Vapaan Suomen Liiton koulutus- ja kulttuuripoliittinen ohjelma (Luonnos 9.1.1995)

Nuorisossa kansakunnan tulevaisuus

Lasten ja nuorten koulutuksesta huolehtiminen on yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä. Hyvin toimiva koululaitos luo edellytykset niin yksilöiden kuin myös koko kansakunnan henkiselle hyvinvoinnille ja aineelliselle menestykselle.

Vapaan Suomen Liitto korostaa yksilöiden oikeutta opiskeluun sosiaalisesta taustastaan ja asuinpaikastaan riippumatta. Se luo yhteiskuntaan oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista kiertoa, joilla on yhteiskuntaa eheyttävä ja sen toimintaa edistävä vaikutus. Samalla saadaan mahdollisimman laajat lahjakkuusreservit yhteiskunnan käyttöön. Hyvän koulutuksen ja yleissivistyksen tarjoaminen nuorille ei ole hukkaanheitettyä rahaa, vaan investointi kansakunnan tulevaisuuteen.

Opetuksen laatuun ja koulutuksen kattavuuteen panostettava

Meneillään olevan laman varjolla on leikattu koulutukseen käytettäviä julkisia varoja. Tämän johdosta opetuksen ryhmäkoot ovat kasvaneet, pieniä kouluja on lakkautettu ja koulujen käyttömenoja on karsittu. Näillä kaikilla on ollut opetuksen laatua heikentävä vaikutus.

Koulutukseen kohdistuvat resurssileikkaukset on torjuttava ja taattava koululaitoksen kaikille tasoille (peruskoulu, keski- ja nuorisoaste, korkeakoulut) riittävät aineelliset resurssit. Opetuksen ja koulutuksen taso on kohotettava yhä laajentuvan kansainvälisen kanssakäymisen edellyttämälle tasolle.

Kaikkien ei tarvitse oppia kaikkea. Opintoihin on saatava valinnaisuutta ja joustavuutta, jolla varmistetaan eri tasoisten ja eri tavalla etenevien ja motivoituneiden oppilaiden oppimismahdollisuudet. Taito- ja taideaineisiin suuntautuville on järjestettävä riittävästi oppitunteja. Näillä toimenpiteillä lisätään oppilaiden motivoituneisuutta ja opetuksen tuloksellisuutta. Näiden tavoitteiden saavuttaminen ei onnistu nykyisillä koulutusresursseilla, vaan niitä on ehdottomasti lisättävä.

Opetuksen ihanteeksi on asetettava se, että oppilas pystyy kehittämään luontaisia kykyjään ja löytämään sitä kautta mielekkyyttä elämäänsä kasvaakseen vastuunsatuntevaksi ja tasapainoiseksi yksilöksi. Oman persoonallisuuden kehittämiseen ja elämänhallintaan liittyvää opetusainesta on lisättävä. Jokapäiväisessä elämässä tarvittavien käden- ja käytännöntaitojen opettaminen on palautettava kunniaan.

Elämme markkinoiden ja mainonnan täyttämässä tiedotusyhteiskunnassa. Koulun pitäisi antaa oppilaille valmiuksia yhteiskunta- ja tiedotusvälinekriittiseen ajatteluun ja itsenäisten valintojen tekemiseen jatkuvasti paisuvan informaatiotulvan maailmassa.

Lukioiden kehittämisessä on tavoitteeksi asetettava opetuksen monipuolisuus ja valinnaisuuden turvaaminen. Erikoislukiot on säilytettävä. Ammatillisen koulutuksen on seurattava yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarpeita. Ammattikoululaisten ja lukiolaisten matkakulut on korvattava julkisista varoista. Oppisopimuskoulutusta on lisättävä.

Valtakunnan eri puolilla olevien korkeakoulujen ja yliopistojen kehittämisessä on noudatettava tasapuolisuutta. Määrärahat perus- ja soveltavaantutkimukseen sekä tuotekehittelyyn ovat elintärkeitä. Laiminlyönteihin niiden suhteen ei maallamme ole varaa. Tiedepolitiikassa perustutkimusta ja soveltavaa tutkimusta pitää kohdella tasapuolisesti.

Kulttuuri ja kansansivistys tärkeitä

Kansakunnan sivistyksen mittarista käy sen äidinkielelleen antama arvostus. Uskonnonopetus oppiaineena on säilytettävä, koska se kuuluu olennaisena osana länsimaiseen kulttuuriperinteeseen.

Kansalais- ja työväenopistot, taide- ja musiikkioppilaitokset on säilytettävä ja niiden olemassaolo taloudellisesta tilanteesta huolimatta on turvattava. Resursseja aikuis-, uudelleen- ja täydennyskoulutukseen on lisättävä. Tämä on erityisen tärkeää työttömien työllistymisen kannalta.

Kulttuurin kaikkia eri muotoja on tuettava tasapuolisesti. Ihmisiä on kannustettava vapaaehtoisten kulttuuriharrastusten pariin.

Kansainvälisessä kulttuuriyhteistyössä on ovet pidettävä auki kaikkiin suuntiin.

Oman kansallisen kulttuurin merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan kansainvälisen kanssakäymisen vilkastuessa. Panostaminen kansallisen kulttuurin edistämiseen on välttämätöntä terveen kansallisen identiteetin, suomalaisuuden, säilymiselle ja kehittymiselle. Euroopan unioni on vakava uhka kansalliselle kulttuurille, sillä se tukee vain sellaisia kulttuurihankkeita, joissa järjestäjätahoja on vähintään kolmesta jäsenmaasta.