KvaliMOTV

Ajankohtaista | MOTV-lista | Palaute

Menetelmäopetuksen tietovaranto - KvaliMOTV

7.1.2 Realismi vs. relativismi eli erilaiset kielikäsitykset

Keskustelu realismista ja relativismista voi vaikuttaa tieteellisiin debatteihin perehtymättömälle kovin abstraktilta. Nämä termit eivät ole yksiselitteisiä, mutta tästä huolimatta ne – tai pikemminkin niiden sisällöt – ovat kuitenkin kaiken tutkimuksen kannalta keskeisiä. Vaikkei moniulotteinen tieteellinen keskustelu sinänsä kiinnostaisi, on tavalla suhtautua todellisuuteen merkitystä tutkimuksen kannalta. Siksi on hyvä olla tietoinen seuraavista peruskysymyksistä.

Lyhyesti ja yksinkertaistaen määriteltynä tieteellisestä realismista tai relativismista puhuttaessa viitataan erilaisiin käsityksiin sosiaalisesta todellisuudesta ja siitä, miten se voidaan tavoittaa. Kyse on siis siitä, miten maailmaamme ja elämäämme, sosiaalista todellisuutta hahmotetaan ja millainen tutkimuksellinen viitekehys tältä perustalta otetaan. Tutkijan maailmankuva ja hänen käsityksensä todellisuuden luonteesta ohjaavat tutkimuksen vaiheita. Ne ohjaavat tutkimusongelmien asettelua, suhdetta empiriaan ja teoriaan sekä käytettävien aineistonkeruumenetelmien suunnittelua ja analyysimenetelmien valitsemista. Näkemys todellisuudesta ja siitä saatavasta tiedosta nivoutuu kiinteästi käsitykseen kielestä. Tutkimusongelmat voidaankin karkeasti jakaa kahtia sen perusteella, miten niissä suhtaudutaan kieleen. Jos kieltä pidetään todellisuuden suorana heijastajana eli ajatellaan, että se, mitä ihmiset kertovat jostakin, vastaa näiden asioiden todellista ilmenemistä, ajatellaan realistisesti. Jos puhetta ja tekstiä pidetään pikemminkin eräänlaisina todellisuuden versioina, ei totuuden suorina heijastumina, kallistutaan relativismiin. Relativismiin kytkeytyy olennaisesti sosiaalisen konstruktionismin käsite, sillä tämän kattokäsitteen alla tehtävissä tutkimuksissa ajatellaan todellisuuden rakentuvan sosiaalisessa, kielellisessä vuorovaikutuksessa ja olevan relativistinen, suhteellinen.

Kaikki tutkimus ei suinkaan ole tiukasti realistista tai relativistista vaan välimuotojakin löytyy. Niin realismia kuin relativismiakin on jyrkempää ja väljempää, ja näiden termien merkitykset vaihtelevat riippuen siitä, mistä realismista tai relativismista kulloinkin puhutaan. Nyttemmin "kriittinen realismi" on saanut yhä enemmän jalansijaa tutkimuksen viitekehyksenä, sillä ääripäihin menemisen sijaan on pyritty löytämään keskitietä, jossa todellisuutta pidetään jossain määrin yhteisenä ja objektiivisena, mutta samalla siihen suhtaudutaan kyseenalaistaen.

Miten realistin ja relativistin tutkimusongelmat sitten poikkeavat toisistaan? Pohditaanpa. Oletko kiinnostunut siitä, a) millainen jokin ilmiö on vai siitä, b) miten siitä puhutaan ja miten sitä tuotetaan esimerkiksi mediassa? Haluatko selvittää esimerkiksi sitä, a) millaisia juomatapoja ihmisillä on, mitä ja kuinka usein he juovat ja millaisia juomia he suosivat vai oletko kiinnostunut siitä, b) miten ihmiset puhuvat omasta alkoholinkäyttämisestään; miten he vaikkapa perustelevat ja luonnehtivat omia juomatapojaan?

Jos vastaisit näihin kuvitteellisiin mutta mahdollisiin tutkimusongelmahahmotuksiin b-vaihtoehdon kohdalla myöntävästi, olisi kiinnostuksesi tällöin puhetavoissa ja kielen käyttämisessä, kuten diskursseissa, retoriikassa tai argumenteissa. Tätä intressiä voidaan luonnehtia relativistiseksi; suhteellisuutta ja kontekstuaalisuutta (tilannesidonnaisuutta) painottavaksi. Kansankielisesti ajatellen relativismissa on kyse siitä, että "kolikolla on kääntöpuolensa" ja "kauneus on katsojan silmässä": samasta asiasta voidaan olla montaa mieltä, siitä voidaan puhua monella tapaa ja näistä erilaisista versioista ei voida erottaa parempaa tai oikeampaa näkemystä, sillä kaikki versiot ovat omalla tavallaan tosia. Relativisti on siis kiinnostunut esimerkiksi siitä, millaisia merkityksiä ihmiset itse antavat asioille erilaisissa konteksteissa, miten he perustelevat, mihin vetoavat, millä ehdoin ja kuinka he erilaisia käsityksiään ja näkemyksiään luonnehtivat. Relativisti suhtautuu "totuuksiin" kriittisesti, sillä hänen näkemyksensä mukaan todellisuus saa erilaisen ilmenemismuodon kontekstista (olosuhteet, aika, tilanteet, paikat, ihmiset) riippuen. Tällöin tutkimuksen keskiössä tulisikin olla kieli, sillä kielen avulla ihmiset rakentavat oman todellisuutensa ja luovat merkityksiä elämälleen. Kielellä tuotetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sosiaalista todellisuutta ja uusinnetaan tai muutetaan vallitsevia "todellisuuksia". (Luku 5.6) Todellisuus koostuu lukuisista kielellä konstruoiduista versioista. Samaa asiaa tai ilmiötä voidaan tarkastella eri näkökulmista, ei yhdestä objektiivisesta totuudesta.

Jos puolestaan haluaisit saada puhetapoihin huomiota kiinnittämättä tietoa siitä, miten asiat ovat, mitä jostakin ilmiöstä kerrotaan ja mitä seikkoja tarkasteltavaan ilmiöön liitetään, voitaisiin kiinnostuksesi ajatella mukailevan realistista käsitystä todellisuudesta. Tällaisella tutkimuksella on pitkät perinteet. Vaikkapa haastattelemalla ihmisiä pyritään hankkimaan tietoa esimerkiksi siitä, mitä ihmiset ajattelevat, millaisia arvoja heillä on ja millaisia kokemuksia heillä on yksityis-, perhe- ja työelämässä. Myös realistisessa tutkimuksessa on huomioitava lukuisia tutkimustulosten muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä eli kriittisyys ja reflektio kuuluvat kaikkeen tutkimukseen. Kvantitatiivisen tutkimuksen ohella tarvitaan kvalitatiivisin menetelmin tehtävää ilmiöiden kuvaamista ja niiden luonteen selvittämistä, jotta ymmärryksemme mikro- ja makrotason asioista lisääntyisi ja jotta esimerkiksi yhteiskunnallisille päätöksille saataisiin perusteluja. Kriittisen realismin piirissä relativistista tutkimusta onkin kritisoitu siitä, että kyseenalaistamalla totuuksia voidaan samalla viedä pohja yhteiskunnallisten ongelmien määrittelyltä ja niihin kohdistuvilta toimenpiteiltä.

Huomionarvoista on, etteivät realismi ja relativismi sukulaiskäsitteineen ole "leirejä" (aivan kuten määrällinen ja laadullinenkaan eivät ole), joista ei ole paluuta kerran niihin astuttuaan. Suhtautuminen sosiaaliseen todellisuuteen ja tutkimusmenetelmiin ei ole vakaumus, sitoumus tai puoluepoliittinen valinta, vaikka tältä voi välillä vaikuttaa tutkimusta seuratessa. Samaankin tutkimusongelmaan voi soveltaa erilaisia lähestymistapoja eikä tutkijan tarvitse pysytellä tietyssä paradigmassa kerran sellaisen avulla asioita tarkasteltuaan. Silmälaseja voi vaihtaa ja kompromissejakin voi tehdä. Joskus tutkimuksessa voi olla mielekkäintä kriittinen suhtautuminen vallitsevaan todellisuuteen; realismin ja relativismin yhdistäminen.

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto Menetelmäopetuksen tietovaranto
FSD