikalleen pysähtyneisyyttä liitto pyrkii estämään luottamustoimiensa kierrätyksellä. Valtuuskunnan ja hallituksen jäsenet sekä liiton puheenjohtajisto voidaan valita enintään neljäksi vuodeksi peräkkäin. Vihreät tavoittelevat myös verkostomaista toimintatapaa, jossa ei ole yhtä määräävää johtokeskusta, vaan monia itsenäisiä, toinen toistaan tukevia ryhmiä, jotka syntyvät ja elävät tehtävien mukana. Vihreät vastustavat vanhojen puolueiden harjoittamaa ryhmäkuria, joka lamauttaa elävän mielipiteen muodostuksen.

Vihreät toimivat sekä parlamentaarisena puolueena että kansalaisjärjestöissä ja vapaissa kansalaisliikkeissä ja ryhmissä. Eri toimintatavat sopivat eri tilanteisiin. Lakia muutetaan eduskunnassa, kunnan budjettiin vaikutetaan kunnanvaltuustossa, mutta tarpeen vaatiessa varsinkin ympäristönsuojelun alueella on uskallettava käyttää myös suoraa toimintaa. Suoran toiminnan tulee olla avointa, väkivallatonta ja seurauksistaan vastuullista.