Tietoarkisto-seminaarissa pohdittiin eriarvoisuuden tutkimista ja aineistoja
Hyvinvoinnin, köyhyyden ja eriarvoisuuden tutkiminen vaatii monipuolisia aineistoja sekä kykyä havainnoida muutosta. Syksyisin järjestettävä Tietoarkisto-seminaari keskittyy eri teemojen tutkimukseen ja tutkimusaineistoihin sekä tutkimusta tukeviin palveluihin. Tänä vuonna aiheena oli sosiaalinen eriarvoisuus.
Seminaarin aluksi Tietoarkiston erityisasiantuntija Taina Jääskeläinen nosti esiin aihepiirin sopivia tutkimusaineistoja ja avasi esimerkein kuulijoille tapoja, joilla eriarvoisuutta Suomessa ja eri Euroopan maissa selvittävää tutkimusaineistoa voi löytää. Tietoarkiston oman Ailan ohella eurooppalaisten tietoarkistojen yhteinen aineistoluettelo CESSDA Data Catalogue mahdollistaa monipuoliset haut. Luettelon kautta voi löytää aineistoja useista Euroopan maista ja noin 75 prosenttia aineistokuvailuista on saatavilla englanniksi. Tietoarkiston teemasivut ovat hyvä lähtökohta esimerkiksi köyhyyttä käsittelevien aineistoihin tutustumiseen. Ailan haku mahdollistaa katkaisun, jota kannattaa käyttää, jotta eri taivutusmuodot saa mukaan hakutuloksiin.
Ensimmäisen tutkijapuheenvuoron piti Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava tutkija Anna-Maria Isola, joka on ollut pitkään mukana köyhyyden kokemusta tutkivien kirjoitusaineistojen keruussa. Vuonna 2006 kerätystä Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -aineistosta on tehty yli 50 julkaisua.
Aineistoista nousee esiin ihmisten tarve tulla kuulluksi. Ensimmäinen köyhyyskirjoituskeruu tuotti noin 850 erilaista kirjoitusta ja kutsui tutkimaan lisää. Tulokset osoittivat, että pitkään jatkuvilla taloudellisilla vaikeuksilla on sosiaalisia ja psykologisia seurauksia. Seuranta-aineistot osoittavat, että myönteiset muutokset ruokkivat elämän merkityksellisyyden kokemusta ja vahvistavat uskoa tulevaisuuden suunnitteluun. Jos muutokset köyhyyden kokemuksessa olivat negatiivisia, elämä supistui päivittäiseksi selviytymiseksi ja merkitykseltään vähäisemmäksi. Sosiaaliturvan ennakoitavuus lisää turvallisuutta, mutta ei välttämättä vastaa riittävästi merkityksettömyyden kokemuksiin.
Laadullinen kirjoitusaineisto on tutkimuseettisesti haastava, koska tekstit ovat rikkaita, sisällöltään monipuolisia ja kirjoittajien tunnistaminen saattaisi olla mahdollista. Aineistonkeruussa onkin kiinnitettävä huomiota siihen, miten aineistojen jatkokäytöstä informoidaan kirjoittajia. Tutkimusryhmällä on meneillään uusi aineistonkeruu nuorten köyhyyden kokemuksista. Sen keruussa käytetään Tietoarkiston Penna-alustaa.
Toisen tutkijapuheenvuoron piti Diakoniammattikorkeakoulun tutkija-kehittäjä Joakim Zitting. Hänen mukaansa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat jäävät perinteisten otantatutkimusten ulkopuolelle. Esimerkkinä Zitting käytti meneillään olevaa Korona yhteiskunnan marginaaleissa -hankkeen ruoka-apua koskevaa tutkimustaan. Ruoka-avun saajat ovat erittäin vahvasti yhteiskunnan marginaaleissa eivätkä survey-tutkimuksen aineistonkeruut tavoita heitä. Syksyn sateisessa ”leipäjonossa” seisova ei välttämättä hänkään halua täyttää tutkimuslomakkeita eikä ruoka-avun jakajilla ole aikaa avustaa tutkimustyössä. Ruoka-avun piirissä on myös ihmisiä monista eri kieli- ja kulttuuriryhmistä. Siten kohdennettukaan kysely ei ole ongelmaton, vaan täydentävää aineistonkeruuta on tehtävä esimerkiksi haastatteluin.
Tulokset avaavat silti mielenkiitoisia tutkimuskohteita. Vastauksista havaitaan esimerkiksi, että erilaisille toimeentulon tuille olisi ollut tarvetta, mutta vastaajat eivät ole välttämättä niitä hakeneet. Piiloköyhyys voikin jäädä aineistoissa huomaamatta ja tarvitaan siis eri aineistotyyppien, rekisterien, kyselyjen ja haastattelujen, yhdistämistä. Monipuolinen tieto on tarpeen tutkimusta varten, mutta hyödyttää erityisesti yhteiskunnan palvelujärjestelmien kehittämistä.
Kolmannen tutkijapuheenvuoron piti Turun yliopiston sosiologian professori Mikko Niemelä. Hän vastaanotti Aineistopalkinnon Hyvinvointi ja eriarvoisuus Suomessa 2020 -aineiston tuottaneen tutkimusryhmän puolesta. Puheessaan Niemelä totesi, että yhtä lailla kuin tutkimusmaailman hyvisten toiminta aineistojen saatavuuden edistämisessä toimii esimerkkinä, myös tutkimusmaailman pahisten toiminta kannustaa toimimaan vastoin heidän esimerkkiään. Suomessakin on Niemelän mukaan paljon täysin käyttökelpoisia mutta vajaahyödynnettyjä, verovaroin kerättyjä tutkimusaineistoja. Aineistoja ei ole joko tuotu saataville tai jatkokäytön hinta on niin korkea, ettei laajamittainen käyttö ole mahdollista.
Hyvinvointi ja eriarvoisuus Suomessa -kyselyaineistot vastaavat tarpeeseen tutkia kaikkein huono-osaisinta väestönosaa Suomessa. Aineistosarja alkaa 2010-luvun alusta, mutta seuranta-aineistoille on ollut ilmeinen tarve. Suuret yhteiskunnalliset muutokset, kuten koronapandemia, ovat ilmiöitä, joiden vaikutusta voidaan säännöllisesti kerättävällä aikasarja-aineistolla avata. Objektiivista hyvinvointitietoa tarjoavat niin rekisterit kuin erilaiset kysely- ja haastatteluaineistot. Hyvinvointi- ja eriarvoisuus -aineistot täydentävät tarjolla olevaa tietoa ja ovat lisäksi riippumattomia esimerkiksi tilastoluokituksiin tehdyistä muutoksista.
Kaikki esitysdiat ovat saatavilla seminaarisivuilla.
Teksti ja kuvat: Tuomas J. Alaterä