FSD Bulletin

Numero 26 (1/2009)
16.3.2009

ISSN 1795-5254

etusivu
uusimmat aineistot
aikaisemmat lehdet
toimitus

» uusin lehti

Tietoarkisto on FSD:n verkkotiedotuslehti, jonka syksyn erikoisnumero ilmestyy myös painettuna. Lehdessä on artikkeleita ja uutisia tutkimus- ja arkistotoiminnan eri alueilta. Tietoarkiston ilmestymisestä tiedotetaan sähköpostilistallamme. Painetun Tietoarkisto-lehden voi tilata maksutta osoitteesta fsd@uta.fi.


FSD

Yhteiskuntatieteellinen
tietoarkisto
puh. 040 190 1432
faksi (03) 343 9088
s-posti: fsd@uta.fi


Tietoarkiston ja ReTkin seminaarissa perehdyttiin
erilaisiin lapsi- ja nuorisotutkimuksen aineistoihin

Helena Laaksonen | Kuva: Jonne Renvall

Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston ja Rekisteritutkimuksen tukikeskuksen yhteinen tavoite on lisätä olemassa olevien aineistojen käyttöä tutkimuksessa. Lasten, nuorten ja lastensuojelun tutkimus on yksi alue, jonka tutkijat voisivat hyödyntää enemmän arkistoituja aineistoja ja rekisteriaineistoja ja toisaalta arkistoida omia aineistojaan. Tietoarkiston ja ReTkin yhteisseminaarin teemaksi valittiin siksi lastensuojelu- sekä lapsi- ja nuorisotutkimus. Seminaari järjestettiin Tampereen yliopistossa 31.10.2008.

Seminaariin osallistui lähes sata aiheesta kiinnostunutta eri puolilta maata. Arkistoituja tutkimusaineistoja ja rekisteritutkimusta koskevalle tiedolle ja pohdinnalle on selvästi kysyntää. Seminaari oli suunnattu paitsi tutkijoille ja opettajille myös opiskelijoille, joita saatiinkin houkuteltua mukaan.

Tietoarkisto ja ReTki järjestivät yhteisen seminaarin ensimmäistä kertaa. Ohjelman suunnitteluun ja esityksiin osallistuivat myös Nuorisotutkimusseura ja -verkosto.

Lisää tietoa olemassa olevista aineistoista

Yhteisseminaarilla järjestäjät pyrkivät lisäämään lapsi- ja nuorisotutkijoiden tietämystä olemassa olevista aineistoista ja niiden käyttömahdollisuuksista. Usein tutkija saisi tutkimuskysymykseensä vastauksen jostakin jo olemassa olevasta aineistosta tai rekisteristä eikä hänen tarvitsisi kerätä itse uutta aineistoa.

Tavoitteena oli myös herättää osallistujat tarkastelemaan tutkimusaineistojen ja -kysymysten suhdetta. Esimerkiksi rekisteritietoja yhdistelemällä saa huostaanottojen vaikuttavuudesta eri kuvan kuin saisi haastattelemalla lapsena kodin ulkopuolelle sijoitettuja itseään. Samaa ilmiötä voi tutkia erilaisilla aineistoilla, mutta tutkimuskysymykset ja niihin saadut vastaukset poikkeavat toisistaan.

Kun tutkimuskohteena ovat suojeltaviin erityisryhmiin kuuluvat henkilöt, kuten lapset ja nuoret, tutkijat suhtautuvat usein tavallista varauksellisemmin aineistonsa jakamiseen muiden tutkijoiden kanssa tai sen antamiseen opiskelu- ja opetuskäyttöön. Aineistojen käyttö muuhun kuin alkuperäiseen tutkimustarkoitukseen ei kuitenkaan vaaranna tutkittavien tietosuojaa sen enempää kuin primaaritutkimuskaan. Osaltaan aineistoseminaari pyrki ja ehkä onnistuikin hälventämään näitä pelkoja.

Erilaiset aineistot – erilaiset tulokset

Tutkimuskysymysten ja aineistotyyppien suhdetta pohdittiin halki ohjelman. Aamupäivän yleisosuuden jälkeen osallistujat jakaantuivat kahteen ryhmään, joista toinen käsitteli lastensuojelututkimusta ja toinen lapsi- ja nuorisotutkimusta. Puheenvuoroissa esiteltiin erityyppisillä aineistoilla ja tutkimusotteilla toteutettuja tutkimuksia.

Kvantitatiivisen tutkimusotteen heikkoutena pidetään usein sitä, ettei sillä pystytä tutkimaan marginaalisia ihmisryhmiä. Tällöin asetetaan rinnakkain määrällinen kyselytutkimus ja laadulliset menetelmät ja aineistot. ReTkin Marianne Johnsonin esitys osoitti, että rekisterit tarjoavat pätevää aineistoa määrälliseen tarkasteluun joitakin marginaaliryhmiä tutkittaessa. Kaikkiin kysymyksiin rekisterit eivät tietenkään vastaa.

Kritiikki tarpeen

Rekistereitä käyttävän tutkijan on myös tunnettava taustalla oleva lainsäädäntö, käsitteet ja hallinnolliset käytännöt. Rekistereitä kun ei pidetä ensisijaisesti tutkimus- vaan hallinnollisiin tarkoituksiin. Kelan tutkimusostolla työskentelevä Ulla Hämäläinen kehotti varovaisuuteen erityisesti pitkittäistutkimuksessa: Jos jokin asia näyttää muuttuneen merkittävästi, kannattaa ensimmäisenä miettiä, onko taustalla lakimuutoksia ja rekisterikäytäntöjen muutoksia.

Toisaalta määrällistä kyselyaineistoa käyttävän on oltava varovainen sen suhteen, millaisia mittareita hän käyttää ja mitä niiden perusteella tutkimuskohteestaan väittää. Kvalitatiivisin menetelmin saatua tietoa taas aletaan helposti yleistää viimeistään tutkimustuloksia uutisoitaessa. Yleistettävää tietoa niistä ei kuitenkaan voi saada. Seminaarin sanoma olikin toisaalta positiivinen, tutkimuksen erilaisia mahdollisuuksia korostava, toisaalta kriittiseen suhtautumiseen kannustava.

Tapio Kuure

Seminaarin jälkeen antamassaan palautteessa muutamat osallistujat toivoivat käytännöllisempää aineistojen esittelyä esimerkkejä käyttäen. Samanlaisia toiveita esitettiin sekä rekisterien että arkistoitujen aineistojen esittelemisestä. Tulevissa tapahtumissa pyritään vastaamaan tähän toiveeseen paremmin.

Kuva: YTT, dos. Tapio Kuure (kuvassa) toimi iltapäivällä lapsi- ja nuorisotutkimusta käsitelleen ryhmän diskussanttina. Diskussanttien tehtävänä oli kommentoida ryhmässä esitettyjä alustuksia. Lastensuojelututkimusta käsitelleen ryhmän diskussantti oli professori Tarja Pösö Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkimuksen laitokselta.

 

Lisätietoa:
» Seminaarin ohjelma ja esityksiä tietoarkiston verkkosivuilla
» Nuorisotutkimuksen aineistoja -teemasivu
» Lapset, lapsuus ja perhe -teemasivu
» Rekisteritutkimuksen tukikeskus, ReTki
» Nuorisotutkimusseura

Tutustu myös:
Haverinen, Sanni (2009). Tutkijat pelkäävät turhaan - Aineistojen arkistointi ei riko tutkittavien luottamusta. Tietoarkisto 2008, s. 26–27. (Verkossa, pdf)
Hannele Keckman-Koivuniemi & Mari Kleemola (2006). Opas kvantitatiivisten tutkimusaineistojen jatkokäyttöön. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisuja; 2. (Verkossa, pdf)
Kuula, Arja (2006). Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere: Vastapaino.