 |
 |
Numero 30 (2/2010)
|
|
|
 |
||||
etusivu
Tietoarkisto on FSD:n verkkotiedotuslehti, jonka syksyn erikoisnumero ilmestyy myös painettuna. Lehdessä on artikkeleita ja uutisia tutkimus- ja arkistotoiminnan eri alueilta. Tietoarkiston ilmestymisestä tiedotetaan sähköpostilistallamme. Painetun Tietoarkisto-lehden voi tilata maksutta osoitteesta fsd@tuni.fi.
|
|
Siviilipalvelus Yhteiskuntatieteellisessä tietoarkistossa
Teksti: Miika Halmetoja | Kuva: Helena Laaksonen
Haastattelun päivämäärä: 03.06.2010 Haastattelija: H Muut merkinnät: ((ongelmia äänityslaitteessa)) H: ...Mutta nyt se näköjään sitten pyörii. Joo, kiitoksia [nimi poistettu], kun pääsin sua haastattelemaan näin kesken työpäivän. Heti tartun siihen asiaan kun tulin tähän työhuoneen ovelle, niin sulla oli siinä joku tollanen akuutti tilanne. Kerro nyt sitä vielä vähän tarkemmin, että mistä oli kysymys. V: No siinä pyöri työkoneen ruudulla youtube -sivustolla erään bändin video. Täytyi nopeasti klikata se piiloon tilastointiohjelman taakse, ettet sais väärää käsitystä tästä työnkuvasta. H: Aika sutjakasti hoidit tilanteen, noin niin kuin, sullahan on kuitenkin jo 8kk takana tässä talossa että varmasti... V: Juu kokemusta on karttunut. ((naurahtaa)) H: Mites sitten tämä sun varsinainen työnkuva? Sulla on oma työpistekin tässä. V: No mun työnkuvaan kuuluu pääosin tää litteroidun kvalitatiivisen tutkimusaineiston käsittely. Eli kun tietoarkistolle saapuu laadullinen data joltain tutkijalta, niin mun hommana on sitten muokata se sellaiseen asuun, että se voidaan arkistoida ja antaa jatkokäyttöön. H: Tarkentaisitko hieman? V: Siis saapuneen aineiston teksti luetaan läpi, sovitaan yhdessä tutkijan ja [kehittämispäällikön] kanssa tekstien alkuun lisättävät taustatiedot sekä anonymisoinnin säännöt. Eli sopimuksen mukaan poistetaan tai karkeistetaan henkilönimet, paikkakunnat jne. hakasulkein niin, ettei tekstissä esiintyviä henkilöitä ym. voi tunnistaa, jos tutkija on näin halunnut. Usein pakolliseksi muodostunut tunnistetietojen poistaminen valitettavasti tuhoaa osan aineiston arvosta ja saattaa tehdä sen vaikeaselkoiseksi, joten unelmatapaus olisi tietenkin tietoarkistolle, jatkokäyttäjille @ja minulle@, ettei tekstistä tarvitsisi anonymisoida mitään. ((naurahtaa)) H: Joo. Vaikuttaa näin pintapuolisesti suhteellisen simppeliltä hommalta. V: Parhaassa tapauksessa. Jokainen tutkimusaineisto on kuitenkin aina erilainen ja aineistonkäsittely itsessään vaatii monta eri työvaihetta sekä useamman ohjelmiston hallintaa, jotta data saadaan jatkokäyttövalmiiksi. Onneksi ohjeistus työnkuvaan oli perinpohjaista ja sopivasti porrastettua. H: Selvä. Miten muuten tulit valinneeksi juuri tietoarkiston palveluspaikaksi? V: Tietoarkiston löysin sivarikeskus.fi:n sivuilta. En tänne hakiessani ollut aivan täysin selvillä tulevasta työnkuvastani, mutta koko - vielä 3kk kestävä - kokemus on ollut erittäin positiivinen yllätys. Työ on erilaisten aineistojen ansiosta vaihtelevaa ja mielenkiintoista, sekä antaa mahdollisuuden melko omatoimiseen ja vapaaseen työskentelyyn. Lisäksi työyhteisö on kaikessa asiantuntijuudessaan kuitenkin rento ja kahvitauolta irtoaakin usein hyvät naurut. H: Niin, tällanen virkistävä- V: ...Juu irrotteluhetki. Taukojumpat ja kaikki. ((naurahtaa)) H: Niin. Millaset sun suunnitelmat on sitten palveluksen päätyttyä? V: Koulutus tuossa [yliopistossa] yhteiskuntatieteiden laitoksella olis tietenki eräänlainen tavoite, mutta jos ovet ei aukea, pystyn toivottavasti käyttämään tietoarkistossa saamaani työkokemusta hyödyksi tulevaisuudessa työnhaun yhteydessä. H: Noniin, hyvä homma. Tässäpä tämä nopea läpileikkaus. Kiitos haastattelusta. V: Kiitos.
Lisätietoa siviilipalveluspaikoista:
|
