Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VL/383

Vapaamielisten liitto

Vapaamielisten Liiton johtavat periaatteet ja ohjelma


  • Puolue: Vapaamielisten liitto
  • Otsikko: Vapaamielisten Liiton johtavat periaatteet ja ohjelma
  • Vuosi: 1962
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

VAPAAMIELISTEN LIITON JOHTAVAT PERIAATTEET JA OHJELMA

(Hyväksytty liiton yleisessä kokouksessa 4.11.1962)

JOHTAVAT PERIAATTEET

Valtakuntamme asiat on niin hoidettava, että maastamme muodostuu kaikille kansalaisille vapaa, vauras ja onnellinen koti.

Jokaisen velvollisuus on toimia niin, että tämä päämäärä saavutetaan.

Vapaamielisten Liitto on tässä mielessä omaksunut toimintansa ohjeeksi seuraavat johtavat periaatteet:

Vapaa, kansan valtaan perustuva yhteiskuntajärjestyksemme on säilytettävä ja sitä on lujitettava.

Hengen vapautta ja yksilön toiminnan vapautta on kaikissa olosuhteissa vaalittava ja puolustettava.

Jokaisen kansalaisen on kaikessa toiminnassaan noudatettava oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyyttä.

Kristinuskon johtavat periaatteet sekä raittiit ja terveet elämäntavat merkitsevät ensiarvoisen tärkeätä siveellisen voiman lähdettä kansakunnan elämässä.

Keskinäiseen kunnioitukseen ja arvonantoon perustuvaa yhteishenkeä ja kansalaissopua on edistettävä.

Kansamme sivistystasoa on kohotettava ja sekä tietopuolista että ammatillista opetusta tehostettava.

Luovaa työtä ja yritteliäisyyttä on tehokkaasti edistettävä ja kannustettava.

Olot yhteiskunnassa on järjestettävä sellaisiksi, että kansalaiset voivat omalla työllän ansaita toimeentulonsa. Yhteiskunnan on kuitenkin huolehdittava niistä, jotka eivät tähän syystä tai toisesta kykene.

Lapset ja nuoriso, kansamme tulevaisuuden varmin vakuus, on kasvatettava ja koulutettava niin, että nämä voivat vuorollaan palvella maataan mahdollisimman tehokkaasti.

OHJELMA

Vapaamielisten Liitto on vapaamielinen puolue, joka pyrkii kehittämään yhteiskuntaamme valtiosääntömme määrittelemällä kansanvaltaisella pohjalla. Sen toiminnan perusohjeena on, että vain jokaisen kansalaisen täyttäessä henkilökohtaiset velvollisuutensa voidaan saavuttaa sekä yksilön että kokonaisuuden paras ja toteuttaa yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus.

Vapaa isänmaa

Jokaisen kansalaisen on toiminnassaan pyrittävä lujittamaan maan itsenäisyyttä, vapautta ja riippumattomuutta. Vain vapaa isänmaa voi muodostaa kansakunnan ja kansalaisten edistymiseIle välttämättömän tyyssijan, joten isänmaallisen hengen lujittumista kaikissa kansalaispiireissä on tuettava.

Ulkopolitiikka

Ulkopolitiikan johtotähtenä on oleva kansallinen itsemääräämisoikeus ja yksilön vapauteen pohjautuvien ihmisoikeuksien turvaaminen. Ulkopolitiikkamme on tähdättävä rauhan säilyttämiseen ja maamme puolueettomuusaseman lujittamiseen. Tämä on mahdollista vain kunnioittamalla voimassaolevia sopimuksia, mitä on vaadittava myös muilta sopimuspuolilta.

Ulkopolitiikassa tulee ottaa huomioon maamme asema Pohjois-Euroopassa ja syventää ystävällisiä suhteita kaikkiin maihin ja kansoihin. Erityisen tärkeitä ovat luottamukselliset suhteet naapurikansojen kesken.

Maanpuolustus

Jokaisen suomalaisen on oltava valmis puolustamaan maansa vapautta kaikin voimin. Puolustustahto on säilytettävä elävänä kaikissa kansalaispiireissä.

Tehokas aseistariisunta on paras tae rauhan säilymisestä maailmassa. Niin kauan kuin aseista riisunnassa ei ole päästy todellisiin tuloksiin, on maamme puolustuslaitosta kehitettävä voimakkaasti. Heikko puolustuslaitos vaarantaa itsenäisyytemme eikä ole solmimiemme sotilaallisten sopimusten mukainen.

Puolustuslaitosta lujitettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota koulutukseen sekä välineistön lisäämiseen ja ajanmukaistamiseen. Tällöin on pyrittävä voimakkaasti tukemaan kotimaista teknillistieteellistä tutkimusta ja itsenäistä luovaa työtä puolustuslaitoksen piirissä.

Kansainvälisten sopimusten sotilaallisten määräysten kohdalla meidän on pyrittävä tasa-arvoisuuteen muiden maiden kanssa kuitenkin ottaen huomioon asemamme puolueettomana valtiona.

Oikeudenkäyttö

Vapaamielisten Liitto vaatii oikeuslaitoksen riippumattomuuden tinkimätöntä säilyttämistä ja lujittamista.

Oikeuslaitosta kehitettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota kansalaisten oikeusturvan takaamiseen ja lisäämiseen. Tämän vuoksi oikeudenkäyttö on pyrittävä saamaan nykyistä nopeammaksi, halvemmaksi, yksinkertaisemmaksi ja pätevämmäksi.

Kun suuri työmäärä aiheuttaa varsinkin ylemmissä oikeusasteissa asioiden käsittelyn hidastumista, on oikeusistuinten lukumäärää ja työvoimaa lisättävä.

Koska oikeusistuimet yhteiskunnallisen kehityksen erikoistuessa joutuvat tekemään yhä suppeampia erikoisaloja koskevia ratkaisuja, on oikeudenkäytön yhteydessä pyrittävä käyttämään enemmän päteviä eri alojen ammattiasiantuntijoita oikeuden lisäjäseninä sekä tarpeen mukaan perustettava erikoistuomioistuimia.

Järjestysvalta

Riippumattoman ja tehokkaan oikeuslaitoksen ohella on voimakas ja ehdotonta oikeudenmukaisuutta noudattava järjestysvalta eräs oikeusvaltion edellytyksistä.

Tästä syystä on poliisivoimien lukumäärää lisättävä, koulutusta edelleen tehostettava ja poliisin teknillinen välineistö pidettävä riittävänä ja asianmukaisena.

Varsin tärkeän osan rikollisuuden, erityisesti nuorisorikollisuuden vähentämisessä muodostaa ennaltaehkäisevä toiminta. Tässä mielessä valtion olisi oman ennalta ehkäisevän toimintansa tehostamisen ohella voimakkaammin tuettava rikollisuutta ehkäisevien kansalaisjärjestöjen työtä, jolloin vastuu tulisi suoranaisemmin jokaisen kansalaisen velvoitukseksi.

Poliisivoimien palvelukseen on myös saatava erityisesti lasten ja nuorison keskuudessa suoritettavia suojaavia, ehkäiseviä ja ohjaavia tehtäviä varten riittävästi perusteellisen valmennuksen saaneita naisia.

Terveydenhoito

Terveys on jokaiselle ihmiselle hyvinvoinnin perusedellytys. Tästä syystä on pyrittävä tehostetun terveyskasvatuksen avulla saamaan terveydenhoito koko kansan tavaksi ja samalla kehitettävä terveydenhuoltopalvelua siten, että jokaisella on tarpeen vaatiessa mahdollisuus nopeasti saada asianmukaista hoitoa.

Sairaalaolojen kehittämisessä on pyrittävä siihen, että maan kaikissa osissa on riittävän hyvät mahdollisuudet sairaalahoitoon.

Kotisairaanhoitoa on kehitettävä siten, että lääkärit ja terveyssisaret voivat antaa kotona oleville potilaille tarpeellisen hoidon ja huollon, koska tällainen järjestelmä on sekä potilaan viihtyvyyden kannalta että taloudellisesti useissa tapauksissa sairaaloissa tapahtuvaa hoitoa edullisempi.

Lukumäärältään riittämätöntä lääkäri- ja sairaanhoitajakuntaa on lisättävä tarvetta vastaavasti ja lääkärien jatkokoulutusmahdollisuuksista on tehokkaasti huolehdittava.Tämä koskee erityisesti kunnanlääkäreitä.

Kansanterveyden kannalta perustavan tärkeätä avoterveydenhuoltoa on jatkuvasti kehitettävä. Samoin on terveyssisarten lukumäärää lisättävä ja heidän kulkumahdollisuuksiaan parannettava, koska heidän tehtävänsä sekä ehkäisevän että kotisairaanhoidon piirissä yhä laajenevat.

On pyrittävä perustamaan tarpeellisin välinein varustettuja alueellisia lääkintäkeskuksia erityisesti seuduille, missä etäisyydet sairaaloihin ovat pitkät sekä mahdollisuudet sairauksien asianmukaiseen tutkimiseen ja hoitoon muutenkin riittämättömät.

Sekä tuberkuloosi- että mielisairastoipilaiden jälkihoidon ohjeiden tiedottaminen sairaalasta käsin kunnanlääkäreille ja terveyssisarille on saatava nopeaksi ja joustavaksi, jolloin potilaiden valvonta ja auttamistoimenpiteet tehostuvat, mikä edellyttää sekä sairaaloiden että avohuollon henkilökunnan asianmukaista lisäämistä. Kumpaisenkin toipilasryhmän toimeentulo- ja asumisvaikeuksia on tarkoituksenmukaisesti helpotettava ja työhön sijoitusta määrätietoisesti kehitettävä.

Eri oppilaitosten kaikkiin oppilaihin kohdistuva yleinen terveydenhuolto on saatava aikaan. Mielenterveyden ja ihmissuhteiden opetus sekä sukupuolikasvatus on sisällytettävä opetusohjelmaan.

Elintarvikkeiden tarkastustoimintaa on sekä lainsäädännöllä että käytännössä tehostettava ja elintarvikkeiden tässä mielessä tapahtuvaa tuonnin valvontaa tiukennettava, jotta ei päästettäisi käyttöön terveydelle vaarallisia aineita.

Vesien suojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Sairauksien välttämiseksi on tuettava vapaaehtoista toimintaa, joka tähtää puhtauden, terveellisen asumisen, oikean ruokavalion, terveysliikunnan ja kehon kaikinpuolisen karaisemisen edistämiseen.

Valtion on aineellisestikin tuettava kansanterveyttä vaalivaa kansalaistoimintaa.

Valtiontalous

Vaikka valtion tehtävät väkiluvun kasvaessa ja elintason ja vaatimusten noustessa lisääntyvät ja monipuolistuvat, on pidettävä huoli siitä, että menot eivät pääse riistäytymään valtiontalouden kannalta vieraille alueille sekä että varat käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja vaarantamatta maan talouselämän vapaata kehitystä.

Valtion tulo- ja menoarviot on laadittava tasapainoisiksi ja lakia on noudatettava niin, että kaikki tiedossa olevat menot todella merkitään varsinaiseen menoarvioon. Lisämenoarvioita on laadittava vain pakottavissa tapauksissa.

Valtion tulo- ja menoarvion rakenne on järjestettävä uudelleen. Valtiontalouden, tarkoituksenmukaisen hoidon vuoksi on tällöin pyrittävä siihen, että voidaan välttää suhteettoman pienten erien erikseen merkitseminen menoarvioon, ja annettava keskusvirastoille eri hallinnonhaaroilla nykyistä suurempi itsenäisyys toimia määrärahojen puitteissa.

Valtiontalouden tarkastustoimintaa on tehostettava ja tarkastuselimiin on saatava asiantuntijoita niiltä aloilta, joita tarkastus kulloinkin koskee.

Valtion laitosten ja liikelaitosten, valtiojohtoisten ja valtioenemmistöisten yhtiöiden sekä valtionapua nauttivien yhteisöjen ja henkilöiden kohdalla on valtiovallan tilintarkastuselinten toimesta tai niiden kanssa yhteistyössä harjoitettava yritysten hoidon ja avustusten käytön tehokasta ja tarkoituksenmukaista valvontaa.

Valtiontaloudellista tutkimustoimintaa on kehitettävä ja tällöin erityisesti kiinnitettävä huomiota valtiontalouden kehityksen pitkäjännitteisyyteen.

Talouspolitiikka

Vapaamielisen talouspolitiikan perustana on vapaa markkinatalous, joka parhaiten edistää tervettä taloudellista kehitystä ja täten myös yhteistä hyvää.

Tuotannollisen yritteliäisyyden esteetön kehitys pystyy parhaiten kohottamaan kansan elintasoa. Sen tähden ei yrittämisen mahdollisuutta ole rajoitettava eikä yhteiskunnan taholta ole suosittava jotakin yritysmuotoa toisen edellä. Sekä tuottajalla että kuluttajalla on oltava valinnan vapaus, jota säännöstelytoimenpitein ei saa kahlita.

Jokaisen työkykyisen kansalaisen velvollisuus on luoda itselleen turvattu toimeentulo. Jotta tämä olisi mahdollista, on tehtävä kaikki voitava yksityisen aloitetoiminnan ja yritteliäisyyden edistämiseksi, työtilaisuuksien varmistamiseksi sekä rahan ostovoiman pitämiseksi vakaana. Valtion taloudellista toimintaa ei ole laajennettava niille aloille, joilla yksityinen yritteliäisyys toimii tehokkaasti. Valtio toimikoon yrittäjänä vain silloin, kun vapaa yrittäjätoiminta ei pysty tyydyttämään kussakin tapauksessa esiintyvää tarvetta. Tällöinkin valtion on ensisijaisesti pyrittävä luomaan yksityisille yrittäjille edellytykset kannattavaan taloudelliseen toimintaan.

Yhteiskunnan kehitys vie kohti yhä laajempaa teollistumista. Tätä tervettä suuntausta on voimakkaasti tuettava myös talouspoliittisin toimenpitein.

Yksi teollisuutemme pääraaka-aineista on puu. Maamme puuvarannon riittävyyttä voidaan lisätä jalostusastetta korottamalla, jolloin raaka-aineen tarve tulee suhteellisesti pienemmäksi. Geologista tutkimusta ja arvomineraalien etsintää on voimakkaasti tehostettava, jotta pääsisimme entistä omavaraisemmiksi muittenkin teollisuudenhaarojen raaka-aineissa.

Riittävän käyttövoiman saannin turvaamiseksi laajenevalle tuotannolle on voimatalouden kehittämistä edistettävä. Kun maassamme joudutaan yhä enemmän turvautumaan ulkomailta tuotavaan öljyyn ja kivihiileen voimanlähteenä, on tutkittava mahdollisuutta siirtyä käyttämään atomienergiaa samoin kuin turvetta polttoaineena.

Teollisuuden kehittämisessä on tieteelliselle tutkimustyölle ja rationalisoinnille annettava nykyistä suurempi merkitys. Jotta vientimme rakenteen yksipuolisuudesta johtuvia suhdannevaihteluja voitaisiin lieventää, olisi ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin maamme teollisuuden ja ulkomaankaupan monipuolistamiseksi.

Maatalouspolitiikan päätavoitteena tulee olla pyrkimys tärkeimpien elintarvikkeiden omavaraisuuteen. Maatalouspolitiikka on ohjattava siten, että riittävä tuotannon tasapainoittuminen saadaan aikaan ja maataloudelle annettavaa erikoistukea voidaan huomattavasti supistaa.

Valtion varoilla tai avustuksella yksityisillä tiluksilla tapahtuva uudisraivaustoiminta on lopetettava. Sen sijaan on salaojitusta ja muuta maanparannustoimintaa edistettävä.

Vajaatuottoiset alueet on saatava tehokkaaseen käyttöön ja sitä varten metsänparannustyöt on aloitettava laajassa mitassa puuraaka-aineen lisäämiseksi ja työllisyyden edistämiseksi.

Maatalousväestön ja metsätyömiesten ammattitaidon kohottamiseen ja maatalouden tuottavien rinnakkais- ja sivuelinkeinojen kehittämiseen on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Teollisen yritteliäisyyden syntyä maatalousväestön piirissä on kannustettava. Erityisesti on luotava edellytyksiä pienen ja keskisuuren teollisuuden kehkeytymiselle maaseudulIe, jolloin työvoimaa voisi joustavasti siirtyämaataloudesta teollisuuteen ja palveluelinkeinoihin.

Kun liikenneolojen ajanmukaisuudella on suuri kansantaloudellinen merkitys, olisi liikenteen organisaatiota ja rationalisointia voimakkaasti kehitettävä. Tieoloja kohennettaessa on pidettävä huoli siitä, että maanteitä rakennetaan ja kunnostetaan niiden todellisen tarpeen eikä työllisyystilanteen mukaan.

Rautatielaitoksen organisaation tehostamiseksi valtionrautatiet on muutettava osakeyhtiömuotoiseksi tai muilla toimenpiteillä saatava rautatielaitos liiketaloudellisella pohjalla toimivaksi. Jatkuvasti lisääntyvän ulkomaankaupan turvaamiseksi on kotimaisen kauppalaivaston laajentumisedellytyksiä parannettava. Samasta syystä on jäänmurtajien määrä ja teknillinen taso pidettävä ajan vaatimuksia vastaavina.

Jatkuva teknillistyminen ja liikenteen kasvu asettavat liikenneturvallisuudelle yhä suurempia vaatimuksia, joten suojatoimenpiteitä on tehokkaasti kehitettävä ja monipuolistettava.

Maahamme suuntautuvalla matkailulla on koko kansantaloudelle huomattava merkitys ja sitä on pyrittävä voimakkaasti edistämään.

Taloudellinen toiminta vaatii pääomia, joiden muodostumisen edellytyksenä on säästäminen. Jotta säästäminen voisi saavuttaa mahdollisimman laajat mittasuhteet, on inflaatiota jyrkästi ja johdonmukaisesti vastustettava.

Obligaatiotoiminnan kehittäminen on varteenotettava keino säästämisen ja pääomanmuodostuksen lisäämiseksi. Valtio ei saa monopolisoida obligaatiomarkkinoita, joiden on oltava vapaat pääomanhankkimiskeinona yksityiselle yrittäjätoiminnalle.

Verotuspolitiikka

Verotuksen on oltava selvä ja oikeudenmukainen.

Verorasitusta voidaan alentaa verotuloja vähentämättä lisäämällä veronmaksukykyä. Siihen päästään talouselämää vilkastuttamalla ja kehittämällä sekä työn tuottavuutta lisäämällä. Valtio saa vaatia kansalaisilta vain sen, minkä se tarvitsee välttämättömien tehtävien täyttämiseen. Verotuksessa vallitsevien epäkohtien poistamiseksi on pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

  • Tulo- ja omaisuusveron progressiivisuutta on Iievennettävä. Tällöin on myös verotettavan tulon ja omaisuuden alarajaa korotettava sekä tutkittava mahdollisuuksia siirtyä valtionverotuksessa pienten ja keskisuurten tuloluokkien kohdalla suhteelliseen verotukseen. Tämä koituisi ennen kaikkea pienituloisten hyväksi sekä tekisi mm. ylityöt nykyistä kannattavammiksi.
  • Omat asunnot on saatava verottomiksi. Tämä kannustaisi säästämiseen ja omaisuuden hankintaan.
  • Rahasäästämisen edistämiseksi on talletuksien verovapautta laajennettava siten, että se koskee myös osittain indeksitakuisia talletuksia.
  • Maksetut kunnallisverot on tehtävä vähennyskelpoisiksi valtionverotuksessa.
  • Niin yksinäisten kuin perheellistenkin on sallittava tehdä lapsivähennykseen verrattava ns. omaisvähennys työkyvyttömän omaisen elättämisestä. Nykyinen veroluokkajärjestelmä on poistettava.
  • Aviopuolisoiden ansiotulot on verotettava erikseen.
  • Liikevaihtoverotuksen kokonaisuudistus on kiireellisesti saatava aikaan. Tuotannon tehostamiseksi sekä tuottavuuden ja työntekijäin ansiotason kohottamiseksi on yksityisen teollisuuden poisto-oikeuksia lisättävä.
  • Harkintaverotus ja osakeleimaverotus on poistettava. Samanaikaisesti on verotarkastusta tehostettava, jotta verojen kiertämistä ja verokavalluksia ei pääse esiintymään.
  • Maa- ja metsätalouden verotus on saatava vastaamaan muiden elinkeinohaarojen verotusta. Verovelvollisten oikeusturvan lisäämiseksi on verotoimistoihin saatava asiamiehiä, joiden tehtävänä on valvoa veronmaksajain oikeuksia.
  • Tiedotustoimintaa tehostamalla on verotusta koskevat määräykset ja ohjeet saatettava nykyistä paremmin verovelvollisten tietoon, mikä tekisi mm. veroilmoitusten laatimisen ja käsittelyn nopeammaksi ja joustavammaksi.

Kulttuuripolitiikka

Korkea sivistystaso on kansamme olemassaolon ja jatkuvan kehittymisen perusedellytyksiä. Tästä syystä on voimakkaasti tuettava niin teoreettisen kuin käytännöllisenkin koulutuksen ja tutkimuksen syventymistä ja laajentumista. Vain hengen vapauteen perustuva kasvatus, kansansivistys, taide, tiede ja muu tutkimus voivat johtaa edistykseen yhteiskuntaelämän kaikilla aloilla.

Koulujärjestelmämme kehittämiseen on kiinnitettävä vakavaa huomiota ja koululaitos on pyrittävä saamaan mahdollisimman monipuoliseksi. Jotta koulutus voitaisiin saada kaikilla asteilla riittävän tehokkaaksi, on opetusmenetelmiä jatkuvasti parannettava ja opettajien valmentaminen tehtäviinsä saatava entistä tarkoituksenmukaisemmaksi. Myös luokkien oppilasmäärää supistamalla voidaan opetusta määrätietoisesti tehostaa.

Koulupolitiikan päätavoitteena on pidettävä sitä, että jokaisella on mahdollisuus syntyperään ja varallisuuteen katsomatta saada kykyjensä edellyttämää koulutusta. Yhteiskunnan tarve ja vaatimukset ovat ratkaisevia eri koulumuotoja ja koulutustasoa määrättäessä.

Pohjakoulutuksen antajana on varsinaisen kansakoulun säilytettävä merkityksensä.

Sekä yksityisten että valtion omistamilla täysiluokkaisilla oppikouluilla on edelleenkin oleva keskeinen asema ja tehtävä korkeampaan niin teoreettiseen kuin käytännölliseenkin tietoon, taitoon ja opetukseen johtavina oppilaitoksina. On huomattava, että oppikoululla on myös monien ammattialojen työntekijöille suuri merkitys heidän tietopohjansa laajentajana ja yleissivistyksen antajana.

Yhtenäiskoulu on eräänä koulumuotona muiden joukossa puolustettavissa. Samalla on kuitenkin voimakkaasti korostettava eri koulumuotojen rinnakkaisuutta, sillä muuten on olemassa vaara, että opetus samaan kaavaan valettuna kangistuu.

Eri ammattialojen työvoiman valmentamiseksi ja kouluttamiseksi ammattikoulujen lukumäärää on huomattavasti lisättävä. Tällöin on kiinnitettävä huomiota myös oppilaiden yleissivistyksen laajentamiseen ja lujittamiseen sekä ammattikoulujen opettajien riittävän perusteelliseen pedagogiseen koulutukseen.

Matemaattisten aineiden opetuksen lisäämiseen ja entistä tehokkaampaan havainnollistamiseen sekä käytäntöön soveltamiseen on määrätietoisesti pyrittävä kaikissa kouluissa.

Sama koskee kielten opetusta. Kielitaito merkitsee usein nopeampaa tietä eteenpäin yksilöä ja yhteiskuntaa hyödyttävässä työssä, joten on pyrittävä ruotsinkielen ja jonkin suuren sivistyskielen opetuksen antamiseen myös kansa- ja ammattikouluissa.

Maamme teollisuuden ja kaupan lisääntyessä ja monipuolistuessa kasvaa myös oppineemman ammattityövoiman tarve. Tästä syystä on teknillisten ja kaupallisten oppilaitosten lukumäärää lisättävä. Niin ikään on pidettävä huoli siitä, että näiden oppilaitosten lahjakkaille ja tarmokkaille oppilaille tarjoutuu mahdollisuus jatko- opintoihin korkeakouluissa.

Opiskelijatulva yliopistoissa ja korkeakouluissa aiheuttaa sen, että tieteellisesti, syventävän ja tehokkaan opetuksen antaminen kaikille opiskelijoille käy kyseenalaiseksi. Tämän pulman lieventämiseksi on opettajien lukumäärää korkeakouluissa lisättävä huomattavasti, jotta opetus voidaan saada riittävän henkilökohtaiseksi.

Korkeakoulupolitiikassa on lähdettävä hajasijoituksen tielle. Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, että opetuksen taso ja mahdollisuudet tieteelliseen tutkimustyöhön voidaan pitää kyllin korkeina ja tuloksiin johtavina.

Tieteellisen ja teknillisen tutkimustyön merkitys henkisen ja taloudellisen elämän eri aloilla on saatava selvästi yleiseen tietoisuuteen ja tätä työtä on erittäin voimakkaasti tuettava.

Taide eri muodoissaan merkitsee elähdyttävää voimaa koko yhteiskunnalle, joten kaikille luovan ja esittävän taiteen aloille on taattava kasvun ja nousun mahdollisuudet. Todellisia kykyjä on kannustettava pyrkimään sekä kansallisesti että kansainvälisesti tunnustettuihin, yhä mittavampiin tuloksiin.

Liikuntakulttuurin on perustuttava koulujen suorittaman liikuntakasvatuksen ohella vapaiden järjestöjen harjoittamaan toimintaan. Liikunnan merkitys kasvaa jatkuvasti, minkä vuoksi yhteiskunnan on luotava edellytykset monipuoliselle sekä kunto- että kilpaurheilun harrastamiselle kaikkialla maassamme.

Sosiaalipolitiikka

Sosiaalipolitiikan on varmistettava jokaiselle ihmiselle mahdollisimman suuri itsenäisyys ja henkilökohtainen riippumattomuus. Jokainen on ensi sijassa itse velvollinen pitämään huolta itsestään elämänsä eri vaikeissa. Milloin tämä käy jollekin ylivoimaiseksi, on yhteiskunnan tultava nopeasti ja kyllin tehokkaasti apuun.

Sosiaalisen turvan aikaansaamiseksi pitää jokaisella olla mahdollisuus tehdä työtä sekä päästä eteenpäin kykyjensä ja toimintansa edellyttämällä tavalla.

Talouselämä on organisoitava niin, että se toimii tehokkaasti ja siten pystyy tarjoamaan työtilaisuuksia kaikille. Jos tilapäisesti joudutaan turvautumaan työllisyystöihin, on ne pyrittävä järjestämään suunnitelmallisesti tuottavuus- ja hyödyllisyysnäkökohtien pohjalle.

Monet vanhukset tai muut osittain työkyvyttömät eivät tunne yhteiskunnan tai yksityisten huoltoapua nauttiessaan tyydytystä eivätkä viihtyvyyttä. Näillekin yhteiskuntaryhmille on avattava mahdollisuuksia ansaita ainakin osittain toimeentulonsa omalla työllään.

Naisten ja miesten samapalkkaisuuden periaate on kansainvälisen työjärjestön suosituksen mukaisesti pyrittävä saamaan tunnustetuksi kaikilla aloilla.

Sairausvakuutus on toteutettava mahdollisimman tarkoituksenmukaisessa muodossa.

Onnellisten kotien merkitystä kansan perusyhteisöinä on voimakkaasti korostettava.

Perheen hyvinvointiin vaikuttaa oleellisesti se, että sillä on käytettävissään riittävän suuri asunto. Asuntojen puute on vaikea sosiaalinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan yhteiskunnankin tukea. Asuntopolitiikan tavoitteena tulee olla jokaisen kansalaisen, myös yksinäisen, mahdollisuus saada oma kunnollinen asunto kohtuulliseen hintaan. Tästä syystä on erityistä huomiota kiinnitettävä

  • eri muodoissa tapahtuvan asuntosäästämistoiminnan kannustamiseen.
  • riittävien julkisten varojen tarkoituksenmukaiseen ja tehokkaaseen käyttöön asuntotuotannon edistämiseksi,
  • valtion ja kuntien sosiaaliset näkökohdat huomioonottavaan tonttipolitiikkaan sekä
  • rakennuskustannusten alentamismahdollisuuksiin.